Toinen ottelu jonka nostan esille on vuoden 1981 MM-kisoissa pelattu ottelu N:liitto - Ruotsi. En ole ottelua koskaan nähnyt, mutta haaveena olisi hankkia se joskus. Neuvostoliitto oli juuri tuona vuonna kenties parempi kuin koskaan aikaisemmin tai myöhemmin. Se voitti 1981 MM-kullan näytöstyyliin ja saman syksyn Kanada Cupin finaalissa Kanadan murskaluvuin.
N:liitto - Ruotsi ottelu vuoden 1981 MM-kisoissa ratkaisi MM-kullan kohtalon. Ottelu pelattiin Göteborgissa, ja Ruotsi olisi voitolla saavuttanut historiallisen kultamitalin omissa MM-kisoissaan.
Ottelun ensimmäinen erä mentiin maaleitta, ja toiveet kotikatsomassa olivat yhä korkealla. Mutta kahdessa seuraavassa erässä Ruotsi romahti kotiyleisönsä edessä täydellisesti: erät päättyivät N:liiton eduksi 6-0 ja 7-1, ja näin se voitti koko ottelun typerryttävin luvuin 13-1! Ottelu oli joillekin ruotsalaispelaajille täydellinen shokki, ja osa pelaajista romahti myös henkisesti kolmannen erän teurastuksessa. Pelaajat sananmukaisesti itkivät vaihtopenkillä. Maalivahdit Pekka Lindmark ja Reino Sundberg olivat voimattomia, koska kerta toisensa jälkeen joku punanuttu pelattiin vapaaseen paikkaan maalin kulmalle tai läpiajoon, eikä heillä ollut mitään mahdollisuuksia torjua maailman tarkimpien ja röyhkeimpien hyökkääjäpelaajien laukauksia. Ottelun tunnussävel olikin klap- klap -klap- summerin särähdys.
Ruotsilla ei ollut jäällä edes mikään huono ryhmä. Maalissa oli loistavan uran luonut Pekka Lindmark. Puolustuksessa pelasi mm. Tomas Jonsson, Anders Eldebrink, Tommy Samuelsson ja Stefan Östling, ja hyökkäyksessä Mats Näslund, Bengt-Åke Gustafsson, Inge Hammarström, Patrik Sundström, Thomas Steen, Ulf Isaksson ja Roland Eriksson. Ei mikään turha ryhmä, ei todellakaan.
Neuvostoliitto vyörytti ottelussa tasaisesti neljällä ketjulla ja hirvittävällä tempolla. Sillä oli kasassa ketjut Vladimir Krutov - Vladimir Petrov - Sergei Makarov, Vladimir Golikov - Aleksandr Maltsev - Nikolai Drozdetski, Sergei Kapustin - Sergei Shelepev - Viktor Shalimov, Andrei Homutov - Viktor Zhluktov - Aleksandr Skvortsov.
Pakkiparit olivat Vjatsheslav Fetisov - Aleksei Kasatonov, Vasili Pervuhin - Zinetula Biljaletdinov ja Sergei Babinov - Valeri Vasiljev. Seitsemäs pakki oli Nikolai Makarov ja 13. hyökkääjä Juri Lebedev.
Ottelun tehomies oli kokenut virtuoosi Aleksandr Maltsev, joka teki kolme maalia ja syötti kaksi. Ketju Golikov - Maltsev - Drozdetski oli koko turnauksen tehokkain.
Ottelun jälkeen haastateltiin Ruotsin valmentajaa Tommy Sandlinia. Sandlin ei pystynyt katsomaan kameraan, vaan tuijotti koko ajan lattiaa, ja vaivoin pystyi vastaamaan haastattelijan kysymyksiin. Mies oli täysin poissa tolaltaan, ja ihmekö tuo.
Tämä kamppailu jäänee kiekkohistoriaan kaikkien aikojen yksipuolisimpana kiekkonäytöksenä modernissa jääkiekossa. Tuskin koskaan enää mitään vastaavaa tullaan näkemään. Kyseessä oli kuitenkin MM-finaali.
Neuvostoliiton peliä tässä pelissä on kuvattu kenties kaikkien aikojen kauneimmaksi yhden joukkueen esittämäksi kiekko-otteluksi. Eräs ruotsalaistoimittaja kuvasi ottelua jälkeenpäin tähän tapaan:
"Tässä pelissä kansallistunne menetti merkityksensä. Vaikka omaa joukkuettani nöyryytettiin jäällä, niin sillä ei ollut minulle enää mitään merkitystä. Keskityin vain ihailemaan sitä taidetta, jota tuo punapaitainen joukkue esitti jäällä. Ymmärsin, etten kenties koskaan tulisi näkemään mitään vastaavaa. Se ei ollut enää urheilua, se oli taidenäytös".