Juniorivalmentajat

TweetyLeaf kirjoitti:

Kysymys setti:

Kysytääs mielenkiinnosta valmentajilta/valmentajina toimineilta miten teillä organisoidaan valmentaja ryhmän roolit ?
Jokainen vetää samaa porukkaa omalla tavallaan vai onko selkeät linjat ja suunnitelmat tehty yhdessä mitä junnuille opetetaan ?
Tehdääkö treenit näiden pohjalta ?
Onko pelaajista valmentajilla muutakin infoa kun ikä ja nimi, siis ihan paperilla/tietokoneella ?
Kiinnitetäänkö teidän joukkueessa pelaajien vahvuuksien ja heikkouksien parantamiseen, vai onko treenaaminen ns. joukkue vetoista ?
Miten paljon interaktiota käytte muiden samaa joukkuetta valmentavien valmentajien kanssa muualla kun jäällä ja alkulämpöjen/oheisten aikana ?
Onko teillä valmennus tavoitteita, siis muitakin kun seuraavan pelin voittaminen ?

Laajenna klikkaamalla

Ainakin itse voin hieman valottaa miten meidän seurassa toimitaan, en tiedä sitten kuinka suuria salaiksuuksia nämä ovat ja miten valmennuspäällikkö haluaa näitä suojella.

Meillä tyylinä se että valmennuspäällikkö valitsee vastuuvalmentajan joka sitten alkaa yhdessä valmennuspäällikön kanssa kokoamaan "tiimiä." Tietenkin mitä nuoremmissa ikäluokissa liikutaan ei tämä ratkaise niin paljoa kuin esimerkiksi A-nuorissa.

Ainakin omasta mielestäni meidän seurassa valmentajilla melko vapaat kädet (en tiedä tosin c, b ja a-junnuista.) Seuralta tullut tiettyjä ominaisuuksia pelaamisen suhteen mitä pyritään noudattamaan, ihan perusasioita siis eli kiekkokontrolliin pyrkiminen, tietynlainen avaus + karvaus "aihio" jota ylempään ikäluokkaan siirryttäessä voidaan sitten jalostaa ja kehittää. Treenejä pyritään mahdollisimman paljon tämän pohjalta suunnittelemaan.

Meillä on pelaajista valmentajien tekemät arviot jotka pyritään tekemään niin syksyllä kuin keväälläkin. Arvioissa käytetään numeerisia arvoja joissa esim 99 on ikäluokan maailman kärki, sekä myös sanallista arviointi missä kehitettävää, mitkä vahvuudet yms. Tämän pohjalta pelaajien kanssa käydään valmentajan tai valmentajien ja pelaajan kanssa kahden/kolmenkeskeisiä keskusteluja ja annetaan palautetta pelaajalle. Ja tämän lisäksi esimerkiksi kesän ajan testien tulokset löytyvät.

Pyritään jokaista pelaajaa kehittämään mutta paljon mennään joukkuevetoisena, jossa kuitenkin pyritään samantasoisia pelaajia harjoituttamaan samaan aikaan. Tällöin taitotaso ja vaatimustaso kohtaisivat ja yksilöä olisi helpoin kehittää.

Valmennustiiminä ainakaan meillä ei hirveästi hallin ulkopuolella palaveerata, ehkä 1-2 palaveria kaudessa jossa mukana mahdollisesti myös valmennuspäällikkö joka kerää dataa pelaajista.

Itsellä ainakin valmennustavoitteina se että pojille (valmennan tällä hetkellä 14-vuotiaita) tarttuisi jotain siitä mitä on tullut itse meuhkattua ja ohjeistettua. Mikään ei mielestäni palkitse paremmin kuin se, että olet neuvonut tekemään jonkun asian, ihan vaan vaikka pienenkin, pelaaja tekee sen ja onnistuu. Monesti myös tulee itse toteamaan: "noinhan se kuuluisikin tehdä, kiva kun kerroit."
Kun itse nykyään valmennan, tulee monesti mieleeni hyviä oppeja vanhoilta omilta valmentajiltani joita olen käyttänyt sekä pelatessani että myös valmentaessani.

Täältä samaan aiheeseen. Kyseessä D1-ikäluokka, jossa kaksi pelijoukkuetta, jotka harjoittelevat samaan aikaan.
Valmennustiimi on valmennuspäällikön kokoama ja jokaisella tiimin jäsenellä hyväksymä. Tämän jälkeen ollaan valmentajien kanssa keskenään sovittu roolit pelien vetämisen suhteen ja pääpiirteittäin harjoitusten suhteen.

Päävalmentaja suunnittelee jääharjoitukset, jotka käydään läpi valmennusryhmän kesken ennen harjoituksia. Tietenkin niin, että muut valmentajat ehdottavat/kertovat näkemyksiään harjoituksista, ja päävalmentaja ottaa ne huomioon. Seuralla ei harjoittelusta ole tarkempia ohjeita, kuitenkin tietyt asiat, jotka pitää kauden aikana saada opetettua.
Oheisharjoittelun suunnittelu jakaantuu suht tasaisesti riippuen siitä, mitä oheisissa tehdään. Itse hoidan pääasiassa liikkuvuusharjoittelut sekä jään jälkeiset oheiset.
Harjoittelulla pyritään tottakai kehittämään yksilöä mahdollisimman paljon, mutta myös "joukkuevetoisia" harjoituksia on lähes joka treeneissä. Eli käytännössä jäällä on harjoituksia, joilla pyritään kehittämään yksilön taitoja (luistelu, kiekonkäsittely, syöttäminen ym), mutta myös harjoituksia joissa opetellaan "oikean" jääkiekon pelaamista esim. avauksien ja karvauksen muodossa. Siihen kiinnitetään paljon huomiota, että jääharjoitukset tukisivat toisiaan.

Valmennuksen keskinäinen kommunikointi toimii meillä hyvin, hallilla puhutaan paljon joukkueen, sekä eri yksilöiden asioista ja mietitään ratkaisuja ongelmakohtiin. Myös puhelimessa puhutaan viikossa useamman kerran, varsinkin pelien jälkeen.

Tavoitteista vielä: suurin tavoite on kehittää yksilöitä, jotka voivat tulevaisuudessa pelata kilpatasolla lätkää. Tähän liittyen siis opetetaan urheilijan elämäntavat, harjoittelu ja pelaaminen. Joukkue tottakai lähtee voittamaan jokaista peliä, mutta se ei isossa kuvassa ole tärkein asia ollaanko sarjataulukossa ensimmäisenä vai seitsemäntenä.

Minäpä nostan tätä varsin vanhaa ketjua ylöspäin kun on taas itselle ajankohtainen.

Nimittäin, palasin takaisin juniorivalmennuksen pariin jokusen vuoden tauon jälkeen ja olinpaikkana hieman kenties eksoottisempi Uusi-Seelanti ja tarkemmin Christchurch. Itse olen mukana kahdessa nuorimmassa ryhmässä Atoms (alle 10v) sekä Peewees (alle 13v).

Pienehköä tottumista on täällä valmennuksen aloittaminen vaatinut, etenkin kun tuota jääaikaa ei järin paljoa ole, pe alkuillasta ensiksi Atoms 17.15-18.00 jonka perään Peewees 18.00-19.00. Lisäksi junnuilla on peli aina Su-aamuisin. Aika ajoin olen jäällä myös aikuisten Learn To Play -toiminnassa La aamupäivisin eli käytännössä kaikki jääkiekko keskittyy viikonlopulle.

Päävalmentajana on nuorehko britti, joka on kolunnut oman maansa liigoja sekä edustanut maajoukkueessakin, nyt ollen täällä Uudessa-Seelannissa reilu 3v, pelaten myös pääsarjan joukkueissa. Nyt hän on ollut täällä Christchurchissa 2v CIHA & CMIH -päävalmentajana sekä Red Devils -pelaajana. Meillä on jäällä auttamassa muutamia vanhempia, mutta käytännössä me kaksi ollaan ainoat varsinaiset valmentajat, vanhimmissa junnuissa sitten löytyykin pari 'parempaa' jeesaajaa, itse kun en ehdi/jaksa valmentaa kolmatta ikäryhmää.

Kausi on tosiaan vasta hiljattain lähtenyt käyntiin ja muutenkin, tässä mennään hiljaa etiäpäin, mutta voin koittaa rustailla juttuja täältäpäin aika ajoin.

Raha ei saisi olla motivaattori lähteä valmentamaan junioripuolella, mutta onko silti nykytilanteessa (kovemmat vaatimukset jne..) oikeus saada edes jotakin leivän päälle? Muun muassa vanhempien käyttäytymisestä jääkiekon parissa on keskusteltu julkisuudessakin paljon.

Minua kiinnostaa kuulla teiltä muilta valmennuksen piirissä toimivilta mietteitä alla oleviin kysymyksiin. Mitään tutkimusta en ole tekemässä, vaan herättelen täällä vain keskustelua asioista, jotka uhkaavat näivettää ei vain jääkiekkoa, mutta myös muita urheilulajeja.

1. Saatko sinä juniorivalmennuksen parissa toimimisesta jonkinlaista korvausta? Millaista?

2. Mikä tai mitkä asiat juniorikiekon parissa mättävät valmentajan silmin nähtynä tällä hetkellä?

3. Mitä me valmentajina voisimme tehdä, jotta juniorikiekon lieveilmiöt saataisiin vähenemään?

Alla hieman jotakin omasta taustastani, joka avaa hieman ymmärrystä, miksi heitän tällaisen kysymyksen.

Olen "sotkeutunut" valmentajan tehtäviin jo 90-luvun alkupuolella ja ollut niissä kuvioissa mukana oman urheilemiseni ohella ympäri maata enemmän ja vähemmän aina tähän päivään saakka. Valmentaminen oli ennen jollakin tapaa erilaista: Saimme pääosin ansaittua kunnioitusta ja kukaan tuskin tuli naputtamaan suutansa eteemme esimerkiksi peluutuksesta. Useimmat vanhemmat ja pelaajat kiittivät jopa jokaisen treenin jälkeen ollessaan tietoisia siitä, että teen työtä vapaaehtoisena (tosin siihen aikaan pienen korvauksen kera). Silloin en vielä omannut koulutusta tai kokemusta tarpeeksi, mutta silti ympäröivä kansa antoi minulle työrauhan ja kannusti jatkamaan. Toista se on tänä päivänä, kun täytyy joka syksy miettiä, miksi tätä hommaa oikein jatkaa. Huvittavinta lienee se, että nyt kun minulla on valmentajan ammattipaperit ja rutkasti kokemusta, saan silloin tällöin (etenkin syksyisin) tietyiltä tahoilta vain kyräilyä, mustamaalailua ja arvostelua osakseni, unohtamatta kaikenlaista "neuvomista"... Kateusko se kaivautuu esiin? Ehkä perheiden paha olo on purettava aina auktoriteettiin ja tässä tapauksessa valmentajaan. Oman pojan peliajasta keuhkoamisen vielä ymmärrän jollakin tapaa tiettyyn rajaan saakka, mutta muu negatiivinen sumu tekee hallaa koko lajille.

Miksikö vielä valmennan? Homma on ilmeisesti tänäkin päivän edelleen pahasti verissä ja se pitää hommassa kiinni. Ehkei kuitenkaan siinä määrin kuin omat lapseni jotka ovat vielä lajin parissa ja tarvitsevat innokasta esimerkkiä. Ensi syksynä aion taas laatia joukkueelleni valmennuksen osalta sääntöjä, jotka helpottavat toimintaani. Lasten ja nuorten kanssa homma toimii onneksi kuin junan vessa, kunhan aikuisetkin kasvasivat oikeiksi aikuisiksi, ottaisivat joskus lakin kouraansa ja toimisivat maalaisjärjen tavoin.

Kannanpa oman korteni kekoon. En valmenna tällä hetkellä jääkiekkoa, joten vastaukset koskevat muutaman vuoden takaista tilannetta.

1. Joskus ihan urani alussa tein hommia toppatakkipalkalla, mutta jostain -90 luvun puolivälistä olen saanut matkakorvaukset kulkemisistani hallilla. Suuruus luokka on ollut luokkaa 1000-2000 € kaudessa. Käytettyyn aikamäärään nähden siis olematon. Luonnollisesti sitten ylläpito pelireissuilla ja turnauksissa ja joku toppatakki tms. silloin tällöin.

2. Pelaajien peruskunto on huonompi kuin aikaisemmin ja perusliikuntataidot ovat huonommat. Joissakin ikäluokissa on tullut jo vastaan semmoisia pelaajia, jotka eivät osaa edes kuperkeikkaa. Kyllähän nyt omaa kehoa edes sen verran pitää hallita.

Pienemmissä seuroissa olen törmännyt semmoiseen ongelmaan, ettei seurassa ole toimivia toimintatapoja esim. ongelmatilanteiden hoitamiseen. Vanhemmat yrittävät muutenkin ottaa liian suurta roolia ja mussuttaminen on jatkuvaa, aina löytyy jotain mistä valittaa. Pahimmassa tapauksessa kotona parjataan valmentajia tai kanssapelaajia ja se johtaa sitten kiusaamiseen tai muuhun ongelmiin joukkueiden sisällä. Vanhempien omat ongelmat näkyvät lasten kautta ihan liikaa. Kun ei jonkun toisen vanhemman naama miellytä niin "usutetaan" pelaaja tämän ei toivotun vanhemman lapsen kimppuun. Mikseivät vanhemmat anna lasten harrastaa ja tyydy kuljeta-kustanna-kannusta rooliin?

3. Jos ei muuta niin ollaan ainakin yhtä mieltä keskenämme, eikä vedetä mattoa kaverin alta.

Joo, nyt ku kerran on eka 'tauko' menossa ni vois kai joitain tuntojansa rustailla..

Elikkä, täällä tosiaan mennään kautta koulujen lomien mukaan - joita on aivan liian usein ja aivan liian lyhyissä pätkissä, käytännössä vuosi on jaettu neljään jaksoon, jokaisen välissä ollen about 2vkoa vapaata. Sääliksi käy kiwi-vanhempia, jotka joutuvat pääsääntöisesti aina jompikumpi ottamaan viikko lomaa siellä ja täällä..

Anyhow, itse asiaan.. Itse olen tosiaan osittain mukana Atoms-ikäluokassa - mulla itseasiassa on oma ryhmä, jota harjoitutan oman mieleni mukaan ja sitten Peewees-ikäluokassa olen mukana apuvalmentajana harjoituksissa vaikkakin peleissä tällä ekalla jaksolla toinen puolisko, Green Gremlins on ollut 'mun' joukkue, kuitenkin siten, että pelipäivisin olen ollut vastuussa koko ikäluokan alkuverryttelystä mikä itseasiassa oli juurikin meikäläisen idea.

Suurin ongelmahan on juurikin jään puute, vain kaksi jäätä viikossa toisen ollessa peli ja oman, henkilökohtaisen mielipiteen vastaisesti pelaamme aivan liikaa itse varsinaisen harjoitusjään (Pe) aikana, juuri tuossa taannoin kun olin Atomsien kanssa vauhdissa niin Dean tuli muistuttamaan, että junnujen pitäisi myös pelata.. ..ja sitähän he saavat myös koko Su-jään aikana.. ..ainakin toistaiseksi olen toki mennyt päävalmentajan ehdoilla, mut henk.koht. haluaisin parantaa oman Atoms-ryhmäni luistelutaitoa keskittymällä vain ja ainoastaan siihen, pelatahan he saavat joka Su..

Peewees-ikäluokaa toimii muuten mielestäni ihan ok, ainoa vaan, että pelinomaisia harjoitteitta esim. 1vs0, 1vs1, 2vs1, 2vs2 emme tee käytännössä lainkaan mihin ajan kanssa toivoisinkin muutosta. Mutta, apuvalmentajana mennään päävalmentajan mukaan. Tosin, ajan myötä olen kyllä saanut erittäin paljon luottamusta Deanilta, varsinkin kun hän on ollut poissa parina viikonloppuna Red Devilsien mukana. Henk.koht. olen kokenut, että henkisesti keskityn enemmän Peewees-ikäluokkaan ja olen koittanut opettaa junnuille Suomalaista asennetta treenaukseen sekä kaikkeen muuhun toimintaan jään ulkopuolella. Helppoahan se ei todellakaan ole, mutta jonkunhan se on tehtävä, jotta saadaan lajia paremmaksi täällä.

Seuraava jakso kun alkaa niin Atoms jatkaa normi tahtiin mun komennossa, tosin pyrin puhumaan Deanin kanssa, että mä vähennän pelaamista ja keskityn perusluisteluun. Vanhemmissa, Peewees-ryhmässä tapahtuu muutos kun hyppään toisen puoliskon, Black Ninjas, penkin taakse, jotta opin tuntemaan kaikki ikäluokan pelaajat kunnolla. Rivien välistä kun tuntuu ajatuksena olevan, että mä olen myöhemmin alkavan Under13-edustusjoukkueen valmentaja. Auckland, Canterbury & Southern kohtaavat jonkinsorttisessa turnauksessa. Yksi, ns. try-out game meillä jo olikin, mutta ei mitään sen virallisempaa. Täällähän kaikki nämä koutsipaikat pitää tulla avoimeen hakuun ja mä olen vielä hieman vastahakoinen sinällään asettumaan ehdolle, mutta varsin monelta taholta on tullut viestiä, että mut haluttaisiin siihen rooliin. Onhan sen äärimmäisen mairittelevaa, mut jotenkin vaan tuntuu, että se tulee liian nopeasti.. ..varsinkin kun Dean jo taannoin puhui, että ensi kaudella haluaisi mun olevan U16-koutsi.. ..kuitenkin itse näen, että hiljaa hyvää tulee, mutta aika näyttää..

Näin täällä, tällä hetkellä. Edelleen, ainakin itse koen ottavani pieniä lapsenaskelia kerrallaan vaikka välillä tuntuukin, että mua hoputetaan isompiinkin saappaisiin.. Ei sillä, toki sitä kunnianhimoa pitää olla, mutta kaikki ajallaan. Ehkä se vaan on niin eri maailma, mutta kun tuntuu välillä, että täällä tarttis ottaa juoksuaskelia jo yhden kauden sisällä.. ..hiljaa hyvää tulee..

P.S. omat pelikamatkin tuli jo hankittua ja parin otteeseen jäällä ollut. Kuulemma heittämällä menen A-luokkaan, jopa Premier-sarjaan(täys kontakti), mikä itsestä tuntuu niin oudolta kun Suomessa olisin korkeintaan E-F luokkaa. Höntsälätkässä...

Hieman päivitystä taas täältäpäin..

Uusi jakso on taas alkanut ja lätkä rullaa täydellä voimalla, ensi kuun puolella omiin kuvioihin astuu mukaan myös höntsälätkän kesäkausi.

Sekä se isoin asia, aluejoukkueiden sarja, itse mukana siis Canterburyn U13-joukkueessa 2.valmentajana. 'Sarjapelit' ovat Lokakuussa peräkkäisinä viikonloppuina, ensimmäinen ollen Dunedinissa Southernia (Dunedin&Queenstown) vastaan la ja su sekä seuraavana vastaan asettuu Auckland kotona Christchurchissa. Finaaliturnaus pelataan Marraskuun lopulla Dunedinissa to-su, meidän urakka alkaa pe aamulla ja päättyy su aamulla.

Mitä joukkueen managerin kanssa hieman matkoista kyselin niin eka reissu Dunnersiin mennään bussilla, pojat kaiketi majoittuvat vastapelurien kodeissa ja me toimihenkilöt motellissa. Finaaliturnaukseen menemme ilmeisesti parilla pikkupakulla ja me sekä Auckland majoitutaan samaisella leirintäalueella jäähallin läheisyydessä.

Kaiken kaikkiaan kauteen kuuluu vain 8peliä ja finaaliturnauskin pelataan mielestäni aivan liian pitkäveteisenä; to kohtaavat Auckland & Southern, pe ja la kaksi peliä sekä turnaus loppuu su aamulla meidän ja Southernin kohtaamiseen. 6peliä jaettu neljälle päivälle.. ..oh well, maassa maan tavalla.

Osittain sääli, että tämä ketju ei oikein ole viime aikoina saanut oikein tulta allensa..

Omalta osalta taas pientä päivitystä - käytännössä eka vuosi täällä NZ:ssa koutsaamista tuli juurikin täyteen kun vuoden 1. jakso päättyi. Viime vuonna olin 2. ja 3. jakson täysillä mukana, viime mainitun aikana kuvaanhan astui myös junnuedustuksen kausi joka ei todellakaan sujunut täysin sujuvasti.. ..hopeaa kuitenkin olin kotiinkannettavana. 4. jakso meni omalta osalta melko on/off valitettavasti duunien takia, mutta näin uuteen vuoteen tein muutoksen ja duunin vaihdon kautta aikaa tuntui löytyvän enemmän lätkälle, vaikkakin juuri loppunut 1. jakso ei sitikään ollut kaikkein parhain.. 4. & 1. jakson harjoitteluajat ovat muuttuneet ja osallistuin varsin paljon myös Midgetien (U16) treeneihin, kuitenkin mielenkiinnon edelleen olevan alemmissa ikäluokissa.

Alkuvuodesta paikalliset liitot päättivät nostaa kansallisten sarjojen ikärajoja vastaamaan lähemmäs IIHF:n sarjoja eli U13/U16 muuttuivat U14/U17 -sarjoiksi. Itseasiassa, koko edustuskauden ajankohta on muutettu viime vuotta aikaisemmaksi sekä se muutos, että Southern jakautui Dunedin & Queenstown eli jatkossa ikäluokissa neljä aluejoukkuetta. Tätä kirjoittaessa hakuaika U14 ja U17 rooleihin on juuri loppunut ja laitoin kyllä melko viime tipassa oman hakuni U14 -päävalmentajuudesta vaikka periaatteessa vastustankin näitä yleisiä hakuja sekä kaikki se paska mikä viime kaudella valui edustuksen niskaan.. Noh, kenties tänä vuonna käännettäisiin uusi sivu..

Viime aikoina itse koutsaaminen on ollut hieman tuskaista, tämän meidän brittipäävalmentajan takia, hän on ottanut ehkä hieman liikaa roolia, mutta nämä nyt on aina näitä.. ..myönnettäköön, että olen jopa harkinnut kokonaan valmentamisen jättämistä mikäli tietyt asiat menee niinkuin pahiten pelkään.. Mutta kaiken kaikkiaan, tuo pieni tauko lähinnä viime vuoden 4. jakson aikana sai itseni katsomaan asioita uudelta kantilta sekä nyt kun olen palannut - vaikkakaan en sataprosenttisesti - muutamien vanhempien kommentit paluustani ovat olleet varsin kannustavia. Kaipa mä siis olen edes jotain tehnyt oikein..

Tietyllä tavalla himo veisi itseä eteenpäin mahdollisimman nopeasti kenties jopa paikalliseen eliittiliigaan, mutta toisaalta, intohimo olla vaikuttamassa aloittavien junnujen ensiaskeliin.. ..jotenkin se vaan tuntuu tällä hetkellä palkitsevammalta olla tuolla 'pikkujunnuissa' ja koittaa opettaa ne pienet perusasiat sekä toivon mukaan kylvämässä niitä intohimon ensimmäisiä siemeniä.

Oma höntsäpelaaminen on viime aikoina ollut kieltämättä melko paskaa, oikein mitään en ole saanut kentällä aikaiseksi.. ..tulevana sunnuntaina olis semifinaalit, saapa nähdä mitä tiimille käy.. Talvisarjaan en olekaan sitoutunut kokoaikaisesti, kenties käyn pelaamassa muutamat matsit täytepelaajana, aika näyttää. Kuten myös sen mihin suuntaan tuon junnuvalmennuksen kanssa lähdetään.

Pakko kyllä myöntää, että olen todellakin alkanut vihaamaan täkäläistä politikointia sekä höntsä- että junnulätkässä, pilaa helposti niin monta asiaa aivan liian nopeasti..

Useammassa viestissä on käyty läpi sitä miten kiekossa viimeistään C-junnuissa pelaajien pitää ymmärtää että alkavat elää, harjoitella, ja käyttäytyä kuten huippu-urheilijat. Jos itseltä kysytään niin se pitäisi kyllä aloittaa heti ihan nuorimmasta ikäluokasta saakka, ei se kiekko muuten kivaa ole. Terveellinen ruokavalio, paljon monipuolista liikuntaa, riittävästi unta, harjoituksia myös omalla ajalla, niin se kiekko sujuu ihan eri tyyliin. Jaksaa harjoitella, ja harjoitella oikein sitten siellä jäälläkin, jos ei keskivartalossa ole lihaksia ollenkaan niin eihän nyt hitto soikoon mistään luisteluharjoitteistakaan pahemmin hyötyä ole kun ei jaksa olla oikeassa asennossa.

Kiekko on vaan niin monipuolinen ja monelaista taitoa vaativa laji, että se pitäisi ymmärtää alusta saakka että kyseessä on enemmän kuin se kiekko, se on elämäntapa. Se vaatii hirveän paljon, mutta myös antaa älyttömän paljon. Surettaa katsoa joskus kokopäiväturnauksissa kun siellä joku sankari-nassikka vetää vatsan täyteen lounasta, hakee pari kertaa vielä lisääkin, ja sitten joutuu jättämään seuraavan pelin kesken kun sattuu niin kovasti mahaan. Oho, onpas kummallista, mites nyt noin? Äidin mielestä ruokailu on tärkeää, pojan pitää antaa syödä jos se haluaa. Selvä. Ja sitten tietty joka pelin välissä mamma kiikuttaa hodaria ja jätskiä, limua, ja tiesmitäkaikkea. Ei ihme että ei kulje.

Vaikka usein kuulee että nuorena opetellaan lähinnä sitä taitopuolta, kuntoa ehtii treenata myöhemminkin, niin itse en ole yhtään samaa mieltä. Kyllä se kuntopuoli pitää ottaa mukaan heti alusta, ihan eri yleisilme joukkueen asenteessakin kaikkeen, kun pojilla on vatsat sikspäkillä eikä posket pullota.

Ja vielä yksi pointti, tämä toisten pelaajien kadehtiminen tai epäreilu kohtelu, sitähän aina riittää. Ainoa lääke siihen on niille "epäreilusti kohdelluille", että treenaa enemmän ja paremmin. Ei kukaan valmentaja jätä motivoituneita ja paljon treenaavia lapsia paitsioon, jotka kehittyvät koko ajan. Lähinnä ne pullaa mussuttavat pleikkari-kaverit jäävät usein paitsioon, ja niiden mammat ja papathan sitten tykkkäävät valittaa vaikka mistä. Itse opin tämän omien lasteni kanssa, aina välillä tuli semmoinen mitävittua-fiilis, kun joku mielestämme huonompi pelaaja nostettiin ylempään joukkueeseen. Sen sijaan että valitettaisiin valmentajalle, niin päätettiin vaan että pitää treenata enemmän. Ja katos vaan, sehän toimi. Kun treenaa tarpeeksi, tulee väkisinkin niin hyväksi, että sitä väkisinkin tulee huomatuksi ja pääsee eteenpäin. Ja sitten löytyykin yhtäkkiä aina C-kirjain rinnuksesta. Ja sitten kuuluukin taas muilta vanhemmilta nurinaa että "noilla on jotain suhteita, ja ne aina nuolee tota että poika/tyttö pääsee sinne ja tänne".

Mielestäni tämä pitäisi tehdä vanhemmillekin selväksi, älkää valittako koutsille, vaan treenatkaa enemmän. Heti sieltä ensimmäisestä ikäluokasta lähtien. Kerma nousee aina pintaan.

Ei lisättävää. Amen.

No niin, sitten kääntyy taas uusi lehti tällä 'uralla'

' It is with great pleasure that I advise you that you have been appointed Head Coach of the Canterbury Under 14 ice hockey team for the 2016 season. '

Valmistautumisaika ei nyt ole kaikkein parhain, mutta katsotaan mitä tapahtuu..

Joillakin paikkakunnilla ollaan varmaankin vielä jäällä, mutta monessa paikassa alettaan valmistautua ensimmäisiin kesäreeneihin. Kertokaapa näkemyksiänne, mitä ja miten juniorijääkiekkoilijan pitäisi kesällä harjoitella.

Glove kirjoitti:

Joillakin paikkakunnilla ollaan varmaankin vielä jäällä, mutta monessa paikassa alettaan valmistautua ensimmäisiin kesäreeneihin. Kertokaapa näkemyksiänne, mitä ja miten juniorijääkiekkoilijan pitäisi kesällä harjoitella.

Laajenna klikkaamalla

Riippuu aika paljon ikäluokasta, mutta mahdollisimman monipuolista harjoittelua joka tapauksessa. Oma joukkueeni treenaa 4 kertaa viikossa (D-junioreita) ja tähän kuuluu erityisesti nopeus- ja liikkuvuusharjoitteita. Toki mukana on myös lihaskuntoa ja kestävyysharjoittelua, mutta painopisteet siis nopeudessa ja liikkuvuudessa. Alle 15-vuotiailla olisi todella hyvä olla vielä vähintään toinenkin harrastus kesällä (jalkapallo, rullakiekko yms.), joka tukee jääkiekkoa. Toki jos sellaista ei ole, niin omatoiminen treeni korostuu entisestään.

Kestävyys kattaa tavallisen pitkän matkan juoksun ainakin kerran viikossa (ikäluokasta riippuen 4-10 km), sekä intervalliharjoitteita, joka on mielestäni se tärkein. Vaikka nuoret pojat ovat kyseessä, vedämme aika kovaa intervalliharjoitusta joka viikko. Yleensä joko porras- tai mäkijuoksu, mutta vaihtoehtona on myös ns. "lätkäpeli", joka on kaikkien poikien "suosikki". Ideana siis, että ensin juostaan 45s täysiä, jonka jälkeen 1min 30s palautus kevyellä hölkällä. Tätä jatketaan 20 minuutin ajan, joka vastaa siis yhtä erää. Tämän jälkeen 5 minuutin tauko ja koko setti vedetään kolme kertaa. Aikoja voi muutella toki sen mukaan miten aikaa on, ja kuinka pojat jaksavat.

Lihaskuntona perinteistä kuntopiiriä erilaisilla liikkeillä. D-junioreilla mennään vielä täysin omalla painolla, joitain poikkeuksia lukuunottamatta, mutta vanhemmilla ikäluokilla sitten lisäpainoja mukaan. Erityispainopiste keskivartalossa, joka on huolestuttavan heikolla tasolla useilla junioreilla (omakohtaisen kokemukseni mukaan). Monipuolisuutta tässäkin.

Nopeusharjoitteet ovat siis toinen pääpainopiste, joka on D-junioreilla "herkkyyskautta". Nopeuden pitäisi siis kehittyä kohtuu hyvin juuri tämän ikäisillä. Pitkät palautukset, lyhyet suoritukset jne., johon liittyy paljon koordinaatioharjoitteita, sekä erilaisia reagointiharjoitteita. Tikapuut, keilat ja tennispallot tulevat tarpeeseen ja erilaisten ratojen kehittelyssä on vain mielikuvitus rajana.

Liikkuvuus- ja ketteryysharjoittelu on toinen painopiste. Tämä on todella huonolla tasolla useilla murrosikää lähestyvillä junioreilla (poislukien maalivahdit), joten paljon vaatii töitäkin. Kuperkeikat, kärrynpyörät, askellukset ja muut vastaavat kuuluvat ohjelmaan, samoin kun keppijumppa. Näitä vedetään käytännössä joka päivä, sillä ne eivät ole fyysisesti raskaita, mutta kuitenkin todella tärkeitä loukaantumisten ehkäisemiseen ja liikeratojen kehittymiseen.

Jäätreenejä ei siis ole, mutta eipä niille välttämättä ole kauheesti tarvettakaan. Näillä siis viedään tämä kesä ainakin läpi.

Hawk #22 kirjoitti:

Näillä siis viedään tämä kesä ainakin läpi.

Laajenna klikkaamalla

Harjoitteleeko kukaan teidän joukkueesta esimerkiksi vetämään?

blue line kirjoitti:

Harjoitteleeko kukaan teidän joukkueesta esimerkiksi vetämään?

Laajenna klikkaamalla

Laukaus, kiekonkäsittely yms. henkilökohtaiset taidot jäävät poikien omalle ajalle. Näihin tottakai kannustetaan, mutta vaikea tähän on ketään pakottaa. Toivottavasti mahdollisimman monelta löytyy intoa ampua kiekkoja vanerilta ja kikkailla puukuulan kanssa. Jos pitäisi jotain veikata, niin arvelisin, että noin 1/3 pelaajista tekee omatoimista treeniä ihan käskemättäkin ja näistä puolet oikeasti merkittäviä määriä. Joukkueen ohjelmaan esimerkiksi laukominen ei siis kuulu kesäisin, mutta kauden aikana näihin on niin paljon panostettu kuivaharjoittelussakin, että pojat kyllä tietävät millaisia harjoitteita voi tehdä omalla ajalla.

Hawk #22 kirjoitti:

Kestävyys kattaa tavallisen pitkän matkan juoksun ainakin kerran viikossa (ikäluokasta riippuen 4-10 km), sekä intervalliharjoitteita, joka on mielestäni se tärkein. Vaikka nuoret pojat ovat kyseessä, vedämme aika kovaa intervalliharjoitusta joka viikko. Yleensä joko porras- tai mäkijuoksu, mutta vaihtoehtona on myös ns. "lätkäpeli", joka on kaikkien poikien "suosikki". Ideana siis, että ensin juostaan 45s täysiä, jonka jälkeen 1min 30s palautus kevyellä hölkällä. Tätä jatketaan 20 minuutin ajan, joka vastaa siis yhtä erää. Tämän jälkeen 5 minuutin tauko ja koko setti vedetään kolme kertaa. Aikoja voi muutella toki sen mukaan miten aikaa on, ja kuinka pojat jaksavat.

Laajenna klikkaamalla

Tämä "lätkäpeli" (30-40 sek. & 1-1,5 min) portaissa sopivan pitkillä loikilla (esim joka 2. tai joka 3. porras) on loistava treeni jota tulee tehtyä paljon ihan omaksi huviksi ja hyödyksi. Kun sen tekee oikeassa tuntumassa, niin rennosti että viimeinen suorituskin lähtee vielä suht rennosti (= ei liikaa happivelan puolelle), niin uskon sen tuovan mukavasti taloudellisuutta luisteluun joka taas auttaa luistelun kokonaisvaltaista kehittymistä. Jos haluaa kimmoisuuden kustannuksella vielä korostaa luisteluvoimaa, niin loikatkin voi tehdä luisteluloikanomaisesti leveänä etuviistoon suuntautuvana.

EDIT: Perustellaanpa nyt vielä tarkemmin kun jäi mielen päälle. Kun porrasväli on pitkähkö, ja on tuo rennon tuntuman edellytys, niin porrasjuoksun tekniikka kehittyy väistämättä taloudelliseksi, joka sitten siirtyy myös jäälle. Core oppii kuin itsestään millaisesta lihastyöstä tehtävässä on avuksi, jäälle tämä siirtyy liukuun. Palaaja oppii tasaiseen voimantuottoon koko ponnistuksen ajan, jäälle tämä siirtyy sivulle puristukseen. Lisäksi jalat oppivat täyteen liikelaajuuteen ja nilkan ojennukseen. Ja kaikki tapahtuu hyvässä vuororytmissä, jonka pelaaja myös automaattisesti sovittaa taloudellisuutta palvelevaksi (liike-energian säilyminen, liikesuunnat). Kun syke on hallinnassa niin kaupan päälle saa maitohappokynnystä (ei kehon absoluuttista, vaan suhteessa luistelun tehoon) nostavan kestävyystreenin.

Jos nousu tehdään täysillä tai liian lyhyillä loikilla, niin nämä mainitut edut jäävät saamatta.

Ja juoksuradalla täysiä taitaakin sitten jääkiekon näkökulmasta olla vain hengitys- ja verenkiertoelimistöön vaikuttava treeni.

kahden suunnan sentteri kirjoitti:

Koko teksti.

Laajenna klikkaamalla

Hyviä pointteja kaikki! Tuo vaikuttaa tosiaan paljon harjoituksen painotuksiin, riippuen siitä tehdäänkö se portaissa vai juoksuradalla. Meillä tarkoituksena näin alkukesästä on nimenomaan maitohappojen hakeminen ja tähän tuo juoksurata toimii hyvin. "Taloudellisuusharjoitukset" tehdään sitten pääosin jäällä alkusyksystä. En tosiaan ole miettinyt tuota porrasjuoksua tuolta kantilta kuin sanoit ja täytyykin ottaa se osaksi harjoitusohjelmaa. Ongelmana vain on, että pitkiä portaita ei kauheasti löydy jäähallien läheltä, mutta eiköhän tuokin järjesty jotenkin.

Kuinkakohan musertavan analyysin alle nämä seuraavat "tietäjän" kommentit viitsii ottaakaan. Jospa yritän olla ystävällinen.

kahden suunnan sentteri kirjoitti:

Tämä "lätkäpeli" (30-40 sek. & 1-1,5 min) portaissa sopivan pitkillä loikilla (esim joka 2. tai joka 3. porras) on loistava treeni.

Laajenna klikkaamalla

kahden suunnan sentteri kirjoitti:

EDIT: Perustellaanpa nyt vielä tarkemmin kun jäi mielen päälle. Kun porrasväli on pitkähkö, ja on tuo rennon tuntuman edellytys, niin porrasjuoksun tekniikka kehittyy väistämättä taloudelliseksi, joka sitten siirtyy myös jäälle. Core oppii kuin itsestään millaisesta lihastyöstä tehtävässä on avuksi, jäälle tämä siirtyy liukuun. Palaaja oppii tasaiseen voimantuottoon koko ponnistuksen ajan, jäälle tämä siirtyy sivulle puristukseen.

Laajenna klikkaamalla

Sinänsä ihan omalla tavallaan arvokasta ja ehkä jopa omakohtaisesti koettua harjoitteen ärsyke-vaste -analysointia. Mutta sun @Hawk #22 kannattaa valmentajana huomioida, että kyseessä on ilmeisesti aikuisen kirjoittelua omista treenailuistaan, eikä puhetta siitä miten kehitetään d-junnuikäisten fyysisiä ominaisuuksia huomioiden kaikki mahdolliset ikäluokan erityispiirteet. Näitä erityispiirteitähän on esimerkiksi sellaiset tekijät kuten että eivät he osaa analysoida oman aerobisen ja anaerobisen energiantuoton raja-arvopisteitä. Tai kertoa milloin se viimeinenkin pitkien portaiden ponnistus meni maitohappojen puolelle.

Puhumattakaan näistä porras-askellusten määrien valinnasta, kun kerran yksilöllisten kasvuerojen vuoksi on mahdotonta sanoa kannattaako lapsen ponnistaa 2 vai 3 askelta kerralla. Sehän riippuu aivan täydellisesti vain ja ainoastaan lapsen pituudesta, porrasten jyrkkyydestä ja askelmien välisistä etäisyyksistä. Eli aika saakelin monesta asiasta, huomioiden tämä yksilön oma tuntuma asiasta "meneekö hapoille vai ei".

Kaikella kunnioituksella, @kahden suunnan sentteri

sporttipappa kirjoitti:

Sinänsä ihan omalla tavallaan arvokasta ja ehkä jopa omakohtaisesti koettua harjoitteen ärsyke-vaste -analysointia. Mutta sun @Hawk #22 kannattaa valmentajana huomioida, että kyseessä on ilmeisesti aikuisen kirjoittelua omista treenailuistaan, eikä puhetta siitä miten kehitetään d-junnuikäisten fyysisiä ominaisuuksia huomioiden kaikki mahdolliset ikäluokan erityispiirteet. Näitä erityispiirteitähän on esimerkiksi sellaiset tekijät kuten että eivät he osaa analysoida oman aerobisen ja anaerobisen energiantuoton raja-arvopisteitä. Tai kertoa milloin se viimeinenkin pitkien portaiden ponnistus meni maitohappojen puolelle.

Puhumattakaan näistä porras-askellusten määrien valinnasta, kun kerran yksilöllisten kasvuerojen vuoksi on mahdotonta sanoa kannattaako lapsen ponnistaa 2 vai 3 askelta kerralla. Sehän riippuu aivan täydellisesti vain ja ainoastaan lapsen pituudesta, porrasten jyrkkyydestä ja askelmien välisistä etäisyyksistä. Eli aika saakelin monesta asiasta, huomioiden tämä yksilön oma tuntuma asiasta "meneekö hapoille vai ei".

Laajenna klikkaamalla

Tottakai tässä pitää huomioida lasten kyky huomioida tai arvioida kehonsa toimintaa, mikä on d-junioreilla vielä hyvinkin rajoittunutta. Pointtina olikin mielestäni se, että miten sama treeni eroaa jos se tehdään portaissa verrattuna siihen, että se tehtäisiin juoksuradalla. Eihän tuon ikäisen pojan vielä pidäkkään pystyä huomaamaan mentiinkö maitohapoille, oliko juoksu tarpeeksi rentoa tai muita vastaavia, mutta olosuhteiden ja harjoitusten suunnittelulla pystytään kehittämään tiettyjä asioita. Se mitä tästäkin ajattelin ottaa joukkueeni ohjelmaan, on tuo pitkäkestoinen porrasjuoksu, johon yhdistetään pitkät askeleet. Onhan näitä jonkin verran tehty, mutta lyhytkestoisempina ja puhtaasti anaerobisina.

Tällaisessa harjoituksessa en tietenkään määräisi kellekään, että ota 2 tai 3 porrasta kerrallaan, vaan käsky olisi esimerkiksi "mahdollisimman nopeasti portaat ylös". Kyllä pojat aika nopeasti huomaavat, mikä on järkevin tapa juosta portaita. Se, meneekö juoksu anaerobisen puolelle, taas on käytännössä mahdoton mitata keltään, jos poika ei pysty itse sitä sanomaan. Seuraavilla treenikerroilla saattaa tulla tähän kehitystä, varsinkin jos pojat tietävät heti aluksi toistomäärät ja harjoitteen tarkoituksen. Tämä ei kuitenkaan mielestäni ole mikään suuri ongelma, sillä haluan pelimme perustuvan nimenomaan hyvään luisteluun ja kovaan paineistamiseen, joten pojat eivät muuten luistelekaan kuin täysiä (karrikoiden). Parempi vain kun oppivat siihen, että mennään aina maitohappojen rajoilla, kun tuon ikäiset lapset kuitenkin palautuvat nopeasti ja aerobisia harjoitteita tehdään paljon muilla keinoilla.

sporttipappa kirjoitti:

Kuinkakohan musertavan analyysin alle nämä seuraavat "tietäjän" kommentit viitsii ottaakaan. Jospa yritän olla ystävällinen.

Laajenna klikkaamalla

Vähän hassu esipuhe, mutta eikös se ole niin, että mitä musertavamman, sitä parempi. Keskusteluahan täällä tarkoitus on käydä.

kahden suunnan sentteri kirjoitti:

Vähän hassu esipuhe, mutta eikös se ole niin, että mitä musertavamman, sitä parempi. Keskusteluahan täällä tarkoitus on käydä.

Laajenna klikkaamalla

Hehe, enkös ollutkin aika ystävällinen.

Mitä tulee itse asiaan, niin D-junnujen treenissä en lähtisi halkomaan hiuksia sen kanssa että saataisiin jokaiselle pojalle jokin eksakti fysiologinen vaste harjoitukseen (kuten esimerkiksi @kahden suunnan sentteri 'n sinänsä ansiokkaassa harjoitteessa). Se on kuitenkin aina jonkinlainen kompromissi kun joukkuetasolla harjoitetaan yksilöiden ominaisuuksia. Tärkeintä mun mielestä on sen ison kuvan hahmottaminen.

Minä olen mennyt tämän ikäisten poikien kesäkoutsaamisessa pelien kautta. Se opettaa kuitenkin kaikista parhaiten sitä itse pelaamista. Lippupallo, koripallo (ilman kuljetusta), jalkapallo. Kaikki loistavia mahdollisuuksia oppia yleisiä pallopelien periaatteita, joita voi sitten siirtää lätkän puolelle. Se tuo valmentamiseenkin aika raikkaan näkökulman kun mennään lajirajojen yli. Fyysisten ominaisuuksien treenailu voidaan toteuttaa aika monella tavalla eikä sen tarvitse mennä joko/tai periaatteella aina, että tänään harjoitellaan fysiikkaa ja samalla tänään ei harjoitella minkäänlaisia pelaamisen taitoja.

Valitettavan paljon näkee maakuntakierroksilla sitä, että junnut treenaavat kesällä kieli vyön alla ominaisuuksia todella kovalla intensiteetillä. Kannetaan vaikka reppuselässä kaveria paikallista kukkulaa tai portaita ylös, selkä mutkalla polvet sisäänpäin kääntyen tikittäen. Todellista asennetreeniä joka pidemmän päälle johtaa lähinnä ongelmiin. Asennetreenillekin on paikkansa ja aikansa, mutta ei sellaista ole järkevää toteuttaa hyvin johdetussa d-ikäisten kesätreenissä joka kerta.

Jääkiekko tuppaa olemaan kasvavalle nuorelle (paljon treenaavalle) hyvin vaarallinen laji, ellei pidä tarkkaan huolta monipuolisesta ja tasapainoisesta harjoittelusta. Ihan vaan mielenkiinnosta, meillä varsinkin kuivakauden aikana on keskitytty paljon uimiseen, koska se tuntuu olevan juuri oikealla tavalla erilaisia perus-asentoja vaativa laji. Lisäksi se on erittäin ystävällinen laji nivelille, se kuormittaa kaikkia lihaksia, ja tuo hyvää peruskuntoa. Mutta osaako joku sanoa, voiko liiallisesta uinnista kesäkaudella olla haittaa kiekolle? Kehittääkö se liikaa "jarruttavia" lihaksia?

Ihan mielenkiintoista aina kuulla ja lukea miten muut tekee, koska ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeata tapaa tehdä treenejä. Mutta niin kuina iemmin joku mainitsi, niin pitää ottaa huomioon joukkueen ikä mikä määrittää paljon mitä pitää tehdä. Testit (oikea patteristo kullekkin ikäluokalle) voi ohjata paljon sitä mitä kyseisen joukkueen kanssa tulisi tehdä.

Oma joukkue C2 ikäluokka jossa kesällä pääpaino on keskivartalon ja pelaamisen kehittämisessä. Jäällä lajitaitojen kehittäinen (syöttö ja luistelu) sekä pelaaminen päivän teeman mukaan). Muita asioita tehdään myös, mutta nämä 2 erityisesti pistää silmään missä työtä. Seuraavassa noin suunnilleen se millä rytmillä me tehdään viikko ohjelmaa:

Ma: Kestävyys - enemmän aerobisella tasolla liikutaan, välillä nostetaan intesiteettiä. Purtsilla juoksua, välillä pysähdytään mäen juurelle ja tehdään erinäisiä liikkeitä mäkeen. Välissä voidaan vetää keskivartalon lihaskuntoa tai treenin lopussa.

Ti: oheinen + jää. Oheisissa kokovartalon lihaskuntoa omalla painolla + liikkuvuus ja koordinaatio. Jäällä 1,5h syöttäminen, kiekonkäsittely ja pelaaminen.

Ke: vapaa joukkueharjoituksista

To: oheinen + jää. Oheisissa alkulämmön jälkeen nopeus + kimmo osuus. Sen jälkeen 30min peliosuus "käsipallo" eri säännöillä, niin että joukkueissa on 2 ketjua -> vaihdossa olevat tekevät keskivartalon lihaskuntoa. 1min vaihdot. Jäällä 1,5h luistelutekniikka, taito, käännökset ja kestävyys. Sekä pelaaminen.

Pe + la: vapaa

Su: Aerobia, Lihaskunto, taito ja pelaaminen. Alkuun vajaa 30min lenkki pururadalla. Sen jälkeen streethockey kentällä 30min taitoa puukulalla sekä joku pienpeli. 45min katulätkää eri säännöillä ja vaihdossa keskivartaloa.

Olen omatoimisuuden kannustimiseksi luonut toukokuulle liikuntahaaste kisan jätkille. Siinä on 2 osiota. Toinen on aika haste, eli kaikki vähintään 10min liikunta merkataan taulukkoon päivittäin. Kenellä eniten liikunta minuutteja voittaa. Samalla näkee kuinka paljon pojat liikkuvat viikkotasolla. Toinen osio missä pojat kisaavat on pistekisa. Olen luonut taulukon missä saa aina tietynmäärän pisteitä kun suorittaa tiettyä lajia OMALLA AJALLA (ei jääkiekko harjoitukset joukkueen mukana) tietyn määrän / ajan. Esim 50 lauottua kiekkoa on 2 pistettä ( lauo 200 kiekkoa niin se on 8 pistettä), tai puukuula harjoittelu 15 min 2 pistettä ( tekee 30min = 4 pistettä) jne.. Lajeja on myös venyttely, juoksu, rullaluistelu, pyöräily sekä eri pelit tai muut lajit. Tämä antaa myös mahdollisuuden saada pisteitä jos harrastaa toista lajia.

Ihan hyvältä on tähän mennessä näyttänyt treeneissä, mutta myös omatoimisuus liikunnassa näyttänyt kasvavan.

Olen tehnyt muutamalle junnulle kesäharjoitteluohjelman. Kulkevat toisella paikkakunnalla pelaamassa ja kustannussyistä reenaavat kesän omatoimisesti. Olisivat joukkueen valmentajaltakin jonkinlaisen ohjelman saaneet, mutta kääntyivät minun puoleeni ja lopputulos meni kutakuinkin seuraavan mukaisesti. C2-C1 ikäisistä kysymys.

Maanantai: Nopeus + nopeusvoima = vetoja, aitahyppelyitä ja kuntopalloa (lähinnä jaloille).
Tiistai: Paikallisen seuran punttikoulun harjoitus
Keskiviikko: Lihaskunto + peruskestävyys = kuntopiiri ja lenkki (juosten, pyörällä, rullaluistellen)
Torstai: Kimmoisuus + nopeusvoima = hyppelyita ja loikkia, kuntopalloa (keski- ja ylävartalo)
Perjantai: Punttikoulun harjoitus
Lauantai: Lihaskunto + peruskestävyys = kuntopiiri ja lenkki (hieman pidempi kuin keskiviikkona)
Sunnuntai: Lepo

Tuo on siis ns kova viikko. Kevyellä viikolla vähennetään muuta kuormitusta ja lisätään huoltavaa/palauttavaa harjoittelua.

Tulipa tässä mieleeni kun suunnittelen huomisia treenejä, löytyykö jostain netistä materiaalia SJL:n ohjeista mitä taitoja kunkin pitäisi osata eri ikäkausilla..? Olenhan mä aikanaan käynyt aika montakin SJL:n kurssia läpi, mutta se oli ennen nykyistä uudistusta ja muutenkin, siitä on jo jokusen vuosi aikaa.

Kaikkihan lähtee luonnollisestikin perusluistelusta, mutta miten siitä eteenpäin.. ..haluaisin vaan hieman verrata miten 'huonosti' meillä on täällä asiat.. ..junioripuolen päävalmentaja puhuu koko ajan IIHF:n ohjeistuksista, mutta itse katsoisin mieluummin mitä koto-Suomessa tehdään. Varsinkin nyt, kun uusi sukupolvi kiekkoilijoita ovat tekemässä todellista läpimurtoa mm. Barkov, Laine, Pulju, Aho etulinjassa, eli jotain on tehty oikein viimeisten kymmenen vuoden aikana Suomen juniorikiekkoilussa.

Aika paljon olen ottanut vaikutteita Hockey Canadan nettiportaalista, se kun on melko kattava ja ilmainen