LB Code and the Story of O

Alakulon valtaamat mielet ja sieluun pesiytynyt apatia, piirrämme ympärille ympyrän ja kaikki tulvii ulos.

Ei ulopääsyä ja olemme kammottavuuden armoilla, meillä oli joskus avaimet näihin kahleisiin ja sitten tapahtui jotain, kaikki sortui.

Pyyhitään se pois, hukutetaan alle nostalgia ja eksytään sumuun, sateeseen kultahippujen ja annetaan taivaan jytistä, maan vavahdella.

On hyvä, tuoksut kiehtovat ja ajatus laukkaa, me hallusinoimme ja olemme kaukana tästä, kaukana täältä.

Jossain aina lähdetään, siellä tullaan ja sinkoillaan, oireita ympäri kehoa ja retkeilyä tuntemuksien viidakossa

Olemme kuin suo, jota ei koskaan ojitettu pelloksi ja pitkospuut johdattavat kulkijan lintutorniin, bongarin kehtoon ja kaikki havainnoitu sijaitsee 80-luvulla.

Otetaan katsaus maisemaan, sisäistetään se ja vedetään henkeen, pökräillään haltioituneina ja muodostetaan kasoja.

Kaydään läpi säkenöiviä hulluuskohtauksia, pirstotaan sekä vedetään palasiksi, pistetään palamaan.

Kiehtoo ja vatsanpohjassa kipristelee, hyppysellinen sekaan ja olemme hillitön lähtökulinaristi.

Olisitteko arvannut?

Päätepiste, väkivaltaisuuuksien loisto ja tämä on se keväinen asema, iso tapahtuma ja penkit tyhjentyköön.

On arvoa ja 2015 kattauksessa kaksi sammakkojengiä, se lupailee seikkailua ja alkulämpöön mentäessä, se on silkkaa vihaa ja kutinaa.

Ounastelee sotia, nähdään päällekarkauksia sekä tinkimättömiä kehäraiskauksia, tullaan vyöryen ja sinkoillaan vauhkona.

Dubin farmipojat ja lukutaidottomina, paskaisissa haalareissaan ja nenässä pistävä lietelannan tuoksu, vetää puoleensa ja hykertelemme.

O ja perinteikäs Gens, 80-luvun valloittavaa nostalgia ja historia pelkää brawlia, brawlia sekä brawlia.

Sykkii, sydämessä kukkii ja olemme menestystarina, auringonkukka jouluna.

Pilvet laskeutuvat kämmenelle ja tuulettelemme, pitkin tietä saapuu kulkukauppias ja sillä on pyöränsä takana laatikko, pelkkää tapea.

Komppaamme ja puhumme taukoamatta, aivan haltioituneena ja kaksi sammakkojengiä, viihdearvollisesti se on hyvä.

Kutsuu taisteluun ja olemme tässä joutuneet nöyrtymään, pitää lähteä tienaamaan murusia ja emme ole sortuneet siihen koskaan, vajonneet oikeisiin.

Maailma lepää
kumartuu
jalkojen juuren.

Olemassaolon kysymykset
kaikki päätyy
tuntemuksiin.

Kostan.

Siirrytään seuraavaksi tuntemuksiin ja olemme muukalainen, vieras tässä ajassa ja vieroksumme kaikkea.

Matkaamme ajasssa, kiidämme kuin pystötähti ja sitten aistimuksiin, selkeää selvyyttä tänään ja vähemmän harhoja, vaihteeksi.

Puhkeilee viheliäistä ihottumaa ja lähdetäänpä sienimetsään, tapaamaan shamaania ja siellä se majailee maakellarissa.

Oven yläpuolella hirressä lukee 1848, rälssitalon perunakellari muinoin ja rengit sekä piiat peuhasivat, nyt paukkuu rumpu ja puskee savua.

Shamaani manaa sekä loihtii ja Salò, kohtaukset viertaavat kellarin seinillä ja me hourimme, läähätämme vauhkona.

Korit ovat tulvillaan, aivan kukkuroillaan ja me emme halua padota, padota mitään ja tulkitsemme, hykertelemme hulluna jalkapuussa.

Leijailemme, laskeudumme kevyesti lähtöpaikoille ja nautimme, me nautiskelemme.

Sitten syöksyt, syöksyen ja sinkoillen, suu vaahdossa ja mielipuolinen kilahdus katseessa.

Jahdataan ja janotaaan, tuntemukset sekä pakkomielteet.

Koko manttaali ja perustamme ruodun, ottamma vastaan hahmon ja nyimme siltä hampaat, nuijimme nenän vinoon.

Opetamme lähtemään, tulemaan ja pidämme häkissä, piiskaamme esiin pedon ja varustamme sotaan.

Se nylkee, saalistaa ja osallistuu himolla sessioihin, naapurit paukuttavat seinään ja kattokruunu makaa pirstaleina lattialla.

Nakelkaa ne banaanit ja tehdään kaikki elämöiden, ilveilkää mukana ja puhjetkaa ulvomaan, tehdään se nyt.

Olemme syvällä syövereissä ja maalaamme maisemaa, sivelemme sen mustaksi ja roiskimmme punaista, verenpisaroita.

Otimmeko siirtymän kukkiin, palava raukkaus ja kauppittelemme niitä kadulla, olemme itsellinen ja lähtökulttuurin palveluksessa.

Ne ovat näkymättömiä, ne kukat ja kaikki on, kukaan ei näe meitä ja kyyhötämme irvistelleen täällä nurkassa.

Kytee ajatuksia, sairaanoloisia sekä mielipuolisia ja valamme vielä kaiken tuleen, tanssimme nauraen haudoilla.

Tuntemukset ja istahdamme penkille, huokaamme syvään ja silmäilemme Camusin sivullista, sekin on näkymätön.

Myyttiset hahmot kyyristyvät penkillä, laitaan nojaten ja hehkuvat alkukantaista kypärättömyyttä, siinä on maailman pyhyys ja jylhä suuruus.

Puro liplattaa ja soljuu, lähde pulppuaa ja jokin keinuttaa meitä, heitämme biitin huuleen ja antaudumme nautinnon armoille.

Jääkielot, painuneet historian utuun ja siellä lepää arvokkuus.

Äärilaidalla, emme halua nähdä kukkien nuokkuvan tai lotkahtelevan.

Keskustelimme asiasta kanssa petojen, loisen, luteen sekä punkin.

Kasvatamme niitä, koulimme sekä rohkaisemme.

Olemme HCH, lähtöpuutarhuri.

Sydämellä ja luomme väriloistoa silkasta inhosta visiirinaamaisuutta kohtaan.

Kädenjälkeni ulkopuolella, kaikkialla vain harmaan sävyjä, oksennusta sekä roskaa.

1927, vapautui yksi viimeisistä ja hakeutui lapion varteen, kaivoi ojia peltoon sekä metsään.

Polti säterin, niittasi kolme suojeluskuntalaista kuoppaan ja otti vapauduttuaan kakkua, oli hyllyllä palopuheistaan ja istui sotaisat vuodet turvasäilössä.

Sitten tarttui taas lapioon, kaivoi ikuisia ojia ja edelleen metsän siimeksesessä on lasku, siinä kiemurteleva mutka ja nimeltään "lentävän partion-mutka".


Siinä mutkassa, varjoissassa moreenissa kielot virkeinä ja niin vihreinä, on voimaa ja elämä virkoaa.

Oja laskee järvestä järveen ja toisen rannalla oli kota, siitä nyt jäljellä jäänteet ja siellä majailin Turkin sodan veteraani, kalasti sekä metsästi korvessa.

Kaatui itse 1955, 98-vuotiaana ja kantoi silmälappua, elää nimellä "suoihmisten-kenraali" ja muinaisesta kodasta mutkaan on 30 metriä, historia lähellä toisiaan.


HCH:n tuntemukset, tälläistä pohdimme äärilaidalla ja lähtörintamalla köyhää, hahmot ovat poissa ja pidot köyhät....tarina on visiirien turmelema ja virikkeellisesti löysä.

Silmäilimme sitä vihkoa, kuinka monta lajia ja aivan outoja, raapustimme siihen LB.

Olimme bongaavinamme sen nuokkumassa rantapusikossa ja polulla, töyhtöhyypät hyökkäilivät kirkuen kimppuumme, maine kantaa.

Olemme pannassa ja myrkyllistä hengitettynä, nieltynä sekä ihokosketuksessa, jätämme oivan sivumaun ja kruunaamme jouluisen lanttulaatikon.

Teemat, DDT on ehdoton suosikkimme ja nuuskaamme sitä nenään, keltaisesta peltirasiasta ja kannessa lukee Täystuho SS.

Potkii ja nykii, hallusinaatiot pulpahtelevat ja kaksi kärpästä, niittamme näin hyttysiä.

Putoavat heti imaistuaan ja mieli matkaa, sillä on nahkainen matkalaukku ja siellä puisia soittorasioita, tulvillaan marssimusiikkia.

Seinän välissä krapisee ja hakkaamme sitä lekalla, pistämme palasiksi ja hiirenloukossa on pieni vaaleansininen elefantti.

Kyllä, olemme täällä lähtöasioissa ja tukeudumme tuntemuksiin, nojaamme mielikuviin.

Saimme sen ruskeassa kirjekuoressa, C-kasetin ja kuuntelimme, omaa puhettamme.

Nyökyttelimme vakavana ja kasvatus on kolmivaiheinen, kerii valkoisenaan ja on pidettävä pimeässä.

Toistelimme sitä lakonisesti ja toisen puolen lopussa saimme hulluuskohtauksen, ulvoimme ja möngersimme sekavia.

Purkauduimme vauhkona ja se puhutteli sekä kosketti meitä, suu puski vaahtoa ja tempauduimme mukaan juurineen.

Varastouduimme ja kerimme pimeydessä, äänitimme hiljaisuudessa omaa puhettamme ja pistimme sen ruskeaan kirjekuoreen, pudotimme myhäillen laatikkoon.

Olemme risteyksessä ja vain ideoilla on merkitystä, kuolleilla ja kuopatuillakin.

Lähteä, kokea käänne ja tulla, noustessa kipristelee ja syöksyessä purkautuu.

Karautamme ringit ja jahtaamme itseämme, hulluus kuplii poreillen ja johdattaa ydinminuuden kokonaisvaltaiseen ytimeen.

Etäällä hahmoja, sumu on sakea ja pistokkaissa juuria, huokuu tyyneyttä ja valaa uskoa.

Virheitä kuvassa ja kyllä, siinä ei ole verta, kyyneliä tai tuskaa.

Mystiikkaan taipuvainen lähtöhengellisyys ja uskomme luovuuteen, nerouteen sekä rohkeuteen.

Tabut kämmenellä ja sitten kuulimme LB:n sanovan, että tekisi kaiken uudestaan ja uudelleen suorittamisesta ei täytyisi edes maksaa.

Katastrofin aineksia, edessä tyhjä sivu ja tämä on uuden alku, ylös suosta ja dokumentaarinen kuvaus ihmiselämän ankeudesta.

Pitkin poikin ripoteltuna, vastenmielisiä murusia ja sinnittelimme päivän, katsoimme tulevaan ja kertaakaan emme oksentaneet.

Emme havainneet ihottumaa iholla, tunteneet syvää inhoa ja me vain olimme, emme vajonneet nostalgiaan tai kadonneet hahmojen taikamaailmaan.

Kaikki oli selkeää, sateen ropistessa ja ilma ei ollut tulvillaan lähtöpölyä, mikään ei poikinut halusinaatioita, näkyjä tai ääniä.

Pysyimme aisoissa, emme heittäytyneet villiksi tai takoneet näkymätöntä säkkiä, intohimoisesti tuhisten sekä puhisten.

10 vuoden yksinäisyys, satoi milloin mitäkin ja tulvi huuruista horinaa, monisäikeistä runoutta ja monologi oli sisäinen.

Oljenkorsia, me selvisimme ja kolautimme koko paskan karille, tänään...se oli rauhaisaa katoamista mitättömyyteen ja mikään ei hehkunut, ei poltellut.

Katsaus menneeseen, HCH:n taipaleeseen ja SIJHL 2006-2007, se oli vielä hillitöntä hurjastelua ja meno kaaottista.

Brawlia brawlin perään ja hulluus kukki kirkaasti, nimistö puri, se kiehtoi ja valloitti.

Juuri sitä, minkä tunnistamme omaksemme ja paskat taulusta, meno villiksi ja sessiot pystyyn.

Muualta poispotkittuja kiertolaisia, lähtökartan seikkailijoita ja elämäntapaottelijoita, tyylikkyys piikissä ja huomionkipeys tapissa.

Otetaan tietoisku Jr.A nostalgiasta ja aikanaan sai misconductin, jos ei lähtiessä luopunut pipostaan...hetket huokuivat kauneutta.

Pat Gionette ja tämä pohjois-Ontarion sekopää oli läsnä, jätti aina jälkeensä savuavia raunioita sekä kasan raatoja.

Näin jo pikkujunnusta, otti himolla kakkua, kunniakasta rähinäkakkua ja katosi kamoineen auringonlaskuun, ilmestyäkseen kummittelemaan taas jossain.

“I’m a hockey fighter, I like to brawl it out", näin Gionette ennen matsia 2014 ja kyseessä toisenlaiset kehät, ei lätkä tai Boxla.

Pitää tulla sydämestä, mihin ottelija taipumuksistaan ja pakko jakaa sekä ottaa niittiä, vapista suihkussa ja tuntea olevansa olemassa.

Me hädin tuskin olemme, tasapaksua puuroa ja turhanpäiväisten murusten vuoksi, jotain ravistelevaa helvetti nyt ja jytinää sekä takomista, "I'd rather be fishing".