Florida Panthers 2014–2015

Noniin, vihdoinkin Bjugstadin loukkaantuminen myönnettiin - aivan loistava juttu pelaajan kannalta. Bjugshan on ollut lähiaikoina melko vaisu ja sehän johtuu siitä, että mies on pelannut loukkaantuneena. Jo kuukausi sitten uutisoitiin, että Bjugs olisi loukkaantunut, mutta pelaa loukkaantuneena ja Bostoniahan vastaan miehen peliaika oli 11:27, joten siitäkin voi päätellä, että kaikki ei ole ok.

Hyvä, että nyt tilanteeseen reagoidaan, koska loukkaantuneen pelaajan peluuttaminen on yksinkertaisesti urpoa ja lisää riskiä loukkaantua pidempiaikaisesti. Heitän vielä lähdeartikkelista pientä sitaattia:

Gerard Gallant kirjoitti:

He [eli Bjugstad] has lower-body soreness and continues to get evaluated. It's been an issue for a while, the soreness, and it's got to a point where the guy works hard every night but we had to sit him the last seven or eight minutes the other night. He's getting re-evaluated this afternoon and then we'll know more later.

Laajenna klikkaamalla

Noniin, miksi tämä on positiivinen juttu? Koska tämä tarkoittaa Vinnylle näyttöjä. Nyt vaan Trocheck rohkeasti kakkossenaksi ja voidaan vaikkapa nostaa tuo Grimaldikin tuolta minorseista miehen vierelle, niin saadaan hieman vauhdikkaampi kokoonpano. Esimerkiksi:

Huby - Sasha - Boromir
Pirri - Tro - Rocco
JJ - Bolly - Boyes
Ups/Thorts - MacK - Hayes

Jos Rocco on aivan lapanen, niin Hayes nostetaan kakkoseen. Ei se niin vaikeata ole.

***

Tuolla hfboardseilla on kokoajan ollut jäätävästi turhaa jauhantaa Kessystä, mutta nyt Phil on pudottanut markkina-arvoansa jopa artikkelin arvoisesti. Ironisesti eräs nimimerkki kommentoi Panthers 2015-16 -ketjussa asiaa "Kessel Tanking for Florida" ja olisihan se mukavaa nähdä joku tähtipelaajakin tuolla rosterissa. Mutta jos se on Kessel, niin hänestä ei kannata liikaa maksaa. Mies ei ole mikään nuorukainen ja hänen sopimuksensa nyt vaan on aivan hirveä.

Toinen hyvä lisäys kokoonpanoon olisi toisen hfboards-käyttäjän ehdottama T.J Oshie. Bluesissahan on jo ehkä jopa liikaa huipputaitavia laitahyökkääjiä ja Vladimir Tarasenkolle pitäisi saada myös sopimus. Tämän vuoksi Venäjän kaataja (such patriotism, I rate 9/11) Oshien voisi saada kohtuu hinnalla, tosin Boyesille pitäisi samalla heittää hyvästit, koska miehelle ei silloin olisi kokoonpanossa tilaa. Onhan hän hieno pelaaja, pelaa hyvällä asenteella ja viime kaudella taisi olla Barkovin suurimpia mentoreita. Overall miehestä on ollut Panthersille huomattavasti enemmän hyötyä verrattuna liksaan, mitä hän nostaa, mutta näyttää jo hieman siltä, ettei taidot riitä ja miehestä on muokkautumassa kolmosen laituri/ykköskentän mies Devilsissä.

Mutta kauden kelatkaa siis, jos 2015-2016 Panthersissä olisi ketju Pirri - Bjugstad - Oshie. Olisi varmaankin se viimeinen palanen, mikä tarvitaan menestyvään joukkueeseen. Ketjussa siis olisi kolme kovaa laukausta ja kovaa shoot first -mentaliteettia, mutta myös sen lisäksi huikeasti käsiä. Sen jälkeen, kun Jaro-pappa vaihtaa seuraa (toivottavasti pelaa vielä kauden 15-16 Catseissä ja sitten jatkaa Pensseihin) TeeJiin voi nostaa Sashan viereen ja luulisi Barkovin leipovan Osielle aikamoisia syöttöjä lapaan. Samalla Barkovkin saisi opittua lisää kikkoja rankkareihin, kun tuo perusfobba ei aina onnistu.

***

Tässä oli taas hieman spekulaatiota. Bjugstadin poissaolo tulee näkymän tulevissa peleissä, mistä punasydän heittikin hyvää ennakkoa, mutta toivotaan, että se näkyy positiiivisesti (näytönpaikat, loukkaantuneen pelaajan peluuttaminen on tyhmää, yms). Ja toivotaan siis tosiaan, että mies ei pelaa, koska puolikuntoisena ukkelista ei ole hyötyä joukkueelle.

Kuten tuossa yllä arvelinkin, Bjugstad on poissa pelaavasta kokoonpanosta. Paikallistaistoon siis lähdetään projected line-upsien mukaan tällaisella hyökkäyksellä:

Jonathan Huberdeau - Aleksander Barkov - Jaromir Jagr
Brandon Pirri - Vincent Trocheck - Brad Boyes
Jussi Jokinen - Dave Bolland - Jimmy Hayes
Shawn Thornton - Derek MacKenzie - Scottie Upshall

Onhan tuo ihan ok näköinen hyökkäys, ainakin värilasien läpi, mutta verrataampas Tampa Bayn hyökkäykseen:

Alex Killorn – Steven Stamkos – Jonathan Drouin
Nikita Kucherov – Tyler Johnson – Ondrej Palat
Vladislav Namestnikov – Valtteri Filppula – Ryan Callahan
Brenden Morrow – Brian Boyle – J.T. Brown

Hui helvetti. Siis noista ketjuista on vaikea valita mikä on paras. Ensimmäisessä on mm. monen mielestä NHL:n tämän hetken taitavin pelaaja sekä Hockeys Futuren mukaan NHL:n paras prospecti. Toinen ketju taas on koko kauden suuressa liidossa ollut junnuketju, jossa jokainen pelaajista täydentää toisiaan. Kolmannessa taas on suomalaisten NHL-pelaajien pistepörssiä suvereenisti johtava ukkeli keskellä ja laidalla Rangersin pitkäaikainen kapteeni. Nelosessa on vielä pari kovan moraalin omaavaa kaveria sekä J.T. Brown, jota nhl.com on lähiaikoina hypettänyt kovan luokan snipuksi.

Tämän jälkeen tuo oma hyökkäys ei näytäkkään niin hyvältä, heh. Noh, laitoin silti betsit Floridalle, koska a) kyseessä on pakkovoitto b) catsit voittavat maalivahtien vertailun: Bobby Lou vastaan Vasilevskiy. Siinä on siis se meidän suurin sauma voittaa peli. Toivottavasti jätkät myös pelaavat tarmokkaasti myös puolustuspäässä, jottei tarvitsisi niin hirveästi paukutella niitä maaleja tuon Andrein läpi.

Yhtäläisyyksiä joukkueiden välillä on se, että Jussi Jokinenhan pelasi Tampassa kaksi rikkonaista kautta, samoin myös Dan Ellis oli puolikkaan kauden Tampan riveissä. Jason Garrison, joka taas laukoo tulisia lämäreitään Tampan takalinjoilla, aloitti uransa Panthersissä ja painoi kaudella 2011-12 jopa 16 rysää, mikä on organisaation puolustajien maaliennätys.

Mielenkiintoinen matsi on jokatapauksessa luvassa, joten itse odotan peliä innolla. Tosin allekirjoittanut ei ole paljoa nukkunut tässä lähiaikoina, joten valvomisen kanssa saattaa tulla ongelmia, mutta onneksi keittiöstä löytyy kahvia.

Ketutus taso lähenee tuota yhdeksäätuhatta, kun pleijarit ovat taas kauempana ja lisäksi allekirjoittaneen pitkä vedot menivät päin vesilintua, joten tähän heitän nopeasti rapsaa, ennen kuin menen hirttämään itseni julkiseen saniteettitilaan:

Yleisiä asioita:
Eka erä oli aika skeidaa. Oikeastaan mikään ketju ei toiminut odotetusti ja vastustaja sai ladottua myös kaksi halpaa maalia.

Toinen erä oli hemmetin hyvä, tosin catsien toinen maali meni veskan piikkiin ja kolmas taas puolustuksen piikkiin. Tosin olihan se komea maali, hyvää yritteljäisyyttä Huberdeaulta ja lisäksi Mitchyn maski toimi.

Kolmas erä oli myös hyvää kiekkoa, mutta vastustaja heitti tuollaiset kohtuu halvat maalit. Tai siis ensimmäisessä maalissa Johnson tekee aktiivisesti maskia Luongon maalin edessä ja otta hieman kontaktiakin Bobbyyn. Samalla viivasta heitetty kiekko kimpoaa Ekin mailan kautta maalin taakse, mistä Kucherov saa heitettyä sen helposti vanhanaikaisella sisään, koska Lu:lla ei ole mitään tietoa, missä kiekko on. Toinen maali oli taas tuollainen perus clutch-maali, mitä Callahanilta odotetaankin. Mies siis kiersi maalin takaa ja ei laittanut takatolpille syöttöä Stamkosille vaan puhtaasti vain laukoi ja sehän sitten meni sisään. Erityisen tylsää tässä oli se, että maali tapahtui ajassa 17:32. Catsien takaa-ajo ei riittänyt ja Tampa sai helpot pisteet tililleen.

Plussia:
+ Mitchy - Gudbranson -pari toimi aivan helvetin hyvin hyökkäyspäässä. Yhdessä vaiheessa, kun Barkovin ketjulla oli noin puolentoistaminuutin vaihto vastustajan päädyssä, niin Pickle ja GudB olivat suuressa roolissa ja a) pystyivät pitämään kiekkoa, b) laukomaan sitä ja c) estämään vastustajan purkuyritykset. Lähtökohtaisestihan sellaista ei olettaisi tällaiselta stay-at-home -parilta, mutta tässä matsissa miehet olivat kiekollisesti todella solideja. Lisäksi Mitchy teki maskia Huberdeaun maalissa.
+ Vinny. Vincent oli ensimmäisessä erässä omaan silmään, mitä nyt kahvin ja puuron keittämisen ohelta ehtisin peliä katsella, aika surkea, mutta toisessa ja kolmannessa erässä Trocheck selvästi tsemppasi ja hänen ketjulta saatiin peliin varsin hyvää tekemistä. Miehen tekemä maali tosin meni puhtaasti Vasilevskiyn piikkiin.
+ Barkovin ketju. Onhan se nyt vaan niin helvetin hyvä. Miehet rakensivat hyvin organisoituja hyökkäyksiä, mitkä perustuivat enimmäkseen kiekon suojaamiseen ja laidasta keskelle syöttämiseen. Jagr välillä puikkelehti, kuin parikymppinen, Tampa-pelaajien välistä. Onhan se mielenkiintoista miten noin isokokoinen ja vanha pelaaja voi olla niin liukas ja vaikea puolustettava. Laukauksia kertyi tälle ketjulle myös paljon, Hubylle 8 ja Sashalle sekä Jagrille molemmille 4 eli 16 laukausta yhdeltä ketjulta, ei mikään paha. Ketju siis vastasi 44% joukkueen laukauksista (yhteensä 36 maalia kohti) ja oli ehdottomasti paras jäällä luisteleva ketju (mukaanlukien vastustajan ketjut).
+ Pakko antaa viellä erityismaininta Huberdeaulle, mies oli todella yritteliäs ja oli tuosta ketjusta eniten tavanomaista suoritustasoaan korkeammalla. Mies toimi kaikissa rooleissa, toi kiekkoa maalille, piti kiekkoa hallussa laidoissa, toimi maskissa ja laukoi paikoista. Sen lisäksi mies teki tuon 3-2 maalin, mikä oli silkkaa erotiikkaa.


Miinuksia:
- Kuli-Petrovic -pari ei toiminut. Miehille kerääntyi paljon jääaikaa, 20:11 + 20:48, mutta eivät kyllä ansainneet sitä. Muutamassa vaiheessa Tampalla oli aivan niskalenkki kyseisestä pakkiparista ja nämä ukkelit joutuivat useaan otteeseen heittämään pitkänkiekon kovan paineen alla.
- Tehottomuus. Sama juttu illasta toiseen. Kyllä, saatiin kolme maalia, mutta näistäkin ainoastaan yksi olisi mennyt sisään esim. New York Rangersiä vastaan. Toinen ja kolmas maali ehdottomasti vastustajan piikkiin.
- MacKenzien ketjun tekeminen. Kun Kopy lisättiin tuohon ketjuun, niin yhtäkkiä fyysisyys katosi kokonaan. MacK ei saanut pelin aikana yhtään taklausta perille, Upshall sai kaksi ja Kopy yhden, joten meidän energiseltä nelosketjulta siis huimat kolme taklausta paikalliskamppailussa. Aika huono suoritus.
- Jälleen kustiin johtoasema todella tärkeässä paikassa. Oli mahdollisuus nousta kahden pisteen päähän Bostonista ja kolme pistettä viimeistä wild card paikkaa pitävästä Ottawasta, mutta ei vaan riittänyt.
- Puolustuspäässä ainakin hfboardseilla Gudbransonia pidetään antikristustakin pahempana asiana ja olisihan mies voinut pitää Callahanin tuossa voittomaalissa hieman paremmin kiinni.

Meh:
+/- Soupy ja Ek olivat melko näkymättömiä. Campbell tuttuun tapaan pelasi eniten minuutteja puolustajista, mutta ei millään tavalla hohtanut ja Eki myös valitettavasti oli suuressa roolissa tuossa kolmannessa päästetyssä maalissa, kun lauottu kiekko kimposi hänen mailastaan päätypleksiin, mutta sehän oli pelkkää huonoa tuuria.
+/- Luongo ei ottanut mitään erityisen hienoja koppeja, mutta päästi neljä maalia. Näistä ainakin toinen puhtaasti Lu:n piikkiin ja kolmaskin maali johtui Robertosta, mutta siinä mies ei tosiaan nähnyt kiekkoa ja tulistui Johnsonille liian hyvän maskin tekemisestä. Ensimmäinen ja neljäs maali menivät myös melko pienestä kulmasta. En silti halua miestä laittaa miinuksiin, koska olihan hän ihan ok, mutta valitettavasti tällä kertaa ei riittänyt.

***

Loppuun vielä sarjataulukkoa Wild-card paikoista:

Washington 73GP 39-24-10 88P +32
Ottawa 72GP 37-24-11 85P +22
-------------------------------
Boston 73GP 36-25-12 84P +3
Florida 73GP 33-26-14 80P -21
Philly 74GP 29-29-16 74P -23


Helvetin tiukkaa tämä kyllä on. Paras skenaario, ainakin omasta mielestäni, olisi kyllä se, että Caps ja Boston olisivat rannalla ja Sens ja Cats pudotuspeleissä, mutta vaikuttaahan tuo matka aivan liian pitkältä kurottavaksi.

Noh, ei tässä voi menettää uskoaan vaan yhä toivoa sitä pudotuspelipaikkaa. Nyt vaan joukkueelta helvetinmoinen rutistus. Jagrin johdolla mennään SC-finaaliin saakka! (No ei nyt välttämättä, mutta luulisi joukkueen ainakin venyttävän ensimmäisen kierroksen vähintään kuuteen peliin, koska luulisi nyt syttyvän pudotuspelipaikasta. Monilla kavereilla kuitenkin uran viimeiset kaudet tällä tasolla meneillään ja monilla taas ensimmäiset NHL:n pudotuspelit, eli kova nälkä antaa näyttöjä omasta taidostaan.)

Täytyy tulla nyt oikein tänne saakka kehuskelemaan tuota Barkovin ketjua. Kaikki kentän hyökkääjät suojaavat kiekkoa uskomattoman hyvin ja saavat joka kerta aikaan pitkiä pyörityksiä hyökkäysalueella ollessaan askissa. Muutenkin Florida oli ihan erinäköinen joukkue sitten viime näkemisen.

Kovasti toivoisin naapurin pääsevän myös kevään peleihin ja onhan teillä vielä aikaa! Tulevaisuus näyttää ainakin astetta valoisammalta jos ei muuta.

Tämä kuvailee monen cats-fanin tunteita tällä hetkellä. En otteluseurannassa erityisen paljon avautunut, mutta kyllähän siellä osoitti refsien taskut "hieman" vastustajan suuntaan. Barkov hatter oli lähellä ja mies johtaa nyt suomalaisten maalipörssiä 14 maalillaan. Hyvä juttu. Boston voitti Ragsit, kun Sens taas koki samanlaisen kohtalon, kuin Cats, mutta Torontoa vastaan, joten ainoastaan ero Bruinsiin kasvoi tällä kierroksella. Ja vain yhdellä pisteellä.

Ensi yönä on luvassa peli Senatorsia vastaan ja yhden välipäivän jälkeen on yksi kauden tärkeimmistä peleistä Bruinsia vastaan. Toivotaan, että Kanadan pääkaupungissa pilliä osataan käyttää oikeanlaisesti.

HFboardsin nimimerkki Soapy keräsi hyvin pelin tuomaritoiminnan yhteen viestiin, kannattaa lukea.

Taccutucca kirjoitti:

HFboardsin nimimerkki Soapy keräsi hyvin pelin tuomaritoiminnan yhteen viestiin, kannattaa lukea.

Laajenna klikkaamalla

Hayesin jäähy tuli tosiaan tuomarille turhautumisesta ja mailan lyömisestä vaihtoaition reunaan. Tuomarille hän turhautui siitä, ettei Montrealin Paterynille vihelletty jäähyä Hayesiin itseensä kohdistuneesta kyseenalaisesta taklauksesta. Tämä tuomio oli vielä ihan sulateltavissa, vaikkakin tuomiot tosiaan tuskin olisivat menneet samalla tavalla jos joukkueiden pelipaitoja olisi koristanut toisen joukkueen logo. Ekbladin hampaan irrottaneesta korkeasta mailasta viheltämättä jättäminen ja Trocheckin korkeasta mailasta viheltäminen nyt oli ihan käsittämätöntä puuhastelua tuomareilta.

Olen kuitenkin eri mieltä tuossa viestissä Canadiensin "viheltämättä jääneistä jäähyistä" toisessa ja kolmannessa kohdassa. Ensimmäisessä maalissa ei nähdäkseni mitään jäähyn paikkaa ollut, ja maali syntyi Barkovista vapaaseen maalipaikkaan epäonnekkaasti kimmonneesta kiekosta. Ja tuon Parenteaun "filmin" kaltaisesta tuli Canadiensillekin yksi jäähy, jonka mainitseminen viestissä ei tietenkään sovi kirjoittaneen agendaan. Jonkin verran turhautumista lienee myös Panthers-leirissä, kun hyvä esitykset eivät muutu toivotulla tavalla pisteiksi (kahdesti Montrealia, kerran Tampaa ja Rangersia vastaan). Ei tässä auta kuin pelata vastaan tuulimyllyjä, jotka saattoivat maksaa Panthersille yhden pisteen.

Panthersin GM Dale Tallon on aloittanut jatkosopimusneuvottelut Jaromir Jagrin kanssa. Vielä taidetaan olla tunnusteluvaiheessa, eikä uuden sopimuksen syntyminen liene vielä lähellä. Olisi kyllä todella toivottavaa, että Jagrin kanssa solmittaisiin vielä jatkosopimus. Eikö hän uhannut pelata vielä ainakin 50-vuotiaaksi, joten reippaasti olisi vielä pelivuosia jäljellä. Upeasti on Jagr myös lyönyt yhteen Huberdeaun ja Barkovin kanssa, jotka ovat Jagrin kanssa pelatessaan iskeneet palttiarallaa sellaista piste per peli -tahtia. Barkov ja Huberdeau näyttävät viimein löytäneen toisensa, lieneekö Jagrin jatkuvilla ohjeistuksilla osuutta asiaan? :) Kyllä tuolta ketjulta nähdään sellaista dominointia, että GM:na en pelkäisi yhtään käyttää rahaa Jagrin uuteen sopimukseen etenkin Fleischmannin lähdön ja Kopeckyn sekä Upshallin sopimusten päättymisen vuoksi.

Tässä Ottawa-pelin tauoilla voisi lämpimikseen kirjoitella. Todella harmillinen uutinen tuo Bjugstadin loukkaantuminen, joskin on erittäin hyvä että vamma vihdoin päätettiin hoitaa kuntoon leikkauksella, joka kaiken lisäksi onnistui hyvin. Big Nickin pitäisi olla kunnossa heti ensi kauden alkuun. Aina vain on nautinnollista mehustella sillä, kuinka hyvä sentterikaksikko Panthersilla on akselilla Barkov-Bjugstad. Isokokoisia keskushyökkääjiä, joiden vahvuudet ja pelityylit eroavat toisistaan huomattavasti, mutta joista molemmilla on potentiaalia päätyä ihan huipputasolle rooleissaan. Barkovin peliä katsellessa tulee väkisinkin mieleen Anze Kopitar ja Bjugstadissa on ehdottomasti jonkin verran samaa kuin Eric Staalissa. Eri asia sitten, kuinka paljon kaksikko saa lunastettua tätä hypoteettista potentiaaliaan. En itse siis edelleenkään olisi iskemässä Bjugstadia lihoiksi, etenkin kun nuorukaiselle sorvattiin viime vuoden lopulla todella hyvä soppari aina vuoteen 2021 saakka. @Taccutucca tuossa edellisellä sivulla fiilisteli kokoonpanolla, jossa Vinny Trocheck sentteröisi kakkosketjua, mutta ennemminkin näkisin Vinnyn osana kauppaa - niin hieno peluri kuin kyseessä onkin. Mielellään toki pitäisi molemmat (Bjugs ja Vinny) ja pyörittäisi kolmen taitavan sentterin rulettia. Sniper Pirri voi sitten hyvin pelata laidassakin.

Senttereistä puheen ollen, Panthers pääsi sopimukseen vuoden 2011 varauksensa Kyle Raun kanssa. Kyseessä ilmeisesti hyvin tunnollinen ja myös pelintekoon kykenevä keskushyökkääjä. On edustanut jenkkejä myös nuorten MM-kisoissa. Pieni kokohan se on kysymysmerkkinä NHL-uraa ajatellen, mutta tärkeä ensiaskel kohti showta nyt otettu ja ilmeisesti jo tällä kaudella pääsee Ray debytoimaan AHL:ssä.

Ottawaa vastaan pelattu hyvä toinen erä, mutta jännitettävää vielä riittää. Olkoon tämä viesti nyt tällainen katsaus keskustaan ja huomenna sitten ehkä lisää. Samaan aikaan muuten Carolina pitää Bostonia ahtaalla. Ai ai ai ai...

Itse jatkan edelleen tuota Jaggerin fiilistelyä. Enpä olisi uskonut treidihetkellä, että kaveri nousee suosikkieni joukkoon. Edelleen intohimo lajia kohtaan yhdistettynä taitoon, on jotain mikä on kuin tehty Catseihin. Toivottavasti Tallon saa vielä jatkosoppariin nimen alle. Ja miksei saisi, rahnan perässähän tuo juoksee ja on tällä stintillä näyttänyt, että kuuluu edelleen eliittiin. Nyt takana on 14 peliä, joissa 12 pinnaa ja tehotilasto +8. 1. marraskuuta taisi pelata ensimmäisen kerran Hubyn ja Barkovin rinnalla. Tuona aikana joukkue on pelannut 13 peliä, joissa Jagr: 4+8, +9, Barkov 5+5, +5 ja Huberdeau 4+12 (=16!!!!!) +7. Käsittämätön vaikutus konkarilla näihin superlupauksiin, yhtäkkiä löytyi potentiaali käyttöön.

Starkin kanssa samaa mieltä, että Vinny on treidilistalla ennen Bjugeria. Molemmat mahtuisivat jengiin, jos siellä ei olisi yhtä 5,5 miljoonan jantteria sekoittamassa pakkaa. Pahimmillaan Bolland on tulppana vielä monelle sentteriehdokkaalle ennen poistumistaan. No, toivottavasti nostaa vielä vähän pelinsä intensiteettiä, niin onhan tuo kokoonpanopaikkansa arvoinen pelaaja. Jännä, miten paljon ~1,5 miljoonan ylipalkka voi aiheuttaa mielen pahoittamista.

Jatkan niminerkin punasydän tavoin Jagrin ylistämistä. Tänään jälleen oikein mestarin taidonnäyte, kaksi loistavaa maalia, joissa pappa käytti omaa vahvuuttaan, eli kiekon suojaamista. JokisJussilta myös hieno maali.

Panthers-fanit elävät mielenkiintoisia aikoja, pakkovoitto nro 1 puristettu Ottawasta. Pakkovoitto nro 2, ja tähän asti kauden tärkein ottelu, on vuorossa keskiviikon vastaisena yönä Bostonia vastaan. Ottawan soisi hävitä Detroitille keskiviikkona. Unelma playoff-paikasta elää, mutta harmittaa entistäkin enemmän ne menetetyt pisteet Rangersia, Canadiensia ja Lightningia vastaan. Usko on kova, mutta paikka auringossa ei ole täysin omissa käsissä. 4 pisteen ero Bruinsiin ja 1 pisteen ero Ottawaan, toki Ottawalla ottelu enemmän pelattavana. Jännäksi menee.

Kirjoitetaas pitkästä aikaa Panthersin ketjuun. Viime yönä siis joukkueen playoff-toiveet kokivat kovan kolauksen, kun Bruins voitti TD Gardenissa 3-2. Voittomaalin teki kolmannessa erässä Lucic peliä ollessa jäljellä vain minuutti ja yhdeksän sekuntia. Panthers pelasi minusta todella hyvin toisessa erässä, jossa Pirri ja Boyes veivät joukkueen johtoon. Kolmannessa erässä omalla alueella oli aika paljon vaikeuksia ja Bruinsin Pastrnak sekä Lucic tosiaan tekivät maalin. Lopuksi muutama pelaajahuomio:

- Ekbladin kiekollista peliä ja suoritusvarmuutta oli jälleen hienoa seurata, tästä kaverista tulee vielä todella hyvä.
- Trochek paikkasi kelpo lailla Bjugstadin poissaoloa, teki hyviä syöttöjä hyökkäysalueella, mutta oli myös vaikeuksissa omalla alueella.
- Gudbranson oli todella fyysinen ja pelasi varmaa peruspeliä puolustuksessa.
- Pirri oli aika aktiivinen ja teki ihan hienon maalin toisen erän alussa.
- Campbell otti kaksi jäähyä eikä pelannut kovin kummoisesti mielestäni.
- Luongolta muutama todella hyvä torjunta ottelussa, 26 torjuntaa yhteensä.
- MacKenzie teki hyvää työtä ja jakoi mm. viisi taklausta, joka oli eniten Panthersista.

Kyllä siinä nyt valitettavasti taitaa käydä niin, että Floridalla ei ihan riittänyt vielä tänä vuonna. Vähän olisi pitänyt saada puristettua lisää ja jokunen voittoputki kauden aikana. Nyt ihan runkosarjan alkua lukuunottamatta kausi oli hyvin tasapaksu. Kokoajan ollaan oltu iskuetäisyydellä, mutta missään kohtaa ei saatu sitä iskua tehtyä.

Kummasti se yksi peli vain vaikuttaa. Eilen jos oltaisiin Boston voitettu, kaikki olisi vielä aivan auki. Nyt 5 matsia jäljellä ja eroa on 6 pistettä plus sitten vielä se, että Panthersille eivät tasapisteetkään riitä. Välissä on vielä Ottawa, jolla yksi peli vähemmän pelattuna ja 3 pistettä eroa kumpaiseenkin, Boston edellä ja Panthers takana. Käytännössä playoffeihin meno tarkoittaisi Bostonin ja Ottawan järkyttävää sulamista loppuun ja Panthers voittaisivat jokaisen viimeisen pelinsä. Etenkin NHL.n pistelaskussa tuo 6 pisteen ero on valtava. Panthersia vastaan Bostonille riittäisi sekin, että pelaavat pari tasapeliä viimeisistä peleistä. Eli esimerkiksi 2 voittoa, 3 tappiota recordikin riittää jo Bruinsille, kun Florida voi päätyä 95 pisteeseen parhaimmillaan ja sekin tarkoittaisi sitä, että Florida tosiaan voittaisi loput pelinsä.

Se onkin sitten eri asia, miten tuossa Ottawan ja Bostonin kilvoittelussa käy, mutta Floridan kausi on kyllä auttamatta taputeltu.

Floridan loppukauden menoa on ollut mukava seurata. Joukkue ei parantanut kuin se kuuluisa sika sitä juoksuaan.
Toivottavasti Jagr jatkaa Huberdaun ja Barkovin kanssa mellastamista myös ensi kaudella. Vanhat luut kaipaavat lämpöä pitkin kautta ja sitähän Floridasta löytyy. Ensi kaudella Panthers menee pudotuspeleihin, näin uskalla veikata.

Allekirjoittanut on hieman hiljentynyt tämän ketjun osalta, koska joukkue sössi pudotuspelimahdollisuudet. Olisi kelvannut ne kymmenisen pistettä niistä loppukauden matseista, missä oltiin ehdottomasti parempia, kuin vastustaja. Loppujenlopuksi pudotuspeleistä jääminen söi äijiä niin paljon, että tuli pelattua Montréaliakin vastaan aivan katastrofaalinen peli.

Noh, olen silti erittäin tyytyväinen, että Bruins voitettiin, kunhan vaan nyt Penguins saisi voitettua yhden pelin/saisi yhden pisteen ja Boston ei voittaisi/saisi vain yhden pisteen, niin B's jäisi ulos pudotuspeleistä, koska he eivät sinne pääsyä tällä kaudella ansaitse. Ottawalle pakko nostaa hattua, siellä on hurmos meneillään ja he ansaitsevat pudotuspelipaikan enemmän, kuin Cats, mutta B'sin ja Penguinsin tilalle Florida mahtuisi, koska joukkue ei ole kuitenkaan niin hengetön, vaan tekeminen perustuu #charecteriin ja työntekoon.

***

Hfboardseilla huhuillaan, että Tallon on nyt tosiaan hakemassa joukkueeseen vahvistusta oikean laitahyökkääjän tontille, ilmeisesti Boyesin tilalle, joko treidillä tai vapailta, mutta vapialla markkinoilla on nyt jälleen aika kuivaa.

Mitä hfboardsilaiset haluavat: Kessel, Sharp, Oshie, Vermette, Williams
Mitä itse haluan: Marchand, Sharp
Mitä Tallon haluaa: Sharp
Kuka oikeasti joukkueeseen liittyy: Leino, Palola, Tallinder

Heh. Mutta faktahan on se, että tämä joukkue muuttuu contenderiksi, kun saadaan yksi Pavel Bure tai hieman vastaava maaliruisku tuonne, joka voittaisi noita maalin pelejä. 15 ottelua ollaan hävitty jatkoilla/vlaukauksilla ja yleisesti ottaen trendi on ollut se, että joukkue on hävinnyt vain maalilla tai kahdella, mutta toinen tyhjiin. Tähän kun saataisiin muutos, niin oltaisiin tulevilla kausilla play-offseissa.

Bottom 6 (tai oikeastaan bottom 3) osastolle vapautuu nyt myös kaksi paikkaa, joista toisen ottaa todennäköisesti Howden ja toiseen voitaisiin ottaa vahvistusta vapailta markkinoilta.

Mitä hfboardsilaiset haluavat: Paille, Winnik
Mitä itse haluan: Winnik! Paille, Nestrasil (en tosin tiedä missä roolissa pelaa, mutta Hurrikaanien kovin plusmiinus (+5)
Mitä tallon haluaa: Bickell
Kuka oikeasti joukkueeseen liittyy: Moisio, Rautajoki, Liam Neeson

***

Noh, heitän tästä aiheesta varmaan lisää seuraavan kauden kausiketjussa, mutta en nyt varmaan ihan heti rupea sitä julkaisemaan, ehkä sitten, kun draft-järjestys on tiedossa.

Hienoon taisteluvoittoon päättyi kaikesta huolimatta hieno kausi, jonka aikana Panthers palautti kunniaansa. Pudotuspelipaikkakin jäi lopulta sitten kahdeksan pisteen päähän, niin ei hirveästi harmita, kun ei jäänyt yhdestä tai kahdesta pinnasta kiinni. Toki kuten Taccutucca edellä sanoi, pienistä asioista koostui nyt tuo kymmenen pinnan vaje. Sehän tosin lisää vain motivaatiota ensi kaudelle, kun tiedossa on, että pieniä marginaaleja parantamalla on mahdollisuus pleijareihin. Toisin kuin ennen tätä kautta, kun yleinen käsitys oli, että vaatisi ihmettä nousta pudotuspeleihin.

Viimeisessä pelissä Jagr nykäisi vielä tehot 1+1 ja nosti koko Cats-ajan saldonsa 18 pinnaan 19 pelissä. Kyllä tämä uusi ykkönen on ollut aivan huikea ja toivon todella, että Tallon vaikka väärentää Jagrin nimen paperiin. Vaikka voitto hienolta tuntuu, tarkoitti voitto kolmea pykälää suurempaa varausvuoroa. Jos olisi tullut tappio, Colorado, San Jose ja Columbus olisivat painelleet ohi. Nyt varausvuoro on sitten ilman lotteryvoittoa 11. tai 12. Silläkin vuorolla saa vielä varmasti laadukkaan kaverin, mutta ei olisi kyllä kirvellyt tappion hinnalla varata kolmea sijaa alempaa. Tosin, hienoa urheilullisuutta pelata loppuun asti, vaikkei välttämättä olisi "kannattanut".

Niin Jagr teki vuoden jatkosopimuksen, hieno juttu, Twitteristä löytyi juuri;

Florida Panthers ‏@FlaPanthers

BREAKING: #FlaPanthers re-sign Jaromir Jagr to a one-year contract.

Petros kirjoitti:

Niin Jagr teki vuoden jatkosopimuksen, hieno juttu, Twitteristä löytyi juuri;

Florida Panthers ‏@FlaPanthers

BREAKING: #FlaPanthers re-sign Jaromir Jagr to a one-year contract.

Laajenna klikkaamalla

Loistava uutinen, ainakin tämän loppukauden valossa katsottuna. Ehkä ensi kaudella pitkästä aikaa pudotuspeleissä mukana.

Kausi päättyi tosiaan Florida Panthersin osalta viime yön voittoon ja ylpeä täytyy jengistä olla, vaikka pudotuspelipaikka loppujen lopuksi jäikin melko kauas. Oli hienoa jännittää lähes viimeiseen saakka tavalla, joka Panthers-kannattajalle on hyvin harvinainen. Joukkueeseen mahtui todella paljon positiivisia nuoria onnistujia ja myös omalla tasollaan suorittaneita konkareita. Gerrard Gallant sai joukkueen pelaamaan todellisella taisteluasenteella ja remontoi viime kauden jäljiltä katastrofaalisessa tilassa olleen viisikkopuolustuksen tiiviiksi ja niin ikään taistelevaksi.


Joulutauolla tein pelaajille ns. välitodistukset syyskauden osalta ja nyt olisi aika niputtaa koko kauden suoritukset yhteen. Arvostelussa on edelleen annettu painoarvoa sille, millaisin odotuksin kukin pelaaja on kauteen lähtenyt. Siksi esimerkiksi Steven Kampferilla on Brian Campbellia parempi arvosana, vaikka tuskin kukaan väittää Kampferin suorituksen olleen absoluuttisesti Campbellin suoritusta parempi tai arvokkaampi. Odotusarvot näille kahdelle puolustajalle olivat vain täysin erilaiset. Omaksi puolustukseksi on lisäksi sanottava, että harmillisen vähän tuli pelejä valvottua verrattuna syyskauteen, mutta mielestäni suhteellisen perusteellisesti olen jokaisen pelaajan otteita tällä kaudella päässyt todistamaan. Palautetta saa antaa ja omia mielipiteitä jakaa. Niistähän tässä on loppujen lopuksi vain kyse. Muussa tapauksessa jään odottelemaan seuraavan kauden ketjua (ja seuraamaan Minnesota Wildin edesottamuksia) ja kiitän tässä vaiheessa aktiivisia kirjoittajia täällä Panthers-ketjussa. Todella mielenkiintoisia aikoja edessä draftin ja kesän hulinoiden merkeissä.


Maalivahdit


#1 Roberto Luongo (28-19-12; 92,1%; 2,35 GAA): Syysjaksolla Bobby oli ehdottomasti joukkueen tärkein yksittäinen pelaaja ja piti Panthersin vaikeinakin aikoina mukana juoksukilpailussa pudotuspeleihin. Maaliskuussa iskivät kuitenkin olkapäävaivat, jotka pitivät Luongon sivussa ja veivät mitä ilmeisemmin parhaan terän myös loppukauden otteista. Lou ei enää vetristy pelkällä nuoruuden innolla takaisin pelikuntoon ja tässä vaiheessa uraa vaikuttaa jokainen loukkaantuminen varmasti jollain tapaa miehen pelin tasoon. Kaikesta huolimatta Luongo oli päättyneellä kaudella yksi joukkueen tukipilareista ja torjui tililleen joulutauon jälkeen vielä 15 voittoa. Sopimus jatkuu ja edelleen olen huolissani sopivan kirittäjän puuttumisesta. Ensi vuonna 37 vuotta täyttävälle Luongolle tällaiset yli kuudenkymmenen ottelun kaudet ovat melkoisia suorituksia. Esimerkiksi sarjassaan legendaarinen Martin Brodeur pelasi viimeisen yli 60 ottelun kautensa kaudella 2009-10 eli juurikin 37-vuotiaana. 9


#35 Al Montoya (6-7-2; 89,2%; 3,01 GAA): Syksyllä lupaavasti esiintynyt Montoya koki valitettavasti pienen tasonlaskun ja lopulta loukkaantui lähes koko loppukaudeksi tuossa hupaisansurullisessa Toronto-ottelussa. Tilastoihin tuli joulutauon jälkeen vain neljä voittoa eikä The Big Cubano näyttänyt enää kovinkaan suurelta maalillaan. Itse toivoin todella Montoyalle onnistumista ja uralleen uutta nousua, mutta harmillisesti näytöt jäivät vähäisiksi. Ensi kausi on miehellä vielä sopimusta jäljellä, joten eiköhän mies vastaisuudessakin torju pantterinutussa kiekkoja. Pääsi vielä kauden viimeisessä ottelussa torjumaan voiton Devilsista. 6½


#39 Dan Ellis (4-3-1; 91,4%; 2,35 GAA): 34-vuotias veteraani ja - jos ilkeästi sanotaan - leipänsä luukunavaajana tienannut Dan Ellis joutui loppukaudesta yllättäin tositoimiin, kun sekä Luongo että Montoya loukkaantuivat samaan aikaan juuri kauden kriittisten hetkien kynnyksellä. Moni Panthers-fani oli valmis lyömään hanskoja naulaan tämän kauden osalta, mutta Ellis tuli, näki ja voitti joukkueelle tärkeitä pisteitä - yhteensä 9 pistettä kahdeksassa ottelussa. AHL:ssa koko kauden pelanneen kassarin otteet olivat lisäksi varsin vakuuttavia. Jos esimerkiksi nuo kaksi maaliskuussa pelattua yhden maalin erolla päättynyttä ottelua Rangersia ja Canadiensia vastaan olisivat päättyneet toisin, saattaisi tässä olla yksi koko kevään hienoimmista tarinoista. Toki on myönnettävä, että ei Ellis edelleenkään ole tasoltaan NHL-joukkueen ykkösmaalivahti, mutta hyvin mies mahdollisuutensa käytti. Jos sopimus ensi kauden osalta syntyy Panthersiin tai muualle, saattaa Ellis löytää itsensä syksyllä jälleen NHL:stä - joskin vain todella tutuksi tulleelta luukkuvahdin paikalta. 8

Puolustajat


Puolustuksen yleisarvosanaksi (eli puolustajien arvosanojen keskiarvo) muodostuu tyydyttävä 7+. Kun jättää huomiotta farmiin siirretyn Dylan Olsenin heikon panoksen nousee arvosana reiluun 7½:een, joka on lähempänä puolustajien todellista suoritustasoa tällä kaudella. Aaron Ekbladin sisääntulo oli ehdottomasti kohokohta tällä osastolla, kun taas Brian Campbellin taantuminen jatkuu huolestuttavaa vauhtia. Gerrard Gallant uudisti Panthersin puolustuspelaamisen ja suurin muutos oli koko viisikon tiivis ja uhrautuva pelaaminen. Hyökkääjillä oli siis myös luonnollisesti suuri vaikutus siihen, miten koko joukkueen oma pää toimi.


#3 Steven Kampfer (25 GP; 2+2=4, -4): Allekirjoittaneelle Minnesotan ajoilta tutuksi tullut Kampfer oli yksi tämän kauden positiivisimmista yllättäjistä Panthersin riveissä. Pienikokoinen ja hyvin liikkuva kiekollinen puolustaja otti paikkansa vakiokokoonpanosta loukkaantumisten myötä ja pelasi näkemissäni peleissä enimmäkseen Alex Petrovicin kanssa varmaa ja yksinkertaista oman pään peliä. Sai kokeilla myös neljännen ketjun laiturin paikkaa ja pirteästi kokeilikin. Pientä arkailua on miehen pelissä paikka paikoin havaittavissa, vaikka tanakka ruumiinrakenne antaisi valmiudet “terrierimäisempiin" otteisiin. Ensi kausi on kysymysmerkki. Onko Kampfer mukana Tallonin ja Gallantin suunnitelmissa vai jatkuuko kiertolaisen ura jälleen muissa maisemissa? Pätevä kolmosparin puolustaja, mutta takaa on lupausta tulossa. 7½


#4 Dylan Olsen (44 GP; 2+6=8, -7): Todella heikko kausi Olsenilta ja komennus farmiin kävi heti tammikuun lopussa. Nuorukaisessa on potentiaalia, mutta jostain syystä kulunut kausi meni höntyilyn ja helppojen virheiden merkeissä. Peli San Antoniossa ovat kaiken lisäksi jääneet vähiin, joten ilmeisesti pientä loukkaantumista siellä on ollut. Nyt Dylanin kannalta tärkeintä on unohtaa ja lähteä ensi kauteen puhtaalta pöydältä. Lisätään arvosanaan kannustava plussa, kun Dylan tätä kuitenkin kotosalla lueskelee. 5+


#5 Aaron Ekblad (81 GP; 12+27=39, +12): Jo syksyllä hehkutettiin ja hehkutetaan edelleen. Ekblad nousi heti ensimmäisellä kaudellaan puolustuksen johtajaksi, NHL:n tähdistöotteluun ja on kenties matkalla kevään MM-kisoihin. Lienee myös selviö, että Aaron on Calder-keskustelussa vahvasti mukana. Hieman pistetahti tällä parrakkaalla teinipojalla laski syyskaudesta, mutta samaa tahtia vastus koveni ja minuutit vaikeutuivat. Tyytyväinen saa olla Tallonin valintaan kesän varaustilaisuudessa ja tulevaisuudessa on mahtavaa seurata Ekbladin nousua kohti koko NHL:n huippua. Harvemmin näkee yhtä vakuuttavaa tulokaskautta alle 20-vuotiaalta puolustajalta. 9½


#7 Dmitry Kulikov (73 GP; 3+19=22, +0): 24-vuotias lähes 400 NHL-ottelun venäläiskonkari kamppailee mielestäni edelleen epätasaisuuden kanssa. Tämä kausi oli penkin alle mennyttä viime kautta huomattavasti parempi ja viime kaudelle ominaisia totaalisia aivopieruja en ainakaan itse joutunut todistamaan. Kulikov saattaisi edelleen olla yksi liikkuva palanen kesän kauppojen osalta ja vaihtoarvokin nousi tämän kauden otteiden ansiosta. Tällä kaudella Dmitry on ottanut askelia eteenpäin sekä oman pään pelaamisessa että hyökkäysalueen viivapelaamisessa, mutta mikään pelote mies ei kummassakaan päässä ole. 7+


#33 Willie Mitchell (66 GP; 3+5=8, +1): Kapteeni Mitchell aloitti kautensa ihailtavan yksinkertaisella ja varmalla oman pään pelillä, mutta mitä pidemmälle kausi eteni, sitä enemmän Mitchellille sattui pieniä virheitä niin merkkauksen, kuin pelin avaamisen suhteen. Mies oli kuitenkin alivoiman herra ja hidalgo sekä johti joukkojaan esimerkillisellä uhrautumisella. Hyökkäyspäässä Mitchellilla oli valitettavasti vähemmän annettavaa, kuin kertaakaan pitkällä urallaan. Edelleen oikein roolitettuna Willie on erinomainen tasapainottava puolisko ja esikuva nuoremmille ja hyökkäävämmille puolustajillemme. Sopimus jatkuu vielä ensi kauden ja ihan mielellään Mitchellia tuolla katselee. Ehkä vastaisuudessa kuitenkin vain kolmosparissa ja alivoimalla. 7½


#44 Erik Gudbranson (76 GP; 4+9=13, -4): Erik otti Kulikovin tapaan askelia eteenpäin tällä kaudella Gallantin valmennuksessa. Tämä johtui pitkälti siitä, ettei miestä parin edellisen kauden tapaan istutettu isoimmille minuuteille ja suurimmalle vastuulle. Peliajoissa mitattuna Gudbranson pelasi vasta viidenneksi eniten joukkueen puolustajista. Piste-ennätys syntyi ja jäähymäärätkin putosivat edellisistä kausista. Huomattavin muutos Gudin pelissä oli tietynlainen aikuismaisuus. Enää ei haettu niitä highlight-taklauksia, joista monesti aukesi vastustajalle ylivoimahyökkäyksiä tai ylivoimaminuutteja, vaan pelattiin järkevästi ja edelleen isännän ottein tilanteen mukaan mies tai kiekko pois. Gudbransonin peli parani entisestään, kun viereltä siirrettiin Olsen pois. Kulikovin kanssa ei edelleenkään natsannut, mutta Mitchellin kanssa muodostui varma oman pään kaksikko. Yksi haaste Panthersille ja Gallantille tuleekin olemaan sopivan parin löytäminen Gudbransonille tulevaisuudessa. Ekblad olisi mainio kokeilu, mutta harmillisesti miehet pelaavat samalla puolella. Olisiko Mathesonista sitten vastaamaan huutoon? 8


#51 Brian Campbell (82 GP; 3+24=27, +4): Campbell aloitti kauden sanalla sanoen heikosti. Peli parani kuitenkin kauden mittaan jonkin verran, joskin on sanottava, että Soupy ei millään ole enää sopimuksensa “velvoittamalla” tasolla. Vain kolme maalia on ehdoton pettymys. Campbell on niitä puolustajia, joiden suoritukset arvioidaan tavallista enemmän pistemäärän perusteella. Aaron Ekblad otti tulokaskaudellaan joukkueen johtavan kiekollisen puolustajan viitan harteilleen ja Brian jäi statistin osaan. Syksyllä otteissa erottui huolestuttavia merkkejä välinpitämättömyydestä, mutta pudotuspelipaikan mahdollisuuden myötä tällaiset merkit onneksi kaikkosivat. Peliajoissa Campbell oli edelleen joukkueen ykkösmies ja ilmeisesti miehen pelitapa on hyvin taloudellinen - kyseessä oli jo neljäs kausi, kun Campbell pelaa joukkueensa jokaisessa runkosarjaottelussa. Yhteensä peräkkäisiä pelejä on nyt 304. Niin se vain taitaa kuitenkin yli 900 NHL-ottelun miehellä olla jäähdyttelyvuodet edessä. Ensi kausi mennee vielä Panthersin riveissä ja sen jälkeen joko hokkareita naulaan tai viimeistä sopimusta metsästämään. Jos Campbellilla on jatkohaluja, heijastuu se varmasti ensi kauden otteisiin positiivisesti ja tällä perusteella olisin valmis pitämään Soupyn joukkueessa. Tuota sopimusta kun ei hyvään hintaan saa kaupattua Tallonkaan. 6½


#72 Alex Petrovic (33 GP; 0+3=3, -4): Lupaava Petrovic pääsi murtautumaan kokoonpanoon Kampferin tapaan loukkaantumisten myötä ja onnistui vakiinnuttamaan paikkansa. Itse odotin ehkä kuitenkin hieman ennakkoluulottomampaa ja jykevämpää peliä hyvät raamit omaavalta Petrolta. Nyt mentiin aika näkymätöntä linjaa, mikä myös tietysti on puolustavalle puolustajalle ihan hyvä asia. Petrovic muodosti Kampferin kanssa yllättävän hyvän pakkiparin Mitchellin ollessa telakalla. Ensi kauden pelipaikka on vielä arvoitus, mutta viimeiseen saakka Alex tulee taistelemaan paikasta aloituksessa. Etenkin jos Kulikov siirtyy muille maille. AHL:ssä Petrovic on jo ihan ykkösparin kamaa. 7+

Hyökkääjät


Hyökkäyksen yleisarvosanaksi muodostuu vahva 7½, joka on peliesityksiin ja joukkueen lopputulemaan nähden ehkä jopa alakanttiin. Moni nuori pelaaja Brandon Pirri etunenässä ylitti odotukset ja ainoastaan yksi kentällinen suoriutui selkeästi muita heikommin. Suurin yksittäinen vaikutus oli tietysti Jaromir Jagrin hankinnalla, joka sai koko joukkueen toden teolla jahtaamaan kauden alussa monen ennakoissa mahdottomaksi kuviteltua pudotuspelipaikka.


#11 Jonathan Huberdeau (79 GP; 15+39=54, +0): Hubylla oli kolmannen kautensa suhteen selkeitä käynnistymisvaikeuksia, mutta pikkuhiljaa päivän pidentyessä myös Huby-Doo pääsi vauhtiin. Viimeisen piristysruiskeen antoi herra Jagr, jonka liityttyä joukkueeseen Huberdeau tehtaili toisella laidalla 6+15=21 pistettä 21 otteluun. Jonathan rikkoi luonnollisesti myös piste- ja maaliennätyksensä - edellisten ollessa tynkäkaudelta 2012-13. Lisäksi Gallantin alaisuudessa nuorukaisen kokonaisvaltainen peli otti harppauksia eteenpäin ja vielä alkukaudesta nähty ylimääräinen neppailu loisti poissaolollaan kauden lopussa. Oli myös ilahduttavaa nähdä, kuinka kaksi superlupausta saivat vihdoin kemiat kohdalleen ja pelin kulkemaan. Kaksikosta Barkov-Huberdeau tulee olemaan paljon iloa pantteripaidoille tulevina vuosina. Heikko syyskausi pudottaa jonkin verran arvosanaa, mutta pakko Huberdeaun peliin on olla tyytyväinen. Huberdeau on kauden päättyessä rajoitettu vapaa agentti ja nuorukainen nosti osakkeitaan komeasti loppukauden vireellä. 8½


#12 Jimmy Hayes (72 GP; 19+16=35, -4): Syyskaudella viidenkymmenen pisteen tahdissa ilahduttanut Hayes hyytyi hieman loppukautta kohti, mutta oli silti yksi vaarallisimmista Panthers-hyökkääjistä vastustajan päässä. Harmillisesti 20 maalia jäi yhden kihauksen päähän, mutta silti ison miehen piste-ennätykset saivat kyytiä ja kovaa. Hayes oli lisäksi yksi niistä pelaajista, jonka pystyi istuttamaan ketjuun kuin ketjuun toimivin tuloksin. Suojaus ja röyhkeys ovat Big Jimmyn parhaita ominaisuuksia ja kun vielä peliin saataisiin pari napsua tasaisuutta ja luisteluun lisää tehoa, olisi meillä käsissämme oma Milan Lucic. Sopimus päättyy tähän kauteen (RFA), joten kesällä neuvotteluja tai mahdollisesti siirto edessä. 8


#16 Alexander Barkov (71 GP; 16+20=36, -4): Koko Panthersin organisaation ja jääkiekkoilevan Suomen kansa iloksi ja helpotukseksi eniten tasoaan nostanut pelaaja joukkueessa oli ehdottomasti Sasha Barkov. Huberdeaun tapaan myös Barkov piristyi Jagrin tulosta ratkaisevasti ja teki Jaromirin kanssa pelaamassaan 21 ottelussa 7+8=15 tehopistettä pitäen samalla oman pään pelaamisensa totutun korkealla tasolla. Loppukaudesta Barkov pelasi kuin kokonaisvaltainen NHL-joukkueen ykkössentteri. Syyskaudella näytti siltä, että peli-ilo, itseluottamus ja kunto olisivat olleet hukassa, mutta poikkeuksellista kypsyyttä osoittaen Barkov keräsi itsensä ja porhalsi 19-vuotiaana suomalaisten maalipörssin voittoon ja joukkueen pistepörssin kuudennelle sijalle. Laukoa nöyrääkin nöyrempi Barkov saisi enemmän ja aloitusympyrässä on vielä tekemistä, mutta hyvällä tiellä kaveri on kohti terävää kärkeä. 8+


#17 Derek MacKenzie (82 GP; 5+6=11, -17): Syyskaudella esimerkillistä taistelutahtoa ja sydäntä osoittanut MacKenzie väsähti hieman kauden edetessä. Toki mies oli elintärkeä alivoimapelaaja ja aloittaja ja tästä osoituksena sai Gallantilta luottoa täydet 82 runkosarjaottelua. Miinuksia ropisi kuitenkin ikävästi nelosketjulle ja jonkin verran turhautti koko ketjun kädettömyys hyökkäyspäässä. MacKenzie on kuitenkin tuosta porukasta se, kenet pidän mielelläni joukkueessa. Sopiva ankkuri alakenttiin, jolle toivoisi vähän osaavampaa kaveria laidoille. Tuollaisella yrityksellä Derek tekee enemmän positiivisia kuin negatiivisia asioita joukkueen eteen. 7+


#19 Scottie Upshall (63 GP; 8+7=15, -8): Kiitoksia Scottielle palveluksistaan Panthers-paidassa ja kaikkea hyvää jatkoon. Tällä kaudella ei vain natsannut. Upshallin kaamea energia realisoitu liian usein sähläämisenä ja huonoina ratkaisuina. Jäähymäärät onneksi putosivat huomattavasti alkukaudesta. Scottie ei vain oikein tuo mitään ratkaisevaa joukkueeseen ja olikin tuolla 3,5 miljoonan hintalapullaan todella ylihinnoiteltu. 6+


#21 Vincent Trocheck (50 GP; 7+15=22, +9): Vakiokokoonpanoon pitkin kautta loukkaantumisten myötävaikutuksella päässyt Trocheck pelasi positiivisen kauden, joskin Bjugstadin loukkaantumisen myötä sovitetut kakkossentterin saappaat olivat ehkä vielä liian suuret. Lupaavia otteita Vinny esitti ja on jälleen ensi kaudella varteenotettava vaihtoehto vakiokokoonpanon pelaajaksi. On kuitenkin mielenkiintoista nähdä, onko Trocheck osana kauppoja kesän aikana. Sentteriosastolle on nimittäin organisaatiossa kova tunku. Lisäksi Vinny on yksi näistä joukkueen nuorista, joiden sopimus päättyi tähän kauteen. 7½


#22 Shawn Thornton (46 GP; 1+4=5, -13): Eipä erottunut Thornton oikeastaan muutamaa käsikähmää lukuunottamatta edukseen. Hyökkäyspäähän ei mitään annettavaa ja omassa päässäkin vauhti ei riitä. Sopimus jatkuu ensi kaudella, mutta toivon että pelimäärä pysyy korkeintaan tämän kauden kaltaisessa. 6-


#24 Brad Boyes (78 GP; 14+24=38, +11): Mitähän Boyesin suorituksesta voisi sanoa? Syksyllä kirjoitin näin: “--tiedossa on mitä saadaan. Melko näkymätöntä vaeltelua hyökkäysalueella, silloin tällöin tarkka maaliin johtava veto ja kauden lopussa 30-40 pistettä.” Vähän sellainen olo, että tämä kortti on katsottu. Toisaalta suht huokeaa sopimusta on vielä vuosi jäljellä, joten jos mitään todella houkuttelevaa tarjousta ei eteen tule, voin Bradia katsella vielä ensi kaudellakin. 7½


#27 Nick Bjugstad (72 GP; 24+19=43, -7): Hienosti paukkui heti toisella kaudella 20 maalin raja rikki Big Nickillä. Taakse jäivät mm. Patrice Bergeron ja Eric Staal. Ensi kaudella tähtäin kolmessakymmenessä. Todella vahvaa tekemistä pitkin kautta muutamia hiljaisempia jaksoja lukuunottamatta. Se on selvää, että 22-vuotiaalle pelurille sattuu vielä näitä suvantovaiheita, mutta jo nyt isokokoinen sentteri pelaa erittäin korkealla tasolla lähes illasta toiseen. Bjugs on ehdottomasti yksi tulevaisuuden isoista rakennuspalikoista ja kakkosketjun keskushyökkääjän rooli on hänelle sementoitu. Loukkaantuminen hidasti menoa loppukaudesta ja pakotti lopulta kauden päättäneeseen leikkaukseen, mutta se hoitui ongelmitta ja syksyllä Nick on jälleen täydessä vauhdissa. 9-

...Hyökkääjät jatkuu

#36 Jussi Jokinen (81 GP; 8+36=44, -2): Kalajoen Jussilta mukiinmenevä sisääntulo joukkueeseen. Maalimäärä jäi köykäiseksi ja joinakin iltoina ei miestä kentältä erottanut, mutta loppujen lopuksi Jussi oli yksi joukkueen varmoista suorittajista koko pelikentän alueella. Älykästä pelinrakentelua, jonka ansiosta mm. Dave Bolland pääsi edes ajoittain nousemaan hyvälle tasolle. Ei Jussiin oikeastaan voi olla pettynyt, sillä odotuksia ei missään nimessä voinut asettaa Penguins-kausien tulosten tasolle. Ensi kaudella voidaan Juicelta odotella aika lailla samanlaista otetta. Maalipuiden väliin saisi mies toki osua nähtyä useammin. Siitä pienoinen miinus. 8-


#63 Dave Bolland (53 GP; 6+17=23, +4): Alkukausi meni kevään kohuhankinnalta ohi loukkaantumisen takia, mutta loppukauden kolmannen ketjun keskushyökkääjän paikan itselleen ominut Bolland pelasi kohtuullisesti. Esitykset eivät missään nimessä olleet hurjan palkkakuitin arvoisia, mutta tästä tuskin voi Bollandia syyttää. Sekaan mahtui suuri määrä hukattuja maalipaikkoja ja mielikuvituksetonta hyökkäyspeliä, mutta myös vastuullista oman pään peliä ja alivoimaminuutteja. Jos palkka olisi puolet pienempi, voisi Bollandin otteisiin olla ihan tyytyväinen. Bolland täydentää mielestäni hienosti Floridan sentterinelikon ensi kaudelle, jossa yhdistyvät hyökkäyspään osaaminen, vastuullinen oman pään peli ja nuoruus sekä kokemus. 7+


#68 Jaromir Jagr (77 GP; 17+30=47, -3): Hattu päästä! Kuka olisi uskonut, että 43-vuotias tsekkipappa ensinnäkin lähtee Floridaan tavoittelemaan pudotuspelipaikkaan ja toisekseen tekee sen nähdyn kaltaisella sydämellä ja ilolla. Kaiken lisäksi Jagrin pelillinen taso ja anti joukkueelle oli lähes käänteentekevä. Mies nosti nuorukaiset Huberdeaun ja Barkovin reppuselkäänsä ja avitti Panthersin kunniakkaaseen loppukiriin pudotuspelipaikasta. Oma arvostukseni Jagria kohtaan nousi täysin uusille lukemille. Panthersin paidassa pisteitä syntyi lähes ppg-tahdilla ja ykköskenttä aika ajoin dominoi vastustajaa kuin vastustajaa. Hankinnasta kuultuani en olisi uskonut kauden päätyttyä sanovani tätä, mutta Jaromirille vuoden jatko hinnalla millä hyvänsä. Ja jatkohan sieltä tuli loistavana uutisena tätä kirjoittaessa! Kun joukkueessa on yhdistelmä nuorta taitoa ja herroja kuten Luongo, Mitchell, Bolland, MacKenzie ja Jagr, on kyseessä todella potentiaalinen koostumus. Jagrista voisi kirjoittaa useamman kappaleen tekstiä, mutta annetaan arvosanan - joka on annettu siis pelkästään pantteripaidassa pelattujen pelien perusteella - puhua puolestaan. 10


#73 Brandon Pirri (49 GP; 22+2=24, +6): Ehdoton loppukauden komeetta. Kauden alussa poppariosastolta kentälle. Sen jälkeen vahvoja otteita, kunnes Keith Yandlen toimesta sairastuvalle. Loukkaantumisen jälkeen paluu kokoonpanoon ryminällä ja kauden päättäminen lähes neljänkymmenen maalin kausivauhdilla. Pelintekijäksi joissain piireissä haukuttu Pirri tehoili mitä erikoisimman pistejakauman ja nousi joukkueen maalintekijäpörssin kakkoseksi. Pirri osoitti selkeitä maalintekijän ominaisuuksia hyvällä sijoittumisella ja nopeasti lähtevällä laukauksella. Miehen laukaisuprosentti oli melkoisen korkea, joten sopii toivoa ettei tämä kausi osoittaudu vain suonenvedoksi. Huomioitavaa on myös se, että Pirri sai vasta kymmenenneksi eniten ylivoima-aikaa kaikista joukkueen pelaajista. Ensi kautta Brandonin tuskin tarvitsee katsomon puolelta aloittaa, joten toivotaan että 24-vuotias kanadalainen jatkaa noususuhdannettaan kohti NHL:n kuumia maalintekijöitä. 9


#82 Tomas Kopecky (64 GP; 2+6=8, -19): Surullinen kausi slovakilta. Jalka ei nouse, verkko ei värise, mutta omissa soi. Taitaa olla aika sanoa hyvästit tälle kaksinkertaiselle Stanley Cup -voittajalle. Yksi Tallonin off-seasonin päätavoitteista voisi olla varteenotettavan nelosketjun rakentaminen MacKenzien ympärille. Tällä kaudella ei vain millään riittänyt ja nelonen otti liikaa osumaa. Kopecky on hieno mies ja ansaitusti joukkueen ehdokas Bill Masterton -palkinnon saajaksi, mutta tämä kausi oli ehkäpä miehen uran heikoin. 5½

Petros kirjoitti:

Niin Jagr teki vuoden jatkosopimuksen, hieno juttu, Twitteristä löytyi juuri;

Florida Panthers ‏@FlaPanthers

BREAKING: #FlaPanthers re-sign Jaromir Jagr to a one-year contract.

Laajenna klikkaamalla

Loistava homma. Sasha saa 1800 pisteen MEGA-reideltä edelleen lisäoppia miten tulla maailman parhaaksi.

Innostuinpas sitten käymään läpi noita draftin kärkipään nimiä. Itse en lähtisi kyllä ottamaan sentteriä ensimmäisellä kierroksella (paitsi jos tulee lotteryvoitto) vaikka olisi miten BPA. Yksinkertaisesti keskusta on niin tukossa, että pitäisi olla korkeimman luokan prospecti. Pakki on vähän niin ja näin. Jos esimerkiksi Provorov putoaisi kympin ulkopuolelle, niin häneen saattaisin pickin käyttää.

Laitureita taas ei ihan liikaa ole sinne kärkipäähän rankattuna. Alla nyt muutama, joiden kohdalla kannattaisi ainakin harkita vakavissaan:

- Lawson Crouse olisi ollut oma ykkössuosikki, mutta tuon viimeisen ottelun voiton ansiosta taitaa jäädä haaveeksi, kun on arvioitu selvästi kympin joukkoon.
- Timo Meier osui silmiin junnukisoissa, on isokokoinen ja ja maaliahne. Oli QMJHL:n maalipörssin viides, vaikka pelejä jäi väliin. Ennakkoarvioissa laitettu sijoille 10-15.
- Mikko Rantanen on tietysti tutuin tuosta kärkikatraasta, mutta toisaalta jäävään oman mielipiteeni. Kävisi kuitenkin loistavasti.
- Pavel Zacha on arvioissa todella korkealla, mutta sen mitä minä olen nähnyt, ottaisin ehdottomasti mieluummin Rantasen.
- Travis Konecny poikkeaa muista tämän listan pojuista, kun on huomattavasti muuta porukkaa pienempi. On kuitenkin vittumainen takiainen, nopea, taitava ja johtaja. Toiminut Kanadan junnumaajoukkueissa kapteenina ja oli jo nyt Ottawa 67´sin kapteeni ja ppg:llä mitattuna paras pistemies.

Toisaalta Tallonin tyylisiä pickejä olisivat NCAA-jannut (Werenski, Boeser yms). Itse asiassa Werenski sopisi kyllä hyvin. Silti oma tämän hetken toivelista: Crouse, Provorov, Rantanen, Konecny, Meier, Zacha.

Melkoista matskua nimimerkiltä Stark. Täytyy olla varsinainen tosifani ja asioista perillä.

Paitsi että nuoret ovat nyt kauden valmiimpia - tämä kausi vei heitä paljon eteen päin - niin positiivista on myös se kun Fleischman, Bergenheim, Kopecky ja Upshall siivoutuvat pois, he olivatkin vain välivaiheen pelaajia. Entistä vahvemmin siirrytään uuteen aikaan. Bollandin sopimus nyt on vähän "tiellä" mutta jospa hän olisikin terveenä ja hyödyksi tulevilla kausilla.

Starkilta hyvää tekstiä, kiitos siitä.

Muutama oma huomio:

#73 Brandon Pirri Sekavaa peliä kunnes Jagr tuli joukkueeseen. Monessa ottelussa selostajat ja kommentaattorit puhuivat siitä kuinka Jagr oli ihmettelyt miksei Pirri lauo enempää kun on niin hyvä veto. Sitten alkoi laukomaan ja maalikuussa iski 15 pelissä 10 maalia ja yhden vielä tämän kuun lopuissa peleissä.

#16 Alexander Barkov Alkukausi tosiaan arastelua ja hyökkäyskoostumukset vaihtuivat ueaan otteeseen. Ensin oli Jussin kanssa ja sitten BBB kasassa ja muita variaatioita kunnes tuli loukkaantuminen. Sen jälkeen todella varovaista peliä ja taas samanlainen taklatuksi tulemisen pelkoa(loukkaantumisen pelko) kuin rookie-kaudella. Äkkiä kiekkoa pois lavasta ja sehän onnistui tietysti kun jäbä osaa lukea peliä todella hyvin, uurastusta alhaalta ylös ja takaisin. Luistelu muuttui kauden aikana entistä sulavammaksi. Sitten se Pappa tuli.

Sashan ei tarvinnutkaan olla se pelaaja joka pitää kiekkoa hyökkäysalueella ja peliä rakentaa vaan Jagr oli siihen oikein passeli kaveri. Jaromirissa on se "legenda"pelaajan kunnioitus ja usean joukkueen pelaajat eivät heitä sitä suurta pommia tai muuta häntä kohtaan. Onhan se iso jässikkä muutenkin ettei pienestä kavahda, vielä todella hyvä suojaaman kiekkoa. Luistelukin aivan samaa tasoa 5-7 vuotta nuorempien kanssa, tai ainakin melkein.

Pelitilanne:

Jagr pitää kiekko hyökkäyspäässä laidan tuntumassa josta Huber tai Sasha käy sen noukkiin ja Pappa painaa maalille kun se kiekko aika suurella prosentilla sinne tulee. Sasha pitää kiekkoa enemmän, ampuu useammin ja haastaa vastustajia. Sitten hyvällä sulavalla luistelulla painattaa omaan päähän auttamaan pakkeja vastaiskujen sattuessa.
Nyt on lähes kovin mentori ketjukaverina jonka neuvoja kannattaa kuunnella. Jossain Jagrin haastiksessa mies sanoi kuinka hyvät nuoret ketjukaverit hänella on, Huber aivan varmasti paranteleen pisteitään kausi kaudelta ja Barkysta taas tulee "great player".

Respektit Starkin raportille. Ehdottomasti samaa mieltä Jagrin merkityksestä ja arvosanasta. Hän herätti joukkueen taistelemaan tosissaan pudotuspelipaikasta, ja on oltava iloinen, että hänen suorituksista saa nauttia ensi vuodenkin joukkueessa. Kauden päätöshaastattelussa Jagr sanoi hienosti, että tavoitteen pitäisi joka vuonna olla Cup. Toivon sydämeni pohjasta Panthersien selviytyvän ensi vuoden pudotuspeleihin. Uskon sen olevan mahdollista parilla täsmähankinnalla ja -ulostuksella hyökkäyspäässä (Kopecky, Upshall ulos).