Jääkarhuista muistoja ja uudempia asioita

Norjalla totisesti on ollut melkoisesti historiaa jääkiekkomaana vaikka mitään todella kovaa suoritusta ei ole harmittavasti siunaantunut 80 vuoden aikana. Joitakin tuoreemmista vanhan ajan suorituksista on ainakin tullut mieleen muutenkin kauden 1989 MM-kisoista aina A-sarjasta D-sarjaan muutenkin ympäri vuotta vaihtelevin ajoin. Jääkarhuilla oli tosiaan ainakin melkoinen kisabiisi Heja Norge NRK:n näyttämissä kisoissa ja Norja ei sinällään ollut edes parhaaksi veikattu maa kisoissa.

Ennen kaikkea Jääkarhut pelasivat yhtenäisenä joukkueena ja tasapaino puolustuspäässä oli erinomaista B-sarjan tasolla vaikkakin väkisin A-sarjassa sellainen pelitapa olisi vaikuttanut kilpikonnataktiikalta ja yksittäisen sankareiden lähettämiseltä susien suihin. Kauden 1989 joukkue ei kuitenkaan ollut nopein mahdollinen joukkue kotikisoissa, mutta joukkueen pelitasapaino ja kotiyleisö siivittivät Norjan A-sarjaan.

Kauden 1994 Lillehammerissa vuorostaan jäi mieleen ne suuret rahat mitä jääkiekkoliitto käytti Jääkarhuihin ja sai tulokseksi pelkän huonouden sinällään. Yhden pelin jälkeen mailoja kyllä hajosi kaukalon laitoihin...

Niistä ajoista Norja on kuitenkin mennyt eteenpäin kun pelaajia on ollut NHL:ssä ja pelaajatuotanto on nousemaan päin erityisesti nuorison osalta. Siellä ollaan tavallaan osattu yhdistää ruotsalaisen ja suomalaisen junioriharjoittelun hyvät puolet vaikkakin sellainen menetelmä ei ota kantaakseen heti hedelmää.

Norjalla on myös sinällään erinomainen ja huonoimmillaankin mukiinmenevä sarjajärjestelmä vaikkakin kovin alipalkattu sinällään. Jokunen vuosi sitten ainakin huippupelaajienkin palkat olivat suunnilleen kolmasosan SM-Liigan palkoista Eliteserienissä. Nykyään GET-Ligaenissa palkkaerot ovat melkoisia ja osalle seuroista etenkin häntäpäässä 1. Divsjon olisi parempi sarja. Kauden 1989 joukkueessa pelasi ainakin seuraavia pelaajia:

Maalivahdit: Jim Marthinsen, Jarl Eriksen ja Vern Mott

Puolustajat: Petter Salsten, Åge Ellingsen, Jon Magne Karlstad, Jörgen Salsten, Morgan Andersen, Jan-Roar Fagerli, Cato Tom Andersen ja Tor Helge Eikeland

Hyökkääjät: Rune Gulliksen, Geir Hoff, Per Christian Knold, Örjan Lövdal, Lars Bergseng, Jarle Friis, Knut Walbye, Ole Eskil Dahlström, Arne Billkvam, Erik Kristiansen, Stephen Foyn ja Morten Finstad

Päävalmentajana toimi Lennart Åhlberg, Valmentajana tai varapäävalmentajana oli Tore Jobs, Toimitusjohtajana, Joukkueenjohtajana ja Joukkuekoordinaattorina toimi Sven Mollekleiv, Kuntovalmentajana toimi Jan Krookas ja Materiaalivastaavana toimi Per Simensen. Kokonaisuutena joukkue oli erittäin hyvä 25 vuotta sitten omalla tasollaan. Joukkue oli B-sarjassa sinällään vasta sijoilla 2-4 arvioitu, mutta toisin kuin B-sarjan mestariksi sinä vuonna veikattu Sveitsi se ei sortunut lepsuiluun eikä käsittämättömiin pelaajavaihdoksiin tai ketjutusten sekoittamiseen.

Siinä pelitavassa ainakin oli omat hyvät puolensa. Tosin huonona puolena Norjan hyökkäys ja puolustus oli ajoittain helkkarin yksipuolista ja lepäsi huippupelaajien varassa. Lisäksi materiaalierot olivat suuret jopa yksilökeskeisessä pelitavassa toisin kuin Sveitsin tai Ranskan joukkueilla. Sveitsin jäädessä rannalle jopa Ranskankin veikattiin ennen Norjaa nousevan A-sarjaan. Osasyy saattoi olla myös Norjan todella pitkästä ajasta edellisen kerran A-sarjassa ennen nousua kaudeksi 1990.

Millaisia juttuja tai muistoja teillä on jaettavaksi Jääkarhuista? Asiaa riittäisi itsellä myös Botta Skaarresta ja Shampoo Knutsenista. Ja tietenkin myös Myyrä Myhrestäkin.

Sana on vapaa!

Norjassa sarjatasolla on muuten GET-Ligaenissa mahdollisuus aina aidosti taloudellisessa vaikeuksissa olevan seuran pudottautua 1. Divisjoniin ja normaalisti sieltä nousta takaisin pääsarjaan. Sen sijaan mikäli joukkue joutuu konkurssiin valheellisin perustein tai menettelee muutoin sarjan kurinpidollisissa toimissa huonosti niin vakaviin rikkomuksiin syyllistynyt seura voidaan pudottaa aina jopa 3. Divisjoniin asti. Yleensä suuristakin talousvaikeuksista kärsivä seura tiputetaan vain 1. Divisjoniin, mutta poikkeuksiakin löytyy. GET-Ligaenin ja 1. Divisjonin erot ovat jo keskikastin joukkueissa suuria, mutta todella pahaksi ero nousee SHL:n ja Liigan tapaan yleensä vain parhaimman ja huonoimman joukkueen välillä per sarja ja aivan erityisesti näiden kahden sarjan näytöspeleissäkin. 1. Divisjonissa tosin budjetit ovat pienimmillään vain muutaman miljoonan Norjan Kruunun arvoisia kun taas GET-Ligaenissa seuroilla alkaa olla jo kiitettävästi rahaa näinä päivinä.

Vastaavasti GET-Ligaeniin voi päästä SM-Liigan tapaan poikkeustapauksissa 1.Divisjonista GET-Ligaenin osakkeen lunastamalla. Myös normaaleja karsintoja käytetään ja rahanousu on lähinnä viimesijainen keino. GET-Ligaenin osakemaksu on muistaakseni 500 000-1 miljoonan Norjan Kruunun verran vähintään ja suurimmillaan vajaan miljoonan euron verran. Tämä liukuva summa siis tarkoittaa lähinnä vain jonkun todella huonon seuran voittaessa 1. Divisjonin ja GET-Ligaenista mahdollisesti putoavan seuran talousongelmien myötä nousevan seuran 1. Divisjonista on kyettävä osoittamaan myös oma pelillinen asemansa ja joukkueiden osalta eivät aina toteudu nämä piirteet.

Tosin Norjalla on yksi seurajoukkueiden mestaruus Continental Cupista Stavanger Oilersin voittamana. Siinäkin on toki omat kuvionsa mukana.

Kylläpä Norjasta muistoja riittäisi romaanin verran.94-Lillehammerin pannukakku täällä jo mainittiinkin. Mieleen tulee 90-luvulta Norjan kilpikonnapuolustus. Erityisesti Tsekkiä vastaan Norja pelasi usein todella tiukkoja pelejä. Edelleen muistissa 96-Wienin MM-kisoista 1-1 lukemiin päättynyt Suomi-Norja. Norja sumputti ja maalivahti Robert Schistadt venyi aivan käsittämättömiin torjuntoihin. Taisi muistini mukaan olla vasenkätinen maalivahti. Täytyypä palata myöhemmin muisteloimaan lisää...

Se kyllä oli melkoista peliä silloin 1996 Norjalla tosiaan Suomea vastaan ja siinä tavallaan huipentui se kuuluisa mitalikrapula tai vähintään toimi ainakin alkusoittoa sille.

EIHC:n turnaus oli Jääkarhuille melkoisen hyvä turnaus. Norja voitti loukkaantumisista huolimatta varsin selvästi. Tosin Tanskalle tuli tappio rankkareilla. Tässä tuloksia:

Norja-Ranska 3-2

Norja-Latvia 4-1

Norja-Tanska 2-3 rankkareilla

Avainpelaajista Lars Haugen, Jonas Holös, Patrick Thoresen, Sondre Olden, Marius Holtet, Mathis Olimb ja Rosseli Olsen puuttuivat kokoonpanoista. Näistä Olden, Holtet ja Olsen ovat loukkaantuneita.

Eilen päättynyt Arosa Challenge oli jälleen varsin hyvä ja tiukka turnaus Jääkarhuille. Avainpelaajia oli paljon mukana, mutta myös poissaolojakin joukkoon mahtui. Poissa olleet pelaajat olivat Steffen Söberg, Alexander Bonsaksen, Ole-Kristian Tollefsen, Martin Röymark, Mathis Olimb, Sondre Olden, Andreas Martinsen ja Ken Andre Olimb. Arosa Challengessa pelasivat Norja, Sveitsi, Slovakia ja Valko-Venäjä.

Tässä tuloksia:

Norja-Sveitsi 2-3 rankkareilla

Norja-Slovakia 3-1

Niin hyvin kuin Norjalla menee aikuisten puolella niin paljon kehittyneelle alle 20-vuotiaiden maajoukkueelle oli karmea pettymys hävitä tärkeässä paikassa pahaan aikaan. Pikku Jääkarhut harmittavasti hävisivät alle 20-vuotiaiden 1. Divisioonan A-lohkon tai melkein voisi tämänkin sanoa 1. Divisioonan Noususarjaksi tai Voittosarjaksi tätäkin sarjaa, mutta kuitenkin hävisi ratkaisevassa pelissä kaiken Valko-Venäjälle. Laitan tähän kuitenkin tuloksia näistä peleistä jotka pelattiin Italian Asiagossa tänä vuonna:

Norja U20-Italia U20 3-0

Norja U20-Itävalta U20 9-5

Norja U20-Slovenia U20 2-1 Voittolaukauskisan jälkeen

Norja U20-Valko-Venäjä U20 1-5

Norja U20-Latvia U20 1-0 Voittolaukauskisan jälkeen

Kaiken tämän jälkeen Norja jäi harmittavasti toiseksi ja Valko-Venäjä lähti ensi vuodeksi Nuorten MM-kisoihin. Slovenia vuorostaan tippui äärimmäisen kovasta potentiaalista huolimatta 1. Divisioonan B-lohkoon tai melkein tämänkin voisi sanoa vaikka 1. Divisioonan Putoamissarjaksi.

Vajaa viikko sitten pelatussa Metal Challengessa Jääkarhuilla meni Tanska-ottelua lukuun ottamatta varsin hyvin peleissään ja merkillepantavaa oli melko helppo nousu Valko-Venäjää vastaan tappioasemastakin ja Ranskan selvä lyöminen kun tuli tosipaikka eteen. Mielenkiintoinen kiekkokevät on Jääkarhuillekin tulossa tällä menolla. Tässä tuloksia sieltä:

5.2.2015:

Norja-Valko-Venäjä 5-2

6.2.2015:

Norja-Ranska 4-0

7.2.2015:

Norja-Tanska 0-3

Norjalle Tanska-ottelun tappio oli sikäli kirvelevä, että Jääkarhuilla oli Metal Challengessa lähes kaikki varteenotettavat huippupelaajat kehissä. Ainoastaan Holtet, Thoresen ja Haugen puuttuivat kokoonpanosta. Muilla turnauksen mailla oli myös melko lailla kovimmat pelaajat kehissä.

Jääkarhuilla alkaa kiekkokevät tosiaan lähestyä kovaa vauhtia. Stavangeria ja Storhamaria lukuun ottamatta muista GET-Ligaenin seuroista voidaan ottaa pelaajia tämän hetken maajoukkueeseen vaikkakin muutamia nimipelaajia edelleen joukkueesta puuttuu.

Harjoitusottelukin on Ruotsia vastaan aikamoinen sankarointi yleensä siedettävälle tappiolle joskin eihän Jääkarhujen edellisestä voitosta Tre Kronoria vastaan niin kauan ole kuin voisi luulla. Vain neljä vuotta. Varsinainen päävastus/päävastustajat ovat edelleen jääkiekon vankat keskikastin maat pois lukien tasoaan yleisesti nostanutta Sveitsiä.

Jolla luulisi myös finaalijännitys hävinneen edelliskauden pettymysten jälkeen.

Jääkarhut voivat kuitenkin myös yllättää huomattavasti paremmat maat ja maa on nostanut paljon tasoaan viime vuosina. Maan junioripuoleltakin on tapahtumassa valtavaa kehitystä suhteessa yleisen kärkipelaajatason kapeuteen ikäluokassa mikä on ollut Tanskan tapaan Jääkarhujen ongelma jo iät ajat näin huvittuneesti sanottuna.

Jääkarhuilla on myös harjoitusottelut Latviaa vastaan 17.4 ja 18.4. Lopulliset maajoukkuevalinnat Jääkarhuihin tehdään melko pitkälti GET-Ligaenin kauden päätyttyä, mahdollisten ylijäämäpelaajien varalta alle 18-vuotiaiden kisojen eli 1A-Divisioonan päätyttyä ja harjoitusotteluidenkin päätteeksi.

Ja nuo 1A-Divisioonan kisat nuorten tai Jääkarhunpentujen puolella päättyvätkin samana päivänä kuin GET-Ligaenin kausikin joten aika äkkiä varmasti valinnat Jääkarhujen pääjoukkueeseen tulevat ilmi.

Tollefsenillä on tosiaan ollut niska kipeänä jo jonkin aikaa ja hänen odotetaan kuntoutuvan ehkä Latviaa tai Venäjää vastaan käytäviin peleihin. Latvian pelien päätteeksi kivuista riippuen Tollefsen pelannee Jääkarhuissa keväällä.

Sen sijaan Per-Åge Skröder taitaa olla vielä melkoinen kysymysmerkki. Tällä pelikaudella hän teki MODO:ssa 250 maalinsa seuran paidassa. Ja on ollut maaliskuusta lähtien vapaana agenttina eli häntä ei ole taidettu vielä kysyä maajoukkueeseen. Skröderillä on kuitenkin ikää sen verran paljon, että tämä kausi mahdollisen suostumisen ohella voi olla viimeinen. Muutoin tietysti melko varmasti on. Toki SHL:ssä ura voi vielä jatkua kauden tai pari-kolmekin.

Jääkarhujen nuoriso-osastolla eli Jääkarhunpennuissa ja paremmin ilmaistuna Norjan alle 20-vuotiaiden maajoukkueen melkein kirkossa kuulutettu paikka jääkiekon nuorten MM-kisoihin ensi vuodeksi kaatui tällä kertaa jälleen moneen niukkaan tappioon ja yhteen karmeaan puppelointiin Itävallan nuorten maajoukkueen kanssa. Saksan huippujuniorit sortuivat myös maajoukkueensa osalta kisojen yllättäjään eli Itävallan nuorten maajoukkueeseen alle 20-vuotiaiden 1. Divisioonan MM-kisoissa Itävallassa. Kotikisojen henki toi toki odotuksia Itävallalle, mutta ei näin hyvin kuitenkaan heillä olisi pitänyt mennä.

Ja koska Jääkarhunpennut ja Jääkotkain Pojat eli Norja ja Saksa junioreineen mokasivat kaiken ja Itävalta ei ihan kyennyt hyödyntämään yllätyksiään niin ensi vuonna nuorten MM-kisoissa nähdään sitten Latvia joka selvisi parhaiten joukkueena ja yhteistyön voimalla eikä oikean kiekollisen ja teknisen paremmuuden osalta. Kylmää kyytiä on kyllä Latvian nuorille odotettavissa valitettavasti ensi vuonna.

Piti vielä kertomani, että Italian taantuminen jääkiekkomaana valitettavasti jatkuu pahasti sillä maa putosi nuorissa 1. Divisioonan MM-kisojen lohkoon 1B alle 20-vuotiaiden osalta. Alemmista sarjatasoista puhuttaessa Unkari nousi nuorissa 1. Divisioonan puolelle ensi vuodeksi ja Ranska nousi kotikisojen ja Iso-Britannian puppeloinnin voimin lohkoon 1A nuorten puolella.

Briteillä on ollut kyllä uskomattomankin hyviä nuoria pelaajia taitotasolleen, mutta sitä vaivaa malttamattomuus ja puute kunnollisena selkeänä maajoukkueena. Ranska taas on ottanut valtavia harppauksia eteenpäin aikuisten kiekon osalta lisäksi myös nuorissa vaikka tuloksia saa vielä todella konkreettisesti odotella tulevilta vuosilta.

Etelä-Korea vuorostaan Talviolympialaiset saavana maana putosi jo 2. Divisioonan MM-kisojen lohkoon 2B. Japani vuorostaan vetäytyi ilmeisesti talousvaikeuksiin tai johonkin muuhun syyhyn vedoten 1B:stä ja putosi siten 2. Divisioonan MM-kisojen lohkoon 2A.

Mikähän tuon Japanin vetäytymisen syy mahtoi olla? Missään siitä en ole nähnyt mainintaa. Vain tsunami on aiemmin antanut syyn Japanille vetäytyä kisoista. Norja tosiaan harmittavasti tötteröi nousuhaaveensa. Ottelua Itävaltaa vastaan seurasin ja voittohan siitä olisi pitänyt pystyä ottamaan. Ranskan nousu meni tiukoille käsittämättömän Iso-Britanniatappion vuoksi.

Mielestäni nuorten MM-kisat voitaisiin laajentaa 12-joukkueen kisoiksi. Parhaille maille se tietäisi vain yhtä "pakkopullaa" enemmän otteluohjelmaan. Näille pienemmille Norjan kaltaisille kiekkomaille kovat pelit tulisivat tarpeeseen, eikä asiaa helpota se, että niitä pääsee pelaamaan vain joka toinen tai kolmas vuosi. Jos halutaan näitä muitakin maita kehittää ja levittää kiekkoilun ilosanomaa maailmalle, niin kyllä noita A-nuorten kisoja voisi kahdella joukkueella laajentaa. Tanska, Valko-Venäjä, Latvia, Saksa ja Norja ovat maita, jotka joutuvat vuorotelleen pompottelemaan paikasta auringossa. Kaikki kuitenkin jotakuin tasavahvoja maita keskenään.

Voisi hyvinkin laajentaa ja olisi voinut ehkä jo muutaman vuoden ajan. Toisin kuin MM-kisojen aikuisten puolella niin nuorissa tasoerot ovat olleet paljon pidempään suhteessa jyrkempiäkin, mutta ovat jopa nekin pienenemään päin.

Kuitenkin Jääkarhuilla on nyt luvassa lähipäivinä merkittävä maajoukkueleiri jonka aikana pelataan harjoitusotteluja myös tulevia Talviolympialaisten karsintojakin varten vaikka Jääkarhut pelaavat vasta paljon myöhemmin varsinaisessa Talviolympiakarsinnassa myöhemmin tänä vuonna.

Leirille Etelä-Koreaa ja Tanskaa vastaan ovat ilmoittautuneet seuraavat pelaajat:

Maalivahdit: Henrik Haukeland, Leksand, Steffen Söberg Vålerenga ja Lars Volden Rögle

Puolustajat: Alexander Bonsaksen Tappara, Nicolai Bryhnisveen Timrå, Stefan Espeland Lörenskog, Erlend Lesund Mora, Mattias Nörstebö Brynäs, Dennis Sveum Stavanger ja Daniel Sörvik GCK Lions

Hyökkääjät: Anders Bastiansen Frisk Asker, Robin Dahlström Lörenskog, Kristian Forsberg Stavanger, Michael Haga Almtuna, Tommy Kristiansen Stavanger, Sondre Olden Brynäs, Ken Andre Olimb Düsseldorf, Mathis Olimb Kloten, Mats Rosseli Olsen Frölunda, Thomas Valkvae Olsen Frisk Asker, Mathias Trettenes Stavanger, Niklas Roest Sarpsborg, Andreas Stene Mora ja Martin Laumann Ylven Vålerenga.

Leirillä pelattavat ottelut pelataan 9.2-14.2.2016 kestävän maajoukkueleirin osalta 10.2-13.2.2016.

Muutokset voivat olla myös mahdollisia.

Jääkarhut tosiaan pelasivat 9.2-14.2.2016 kestäneen maajoukkueleirin osalta 10.2-13.2.2016 pelinsä seuraavasti:

Norja-Etelä-Korea 5-2

Norja-Etelä-Korea 3-1

Norja-Tanska 0-1

Lisäksi Tanska voitti Etelä-Korean 2-0.

Kaikissa otteluissa oli melkoinen hidastelun maku, mutta Jään Punaisia Leijonia ja Jääkarhuja vastaan Etelä-Korea pystyi pitämään vauhtia ainakin ensimmäisen erän ajan yllä ja olemaan jopa vaarallinen, että ainakin niiden paikkojen perusteella ei ainakaan kannata hirvittävästi paikkoja antaa vaikka nopeasti kyllä väsyvät ja on kyllä paljon vielä oppimista. Ja tietenkin mikäli ihan Kanada tulee vastaan niin tilanne on muutoin hyvin toinen.

Muuten pitää muiden parempien maiden ainakin välttävä pelitaso pitää yllä. Ja olla antamatta niitä maalipaikkoja.

Taitaa kuitenkin ehtiä MM-kisoihin, mutta helppoa ei tule olemaan Etelä-Korealla 2018 omissa Talviolympialaisissa. Ja mikäli ei ehtisikään niin huonomminkin voisi mennä Etelä-Korean kaltaisella maalla jääkiekossa sillä on maa ainakin kehittynyt paljon vuoden 2005 tilanteesta. Ja valtavasti 1980-luvun tai 1990-luvun ajoista.

Mikäli Etelä-Korea olisi saanut vasta 2022 Talviolympialaiset niin sitten tilanne ei olisi mitenkään hälyttävä vaan jopa hyväkin.

Jääkarhuilla on ollut melkoinen harjoituskausi meneillään ja viime aikojen peleistä Venäjälle hävittiin jatkoajalla 1-2 ja toisessa ottelussa Venäjää vastaan varsinaisella peliajalla 1-4.

Seuraavaksi Jääkarhut kohtaavat Leijonat 15.4 ja 17.4 pelattavissa otteluissa. Tämän jälkeen ennen MM-kisoja Jääkarhut kohtaavat vielä Tanskan ja Jääkukot eli Ranskan.

PS. Asiaa jonkin verran sivuten GET-Ligaenin puolella runkosarjan voitti Stavanger Oilers ja Liigakarsintaan karsimaan lähtivät pienellä järkytyksellä omasta mielestäni Lillehammer IK ja vähemmän yllättäen Kongsvinger Knights. Karsinnan päätteeksi 1. Divisioonan Tönsberg Vikings ja Bergen IK jäivät edelleen jatkamaan omaan sarjaansa eli 1. Divisioonaan ja Lillehammer IK jäi Kongsvinger Knightsin kanssa jatkamaan ensi vuodeksi GET-Ligaeniin.

Playoff-kausi päättyi Stavanger Oilersin ja Lörenskog IK:n loistoon ja hyvän sarjakauden täydennykseksi Lörenskog IK pääsi Stavanger Oilersin kanssa kaksi päivää sitten alkaneisiin GET-Ligaenin Finaaleihin jotka alkoivat Oilersin voitolla 1-0. Viimeinen mahdollinen finaali pelataan tänä vuonna 24.4, mutta finaalisarja voi ratketa jo aikaisintaan 18.4 mikä vapauttaisi vielä pelaajia Jääkarhujen varsinaiseen maajoukkueeseen.

PPS. Pitää yrittää ensi vuoden puolella paremmin kirjoittaa tuota GET-Ligaenin sarjapuolta paremmin kun tänä vuonna jatkuvat kiireet ja lisäksi muutama muu toikki vei aikaa liian paljon arvioituun nähden ja siksi on tänä vuonna ollut aika vähän tuota GET-Ligaenin osuutta muiden liigojen puolella. Noiden vanhempien MM-toikkien tai Talviolympialaisten osuudet saattavat siirtyä ehkä myös kokonaan omalle nettisivulleenkin, mutta mene ja tiedä vielä siitäkään...

Eilen pelatussa harjoitusottelussa hyvästä keskimäärin pelatusta ottelusta huolimatta Jääkarhut hävisivät Leijonille luvuin 0-3. Vielä olisi huomenna paikka hakea revanssia vaikka tasapelin muodossa Leijonista. Toiveet siihenkin olisivat jo todella pienet sinänsä vaikka onhan Jääkarhut aina näinä vuosina ollut selvempi kuitenkin pelaamaan silti vaikka enemmin sen tasapelin Leijonia vastaan kun voiton mikäli siitä puhutaan vaikka edellinen uusi voitto ei ole kovin kaukainen verrattuna sitä edelliseen voittoon vuodelta 1964...

22.4.2016 GET-Ligaenin finaalit huipentuivat Liigan tapaan kuudenteen finaaliin jossa edellisessä viidennessä finaalissa viime hetkellä jatkoajalla itselleen finaalisarjan viidennessä finaalissa voitot 3-2 lukemiin saanut Stavanger Oilers voitti oikeastaan kaiken energiansa edelliseen finaaliin panostaneen Lörenskog IK:n maalein 3-0 ja nappasi itselleen Kongepokalenin kuudetta kertaa kaikkiaan.

Viidennessä finaalissa Stavanger Oilers voitti jatkoajalla 3-2. Ensimmäinen mestaruus tuli sarjakaudella 2009/2010 ja vain vuonna 2010/2011 Kiekko-Spartalaiset eli Sparta Sarpsborg onnistui voittamaan Kongepokalenin itselleen.

Voisi sanoa, että tällä kaudella GET-Ligaen oli totisesti sinänsä paljon yllätyksiä täynnä ja ainakin helkkaristi viihdettä. Ainoa huono finaali Stavangerilta oli oikeastaan vain neljäs finaali jossa Lörenskog IK voitti peräti luvuin 4-1 sen.

Mikäli Stavanger Oilers tai Lörenskog IK todella hyvän kauden kaikkiaan pelanneena eivät olisi mestaruutta ansainneet niin muista seuroista lähinnä Sparta Sarpsborg tai Storhamar Hockey olisi ansainnut tällä kaudella selkeästi mestaruuden.

Frisk Askerilla ei oikein tuntunut avaimet oikein välieräsarjaa pidemmälle tulevan käteen vaikka sinne asti olisi selvinnytkin jotenkin ja muut olisivat olleet todella huonoja joukkueita aivan mestaruudesta tai edes Playoff-sarjastakaan järkevästi puhuttaessa.

Pitää myöhemmin ehkä päivittää vielä noita katsojalukujen tilastoja tältä kaudelta ja muutoin kirjoittaa laajemmin sitten ensi kaudella oikeastikin kunnolla tästä todella mielenkiintoisesta sarjasta joka on myös jatkuvien muutosten kourissa ja yleisesti ottaen positiivisten sellaisten kourissa vaikka jostain syystä tätä liigaa on usein kovasti mitätöity ja jos ei varsinaisesti mitätöity niin ainakin väheksytty toisinaan.

Yleisöasian alkaessa pikkuhiljaa oikeasti parantua kohti järkevää suuntaa Jääkarhujen Kotipesällä eli Norjan Jääkiekkoliitolla on vielä halliasiansa ratkaistavana ja tietenkin tulevaisuudessa on ongelmana myös GET-Ligaenin valtava kilpavarustelu siihen mitä tulee järkeviin seurabudjetteihin ja pelaajabudjetteihin.

Stavanger Oilersilla oli tällä kaudella 10-12 miljoonaa euroa koko seuran budjetti ja monilla muilla seuroilla aletaan olla jo enemmän lähempänä 10 miljoonaa euroa kuin vain muutaman vuoden takaista 5 miljoonaa euroa budjettitasolta.

Pelaajapalkkiotkin ovat olleet nousussa vaikka vieläkin yli 100 000 euroa kaudessa tienaava GET-Ligaenin pelaaja on pieni harvinaisuus sinänsä. Kilpavarustelu kuitenkin kasvattaa myös eroa ennestäänkin pahimmillaan melko suuren tasoeron omaavan GET-Ligaenin keskikastin ja häntäpään välillä. Toisaalta taas keskikasti on jo kuronut tasoeroa kiinni viimeisen 5-10 vuoden aikana GET-Ligaenin kärkiseuroihin nähden.

GET-Ligaenin taso on ollut nousussa viimeisen 5-7 vuoden ajan kovaa vauhtia kun vastaavasti luonnollisimman kilpailijan eli Tanskan Metal Ligaenin eli entisen Al-Bank Ligaenin taso on tippunut samassa ajassa melko selvästi. Yleisön kiinnostus omiaan kohtaan eri seuroissa ja taloudellinen mielenkiinto on myös parantunut GET-Ligaenin osalta kovaa vauhtia.

Metal Ligaenissa vuorostaan hajontaa eri seurojen osalta on tapahtunut selvästi enemmän ja sekään ei ole ollut kovin hyvä juttu viime vuosina. Erääseen aikaan olisi voinut sanoa GET-Ligaenin tasosta hieman toisin ja muun muassa vielä 10-15 vuotta sitten Metal Ligaen oli parhaimmillaan jopa selvästi tasokkaampi kuin tuolloin tietyllä tapaa pohjamudissa sinänsä ollut GET-Ligaen.

GET-Ligaenin osalta Stavanger Oilers on jo pidemmän aikaa ollut selvästi Jääkarhujen kiekkoseuroista paras. Seuran taustalla olevilla liikemiehillä ja liikemiesten edustajilla fanien ja faniedustajien lisäksi on ollut ennen kaikkea halua ja rakkautta lajia kohtaan, mutta ehkä ensi kertaa sinänsä myös Norjan omassa jääkiekkohistoriassa todella kasoittain tuiki tärkeää käteistä.

Toisin sanoen siis enemmänkin kuin yli oman tarpeen kaikkien eri osa-alueiden kilpailukykyiseen kehittämiseen.

Ennen kaikkea GET-Ligaenin kärkiseurat Stavanger Oilers etunenässä ovat luoneet järjestelmän joka myöskin tavallaan ensi kertaa tuottaa sijoittajille kannattavaa liiketoimintaa ja lisäksi ne ovat onnistuneet rakentamaan toimivan bisnes-toimintamallin joka alkaa ehkä vihdoin ja viimein vastata pysyvää kehitystä esimerkiksi Ruotsin ja Suomen jääkiekon pääsarjojen tapaan.

Vähintään ainakin Jääkarhujen Kotipesän eli Kiekkoliiton unelmana Norjassa on ollut rakentaa selkeä ja hyvä ammattilaisliiga muiden keskikastin MM-maiden kuten Sveitsin tai Saksan tasolle ja historiaa kunnioittaen myös Itävallassa on ollut hyvä liiga vaikka maajoukkueen asiat eivät niin hyvät olisikaan siellä.

Toivoa tietenkin täytyy, että ei vain käy perinteinen Jääkarhujen maan tapaan eli se, että paikalliset rahamiehet ennen pitkää jättävät seuran tukemisen tai siirtyvät liian äkkiä muihin urheilulajeihin tukemaan niitä vuorostaan.

Toisaalta ehkä myöskin ensimmäisiä kertoja Jääkarhujen maan kiekkohistoriassa myös monilla välittömillä liikemiesten ja vaikuttajien piiriin kuuluvilla urheiluvaikuttajilla on myös liigatasolla oma halukkuus ja käsitys ennen kaikkea tärkeistä liikeasioistakin kohdillaan.

Lisäksi Stavangerin päävalmentaja Petter Thoresen siirtyy Jääkarhujen päävalmentajaksi piakkoin ja Jääkarhujen tuttu päävalmentaja Roy Johansen siirtyy päävalmentajaksi joko Vålerengaan tai juurikin Stavangeriin ja tämä uutinen on lisännyt myöskin mielenkiintoa lajia kohtaan viime aikoina Norjassa.

Norjalaiset ovat ottaneet huomattavasti Ruotsia ja Suomea enemmän myös CHL:n omakseen varauksetta ja omalle jääkiekolleen hyvänä asiana.

Jatkan tästä asiasta pian lisää...

Norjan perinteinen asema jääkiekossa muun muassa Tanskaa parempana on perustunut pitkälti siihen, että Norja on Ruotsin ja Suomen tapaan ollut oikeastaan jääkiekkoa ja aivan muutamaa muuta talviurheilulajia huomioimatta aivan yhtä perinteinen talviurheilumaa kuin Ruotsi ja Suomi. Historiallisesti asema on ollut näin pitkien talvien ansiosta ja yleensäkin jääolojen paremmuudenkin johdosta.

Toisaalta taas Norjassa monet liittotason asiat hoidettiin vuosia ja jopa vuosikymmeniä päin sitä itseään ja välillä maan pääsarjan tasoa ja pelaajia pidettiin parempana kuin itse maajoukkueeseen tulevia tai siinä pelanneita pelaajiakin.

Lisäksi Norjassa jääkiekon alkumenestysbuumi ikään kuin lopahti niille sijoilleen ja vuodesta 1965 eteenpäin alamäki oli vielä parhaimpien sen ajan pelaajapolven pelaajien lopetettua lopullisesti selvä asia. Siihen asti Norjalla oli ollut mahdollisuuksia kehittyä ihan yhtä hyvin esimerkiksi kuin miten Suomikin kehittyi. Hieman toisenlaisessa historiassa Suomelle olisi voinut käydä samalla tavalla jääkiekossa kuin miten Norjalle kävi. Varsinkin kun vaikeimmat alkuajat ottaa huomioon.

Huomattava seikka oli myös norjalaisen maastohiihdon ja muutaman muun talviurheilulajin nouseminen merkittäväksi tekijäksi kansallisesti. Siinä sivussa jääkiekko sai kärsiä hyvin kauan. Ja sittenkin kun jääkiekko alkoi saavuttaa lajina Norjassa jotakin arvostusta niin pitkään se tuntui olevan vain laji lajien joukossakin.

Tanskassa taas historiallisesti eräs tärkeä jääkiekkoa rajoittanut seikka oli ennen kaikkea kunnollisten lumisten ja riittävän jäisten talviolojen puute ja kun talvet ovat olleet Tanskassa muutenkin usein varsin lauhoja ja ainakin pisimmilläänkin kunnon lumiset talvet ovat olleet yleensä melko lyhyitäkin.

Näin ainakin oli tärkeinä Tanskan jääkiekollisina alkuaikojen aikakausien kehitysjaksoina eli 1950-luvulla ja 1960-luvulla. Lisäksi Tanskalla oli vuosia ja jopa vuosikymmeniä kärsittävänään legendaarinen 0-47 tappio Kanadalle vuonna 1949 jota pidettiin aikanaan erittäinkin suurena häpeäpilkkuna maassa sinänsä joskin Tanska oli erittäinkin vasta-alkaja jääkiekossa tuolloin.

Lisäksi Tanskassa on aina ollut erittäinkin paljon halukkuutta sisäurheilulajeihin tai niillä on ollut enemmän tilausta kansan parissa kuin esimerkiksi Norjassa, Ruotsissa tai Suomessa joissa on ainakin perinteisesti harrastettu kovaa määrää ulkoliikuntaa myös kovillakin pakkassäillä.

Lisäksi Norjassa on ollut enemmän panostusta jääkiekollisiin puitteisiin jopa vaatimattomista ja ajoittainkin hyvinkin vaikeista rahoitusongelmista huolimattakin kuin Tanskassa. Jäähalleja on enemmän ja juniorituotantoa on myös enemmän kuin Tanskalla.

Norjassa on kuitenkin huomattavankin paljon laiminlyöty muun muassa jäähallituotantoa Ruotsiin ja Suomeen nähden ja muun muassa Jääkarhujen Kotipesällä on vieläkin ongelmana saada selkeää päätöstä Puolan tapaiseen paljon suurempaan jäähalliin joka sopisi paremmin kansainvälisiin nykypäivän jääkiekkopeleihin.

Norja on historiallisesti pelannut Tanskaan nähden enemmän Talviolympialaisissa ja muutenkin potentiaali on huonoimmillaankin usein riittänyt sinne asti pääsemiseen siinä missä Tanska on parhaimmillaan ollut vain Talviolympiakarsija ja tietenkin 1960-luvulla erikoisesti syrjäytetty muiden kisaisäntien sääntöepäselvyyksien takia. Norja myös pääsi Tanskaa ennen takaisin MM-kisoihinkin ja on keskimäärin satunnaisia putoamisia huomioimatta pystynyt tasonsa säilyttämään, mutta toisaalta niin on pystynyt Tanskakin kun vain aikanaan noin vuoden 1995 jälkeisen jääkiekollisen tilanteen huomioiden maassa MM-kisoihin pääsi. Ja 2003 Tanska tosiaan pääsi MM-tasolle.

Norjalla on ollut enemmän pelaajapotentiaalia ja harjoitetta päästä jääkiekossa johonkin toisin kun on usein ollut Tanskalla. Pelaajalaadukkuus GET-Ligaenissa on ollut nyt vihdoin ja viimein suhteellisen tasainen perinteisten norjalaisten pelaajien ja ulkomaalaisten vahvistusten osalta. Toisaalta maajoukkuepuolella Jääkarhut olisivat voineet menestyä paljon vaatimattomammin 1990-luvulla ilman muun muassa silloin pelannutta Shampoota verrattuna Jään Punaisiin tai Valkoisiin Leijoniin joita Per Holten-Möller pystyi kokonaisuutena luotsaamaan yhä parempiin ja parempiin suorituksiin jääkiekossa aikanaan.

1990-luvulla Danmarks Eliteserien kehittyi myös paremmin kuin GET-Ligaenin 1990-luvun edeltäjä Eliteserien koska Norjassa tuntui olevan kova hinku kehittää pelaajia aivan liian turhan nopeasti muihin sarjoihin ja aivan liikaa unelmoitiin myös NHL-pelaajien suuremmasta tuotannosta siinä missä nykypäivään mennessä muut tosiasiat on tunnustettu ja toimitaan määrätietoisemmalla lähestymistavalla.