Hakametsän jäähalli 50 vuotta – keskustelua ja muistoja legendaarisesta kiekkopyhätöstä

Suomen vanhimman jäähallin, Tampereen Hakametsän, avajaisista tulee tänään kuluneeksi kunnioitettavat 50 vuotta. Muiden muassa Jatkoajan verkkolehti onkin huomioinut Tampereen jäähallin merkkipäivän tänään laajalti uutisoinnissaan, ja @Radiopää esitti hienon ehdotuksen erillisen onnitteluketjun perustamisesta.

Tamperelaisen arkkitehtin Jaakko Tähtisen (1904-1970) suunnittelema Hakametsän jäähalli valmistui ensimmäisten Suomessa pelattujen jääkiekon MM-kilpailujen pelipaikaksi vuonna 1965. Hallissa on pelattu sittemmin maalmanmestaruuskilpailujen otteluita myös vuosina 1982, 1991, 1997 ja 2003, sekä järjestetty naisten jääkiekon MM-kilpailut vuonna 1992.

Liiga-seurat Tappara ja Ilves ovat pelanneet kotiottelunsa Hakametsässä hallin käyttöönotosta asti. Joukkueiden välinen - ja samalla koko SM-sarjan - ensimmäinen halliottelu päättyi Ilveksen 5-3-voittoon 31. tammikuuta 1965*. Kaksi päivää aiemmin pelatussa hallin virallisessa avausottelussa Tappara ja Muun Suomen joukkue pelasivat 4-4-tasapelin.

Vuonna 1979 perustettu Suomen jääkiekkomuseo toimi Hakametsässä vuoteen 2001 asti, jolloin se siirtyi uusiin tiloihin Tampereen keskustaan. Myös tamperelaisen pääsarjakiekon pelipaikasta tulevaisuudesta on käyty viime vuosina vilkasta debattia; tämänhetkisten suunnitelmien mukaan Tampereen Keskusareenan olisi määrä korvata Hakametsän jäähalli 2020-luvun alkuun mennessä.

Kerättäköön siis tähän ketjuun onnitteluja ynnä palstalaisten muistoja ja muistikuvia Hakametsän jäähallista, sekä keskusteltakoon yleisestikin historiallisen hallin nykytilasta ja tulevaisuudesta.

Onnea legendaariselle 50-vuotiaalle!

Kerran olen poikasena käynyt peliä katsomassa. SaiPa karkasi avauserässä 0-2 johtoon mutta sitten Ilves heräsi ja meni menojaan, taisi päättyä 5-2 ja tehomiehenä hääri Timo Peltomaa. Nyt piti lähteä joulukuussa jälleen Ilves-peliä katsomaan, mutta erinäisten syiden takia jouduin reissun peruuttamaan. Ehkä ylihuomenna sitten?

Ensimmäinen vierailuni Hakamettässä tapahtui joskus 90-luvun alussa otteluun Ilves–Lukko. Lopputulosta en muista, mutta mielenjäänyt hetki oli erätaukovierailu silloin vielä hallin alakerrassa sijainneeseen jääkiekkomuseoon. Olin aika poikanen vielä, mutta tunnistin heti museossa olleen vanhemman herrasmiehen Aarne Honkavaaraksi. Hieno hetki oli myös se, että Kanada-malja otettiin pois vitriinistä. Minulle oli jo silloin selvää, etten tule koskaan pelaamaan jääkiekkoa pääsarjatasolla, joten en välttänyt kirouksesta, ja koskin maljaa.

Jääkiekkolehden numerossa tammikuulta 1995 on juttu 30-vuotiaasta Hakametsästä. Muistaakseni siinä mainitaan, miten hienoja arkkitehtuurisia ratkaisuja halliin toteutettiin, vaikka se oli ensimmäinen laatuaan Suomessa.

Hakametsä säilyy liikuntapaikkana myös sen jälkeen, kun Ilves ja Tappara siirtyvät tekemään bisnestä uusiin tiloihin, joten meidän ei tarvitse huolehtia legendan tuhoamista vielä pitkään aikaan. Koulukadun kenttien kanssa asia on toisin. Mikäli Tampere tosiaan aikoo rakentaa Koulukadun kenttien päälle, toivottavasti siihen suunnitellaan tila uudelle jääkiekkomuseolle.

Onneksi olkoon Hakametsä ja Tampere, ja kiitokset Ikävänkantajalle ketjusta.

Hakametsästä on muistoja vaikka millä mitalla mutta tuosta yllä olevasta viestistä tuli mieleen yksi hauska. Elettiin kevättä -88 ja Lukko oli saapunut Ilveksen vieraaksi välieräotteluun. Matsista ei kauheasti muistikuvia ole mutta ottelun päätyttyä hallin käytävällä veljeni kaveri oli lyöttäytynyt Lukkokannattajien juttusille. Raumalaiset olivat tulleet otteluun omalla autolla ja tiedustelivat missä Tampereella olisi hyvät pitsat. Veljeni kaveri tokaisi välittömästi:"Hovipoikaan. Jos kyytiin mahtuu niin minä tulen neuvomaan tien." No eihän Hovipojassa mitään pitsaa saanut mutta sattui olemaan hemmon kantakapakka ja ilmainen kyyti kelpasi. Tarina ei kerro löysivätkö Lukkokannattajat pitsalle. Tunnistaako kukaan Lukkokannattaja tarinasta itseään?

Onhan tuolla tullut käytyä ja mukavia muistoja on kyllä. Joskus 80-luvun alussa olin pelkästään pällistelemässä parkkipaikalla, mutta ihan liigamatsissa kävin ekan kerran 4.12.1983. Ottelu oli Tappara-TPS.

Ässien pelin näin Hakametsässä ensimmäisen kerran pari vuotta myöhemmin, 8.12.1985. Ässät voitti Tapparan 4-5 Arto Heiskasen tehdessä kolme maalia. Hallista jäi mieleen erityisesti se, että erätauoilla oli mahdollisuus käytävillä katsella tv-ruuduista maaleja uusintana. Tämä tuntui aivan uskomattoman hienolta.

Seuraavalla kaudella pääsin haistelemaan myös paikallispelitunnelmaa täpötäyteen Hakametsään. Tappara voitti 6-3. Siellä oli seisomakatsomossa tunnelma aivan huikea. En ole koskaan tuon jälkeen ollut katsomassa Tapparan ja Ilveksen keskinäistä ottelua, mutta tämä oli kyllä mieleenpainuva kokemus. Satuin vielä seisomaan yhden erän erittäin isoäänisen Ilveksen kannattajan vieressä.

1987-88 näin Tapparan ja HIFK:n välisen välieräottelun. Tappara voitti 15-3. Tämän tyyppinen ottelukaan ei ole ihan jokapäiväinen tapahtuma.

Noihin aikoihin siis kävin katsomassa jonkun verran muitakin matseja kuin Ässien, koska Tampereen suunnassa tuli nykyistä enemmän kuljettua. 1990-luvulle siirryttäessä aloinkin käymään omatoimisesti ilman isäukkoa matseissa ja kulkemaan myös ns.A-luokan reissuilla. Yksi aivan huikea reissu oli Ässien 5-6 voitto Tapparasta kaudella 91-92 ja sitten taas eräs kummallinen ottelu kaudella 97-98, jossa Ässät menetti 0-5 johdon Tapparaa vastaan tasapeliksi. Toisenlainen muisto taas liittyy kauden 99-00 Ilves-Ässät -otteluun, jossa kaatelin liian innokkaasti omasta taskupullosta juotavaa colamukiin ja järkkäri sekä vei juomat että heitti hallista pihalle. Onneksi sain puhuttua itseni toiselta ovelta takaisin sisälle, koska puhelimenikin oli kaverin autossa eikä mulla ollut mitään hajua missä päin auto edes oli.

Oli tuolla sitten aika monta normimatsiakin, joista ei mitään erityistä kerrottavaa ole. Ja tuossa välissä kävin katsomassa myös MM-kisojen mutasarjaa keväällä 1997. Ottelu oli muistaakseni Italia-Slovakia ja tulos 3-4. Ei mitään muuta mielikuvaa tuosta kuin että katsomossa oli jollain Helmut de Raafin pelipaita. Kännissä oltiin kyllä silloinkin.

Menikin sitten reilusti toistakymmentä vuotta ennen seuraavaa Hakametsä-käyntiäni. Eli luonnollisesti kevät 2013 ja finaaliottelut nro 1 ja 5 olivat kyseessä. Nuo reissut piti sisällään tietynlaisia nostalgisia fiiliksiä, ja tietysti taas yhden ikimuistoisimmista otteluista, joka kesti melkein kahden täyden ottelun verran.

Jos Ässät pelaa taas joskus play offeissa tamperelaista joukkuetta vastaan, niin pakkohan se on jälleen paikalle lähteä ainakin kerran, ihan jo näiden hienojen muistojen vuoksi.

Minä olen tästä pyhätöstä saanut aika paljon. Kovasti vaan onnea 50-vuotiaalle!

Ohessa skannattu kuva ottelulipusta melkein viidenkymmenen vuoden takaa, faija oli aikoinaan katsomassa.

Mad E kirjoitti:

Ohessa skannattu kuva ottelulipusta melkein viidenkymmenen vuoden takaa, faija oli aikoinaan katsomassa.

Laajenna klikkaamalla

Arvostan!

Lukeeko tuossa painetussa lipussa muuten ICEHOCKEY CHAMPIONCHIPS, jossa alleviivattu c on korjattu tussilla s-kirjaimeksi?

Ikävänkantaja kirjoitti:

Arvostan!

Lukeeko tuossa painetussa lipussa muuten ICEHOCKEY CHAMPIONCHIPS, jossa alleviivattu c on korjattu tussilla s-kirjaimeksi?

Laajenna klikkaamalla

Joo kyllä. Toisessa lipussa näkyy selkeämmin.

Useamman kerran olen Hakametsän kiekkopyhätössä vieraillut, mutta yksi näistä on jäänyt mieleen ylitse muiden. Vuoden 2006 keväällä olin katsomassa Hakametsässä ratkaisevaa puolivälieräkamppailua Ilves-HPK. Kerho runttasi ottelussa yhden maalin ja Miika Wiikman nollasi isännät. HPK meni jatkoon ottelusarjasta puhtaasti voitoin 4-0. Myöhemmmin samana keväänä Kanada-maljaa sitten nostettiin Hämeenlinnan torilla.

Onnittelut 50-vuotiaalle Hakametsälle, toivottavasti tarjoat lämpimiä kiekkomuistoja vielä monille muillekin tulevina vuosina.

Ensinnäinen ottelu oli Tampere vastaan Muu Suomi. Ei siis Tappara vastaan Muu Suomi kuten muuten avauksessa kerrotaan.

Itse kävin ensimmäisen kerran Hakametsässä 90-luvun alussa muutaman vuoden ikäisenä. Hämärä muistikuva kertoo, että vastassa Ilveksellä oli HPK. Rakkain muisto taitaa olla Jokereita vastaan pelattu välierä keväältä -98.

Nykyään Hakametsä on paikka kohdata ystäviä ja tuttavia. Hakametsän ansioista ystäväpiirini kuuluu 15-75 -vuotiaita Ilveksen kannattajia. Kiitos Hakametsä ja onnea.

Tästä hallista on monenlaisia muistoja, niin pelaajana, valmentajana, tuomarina kuin katsojanakin.
Pelaamaan pääsi ensinmäisiä kertoja pikkujunnuna joko volvo- tai kultapossuturnauksissa. Myöhemmin joitain otteluita B- ja A-nuorissa.
Jääntasolta maalivahtina jäi parhaiten mieleen jumalattoman kokoinen kaukalo, etenkin pikkujunnuna. Jääalue tuntui käsittämättömän isolta verrattuna muihin halleihin. Olihan kenttä kieltämättä aikamoinen lentokenttä ennen kun sitä joskus pienennettiin. Hauska yksityiskohta on se, että aika usein jäällä on kuolleita kärpäsiä!
Katsojana hallissa on tullut vietettyä uskomattomat määrät aikaa. Nappulana kun vanhemmat olivat toimitsijoina meni hallilla monta iltaa viikossa, niin a-nuorten, liigan, kun mestiksenkin(silloisen fazer-liigan/divarin) pelejä seuraten. Hienoimpia hetkiä oli, kun sai maalivahtipatsaan luota mennä raput alas erätaukoisin toimitsijoiden taukotilaan, jossa oli aina lämmintä mehua. Toimitsijakopista muutaman askeleen päässä oli Jääkiekkomuseo, jonka pitäjä kuten jo ylempänä mainittiin oli legendaarinen Dynamo Honkavaara. Legenda, jolla ei rouvansa kanssa koskaan ollut muuta kun aikaa esitellä uudelleen ja uudelleen museon aarteita.
Toisella puolella hallia oli tietysti pikkupojalle se kaiken tarunhohtoisin paikka, eli pukukoppikäytävä. Sinnekin aika usein pääsi tonkimaan roskiksista kaikki pikkuvikaiset mailat, jotka pienellä tuunauksella sai pihapelikäyttöön.
Yksi mieleenpainuva tapaus oli -97 MM-kisojen aikaan, kun Hakametsän hallissa pelattiin alempaa loppusarjaa. Olin tuolloin vähän toisella kymmenellä ja vanhemmat tapansa mukaan toimitsijoina. Siellä tuli sitten kannustettua Italian joukkuetta ja jostain syystä viimeisen pelin jälkeen yksi Italian pelaajista vinkkasi tulemaan pleksin viereen, muistaakseni Gaetano Orlando ja hän antoi minulle Eastonin alumiinimailan. Mailan, joka on edelleen tallessa. Kun kalliita alumiinimailoja ei liigapelaajilta koskaan saanut ruinatuksi.
Aikuisiän hienoimpia muistoja on varmaan muutamat A-nuorten SM-sarjan ottelut mitä siellä joskus pääsi viheltämään. Tietysti myös oman pojan ensinmäiset piirrot hakametsän jäähän vaihtoaitiosta valkkuna seuraten olivat aika hienoja hetkiä.
Katsojana viimevuosilta parhaiten on jäänyt mieleen viimekauden finaali, jossa mestaruus oli Tapparalle katkolla ja noustiin takaa tasoihin. Se fiilis ja mikä meteli(harvinaista hakametsässä nykyään), joka silloin oli ja se tunne, että ei jumalauta nytkö me se voitetaan... No eihän me voitettu, mutta se oli hetki, jolloin luulen olleeni lähimpänä sitä tunnetta mitä kannattaja saa, kun oma joukkue voittaa mestaruuden kotihallissa. Valtava yhteenkuuluvuuden ja ylpeyden tunne. Siittähän joukkueurheilussa pohjimmiltaan onkin kyse. Ylpeydestä ja yhteenkuuluvuudesta.


Onnea rakas Hakametsä. Sinä olet ylpeyden ja yhteenkuuluvuuden tyyssija.

Onhan noita muistoja katsojana kertynyt jos jonkinnäköisiä, kuten esimerkiksi "jalkakynän" mainitsema Jokereiden pudottaminen keväällä -98. Se oli komea sarja ja hirvittävä tunnelma hallissa.

Mutta n. 10-11-vuotiaana oli ihan käsittämättömän hienoa päästä ensimmäistä kertaa pelaamaan itse Hakametsän jäälle. Joku junnuturnaus siellä oli ja aika vapisevin jaloin sitä alkuun jäälle asteli. Siinä oli pikkupojalla ihmettelemistä, kun tuijotteli ennen pelin alkua ympäri hallia ja viiririvistöjä. Tuo fiilis on jäänyt elävästi mieleen.

Viime vuosina en halliin ole päässyt, joten aika on voinut kullata muistot mutta itse olisin enemmän kuin tyytyväinen jos Hakametsä pysyisi pienellä modernisoinnilla tulevaisuudessakin Ilveksen kotihallina. Ymmärrän toki, että se alkaa olla vanha ja raihnainen, mutta on niillä seisomakatsomon puulavoilla sen verran monta tuntia vietetty että outoa siitä olisi luopuakin.

Hieno mesta, neljä kertaa olen vissiin paikan päällä ollut ja ehkä mieleenpainuvin kerta oli keväällä -01 2 pudotuspeli Ilvestä vastaan. IFK oli juuri edellisenä päivänä hävinnyt (vissiin edelleen?) liigan pisimmän ottelun kotiavauksessa 0-1. Tämä ei tietenkään nostanut reissuunlähdön fiiliksiä ja pääsimmekin matkaan vähän myöhässä. Aikana ennen navigaattoreita päädyimme ensin Pirkka-hallille tms ja sieltä taksikuskin ohjeiden avulla Hakamehtään. Peli oli alkanut kun pääsimme sisään. Itse ottelun IFK voitti 2-3 maalintekijöinä hieman harvinaisemmat Kurvinen ja Hucko + Bednar. Ottelun jälkeen odotti parkkisakko ikkunassa, mutta se ei paljon fiilistä laskenut.

On itsekin tullut käytyä monta kertaa, ahkerimmin 80- luvun lopulla ja 90- luvulla. Oli kaikennäköistä reissua, omatoimimatkaa, fanibussilla, pikkubussilla ym. Enemmän tai vähemmän hönössä joka kerta, jos ei itse ollut kuskina.

Erikoisin käynti oli varmaan keväällä 90. IFKlla loppui siihen aikaan pelit aikaisin mutta lätkää piti silti nähdä. Ei kun junalla Tampereelle ja finaalia katsomaan, Ilves-TPS. En kyllä muista muista mistä liput hommattiin mutta siellä vaan oltiin.

Onhan tuolla tullut käytyä muutamia satoja kertoja tässä vajaan 15 aikana aktiivisesti. Ennen sitä harvakseltaan. Noihin kertoihin mahtuu jos jonkinlaisia pelejä. On ilon hetkiä mm. jussi tarvainen 2001, Janne Ojanen 2002 kevään 2013 viime hetken maalit Ässiä vastaan.

on surun hetkiä kevät 2001 ja tappio. Tappio ässille 3 jatkoerässä keväällä 2013, viime kevään hyytyminen 6 finaalissa Kärpille jne.

ja kymmeniä muuten vaan paskoja pelejä siihen väliin. En kyllä muista ensimmäistä kertaani kun olen tuolla käynyt, mutta kyllä siitä varmaan kohta 20 vuotta on, elettiin jotain 90 luvun puoliväliä. Alkuaikoinaan penkit olivat niitä oransseja kuppipenkkejä ja myyntipaikkoja ei ollut kuin muutamia nykyisiin verrattuna. Ja niitäkin taisi pyörittää Tapparan myyjät tjsp. Jossain vaiheessa se B käytävä tukittiin kun sinne tuli kaljan myyntiä. Seuraavaksi kaudeksi taisi se tila pienentyä, jotta hallin pääsi kiertään ympäri. n. 20 v aikana hallin on kokenut hienoja muutoksia, mutta jossain vaiheessa sen aika on ohitse....

Sellainen yksityiskohta tuli vielä mieleen, että 90-luvulla Ilveksen fanituotemyymälä Hakametsässä oli lavastettu hirsimökki, joka oli Ilveksen silloisen pääsponsorin markkinointitempaus.

Hakametsän jäähallilla on aina paikka sydämessäni, siellä näin ensimmäisen SM-liiga pelini joka oli Ilves -TPS, 22.2.1979. Olin 15 vuotias tuolloin, peli päättyi 2-2 ja jäällä liukuivat mm.Tamminen, Oksanen Leppänen, Valtonen ja Siltanen. Myös maaottelut jääneet mieleen, Suomi -Neuvostoliitto, Raipen viimeinen maaottelu, MM-kisat ym. Myös Jääkiekkomuseo oli usein vierailujeni kohde ja Honkavaaran Aarnen kanssa useat kiinnostavat keskustelut käyty. Onnea viisikymppiselle! :)

Toinen hauskahko muisto takavuosilta. 70-luvun loppupuolta elettiin ja oli Koo-Veen kotiottelu ja vastassa muistaakseni IFK. Peli pelattiin joko perjantaina tai lauantaina mikä oli poikkeuksellista tuohon aikaan. Yleensä pelipäivät olivat ti, to ja su mutta nyt siis ei tarvinnut mennä seuraavana päivänä töihin ja proletariaatin edustajat olivat nauttineet sorretun voimaa oikein miehissä. Halli oli melko täynnä ja varsinkin seisomakatsomoissa tunnelma oli käsin kosketeltava. Seistiin päädyssä kuin sillit suolassa, tiiviisti. Jossain kohtaa matsia joku paria riviä alempaa alkoi voida pahoin ja heitti laatan edessä seisovien päälle. Tuli hetkessä vipinää ja tuoksu oli infernaalinen.

Itse olen käynyt kerran Hakamestän jäähallissa eli viime keväänä olin katsomassa Ilves - Blues pelin. Sen verran legendaarinen ja mystinen paikka että jotenkin sitä oli ajatellut sen paljon suuremmaksi rakennukseksi mitä se sitten käytännössä oli. Olihan siellä viirejä katossa ja tietenkin siinä oli se vanhan ajan hallin tunnelma. Oli ihan mukava kokemus varsinkin kun Blues voitti ton pelin. :)

bebeto kirjoitti:

Toinen hauskahko muisto takavuosilta. 70-luvun loppupuolta elettiin ja oli Koo-Veen kotiottelu ja vastassa muistaakseni IFK. Peli pelattiin joko perjantaina tai lauantaina mikä oli poikkeuksellista tuohon aikaan. Yleensä pelipäivät olivat ti, to ja su ...

Laajenna klikkaamalla

Omat muistikuvat puhuvat niin, että tiistai taisi tulla normi pelipäiväksi vasta 90-luvulla. Toki playoffeja taidettiin pelata 70-80-luvulla myös muulloin kuin to ja su.

Joo, mutta omalla kohdalla Hakametsä tuli korkatuksi 1980. Nyt kun ajattelee, niin Hakametsä oli tuolloin vasta 15 vuotta...vaikka toki pikkupojasta se tuntui vanhalta hallilta jo tuolloin. Mutta ehdottomasti vain Hakametsän ja Nordenskiöldinkadun halleissa on se aito Jääkiekon jäähallihenki itselleni. Muut suomalaiset hallit ovat mielestäni joko tekojään päälle rakennettuja katoksia tai liian pieniä ja steriilejä tai sitten liian steriilejä monitoimihalleja.

Onnittelut! manselaisilla on ollunna senverran historiankunnioitusta ettei suomen ensimmäistä ja ainutkertaista kiekkohallia ole purettu eikä tuhottu,
jos nyt se Kummolan kiekkohalli joskus sinne tuleekin niin jääköönsä legendaarinen hakametsä olemaan sitten vaikka KooVeen pelipaikaksi kun siellä on se niiden mestaruusviirikin katossa vuodelta 1968 jollen ihan väärin muista : D

Mukavia muistoja hakametsän hallista on kyllä itsellä. 80-luvun puolivälistä asti siellä on tullut käytyä katsomassa Kerhon vierasmatseja, tosin viime vuosina vähemmän. Halli on vanhuudestaan huolimatta varsin toimiva, enkä muista juurikaan erätauoilla joutuneeni palveluita jonottamaan.

Kyllähän ylivoimaisesti mieleenpainuvin muisto on Tappara-HPK pelin alkulämmittelyssä tapahtunut tappelu Steve Petersin ja Juha Jyrkkiön välillä.

Tampere oli ensimmäinen. Koska seuraava pientäkään suurempi jää-tai monitoimihalli Suomeen?

SM-Liiga kiinni vuonna 2000,

Ruotsin suurimmat jääareenat:

2. Malmö 2008 (13 000)
4. Löfbergs 2001 (8647) (keretty jo rempatakin)
5. Gävlerinken 2006 (8600)
6. Saab Arena 2004 (8500)
8. Tegera 2005 (7650)
9. Fjällräven Center 2006 (7600)

Myös uusia mutta pienempiä 2000-> en jaksanut etsiskellä. Nuo siis top10:ssä.

Meanwhile in Finland ???

Paskojen selitysten ennakkokeruu:

Eurooppalainen laskusuhdanne milleniumista lähtien.

Ruotsissa on rahaa aina, nuo areenat palvelevat myös muita. (Suomessa rakennettaisiin siis vain tietylle jääkiekojoukueelle yksityishalli)

Siellä on enenmän kansainvälisiä artisteja, jotka tarvitsevat maahan nuo 10kpl yli 7500 vetäviä areenoja, jotta pystyvät vetämään kiertueen yhden keikan sijasta.

Kohtalaisia selityksiä: Eijjoo tarvittu. Miksi?

Suomalaiset treenaavat suojuoksua ja pelaavat muutenkin mielummin askeettisissa olosuhteissa.

Hyviä selityksiä:

...... Auttakaa.

bebeto kirjoitti:

Minä en voi sinua valitettavasti auttaa mutta apua sinä aivan selvästi tarvitset, ainakin luetun ymmärtämisessä. Miten lähettämäsi viesti liittyy ketjun aiheeseen?

Laajenna klikkaamalla

Mitä nöyrimmin anteeksi oppaani internetissä. Olisihan tämän voinut tykittää tosiaan tuohon "Cale laittaa rakentaen"-seurantaketjuun, johon alitajuisesti hieman miksasinkin tämän. Ei siinä. Ymmärrän, että palstalla preferoidaan epäselviä oneliner-meininkejä, niin ne voidaan helpommin tulkita mihin tahansa ketjuun sopiviksi.

Nyt kun olen siis saanut ketju on pyhä -koulutuksen, ilmoitan tässä ainoassa viestissäni, että Hakametsässä ensimmäisen karsintapelin huono lopputulos harmitti pari vuotta sitten. Tunnelma oli silti hyvä. Ottelua ei näytetty tietääkseni televisiostakaan. Hakametsän valot olivat kuitenkin liian kirkkaat, Puurula ei ollut runkosarjatikissä ja Uitto oli jaloissa. Myöhemmin takaisin pimeään sarjaan, jossa yhden pelin katsominen mestistv-palvelusta maksoi 12e.

kende kirjoitti:

Tampere oli ensimmäinen. Koska seuraava pientäkään suurempi jää-tai monitoimihalli Suomeen?

SM-Liiga kiinni vuonna 2000,

Ruotsin suurimmat jääareenat:

2. Malmö 2008 (13 000)
4. Löfbergs 2001 (8647) (keretty jo rempatakin)
5. Gävlerinken 2006 (8600)
6. Saab Arena 2004 (8500)
8. Tegera 2005 (7650)
9. Fjällräven Center 2006 (7600)

Myös uusia mutta pienempiä 2000-> en jaksanut etsiskellä. Nuo siis top10:ssä.

Meanwhile in Finland ???

Paskojen selitysten ennakkokeruu:

Eurooppalainen laskusuhdanne milleniumista lähtien.

Ruotsissa on rahaa aina, nuo areenat palvelevat myös muita. (Suomessa rakennettaisiin siis vain tietylle jääkiekojoukueelle yksityishalli)

Siellä on enenmän kansainvälisiä artisteja, jotka tarvitsevat maahan nuo 10kpl yli 7500 vetäviä areenoja, jotta pystyvät vetämään kiertueen yhden keikan sijasta.

Kohtalaisia selityksiä: Eijjoo tarvittu. Miksi?

Suomalaiset treenaavat suojuoksua ja pelaavat muutenkin mielummin askeettisissa olosuhteissa.

Hyviä selityksiä:

...... Auttakaa.

Laajenna klikkaamalla

Minä en voi sinua valitettavasti auttaa mutta apua sinä aivan selvästi tarvitset, ainakin luetun ymmärtämisessä. Miten lähettämäsi viesti liittyy ketjun aiheeseen?

kende kirjoitti:

Tampere oli ensimmäinen. Koska seuraava pientäkään suurempi jää-tai monitoimihalli Suomeen?

SM-Liiga kiinni vuonna 2000,

Ruotsin suurimmat jääareenat:

2. Malmö 2008 (13 000)
4. Löfbergs 2001 (8647) (keretty jo rempatakin)
5. Gävlerinken 2006 (8600)
6. Saab Arena 2004 (8500)
8. Tegera 2005 (7650)
9. Fjällräven Center 2006 (7600)

Myös uusia mutta pienempiä 2000-> en jaksanut etsiskellä. Nuo siis top10:ssä.

Meanwhile in Finland ???

Paskojen selitysten ennakkokeruu:

Eurooppalainen laskusuhdanne milleniumista lähtien.

Ruotsissa on rahaa aina, nuo areenat palvelevat myös muita. (Suomessa rakennettaisiin siis vain tietylle jääkiekojoukueelle yksityishalli)

Siellä on enenmän kansainvälisiä artisteja, jotka tarvitsevat maahan nuo 10kpl yli 7500 vetäviä areenoja, jotta pystyvät vetämään kiertueen yhden keikan sijasta.

Kohtalaisia selityksiä: Eijjoo tarvittu. Miksi?

Suomalaiset treenaavat suojuoksua ja pelaavat muutenkin mielummin askeettisissa olosuhteissa.

Hyviä selityksiä:

...... Auttakaa.

Mitä nöyrimmin anteeksi oppaani internetissä. Olisihan tämän voinut tykittää tosiaan tuohon "Cale laittaa rakentaen"-seurantaketjuun, johon alitajuisesti hieman miksasinkin tämän. Ei siinä. Ymmärrän, että palstalla preferoidaan epäselviä oneliner-meininkejä, niin ne voidaan helpommin tulkita mihin tahansa ketjuun sopiviksi.

Nyt kun olen siis saanut ketju on pyhä -koulutuksen, ilmoitan tässä ainoassa viestissäni, että Hakametsässä ensimmäisen karsintapelin huono lopputulos harmitti pari vuotta sitten. Tunnelma oli silti hyvä. Ottelua ei näytetty tietääkseni televisiostakaan. Hakametsän valot olivat kuitenkin liian kirkkaat, Puurula ei ollut runkosarjatikissä ja Uitto oli jaloissa. Myöhemmin takaisin pimeään sarjaan, jossa yhden pelin katsominen mestistv-palvelusta maksoi 12e.

Laajenna klikkaamalla

Yksinkertainen syy miksei Suomeen ole rakennettu isompia areenoita on varmaan se, että katsojamäärät ovat aika pieniä. Helsingissä on Hartwall Arena, IFK:lla oma projektinsa menossa, Turussa Nakkikattila ja Tampereella on projekti menossa uuden hallin saamiseksi.
Eli Oulu on yleisömäärältä potentiaalisista ainoana, jossa ei käytännössä ole kai aktiivista projektia menossa tai ole olemassa jo isoa hallia.
Hesassa, Oulussa ja Tampereella on kaikissa kuitenkin nuo 6500+ katsojaa vetävät hallit jo nytkin. Katsomot harvemmin täynnä.