Goon Town is coming like a ghost town

  • 44 747
  • 316
Ei roikkunut katossa ja se on aina osa pois nautinnosta, pitää olla kutinat ja kintaiden pudotessa raaputetaan.

Ottersin Marchment antoi elonmerkin itsestään ja viettänyt hiljaiseloa varjoissa, oli toki hyllyllä ja se oli vitsi, kukaan ei nauranut.

Iso polskija tässä lammessa ja suoraan aloituksesta matkaan, kaksi taistelijaa ja kauniit värit, se on ainoa oikea tapa.

Vastassa Owen Soundin Justin Brack ja tämä ottaa kuumat löylyt sekä kiimaiset kyydit, mutta heittää itseään likoon kuin operoisi kadun kulmassa ja sydämemme heltyy, olemme sulaa vahaa ja ääriladalta lähtee rakkautta sekä ruusuja.
 
Elää lähtöhurmoksessa ja bongailla menemään, saavuttaa yhteys ja katsoa, kun keinuu.

Petes vastaan Bulls tarjosi kolme, illassa voidaan sanoa otellun ja ei mitään taianomaista tai intohimoisen juhlallista, mutta syliin tipahti kuitenkin kolme.

Kolme mahdollisuutta seikkailuun ja hallitsimme kuitenkin kehomme liikkeet, vähän ounasteli ja emme kuitenkaan heittäytyneet kuolaamaan, olleet yhtä kananlihaa ja tunteiden sekamelskaa.

Peto meissä ei herännyt, halunnut saalistaa ja näykimme vain haaskaa, joskus agenda poltti ja sen uupuessa, miksi pitää itsensä kondiksessa?
 
Haluamme nakella banaaneja, humaltua lähtöpölystä ja kyse on nyansseista, niiden kyvystä vietellä sekä kietoa ja tempaista mukaansa.

Lähteä juurineen, hurmaantua täysin rinnoin ja valaa mielikuvat pronssiin, kultaa on vain holveissa ja onni kukkii kirkkaana ruusupenkkien välissä.

Ellei ole lähtöjä, on vain pysähtyneisyys ja piirittävät muurit, kuvassa säröt ja olemme vanki.

Spits heitti luun, McCool tanssi ja siitä jo kerroimme, suhde ei perustu kommunikaatioon ja pörräämme pökräillen, ulospääsy vaatii rohkeutta.
 
Äärilaidan lähtökeikari HCH ja olemme pelkkää tuntemusta, ilmapiiri lähdöntuoksuinen ja mielikuvat lumoavat.

LaForge tappaa kanan kopissa, silpoo saksilla ja nyt roiskahtaa, tuo ruumispussit koppiin ja ne kuvastavat Rangersin jätkien tulevaa kohtaloa, tätä on nerokkuus.

Tätä on olla kapellimestari ja me hykertelemme, kuin kohtaisi kaltaisensa ja hyvää sähinää päällä, ranneteipeissä Ph.D.

Ruumispusseja oli 23, ei tarvinnut olla edes puettuna kuollakseen ja sisällä myllertää, maailma kaipaa innoittajia ja pitää syöksyä suin päin, ottaa kiitoksena mahtipontinen
 
Salasana lausuttu, portit aukenevat ja ylle tulvii nostagiaa, niskaan sataa kultahippuja.

Todellakin, on aika kylvää orvokit ja olemme siinä huoneessa, tärähtänyt sekä kilahtanut hahmo höyryää ruudulla ja sovittelimme sen ylle pakkopaitaa, nakkelimme banaaneja.

Se on LaForge ja Ontariossa on hehkunut; emme voittaneet taululla, voitimme kaukalossa ja metaforistista-filosofiaa lähtee rähinägurun suusta.

Se halveksii numeroita ja pilkkaa sekä solvaa niihin uskovia, sillä on jopa oma moraalinen sarjataukko korviensa välissä ja Proust vaikeni yöpöydällä, Misfits ei raiannut ja mykistyimme tämän lähtöajattelijan edessä.
 
Taistelevat maalivahdit, loistaneet poissaolollaan.

Ympyrä on jäässä, symboliikka kadonnut.

Mieli ei matkaa, kukaan ei tule.

Olemme menettäneet paljon, meillä ei ole sanoja sille, ei näille menetyksille.
 
O:n torstai, lupaus seikkailusta ja lähtömyrsky nousee.

Säkenöivää nyrkkihelinää, veritalkoot ja Spits vastaan Knights.

Intohimoiset sessiot, lähtöorgiat ja sykkivä rähinämomentti.

Polte iholla, paljon kuolaa ja lumoutuneet katseet.

Tänään sinkoillaan ja olemme ylpeästi 13-vuotiaan tasolla, haistakaa paska kaikki.
 
Tuoksut, nuo muistinherättäjät ja aistimme väkivaltaisia tuulahduksia.

Peilatkaamme tätä ulottuvuutta ja velloo vellomistaan, kuohuu sekä pulpahtelee.

Veripankit natisevat liitoksistaan ja sisällämme myllertää, purkautuu ja on aika kyntää.

1995-96 O, Knights ottanut 22 iltaa putkeen turpaan ja nappaa 9-5 voiton yli Spitsin.

Rakkaus numeroihin, se on epäolennaisuuksien palvomista.

Sydän pumppaa ja tunne luo, kaikki peittyy väriloistoon.

Ei ruusuja ilman silmuja, ei kauneutta vailla piikkejä.

Elää, voida, tuntea sekä kyetä. Lähtö on tässä ja nyt.

McPolin pieksee illassa Spitsin Gerisin, takoo sen päätä jäähän ja nuijii polvillaan.

Mikä vimma, mikä kiima ja tervetuloa lähtöpsykoosi.

Geris, iso körmy sekä mörkö, sitä hyväksikäytettiin sekä alistettiin.

Me äärilaidalle muistamme illan tuosta, sadistisesta tangosta ja raatelevasta taiteesta.
 
Syvä älyllinen kehitysvamma, loputtomat kyynelvirrat ja tulevaisuus kaatuu päälle.

Maailma hylkii, kaikki tuhoutuu ja se kerran käsissä ollut, valuu arkeen.

Keskikaistan taapertava ahdistus vastaan ainutlaatuisuuden ainutlaatuisuus, ainainen sotatila.

Olemme äärilaidalla, ihan lanttu, porkkana tai nauris.

Kuolaamme biittiä ulos kuin velliä, otamme mehuja myös sisään ja ehkä haima pelastaa vielä meidät.

Jonain kauniina aamuna, päivänä tai yönä...Go, Go, Go!

Spits vastaan Knights lähdöittä ja olisimme halunneet saada kontaktin, nähdä sen hymyn.
 
Historia ei ole vain lähtöjä, se on myös verta, murtumia sekä ihmisraunioita.

Kiehtovuutta kuin kukkaan puhkeavassa silmussa ja tarinoita kuin terälehdissä, ne piirtyvät vastaanottavaiseen mieleen.

Uskaltaa raottaa, niin siintää ja T-Bayn sisäinen tasonmittaus, ei matkaan suoraan aloituksesta ja kuitenkin havaitsimme egot sekä statukset pöytään lyötyinä.

Mieli näet matkasi, kun vaunu ampaisi nousuun ja vatsanpohjassa kipristeli, Whalersin Sills vastaan Saginawin Stewart ja aineksissa oli edellytyksiä.

Tuokiokuvat ja tuossa hetkessä meidät teki mieli ampaista ulos tästä luolasta, hyräillä ja antaa peukkua jokaiselle vastaantulijalle.
 
O:n perjantai ja me haluamme nähdä lähtöjen tulevan otetuksi, entäs te?

Kyllä, me myös ja nähdä niiden roikkuvan katossa, tunnelman poreilevan ja odotuksen kiehnaavan.

Sen pitää kutitella ja otettujen olla hakattuja kiveen, kulmista ei tulla ja sivurooleista ei nousta.

Se on yököttävää, mautonta halpatuotantoa ja puuhastelua tennissukissa, emme pysty käsittelemään sitä ja olemme taas nielemässä letkua.

Amatööreillä tuotetaan sisältöä ja toisarvoiset tanssivat, liekki ei syty ja teoksista puuttuu rytmi, meiltä lähtee taju.

Valokeilat, alttarit sekä näyttämöt valovoimaisille, pääosanesittäjille ja kuninkaille, haluamme nauttia lähdöistämme ja kietoutua nyansseihin, hukkua esteettisen tulkinnan mahdollisuuksiin.

Petes vastaan Gens, tämä on meidän merkkimme ja se oli paratiisi, oksat roikkuivat hedelmien painosta ja lajikkeissa oli elinvoimaa, se oli yhtä huumaa.
 
Kongi kumahti, Gens vastaan Petes ja välitöntä kananlihaa, lähtölistojen keskeiset ja parivaljakon välillä sähköä, on ollut kuoppia.

Smith vastaan Lizotte ja se roikkui katossa, ilta herutti ja lopulta avattiin pellit, ilta puski savua ja lähetti savumerkkejä.

Lähtölaukaus kajahti, kaksi taistelijaa ja meillä päällä huikeat vapinat, näyttelijöillä menohalut piikissä ja vedetään toe-to-toe oikeilla.

Smith naulaa himolla ja Lizotte heittää itseään likoon, olemme yltä päältä kuolassa ja läähätämme hikisinä, ratsastimme intohimon laineilla ja otimme hörpyt nuoruuden lähteestä.
 
Käännetään katse lauantaihin ja suoritetaanko soidinmenoja, patsastellaan hihat ylhäällä sekä kypärät takaraivolla ja pullistellaan sekä äijäillään?

Lähtöjen Madonna ja veristen kehien mielipuolet, maassa lepäävien kintaiden martyyrit sekä nuoltujen haavojen tulkitsijat, sairasvuoteiden hylätyt yksinäiset.

Meidän sankarimme, nuo vuotaneet sekä öykkäröineet ja on ollut tässä vähän kusista, onneksi on kauniin ylvästä leikkoa ja nippuruusut keskikaistalle, halpaa halvoille.

Oli tanssiaiset sekä lähtöbileet, nehän poikivat vain myyttejä sekä taruja, hurmioitunutta kulttia ja joskus karataan, sirkukseen, lähtevään laivaan tai muukalaislegionaan.

Antaa sen pyörän pyörähtää ja menon mennä villiksi, lopulta maatan rinnaikkain siinä nurmikolla, ollaan pahoillaan kaikesta ja vihataan muuta maailmaa.

Hehtaareittain luomuomenaa, syntistä sodomaa ja lauantaihin Spits vastaan Whalers, kaiken salliva sekä mahdollistava rähinähuuma ja pelkkää vihaa, ei rekkakuskeille, Yök!
 
Haetaan Whalers sekä Spits ja Kugel asettuu siihen punaviivalle, avaa näyttämön verhot ja astuu Catwalkille.

Iso körmy, kulttimörkö ja polvet punaviivan päälle, rotta ylittää ja tämä on iskijä sekä kaataja, vetää tilteille sekä mummojen pelottelulle.

Kypärä takaraivolla ja hihat kainalossa, siinä vähä nivusia, mailaa niskan taakse ja me sykimme sille taululle, siinä on hohtoa ja tempaavuutta.

Olemus pilvissä ja läsnäolo tapissa, hullu keskellä kenttää ja punaviivalla, jotain kuitenkin puuttuu ja esiintymisessä on jotain tökeröä.

Poler ja se omistaa kaikki maailman punaviivat, huikea poseeraus sekä huomionkipeys, armoton ylimielisyys ja Trish Goff, siitä se alkulämmön katseiden vangitseminen lähtee.
 
Viimeksi muokattu:
Spits vastaan Whalers, vihainen rajakahina ja sisältöä yhden lähdön verran, ei riemukulkuetta tai aihetta ilotulitukselle.

Brown vastaan Sills ja Sills ikäänkuin kiertueella, ollut viime kierroksilla aktiivisena ja antanut merkkiä olemassaolostaan, elinvoimastaan.

Sähäkkää mättöä sekä vuoropuhelua, näyttelijät tosissaan ja valmiit heittämään itseään likoon, aistimme jopa kiiman merkkejä.

Pää kuitenkin tukevasti harteilla ja vain lievää vapinaa, noin muodon vuoksi ja bongailusta puuttui liekin hehku, kehräävä sielukkuus.
 
Lauantai läväytti myös helmen ja tunneskaala maajäristystä, pyörremyrskyä sekä tulivuorenpurkausta.

Gladiaattoreina Coltsin Pastorious sekä Niagaran Haydon ja oli luomisvimmaa, tuli poravasaraa otsaan ja yli pyyhkäisi kiimainen hyökyaalto.

Klassikoiden hyllyyn iskeytyvä teos ja taomme tämän patsaaksi, meiltä räjähti pää ja olimme verinen suihkulähde.

Kuolaa pitkin poikin ja iholta iholle, kimpoilemme seinästä seinään ja pistämme tuleen aivan kaiken, antaa liekkien nuolla ja halun purra.
 
Haydon pudottanut pari timanttia tässä, pari timanttista pommia ja teoksissa hyvä vimma sekä kiima, pelkkää uhrilahjaa ja rutosti kuolaa.

Tarjoillut nakuttavaa toe-to-toe pamputusta ja intohimoista otetta sisällön tuottamiseen, kylpyjä hekumallisessa nautinnossa ja on kuplinut, poreillut sekä kuohunut.

On kahleet, on kammottavuus ja sitten Haydon, Pastorious, Lizotte, Caron, Baird, Clark, Smith, Genovese, Busch, Bushnell sekä Jones, hyppysellinen muitakin ja on elävä hahmokartta, valoa pimeyteen.

Tylsyyteen vajoamista ja haluista pois kuohitsemista, tehdään kaikesta muovista keskikaistaa, pistetään alennuskoriin ja mielessä on paljon muuttolaatikoita, olemme viimein seilanneet karille.

Vajoamme mukana ja äärilaidan sijainti muuttuu, palaako ääni ja kukoistaako vielä rakkaus lähtemiseen, olemme mysteerinen kulttibrändi....antakaa se niitti, I'd rather be fishing.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös