mä oon kanssa huomannu ton että kun Helge on ollut maalissa niin kenttäpelaajat on perseilly urakalla ja olen manannu moken kannalta huonoa tuuria. Eli kun pääsee pelaamaan niin apuja ei tule. Mutta jossain vaiheessa aloin kelaamaan että johtuuko se perseily sittenkin Heleniuksesta, kun ei sitä aina pelkkään sattumaankaan jaksa uskoa.
Ei ole mitenkään ennenkuulumaton asia, että "kemiat" eivät täysin toimi: jos molari ei täysin pysty luottamaan puolustaviin pelaajiin tai puolustavat pelaajat maalivahtiin, turhan usein tuota epäluottamusta ja/tai -tietoisuuttaa kompensoidaan turhalla ylipelaamisella. Lopputulema sitten näkyy useana helppona henkilökohtaisena virheenä kun yhteisestä sävelestä ei pidetä täysin kiinni. Ei tuo vaadi kuin turhaa juoksemista kiekon perässä, epätoivoisena yrityksenä estää laukaisu ja molarin halukkuutena liimata jokainen veto, pudottaen näin kiekon useammin vaaralliselle sektorille kuin hallitusti torjumalla ulos sektorista. Pieniä psykologisia asioita nuo tuppaavat usein olemaan ja ruokkivat usein kehitystä väärään suuntaan.
Sama ilmiö näkyy toki muissakin palloilulajeissa ja eri tasoilla. Jos duunin sählyvuorolla et luota täysin työkaverin taitoon pistää palloa verkkoon, todennäköisemmin useammin yrität jo pelkästään vaihtoehtoisesti omaa ratkaisua. Vastaavasti se duunikaveri saattaa jossain vaiheessa huomata, että pallo ei ilmesty lapaan kuin vahingossa. Pyri siinä sitten toteuttamaan jotain kahvipöydässä sovittua juttua tai edes jakamaan palloa kaverille. Toki tuo on kärjistetty esimerkki, mutta sama ilmiö on kyseessä: tietoinen tai tiedostamaton epäluottamus ruokkii epäonnistumisia, jotka taas ruokkivat lisää epäluottamusta. Ja jokainen voi miettiä miten itse toimii siinä tilanteessa, kun mikään ei tunnu toimivan: yrittää kovaa ja rupeaa nopeasti sähläämään ja puristamaan.
Vedän nyt melkoisen väsyneenä ja rajulla keittiöpsykologilta, mutta olettaisin tässä olevan Heleniuksen yksi suurimmista heikkouksista: oma peli kärsii liian nopeasti ja vastoinkäymiset (helpot maalit omasta tai puolustuksen virheestä, penkkikomennukset, jne.) kasautuvat uusia vastoinkäymisiä ruokkiviksi. Perustan tämän ajatuksen kahteen asiaan: ylimpänä olevaan kappaleeseen ja Heleniuksen KHL-uraan. Heleniuksella on nyt toinen kausi meillä ja otteet ovat menneet käytännössä identtisesti: alku ollut molempina kausina helvetin hyvä, mutta jossain vaiheessa taso on heilahtanut alaspäin. Yksittäisenä kautena tuollainen ilmiö voi mennä vaikka siviilipuolella tapahtuneiden asioiden, pienten loukkaantumisten tai vastaavien piikkiin, mutta kahtena kautena peräkkäin vastaava ilmiö olisi jo iso sattuma. Ei toki mahdoton, sitä en kiellä.
Itse olen jo usean vuoden ajan vaatinut sellaista kakkosta, jota uskalletaan peluuttaa tarpeeksi ja tämä pystyy hoitamaan hommansa. Eikä tuo vaadi mitään erikoista, vaan yksinkertaisesti kakkosellekin täytyy saada tarpeeksi minuutteja jottta kommunikaatio puolustuksen kanssa toimii jos/kun tarve torjua tulee.