Karjalaturnaus 6.-9.11.2014

Väsyneet Kädet kirjoitti:

....
Ei tuossa nyt kovin vahvaa alisuorittamista löydy. Ja vieläpä oikein muutamakin?

Laajenna klikkaamalla

Toisaalta ei löydy kovin montaa nimeä, mitkä löytyy myös lopulliselta MM-joukkueen nimilistalta. Ainahan nämä höntsät on vain pelaajien testausta, että miten se jalka liikkuu ja kiekko pysyy nopeammassa vauhdissa.

Mielenkiintoinen joukkue kasassa.

Sveitsistäkin on tällä kertaa otettu pelaajia mukaan, vaikka edellisen valmentajan aikana tämän sarjan pelaajia tunnuttiin karsastavan (esim. Petrell). Perttu Lindgren on myös aloittanut Davosissa vähintään yhtä hyvin kauden kuin Koistinenkin, mutta samaan kiekollisen dynamon rooliin kärkikenttiin on kova kilpailu.

Suhteellisen peruskauraa joukkue, mutta mitä ihmettä nämä Tommi Kivistöt ja Koistiset tuolla tekee?
Pelanneet joskus hyvin niin nyt mukaan myös? Luulisi, että näytönpaikkoja annettaisiin hyvin onnistuneille pelaajille, eikä nimille.

Meinasin myös teilata tämän Juntti-Juliuksen valinnan, onhan alkukausi ollut viime kauteen nähden ollut vaisu, mutta hieman kun makustelee ja ajattelee, niin kyseessä on nuori jamppa, joten saa hyvää kokemusta. Kuitenkin voi olla tulevaisuudessa tärkeä pelaaja maajoukkueessa, joten hyvä lähteä mukaan nyt. Toivottavasti ei päässyt vain kärppätaustan takia. Peukku tälle uskaliaalle valinnalle nyt kuitenkin.

Julius Junttila on noin pari kuukautta Tommi Kivistöä nuorempi. Junttilan valintaa yllä perustellaan sillä että kyseessä on nuori jamppa ja kevään MM-kisoissa hyvin pelannut ja Junttilaa tosiaan parisen kuukautta vanhempi Tommi Kivistö pitäisi sitten jo olla menetetty tapaus. Mielenkiintoista.

Kivistö on kuitenkin maajoukkueessa jo pelannut ja alkukaudesta ollut paska, kuitenkin näissä höntsissä olisi hyvä kokeilla tuoretta verta. Siksi mielestäni Junttilan valinta oli fiksumpi kuin Kivistön. Ei Kivistöä kai kukaan ole menetetyksi tapaukseksi väittänyt, ei vain ole kulkenut.

Waqu kirjoitti:

Kivistö on kuitenkin maajoukkueessa jo pelannut ja alkukaudesta ollut paska...

Laajenna klikkaamalla

Avaatko vähän tätä Kivistön paskuutta?

Kivistö ei ole ollut näkemissäni peleissä viime vuotisella tasolla ja on ollut omissa välillä suurissakin vaikeuksissa.
Ehkä "paska" on liian karkea ilmaisu, mutta viime kauteen verrattuna ollut heikompi. Täten tähän paikkaan olisi voinu kokeilla, jotain alkukaudella paremmin onnistunutta pakkia.

Waqu kirjoitti:

Kivistö on kuitenkin maajoukkueessa jo pelannut ja alkukaudesta ollut paska, kuitenkin näissä höntsissä olisi hyvä kokeilla tuoretta verta. Siksi mielestäni Junttilan valinta oli fiksumpi kuin Kivistön. Ei Kivistöä kai kukaan ole menetetyksi tapaukseksi väittänyt, ei vain ole kulkenut.

Laajenna klikkaamalla

Aika räikeitä sanoja. Omien silmieni mukaan Kivistö on kyllä parantanut kauden alkupeleistä nykyhetkeen. En lähtisi suoraan leimaamaan häntä kuitenkaan paskaksi. Toki mielipiteensä kullakin. Perusteluja kuulisin minäkin mieluusti tuosta Ville Koistisen lyttäämisestä. 17 otteluun 12 pistettä ja +10 ovat Villen alkukauden tehot.

Kaukosäädin kirjoitti:

Tulet siis naureskelemaan vaikka et ole perillä nykytasosta? Melkosta.

17 ottelua tehoin 3+9=12 ja plusmiinuskin +10. Davosissa ja maajoukkueessa saa varmasti palkat ja korvaukset ajallaan sekä lupaukset pidetään toisin kuin Ilveksessä, niin pelaaminen on kiinnostanut ihan eri tavalla, Koistinen on palannut hyvälle tasolle ja tulostakin on syntynyt.

Laajenna klikkaamalla

Kyllä saa nauraa jos haluaa. Oli mielestäni yllätys vaikka tiedänkin tämän kauden tehoista. Et oo varmaan säkään katsonut silti jokaista Davosin peliä? Että vois sanoo varmasti pärjäävän taas maajoukkueessa. Tottakai se taso pitää taas uudestaan osottaa maajoukkueessa, kun ei ole vähään aikaan näitä pelejä pelannut.

Koistisen valinta oli siinä mielessä yllätys, että tämä ei vain sovellu maajoukkueessa viime vuosina harjoitettuun pelitapaan. Koistinen on vanhan koulukunnan kiekon kuljettaja tai hakee sankarisyöttöä hyökkäyssiniselle eli jonkin sortin köyhän miehen Nummelin. Sveitsin liigassa tämä vielä toimii, mutta ei välttämättä maajoukkueessa. Olisiko vanha koira kuitenkaan oppinut riittävästi uusia temppuja.?

http://www.mtv.fi/sport/jaakiekko/leijonat/artikkeli/marttinen-korvaa-kukkosen/4477796

Hohhoijaa joku Marttisen Jyri. 20o 1+0 ja -11.
Eikö ketään muuta näihin höntsyihin ollut tarjolla?

Omassa roolissaan, repivänä ja raastavana kusipää pakkina Marttinen on liigan kärkeä. Valitettavasti Ässien valmennus on yrittänyt tehdä Jyristä jotain muuta.

Viime vuonna Marttinen paikkasi EHT-nippua päivämäärällä 7. marraskuuta. Ensi vuonna sitten 5. päivä? Olihan tämä yllätys, mutta kertoo siitä, että maajoukkueessa Jyri pääsee pelaamaan keskittyen vain vahvuuksiinsa.

Alivoima, kamppailupelaaminen ynnä muuta. Ei tarvitse vaivautua ylivoimiin, eikä tarvitse olla kuin kiekollinen esalindell. Rakentaa peliä ja tukea hyökkäyksiä.

Ei-niin-nappiin menneellä viime kaudella mm-kisoihin, hoisi oman roolinsa hienosti ja nakkeli siinä sivussa kaiken maailman jaagereita jään pintaan. Kotiturnaus, kokenut pakki korvaa toisen roolipuolustajan, siellä on muutenkin 10 pakkia joita kierrättää.

Sit tietysti kolikon toinen puoli: oisko tohon voinut valita jonkun paremman syksyn pelanneen jykevän pakin, ja oisko jollain heittää ehdokkaita?

aceman81 kirjoitti:

Sit tietysti kolikon toinen puoli: oisko tohon voinut valita jonkun paremman syksyn pelanneen jykevän pakin, ja oisko jollain heittää ehdokkaita?

Laajenna klikkaamalla

Nopeasti tulee mieleen Janne Jalasvaara. Tosin itse olisin valinnut mielummin Marttisen kuin Jalasvaaran. Jalasvaaran jalkanopeus on ollut Moskovassa, niin heikolla tasolla, että pidän Marttista paremmin sopivana vaihtoehtona Kari Jalosen maajoukkueeseen.

Marttinen sai paljon paskaa niskaansa viime keväänä. Usein palaute osui maaliinsa, mutta paljon tuli myös aiheetonta palautetta.

Toki joku saattaisi mainita myös Ossi Väänäsen nimen...

en1103 kirjoitti:

...Toki joku saattaisi mainita myös Ossi Väänäsen nimen...

Laajenna klikkaamalla

Käsittääkseni Jalonen oli sopinut Westerlundin kanssa, ettei Jokereista oteta enempää pelaajia tähän turnaukseen. Mutta onhan Väänänen kilometrin Marttista edellä ensi keväällä.

Joukkueessa on mielestäni paljon yllätysnimiä. Jalonen on valinnut joukkueeseen melko paljon sellaisia pelaajia, joiden tämän kauden esitykset eivät olisi paikkaa joukkueessa enteilleet. Lisäksi on pelaajia, jotka eivät ole muuten kuuluneet maajoukkueen vakiokalustoon.

Maalivahtivalinnoissa ei ole yllätyksiä. Juha Metsola on ollut alkukauden Liigassa suvereeni ja ansaitsee täysin paikkansa joukkueessa. Atte Engrenin kausi KHL:ssä on alkanut myös hyvin ja Engren on ollut aiemminkin maajoukkueessa erinomainen EHT-turnauksissa. Maalivahteihin Suomen peli ei missään nimessä tule kaatumaan. Haastajina kaksikolle, lähinnä Engrenille, olisi voinut pitää Riku Heleniusta.

Puolustus on pitkälti rakennettu viime kevään MM-kisajoukkueen rungon ympärille niin kuin odottaa sopiikin. Suurin yllätysnimi puolustuksessa on Ville Koistinen, jonka parhaat päivät uskottiin olevan jo kaukana takana. Koistinen on aloittanut kautensa Sveitsissä erinomaisesti ja täten täysin perusteltu valinta joukkueessa. Kerrassaan rohkea valinta Jaloselta! Yllätysvalintana pidän myös Mikko Kousaa, joka on toki pisteiden valossa aloittanut kautensa tehokkaasti, mutta on puolustuspäässä ollut ajoittain hyvinkin luokaton. Kousan valintaa voi osaltaan perustella yhteisellä historialla Jalosen kanssa. Nähtäväksi jää kuinka suurissa ongelmissa Kousa on omassa päässä vastustajan vahvojen ja nopeiden hyökkääjien kanssa. Itse olisin valinnut Janne Niskalan joukkueeseen Kousan tilalle.

Uutta sukupolvea puolustuksessa edustavat jo viime kevään MM-kisoissa edukseen esiintynyt Tommi Kivistö, loistavasti kautensa Ruotsissa aloittanut Kristian Näkyvä ja hurjasti kehittynyt Esa Lindell, joka pelaa todennäköisesti viimeistä kauttaan Euroopassa toistaiseksi. Kokenutta kalustoa edustavat joukkueen selkeä ykköspakki Juuso Hietanen sekä Tuukka Mäntylä. Ville Lajunen ja Atte Ohtamaa ovat myös maajoukkueen vakiokalustoa. Lasse Kukkosen korvaajaksi nimetyn Jyri Marttisen valintaa joukkueeseen ihmettelen suuresti. Marttisen kausi Liigassa on ollut tilastollisesti surkea, joten mies valittiin pelkästään viime kauden meriittien perusteella. Marttisen sijaan olisin itse valinnut Topi Jaakolan, Sami Lepistön, Niskalan tai rohkeana vetona Ilkka Heikkisen. On perusteltua, että Jalonen hakee Kukkosen tilalle puolustavaa puolustajaa, mutta Marttisen valinta ennen Jaakolaa tai Lepistöä on suorastaan käsittämätöntä, jos haetaan nimenomaan parasta mahdollista tulosta. Mahdollisista kieltäytymisistä en toki tiedä. Kokonaisuudessaan puolustus on tasapainossa puolustustaitojen ja kiekollisten taitojen suhteen.

Hyökkäyksen kärki on kansainväliselle tasolle erittäin kapea erityisesti maalinteon suhteen. Juhamatti Aaltosen, Niklas Hagmanin ja Sakari Salmisen poissaolot eri syistä ovat pahoja menetyksiä Leijonille. Niko Kapaselle olisi myös ollut selvää kysyntää kun Jori Lehterä ja Petri Kontiola siirtyivät rapakon taakse. Hyökkäyspelin ja ylivoimapelaamisen kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että kokeneet konkarit Jarkko Immonen ja Janne Pesonen onnistuvat. Tätä sopii odottaa, koska molempien kausi KHL:ssä on lähtenyt hyvin käyntiin. Kaksikon takaa maalintekopotentiaalia löytyy erityisesti Olli Palolalta, joka osoitti ratkaisuvoimaansa kansainvälisellä tasolla jo viime kevään MM-kisoissa. Oskar Osalalta ja erityisesti Teemu Hartikaiselta odotan nousuja rikkovista rooleista tulosyksikköön. Tuomas Kiiskiseltä ja Harri Pesoselta voi myös odottaa tehoja. Keltanokka Julius Junttila saattaa yllättää.

Selviä rikkovan roolin hyökkääjiä ovat Juha-Pekka Hytönen, Petteri Wirtanen sekä kansainvälisellä tasolla myös Jani Tuppurainen, Lennart Petrell ja Antti Pihlström. Joonas Kemppaiseltakaan en odota ihmeitä hyökkäyspäässä. Omissa sentterivalinnoissani Petteri Nokelainen ja Tomi Sallinen olisivat menneet kolmikon Hytönen - Wirtanen - Kemppainen edelle. Ilari Filppula on mielenkiintoinen sentterivalinta. Filppula on aloittanut kautensa Sveitsissä hyvin ja Jalonen tarjoaa hänelle taatusti isoa hyökkäävää roolia joukkueessa. Filppula ei ole vielä tehnyt varsinaista läpimurtoa maajoukkueessa, mutta saa nyt tilaisuuden kun kansainvälisen tason offensiiviset suomalaissentterit ovat erittäin vähissä. Saa nähdä saako myöskin loistavasti kautensa Sveitsissä aloittanut Perttu Lindgren mahdollisuuden myöhemmissä EHT-turnauksissa.

Suomi - Tsekki: 2-1

Kari Jalosen avaus leijonamiehistön päävalmentajan alkoi siis voitolla. Suomen pelaaminen kokonaisuudessaan oli heikkoa. Kiekkollinen peli takelteli niin omalla- kuin keskialueellakin. Hyökkäyspäässä Suomi piti vahvasti kiekkoa ja peli pyöri suhteellisen nätisti. Tosin samaan hengenvetoon on todettava, että eihän Suomi saanut mitään aikaan, vaikka kiekossa vahvasti pysyikin.

Juha Metsola oli epävarma maalillaan. Kiekot pomppivat paljon ja puolustajat saivat kyllä olla koko ajan hereillä. Pidin Metsolan aktiivisuudesta, kun Metsola pelasi mailallaan, mutta kun maalivahdin tärkein tehtävä on torjua kiekkoja. Toki pelkästään tulosta, kun katsoo, niin yksi päästetty maali on hyvä suoritus, mutta itse pelin nähneenä vaikutti koko ajan siltä, että Metsolalla oli hiukan vaikeuksia kiekkojen pysäyttämisessä.

Puolustuspelaaminen toimi ihan ok. Viisikkona Suomi puolusti tiiviisti ja sai pidettyä tsekit pois maalinteko paikoilta. Pidin erityisesti tavasta, jolla Kousa tuki hyökkäyksiä, unohtamatta puolustusvelvollisuuksiaan. Sen sijaan kolikon toisella puolella on Tuukka Mäntylä. Mäntylä oli pitkään vaihtoehto jopa olympialaisiin. Viime MM-kisoissa Mäntylä oli jo paikka paikoin ongelmissa, ja nyt, vaikka joukkue koottaisiin täysin Euroopasta, voisi Mäntylällä tehdä tiukkaa mahtua MM-joukkueeseen. Mäntylän onneksi kausi on vasta alussa.

Hyökkäyksessä oli paljon positiivista. Kuten jo aiemmin mainitsin, niin Suomi sai yleensä hyvin pidettyä paineen vastustajan päädyssä. Mutta edelleen paikoilla pitäisi päästä. Toki vaikea myös päästä paikoille, kun pelin avaaminen ja keskialueen ylittäminen tuottavat vaikeuksia, ja samaan aikaan Tsekin PAPP toimi todella hyvin. Suomen molemmat maalit syntyivät ylivoimalla, joten tyytyväisiä voidaan olla Suomen erikoistilannepelaamiseen. Varsinkin, kun Suomen alivoima oli 100 prosenttista.

Petyin erityisesti Suomen taklauspelaamiseen. Tai oikeastaan sen puutteeseen. Kun nyt Suomesta yleensä ulkomailla puhutaan "Euroopan Kanadasta" niin siitä ei ollut nyt merkkiäkään. Osala väläytteli paikka paikoin, Pihlström taklasi ehkä kerran, sekin taklaus tuli viimeisessä erässä. Kuten varmasti monet KHL:ää seuraavat ovat huomanneet, niin peli helposti puuroutuu laitojen viereen ja kaksinkamppailupelaaminen korostuu, kun pelaajien taitotaso on vain niin hyvä, että tila kentällä on kortilla. Ja kuten useaan otteeseen jo todettua, niin Suomi sai pidettyä kiekkoa hyvin hyökkäysalueella, joten se tarkoittaa sitä, että Leijonat voittivat kaksinkamppailuja todella hyvin. Tosin täytyy muistaa, että Suomen joukkue kokonaisuudessaan kokoontui ensimmäisen kerran eilen, eli tahti on ollut todella tiivis omaksua Jalosen pelitapa, ja tästä saattaa johtua vajavaisuudet Suomen pelaamisessa.

Annetaan kunniaa myös Tsekille. Tsekin puolustuspelaaminen toimi niin hyvin, että voisi luulla, että Jaroslav Spacekille olisi annettu Tsekin valmennusportaassa enemmänkin valtuuksia. Kiekollinen peli toimi myös Tsekillä hyvin ja he pääsivätkin ylittämään keskialueen mukavasti kiekon kanssa. Mikään perinteinen Tsekki ei kuitenkaan tällä kertaa Areenalla esiintynyt, vaan Tsekki pelasi todella kurinalaisesti, fyysisesti ja aktiivisesti. Tälläistä Tsekkiä on ilo katsoa. Muistetaan kuitenkin, että tasakentällisin peli päättyi 1-0 Tsekille. Tsekki voi olla todella tyytyväinen omaan pelaamiseensa tasakentällisin.

Lopuksi vielä omat kolme tähteä:

1. Tähti - Ilari Filppula
2. Tähti - Olli Palola
3. Tähti - Mikko Kousa

en1103 kirjoitti:

Suomi - Tsekki: 2-1

3. Tähti - Mikko Kousa

Laajenna klikkaamalla

Mutta miksi Tsekin maalissa kehumasi Kousa yritti pelata kiekkoa eikä ajanut Tsekkihyökkääjää katolleen jolloin maalia ei olisi tullut?

Hieman kärkäs kommentti, mutta mielestäni monesti suomalaiset pelaa liikaa kiekkoa maalin edessä ja se ärsyttää.

rpeez kirjoitti:

Mutta miksi Tsekin maalissa kehumasi Kousa yritti pelata kiekkoa eikä ajanut Tsekkihyökkääjää katolleen jolloin maalia ei olisi tullut?

Laajenna klikkaamalla

Jälkiviisaana voi toki todeta, että näin olisi pitänyt toimia. Tilanteessa kuitenkin virhe - suuri sellainen - tehdään muualla eikä Kousalla ollut siihen osaa tai arpaa. Mäntylän menettämä kiekko laidalla avaa Tsekille hyökkäyksen ja aikaa on niin vähän Kousalla reagoida tilanteeseen, että en löydä Kousan pelaamisessa mitään vikaa.

Tilanne vain tuli niin nopeasti, että ei Kousalla siinä hirveästi ollut tehtävissä. Kousa oli kuitenkin jo hyvää vauhtia mennyt tilanteesta jokseenkin ohi, jolloin hänen ainoa mahdollisuus oli paikata jo syntyneitä virheitä. Tällä kertaa paikkaus ei onnistunut. Harvemmin se tuonkaltaisessa tilanteessa onnistuu.

Ruotsi-Tsekki: 4-3 vl.

Mainitaan parilla sanalla myös päivän pelistä.

Ensimmäinen erä oli Tsekin. Tsekki oli valmis päivän peliin, Ruotsi ei. Tästä kertoo mm. se, että Pär Mårts käytti ensimmäisessä erässä aikalisän. Kumpikaan joukkue ei oikein päässyt paikoille ja Tsekki jatkoi hyvää viisikkopuolustamistaan, mitä se esitti jo Suomea vastaan. Molemmilla pari paikkaa, mutta pääasiassa peli oli hyvinkin varovaista ja paikoille oli todella vaikea päästä.

Toinen erä alkoi vauhdikkaasti. Ruotsi siirtyi ylivoimalla johtoon Jimmie Erikssonin maalilla. Olympiahopeaa Sotshista voittanut Eriksson iski myös noin 30 sekuntia myöhemmin Ruotsin jo 2-0 johtoon ja tässä vaiheessa vaikutti siltä, että Ruotsi karkaa. Näin ei kuitenkaan käynyt sillä Tsekki iskikin erän seuraavat maalit. Maalintekijät järjestyksessä: Filippi, Zamorsky (yv) ja Smolenak. 20 sekuntia Smolenakin johtomaalista Tsekki nukahtaa, ja Ruotsi nousee tasoihin. Klasen laukoo kohti maalia ja Petterson ohjaa tyylikkäästi kiekon maaliin. 3-3 lukemista toiselle erätauolle.

Kolmas erä oli pelin parasta lätkää ja käyrä oli jääkiekollisesti koko ajan nouseva. Pelissä nousivat tunteet paikoin jo tunteet pintaan ja yleensä, jos joku kärhämä oli käynnissä niin tilanteessa oli mukana joko Rahimi tai Smolenak, ellei jopa molemmat. Molemmat joukkueet pääsivät myös paikoille, mutta laukauksia blokattiin ja kiekon eteen uhrauduttiin, ja loput ottivatkin maalivahdit kiinni. 60 minuuttia päättyi tasalukemiin 3-3 ja edessä jatkoaika.

Kun jatkoaikakaan ei ratkaisua tuonnut jouduttiin voittajaa hakemaan voittolaukauskilpailusta. Voittolaukauskilpailussa ainoat onnistujat tulivat Ruotsin leiristä, kun Linus Klasen ja André Petterson onnistuivat. Näin Ruotsi voittaa ottelun 4-3 ja nousee turnauksen kärkeen.

Karjala-turnauksen tilanne:

Ruotsi: 4 pistettä
Suomi: 3 pistettä
Venäjä: 1 piste
Tsekki: 1 piste

Täytyy ihailla Mertarantaa. Aina kun on puhe KHL:stä, niin hän sanoo Venäjän sarja. Esim Suomi-Venäjä ottelussa hän kommentoi tyyliin: (joku) pelaa viime kauden Venäjän sarjan mestarijoukkueessa Magnitogorskissa tai Radulov johtaa Venäjän sarjan pistepörssiä jne. Hieno mies. Voisi tosin miettiä voiko Hartwall Areena enään olla Leijonien kotihalli, kun hallin paras pukukoppikin annetaan nykyään aina Venäjälle Putinin kaverin Rotenbergin käskyllä. Pistäkäähän Helsingissä ja Tampereella vauhtia niihin hallihankkeisiin.

Stonewall kirjoitti:

Täytyy ihailla Mertarantaa. Aina kun on puhe KHL:stä, niin hän sanoo Venäjän sarja.

Laajenna klikkaamalla

Mertaranta tietää, miten vedotaan kansan syviin riveihin...

Venäjä-Suomi oli viihdyttävä matsi ja ainakin tv:n välityksellä tuntui olevan myös hyvä tunnelma hallissa. Kai näillä höntsäturnauksilla sitten kuitenkin oma paikkansa on, vaikka välillä käsittääkseni on ollut puhetta EHT:n lopettamisesta.

Juttelin eilen yhden kaverin kanssa, joka on seurannut maajoukkueen menoa 60-luvulta asti kuten minäkin. Olimme yhtä mieltä siitä, että on fiksua peluuttaa eri miehistöjä eri turnauksissa. Osalla on jo varma paikka MM-kisoihin, ellei mitään ihmeellistä tapahdu. Mutta on olemassa myös sellainen osa, joka saattaa puhjeta kukkaan maajoukkuevalmennuksessa. Yllättäviä helmiä voi löytyä.

Tilanne oli toinen silloin kun Suomessa oli vain kourallinen pelaajia, joita olisi edes voinut harkita maajoukkueeseen. Samat naamat pelasivat Izvestija-turnauksesta MM-kisoihin, eikä sarjajoukkue- tai maajoukkuevalmennustyyleissä ollut juurikaan eroja, kun kaikki oli yksilön taidoista kiinni. Maajoukkue-edustus on onneksi yhä edelleen kunniatehtävä ja saattaa tuoda hyvän boostin sellaiselle pelaajalle, joka tuskailee oman valmentajansa, joukkueensa tai oman itseluottamuksensa kanssa.

Siinä mielessä on hyvä, etteivät ainoastaan parhaat pelaa aina, vaan myös potentiaaliset hyvät saavat tilaisuutensa. Vaikka se joskus kirpaiseekin oman joukkeen kohdalla :) Terkkuja Iiro Pakariselle!