Avataanpas tänne ketju näitä tämän kauden pelitavallisia asioita koskien. Seitsemän ottelua takana ja viimeiset neljä ottelua päättyneet tappioon. Näistä otteluista on tullut nähtyä pelit Tapparaa, Jypiä, Ässiä ja Lukkoa vastaan, joten havainnot näiden perusteella.
Pidän edelleen Tuokkolan Ilveksen tavasta purkaa vastustajan paine kiekottelemalla ja siitä, että kiekkoa ei aina omassa päässä roiskita ränniin, vaan keskustaa käytetään paljon avauksissa. Toisaalta taas jatkumo tuntuu usein olevan hukassa, sillä hyvää ensimmäistä syöttöä keskustaan seuraa liian usein roiskaisu päätyyn tai palauttaminen pakille. Ilves hukkaa tällä tavalla monta hyvää suoran hyökkäyksen paikkaa ja kun joukkue ei taitotasoltaan mikään silmiä hivelevä ole, en oikein ymmärrä miksi näin toimitaan. Karvauspelaaminenkin on mielestäni ihan hyvällä tasolla ja reagointi hyökkäyspään kiekonmenetyksiin jatkopaineen avulla on hyvää.
Ilveksen alivoimaa on kehuttukin monessa paikassa, mutta itse olen sitä mieltä että se on liian usein ylipelaava ja siellä on myös pelaajia joiden paikka ei välttämättä siellä tulisi olla. Tänään hyvää esimerkkiä molemmista kohdisti todisti Pentikäinen. En ymmärrä miksi pitää lähteä alivoimaisena kulmaan tuplaamaan ja jättää parhaat sektorit entistä vajaammaksi (Lukon toinen yv-maali). Sama mies osallistui toisena miehenä mattopainiin maalinedustalla ja jätti samalla puolet maalinedustasta tyhjäksi, Nurmi käytti tämän hienosti hyväkseen ensimmäisessä maalissa. Ymmärrän alivoimamiehityksessä sen, että pitää pystyä painimaan maalinedessä, mutta olisi siellä muitakin siihen kykeneviä, jotka eivät ylipelaamisten seurauksena olisi yhtä kauaa pelin ulkopuolella. Lisäksi maalinedusta on mielestäni varjelemisen arvoinen paikka ja kulmat pitäisi pelata passiivisemmin. Pentikäinen ajaisi alivoimalla asiansa, mikäli miehen paikka olisi vain ja ainoastaan siivota maalinedustaa, mutta se ei taida sopia tähän Ilveksen tapaan pelata alivoimaa.
Hyökkäykseen lähdöistä tulikin jo mainittua, mutta painotetaan sitä vielä. En ymmärrä miksi taitotasoltaan heikko joukkue pelaa n. 90% hyökkäyksistään kulmiin ja aloittaa siellä pyörimisen. Miksei voisi yrittää opetella siniviivan ylitystä kiekollisena, hakea laukausta ja käynnistää päätypeli vasta laukauksen seurauksena? Ilveksen päätypelaaminen näyttää näennäistehokkaalta, mutta eihän se tehokasta ole. Miehet tekevät nopeita suunnanmuutoksia jatkuvalla syötöllä ja vaikka puolustava pelaajakin siihen joutuu reagoimaan ja tätä kautta väsyttämään itseään, niin kyllä siinä väsyy hyökkääväkin. Liian harvoin ne edes johtavat kunnon paikkoihin ja kun useat syötöt kohdistuvat kohti omaa maalia, niin huonojen syöttöjen seurauksena vastustaja pääsee usein hyviin vastahyökkäyksiin. Kiekolla ei ole keuhkoja ja valjastaisinkin sen paremmin käyttöön hyökkäysaluepelaamisessa ja pistäisin kiekkoa isoilla syötöillä enemmän liikkeelle, pakottaen samalla puolustavan ryhmityksen liikkumaan. Syöttöjä enemmän kohti vastustajan maalia, oman maalin sijaan, se on puolustusjatkumon kautta turvallisempaa.
Jatketaan seuraavassa lisää...
Pidän edelleen Tuokkolan Ilveksen tavasta purkaa vastustajan paine kiekottelemalla ja siitä, että kiekkoa ei aina omassa päässä roiskita ränniin, vaan keskustaa käytetään paljon avauksissa. Toisaalta taas jatkumo tuntuu usein olevan hukassa, sillä hyvää ensimmäistä syöttöä keskustaan seuraa liian usein roiskaisu päätyyn tai palauttaminen pakille. Ilves hukkaa tällä tavalla monta hyvää suoran hyökkäyksen paikkaa ja kun joukkue ei taitotasoltaan mikään silmiä hivelevä ole, en oikein ymmärrä miksi näin toimitaan. Karvauspelaaminenkin on mielestäni ihan hyvällä tasolla ja reagointi hyökkäyspään kiekonmenetyksiin jatkopaineen avulla on hyvää.
Ilveksen alivoimaa on kehuttukin monessa paikassa, mutta itse olen sitä mieltä että se on liian usein ylipelaava ja siellä on myös pelaajia joiden paikka ei välttämättä siellä tulisi olla. Tänään hyvää esimerkkiä molemmista kohdisti todisti Pentikäinen. En ymmärrä miksi pitää lähteä alivoimaisena kulmaan tuplaamaan ja jättää parhaat sektorit entistä vajaammaksi (Lukon toinen yv-maali). Sama mies osallistui toisena miehenä mattopainiin maalinedustalla ja jätti samalla puolet maalinedustasta tyhjäksi, Nurmi käytti tämän hienosti hyväkseen ensimmäisessä maalissa. Ymmärrän alivoimamiehityksessä sen, että pitää pystyä painimaan maalinedessä, mutta olisi siellä muitakin siihen kykeneviä, jotka eivät ylipelaamisten seurauksena olisi yhtä kauaa pelin ulkopuolella. Lisäksi maalinedusta on mielestäni varjelemisen arvoinen paikka ja kulmat pitäisi pelata passiivisemmin. Pentikäinen ajaisi alivoimalla asiansa, mikäli miehen paikka olisi vain ja ainoastaan siivota maalinedustaa, mutta se ei taida sopia tähän Ilveksen tapaan pelata alivoimaa.
Hyökkäykseen lähdöistä tulikin jo mainittua, mutta painotetaan sitä vielä. En ymmärrä miksi taitotasoltaan heikko joukkue pelaa n. 90% hyökkäyksistään kulmiin ja aloittaa siellä pyörimisen. Miksei voisi yrittää opetella siniviivan ylitystä kiekollisena, hakea laukausta ja käynnistää päätypeli vasta laukauksen seurauksena? Ilveksen päätypelaaminen näyttää näennäistehokkaalta, mutta eihän se tehokasta ole. Miehet tekevät nopeita suunnanmuutoksia jatkuvalla syötöllä ja vaikka puolustava pelaajakin siihen joutuu reagoimaan ja tätä kautta väsyttämään itseään, niin kyllä siinä väsyy hyökkääväkin. Liian harvoin ne edes johtavat kunnon paikkoihin ja kun useat syötöt kohdistuvat kohti omaa maalia, niin huonojen syöttöjen seurauksena vastustaja pääsee usein hyviin vastahyökkäyksiin. Kiekolla ei ole keuhkoja ja valjastaisinkin sen paremmin käyttöön hyökkäysaluepelaamisessa ja pistäisin kiekkoa isoilla syötöillä enemmän liikkeelle, pakottaen samalla puolustavan ryhmityksen liikkumaan. Syöttöjä enemmän kohti vastustajan maalia, oman maalin sijaan, se on puolustusjatkumon kautta turvallisempaa.
Jatketaan seuraavassa lisää...