En tiedä paljonko Kojootilla on vuosia mittarissa, mutta ilmeisesti ei tarpeeksi, koska yksi perusasia on hukassa. Vaikka miten päättäisit, että projekti Nainen tulee vasta sitten kun nuo mainitsemasi asiat ovat kunnossa, niin et sinä siitä päätä. Se tulee kun on tullakseen, etkä muuta voi kuin jäädä pysäkille venaamaan seuraavaa, tai hypätä kyytiin. Aika vittumaisen kliseinen neuvo, mutta niin se vaan on. Toki jos pystyt potentiaalisen seurustelukumppanin ignooraamaan, koska joku muu asia on tärkeämpi, niin mikäs siinä. Epäilen vaan, ettet pysty. Toivottavasti joku palstan patologisista naisvihaajista™ ei lue tätä ja tule kertomaan, että kyllähän se ämmä on helposti dissattavissa. Ei se ole, ei vaikka katkeroituneet peräkammarinpojat niin sanoisivatkin.
No miten tämä nyt liittyy naisasioihin. Omalla kohdallani ainakin huomattavasti. Ensinnäkin tietysti niin, että jos olisi ystäviä niin heidän kauttaan tutustuisi mahdollisesti myös vastakkaisen sukupuolen edustajiin. Toisaalta taas, jos nyt sattuisi johonkin naiseen törmäämään niin jossain vaiheessahan sitä esitellään uusi puoliso kavereille. Eli minun tapauksessani ajetaan ensin 150 kilometriä johonkin suuntaan lähimmän kaverin luo. Seikka, joka varmaan ihmetyttää naistakin. "Eikö sulla oo täällä kavereita?"
Mitä sä frendeillä, jos on kerran duunipaikka täynnä kinkkua? No ei, ymmärrän kyllä ajatuksen ja onhan siinä järkeä. Toisaalta voit pyöritellä ajatuksen myös niin, että jos olisi nainen, niin sen kautta voisi tulla kavereitakin. Ainakin mun vaimolla tilanne on juuri tuo, on ystävystynyt parinkin eri minun tuttavapiirin mimmin kanssa. Tämä ei tarpeeksi pitkälle mennessään ole mulle varmaankaan edullista, mutta murehditaan sitä sitten, jos kohdalle osuu. En nyt ala vaimoni taustaa enempää avaamaan, mutta muutti mun vuokseni niiden harvojen kaveriensa ulottumattomiin, joten olen erittäin tyytyväinen, että on täältä frendejä löytänyt, olkoonkin sitten sama kaveripiiri. On tuolla toki muitakin frendejä täällä päin, mutta vähissä ne ovat.
No joka tapauksessa musta näyttää, että stressaat aivan turhaan noita "kun nainen tapaa kaverit" -juttuja. Ne tilanteet tulevat jos ovat tullakseen, eivätkä ne stressaamalla muutu suuntaan tai toiseen. Jos taas nainen ihmettelee, että "eikö sulla ole täällä kavereita", niin siinähän ihmettelee. Jos tuo muodostuu orastavan suhteen kynnyskysymykseksi, niin voi miettiä, onko kuitenkaan kyseessä vaimomatskua, vai pitäisikö vaan panna.
Ystäväpiirini on muutenkin hyvin suppea. Ne henkilöt, joihin olen tiivimimmin yhteydessä, ja pystyn juttelemaan syvällisemmistä aiheista, mahtuvat sahurin yhden käden sormiin.
Tilanteesi on ainakin mun näkemyksen mukaan hyvä, jos on luottoihmisiä edes se yksi, kaikilla kun ei ole. Toki ymmärrän mitä haet, mutta en näe tuossa mitään ongelmaa, että kaveripiiri on suppea. Tässä kyllä tullaan yksilökohtaisiin eroihin ja näinkin introverttina ihmisenä olen vain tyytyväinen, että kaveripiirini on pieni. Naamatuttuja kyllä riittää, mutta niillehän ei puhuta mistään, sanotaan korkeintaan moi. Luottotyypit erikseen.
Nyt kun olen sinkkuna ollut jonkun aikaa, niin olen aloittanut uuden harrastuksen ja pyrin ihan tietoisesti sosiaalisiin tilanteisiin aiempaa aktiivisemmin. Josko sitä vaikka uusia kavereita saisi.
No niin, tämähän on mitä parhain keino tavata ihmisiä ja samalla nauttia olostaan, olettaen siis harrastuksen olevan mieleinen. Muutenkin kun kirjoitit, että pärjäilet varsin hyvin keskenäsikin, niin taas kerran, lopeta murehtiminen. Tiedän, helpommin sanottu kuin tehty. Pidä nyt ainakin huolta, että tilanteet uusien frendien tai naisten kanssa eivät mene väkisinyrittämiseksi.
No joo, kyllä mä myönnän aikanaan miettineeni suhteen suhteen (heh) triviaaleja juttuja, joilla ei sitten kuitenkaan ollut minkään valtakunnan merkitystä. Mun kohdalla kaikki loksahti kohdalleen, kun lopetti turhan murehtimisen ja eli elämäänsä pyrkien nauttimaan omasta olostaan. Kun oli itseensä ja asioihinsa tyytyväinen, niin jotenkin ne naiset sen vaan näkee ja kiinnostuu, vaikka naama ja runko olivat ihan yhtä rumia kuin aiemminkin. No joo, ei varsinaisesti kuulu asiaan, kunhan tuli mieleen.