Naisasiat

adetti kirjoitti:

Varsinkin ihan perus kävelylenkki koiran kanssa luonnonhelmassa on hieno tapa jutella. Ei hälinää, ihmisiä ja pelkkää luonnonääniä, huhuh.

Laajenna klikkaamalla

Varmasti olisi hyvä tapa, mutta tämän pitäisi tapahtua tosi spontaanisti, eli tyyliin Esko on ulkoiluttamassa koiraansa ja sattumalta törmää tähän tyttöön ja sitten siinä alkavat jutella ja kävellä eteenpäin.

Jos koulussa menee ääni vapisten kysymään että "l-l-l-lähtisitsä mun kaa ulkoilut-t-taa m-m-mun koiraa" niin saa aika nopeasti kyllä "hiukan" omituisen maineen ja kohta puoli koulua kikattaa tälle "koiranulkoiluttajalle" ja miettii keskenään että mitäköhän se oikeen halusi ulkoiluttaa, mikälie sarjamurhaaja-stalkkeri.

Sen sijaan kun kysyy ohimennen että "haluaisitsä lähtee mun kaa joku päivä leffaan tai jotainniinnkutiäxä", on kysymys aika helppo asetella, kysymyksen vastaanottaja ei voi ymmärtää sitä väärin ja tietää että ollaan menossa julkiseen paikkaan joskus illalla jossa ei tapahdu yleensä mitään muuta kuin leffan katsomista, ja kysymykseen saatava mahdollinen vastaus on helppo tulkita.

Varsinkin nuorella iällä kun osapuolilla ei ole vielä sitä itsevarmuutta, karismaa ja ihmissuhdetaitoja, niin suoraan porautuminen toisen päähän ei välttämättä ole hyvä juttu (=face-to-face keskustelu). Testosteronin ja epävarmuuden vallitessa leffa on ihan hyvä paikka kerätä itseänsä "okei, toi on nyt tossa mun vieressä, tän jälkeen mennään sitten kahville ja sitten mä saatan sen kotiin jajoojaniinjajoo".

adetti kirjoitti:

Itse koin ainakin shoppailut, lenkillä käymiset ja toisen kämpässä oleskelut loistavana vaihtoehtona. Varsinkin ihan perus kävelylenkki koiran kanssa luonnonhelmassa on hieno tapa jutella. Ei hälinää, ihmisiä ja pelkkää luonnonääniä, huhuh. Ja jos jotain asioita ei pysty pienessä kahvilassa kertomaan, niin ainakin puistossa. Ja jos on hirveä jännitys istua vastapäätä, niin rennompaa se on kävellä vierellä eikä tarvi miettiä mitenhän mä tässä istuisin.

Laajenna klikkaamalla

Joo mä kanssa pyydän usein tyttöä vaan kävelylenkille, jos netistä siis jonkun näen. Niin on paljon rennompaa jutella ja muutenkin helpompi nähdä. Jäätelökioskin kohdalla voi sitten vaikka kysästä maistuisko tytölle tötterö tai baarin kohdalla kalja, jos siis kaupungille on keksitty mennä. Parit pikku kehut ilmaan ja sitten jonkun ajan päästä pyytää tyttöä kämpille, jossa alkaa hiplailemaan. Sitten vaatteet veke ja kikkeliä piiloon. Ja tytön lähdettyä kalja auki ja Jatkoajan keskustelupalsta myös. Toimii.

pernaveikko kirjoitti:

Ehdottomasti näin ja huono valinta. Mutta kun tässä kohtaa on tärkeintä tehdä jotain ja saada joku kontakti, leffa on aika turvallinen valinta siihen.

Laajenna klikkaamalla

Leffa voi olla hyväkin valinta jos ensin onnistuu vähän onkimaan tietoa minkälaisista elokuvista typy pitää ja sen jälkeen vie kyseisen neidon vielä syömään. Jos muuta puhuttavaa ei tahdo löytyä voi aina aloittaa keskustelun juuri nähdystä leffasta ja siitä keskustelu yleensä rönsyilee.

Joo netissä tulee monesti kyseltyä tytön harrastuksista ja mä usein mainitsen yhtenä että tykkään kävellä paljon. Aika usein myös se tyttö sanoo tykkäävänsä siitä tai jostain vastaavasta, lenkkeilystä tms. Katso kun ei ne lähes satakiloiset yh-mammat paljoakaan harrastele ja siksi varmaan tykkäävät noin sanoa tai jotain. Uuh, sporttinen mimmi. Mutta siinä on sitten hyvä ehdottaa jotain pientä kävelylenkkiä tai pyytää sitä muuten vaan ulos. Toisaalta mä voisin kyllä kuvitella että jotkut nuoremmat tytöt tykkäävät hieman enemmän lähteä ulos ilman mitään kummempaa suunnitelmaa kuin mitä esimerkiksi jotkut kolmevitoset. (Mä oon vielä nuori, mutta mun ikäiset naiset vanhoja, heh.)

Baarissakin on aina paljon rennompaa kuin jossakin nihkeässä kahvilassa tai ravintolassa, jossa vaan tuijotellaan toista ja stressaillaan missä vitun kädessä joku hemmetin haarukka nyt pitikään olla. Sössöttele tai änkyttele siinä sitten jotain kun pullaan meinaat tukehtua. Baarissa ainakin mä tunnen oloni vielä kotoisemmaksi kuin esim. täällä himassa. Alkoholi myös rentouttaa. Mahdollisesti saatat jopa letkauttaa jonkun hauskan vitsinkin. No joo, ei ne naiset kyllä koskaan niille pieruvitseille naura, mutta ihan sama. Pussikaljalle tai -siiderille on myös kiva pyytää. Ainakin täällä Helsingissä se on ihan normaalia. Pikkuhiprakassa tytöt vielä lähtevät paljon herkemmin kämpille nussittavaksi.

Jossakin leffateatterissa ollaan vaan hiljaa pimeässä.

pettter kirjoitti:

Joo netissä tulee monesti kyseltyä tytön harrastuksista ja mä usein mainitsen yhtenä että tykkään kävellä paljon. Aika usein myös se tyttö sanoo tykkäävänsä siitä tai jostain vastaavasta, lenkkeilystä tms. Katso kun ei ne lähes satakiloiset yh-mammat paljoakaan harrastele ja siksi varmaan tykkäävät noin sanoa tai jotain. Uuh, sporttinen mimmi. Mutta siinä on sitten hyvä ehdottaa jotain pientä kävelylenkkiä tai pyytää sitä muuten vaan ulos. Toisaalta mä voisin kyllä kuvitella että jotkut nuoremmat tytöt tykkäävät hieman enemmän lähteä ulos ilman mitään kummempaa suunnitelmaa kuin mitä esimerkiksi jotkut kolmevitoset. (Mä oon vielä nuori, mutta mun ikäiset naiset vanhoja, heh.)

Baarissakin on aina paljon rennompaa kuin jossakin nihkeässä kahvilassa tai ravintolassa, jossa vaan tuijotellaan toista ja stressaillaan missä vitun kädessä joku hemmetin haarukka nyt pitikään olla. Sössöttele tai änkyttele siinä sitten jotain kun pullaan meinaat tukehtua. Baarissa ainakin mä tunnen oloni vielä kotoisemmaksi kuin esim. täällä himassa. Alkoholi myös rentouttaa. Mahdollisesti saatat jopa letkauttaa jonkun hauskan vitsinkin. No joo, ei ne naiset kyllä koskaan niille pieruvitseille naura, mutta ihan sama. Pussikaljalle tai -siiderille on myös kiva pyytää. Ainakin täällä Helsingissä se on ihan normaalia. Pikkuhiprakassa tytöt vielä lähtevät paljon herkemmin kämpille nussittavaksi.

Jossakin leffateatterissa ollaan vaan hiljaa pimeässä.

Laajenna klikkaamalla

En tiedä mikä mulle tuli, mutta hajosin totaalisesti nauruun. Kyllähän se näin menee. Se on niin ihmisestä kiinni, että mistä tykkää, täällä puhutaan yleisellä skaalalla. Sporttimimmit tykkää lähteä kävelylle, laiskemmat leffaan ja epätoivoiset juo ittensä känniin. No ei vaan, mutta suunnilleen. Ei ainakaan yksi tyttökaverini halua leffoihin lähteä, kun nukahtaa sinne.

pettter kirjoitti:

Jossakin leffateatterissa ollaan vaan hiljaa pimeässä.

Laajenna klikkaamalla

No voi hyvänen aika, menkää katsomaan leffaa mistä sinä tykkäät ja nainen ei tykkää, jolloin voit käyttää sen 2 tuntia katsomalla leffaa samalla kun nainen ottaa sinulta poskeen. Sitten vaan lähtiessä ovella sanotaan "kiitos & moi", ja homma on paketissa. Ajankäytön optimointia.

Knox kirjoitti:

Minusta onkelmana on se, ettei me tiedetä millaiset välit Koikkaajalla ja tällä neidillä on. Jos kyseessä on vaikka luokkakaveri, jonka kanssa korkeintaan tervehditään, niin paras tapa ei ole kertoa suorilta ihastumisesta.

Laajenna klikkaamalla

Kävelylenkille pyytäminen joo ok, mutta siinä saa sitten tulkita vastapuolen fiiliksiä pitemmän kaavan kautta. Naisen suostuminen kun ei välttämättä tarkoita mitään.

Carlos kirjoitti:

Ahh, miten ihanaa. "Ai sä tykkäät musta, voi miten söpöä, mutta mä kyllä haluan jonkun ihanan rajun ja jännittävän puolalaisen kitaristin, että sori ja nähdään!" Näin miehen näkökulmasta ehkä maailman huonoin reaktio mitä nainen voi antaa.

Laajenna klikkaamalla

Toivottavasti ei kukaan tuollaista reaktiota annakkaan, vaikka ajatuksissa olisikin että vastapuoli on totaalinen lapanen.

pettter kirjoitti:

Jossakin leffateatterissa ollaan vaan hiljaa pimeässä.

Laajenna klikkaamalla

Et sä voi oikeasti olla noin mielikuvitukseton heebo?

Ai hitto. Joo en ole kymmeneen vuoteen käynyt leffassa treffeillä, vai onko siitä kohta jo 15. Leffa muuten oli Jennifer Lopezin The Cell, eikä se tyttö oikein tykännyt siitä kun puolessa välissä lähti pois, mutta mä jäin katsomaan sen loppuun. Hitto jos kaks leffalippua ostaa eikä kumpikaan näkis leffaa, niin olishan se jotenkin aika hölmöä.

pettter kirjoitti:

Joo netissä tulee monesti kyseltyä tytön harrastuksista ja mä usein mainitsen yhtenä että tykkään kävellä paljon. Aika usein myös se tyttö sanoo tykkäävänsä siitä tai jostain vastaavasta, lenkkeilystä tms. Katso kun ei ne lähes satakiloiset yh-mammat paljoakaan harrastele ja siksi varmaan tykkäävät noin sanoa tai jotain. Uuh, sporttinen mimmi. Mutta siinä on sitten hyvä ehdottaa jotain pientä kävelylenkkiä tai pyytää sitä muuten vaan ulos. Toisaalta mä voisin kyllä kuvitella että jotkut nuoremmat tytöt tykkäävät hieman enemmän lähteä ulos ilman mitään kummempaa suunnitelmaa kuin mitä esimerkiksi jotkut kolmevitoset. (Mä oon vielä nuori, mutta mun ikäiset naiset vanhoja, heh.)

Laajenna klikkaamalla

No ei toi harrastelu kyllä aina kerro koko totuutta. Sen kerran kun itse tuli eksyttyä netin perusteella treffeille ja nainen kertoi olevansa blondi ja harrastaa aerobikkiä/tanssia/rullaluistelua, niin kyllähän sitä odotukset nousi aika hyvin. Paikalle kun meni, niin oli kyllä sekoitus Miss Piggyä ja Tuksua. Ei saatana. Pitäisi olla joku raja kuka voi ilmoittaa harrastukset tuollaisiksi. Onneksi jäätiin kävelemään ja juttelemaan siihen hänen asuntonsa lähimaastoon, eikä sattunut tuttuja vastaan. 10min kävelyn jälkeen toki totesin, että pitää lähteä vaihtamaan kaverin autoon renkaita..

Markoolio kirjoitti:

No ei toi harrastelu kyllä aina kerro koko totuutta. Sen kerran kun itse tuli eksyttyä netin perusteella treffeille ja nainen kertoi olevansa blondi ja harrastaa aerobikkiä/tanssia/rullaluistelua, niin kyllähän sitä odotukset nousi aika hyvin. Paikalle kun meni, niin oli kyllä sekoitus Miss Piggyä ja Tuksua. Ei saatana.

Laajenna klikkaamalla

Joo aina kannattaa kysyä paino. Jos vastaukseksi tulee jotain ettei naisilta muka saisi kysyä, on se todennäköisesti läskiämmä. Tietenkin esimerkiksi joku mitat on hieman kiltimpi sana kuin paino. Kyllä ne varmaan tajuaa. Tai sitten pyytää nähdä kokovartalokuvan. Läskiämmillä on välillä vaan lähikuvia kasvoista.

Mutta joo kyllähän niitäkin nyt paremman puutteessa bylsii, kunhan ei ihan överiksi ne kilomäärät mene tai se pärstävärkki. Seurustelu tietenkin on eri asia ja juttuseura, varsinkin jos se toinen on vielä tyhmä, kuten ne läskit monesti tuppaa olemaan, tai no ei tietenkään kaikki.

Ja on kait sekin kävelylenkki kun lähi-ärrältä hakee joka ilta kilon karkkia. Siksi niillä on niin helppo sanoa se. Muuta elämää niillä läskeillä yh-mammoilla ei pahemmin tunnu olevan.

pettter kirjoitti:

Joo aina kannattaa kysyä paino.

Laajenna klikkaamalla

Itse kun olen pitkä, niin pituus kiinnostaa enemmän kuin paino. Kuvaton nettityttö kertoi harrastavansa koripalloa ja on pitkä. Kiinnostus heräsi heti ja mielessä pyöri ties mitä pitkäsääriä ja kivasti heiluvia poninhäntiä.

Pituutta oli sopiva määrä ja saman verran leveyttä. En vastannut enää, kun kuva saapui sähköpostiini. En tiedä olinko tyly sitten, mutta amatsonit eivät kiinnosta. Kenenkään ei tarvitse olla laiha, mutta jonkunlainen ns. normaalipaino pitäisi säilyttää.

Tilannekatsaus

Pitääpä tulla tänne ketjuun päivittelemään omaa tilannetta.

Noin yhdeksän kuukautta takaperin karahti karille kuuden vuoden parisuhde, josta viisi avoliitossa. Vaikka aloite eroamiseen ei minulta tullut, niin olen tyytyväinen, että ero tuli.

Nyt kun kelaa asioita taaksepäin niin ero olisi saanut tulla jo vuosi-pari aiemminkin. Mutta sitä vaan itse odotti parempaa huomista, ja lopulta jotenkin tyytyi siihen, että tätä tämä varmaan sit on pitkässä parisuhteessa. Tulee tasanteita ja laakson pohjia jne. Mutta niitä aallon harjoja ei sitten valitettavasti enää tullutkaan. Tuntui, että olin naiselleni vain rahakukkaro, kokki, kuski yms. kaikkea muuta paitsi rakastettu avopuoliso. Varmasti oli vikaa minussakin, ja itse asiassa syyttelinkin itseäni monista asioista parisuhteen aikana. Suurin murheenaihe oli kuitenkin avopuolisoni puhumattomuus. Miten se suun aukaiseminen on niin vaikeaa. No se siitä.

No ei siinä mitään. Ero oli kaikin puolin helpotus ja yli pääsin nopeasti. Lähinnä vaikeuksia tuotti alkuun tottua yksin elämiseen.

Siinä itseäni keräillessä ja syytellessäkin osui kohdalle - täysin pyytämättä ja yllättäen - nainen, joka osoitti kiinnostusta minua kohtaan, kovaakin! Vanha tuttu vuosien takaa, siis vain tuttu. Kaverin kaveri. Välimatkaa oli sen verran, että yhteydenpito tapahtui Whatsappia ja puhelinta käyttäen. Pari kertaa nähtiinkin ja kivaa oli. Ei mitään fyysistä kuitenkaan. Tätä kesti kolmisen kuukautta.

Kunnes sitten hän veti liinat kiinni. Sekös kolhi meikäläisen itsetuntoa. Tässä kun olen tätä palstaa lueskellut, niin olen saanut aika hyvän käsityksen, mitä ko. naisen kanssa tein väärin/meni metsään. Ensinnäkin innostuin liikaa, vaikka yritinkin hillitä itseäni. Kuitenkin nainen oli myös usein se aloitteentekijä yhteydenotoissa ja tapaamisissa. Silti olisi pitänyt osata olla hillitympi. Mutku. Kaikki tuntui liiankin sopivalta, ensitapaaminen, ajatusmaailma, harrastukset, elämäntilanne. Ei ole moneen vuoteen "tarvinnut" olla tuossa tilanteessa, eikä yleensäkään kovin useasti, niin eipä osannut toimia. Olisi varmaan pitänyt selailla tätä palstaa silloin. Lisäksi tuli avauduttua liian aikaisin liian henkilökohtaisista asioista. Se oli varmaan yksi virhe.

Lisäksi naisella painoi takaraivossa edellinen suhde, josta ei ilmiselvästi ollut päässyt yli. Tuon hän kertoi syyksi siihen, että veti liinat kiinni. Tiedä häntä. Tuli mieleeni, että olin jonkin sortin laastari hänelle. Liinojen kiinnivedon jälkeen ollaan oltu yhteydessä kavereina. Kyllä: "kaverikortti"! Nyt olen päässyt yli tuosta tapauksesta ja siitä ei varmasti mitään enää synny. Itse asiassa en aio sen kummemmin ottaa yhteyttä häneen. Jos haluaa jutella, niin soitelkoon itse. Eteenpäin, sanoi mummo hangessa.

Kesä tulossa ja aurinko paistaa. Vaikka omalla kohdallani uusiin naisiin tutustuminen on jokseenkin epätodennäköistä, niin nautitaan silti kesästä! Niinhän se usein on, että when you least expect. Niin kuin kävi tämän edellä kuvailemanikin tapauksen kanssa.

Ei ole sitoumuksia mihinkään suuntaan. Ei tarvitse appivanhemmilla kahvitella tai suunnitella omia menoja toisen aikataulun mukaan. Ehtii pitkästä aikaa nähdä vanhoja kavereita ja jutella niiden kanssa ummet ja lammet. Miten sitä parisuhteen aikana tulikin laiminlyötyä ystäviä! Näin kolmevitosena tosin olisi jo valmis sitoutumaan ja asettumaan. Lähipiirini ihmisillä on avioliitot, talovelat ja lapset.

Kaikesta huolimatta itselläni on fiilis, että pitkästä aikaa olen vapaa ja itseni herra, siitä pitää nauttia. Ja poikki menneestä parisuhteesta otetaan oppia, se on varma!

Kelju K. Kojootti kirjoitti:

Niinhän se usein on, että when you least expect. Niin kuin kävi tämän edellä kuvailemanikin tapauksen kanssa.

Laajenna klikkaamalla

Tuli tuosta mieleen hassu tapaus n. viikon takaa. Itse olen siis maaliskuun alusta sinkkuna mennyt ja nyt sitten yhtäkkiä neiti jonka kanssa ehkä vartin verran heitin läppää joskus viime syksyllä jossain juhlissa laittoi viestiä, että olis kiva nähdä joku kerta. En tosiaan ennen syksyä edes häntä tuntenut ja en ollut sen jälkeen missään yhteydessä ollut. Jossain vaiheessa vissiin lisäsin tai hyväksyin facebookiin.

Muutenkin on ihan mukavasti mennyt. Mieli ei tosiaan tee parisuhteeseen, enkä oikeastaan ole sen suuremmin jaksanut irmeleitä jahdata vielä, mutta ainakin eka eron jälkeinen yhdenillanjuttu löytyi pari viikkoa takaperin.

Ensimmäinen n. 1,5 kuukautta muutenkin eron jäljiltä meni aika hiljasissa merkeissä, taisin kerran käydä baarissa ja sillonkin ihan vaan kavereita miellyttääkseni - en tiedä samaistuuko monikaan, tuntuu, että stereotyyppisesti eron jälkeen moni juo liikaakin, mutta itse ainakin kelasin, että jos vaihtoehtona on istua kotona lauantain NHL-kierrosta tuijottamassa pizza sylissä tai istua klubilla muita pariskuntia tuijottamassa 8 euron valkovenäläinen kourassa, ni kyllä mä melkeen kotiin jään. Oli miten oli, nyt on vähän normalisoitunut tuo tahti, joskin vieläkin ennemmin ihan vaan poikien kanssa vaikka bilistä pelaamaan, kun että väkisin vetämään jotain outoa wnb-shuffle variaatiota NRJ-hittien tahtiin baariin. Huomasin aikanaan jo parisuhteessa, ettei baarissa juokseminen kiinnostanut enää yhtä paljon, mutta oletin sen johtuvan siitä, ettei voinut naisia naurattaa, mutta jotenkin ei jaksa napata vieläkään. Ainakaan sillä tapaa, että jaksaisi vaivautua itse niitä noutamaan. Kai tää sitte on sitä kasvamista.

Mut joo. Erikoinen kokemus kyllä ollu tämä ensimmäinen eroprosessi. Nyt kun ajattelee taaksepäin, niin toisaalta tuntuu, että aika on menny helvetin nopeesti, kun muistaa ne ekat sinkkupäivät niin selkeesti, mutta sit taas toisaalta tuntuu, että menny pirun hitaasti, kun tuntuu, että ne viimeset parisuhdepäivät tapahtui joskus Jeesuksen aikoihin. Emmää saatana tierä :D Vieläkin vituttaa ajoittain, mutta olen järkeillyt asian aukottomasti niin, että kolmisen viikkoa kun jaksaa, niin alkaa futiksen MM-kisat, jotka vie aika lähelle kuukauden (?) ja sitte onki jo heinäkuu ja melkee syksy :)

Mä taisin äskön tehdä aika pahan virheen.

Tosiaan erosin pari vuotta kestäneestä suhteesta tuossa noin kuukausi sitten. No, ero tuli sulassa sovussa ja sitten vielä eron päätteksi nusseimme muutamaan kertaan. Siinä sitten seuraavat kaksi päivää eron jälkeen viestiteltiin tuntemuksia toisillemme kunnes päätin, että tämän on nyt aika loppua, jotta saisin unohdettua naisen. Eilen kuitenkin rysähti, exä laittoi viestiä ja kyseli miten on mennyt ja blääblääblää. No, meikä siitä sitten innostui ja kysyin, että tulisiko tänään meille vähä juttelemaan kasvotusten asioista ja muija suostui.

Tänään sitten juteltiin kaikenlaisesta melko läheisissä tunnelmissa. Päätin kuitenkin kysäistä, että kaipaako yhtään meidän seksielämää ja vähän ehdottelinkin miten olisi. Olin siinä kohtaa melko varma, että exä lämpeäisi, mutta harmikseni hän piti kiinni puheistaan, että ei nussi kenenkään kanssa ihan vain oman nautintonsa vuoksi, vaan haluaa myös rakastaa henkilöä oikeasti syvästi ja parisuhde on pakollinen vaikka kuinka tekisi mieli. Tämä riipaisi ja syvältä, ei olisi pitänyt kuvitella liikoja jos muija sanoo, että on ikävöinyt minua.

Tuo samainen exä on siis myös löytänyt jo uuden poikaystäväehdokkaan ja tämän tosin tiesin jo kolmisen viikkoa sitten. En kuvitellut heidän olevan vielä mitenkään kovin läheisiä, mutta nähdessäni exäni kännykän taustakuvan, jossa he poseerasivat yhdessä iski todellisuus. Siinä sitten kyselin vähän tästä uudesta jätkästä ja lopulta muija itkeävollotti minulle miten hänestä tuntui niin pahalta, että tutustui tähän jamppaan miltei heti eromme jälkeen ja toivoi etten pitäisi häntä ihan ämmänä sen takia.

Taustatiedoiksi sen verran, että olin jo miltei unohtanut exän. Tietysti hän pyöri kuitenkin päässäni vähintään jokatoinen päivä ja ikävä oli välillä suuri. Erosta oltiin kuitenkin molemmat samaa mieltä, mutta silti syytän itseäni suhteen kariutumisesta vaikka muija väittää että molemmissa oli vikaa. Minä kuitenkin ajattelin suhteen jatkuvan ikuisesti ilman, että laitan tikkua ristiin. Olen myös vedellyt muutamat yhden illan jutut ja tälläkin hetkellä juttelen varmaan kolmen eri muijan kanssa päivittäin WhatsAppissa, mutta silti se entinen vain janottaa...

Mitäs vittua mun nyt pitäis tehdä? Jutella vielä exälle ja kertoa lisää tuntemuksista vai lopettaa viestittely taas kokonaan? Tuntuu tällä hetkellä taas ihan saatanan yksinäiseltä ja ahdistuneelta, olin miltei 100% varma, että muija haluaisi vielä pari kertaa vedellä vanhojen muistojen kunniaksi, mutta ei niin ei. Onneksi kuitenkin eräs frendi tulee kohtapuoliin kämpilleni pelaamaan änäriä, jauhamaan paskaa ja kittaamaan muutamat oluen.

Vaikeintahan tässä tuntuu silti olevan sen faktan hyväksyminen, että tuo exä ei ole enää minun, vaan jonkun toisen miehen. Exäni oli kuitenkin ensimmäinen nainen jota oikeasti rakastin ja josta välitin. Tulipas avauduttua, saatana!

TahtoMaali kirjoitti:

Mitäs vittua mun nyt pitäis tehdä?

Laajenna klikkaamalla

Katkaista kaikki yhteydet exään. Ei siitä erosta muuten toivu, kerron kohta hieman omia tuntemuksia omasta erostani. Sun kannattaa käydä läpi oma pääkoppasi, sillä et selvästikkään ole miettinyt tätä eropäätöstä loppuun asti, tai näin ainakin voisi päätellä ensimmäisestä virkkeestäsi.

Itse tosiaan kirjoittelin tähän ketjuun ensimmäistä kertaa jokunen viikko takaperin. Omakohtaisesti huomasin, että eroa käsittelee paljon paremmin, kun ei ole missään yhteyksissä exään. Alkoi tulla jo hyviäkin jaksoja, ja pääsin miettimisissäni niinkin pitkälle, että tämä erohan oli meille vain hyvä asia. Ja sitä se onkin, mutta huonompina päivinä sitä vain haikailee exän perään ja miettii että mitähän sekin tällä hetkellä tekee/onko sillä jo joku toinen.

Ikävä kyllä exä otti muhun yhteyttä viime viikolla, mistä alkoi taas tämä saatanan unettomuus ym voimattomuus. Meillä kun on tuo yhteinen koira, joka on ollut minulla erosta lähtien, niin hän alkoi vaatimaan multa rahaa koirasta, ja vetäisipä hän jo juristitkin tähän soppaan mukaan. Toki ostan häneltä hänen osuutensa eläimestä, ei ole siitä kiinni, mutta kun hän vaatii oman puolikkaansa kolmiskertaisena takaisin! Ei onnistu, jokin kompromissi tuohon on keksittävä.

Kehtasi vielä laittaa viestiä, että ei ole katunut eroamme hetkeäkään, ja että on nykyisin paljon hauskempaa ilman mua. Vittu. Pisti vihaksi. Ei mulla ainakaan ole tarvetta alkaa veistä kääntää haavassa, mutta hän näköjään saa jonkinmoista mielihyvää vastaavista tempauksista.

jyly kirjoitti:

Kehtasi vielä laittaa viestiä, että ei ole katunut eroamme hetkeäkään, ja että on nykyisin paljon hauskempaa ilman mua. Vittu. Pisti vihaksi. Ei mulla ainakaan ole tarvetta alkaa veistä kääntää haavassa, mutta hän näköjään saa jonkinmoista mielihyvää vastaavista tempauksista.

Laajenna klikkaamalla

No tuo viesti kyllä kertoo, ettet ainakaan mitään menettänyt kyseisessä mirkussa. Maalin jälkeisessä vaihdossa syttyy punalamppu helpoiten, keep it cool!

Jos se koira on ihan tavallinen koira (ei näyttely/jalostus/kisa -menestystä), niin puolet on sopiva hinta. Tai jos haluat junttia näyttää muijalle, niin sitten vähän ikäalennusta kehiin.

Drewiske kirjoitti:

No tuo viesti kyllä kertoo, ettet ainakaan mitään menettänyt kyseisessä mirkussa. Maalin jälkeisessä vaihdossa syttyy punalamppu helpoiten, keep it cool!

Laajenna klikkaamalla

Näimpä, ja niinkuin kirjoitin, niin alkaa silmät hiljaksiin aueta todellisuudelle ja sille, että näin on parempi. Kaikkea paskaa sitä tulikin kestettyä. Kiven alla tulee olemaan ne sulhasehdokkaat, jotka kestää kaiken sen paskamyrskyn tuon kimulin kanssa.

E: Puolet olen valmis maksamaan (500e). Vaatii koiran ovh:ta, joka oli 1300e. Rahanahne paskiainen.

TahtoMaali kirjoitti:

Mitäs vittua mun nyt pitäis tehdä?

Vaikeintahan tässä tuntuu silti olevan sen faktan hyväksyminen, että tuo exä ei ole enää minun, vaan jonkun toisen miehen. Exäni oli kuitenkin ensimmäinen nainen jota oikeasti rakastin ja josta välitin. Tulipas avauduttua, saatana!

Laajenna klikkaamalla

Joo, itse ainakin kehotan katkaisemaan yhteydet joksikin aikaa. Aiemmin tänne kirjotin omasta tilanteesta, muutama kuukausi sitten tuli ero neljän vuoden suhteesta. Ero oli itsessään sopuisa, mutta sen jälkeen oli sit vähän kaikkea muutakin sähläystä. Siitä viisastuneena jätin itte ottamatta yhteyttä exään. Pari kuukautta meni, ettei varmaan kolmea - neljää lausetta enempää vaihdettu keskenään, molemmat sai hermolomaa toisesta. Eron aikana toki puhuttiin, että ollaan tekemisissä, molemmat viihtyi toistensa kanssa, mutta suhde ei vaan toiminut. Ja tohon jälkimmäiseen kappaleeseen myös täysin samaa mieltä, miusta tuntui ekat pari kuukautta eron jälkeen just tasan tolta. Nyt sen on oppinu pikkuhiljaa hyväksymään ja toivon sille oikeestaan vaan kaikkee mahdollista hyvää. Sama mukava ihminen se on yhä.

Nyt sitten parin kuukauden hiljaa olon jälkeen törmäsin exään baarissa, siellä juteltiin ja vietettiin joku reilu tunti aikaa kahdestaan, juteltiin ja muisteltiin kaikkia hauskoja juttuja mitä meillä aikanaan oli. Molemmista vielä huomas että vanhoja muistoja ja yhdessä tekemisiä on ikävä, mutta silti molemmat ovat yhä sitä mieltä että ero teki meille molemmille vaan hyvää. Hiton kivan tunnin vietin, muistin taas pitkästä aikaa minkä takia toi ihminen oli miulle tärkeä. Vieläkin omalla tavallaan toki tärkeä ja sen kanssa on helppo jutella asioista, mutta silti eritavalla kun suhteen aikana (yllättäen). Myös exän suku on todella mukavaa porukkaa ja olin vähän ällikällä lyötynä kun exä pyys sen pikkuveljen lakkiaisiin kesäkuun alussa. Kai mie ainakin jatkobileissä jossain paikallisessa pubissa meen heitä moikkaamaan, tonne juhliin meneminen tuntuu vaan ihan helvetin vaikeelta. Miulla on tosi kiusaantunut olo tuon takia, tavallaan toki tyytyväinen, että miun seura on yhä siellä haluttua, mutta en yhtään tiiä viittinkö mennä sinne käymään. Oon hänen veljensäkin kanssa ollut tekemisissä eron jälkeen, joten sen puoleen tässä ei kai sen suurempaa ongelmaakaan olisi.

Mut mie en oikeesti ymmärrä tota parisuhteen jälkeistä seksiä. Ihan oikeesti, teidän suhde on ohi, jättäkää se toinen sinne yksinään ja menkää eteenpäin. Joo, pari viikkoa eron jälkeen asuttiin vielä samassa kämpässä, osittain myös samassa sängyssäkin vielä nukuttiin, muttei miulla tehnyt ees oikeastaan siinä vaiheessa mieli saada exältä seksiä. Kyllä sitä sitten siinä vaiheessa löysi muualtakin, kun sitä alkoi mieli tehdä.

Nyt "sinkkukesänä" ei sen kummemmin mitkään naiskuviot kiinnosta, paljon töitä, kuntoilua ja kavereiden kanssa hengailua. Katellaan sitten talvella, jos jotain sopivaa sattuisi vastaan tulemaan. En toki kieltäytyisi nyttenkään, jos oikea ihminen vastaan tulee, mutta en oo vielä kovin halukas tai valmis suhteeseen. Ja ei, en tarkoita tolla sinkkukesällä sitä, että saa heiluttaa häntää missä sitä ikinä haluaakaan heiluttaa. Nautitaan nyt vaan kesästä, saa rauhassa tehdä lain sallimat ylityöt ja rahaa pitkän talven varalle.

jyly kirjoitti:

Meillä kun on tuo yhteinen koira, joka on ollut minulla erosta lähtien, niin hän alkoi vaatimaan multa rahaa koirasta, ja vetäisipä hän jo juristitkin tähän soppaan mukaan. Toki ostan häneltä hänen osuutensa eläimestä, ei ole siitä kiinni, mutta kun hän vaatii oman puolikkaansa kolmiskertaisena takaisin!

Laajenna klikkaamalla

Onko exälläsi joku peruste vaatimukselleen? Muussa tapauksessa mielestäni puolet ostohinnasta on kohtuullinen korvaus eikä juristillakaan voi olla muuta sanottavaa asiaan. Jos koira maksoi 1300 €, niin silloin maksaisin 650€. En tiedä, mistä tuon 500€ laskit puoleksi koiran alkuperäisestä hinnasta.

jyly kirjoitti:

E: Puolet olen valmis maksamaan (500e). Vaatii koiran ovh:ta, joka oli 1300e.

Laajenna klikkaamalla

Kumpi maksoi koiran silloin kun se ostettiin ja onko jompi kumpi osallistunut koiran menoihin selkeästi enemmän? Puolet on minun matematiikkani mukaan 650.

TQoFE kirjoitti:

Kumpi maksoi koiran silloin kun se ostettiin ja onko jompi kumpi osallistunut koiran menoihin selkeästi enemmän? Puolet on minun matematiikkani mukaan 650.

Laajenna klikkaamalla

Minä ymmärsin, että tämä entinen pariskunta maksoi koirasta 1000€, vaikka koiran ovh oli tuolloin 1300€. Tällöin koirasta maksettu kauppahinta oli juurikin 1000€, ja puolet siitä on 500€.

Alamummo kirjoitti:

Onko exälläsi joku peruste vaatimukselleen? Muussa tapauksessa mielestäni puolet ostohinnasta on kohtuullinen korvaus eikä juristillakaan voi olla muuta sanottavaa asiaan. Jos koira maksoi 1300 €, niin silloin maksaisin 650€. En tiedä, mistä tuon 500€ laskit puoleksi koiran alkuperäisestä hinnasta.

Laajenna klikkaamalla

TQoFE kirjoitti:

Kumpi maksoi koiran silloin kun se ostettiin ja onko jompi kumpi osallistunut koiran menoihin selkeästi enemmän? Puolet on minun matematiikkani mukaan 650.

Laajenna klikkaamalla

jyly on maksanut puolet eli 500€ koirasta joten koiran hinta on ollut silloin 1000€. Nyt kuitenkin rahalle perso ex yrittää vaatia jylyltä koiran koko hintaa takaisin ja vielä ohjevähittäishintana eli ei sillä hintaa mitä he ovat siitä maksaneet. Näin ainakin omat aivoni tämän käsittivät.

EDIT: Seesam oli nopeampi.

TQoFE kirjoitti:

Kumpi maksoi koiran silloin kun se ostettiin ja onko jompi kumpi osallistunut koiran menoihin selkeästi enemmän? Puolet on minun matematiikkani mukaan 650.

Laajenna klikkaamalla

Koiran ovh (eli todennäköisesti jokin yleinen hinta kyseisen koiran pennulle) on ollut 1300, pariskunta on saanut koiran alennuksella ja maksanut 1000 euroa. Tästä 1000 euron hankintahinnasta puolet on 500 euroa. Simple?

e: superhidas. Kuinka kauan multa oikein kesti tämä viesti muotoilla?