Naisasiat

Leon kirjoitti:

Kunnioittakaa Gaussin käyrää. Unohtakaa turhat mustavalkoiset asetelmat.

Laajenna klikkaamalla

Kannattaako Gauss Palloseuraa? [vitsi]

Omasta kokemuksesta; meitä on moneen junaan ja osa jää asemalle, ei voi mitään! Oma soon_to_be ex-rouva on ollut aina sellainen, että omista tunteista saa puhuttua vasta sitten kun on tavallaan jo vähän liian myöhäistä. Punkku auttoi joskus, mutta yleensä vahinko oli jo ehtinyt tapahtumaan ja asian selvittely vaati pirusti aikaa ja tekemistä meikäläisen puolelta eikä tällöinkään saatu vältäämättä asiaa täysin finaaliin (jäi sinne taustalle kummittelemaan).

Esim. mulle tarjottiin aikanaan uutta duunia joka selkeästi lisäsi meikäläisen vastuita ja liksaa = "kellokortti" nurkkaan. Puhuttiin asiasta ja sovittiin, että OK, tässäpä hyvä mahdollisuus saada vähän nostettua elintasoa yms. About vuoden päästä duunien aloittamisesta hän oli järkkäämässä itselleen vapaata viikonloppua musta ja lapsista viitteellä "olis kiva saada vähän sellaista omaa aikaa", mutta todellisuudessa viettääkseen sen pari viikkoa aiemmin risteilyllä tapaamansa varatun kundin kanssa sängyssä peuhaten (ei tapahtunut, on vaan niin huono valehtelemaan). Tämän perkaamisessa meni oikeesti aika pitkään ja tuntuu, että jotain tästä meidän yhteisestä elämästä hajosi tuossa kohtaa! Syy "in a nutshell" oli se, että hän koki meikäläisen jättäneen hänet yksin ja kaipasin ilmeisesti vähän opetusta? No, olihan se duuni hemmetin raskasta ja tein paljon tosi pitkiä päiviä, mutta tämä hänen ratkaisunsa tuli mulle aikalailla puskista... Olisiko tilanne ollut toinen jos oltaisiin asiasta puhuttu? Varmasti näin, ja jäihän tuo asia meikäläisellekin kummittelemaan suhteellisen epäreiluna temppuna kun siitä täällä nyt about 10 vuotta myöhemmin vielä kirjoittelen (jos olisin tuon kaiken ajan viettänyt jätkien kanssa radalla enkä ansiotyössä niin olisi ollut vähän helpompi tuo opetus hyväksyä ;-)

pettter kirjoitti:

No ei silleen mitään, mutta mä en viitsisi suostua sellaiseen mitä tuossa tarkoitin. Siis sellaiseksi naisia miellyttäväksi tossukaksi. Ja ehkä mä en vaan ole ihan samalla aaltopituudella naisten kanssa tai jotain, mutta mun mielestä aika moni niistä on kiltisti sanottuna melko yksinkertaisia. Tunteilevatkin jostain täysin turhista jutuista jne. Kyllä varmaan kaikki tiedätte mitä mä tarkoitan. Kannattaa esimerkiksi kuunnella miten joku nainen puhuu puhelimessa jonkun naispuolisen kaverin kanssa. Miehet sanovat miten asiat on ja sillä sipuli.

Laajenna klikkaamalla

"Tossukat" on tietysti oma lajinsa ja en minäkään pidä järkevänä sellasta aisurimiestä joka tekee ihan mitä vaan miellyttääkseen. Naiset ei välttämättä ole ihan niin yksinkertaisia, mutta tosiaan monesti puhuvat ihan hälläväliä asioista. Voihan sen naisseuranki valita.

Naisista saa silti monesti tosi hyviä kavereita ja ei kannata automaattisesti ajatella naisesta että siitä ei tulis hyvää kaveria. Osa kavereista on just sillä mentaliteetilla, etteivät naisten kanssa hengaa ellei kyseessä ole joku hoito. Ite ainakin tykkään monenki naiskaverin seurasta. Se ei tarkota ettenkö haluis sekstata monen niiden kanssa, mutta muutenki pidän seurasta.

Jokeri23 kirjoitti:

Ihmetyttää snadisti tuollainen jako (tunnevammaiset miehet/empaattiset naiset), tuntuu hieman mustavalkoiselta näin radikaali jaottelu.

Laajenna klikkaamalla

Pitääkö oikeasti joka kerta erikseen mainita, että "tietenkään ei voi yleistää" tai että "en tarkoita jokaista miestä/naista maailmassa"? No selvä: on olemassa myös sellaisia miehiä, jotka kykenevät keskustelemaan fiksusti ihan mistä asiasta tahansa, myös ihmissuhteista. Ja vielä: on olemassa myös sellaisia naisia, jotka eivät tajua mistään mitään ja ovat myös ihmissuhdeasioissa täysiä torspoja. Kelpaako nyt?

pettter kirjoitti:

Onneksi musta ei tullut tuollaista. Siis luojan kiitos. Mä en edes teininä mietiskellyt mitään tuollaisia ihmissuhdejuttuja.

Laajenna klikkaamalla

Meitä on moneen junaan. Myös suklaisiin.

Miksi helvetissä naiset haluaa keskustella yöllä. Eikö asioita voi hoitaa päivällä.

Buddha kirjoitti:

Miksi helvetissä naiset haluaa keskustella yöllä. Eikö asioita voi hoitaa päivällä.

Laajenna klikkaamalla

Naiset ei osaa vetää päiväkännejä?

Miten ihmistä ei voi saada mielestään pois? Erittäin vaikeaa kun kyseinen ihminen pyörii mielessä. Ei, en seurustele. Tuskallista..

KuumaaKamaa kirjoitti:

Tapasin tuossa perjantaina yökerhossa suhteellisen viehättävän tytön jonka kanssa sitten vietin loppuillan. Numeronkin annoin kun pyysi. Yleensä en ole antanut numeroani tuntemattomille kuin aivan erikoistapauksessa. Nyt menin tämän virheen tekemään. Siitä lähtien ollaan oltu tiiviisti yhteydessä ja käyty kerran treffeilläkin jolloin oli ihan kivaa, mutta joku tässä kyllä häiritsee minua ainakin. Kyseinen neitokainen paljastelee jo salakavalasti kuinka haluaisi olla jotain enemmän kuin baarista löytynyt tapaus. Minä kun baarissa kännissä annoin vihreää valoa hänelle. Enkä ole sitä vihreää valoa vielä edes keltaiseksi muuttanut vaan myötäillyt mukana kuin mikäkin ihastunut "herrasmies".

On mulla hänen kanssaan todella hauskaa, mutta erityisesti (luonnollisesti) oma ulkonäköihanteeni ei kohtaa häntä juuri lainkaan. Tinderissäkin olin painanut punaista hänelle. Muuten todella mukava tapaus, mutta en ole saanut sellaista pientä poltetta sydämenpohjaan, kun hänet näen tai viestittelen hänelle.

Laajenna klikkaamalla

Eli oikein kiva tyttelityy, mutta ulkonäkö ei oikein miellytä vaikka olet viettänyt hänen kanssaan koko illan baarissa? Ei millään pahalla, mutta kuulostat kyllä aika hemmetin nirsolta. Kaukana mistään "tossukasta", ennemminkin "ämmä".

Ihan kokemuksen jonkunlaisella äänellä voin sanoa että pitkän päälle sillä naisen ulkonäöllä on HYVIN vähän merkitystä. Nainen kuin nainen riippumatta ulkonäöstä osaa tyydyttää sinut samalla lailla, tai mitä eroja siinä onkin niin ei riipu siitä ulkonäöstä vaan taidoista/halusta.

Ja toisekseen se "ihastumisen tunne" on myöskin herttisen yhdentekevää, se ei kuitenkaan kestä montaa kuukautta. Tärkeintä on se että kumppani on sellainen jonka kanssa a) pärjää myötä-&vastamäessä, b) siinä samalla on myöskin mukavampaa kuin yksinään.

Suosittelisin että lähdet tytön kanssa vaikka jonnekin matkalle muutamaksi päiväksi / viikoksi, anna itsellesi aikaa tutustua häneen ja hänen sinuun. Tiedä vaikka tulisit sieltä matkalta takaisin sillä fiiliksellä että "wau".

Carlos kirjoitti:

Ihan kokemuksen jonkunlaisella äänellä voin sanoa että pitkän päälle sillä naisen ulkonäöllä on HYVIN vähän merkitystä. Nainen kuin nainen riippumatta ulkonäöstä osaa tyydyttää sinut samalla lailla, tai mitä eroja siinä onkin niin ei riipu siitä ulkonäöstä vaan taidoista/halusta.

Laajenna klikkaamalla

Olen sinänsä ihan samaa mieltä. Noin se menee, mutta kyllä nyt lähtökohtaisesti naisen tulee näyttää silmissäsi jotenkin sievältä. Se ei tietenkään tarkoita, että tämän tulisi olla joku maailmanluokan kaunotar joka saa jalat välittömästi alta. Tässä astuu sitten ne kuuluisat makuasiat, joku neiti X on minun mielestäni vallan viehättävä ja toinen ei koskisi pitkällä tikullakaan. Ei minulla ainakaan nyt ole ihan kauhean tarkkoja kriteerejä, miltä toisen tulee näyttää. Olen elämäni aikana mieltynyt monenlaisiin naisiin, mutta lähinnä yksi kriteeri on, että ylipainoisen kanssa en ala seurustella. Ei vaan pysty ihastumaan saati rakastumaan naiseen jolla on ylipainoa. Siinä menee raja, sen verran pinnallinen olen. En nyt muotovalio ole itsekään, mutta en nyt todellakaan ole ylipainoinen joten mielestäni minulla on oikeus haluta kumppani joka kehotyypiltään vastaa omaani. Pyöreys ja kurvit ei ole paha asia tietenkään.

Tärkein kriteeri naisen kanssa on tietysti se, että löytyy sen verran yhteisiä kiinnostuksia, että syntyy sujuva keskusteluyhteys ja innokkuutta samoihin asioihin. Jos nuo tekijät puuttuu, niin ihan sama miltä toinen näyttää. Naida niksauttaa voi kerran pari, mutta mielenkiinto molemmilta alkaa varmasti hiipua nopeasti.

Tässä onkin se suurin ongelma, jos sellaiseksi sitä haluaa sanoa, naisten kanssa. En nimittäin useimpien kanssa oikein saa mitään mielenkiintoista keskustelua aikaan koskaan. Huomaan ikävystyväni nopeasti ja salaa toivovani, että tapaaminen olisi ohi. Kohteliaana veikkosena en sitä osaa sanoa, vaan esitän kiinnostunutta usein. Tiedä sitten, kuinka onnistuneesti, mutta on nuo jotkut joskus halunneet tavata uudelleenkin.

Sitä siis odotan, että löytyisi nainen, jonka kanssa syntyy kaikkea juteltavaa luontevasti ja jaamme samat kiinnostukset. Silloin ehkä saattaisin ihastua taas. Muuten kyllä ei tunnepuolella syvällisempiä vipinöitä saa oikein kukaan mirmeli tätä nykyä. Seksiin perustuneita enemmän tai vähemmän lyhyitä "suhteita" on ollut, mutta niissäkin juuri ei ole syntynyt oikein mitään henkistä kontaktia. En tuosta suinkaan syytä vastapuolta yksinomaan, vaan kyllä minussakin joku mättää, kun en jaksa kiinnostua. Jos aihe ei nappaa, niin se ei todellakaan nappaa ja en jaksa keskittyä siihen kuin pintapuolisesti.

Alan kai erakoitua, kun viihdyn itsekseni niin paljon. Poislukien satunnaiset illanvietot kaveriporukassa, joka riittää sosialisointina. Pidemmän päälle ihmisten seurassa alkaa uupua ja tulla halu yksikseen omaan rauhaan.

KuumaaKamaa kirjoitti:

Kyseinen tapaus muutenkin vaikuttaa todella luotettavalta ja mukavalta ihmiseltä, mutta vain kaverisuhteena ajateltuna. Tämä on minulle todella uusi tilanne ja vaikka olen rukkasia antanut useasti(joopajoo), en halua ketään loukata. Ja eniten minä häntä loukkaan jos en hänelle asiasta kerro, että mitään vakavaa meistä ei voi tulla. Mutta kun tietäisi, että miten sen hänelle ilmaisisi sopivalla ja loukkaamattomalla tavalla.

Laajenna klikkaamalla

Suosittelen ensin yrittämään Carlosin antamaa vinkkiä, mutta jos oikeasti ei natsaa, niin sitten pitää kyllä olla sen verran miestä, että avaa suunsa. Mitä pidempää pidät tätä naista ns. "löysässä hirressä", sitä pahemmalta se totuuden kertominen tuntuu, niin itsestä kuin toisestakin. Joko ollaan täysillä mukana, tai sitten ei olla ollenkaan, mutta tuollainen välimallin treffailu ja viestittely on suorastaan törkeää toista kohtaan.

Tiivistettynä, jos et halua loukata, tee heti selväksi miten asiat ovat, tai sitten lähdet täysillä hommaan mukaan ja katsot mitä tapahtuu. Mitä nopeammin, sen parempi, mutta joku ratkaisu on pakko tehdä.

Hawk #22 kirjoitti:

Mitä pidempää pidät tätä naista ns. "löysässä hirressä", sitä pahemmalta se totuuden kertominen tuntuu, niin itsestä kuin toisestakin. Joko ollaan täysillä mukana, tai sitten ei olla ollenkaan, mutta tuollainen välimallin treffailu ja viestittely on suorastaan törkeää toista kohtaan.

Laajenna klikkaamalla

Mää oon samaa mieltä. Naiset tuppaa muutenkin romantisoimaan elämää enemmän ja ajattelevan pidemälle kuin ens perjantaille. Kantsii sanoa tytölle mahdollisimman pian jos ei oikeesti kiinnosta virittää suhdetta. Tällänen mukana roikuttaminen on tosi epäreilua, ihan molemmilta sukupuolilta yleensäkin.

Carlos kirjoitti:

Eli oikein kiva tyttelityy, mutta ulkonäkö ei oikein miellytä vaikka olet viettänyt hänen kanssaan koko illan baarissa? Ei millään pahalla, mutta kuulostat kyllä aika hemmetin nirsolta. Kaukana mistään "tossukasta", ennemminkin "ämmä".

Ihan kokemuksen jonkunlaisella äänellä voin sanoa että pitkän päälle sillä naisen ulkonäöllä on HYVIN vähän merkitystä. Nainen kuin nainen riippumatta ulkonäöstä osaa tyydyttää sinut samalla lailla, tai mitä eroja siinä onkin niin ei riipu siitä ulkonäöstä vaan taidoista/halusta.

Laajenna klikkaamalla

Minun jonkunlaisella kokemuksella mielipide naisen ulkonäöstä on muodostunut päinvastaiseksi. Suurin osa aikuisiästä on tullut vietettyä pitkässä parisuhteessa, jossa kumppanin paino ajan funktiona noudatteli jokseenkin gaussin käyrää, eli alussa oli timmi, keskivaiheilla vähän ylimääräistä ja lopussa taas timmi. Kyllä se ulkonäkö vaan perkele vaikutti vaikka muut ominaisuudet kompensoivatkin sen verran, ettei siitä mitään kynnyskysymystä tms. olisi tullut vaikka vielä muutama kilo olisikin tullut lisää. Kuitenkin kun suhteen about puolivälin jälkeen kumppani alkoi taas kaunistumaan, muuttui seksikin taas koko ajan miellyttävämmäksi ja miellyttävämmäksi, vaikka mukavaahan se oli tietysti aina missä ja milloin tahansa.

Myös lyhyemmissä "suhteissa" sama logiikka on tuntunut pätevän aina. Viime ajatkin ovat tuntuneet ajoittain tuskallisilta, kun on pari hyvää panoa, jotka eivät kuitenkaan ole niin hyvän näköisiä että niitä ihan tuosta vaan haluaisi lähteä panemaan. Siis nämä tyypit on ihan mukavia, tavallaan hyviä kavereita, eikä mitään rumia vaan ihan tavismammoja, ja se seksi on niiden mielestä todella hyvää, ja olisi varmaan munkin mielestä, ellei siinä jyystön lomassa aina välillä automaattisesti mietityttäisi se ulkonäkö että miksiköhän tässä jotain tällaista panen.

Ei se viisari vaan itsestään värähdä, vaan tarvitsee tietynlaisen ärsykkeen. Jotain syvällistä biologiaa siinä taustalla tuntuu olevan. Tai sitten vaan puhtaasti vinksahtaneen länsimaisen kulttuurin synnyttämää pinnallista terveyden ja hyvinvoinnin ihannointia, päätä itse.

kahden suunnan sentteri kirjoitti:

Siis nämä tyypit on ihan mukavia, tavallaan hyviä kavereita, eikä mitään rumia vaan ihan tavismammoja, ja se seksi on niiden mielestä todella hyvää, ja olisi varmaan munkin mielestä, ellei siinä jyystön lomassa aina välillä automaattisesti mietityttäisi se ulkonäkö että miksiköhän tässä jotain tällaista panen.

Laajenna klikkaamalla

Oletko ihan varma että seksi on niiden mammojen mielestä oikeasti todella hyvää, eikä "ei nyt ole muutakaan miehentynkää tarjolla niin täytyy nyt tämän kanssa harrastaa seksiä vaikkei tyyppi oikein kyllä nappaakaan, ja vielä pitää kehua että se jaksaa innostua"? Että jos ei sinua nappaa, niin ei nappaa välttämättä niitä "panojakaan", mutta puolin ja toisin silti pannaan.

KuumaaKamaa kirjoitti:

Minä sitten ilmeisesti olen "tossukka".

Laajenna klikkaamalla

No en minä "tossukalla" sun kaltasta tilannetta tarkottanu. Sinähän vaan mietit miten torjunnasta tulis suhtkoht kivuton jos sen meinaat tehdä. Tarkotin tapauksia, jotka esim. siinä kaverimies asemassa tekee mitä tahansa sen naisen eteen. Jos ovat parisuhteessa niin ei ole omia mielipiteitä.

Eikä tuo "tossukka" asema ole sinänsä huono jos itse siinä viihtyy. Monelle tuo näyttää olevan vaan se tilanne, että pääasia että on joku nainen vaikka se alistaa koko ajan.

kahden suunnan sentteri kirjoitti:

...ellei siinä jyystön lomassa aina välillä automaattisesti mietityttäisi se ulkonäkö että miksiköhän tässä jotain tällaista panen.

Ei se viisari vaan itsestään värähdä, vaan tarvitsee tietynlaisen ärsykkeen. Jotain syvällistä biologiaa siinä taustalla tuntuu olevan. Tai sitten vaan puhtaasti vinksahtaneen länsimaisen kulttuurin synnyttämää pinnallista terveyden ja hyvinvoinnin ihannointia, päätä itse.

Laajenna klikkaamalla

Kaverin kanssa juuri vappuna juteltiin, että läskiä ei vaan pysty panemaan. Ei sitten millään. Vaikka muhkumpi nainen olisi kuinka kiihkeä ja kasvoistaan kaunis, niin se sormien läpi pursuava iho vie kaiken kiihkon itseltä. Ei pysty. Samoin kasvojen ja varsinkin silmien ja hymyn pitää olla sellaiset että niihin voisi jumittua tuntikausiksi. Jos vähänkin tekee mieli kääntää oma katse pois kun nassu ei miellytä, niin ei kannata lähteä edes kokeilemaan. Samaan aikaa yksi parhaista kavereistani taas vannoo vain isojen naisten perään. Makuasioita.

Mä olen nirso - ollut aina. Mä olen myös sinkku - ja ollut pitkään. Mutta kun oma asenne on se, että vain erittäin hyvä kelpaa tai sitten ei lainkaan. Ja tämä koskee montaa muutakin asiaa elämässä: en omista autoa koska mulla ei ole varaa ostaa sellaista millaisen haluaisin. Asunto on loistava ja hyvällä alueella, omaa en olisi muualta ostanutkaan. Matkoille kun lähden niin se on 2-3 viikkoa kaukomailla, eikä viikko jossain Kanarialla ja Turkissa. Vaikka siihen reissuun pitäisi sitten säästää vuosi jos toinenkin.

En osaa sanoa, että mistä tämä ajattelutapa johtuu, mutta se on ollut mulla jo teini-iästä lähtien. Lapsena saatiin vain se mihin oli varaa ja jos jotain oikein halusi, niin sen eteen piti tehdä töitä ja tienata rahat itse. Ei me missään köyhyydessä eletty, mutta vanhempani ovat erittäin vaatimattomia ihmisiä. Ehkä se tulee sitten siitä, etten halua olla kuten vanhempani.

Monet (nais)kaverini ollessani 25-35 ikäinen haukkuivat mua tunnevammaiseksi. Tiedän etten ole kovinkaan empaattinen ainakaan vieraita ihmisiä kohtaan, koska miten ihmeessä voit tuntea jotakin kohtaan jota et millään tavalla tunne? Toisaalta taasen pistän kuukausittain rahaa Unicefille, jotta joku köyhä Afrikassa saa ruokaa.

Tuolla joskus aiemmin mainitsin, että minulla ei ole juuri minkäänlaista "metsästysviettiä", joka ainakin monelle kaverilleni tulee pikku hönössä. Heidän on pakko lähteä baarissa jahtaamaan naisia. Ja kun tulee pakit niin eikun toisen kimppuun. Mä enemmänkin tarkkailen paikaltani, että minkälaista emäntää on liikenteessä - ja samalla juon itseni humalaan. En edes muista koska olisin mennyt jollekin naiselle suoraan juttelemaan sillä mielellä, että otanpa tuosta itselleni naisen yöseuraksi. Mutta jos joku viehko nainen tulee minulle, niin mä olen heti valmis lähtemään. Nyt sitten Jatkoajan kotipsykologit voi kertoa että mistä tämä tällainen johtuu.

Puretaanpa vitutusta taas tänne, auttoi viimeksikin alkuvuodesta!

Jatkona edelliseen tarinaani, empiirinen tutkimukseni naisten ajatusmaailmasta ja pysyvän parisuhteen etsimisestä on ns. haukannut paskaa kerta toisensa jälkeen.
Jokin menee aivan saatanan vihkoon treffien 1-3 aikana tai sit niiden välissä tapahtuu jotain. Vedetään odottamatta frendikortti takataskusta tai sanotaan suoraan et nyt ollaan ihan eri fiiliksillä liikkeellä (tämä sentään ei vituta niin paljon kuin tuo eka).

Olen deitannut sekä itse pokaamiani että kavereiden järjestämiä mimmejä, mutta lopputulos on ollut joka kerta yllä kuvatun mukainen. Muutaman kanssa tiesin heti et tää juttu ei nyt lennä, mutta kaksi sellaista pakettia on tullut vastaan et hymyilin viikon putkeen ennen kuin kosahti.

On käyty syömässä, pidetty hauskaa, naurettu, suudeltu. Peittoa ei ole heiluteltu, mutta se on ollut myös oma valintani (ei tosin aina). Peiton heilutukseen on ollut muutama "retkipatja" mutta näiden kanssa ei ole tarvinnut edes miettiä suhteen viemistä muulle tasolle. Ei siis mitään vaimomatskua tosiaan mutta täydellisiä roolipelaajia.

Olen jo niin vitun kyllästynyt ja kyrpiintynyt nykytilanteeseen et harkitsen vakavasti jonkin helvetin Tinderin asentamista luuriin. Ei tässä varmaan auta kun vaan yrittää löytää näitä yhden illan juttuja ja heiluttaa peittoa maksimaalisen paljon kun ei tunnu seurustelu/rakastuminen olevan vaihtoehto.

Asiat pitäs tietenkin osata laittaa perspektiiviin ja onhan tää vähän huvittavaa purnata asiasta kun ihmisillä on oikeasti ongelmia/vaikeuksia. Kavereiden kanssa näistä voin jutella mutta jotenkin ei viitti parisuhteessa/naimisissa/avoliitossa oleville ihmisille vuodattaa näitä juttuja kun ei mua kiinnostanu hirveästi sinkkukaverien avautumiset naimisissa ollessani. Eipä mulla olisi ollut mitään neuvoja antaakaan tosin, näytän olevan täysin kujalla naisten sielunelämästä.

Leelian Lepotuoli, TQoFE ja Carlos, teidän vinkkejä odotan erityisesti, koska teillä tuntuu olevan täyspäisiä vastauksia / feedbackia näihin asioihin liittyen.

Vitutus purettu (ja puettu sanoiksi), kiitos ja anteeksi.

Neion Deion #21 kirjoitti:

On käyty syömässä, pidetty hauskaa, naurettu, suudeltu. Peittoa ei ole heiluteltu, mutta se on ollut myös oma valintani (ei tosin aina). Peiton heilutukseen on ollut muutama "retkipatja" mutta näiden kanssa ei ole tarvinnut edes miettiä suhteen viemistä muulle tasolle

Laajenna klikkaamalla

Ehkä olisi kannattanut heiluttaa peittoa nimenomaan niiden kanssa, joiden kanssa oli hauskaa ja joista ilmeisesti pidit. Kyllähän hekin seksistä pitävät niinkuin kaikki muutkin normaalit ihmiset. On virhe asettaa tällaisia naisia jalustalle. Siitä kaikki lähtee menemään pieleen.

Nyt halveksit joitakin naisia kutsumalla heitä retkipatjoiksi, mikä osoittaa ilmeisesti kypsymättömyyttäsi ja kykenemättömyyttäsi aitoihin suhteisiin naisten kanssa. Olen ollut naimisissa kolme kertaa, muutaman kerran avoliitossa, seurustellut monen kanssa ja satunnaisesti viettänyt iltoja ja öitä lukemattomien naisten kanssa. Kolmessa maanosassa. Jutellen ja rakastellen fiksusti tai vaan humalaisessa sekoilussa. Mutta nämä kaikki ihmiset ovat olleet vähintään yhtä arvokkaita ihmisiä kuin minä. Kasva aikuiseksi niin sinäkin voit löytää fiksun ja halukkaan naisen, jonka kanssa sinulla on hyvä olla.

penaz kirjoitti:

Ehkä olisi kannattanut heiluttaa peittoa nimenomaan niiden kanssa, joiden kanssa oli hauskaa ja joista ilmeisesti pidit. Kyllähän hekin seksistä pitävät niinkuin kaikki muutkin normaalit ihmiset. On virhe asettaa tällaisia naisia jalustalle. Siitä kaikki lähtee menemään pieleen.

Nyt halveksit joitakin naisia kutsumalla heitä retkipatjoiksi, mikä osoittaa ilmeisesti kypsymättömyyttäsi ja kykenemättömyyttäsi aitoihin suhteisiin naisten kanssa. Olen ollut naimisissa kolme kertaa, muutaman kerran avoliitossa, seurustellut monen kanssa ja satunnaisesti viettänyt iltoja ja öitä lukemattomien naisten kanssa. Kolmessa maanosassa. Jutellen ja rakastellen fiksusti tai vaan humalaisessa sekoilussa. Mutta nämä kaikki ihmiset ovat olleet vähintään yhtä arvokkaita ihmisiä kuin minä. Kasva aikuiseksi niin sinäkin voit löytää fiksun ja halukkaan naisen, jonka kanssa sinulla on hyvä olla.

Laajenna klikkaamalla

Kiitos feedbackista.

"Easy come, easy go"-naiset eivät oikein sytytä. En mielestäni asettanut jalustalle tapaamiani mimmejä, yhden kanssa olisin hypännyt saman tien punkkaan mikäli ilta olisi jatkunut siihen suuntaan.

Se ei oikein avaudu, miten halveerasin naisia tuolla kuvauksellani? Pointti oli kuitenkin se, että molemmille osapuolille oli hyvin selvää, ettei tästä tarvii potea huonoa omaatuntoa tai miettiä seuraavana aamuna/viikkona et mitäs seuraavaksi. Sopiiko "friends with benefits" paremmin sitten?

Aikuiseksi kasvaminen on prosessi ja elämä ikuinen koulu. Parhaani teen ja tuskin täällä neuvoja kysyisin jos olisin saanut opinnot päätökseen.

Vitun naiset.

Oli sovittu tällit huomiselle, oltaisiin menty kahville, leffaan ja ehkä panolle siitä lämmittelyjen jälkeen, vaikkakin tuo viimeisin on omaa harhakuvitelmaa. Tai koko tarina.

Jokunen viikko sitten kirjoittelin omasta erosta tähän topiciin, ja nyt kun siitä on hiljaksiin toivuttu, niin tottahan sitä on pistettävä uutta matoa koukkuun. Otin yhteyttä "vanhaan" tuttuun, ja kuulumisien vaihdon jälkeen tää pörö kertoi miettineensä minua useaan kertaan viime aikoina, muttei kehdannut ikinä häiritä mua ja soittaa/viestitellä.

Viestiteltiin neljä vitun päivää tällä viikolla, ja sovittiin juurta jaksain mitähän sitä tehtäisiin huomenna yhdessä, kun tässä pitkästä aikaa taas nähdään. Mulla oli hyvä fiilis tän tapaamisen suhteen, ajoin jopa pallikarvat pitkästä aikaa tätä päivää varten. Ja runkkasin, niin ei nallikaan pala turhan ripeään.

Mutta mitäpä muutakaan, tää on niiin mun tuuria, työpäivän aikana tää kisuli laittaa viestiä, että ei haluakkaan enää tavata mua. "Sulla oli silloin sun mahis, mut päläpälä nyt on nyt ja huominen on huomenna. En haluukkaan enää nähä sua." Pillu oli mielessä tänäänkin koko 10h työpäivän.

No ei mitään, ei sitten nähdä. En ois halunnutkaan.

Tinderkin on koluttu läpi, eikä sielläkään ole sen kummempia tapahtunut, matchit laskettavissa yhden käden sormilla. Mikä teitä naisia vaivaa? Miksi annatte epätoivoisien kollien turhaan elätellä toiveita jostain sen suuremmasta?

Pitäisikö erota?

Takana on nyt 14 vuotta naimisissa oloa. Riitoja on ollu enemmän ja vähemmän, pääasiassa vähemmän, mutta asioista, jotka eivät tule muuttumaan. Pieniä, sinällään merkityksettömiä asioita, mutta ne näkyvät joka päivä ja vituttavat joka päivä. Ts. vaimoni ei näe toiminnassaan virheitä, eikä varsinkaan voi niitä myöntää. Oon asian kans yrittänyt elää, mutta ei oikein jaksais enää. Isoista asioista (rahat, asuminen, lasten kasvatus, eläminen pääosiltaan, jopa politiikka) ollaan muuten samaa mieltä, eroamispäätös on vaan vielä hakusessa.

No miksi erota? No, nuo em. seikat vituttavat, ei sen enempää kuin aiemminkaan, mutta lapset joutuvat torailua kuuntelemaan. Se nyt menettelis varmaan monienkin mielestä, itsenikin mielestä tavallaan, mutta häiritseehän se.

Toinen, isompi, seikka on tapaamani nainen. Tapasin hänet eka kerran n. 30 vuotta sitten ja olemme aina tavatessamme viihtyneet älyttömän hyvin keskenämme. Välissä oli tosin n. 15 vuotta, että emme tienneet toisistamme. Pari vuotta on tullu säännöllisen epäsäännöllisesti viesteiltyä fasessa, toissa talvena alkoi tapahtua enemmänkin. Kävimme lätkämatseissa yhdessä, syömässä jne. Kaikkea sitä, mihin vaimoani ei napannut lähteä. Olin jo ehtinyt tottua siihen, että matseissa, baareissa, rannalla, rullaluistelemassa, frisbeegolfissa jne. käyn miesten kans tai ainakin ilman vaimoani. Homma muuttui tämän uuden naisen myötä. Olen tehnyt paljon mukavia asioita kanssaan, viihdyn erinomaisesti, kun olemme yhdessä, samoin hän mun kans. Panohommia ei ole ollut, koska omaan vielä vähän moraalia.

Ongelmallista tässä on kolme lastani ja heidän kasvuympäristö. Lähteäkö vai jäädä? Ja miten ero vaikuttaa heihin? Vanhin on koulussa kolmannella, nuorin on nelivuotias.

Ja jotta homma ei ois liian helppoa, tämä toinen nainen muutti Jenkkien itärannikolle elokuussa, "suhde" on ollut skypen ja vierailujen varassa. Itse oon selvittänyt, että saisin töitä tod.näk. myös Jenkeistä, mutta naisen puolesta voisin elää varsin suurella palkallaan myös hänen luona.

Vaimoni tietää kuvion ja odottaa mun ratkaisuja. Mitäpä tekisitte itte?

Johan kirjoitti:

Vaimoni tietää kuvion ja odottaa mun ratkaisuja. Mitäpä tekisitte itte?

Laajenna klikkaamalla

Jos olisin sinun asemassasi, jäisin perheeni luokse. Kertomasi perusteella vaimosi ja sinun parisuhteesi voisi olla paremmassa hapessa mutta se ei ole vielä siinä vaiheessa että ero olisi ainoa vaihtoehto. Näissä suhteen aikana tapahtuvissa ihastuksissa on se vaara että se ihastus vie mennessään. Kun arki lopulta koittaa, se voi olla samaa mitä aikaisemmassa suhteessa mutta se voi olla toki myös parempaa tai jopa pahempaa. Sulla on vielä kaksi isoa haastetta tässä. Ensinnäkin, mitä jos se suhde sitten kariutuu kun olette siellä Jenkeissä? Sulla ei ole sitten mitään muuta kuin ehkä se työ. Toinen asia jota kannattaa miettiä on lapsesi. On ihan eri asia erota ja aloittaa uusi suhde samassa kaupungissa. Lapsia voi silti tavata eikä se ole lapsille niin raskasta kuin se että isä muuttaa toiselle mantereelle eikä lapset voi enää isäänsä fyysisesti tavata. Eivät voi halata tai touhuta isän kanssa. Varsinkin kun lapset ovat vielä noin nuoria. Se voi olla todella haitallista lapsiesi kehitykselle.

Kuitenkin, lopulta sinun täytyy kuunnella sydäntäsi mutta myös järkeäsi ja tehdä ratkaisut itse. Huomionarvoista on että vaimosi tietää kaiken tämän mutta silti kunnioittaa sinua sen verran että antaa sinun tehdä omat ratkaisusi. Monet olisivat kilahtaneet täysin ja siellä olisi täysi sotatila tällä hetkellä. Silloin toki ratkaisukin saattaisi olla helpompi.

Johan kirjoitti:

Pitäisikö erota?

Takana on nyt 14 vuotta naimisissa oloa. Riitoja on ollu enemmän ja vähemmän, pääasiassa vähemmän, mutta asioista, jotka eivät tule muuttumaan. Pieniä, sinällään merkityksettömiä asioita, mutta ne näkyvät joka päivä ja vituttavat joka päivä.

Laajenna klikkaamalla

Jos kerran tiedostatte, että ongelmat ovat pikkuasioita, niin kannattaisiko niitä yrittää ratkoa vaikka ammattiauttajan kanssa? En sano tätä vittuiluna vaan tama on ihan omaa pohdintaa. Olen samoilla linjoilla Kulttimörön kanssa.

Johan kirjoitti:

Pitäisikö erota?

Laajenna klikkaamalla

Minä lähdin tuollaisessa tilanteessa, eikä kaduta yhtään. Älä eroa toisen naisen takia, eroa itsesi takia. Minullakaan ei loppujen lopuksi ollut muuta yhteistä exän kanssa, kuin lapset ja talo ja se vitutti päivä päivältä minua enemmän. Jos toista ei kiinnosta yhtään liikunta / harrastaminen / samat asiat ja itse ei pysty paikallaan olemaan, niin miksi vitussa sitä itseään kiduttamaan. Uusi elämäni on vasta tosin aluillaan, näin sen itse näen, mutta päivääkään en vaihtaisi pois. Elämä on ihmisen parasta aikaa!

jyly kirjoitti:

Tinderkin on koluttu läpi, eikä sielläkään ole sen kummempia tapahtunut, matchit laskettavissa yhden käden sormilla. Mikä teitä naisia vaivaa? Miksi annatte epätoivoisien kollien turhaan elätellä toiveita jostain sen suuremmasta?

Laajenna klikkaamalla

Älä purista mailasta liikaa. Yritä elää ja nauttia siitä, niin niitä asioita tapahtuu. Epätoivoisuuden voi haistaa ja se ei ole sinulle hyväksi.

Kulttimörkö kirjoitti:

Huomionarvoista on että vaimosi tietää kaiken tämän mutta silti kunnioittaa sinua sen verran että antaa sinun tehdä omat ratkaisusi. Monet olisivat kilahtaneet täysin ja siellä olisi täysi sotatila tällä hetkellä. Silloin toki ratkaisukin saattaisi olla helpompi.

Laajenna klikkaamalla

Tähän kohtaan sellainen kommentti (omasta kokemuksesta), että tuo vaimosi suhtautuminen (astiat eivät lentele jne.) voi hyvinkin johtua yksinkertaisesti siitä, ettei hän enää oikeastaan edes välitä.

Riiteleminen on rasittavaa kaikille osapuolille, mutta parisuhteessa näkisin vielä vaarallisemmaksi sen, ettei enää viitsitä edes riidellä! Se kun tarkoittaa, ettei suhteessa ole tunnetta suuntaan eikä toiseen (raivo ja rakkaus ovat aika lähellä toisiaan)... Oma kokemukseni => kun oikein huolella aikanaan riideltiin ja sovittiin niin pari päivää sen jälkeen meni punkassa peuhatessa. Vikat about 5 vuotta mentiinkin sitten tuolla "couldn't care less"-meiningillä ja rouva muutti omaan kämppään tuossa Pääsiäisen aikaan.

Näissä eropohdinnoissa pitäisi aina yrittää muistaa se, että ero on yksi asia ja uusi suhde sitten ihan kokonaan toinen juttu. Tietysti pitää erota, jos ongelmat ovat sovittamattomia eikä minkäänlaista ratkaisua löydy. Jos eroon päädytään, niin sitten tietysti voi alkaa miettiä uutta suhdetta, mutta ennen sitä pitäisi pystyä ajattelemaan omaa sen hetkistä liittoa erillään tästä ihastuksesta, vaikka se ehkä vaikeaa tai mahdotonta onkin.

Ja itse kyllä myös ajattelen, että vaikka olen tuon naisen kanssa perheen perheen, niin erityisesti olen sitoutunut niihin lapsiin ja heidän kanssaan olen paljon vahvemmassa liitossa kuin kenenkään naisen kanssa on mahdollista olla. Tässä katsannossa en missään tapauksessa itse lähtisi esimerkiksi eri maahan asumaan kuin missä lapseni asuvat.

En tiedä, tuliko nyt vähän falskin oloisia neuvoja, mutta näin minä tämän ajattelen, vaikka ymmärrän hyvin, että tuollaisessa tilanteessa analyyttinen pohdinta voi olla aika haastavaa.