Pelijärjestelmä olympialaisissa

Jos sarjamuodossa pidettäisiin joukkuemäärä kurissa, eli tällä hetkellä ehkä enintään kahdeksassa, en näe suurta mahdollisuutta viimeisten pelien lässähtämiseen, kunhan otteluohjelma laaditaan huolella (esim. viimeisiksi otteluiksi Suomi-Ruotsi, Kanada-Usa, Venäjä-Kanada tai Venäjä-Usa). Eikä pudotuspelisysteemikään takaa lässähtämättömyyttä, todisteena tämän päivän finaali, jossa tunnelma oli ihan surkea ja peli käytännössä lässähti 1-0 maaliin.

Trilisser kirjoitti:

Ei toki automaatio, mutta kannattaa huomioida se, että nykyisinhän neljällä neljää vastaan pelataan (ilman jäähyjä) vain äkkikuolemajatkoajalla, ja minustä nimenomaan äkkikuolemasysteemi tappaa pelistä riskinoton.

Laajenna klikkaamalla

Niin tai pääsääntöisestihän 4-4 peliä pelataan silloin kun molemmat joukkueet ovat jo varmistaneet yhden pisteen jolloin voidaan ottaa riskiä, tämä on juuri mielestäni monia hämännyt siihen että 4-4 peli olisi hyökkäävämpää. Todellista tilannetta ei oikein pysty arvioimaan kun kunnolla sellaista peliä ei pitkiä jaksoja pelata.

Westerlund eilen sanoi että hyökkäyksen päättäminen on tänä päivänä hänestä kaikista merkittävin asia. Mitä sen merkitys sitten olisi 4-4 pelissä? Väitän että kasvaisi potenssiin kaksi ellei peräti kolmeen. Valmentajat joutuisivat ensisijaisesti miettimään miten kannattaa tai voidaan hyökätä 4-4 pelissä niin että riskit eivät nouse kohtuuttomiksi. Myöskin karvaaminen voisi kuolla pelistä kun neljän pelaajan muoto pitäisi koko ajan säilyttää tiiviinä. Helposti pelistä voisi tulla tietyllä tavalla käsipalloa, jossa kiekkoa saatettaisiin hyvinkin pitkiä aikoja kontrolloida omalla alueella, ikään kuin houkutellen vastusta pois omasta muodostelmasta jotta päästään hyökkäämään. En jaksa millään uskoa että pelistä tulisi mitään hurlumheita päästä päähän vaan nimenomaan suunnanmuutokset vähenisivät. Nousisiko maalimäärät, ehkä nousisivat, en tiedä, mutta peli pomminvarmasti muuttuisi. Taktiikalla olisi entistä suurempi merkitys, ei ehkä minusta huono olisi mutta uskon että niin sanotun peruskatsojan silmissä pelistä tulisi tylsempää.

steepler kirjoitti:

Westerlund eilen sanoi että hyökkäyksen päättäminen on tänä päivänä hänestä kaikista merkittävin asia. Mitä sen merkitys sitten olisi 4-4 pelissä? Väitän että kasvaisi potenssiin kaksi ellei peräti kolmeen. Valmentajat joutuisivat ensisijaisesti miettimään miten kannattaa tai voidaan hyökätä 4-4 pelissä niin että riskit eivät nouse kohtuuttomiksi.

Laajenna klikkaamalla

Eikös Karri Kivi antanut U20-finaalin jatkoajalla puolustajille luvan nousta röyhkeämmin maalille? Ristolainenkin ennen ratkaisumaalia oli jo pari nousua tehnyt. Mua jo sillon kiinnosti tuo ajatustapa mutta en ole kuullut tai lukenut taustoja. Jotenkin tuntuis, että hyökkäysen päättäminen ei onnistu kovin vahvasti jos puolustaja on hyökkäyksen kärjessä..

Itse kannatan lähes samanlaista pelijärjestelmää, joka oli MM-kotikisoissa 1997. Eli alussa on kaksi alkulohkoa, molemmissa 6 maata. Lohkon sisällä kaikki pelaavat kaikkia vastaan ja alkusarjan jälkeen molempien lohkojen kolme parasta pelaavat ylemmässä jatkosarjassa. Tähän kohtaan sellainen muokkaus, että alempaa jatkosarjaa ei pelata kuten 1997, vaan mitättömät sijoitukset ratkaistaan yksittäisillä otteluilla siten, että lohkojen neloset pelaavat keskenään sijasta 7, lohkojen vitoset sijasta 9 ja jumbot sijasta 11.

Ylemmässä jatkosarjassa huomioidaan alkusarjojen ottelut eli pelataan vain toisen alkulohkon maita vastaan. Kun ylempi jatkosarja on pelattu, sijojen 3 ja 4 joukkueet pelaavat yhden ottelun pronssista ja lohkon kaksi parasta pelaavat miniplayoffit kullasta paras kolmesta-systeemillä. Ei varmaankaan tulisi tilannetta, että hävittäisiin jokin peli turnauksessa tahallaan, jotta jatkopeleistä tulisi mahdollisimman miellyttäviä.

Tuossa olisi tietenkin se huono puoli, että turnaus venyisi aika pitkäksi, eikä NHL:ää varmaankaan tykättäisi laittaa noin pitkäksi aikaa tauolle.

Naganossa ja Salt Lake Cityssa oli kohtuu hyvä pelijärjestelmä, jossa ns. paremmat joukkueet pääsivät suoraan ylempään loppusarjaan ja heikommat jengit ottelivat ensin keskenään.

Naganon malli:

2 alkusarjaa molemmissa neljä joukkuetta.

2 jatkosarjaa jossa molemmissa 3+1 joukkuetta (edellisvuoden MM-kisojen kuusi parasta sekä loput kaksi joukkuetta olivat alkusarjojen voittajia.)

Siitä eteenpäin puolivälierien ja välierien kautta finaaliin jne. Huippumaille (samoin NHL-pelaajille) max 6 peliä.

-----

Ongelmana tuossakin oli se että jatkosarjapeleillä ei ollut sinällään merkitystä ja toisaalta ns. pienet maat eivät saaneet NHL-tähtiään mukaan.

Tuosta voisi kehittää jalostetun mallin niin että yhteensä kisoissa pelaisi 14 joukkuetta, joista 6 huippumaata suoraan jatkolohkoon. Loput 8 jengiä pelaisivat kahdessa lohkossa yksinkertaisen alkusarjan ja kummastakin lohkosta kaksi parasta jatkosarjaan. Alkulohkosta jatkoon päässeeille joukkueille oikeus täydentää jengiä änäristarboilla, koska NHL tulisi tässä vaiheessa mukaan.

Jatkosarjassa pelaisi siis 5 joukkuetta per lohko yksinkertaisen sarjan. Lohkojen voittajat suoraan välieriin ja 2-3 pelaisivat ristiin puolivälierät.
Semit, pronssari ja finaali.

Pelimäärä ns.huippumaille 4-7, alkulohkomaille 3-10 (kymmenen peliä epätodennäköistä, todennäköisimmillään niillekin tulisi 3-7 peliä)

Alkulohkossa olisi panosta. Jatkolohkossa olisi panosta. Jatkolohkon voittamisessa olisi panosta. Myös edellisvuosien MM-kisoissa (joka määrittelisi top6 joukkueet) olisi panosta. IIHF yms olisivat tyytyväisiä koska pieniä maitakin olisi mukana ja esim Korean saisi isäntämaana mukaan.