Minä & KalPa – mitä KalPa sinulle merkitsee?

On aika minunkin viimein kirjoittaa avausviestini keskustelufoorumille. Pitkään olen lukujoukoissa vaikuttanut, mutta nyt on aika avata peli myös tänne.
Ihmetyksekseni en löytänyt alueelta ketjua joka käsittelesi //sinun\\ ja KalPan suhdetta toisiinne. Kuinka olet löytänyt rakkaan seurasi ja mitä se sinulle merkitsee? Meitä on täällä kaiken kokoista, näköistä, väristä ja hajuista kannattajaa, joten on mielenkiintoista kuulla juuri sinun tarinasi!

Avaan pelin omalla tarinallani.
Synnyttyäni Pohjois-Savossa 90 -luvun alussa lähellä Kuopiota, oli jotenkin loogista että seura jota kannattaa tulee olemaan KalPa.
En luonnollisesti muista ensimmäisistä KalPa -vuosistani mitään, jotka isin polvella hallilla istuin, mutta vanhimmat muistikuvani alkavat hahmottua 1990 -luvun lopusta. Oli se jotenkin hieno fiilis päästä muutaman kerran kaudessa Kuopioon katsomaan jääkiekkoa! Tuolloin KalPa rämpi konkurssin partaalla, mutta silti pieni Nukkemurhaaja kävi otteluissa kannustamassa silloista suomisarja- / mestisporukkaa.
Suhteeni KalPaan syveni vain entisestään ja kun joukkue nousi ensimmäistä kertaa minun muistiaikanani liigaan, oli uskomaton olotila!
Muistan kuin eilisen ne ottelut Sportia vastaan ja niissä pelatut nollapelit. Muistan Jani Tuppuraisen maagiset otteet, pienet ja väkkärät Kenigin veljekset, dominoivan Sonnenbergin, kultakuuppa Tomas Kurka ja kaikki muut aikansa KalPa -huiput.
Muistan aina kun isäpapan kanssa käytiin katsomassa otteluita KalPan uuden liigatulemisen jälkeen ja hallilla jaettiin lappuja joissa oli runkosarjasijoitus merkattuna, niin oli hieman alentava fiilis kun vastassa oli sarjan kärkipäässä oleva Jokerit ja viimeisenä majaileva KalPa. No se ei kannustusta haitannut, vaan oli ilo katsoa muutamaa valopilkkua kentällä ja taistelevaa KalPaa! Tulihan silloin syyskaudella myös sykähdyttävä 8-4 voitto Jokereistakin...

Nyttemmin meno on vain yltynyt ja toimin itse KalPaan liittyvissä hommissa kannatuspuolella. Ei pienenä poikana osannut kuvitellakkaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. On hieno fiilis olla tekemisissä välillä pelaajien kanssa ja tukea KalPaa rahallisesti fanituotteita ostamalla ja satunnaisesti peleissä käymällä.

Tällä hetkellä minut ja rakkaan Kuopion erottaa monta sataa kilometriä - mutta toivottavasti ei enään kauaa! :)

Minä en Savossa ole syntynyt, vaan Pohjanmaan lakeuksilla jossa kuitenkin olen viettänyt vain noin ensimmäiset viisi vuotta elämästäni. Jos synnyinseudun perusteella pitäisi lempijoukkue valita niin seurani olisi sitten Kärpät (tai oikeastaan joku Suomi-sarjan pohjoispohjanmaalaisista joukkueista jos ihan tarkkoja haluttaisiin olla), mutta jääkiekosta ja urheilusta yleensäkin kiinnostuin vasta perheeni muutettua Kuopioon. Todellisen kiinnostuksen heräämisvaiheessakin Kuopiossa oli ehtinyt vierähtää jo lähes vuosikymmen, joten tietenkin KalPa oli kaikista luonnollisin fanituksen kohde.

Ja ei kai siinä sen ihmeellisempiä. Tavallinen tarina, old man vei katsomaan. Aluksi en hirveästi innostunut, mutta muutaman montussa vietetyn kerran jälkeen kiinnostus alkoi kasvaa ja ennen pitkää sitä kävi jo melkein itse innokkaammin peleissä kuin isäukko : ) Taitaa olla tilanne vielä nykyäänkin tämä. Seuraan edustusjoukkueen edesottamuksia nykyään varsin intohimoisesti.

KalPa on ihastelua siitä kuinka hienosti ja taidokkaasti joukkueemme pelaakaan parhaimmillaan jääkiekkoa ja tuskastelua siitä että ettekö nyt voisi jumalauta vähän enemmän laukoa sinne maalille päin ja pusujakin saisi vastustajille tarjoilla. KalPa-fanituksen seurauksena pelaan änärissä pelitovereita rasittavaa kiekonpyörittelypeliä, mutta olen suoraviivaistanut pelitapaa ja oikeasti taklailen kunnolla : D

Toivottavasti vielä joku päivä saamme nähdä KalPan voittavan mestaruuden. Painotan paljon sitä että joukkue voi tänäkin keväänä mennä vaikka mihin saakka, mutta toisaalta vähän epäilen että pelitavan pitää hieman liikkua tästä äärimmäisestä kiekkokontrollista suoraviivaisempaan ja ilkeämpään suuntaan ennen kuin se päivä koittaa. Saapa nähdä. Onhan se aika hullua kun miettii että Sami Kapasen, Kimmo Timosen ja Olli Jokisen kotikaupunki ei ole ikinä voittanut mestaruutta... ehkä noloa on myös että paljon nuorempi JYP voi ihan oikeutetusti puhua KalPasta pikkuveljenä. Ei voi mitään, TPS ei kaatunut '91 ja kohta alkoivatkin sitten jo vaikeammat ajat. Kevään 2010 pudotuspelit ovat myös kaikessa tiukkuudessaan toinen edelleen aika kyrpivä muisto. Niin vähästä se jäi kiinni...

Eräs jännä yksityiskohta KalPa-fanituksessani on, että en kauheasti pidä näistä Pallo-päätteisistä nimistä ja vaikka KalPa on rakas, en perusta kauheasti nimestä. Makuuni ovat enemmän "monikkonimet" kuten Jokerit, Kärpät, Ässät jne. ja myös englanninkieliset "muoviset" Blues ja Pelicans ovat ihan ok. En tiedä yhtään miksi näin. Välillä toivon että seuralla olisi joku "siistimpi" nimi, mutta turha sitä enää lähes 85 vuoden jälkeen olisi lähteä muuttamaan.

Kuopiosta tulee luultavasti muutettua opiskelujen takia tämän vuoden puolella ja sitten onkin mielenkiintoista nähdä miten fanituksen käy. En ole todellakaan aikeissa KalPaa hylätä, mutta saa nähdä pysyykö se ainoana innostuksen kohteena. Jos pääkaupunkiseudulle suuntaan niin ainakin siellä näkee suht paljon vieraspeleissä keltamustia.

KalPaa olen fanittanut varmaan jo isukin pusseissa. Kuopiossa syntynyt ja 20 vuotta asunut. Itse aloin pelaamaan kiekkoa Neulamäessä KalPa-Tapparassa vuonna 1993 ja sen jälkeen edustusjoukkueissa eli vanhat Tuplajäät ja Lippumäki tuli melko tutuiksi.

Vähän hävettää että liigasta tippumisen jälkeen en seurannut joukkuetta ollenkaan ja palasin kiekon pariin vasta 2007 kun muutin Helsinkiin. Nykyään sitten tuleekin täällä katsottua kaikki KalPan pelit ja välillä teen täsmäiskuja Lahteen tai Turkuun. Joku voisi varmaan haukkua gloryhuntteriksi. Myös itsekin olen taas herätellyt vanhaa harrastusta henkiin, tällä hetkellä vielä ulkojäillä, mutta ensi talvena ehkä jopa puulaaki-sarjassa.

KalPa on ehkä juuri siksi se kaikista rakkain minulle, koska olen syntynyt Kuopiossa ja juureni ovat täällä. 20-vuotta asuin Pohjanmaalla, siellä siis meni lapsuus ja nuoruus, joten myös kiekko-oppini on tullut sitä kautta junioireissa, sekä rakkaus tätä lajia kohtaan. KalPaa rupesin seuraamaan sitten vanhemmilla nuoruusvuosillani, kun "veri" alkoi vetämään takaisin Savoon päin. 2000-luvun alussa olikin jo KalPa ja Hermes minulle tasavertaisia, joten jo Mestis vuosina ehkä tästä syystä KalPasta muodostui se seura ja joukkue jota rupesin sitten seuraamaan intohimolla. Tuolloin kuitenkin kävin vielä enemmän katsomassa Hermeksen otteluita asuinpaikkani takia, mutta aina kun KalPa oli Kokkolassa tai Vaasassa pelaamassa, olin myös paikalla ja tietysti keltaisissa väreissä!

En tiedä, mutta ehkä yksi suurimmista syistä, miksi päätin sitten palata aikuisiällä takaisin Kuopioon, oli halu seurata joukkueen otteluita läheltä. Sillä helpompihan minun olisi ollut jäädä Pohjanmaalle, olihan minulla siellä kaikki tuttavat, koulut käytynä ja työt, mutta minun valintani oli KalPa ja Kuopio. Nykyään koen uskomatonta ylpeyttä tuota joukkuetta kohtaan, kun he luistelevat Niiralan jäälle.

Toki historiani takia seuraan myös muita sarjoja, Mestiksestä ja Suomi-Sarjaan, mutta tämä on se minun juttuni.

Ala-asteelta asti olen ollut lätkästä kiinnostunut ja aloitin pelaamaan silloista korttelisarjaa Vuorelan Ässissä, josta sitten SiiHT:n kautta olin KalPan junnuissa muutaman vuoden ja lopetin aktiivikiekon 18v. Ala-asteesta asti tuli käytyä suurimmassa osassa KalPan kotimatseissa Suomi-sarja, sekä Mestis-aikoja myöten aina parikymppiseksi saakka, kunnes sitten paikkakunnan vaihto ja työt alkoi rajoittamaan paikalla oloa. Aina kuitenkin tulee seurattua KalPan otteita tarkasti, vaikkei pääsekään niin usein paikan päälle enää.

Senpä takia tuo KalPa on minulle se ykkösjuttu. Heitetään tähän vielä minulle parhaiten mieliin jäänyt KalPalainen eli Adam Hall. Kävi toki vain vuoden pelaamassa, mutta se riitti. Ylimielisyydestä ei tietoakaan, vaikka tuli Suomen toiseksi korkeimmalle sarjatasolle. Loistava pelaaja kaikinpuolin! Minun mielestä myös Kyle Rossiter nykyjoukkueessa olisi Lannonin kanssa henk.koht. todella mielenkiintoinen pakkipari ja ovat siis jääneet mieliin myös :)

Vaikka, Kapasen vaikutus joukkueen sisällä joskus minuakin epäilyttää, niin silti iso käsi Samille siitä, että tuli näki ja nosti KalPan pohjamudista ylös! Hienoa on seurata kärkikiekkoa kotikaupungissa!

Viime vuosina on KalPan "sulaminen" kriittisessä vaiheessa kautta vituttanut ankarasti, mutta tälle kaudelle päätin ottaa rennomman asenteen ja antaa joukkueen näyttää mihin se kykenee. "Ei tää oo nii vakavaa. Tää o vaa jääkiekkoo."

Vanhana kuopiolaisena KalPa merkitsee minulle yhtä paljon kuin kuopiolainen jalkapallo, erityisesti KuPS (junnuissa joskus "pelasin"). Paljon hyviä muistoja ja hienoja hetkiä, hienoja pelaajia. Tässä joitain, ei missään sen kummemmassa järjestyksessä.

- Darius Rusnak & Peter Slanina (#4, pelipaita on!)
- Brent Sapergia
- Kultaranne Jouni Rinne
- tuho- ja tehoketju Kekäläinen - S. Kapanen - Tirkkonen
- junnupeleissä Olli ja Ville Jokisen dominointi
- hopeaa 1991
- Oikean Aseman radioselostukset. Missähän lie Mikko nykyään?
- jne. jne.

Sami Kapasesta vielä: kun hän pelasi Carolina Hurricanesissa, olin "ameriikan kiertueellani" sattumoisin käymässä myös Raleigh'ssa, Pohjois-Carolinassa. Eräs miellyttävimpiä velvollisuuksiani oli käydä sikäläisellä ala-asteella kertomassa Suomesta ja suomalaisuudesta.

Voi miten pikkukulien ilmeet kirkastuivat, kun tunnettuja suomalaisia esitellessäni valkokankaalle tuli Sami Kapasen kuva. Ikimuistoinen hetki!

Yhteenveto: KalPa jotenkin on "mun" joukkueeni, vaikka myös Tapparasta diggaan.

Ensimmäiset muistot KalPasta on kaudelta 97-98, kun ollessani 6 vuotias oltiin juuri muutettu Korialta Kuopioon, niin isä vei minut ja veljeni kahtoo KalPa-Jokerit matsia. Peli päätty 1-6 tai jotain sinnepäin, isä jokeri fanina oli tietenkin ilonen ja yritti saada meitäkin juhlimaan ja kannustamaan jokereita, mutta minusta ja veljestä tuli siitä hetkestä alkaen KalPa faneja. Tosin pelejä ei paljoa tullut katottua KalPan pelatessa suomisarjaa ja ekoina mestis-kausina, johtuen isän jokeri faniudesta. Sen jälkeen olen asunut ympäri suomea ja välillä ulkomaillakin, mutta KalPa on pysynyt ja tulee aina pysymään rakkaimpana ja tärkeimpänä seurana.

Olen nähnyt paikan päältä 596 KalPan edustusjoukkueen ottelua.

A.P.Järvi kirjoitti:

Olen nähnyt paikan päältä 596 KalPan edustusjoukkueen ottelua.

Laajenna klikkaamalla

Tämä herättää kunnioitusta!

Minulle KalPa merkitsee LIIAN PALJON. Sydämeni muuttui kilven muotoiseksi vuonna 1986, eli silloin, kuin noustiin JyP HT:n vanavedessä Liigaan. Olen jo aikuinen, 34 vuotias perheenisä. Viimeisten vuosien aikana olen monta kertaa yrittänyt päästä eroon tästä kilpisydämestä. Elämässä on nykyään paljon tärkeämpiä ja mielenkiintoisempia asioita, kuin joku jääkiekkojoukkue, jossa pelaa poikasia. Sen jotenkin ymmärtää, että poika fanittaa miehiä, mutta että mies fanittaa poikia? Ajatuksena aika epäilyttävä.

En vain pääse siitä irti. KalPan menestys vaikuttaa mielialoihin aivan liikaa. Jos KalPa voittaa, peittää se alleen paljon epämukavia asioita, jos taas häviää, ei hyvätkään asiat tunnu niin hyviltä ja olen pahalla päällä. Onneksi lapset eivät ole osanneet yhdistää vielä KalPan tappiota iskän pahantuulisuuteen, luullakseni vaimo kuitenkin on, vaikka olen sitä koittanut salata ja itseäni hillitä. Olen siis monta kertaa vakaasti päättänyt, että nyt saa riittää ja minua ei vain enää kiinnosta, miten KalPalla menee. Ei se kuitenkaan onnistu.

Olen asunut 10 vuotta eteläsuomessa (Mestispaikkakunnalla), joten peleihin pääsen aniharvoin, mikä lienee vain hyvä asia.

Liekö muilla samanlaisia kokemuksia?

A.P.Järvi kirjoitti:

Olen nähnyt paikan päältä 596 KalPan edustusjoukkueen ottelua.

Laajenna klikkaamalla

Ja jättänyt myös kirjallista jälkeä seuran historiasta, jos oikein muistan.:)

Minä aloin käymään KalPan peleissä silloin kun Niiran monttuun saatiin katto, taisi olla silloista kakkosdivaria. Seuraavasta kaudesta lähtien kausikortti, joka oli vuoteen -92 jolloin läksin etelä-Suomeen kouluun ja tänne on jämähdetty. Eli semmoset 13 vuotta käyty kattomassa kaikki kotipelit.

Aktiivisesti kuitenkin seurataan täältä käsin KalPan touhuja ja tarra on ollut auton ikkunassa aina. Kyllähän siitä kuulla sai kun suomi-sarjassa rämmittiin... Ja kolmivuotias poika on aivopesty KalPan mieheksi vaikka Bluesin hallin vieressä asutaankin.