Kausi 11-12, mitä jäi käteen?

  • 1 800
  • 0
Suosikkijoukkue
Pelicans
Eilisen tyhjyyden ja nyt ”hyvin” nukutun yön jälkeen voisi vissiin tehdä jotain yhteenvetoa kuluneesta kaudesta ja avataan nyt ketjukin mihin tiivistellään tunteet koko kuluneesta kaudesta.

Kausihan oli täydellinen jymymenestys, vaikka se korkein kruunu jäikin saavuttamatta. Omalla kohdalla mennyt kausi tuli elettyä joukkueen mukana semmoisella intensiteetillä, mitä ei omalle kohdalle ole ikinä sattunut. Jotenkin eilen sen Perrinin maalin jälkeen tyhjyyden ja vitutuksen seasta kumpusi myös tietynlainen helpotus että nyt se on viimeinkin ohi. Ei sillä, etten olisi sydämestäni toivonut Pelsujen nousua ottelusarjaan mutta kyllä tässä alkoi olla omakin kuppi täynnä vuoristoratamaisiin tunneskaaloihin. Todella kuluttavaa hommaa tämä fanittaminenkin on, se on tunnustettava. Edelleen suurimpina juhlina pysyvät ne KooKoo ja KalPa nousut; mutta eiköhän mekin saada jonain päivänä kokea jo nyt koettua suurempaa juhlaa.

Mutta mitä jäi tästä kaudesta sitten päällimmäisinä mieleen? Joukkueen osalta kohokohtia on monia: hienosti alusta loppuun vedetty runkosarja ilman suurempia notkahteluja. Marraskuinen IFK-ottelun nyrkkitalkoot. Laschin liukkaat kaarrokset ja pistepörssin voitto sekä runkosarjassa että pleijareissa. Hodgmanin dominointi loppukaudesta. Järvisen isännän otteet puolustuksessa ja nousu pakkien TOP-listojen kärkeen lopullisesti. Hovisen upeat otteet läpi runkosarjan. Ja ikinä ei voi unohtaa Jan Latvalan kahta rajapyykkiä: ottelut 1000 ja 1002 juhlallisuuksineen jäävät ikiajoiksi mieleen. Kärppä-sarjan dramaattiset otteet ja nousu sillasta viimeinkin mitalipelijoukkueeksi. Bluesin nujertaminen viidennessä ottelussa varmistaen finaalipaikan. Ja nämä kaksi viimeistä finaaliottelua olivat ehkä hienointa näkemääni jääkiekkoa.

Mutta yksi asia ehkä nousee kaiken edelle ja siitä on kiittäminen Isku Areenan yleisöä. Koko Lahti eli joka solullaan joukkueen mukana ja se purkautui kyllä ottelutapahtumissa ennen näkemättömänä oman joukkueen tukemisessa. Jumalauta että olin eilen ylpeä katsomosta, joka tappion hetkellä seisoi joukkueensa takana ja kiitti porukkaa upeista elämyksistä. Tätä on kulttuuri jota tänne on odotettu ja nyt se on realisoitunut.
Muutamia kommentteja on herunut myös muilta lahtelais-yleisöstä ja Iskun tunnelmasta:
”En ole ehkä koskaan nähnyt kiitoksia annettavan hopeajoukkueelle kuin täällä tänään”, Kalervo Kummola MTV3.
”Viides finaali oli varmasti yksi kaikkien aikojen jääkiekko-otteluista SM-liigassa. Lahtelaisyleisö ja muutamat sadat jyväskylästä saapuneet tekivät siitä tunnelmaltaan upeimman loppuottelun, missä minä olen ollut paikalla.”, Petteri Linnavalli IS.

Ollaan siis todella ylpeitä joukkueemme saavutuksesta ja ennen kaikkea ylpeitä siitä, mitä saimme yhdessä aikaan Areenalla. Parantamista jäi tuleville kausille ja luottavaisena voin suunnata katseet ensi syksyyn; organisaatio on kunnossa ja joukkuekin tulee varmasti olemaan iskukykyinen. Kuusi vuotta meni organisaatiolla rakentaa talous ja olosuhteet kuntoon ennen kuin pääsimme nauttimaan myös urheilullista menestystä. Ja tarkoitan nyt tällä kuudella vuodella a.j.K:ta eli aikaa jälkeen Kaarnan. Vasta Kaarnan jälkeen on Lahteen saatu vakavasti otettava organisaatio.

Se, että pääsemmekö enää vastaavanlaiseen hurmokseen tulee aika näyttämään. Hyvin on kuitenkin pullat uunissa.

Enempää ei pysty nyt analysoimaan, ainoastaan toteamaan:

KIITOS PELICANS!
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös