Minua harmitti pitkään, etten töiden takia pääse TuTon torstaiseen puolivälierään.
Eipä oikeastaan harmita enää. Ei tuollaisten vierastappiolukemien jälkeen. Silkka farssihan puolivälieräsarjasta pääsi muodostumaan.
Jotenkin sellainen fiilis, että sekä Makkonen että tietyt pelaajat tietävät jo hyvin, ettei jatkoa heru ja tulos on sitten sen mukainen. Sen verran nyt kuitenkin toivon, että torstaina muu joukkue yrittää maksavan kotiyleisönsä edessä sen verran tsempata, että ottelusta tulee kunniallinen taistelu ja siedettävämpi tappio.
Pudotuspelisysteemin ystävä en muutenkaan ole. Ennemmin ottaisin Mestikseen Ruotsin Allsvenskanin tapaisen systeemin, jossa runkosarjan kolme parasta menee liigakarsintasarjaan ja jossa joukkueet 4-7 vääntävät runkosarjan päätteeksi sarjan siitä, kuka pääsee neljäntenä liigakarsintoihin. Sitten kahden liigajoukkueen ja neljän divarijoukkueen karsintasarja, jonka kaksi parasta seuraavan vuoden liigaan. Ihan oikeutettua se tälläkin kaudella olisi ollut, että runkosarjan kolme parasta olisivat päässeet tämäntapaiseen karsintaan suoraan ilman mitään pleijareita, olivathan Jukurit, Sport ja KooKoo tällä kaudella ylivoimaisia muihin verrattuina.
Mutta moista ei toki ole tiedossa, ei nyky-Mestiksessä. Sen sijaan varmaan ensi kaudella kokeillaan taas säälipleijareita ja vatkataan pudotuspelejä joista mitaleille selviävät runkosarjan kolme parasta.
Tästä kaudesta jäävät sikäli kaksijakoiset tunnelmat, että oikeastaan TuTon organisaatio piti kaiken minkä lupasikin: kunnia palautettiin sillä, että etukäteen kaavailtu sija kuuden sakissa toteutui, yleisömäärät nousivat ja organisaation toiminta koheni selvästi. Lisäksi joulun jälkeen koettiin Kupittaan kotitaika, kun TuTo voitti jokaisen joulun jälkeisen kotiottelunsa, mikä teki pelien seuraamisesta miellyttävän ja jännittävän kokemuksen.
Mutta kun sitä kuitenkin alitajuisesti toivoi vielä vähän enemmän, ja tällä rosterilla olisi pitänyt pystyä tätä parempaan lopputulokseen. Ei kolmen sakkiin, mutta ehkä neljän sakkiin kuitenkin.
Ja pudotuspelit jättivät varsin happaman ja haljun maun suuhun, kuten koko kauden vieraspelaaminen joka oli koko Mestiksen huonointa. Huonoa oli myös erikoistilannepelaaminen, ja joukkueen fyysinen ja henkinen kunto ei ollut sitä mitä sen piti olla. Nämä ongelmat menevät hyvin pitkälle valmennuksen piikkiin. Minkä Niukkanen aloitti, sen Makkonen lopetti eli pelaajista ei saatu irti kuin osa potentiaalista (tiettyjä hahmoja kuten Keinästä ja Vainiolaa jne. lukuunottamatta - vaikea se on Mestiksen maalikuninkaalta enempää vaatia), taktinen osaaminen oli heikkoa ja vieraspeleihin valmistautuminen ala-arvoista.
Kaikesta huolimatta loppukevään kotitaika ja kuuden sakkiin nousu jättävät paljon paremman maun suuhun kuin viime kevään jumbosija ja kauhea playout-sarja, jossa koko seuran tulevaisuus oli vaakalaudalla. Henkilökohtaisesti uskoisin, että ensi kaudella voidaan tavoitella tosissaan kärkisijoja. Nyt ovat uudet pohjat luotu organisaatiolle ja seuran ei tarvitse koota rosteriaan tyhjästä kuten viime kauden jälkeen, vaan nyt voidaan hankkia pelaajia pidemmällä tähtäimellä ja treenauttaa joukkuetta kauemmin yhdessä.
Valmentajat on kummatkin ehdottomasti vaihdettava ja sen jälkeen tietyt pelaajat on käteltävä ja hyvästeltävä (kiitos vain Markku Vuorisalolle kaikista näistä TuTo-vuosista, legenda olet kuitenkin vaikka viimeinen kausi melko heikosti menikin). Tilalle on saatava uusia profiilipelaajia ja vanhat starat on pidettävä. Sitten vain kunnon valmennusporukka (myös fysiikkavalmentaja, kiitos), uusia juonia toimistolla kesätauon aikana ja mahdollisesti joku kova paluumuuttaja askiin. Sen jälkeen voi jatkaa siitä, mihin nyt jäätiin. Jumbosijalta noustiin keskikastiin yhdessä kaudessa - kenties seuraavalla noustaan keskikastista kärkikastiin?