Nyt kun sinne playareihin on lopultakin päästy niin on sopiva aika vähän summata, mitä kaikkea kauden aikana on tähän mennessä tapahtunut. Enpä olisi uskonut syksyllä että näin myöhään vasta playaripaikka saadaan varmistettua. Välillä tuska ehti olla melkoista niin fanien kuin varmasti myös seurajohdonkin keskuudessa kun peli tökki pahasti.
Jo heti kauden alussa saatiin nähdä kummallinen näytelmä Helsingin vanhassa jäähallissa. Kaikkien aikojen moka! kuten Tappara.fi:n otteluraportin otsikkokin kertoo. Johdetaan peliä 6-0 ja peli päättyy 7-7! Muistan vieläkin sen suunnattoman vitutuksen joka silloin oli kun poistuin hallista fanibussille. Seuraava isompi juttu tapahtui sitten lokakuun alussa kun Tappara ilmoitti hankkineensa Tom Bissetin try outille. Ihmettelin suuresti että eikö Mikki olisi vähän nuorempaa pelimiestä löytänyt. Myöhemmin sittten kuulin Bissettin saaneen loppukaudeksi sopimuksen ja ajattelin useaan kertaan että olikohan nyt oikea liike Mikiltä... Onneksi Tomppa on kuitenkin kauden aikana muutamaan kertaan näyttänyt että sitä maalivainuakin löytyy ja toivottavasti sitten playareissa nähdään sitä parasta Tomppaa. Mikille ei ole siis ollut aihetta antaa suurempaa kritiikkiä sen paremmin minun kuin monen muunkaan fanin.
Kun Tomppa oli ehtinyt tulla tutuksi niin seuraava fanien mieliä kuohuttanut iso näytelmä oli jo tulossa. Kyseessä tietenkin maalivahtisirkus. Yksi sirkukseen kuuluja oli tietenkin Melmac mies Alfie Michaud. Kun mies saatiin koneesta ulos niin sitten kolme peliä putkeen joista yksi voitto ja kaksi tappiota. Tosin HPK-Tappara pelin tappiota ei voi laittaa Alfien piikkiin, silloin hän oli hyvä. Tuo kyseinen peli muistetaan ennemminkin Reijo Ringbomin toilailuista. Kolmen pelin jälkeen sitten Alfielle passitus Ahmoihin hakemaan vauhtia jonka jälkeen vielä yksi mahdollisuus Alfielle annettiin. Joulukuussa vielä Tappara-JYP pelissä Alfie pääsi näyttämään taitojaan mutta yksi erä riitti Rautakorvelle jonka jälkeen voitiin olla varmoja siitä että Alfie saa pakata laukkunsa. Alfie sekoiluista varmasti kärsinyt Lehtokin pääsi sitten vihdoin taas pelaamaan. Lehto sai onneksi heti hyvin rytmistä kiinni ja pelasikin hienosti seuraavat kuusi matsia. Sitten olikin ohjelmassa HIFK-Tappara peli jossa Lehto loukkaantui. Se oli paha takaisku mutta Hovi pelasi Raumalla hyvän pelin vaikka sieltä ei voittoa irronnutkaan. Se ei Sasua auttanut vaan johto oli päättänyt vaihtokaupan tehdä Pelicansin kanssa ja se vaihtokauppa sopi myös Pelicansille. Kuivalaisen saapuminen herätti vähän ristiriitaisia tunteita fanien keskuudessa mutta Paffa on osoittautunut hyväksi hankinnaksi.
Mäkiaho ei sitten koskaan kauden aikana ehtinyt päästä niin hyvään vauhtiin että Rautakorpi olisi antanut hänelle peliaikaa edes vähän enemmän kuin Mäkkäri sitä lopulta sai joten liikenne Tampereen ja Lahden välillä ei jäänytkään pelkästään Sasun ja Paffan väliseksi. Jotkut fanit toiveilivat Mäkkärin paluuta mutta kun Mäkkäri sitten kommenttejaan Lahtelaiselle lehdistölle antoi niin niiden perusteella ei miehellä itsellään tainnut pahemmin olla haluja palata Tampereelle. Toki Mäkkäri haluaa ensi kaudellakin pelata jossain päin ja kun peliaikaa saa Pelicanseissa paljon enemmän mitä Tapparassa olisi saanut niin niitä näyttöjäkin voi enemmän antaa. Tapparan täytyi kuitenkin saada uusi pelaaja Mäkkärin tilalle ja kuinka ollakaan, sellainen löytyi Pelicansista eli Jämsenin Lasse. Jämsen on nyt ainakin jo päässyt sisälle joukkueeseen ja eilen mies minulle itse kertoi että tykkää kovasti pelata Tapparassa ja heti kun sai kuulla että Tapparaan on mahdollista päästä niin homma oli sillä selvä. Jämy saattaa vielä playareissa nostaa tasoaan huomattavastikin jos pääsee vauhtiin, toivottavasti pääsee. Siirtoajan loppuhetkillä Leinonen löysi vielä yllättäen nimekkään vahvistuksen puolustuspäähän. Marusak on mielestäni ihan kelvollinen hankinta vaikka ei vielä ole noussutkaan niin suureen rooliin kuin monet ovat odottaneet. Pukukopissa Marusak on kuulemma varsin hiljainen. Pelaa kuitenkin perusvarmaa peliä joka on puolustajan tärkein tehtävä. Parempaa pakkia näin viime hetkillä tuskin olisi mistään löytynyt.
Pelillisesti kausi on ollut kokonaisuutena varsin tasapaksu. Maalinteon tekemisen suunnaton tuska on välillä rassannut joukkuetta pahastikin mutta rutiinilla niitä voittoja on kuitenkin saatu otettua tarvittava määrä että nyt neljä peliä ennen runkosarjan päättymistä pääsy playareihin varmistui. Minä olen tällä kaudella nauttinut Tapparan peleistä enemmän vieraskentällä kuin kotona. Ne muutamat pelit joissa minulla on fiilis ollut katossa on pelattu kaikki vieraissa. 30.11 Ässät-Tappara 1-2, 5.12 SaiPa-Tappara 3-8, 5.1 Kärpät-Tappara 1-3, 20.2 Jokerit-Tappara 1-3. Noita pelejä muistelee jälkeenpäinkin ilomielin. Myös tuo hetki sitten pelattu JYP-Tappara 0-5 oli hyvä peli. Hakametsässä fanikatsomo on joissakin peleissä päässyt täyteen vauhtiin ja silloin on ollut mukavaa mutta monta kertaa Tappara on pelannut niin vaisusti että ei fanikatsomokaan ole innostunut ja kukapa sitä nyt innostuisi jos ei peli siihen anna aihetta. Pelaajia en ala arvostelemaan kovin tarkkaan tässä nyt vaan sen aika tulee myöhemmin.
Olen huomannut sen että pelaajilla on itseluottamus kunnossa playareiden kynnyksellä. Muutamista kommenteista on voinut huomata että omaan tekemiseen luotetaan vahvasti niin kuin pitääkin ja se lupaa hyvää jatkossa. Rautakorpi on reenauttanut joukkueen sellaiseen iskuun että kuntoa pitäisi riittää vaikka kuinka monta ottelua pelattaisiin kauden tärkeimmillä hetkillä. Nähtäväksi jää että ottaako joukkue nuo viimeiset pelit runkosarjassa hieman kevyemmin vai yritetäänkö tosissaan vielä nousta kuudennelta sijalta ylemmäs. Sunnuntaisen pelin jälkeen olemme siltäkin osin viisaampia sillä Tepsistä ei ihan kävelemällä voittoa oteta.
Jo heti kauden alussa saatiin nähdä kummallinen näytelmä Helsingin vanhassa jäähallissa. Kaikkien aikojen moka! kuten Tappara.fi:n otteluraportin otsikkokin kertoo. Johdetaan peliä 6-0 ja peli päättyy 7-7! Muistan vieläkin sen suunnattoman vitutuksen joka silloin oli kun poistuin hallista fanibussille. Seuraava isompi juttu tapahtui sitten lokakuun alussa kun Tappara ilmoitti hankkineensa Tom Bissetin try outille. Ihmettelin suuresti että eikö Mikki olisi vähän nuorempaa pelimiestä löytänyt. Myöhemmin sittten kuulin Bissettin saaneen loppukaudeksi sopimuksen ja ajattelin useaan kertaan että olikohan nyt oikea liike Mikiltä... Onneksi Tomppa on kuitenkin kauden aikana muutamaan kertaan näyttänyt että sitä maalivainuakin löytyy ja toivottavasti sitten playareissa nähdään sitä parasta Tomppaa. Mikille ei ole siis ollut aihetta antaa suurempaa kritiikkiä sen paremmin minun kuin monen muunkaan fanin.
Kun Tomppa oli ehtinyt tulla tutuksi niin seuraava fanien mieliä kuohuttanut iso näytelmä oli jo tulossa. Kyseessä tietenkin maalivahtisirkus. Yksi sirkukseen kuuluja oli tietenkin Melmac mies Alfie Michaud. Kun mies saatiin koneesta ulos niin sitten kolme peliä putkeen joista yksi voitto ja kaksi tappiota. Tosin HPK-Tappara pelin tappiota ei voi laittaa Alfien piikkiin, silloin hän oli hyvä. Tuo kyseinen peli muistetaan ennemminkin Reijo Ringbomin toilailuista. Kolmen pelin jälkeen sitten Alfielle passitus Ahmoihin hakemaan vauhtia jonka jälkeen vielä yksi mahdollisuus Alfielle annettiin. Joulukuussa vielä Tappara-JYP pelissä Alfie pääsi näyttämään taitojaan mutta yksi erä riitti Rautakorvelle jonka jälkeen voitiin olla varmoja siitä että Alfie saa pakata laukkunsa. Alfie sekoiluista varmasti kärsinyt Lehtokin pääsi sitten vihdoin taas pelaamaan. Lehto sai onneksi heti hyvin rytmistä kiinni ja pelasikin hienosti seuraavat kuusi matsia. Sitten olikin ohjelmassa HIFK-Tappara peli jossa Lehto loukkaantui. Se oli paha takaisku mutta Hovi pelasi Raumalla hyvän pelin vaikka sieltä ei voittoa irronnutkaan. Se ei Sasua auttanut vaan johto oli päättänyt vaihtokaupan tehdä Pelicansin kanssa ja se vaihtokauppa sopi myös Pelicansille. Kuivalaisen saapuminen herätti vähän ristiriitaisia tunteita fanien keskuudessa mutta Paffa on osoittautunut hyväksi hankinnaksi.
Mäkiaho ei sitten koskaan kauden aikana ehtinyt päästä niin hyvään vauhtiin että Rautakorpi olisi antanut hänelle peliaikaa edes vähän enemmän kuin Mäkkäri sitä lopulta sai joten liikenne Tampereen ja Lahden välillä ei jäänytkään pelkästään Sasun ja Paffan väliseksi. Jotkut fanit toiveilivat Mäkkärin paluuta mutta kun Mäkkäri sitten kommenttejaan Lahtelaiselle lehdistölle antoi niin niiden perusteella ei miehellä itsellään tainnut pahemmin olla haluja palata Tampereelle. Toki Mäkkäri haluaa ensi kaudellakin pelata jossain päin ja kun peliaikaa saa Pelicanseissa paljon enemmän mitä Tapparassa olisi saanut niin niitä näyttöjäkin voi enemmän antaa. Tapparan täytyi kuitenkin saada uusi pelaaja Mäkkärin tilalle ja kuinka ollakaan, sellainen löytyi Pelicansista eli Jämsenin Lasse. Jämsen on nyt ainakin jo päässyt sisälle joukkueeseen ja eilen mies minulle itse kertoi että tykkää kovasti pelata Tapparassa ja heti kun sai kuulla että Tapparaan on mahdollista päästä niin homma oli sillä selvä. Jämy saattaa vielä playareissa nostaa tasoaan huomattavastikin jos pääsee vauhtiin, toivottavasti pääsee. Siirtoajan loppuhetkillä Leinonen löysi vielä yllättäen nimekkään vahvistuksen puolustuspäähän. Marusak on mielestäni ihan kelvollinen hankinta vaikka ei vielä ole noussutkaan niin suureen rooliin kuin monet ovat odottaneet. Pukukopissa Marusak on kuulemma varsin hiljainen. Pelaa kuitenkin perusvarmaa peliä joka on puolustajan tärkein tehtävä. Parempaa pakkia näin viime hetkillä tuskin olisi mistään löytynyt.
Pelillisesti kausi on ollut kokonaisuutena varsin tasapaksu. Maalinteon tekemisen suunnaton tuska on välillä rassannut joukkuetta pahastikin mutta rutiinilla niitä voittoja on kuitenkin saatu otettua tarvittava määrä että nyt neljä peliä ennen runkosarjan päättymistä pääsy playareihin varmistui. Minä olen tällä kaudella nauttinut Tapparan peleistä enemmän vieraskentällä kuin kotona. Ne muutamat pelit joissa minulla on fiilis ollut katossa on pelattu kaikki vieraissa. 30.11 Ässät-Tappara 1-2, 5.12 SaiPa-Tappara 3-8, 5.1 Kärpät-Tappara 1-3, 20.2 Jokerit-Tappara 1-3. Noita pelejä muistelee jälkeenpäinkin ilomielin. Myös tuo hetki sitten pelattu JYP-Tappara 0-5 oli hyvä peli. Hakametsässä fanikatsomo on joissakin peleissä päässyt täyteen vauhtiin ja silloin on ollut mukavaa mutta monta kertaa Tappara on pelannut niin vaisusti että ei fanikatsomokaan ole innostunut ja kukapa sitä nyt innostuisi jos ei peli siihen anna aihetta. Pelaajia en ala arvostelemaan kovin tarkkaan tässä nyt vaan sen aika tulee myöhemmin.
Olen huomannut sen että pelaajilla on itseluottamus kunnossa playareiden kynnyksellä. Muutamista kommenteista on voinut huomata että omaan tekemiseen luotetaan vahvasti niin kuin pitääkin ja se lupaa hyvää jatkossa. Rautakorpi on reenauttanut joukkueen sellaiseen iskuun että kuntoa pitäisi riittää vaikka kuinka monta ottelua pelattaisiin kauden tärkeimmillä hetkillä. Nähtäväksi jää että ottaako joukkue nuo viimeiset pelit runkosarjassa hieman kevyemmin vai yritetäänkö tosissaan vielä nousta kuudennelta sijalta ylemmäs. Sunnuntaisen pelin jälkeen olemme siltäkin osin viisaampia sillä Tepsistä ei ihan kävelemällä voittoa oteta.
Viimeksi muokattu: