Kanadan junioriliigat 2010–2011

Spits jatkoon ja Camara heitti toistamiseen sarjaan itseään likoon Spitsin lähtölammen ison kalan Kassianin kanssa, joten arvostusta hahmoon ja viime kädessä vain hanskattomana heitetyillä näytöillä merkitystä.

Toki aikanaan piti osata käyttää keihästäkin ja kyllä 1993-syntynyt Camara O:n lähtötulevaisuuden keskeisiä nimiä, mutta nähdäänkö sitten Zweep vastaan Kassian panosten kasvaessa entisestään ja viime kädessä vain hanskattomana tuotetulla sisällöllä on painoarvoa.

Tietysti välillä pitää kantaa joku ylikolattuna ulos ja ilmettä pintaan, joten kuin taikasauvan iskusta Spitsin Kugel tyhjentämässä kenttää OS matsissa ja haistoiko saalistaja vain kehässä olleen euron?

Vai uskaltaako kukaan Spitsin jätkistä uida edes siniviivalle Zweepin venytellessä punaviivalla ja palkintoon johdattava yliote haetaan alkulämmössä, mutta harmillisen köykäisen listan Spits kyllä tähän sarjaan tuo ja tässä vaiheessa lähtösesonkia tulisi edetä pysähdyksestä pysähdykseen.

Toki voisi sanoa Kugelin hakeneen sen yliotteen jo aikanaan ja Sonmor Show´ssa heitti sotilaineen esimerkin häpeän pois pyyhkimisestä.

Dubissa Chiefs jatkaa ja runkosarjan uskomattoman poimintahurmoksen jälkeen Kramer kitunut 11 iltaa keväisessä lähdöttömyydessä, mutta homman epäolennaisemmalla puolen painanut 5 kaappia ja onko tässä enää kyse samasta jätkästä?

Chiefs kohtaa panosten kasvaessa Hawksin ja ei nyt sovitella visiiriä naamalle vaikka Kramer viskoo kovia näyttöjä, mutta O:ssa OS painoi Spitsia 8-1 turpaan avausillassa ja ei elettäkään häpeään painetun paidan kunnian puolustamiseksi.

Branch myös siivouskomerossaan historian tuntevana viritteli moppiaan ja rähinävaihde jäi heittämättä silmään, mutta äijäilemällä kääntyy sarja kuin sarja ja lähtölistojen tasolla vertailtaessa ei kyllä OS:n jätkiä jyrätä ulos askista peruspullistelulla.

Nyt pitäisi valua kuola suunpielistä Spitsin Czinderin, Brownin sekä Carrickin suunnalla ja klassisia kilipäitähän uskottava voittaminen kaipaa tuekseen, mutta oliko sitten pettymys suurempi Branchille vai äärilaidan kansleri HCH:lle ja äijäillähän tulee jo pelkän viihdearvon nimissä.

Olisihan siinä pitänyt lähteä vetämään seuraavaa matsia ja avata sähköisissä jälkihöyryissä sarjan toinen jako raivosta puhkuen, mutta vaikka tarinan kulku ei ollut tämä Spits käänsi sarjan toisen itselleen ja perinteisen kaavan kannaltahan tuo oli väärin voitettu.

Olisihan se ollut kunniakkaampaa nousta sarjaan kiinni sekasortoisessa ilmapiirissä sekä Branchin moppaillessa itseään likoon heittäneitä taistelijoita hyllylle, mutta O:n toisessa parissa lähtövalona Jamie Wise sekä Johnson Andrews kipinöivän mukaansatempaavassa suoraan aloituksesta ja molemmat ottelijat hyvällä ilmeellä luomassa hanskatonta sisältöä.

Tuostahan on kysymys ja Spitsin paidassa O:n uransa aikanaan vetänyt Todd Gill huhuissa Frontsin uusi vastuullinen, joten kulmakunnalta lähtöisin oleva Brockvillen jätkä kenties sisään tekemään ihmeitä ja vaikka hanskaton kovuus todistettu Show´ssa K-townissa taistellaan kiekkojumalia vastaan.

Katsottaessa ohi lähtöjen pitää äärilaidalta nostattaa tuota Kootenayn eurottoman listan kuvassa mukana olemista tässä saumassa sesonkia ja arvomaailmassa pitää kyllä nostaa hattua GM Jeff Chynowethin suuntaan, joten tällä kyllä hankitaan äärilaidan maaherra HCH:n tuki yli perinteikkäämmän Tigersin ja aivan parasta tehoa Kootenayn koutsi Kris Knoblauch ei saanut kaivettua irti Icen lähtölistasta.

Sotilaista 1993-syntynyt Brendan Hurley sekä OA Matt Fraser saavat HCH:lta puhtaat lähtöpaperit ja Brock Montgomery sekä Drew Czerwonka menevät pettymyksiksi, mutta kokonaisuudessa kyllähän tuo ihan toimiva lähtönimistö ja Tigers heittää tuohon haastamaan ennen kaikkea Kale Kessyn sekä Cole Grbavacin.

Historiaahan Tigersille ei tarvitse hatusta taikoa ja 80-luvun sotaisassa nostalgiassa aikanaan kolmesti putkeen pätemässä Dubin finaaleissa, mutta Alberta ei sitä iskevintä Major junior kulmakuntaa lähtöfanaatikolle ja "the Hat" jää kyllä Saskatchewanin sekä BC:n keskittymien varjoon.

Toki kyllä siinä on uskottavuutasolla hintaa maksettu sekä verta luovutettu 1985-1988, mutta onhan vain eurovapaus sekä visiirittömyys arvoista jaloimpia ja vaikka sivistys päättyy "Rat Portageen" eiköhän Kootenayn korjatessa Cherry tuosta itselleen keppihevosen ota.

HardCore Hooligan kirjoitti:

Tietysti välillä pitää kantaa joku ylikolattuna ulos ja ilmettä pintaan, joten kuin taikasauvan iskusta Spitsin Kugel tyhjentämässä kenttää OS matsissa ja haistoiko saalistaja vain kehässä olleen euron?

-clip-

Toki voisi sanoa Kugelin hakeneen sen yliotteen jo aikanaan ja Sonmor Show´ssa heitti sotilaineen esimerkin häpeän pois pyyhkimisestä.

Laajenna klikkaamalla

Nimi Jeff Kugel on itseasiassa kohtuu ajankohtainen nykyäänkin, sillä kaveri otti helmikuussa Impact Fight Leaguen The Saint Valentine's Day Massacre -tapahtumassa uransa toisen ammattilaisottelunsa MMA:ssa. Tämä ottelu päättyi ensimmäisessä erässä Kugelin TKO -tappioon Josh Burnsille.

Kugelin ensimmäinen vapaaottelumatsi oli todellista freakshow -osastoa kaverin hakatessa 40 sekunnissa ns. paskat pihalle Eric "Butterbean" Eschista.

Poimintamaisterin arvinimen ottanut Adam Wallace nappasi tarinassaan O:n aktiivisuuskuninkuuden Spitsin paidassa ja yksittäisistä hetkistä puhuttaessa ei ole Kugelin villin spurttauksen haastajaa, joten siinä tiivistyi koko Spitsin potkiva rähinämaine yhden hahmon toimesta ja Wallace antoi "Sin Cityn" lähtösaagaan oman kunniakkaan hanskattoman panoksensa.

OA Wallacen St. Thomas Stars mukana GOJHL:n Sutherland Cupin round robin vaiheessa ja lähtölistalla vaikuttaaa myös omat lähtönsä O:ssa ottanut OA Brian Shaw, joten hyvä nähdä nämä O:n lähtövirrassa kouliintuneet jätkät mukana tässä vaiheessa sesonkia ja paikansa jo finaalisarjassa varmistaneen Niagara Falls Canucksin ottelevassa vaikuttaa myös O:n pysähdyksistä tuttu OA Kyle Steckley.

Toki näkökulmissa aina mennään pitkälle Wallacen ollessa riveissä ja eiköhän siinä olisi railakkaasti vedetty seuraavaa iltaa OS sarjassa Wallacen ollessa Spitsin ottelevassa, joten äärilaidallakin oltaisiin toisen jaon voitto otettu vastaan jatkotarinassa tyytyväisenä ja onko Wallacen hahmossa sitten voimaa kirjoittaa henkilökohtaiseen lähtötarinaan jatkosivuja junnuputken ollessa päätepisteessä?

Kymmenkunta sesonkia varjoissa roolissa ja äijä voi palata kunniasaattueessa Woodstockiin sekä esitellä kantakuppilan höyryissä Memorial Cup sormuksiaan, joten Japanilainen autoteollisuus katoaa kaupungista ennen kuin Wallacen rystysten hankkima kunnia ja tuohon ammattilaiskiekkoilun sisäistettyyn oppimäärään vielä reippaasti matkaa lähtövirrassa.

Tulevaisuuteen katsottaessa O:n Priority Selection myös hiipii vastaan ja hypeä siellä nimeensä repinyt ennen kaikkea Max Domi, joten vaikka isä Belle Riverin kasvatteja on sieltä syntymäpaikan kautta kaivettavissa side Windsoriin ja vaikka ajanmukaista NCAA korttiakin heiluteltu eiköhän Spits tai Knights tämän jätkän listoilleen ensimmäisellä kierroksella korjaa.

OS vei kolmannen ja ilmettä turhautumisen tunnepiikissä tajoillut Kassian Match Penalty otsassaan ulos illasta sekä mahdollisesti mopilla sarjan jatkovaiheista, mutta tarinan kulussa äijäili yli Jesse Blackerin OS:n painessa tyhjiin ja toki mopin pyyhkäistessä väärä jätkä katselee hyllyltä sarjan jatkoa.

Seuraavasta aloituksestahan olisi suoraan pitänyt lähteä tyhjentämään kenttää sekä vetämään rähinävaihteella seuraavaa iltaa ja Kassian olisi oikeaoppisesti mentäessä istunut penkillä, mutta poikiiko väärin hoidetusta taas seuraavan illan voitto ja olisihan siinä ollut puolustuksen puheenvuoron paikka myös OS:n suunnalta Kassianin painettua suihkuun.

Harmaat pysyvät harmaina ja eihän toki Spitsin taistelijat tarjonneen mitään vastaavaa lähtösesonkiin kuin OS:n jätkät joulukuisessa Whalers illassa, joka tuokiokuvana kauden rähinäkavalkadin iskevintä antia ja Kassianin palkintolomailu tarkoittaa myös Zweep pysähdyksen jäämistä osumattomana bongarin toivomuslistalle.

Ankeaahan tämä on ja koti-iltaan sitten Kugelin villi spurtti pyörimään alkulämmöksi taululle yliotteen symbolina, mutta kansantaruissahan Curtale lähetti Kugelin OS:n Adam Mair tultua ensimmäisenä yli laidan ja eihän siellä häkissä varsinaisesti mitään hätää Spitsin sotilailla ollut.

Ei tullut Zweep Kassianin äijäiltyä askissa ja toki Stayzer puolusti julkisesti sekä Kugel piti suunsa kuunni ammattijätkän tavoin, mutta olisihan tuo erinäköinen ryhmä pudotetut Tarini sekä Clotuhier ottelevasa ja ottelemalla tuodaan se tarvittava hohto paitaan.

OA Clouthier jo päättänyt poimintarupeamansa MJAHL:ssä ja aivan kaikkea ei O:n lähtövirrassa saatu irti tästäkään jätkästä, mutta operoi Frontsin sekä Spitsin paidassa ja äärilaidan lähtöparoniakin hämmentäen nousi OA kaudekseen ylös Central A:n kehissä primekautensa päättäneenä.

Clouthier ei ole säntäämässä luomaan uraan nyrkeilläään varjoihin vaan vetää 2011-2012 St. Catharinesissa sijaitsevan Brock Universityn paidassa yliopistopolulla, joten tulkitaanko arvon lähtöviisaat tuo sitten luovuttamiseksi vai kaivaako Clouthier sitten tiensä vielä vakavasti otettaviin kehiin ja helpommalla sitä toki pääsee yliopistokehissä kuin ottelemalla krapuläpäissään jonkun lukutaidottoman farmipojan kanssa varjoissa.

Purevaa ilmettä toki Clouthier tarjoili vedossa Saginawin Micky Sartoretton kanssa ja tuo kenties tehokkainta Spits paidassa tarjoiltua materiaalia tähän lähtösesonkiin, joten soisi kyllä Clouthierin olevan edelleen mukana vahvuudessa ja nämä 1990-syntyneet lähtöhahmot operoineet vielä selkeästi bucket off kulttuurissa Major junior taipaleellaan.

Niin ja jäähyväisten hetkellä Clouthierin kirjanpidosta kaivettavissa vaikkapa Jordan Shine, jonka kautta taas ollaan hyvin lähellä sitä ydintä mitä lähtöfanatismiin hurahtanut HCH tavoittelee ja olihan "Shiner" hahmon yhteenvedossa poikkeuksellisen aktiivinen, roolinsa sitoutunut, yleisönsä ottava sekä sopivan hämmentävä.

Kassian otti turhautuneesta äijäilystään arvostelussa neljä iltaa ja ei mairittele mahtipontisuudellaan, joten silppurista läpi halventavana ja jätkä takaisin askiin.

OS vie sarjaa 3-1 ja toki viidennessä matsin ratkettua viesti siivouskomeroon turhasta sekaantumisesta tai vain kunniakas päätös lähtösesonkiin kokonaisvaltaisen rähisemisen toimesta, mutta Missy korjasi oman sarjansa 4-1 ja hyvä nähdä olennaisuuksiin nojaavalta äärilaidalta Gensin pariin otteeseen kotiuttama Wise O:n finaalisarjan illoissa.

Gill vahvistetusti Frontsin uusi vastuullinen ja Gilmour ottaa GM:n ruudun sekä Mavety jää myös organisaatioon eläkevirassa, joten poimisiko Fronts Max Domin kontakteilla ja eiköhän tuossa totutulla kaavalla pelata ei toivottuja pois NCAA kortilla.

Mavetyn roolina kenties rautaliigojen keihästaisteluiden sekä brutaalien teurastusten muistelu ja äärilaidan kansliapäälikkö HCH takuuvarmaa kuuntelijakuntaa bunkkerin välityksellä, mutta Kassianin paikka ei ole hyllyllä ja minkäs teet roolin ammottaessa tyhjyyttään.

Äijäili sentään ja miten nousee kaljahissi K-townissa jatkossa?

OS jyräsi Spitsin ulos voitoin 4-1 ja viimeinen ilta päättyi numeroin 10-4, mutta vaikka Spitsin ottelevasta keskikaistan harmauteen hukkuva Adrian Robertson ulos näyttämöltä poikittaisesta keihäästä ei kuitenkaan kruununa tajunnaräjäyttäviä vihanpurkauksia tai viihdearvon taivaisiin heittävää pyykinpesua.

Hengetöntä ilmeettömyyttä Spits osalta sarjan loppuun asti ja olisivat lähteneet edes tyylikkäästi pahennusta herättäen, mutta hiipivät ulos sukkasillaan ja tulivat sarjaan anteeksi pyydellen.

Toki eihän Spitsin pidä neppaillen menestyäkkään ja näin ollen tuloksen oikeudenmukaisuudessa ei pitäisi olla kitisemistä, mutta onhan siellä OS:n Zweep hiippaillut hanskat kädessä nyt kolme sarjaa ja keväisestä lähdöttömyydestä on tullut muotivillitys.

Dubissa Tigers sekä Kootenay löivät sarjassaan likapyykkiä koneeseen ja ihan mukaansatempaava rähinätuokio bongattavaksi, mutta juuri näin kunnioitetaan panoksia sekä pudistetaan ilmaa ja Kootenay korjasi tuon suoraan 4-0.

Lämmittäähän tuo eurovastaisella äärilaidalla ja oliko vain niin, että kiekkojumalat rankaisivat väärin voitetusta toisesta jaosta ja perustotuutena aina pitää lähteä vetämään seuraavaa iltaa.

Onhan O:ssa lähtöasetelmien kannalta vielä nähtävissä painoarvoa Zweepin sekä Flickin lähtiessä finaalisarjassa ja toki tuo bongaillaan ilolla, mutta eiköhän nimet voidan hakata äärilaidan lähtöprofessorin HCH:n toimesta kiveen ja valitettavasti ei voida edetä O:n Top-10 onnistujat viitekehyksen alla.

Sillä pakkohan se on nähdä lähtölammen isot kalat Devane sekä Kassian pettymyksinä ja kokonaiskuvassa kuvasta poistunut 1989-syntyneiden tasokas ikäluokka jätti jälkeensä uskottavuusvajeen, mutta odotusarvollisista suurin pettymys HCH:lle suoritustasoltaan lähtöosastolla Kyle Flemington ja HCH maalaili tästä jätkästä Devanen sekä Kassianin ykköshaastajaa.

1. Jamie Devane Whalers
2. Zack Kassian Spits
3. Daniel Zweep OS
4. Alex O´Neil Troops
5. Derek Mathers Petes
6. Kyle Flemington Sarnia
7. Dalton Smith 67´s
8. Rob Flick Missy
9. Tyler Randell Rangers
10. Anthony Camara Saginaw

Toki sitten löytyy säväyttävien täsmäiskujen tekijöitä ja aktiivisen osallistumisen jätkistä Niagaran Victor Terrerin tuohon voisi mahduttaa, mutta löytyihän Nigaran vahvuudesta myös listalta viime lähtösesongista pudonnut OA Jason Wilson ja oli siinä pitkään kevääsen myös Wilsonilla sauma nostaa osakkeitaan.

Devane yli Kassianin puhtaasti makumieltymyksellä ja olisihan sitä ounastellut Rangersin Cody Solin ottavan paikkansa listalta, mutta Houndsin 1993-syntyneet David Broll sekä Chad Thibodeau löytynevät vastaavasta Top-10 ottelijakattauksesta 2011-2012 ja nouseva lähtökorttina tulevaan myös Ottersin samanikäinen Johnny McGuire .

Dubissa taas äärilaidan lähtötohtori HCH:lle heitetään reippaasti haastetta ja pakko se on vastavuoroisesti heittää Caron sekä McNaught ulos laivasta, joten sairasosastolta ei vapaalipulla vanhoilla näytöillä listalle ja kyllähän sieltä näin ollen OA Acolatse puristaa itsensä ottelijakuninkuuteen.

Toki Chiefsin sekä Hawksin sarjassa heitettiin lähtövirran huomionarvoinen Kramerin sekä Jordanin kesken ja todella mukaansatempaava hanskaton taistelu bongattavaksi, mutta illassa Hawksin Riley Boychukin kohdannut Chiefsin Cory Baldwin yksi lähtösesongin suurimmista pettymyksistä ja kyllä Hawksin Brett Ponichin nappaama Giantsin McNaughtin päänahka poimintarupeaman vakuuttavimpia työnäytteitä.

Tietysti tuo enemmänkin täsmäisku harmaalta perusosaston puurtajalta ja haastoi kyllä jätkä tiukasti Cougarsin Acolatsen ympäripyöreässä, joten kyseenalaisena tulkintana HCH nostaa lähtösilmällään kakkospaikalle ja vaikea sitä on äärilaidalta ohittaa Wheatiesin Michael Ferland ilmeikästä oikean käden tulkintaa.

1. Sena Acolatse Cougars
2. Brett Ponich Hawks
3. Michael Ferland Wheaties
4. Dylan McIlrath Tribe
5. Curt Gogol Bruins
6. Darren Kramer Chiefs
7. Tayler Jordan Hawks
8. Jessey Astles Rockets
9. Jake Doty T-Birds
10. Cole Grbavac Tigers


Onhan tuossa painoarvoa asetettu myös Gogolin vasemman käden jutteluun ja nostavat Kramer sekä Doty HCH:n painotuksissa osakkeitaan puhtaalla aktiivisuudellaan, mutta pakkohan sinne on myös OA Jordan nostaa mukaan vaikka on lähtöhahmona häilyvä ja ei kyllä Grbavacin askeleet lähtörintamalla ole olleet odotetun kaltaisia.

Toki ikäluokan odotusarvollisista Oil Kingsin Cam Abney painui täysin taustalle ja joukkueen sisällä jäi 1993-syntyneen Klarc Wilsonin varjoon, joka lähtötarinassaan tulevaisuuden Dubin Top-10 iskijöitä ja portteja kolkutelleista Raidersin Austin Connor lähtöhahmona ottelija HCH:n makuun.

Ei todellakaan yksiselitteisin listaus HCH:n tekemistä ja onko sitten nosteessa operoiva HCH tässä pistämässä 2006-2007 tulokasrupeamansa tilastoja rikki?

Onhan se aina hämmentävää nähdä K-townin jätkä Tripp Saksan paidassa ja operoi kyllä hanskattoman primepiikissään terävällä otteella Gensin paidassa O:ssa, mutta Tripp yksi lukuisista Major junior ottelijoista joiden maine jäi näihin kehiin ja bunkkerissahan edelleen puhutaan paidassa vetäneen Laforgen kunniakkaasta sekopäisyydestä sekä oman jätkän Trippin kiistattomasta dominoinnista.

Visiirinaamaiselta happosateeltahan siellä suojaudutaan ja kumarretaan Wayne Cashmanin kuvan edessä, mutta Dubissa Hawks johtaa nyt 3-2 ja toivo elää kuitenkin aktiivisen osallistumisen merkkijätkän Kramerin läsnäolosta Memorial Cupin matseissa.

Toki Hawksin Jordan salakavala selviytyjä viidakossa ja näin ollen poistunee näyttämöltä junnuputken päätteeksi voittajana, mutta Acolatse kuitenkin lähtöasetelmissa ylemmällä korokkeella ja Jordan sitten vetää kuittina sen uran Show´ssa.

GOJHL:n Sutherland Cupin finaalisarjassa Elmira Sugar Kings kohtaa NF Canucksin ja Wallacen läsnäolo ei näin ollen tähän kevääseen taannut päätyyn asti menemistä, mutta Jr.A:n Dudley Hewitt Cupin korjasi OJHL:n Wellington Dukes ja ajankuvana ei lähdön lähtöä.

Mikä on tapahtuman painoarvo silloin ja Metro B/A:n taustalla Dukesin jätkien pitäisi pääpainoitteisesti keskittyä viihdyttämiseen, mutta Prince Edward County tulkinnasta riippuen Bellevillen etu- tai takapihaa ja Norris Whitney luo siteen epäpyhään.

Kyllähän äärilaidan historoitsija HCH kunnioittaa sodankäynnin molempia osapuolia ja nämähän kuitenkin kruunaavat, mutta aina samoin kuin kiekkoa maalille pitäisi saada hanskoja jäähän ja kyllähän Bullsin kasvattama jenkkipoika Coxe yksi nerokkaimmista lähtöhahmoista koskaan.

Kramerin poiminnalle lyötiin piste ja Hawks painoi finaaleihin Dubissa, joten missä kehissä operoi lähtöautomaatti Kramer ensi sesonkiin ja kyllähän tuota Jordanin tarinaa Dubin kehissä on vain pakko kunnioittaa.

16-vuotiaana sisään luomaan isoa odotusarvoa harmoon ja välillä vauhtia häkkipäänä Saskatchewan Midget AAA:n kehistä, mutta tarttumapintana Dubin tapahtumakartalla tänään Bantam Draft ja ounasteluissa ykköspaikalla keikkuu Abbotsford Hawksin Jake Virtanen

124 minuuttia haalittua uskottavuutta Bantam kehissä pistää silmään ja ei nyt kuitenkaan heittäydytä niin villeiksi, että haetaan jätkästä tulevaa Dubin ottelijatyyppiä ja kovuutta haettaessakin pitää matkata 80-luvun nostalgiaan.

Tulevat hanskattoman sisällöntuottajat lähtenevät toisella tai kolmannella kierroksella ja kotisikalasta kuitenkin matkaa hanskattomaan valokeilaan, mutta äärilaidan lähtöneuvokselle HCH:lle kiinnostavampi O:n Priority Selection ohjelmassa lauantaina ja mitä haasteita aktiiviseen poimimiseen onkaan sitten tuotu näiden jätkien ollessa primeikäisiä?

Hitmen nappasi Virtanen ensimmäisenä ja kllähän tuolla nimellä pitäisi mennä O:n Priority Selectionissa T-bayn jätkänä, mutta perinteiseen tapaan O:n puolelta äärilaidan kulttihahmo HCH kaivaa esiin Mike Levesquen sekä P.J Vandervaartin ja nämä jätkät jo häkkipääkehissä kiistatonta odotusarvoa nimiinsä luoneita ikäluokan sotureita.

Uskottavuustilastot kunnossa ja nähdäänkö näitä taistelijoita sitten joskus suorittamassa O:n lähtövirrassa vai nousevatko esiin vaikkapa boxlan puolella, mutta Levesquen sekä Vandervaartin odotellessa vuoroaan Mike MacCarron on varmasti huudettu ja 6´4/230 ottelijana listattu jätkä kotoisin Macombista Detroitin kupeesta.

Haiskahtaa HCH:n lähtönenään Whalersin poiminnalta ja Spitsin 1994-syntynyt Ty Bilke jyrää yli vasurillaan heti treenikauteen, mutta mitä tässä äärilaidan kuninkaallinen HCH seikkailee rajan väärällä puolen ja ei ole äärilaidan lähtöfanaatikon asia nostaa yliopistopolulta eksyneitä esiin.

Toki lähdöt bongaillaan ilolla sekä niellään syötteineen ja kuitenkin Levesquen MHAO:ssa Sun County Panthersin paidassa operoima leima vetää huomion puoleensa, joten pystyykö nouseva vastaamaan HCH:n äärilaidalla vaatiessa tekoja, näyttöjä sekä hulluutta ja olkoon tämä sirkushuveja heittelevän gladiaattorin ensiesittely lähtökansoille.

Onhan sieltä kaivettavissa vaikkapa Whalersin varaama Buddy Wightman ja kutsutaan tätä yhteisymmärryksessä omistautumiseksi.

Eipä mennyt kuten HCH äärilaidaltaan maalaili ja pitäisiköhän kiillottaa lähtökulttuurillista taikapalloa, mutta Guelph poimi 241-minuuttia uskottavuutta Midget kehissä taistelleen Michael Levesquen kolmannella kierroksella ja McCarron lähti vasta viidennellä Bullsin toimesta.

Olisiko sieltä noussut NCAA peikko vai eikö 6´4/230 listaus enää nosta jätkää ainakin pari kierrosta ylemmäs, mutta enemmän kuin varausnumero äärilaidalla ihmetyttää ettei Whalers katsonut tätä kottia ja iskeytyykö sitten Levesque aikanaan operoimaan O:n lähtövirtaan 17-vuotiaana 2012-2013.

Toki muistuuko lähtöpiireissä mieleen HCH:n nostattama Ottersin varaus Mark Jones ja takapihalta pitkä matka hanskattomaan valokeilaan, mutta Max Domin otti Fronts ensimmäisellä kierroksella ja eiköhän tuo ollut sovittu kädenpuristuksella jo hyvissä ajoin.

Onko tässä sitten K-townin uusi kulttisuosikki ja Spitsin saumaan nappaamista esiin "Sin Cityn" oma jätkä Hunter Smith, jonka setä Show´n aito kypärätön soturi "Motor City Smitty" ja toivottavasti Smith vetää häkissä samalla otteella kuin setänsä.

Toki oikein mentäessä Spits olisi huutanut Levesquen ensimmäisellä äänellään ja Stoney Pointin jätkänä olisi mennyt myös läpi omana, mutta kaupalla sitten sisään ottamaan punaviivaa haltuun Bilken kanssa ja Brad Smithin taistelijankasvot Lee Norwoodin käsittelyn jälkeen kulttikamaa pelin historiasta.

Royal Bank Cupin vei yllättäen Central A:n Pembroke Lumber Kings ja tuskaisen harmaana ajankuvana ei lähdön lähtöä, mutta taustoituksessa Kingsin koutsina sekä omistajana "Brampton Boy" Sheldon Keefe ja vaikka ei rähisty, häiriköity tai tyylikkäästi äijäilty iltoja liekkeihin on hyvä nähdä vanhan junnupuolen gooniliigan ryhmän nostavan päätään.

Historian sivuilla Kings juuri liigan väkivaltakiekon hurmospiikissä Central A:n johtavia ryhmiä ja Central A:n kattauksesta viimeksi Rockland Nationals nappasi koko Jr.A:n mestaruuden 1975-1976, mutta missä on poltteleva jännite Central A:n sekä BCHL joukkueiden vetäessä vastakkain finaalissa 2011 ja toki herättää HCH:ta hämmentäen visiirinaamainen eurokin nykykuvassa jonkinlaista yleistä pahennusta.

Dubin Bantam Draftissa odotusarvoa luovaa jälkikasvua nimillä Odgers sekä DeBrusk, mutta ensimmäisellä kierroksella Tigers nappasi Notre Dame Houndsin Blake Pennerin ja omaako sitten Pennerin veljessarjan nuorempi painos vastaavanlaista räjähdysalttiutta sekä ongelmapotentiaalia kuin veljensä.

Cole ei mukana Royal Bank Cupissa ja taitaa tämä jätkä olla katsottu rähinämaisemassa.

Menneisyys on koko ajan läsnä nykyhetkessä ja tätä on vaikea nostalgiaan taipuvaisella äärilaidalta uskoa, mutta OS:n Andrew Shaw kuitenkin heitti finaalisarjaa kunnioittanutta ilmettä tarjolle ja sitä kautta taisteli itsensä hyllylle.

Tuo tapahtumaketju nosti vähän tunnetta pintaan ja Branch pääsi myös siivouskomerostaan osallistumaan, mutta laineet eivät lyöneet yli jatkovaiheissa häkissä ja Shawn osalta ihan pirteä Missyn Chris DeSousan muistuttaminen.

Shaw kohdannut sarjan vaiheissa hanskattoman tuokion merkeissä Missyn Rob Flickin ja tuo pysähdys laskettavissa sarjan tapahtumakartan kohokohdaksi, joten vaisua on ollut kokonaiskuvassa ja asetelmien ollessa 3-3 tuskin ketään kiinnostaa kumpaan suuntaan kääntyy.

Toki hahmojen tasolla O:n mestaruuden suo Missyn Flickin sekä Wisen suuntaan ja OS:n Zweep vaeltanut lähdöttömässä harmaudessa koko kevään, joten vaakakuppi kääntyy tuonkin puolesta Missyn suuntaan ja viime kädessä vain hanskaton läsnäolo merkitsee.

Dubissa Kootenayn tyylikkäästi eurovapaa lista johtaa 3-1 ja ei suurta hurmoksellisuutta myöskään farmipoikien välienselvittelyssä, joten eiköhän "gooning it up" ollut tässä äärilaidan lähtökulttuurillisen johtotähden osalta ja toki aina voi repiä toivoa Shawn roolista Memorial Cupin juonenkäänteissä.

Tuskin iskeytyvät keihäät niskaan ja poiminnalla luodaan sisältöä, mutta totutulla kaavalla lusikkaa soppaan HCH:lta sitten varaustilaisuuden hyörinässä ja lähtöfanatismin kutsun kantaessa vedetäänkö 2011-2012 lähtörekeä teemalla "Sin City Presents: Rise of Ty Bilke"?

Miten Patrik Parkkonen esiintyi viime kaudella WHL:ssä?