Yllättävän vaikealta tämän listan laatiminen tuntui, koska on suunnattoman vaikea arvottaa pelaajia, jotka ovat pelanneet aikakaudella, josta minulla on hyvin hajanaisia mielikuvia - siksi esim. Börje Salmingin nostaminen listalle jäi tekemättä.
Toisaalta Fetisovkaan ei noussut listalle, koska hänen merkittävimmät saavutukset, kahta Stanley Cup'ia lukuunottamatta, ajoittuivat -70 -luvun lopulle ja -80 -luvulle. NHL:ssäkin Fetisov saavutti ansaitsemansa arvostuksen Red Wingsien riveissä, jolloin hänen vahvuuksia kyettiin hyödyntämään parhaalla mahdollisella tavalla ja jolloin Fetisov näytti löytäneensä sen "kodin", jossa pelata parasta kiekkoa kapeissa kaukaloissa.
Larionoviin pätee hiukan sama asia kuin Fetisoviinkin. Saavutukset olivat hiukeat ennen NHL:ään siirtymistä mutta siellä kesti aikansa kunnes hän puhkesi täyteen kukkaan. San Jose Sharkseissa Makarovin ja Garpenlövin (muistinko oikein?) kanssa hän muodosti tuhoisan ketjun ja oli ratkaisevassa roolissa eräänä playoff keväänä joukkueen pudottaessa Red Wingsit jatkosta, näin muistelen. Koko ketju oli Sharksien sydän noina aikoina. Larionovin siirto Red Wingseihin oli myös hyvin merkityksellinen ja hänestä tuli ensin tärkeä esikuva Fedoroville ja aivot Russian Five -ketjuun ja vielä nelikymppisenäkin hän kuului joukkueen avainpelaajiin. Hiukea pelaaja!
Sergei Fedorov olisi noussut listalleni, oli lähellä sitä, jos uran loppu olisi ollut yhtä huikea kuin sen alku ja menestysvvuodet Wingseissä. Joukkueen ratkaisevia pelaajia, näytti taitonsa jo nuorena ja lopulta osoitti myös kykenevänsä hiukeisiin suorituksiin pudotuspeleissä - lukemattoman monta kautta putkeen, jolloin teki pudotuspeleissä vähintäänkin 20 pistettä.
Mutta listani on seuraava (lievällä kotiinpäinvedolla höystettynä):
Dominik Hasek:
Yksinkertaisesti eräs aikakautensa parhaista maalivahdeista, itseasiassa paras jos rehellisiä ollaan. Buffalossa suoritti hiukeita torjuntoja, ilman häntä joukkue olisi kenties ollut lukuisia pykäliä sarjataulukossa alempana. Eikä Hasek, parhaimmillaan, ollut huono Red Wingseissäkään. Ja tällä kaudella vielä KHL:ssä mukana täysillä. Muistaakseni eniten nollapelejä (en jaksa tarkistaa).
Nicklas Lidström:
Mr Norris - vielä uransa ehtoopuolella hän kuuluu NHL:n parhaimpiin puolustajiin, kenties tällä kaudella Norriksen tuleva "omistaja". Taitava, teknisesti hyvin sijoittuva ja mitä esimerkillisin pelaaja. Täytyy todeta, että en olisi uskonut herran kykenevän tällaisiin suorituksiin kun 90-luvun alkupuolella ryhdyin seuraamaan hänen uraa Red Wingseissä. Olin väärässä!
Jaromir Jagr:
Pakko olla näin alkuun rehellinen ja todeta, että en tykkää Jagrista henkilönä (vaikka en häntä tunnekaan) mutta en anna tämän vaikuttaa kovinkaan kummoisesti tähän asiaan, vaan voin aivan rehellisesti tunnustaa, että parhaimmillaan hän oli huikaiseva pelaaja ja kuului ehdottomasti NHL:n ja samalla koko Maapallon parhaimpiin pelaajiin. Hän oli taitava mutta samalla, ärsyttävyydessään, hän osasi olla "diiva" ja se kyllä näkyi hänen elkeissä.
***
Vladimir Konstantinov:
Pakko tunnustaa, että tässä kohdin tarkastelen asiaa täysin puna-valkoisten-lasien takaa mutta en voi muuta kuin rehellisyyden nimissä todeta, että parhaimmillaan Vlad kuului joukkueen puolustuksen selkärankaan, mistä osoituksena parhaimmalla kaudella +60 +/- -tilastossa. Konstantinov oli sopivan taitava, pelasi suurellä sydämmellä ja valmentajien ohjeen mukaan mutta samalla hän oli äärimmäisen kova ja ilkeä pelaaja, jonka jokainen vastustaja sai kokea kropassaan. On sanottu, että mikäli hän olisi syntynyt "flin-flonissa", hän olisi saavuttanut parhaimmalla kaudellaan Norris Trophyn, se kertoo paljon siitä arvostuksesta mitä hän sai osakseen Pohjois-Amerikan taalakaukaloissa. Ja hän oli Joella suuri sankari: "I'll be back!"
vlad.