Veikkaaja-lehden mukaan SM-liiga on luopumassa pelaajien siirtokorvauksista. Ajankohtana pidetään ilmeisestikin kautta 2004-2005. Tilalle ovat tulossa jonkinlaiset kasvattajakorvaukset, joita ei tarkemmin vielä ole määritelty.
Siirtokorvaukset ovat olleet yksi liigaseurojen merkittävin taloudellinen resurssi sekä taloussuunnittelun väline. Pelaajiin on sitoutunut merkittävä määrä rahaa ja siirtokorvaukset ovat olleet käytännössä ainut tapa tämän arvon realisoimiseen. Tälläkin kaudella puhutaan puolen miljoonan markan siirtokorvauksista per huippu, aiemmin hinnat olivat huomattavasti kovempiakin. Toki sopimuksellisen pelaajan ulosostamisesta maksetaan vieläkin enemmän (vrt. Nemirovsky).
Lukko kärsi mittavat tappiot yllätyksenä tulleesta Bosman-päätöksestä. Ulkomaille ilman siirtokorvausta liukeni useampi miljoona vanhaa rahaa. Seuraukset näkyivät pitkään. Nyt Lukossa näytetään olevan huomattavan paljon valmiimpia kuin monessa muussa seurassa. Itse asiassa uskoisin meidän organisaatiomme olevan tämän uuden taloussuunnittelun kärkeä. Se tulee varmasti kantamaan hedelmää jossakin vaiheessa. Rikkailla seuroilla vastaavanlaista hätää asian kanssa ei olekaan (Kärpät, Jokerit, HIFK).
Kasvattajakorvauksen määrittäminen on kinkkinen pulma. Ajatellaanpa vaikka Lukon hankkimia kavereita: Viinanen, Vidman, Normio. Lukko on ajanut kaikki sisään liigarytmiin, mutta yksikään näistä ei ole oma kasvatti. Suurin taloudellinen riski on siitä huolimatta kohdistunut juuri raumalaisseuraan, joka oman urheilullisen menestyksensä kustannuksella lähti näitä kavereita kehittämään. Viime kausi oli erittäin vaikea. Vapaan siirtymisen myötä kasvattajakorvaus kilahtaisi kuitenkin ensisijaisesti TPS:lle, oman osansa ottaisi ehkä myös Sport/Hermes. Ei kuulosta hyvältä. Mikäli kaverit ovat yli 25-vuotiaita, kasvattajakorvausta ei tule lainkaan. Mielenkiintoista nähdä miten tämä jakoongelma fiksusti ratkaistaan. Tämän korvauksen jakaantumisen määrittäminen tulee ohjaamaan liigan pelaajakehittämistä kovalla kädellä: kannattaako kehittää omia vai vieraita ja missä iässä pelaajasta pitää hankkiutua eroon.
Mielestäni siirtokorvaukset ovat olleet väline ihan paikallaan. Työvoiman vapaan liikkuvuuden takia niiden poistoa on tietysti kovaan ääneen vaadittu. Tässä on toki tottakin, mutta ammattiurheilijaa ei voi suoran verrata tavalliseen työntekijään. Eroa on huimasti niin koulutuksessa, palkoissa kuin työn luonteessakin. Seuran rahallinen satsaus pätevään ammattikiekkoilijaan on huima. Liikkuvuutta ei ainakaan kokonaan ole siirtokorvausjärjestelmällä kangistettu, niin kovalla tahdilla kiekkoilijat vaihtavat seuroja ja liigoja. Kuinka monella muulla alalla tätä tapahtuu? Ikäviä asioitakin tietenkin löytyy, mikäköhän esimerkiksi Petri Lätin tilanne on? Onko hän vapaa vaihtamaan seuraa sopimuksestaan huolimatta, kun kerran peliaikaa ei tarjota? Näitä asioita pitäisi pystyä jossain sovittelemaan jos kiistaa on.
On vaikea arvioida mitä siirtokorvausten täydellinen poistuminen merkitsisi, tuskinpa ainakaan pelaajien sananvallan lisääntymistä. Siihen pelaajayhdistys tietenkin tähtää. Saattaa käydä ihan toisinkin: pelaajat sidotaan seuraan entistä pidemmin sopimuksin. Tämä on jo nyt nähtävissä. Uskon että näillä sopimuksilla on ennakoitu juuri tätä muutosta. Lukko on ainakin ollut asiassa erinomaisesti hereillä. Kyllähän se harmittaisi jos oman menestyksen kustannuksella liigaan juuri sisäänajatut pelaajat vietäisiin ilmaiseksi käsistä kauden lopussa. Yksikään seura ei tällaista kestä. Tällaisessa tilanteessa kannattaisi sijoittaa sekin raha valmiiseen pelaajaan josta saadaan enemmän irti. Ratkaisu tulee seurojen kannalta olemaan se, että sopimuksista tehdään entistä pidempiä ja sopimuksen alaisten pelaajien myynnistä nostetaan sitten korvaus. Tämä on täysin laillista edelleen. Tämä saattaa asettaa pelaajat vielä hankalampaan asemaan ammatinharjoittamista ajatellen.
Hiukan mietityttää myös mihin suuntaan tämä uudistus seuroja ja liigaa vie. Jos pelaajista, joukkueen tärkeimmistä urheilullisen tuloksen tekijöistä, poistetaan kaikki rahallinen hyötyarvo niin mitäköhän seuralle jää jäljelle? Halli, makkarakojut, sponsorit, kissanristiäiset, tv-oikeudet? Tuleeko liigaseuroista pelkkiä sponsoroinnin asiantuntijayrityksiä ja jääkiekosta pelkkä viihdetapahtuma? Merkittävää niin lajin kuin yksittäisten pelaajienkin kehittymisen kannalta on ollut, että pelaajien kehittäminen on taloudellisesti kannattavaa ja tuon hyödyn voi seura markkinoilla itselleen kuitata. Tässä mielessä siirtokorvaus on kehittänyt jääkiekkoa lajina. Panostus on kannattanut kohdistaa pelaajaan ja pelaaja on seuralle tärkeä resurssi. Mielestäni näin pitäisi olla jatkossakin jotta jääkiekosta ei se tärkein unohtuisi.
Kasvattajakorvauksen määrittely on lähivuosien keskeisempiä asioita. Hiukan huolestuttaa että asiaa vetää tapahtumaviihteen sanansaattaja Hjallis Harkimo. Itse mieluummin nautin viihteestä muualla kuin jäähallissa, jossa itse pelin pitää pystyä tarjoamaan se elämys. Jääkiekkojoukkueeseen liittyy paljon muitakin arvoja kuin yksittäinen peli, yksittäinen kausi tai pelaajat: seuraylpeys, kiekkokulttuuri, lojaalisuus, historia, voitot ja tappiot, yhteiset kokemukset. Näitä on vaikea tuotteistaa, ne ovat sidoksissa jokaiseen kannattajaan yksin ja erikseen.
Siirtokorvaukset ovat olleet yksi liigaseurojen merkittävin taloudellinen resurssi sekä taloussuunnittelun väline. Pelaajiin on sitoutunut merkittävä määrä rahaa ja siirtokorvaukset ovat olleet käytännössä ainut tapa tämän arvon realisoimiseen. Tälläkin kaudella puhutaan puolen miljoonan markan siirtokorvauksista per huippu, aiemmin hinnat olivat huomattavasti kovempiakin. Toki sopimuksellisen pelaajan ulosostamisesta maksetaan vieläkin enemmän (vrt. Nemirovsky).
Lukko kärsi mittavat tappiot yllätyksenä tulleesta Bosman-päätöksestä. Ulkomaille ilman siirtokorvausta liukeni useampi miljoona vanhaa rahaa. Seuraukset näkyivät pitkään. Nyt Lukossa näytetään olevan huomattavan paljon valmiimpia kuin monessa muussa seurassa. Itse asiassa uskoisin meidän organisaatiomme olevan tämän uuden taloussuunnittelun kärkeä. Se tulee varmasti kantamaan hedelmää jossakin vaiheessa. Rikkailla seuroilla vastaavanlaista hätää asian kanssa ei olekaan (Kärpät, Jokerit, HIFK).
Kasvattajakorvauksen määrittäminen on kinkkinen pulma. Ajatellaanpa vaikka Lukon hankkimia kavereita: Viinanen, Vidman, Normio. Lukko on ajanut kaikki sisään liigarytmiin, mutta yksikään näistä ei ole oma kasvatti. Suurin taloudellinen riski on siitä huolimatta kohdistunut juuri raumalaisseuraan, joka oman urheilullisen menestyksensä kustannuksella lähti näitä kavereita kehittämään. Viime kausi oli erittäin vaikea. Vapaan siirtymisen myötä kasvattajakorvaus kilahtaisi kuitenkin ensisijaisesti TPS:lle, oman osansa ottaisi ehkä myös Sport/Hermes. Ei kuulosta hyvältä. Mikäli kaverit ovat yli 25-vuotiaita, kasvattajakorvausta ei tule lainkaan. Mielenkiintoista nähdä miten tämä jakoongelma fiksusti ratkaistaan. Tämän korvauksen jakaantumisen määrittäminen tulee ohjaamaan liigan pelaajakehittämistä kovalla kädellä: kannattaako kehittää omia vai vieraita ja missä iässä pelaajasta pitää hankkiutua eroon.
Mielestäni siirtokorvaukset ovat olleet väline ihan paikallaan. Työvoiman vapaan liikkuvuuden takia niiden poistoa on tietysti kovaan ääneen vaadittu. Tässä on toki tottakin, mutta ammattiurheilijaa ei voi suoran verrata tavalliseen työntekijään. Eroa on huimasti niin koulutuksessa, palkoissa kuin työn luonteessakin. Seuran rahallinen satsaus pätevään ammattikiekkoilijaan on huima. Liikkuvuutta ei ainakaan kokonaan ole siirtokorvausjärjestelmällä kangistettu, niin kovalla tahdilla kiekkoilijat vaihtavat seuroja ja liigoja. Kuinka monella muulla alalla tätä tapahtuu? Ikäviä asioitakin tietenkin löytyy, mikäköhän esimerkiksi Petri Lätin tilanne on? Onko hän vapaa vaihtamaan seuraa sopimuksestaan huolimatta, kun kerran peliaikaa ei tarjota? Näitä asioita pitäisi pystyä jossain sovittelemaan jos kiistaa on.
On vaikea arvioida mitä siirtokorvausten täydellinen poistuminen merkitsisi, tuskinpa ainakaan pelaajien sananvallan lisääntymistä. Siihen pelaajayhdistys tietenkin tähtää. Saattaa käydä ihan toisinkin: pelaajat sidotaan seuraan entistä pidemmin sopimuksin. Tämä on jo nyt nähtävissä. Uskon että näillä sopimuksilla on ennakoitu juuri tätä muutosta. Lukko on ainakin ollut asiassa erinomaisesti hereillä. Kyllähän se harmittaisi jos oman menestyksen kustannuksella liigaan juuri sisäänajatut pelaajat vietäisiin ilmaiseksi käsistä kauden lopussa. Yksikään seura ei tällaista kestä. Tällaisessa tilanteessa kannattaisi sijoittaa sekin raha valmiiseen pelaajaan josta saadaan enemmän irti. Ratkaisu tulee seurojen kannalta olemaan se, että sopimuksista tehdään entistä pidempiä ja sopimuksen alaisten pelaajien myynnistä nostetaan sitten korvaus. Tämä on täysin laillista edelleen. Tämä saattaa asettaa pelaajat vielä hankalampaan asemaan ammatinharjoittamista ajatellen.
Hiukan mietityttää myös mihin suuntaan tämä uudistus seuroja ja liigaa vie. Jos pelaajista, joukkueen tärkeimmistä urheilullisen tuloksen tekijöistä, poistetaan kaikki rahallinen hyötyarvo niin mitäköhän seuralle jää jäljelle? Halli, makkarakojut, sponsorit, kissanristiäiset, tv-oikeudet? Tuleeko liigaseuroista pelkkiä sponsoroinnin asiantuntijayrityksiä ja jääkiekosta pelkkä viihdetapahtuma? Merkittävää niin lajin kuin yksittäisten pelaajienkin kehittymisen kannalta on ollut, että pelaajien kehittäminen on taloudellisesti kannattavaa ja tuon hyödyn voi seura markkinoilla itselleen kuitata. Tässä mielessä siirtokorvaus on kehittänyt jääkiekkoa lajina. Panostus on kannattanut kohdistaa pelaajaan ja pelaaja on seuralle tärkeä resurssi. Mielestäni näin pitäisi olla jatkossakin jotta jääkiekosta ei se tärkein unohtuisi.
Kasvattajakorvauksen määrittely on lähivuosien keskeisempiä asioita. Hiukan huolestuttaa että asiaa vetää tapahtumaviihteen sanansaattaja Hjallis Harkimo. Itse mieluummin nautin viihteestä muualla kuin jäähallissa, jossa itse pelin pitää pystyä tarjoamaan se elämys. Jääkiekkojoukkueeseen liittyy paljon muitakin arvoja kuin yksittäinen peli, yksittäinen kausi tai pelaajat: seuraylpeys, kiekkokulttuuri, lojaalisuus, historia, voitot ja tappiot, yhteiset kokemukset. Näitä on vaikea tuotteistaa, ne ovat sidoksissa jokaiseen kannattajaan yksin ja erikseen.