Legioonalainen
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- KalPa, Barça, KuPS
Ylidramatisointia sietämättömät lopettavat lukemisen nyt.
Käyttäkää riittävästi aikaa tämän lukemiseen, katsokaa linkit ja "naatitaan naatitaan, ee vielä ammuta"...
Tuuletan jokaista maalia joka koosteista löytyy, sillä jokainen niistä oli askel kohti päämäärää, johon vääjäämättömästi pyrimme. En puhu vain itsestäni enkä vain joukkueesta, vaan jokaisesta, jonka sydän pakahtuu keltamustasta rakkaudesta. Jokaisesta, joka on valmis antamaan kaikkensa, niin kentällä, katsomossa kuin ns. etätyönä ulkomailla (eli kauempana kuin Leppävirta). Jokainen vaari ja mummo, jokainen isä ja äiti, jokainen tyttö ja poika, jokainen kissa ja koira... Tulkaa mukaan kiekkohuumaan! Vaikka se kestäisikin vain hetken, ottakaa tästä ajasta kaikki irti mitä lähtee. Laittakaa lemmikeillenne keltamusta rusetti (tai miksi ei itsellenne), tunnustakaa väriä, maalatkaa vaikka talonne keltamustaksi! Katsokaa mallia vaikkapa täältä.
Tunnelmointia KalPan alkukauden maaleista
Keltamusta unelma... Nyt se on tulossa todeksi. Joillekin vuosikymmenten, joillekin vuosien, joillekkin kuukausien odotuksen jälkeen.
Kukapa olisi uskaltanut sen ennen kautta sanoa ääneen. Kuopion ja koko Savon ylpeys KalPa, taistelemassa kohti sitä kaikkein himotuinta Sm-Liigassa. Ja jos joku uskaltautuikin sen ääneen sanomaan niin hänet merkattiin suuruudenhulluksi, yltiöpositiiviseksi tai muuten vain kahjoksi. Mutta nyt ei enää riitä se mitä on jo saavutettu. Ei pitäisi ainakaan. Nälkä kasvaa syödessä, ja tämä nälkä on raastavan ihana! Kalakukko on syönyt jo kymmenen joukkuetta, mutta vielä riittää syötävää tälle kaudelle. KalPa on ollut kuin hirviö, joka kasvaa, mitä enemmän se saa ruokaa. Tällä hetkellä ei voi kuin todeta kliseisesti: Vain taivas on rajana.
Eilen HPK kaatui jatkoerässä ja KalPa varmisti tiensä neljän parhaan joukkoon. Mäkiaho punaisine hanskoineen sutii kiekon maaliin ja monttu repeää liitoksistaan. Ihmiset hyppivät, taputtavat, karjuvat, itkevät...
Paikalla olleet voinevat todistaa, että Niiralan Montussa oli tunnelma katossa, josta todisteena KalPa:n nettisivuilla kirjoitettiin, että kadonneen hallin katon saa palauttaa läheiseen löytötavaratoimistoon. Pientä videopätkää pelin jälkeisistä tunnelmista.
KalPa pystyi kasvamaan valtavasti ottelusarjassaan HPK:n kanssa. Paljon parjattu Juha Alastalo ja Jussi Timonen nousivat aivan uudelle tasolle. Nuoret (mm. Jokinen, Hyvärinen, Hirvonen, Hartikainen Malinen) näyttivät pitkää nenää kaikille epäilijöille ja todistivat, että pelkkään playoffs-kokemukseen on turha nojata enää jatkossa. Heikoksi lenkiksi epäilty kahden maalivahdin rotaatio osoittautui täysin toimivaksi ratkaisuksi, team Mika & Mika pelasivat jäätävän hyvin.
Monessa liemessä keitetty kokenut kaarti toi kentälle aivan ennennäkemätöntä varmuutta, puhumattakaan heidän panoksestaan kaukalon ulkopuolella (jota minä en osaa kuvata, siihen tarvittaisiin joku joukkueen sisältä). KalPa ei ole enää suuren yleisön silmiin pelkkä Sami Kapanen. Nyt se on Joukkue isolla J:llä.
Pitkän alustuksen jälkeen itse asiaan. Jokainen, joka on jaksanut tänne asti lukea, tässä teille haaste:
Viimeistään tästä hetkestä lähtien teidän jokainen solunne on mukana kannustamassa KalPaa sataprosenttisesti. KalPa taistelee, taistelkaa tekin huutamalla ja taputtamalla! Olkaa tunteella mukana!
Eilen illalla ottelun jälkeen koin outoa janon tunnetta. Join jatkoaikaa lukiessa puoli litraa vettä, ja hieman myöhemmin toisen puolikkaan. Mutta tämä jano ei kadonnutkaan. Tajusin sen olevan voitonjanoa...
Nonnii virkamieskatsomo! Heittäkee tekkii ne salakut poes käsistä ja alakakee taputtammaa, sennii kivnuamat!
En halua nähdä yhtään ihmistä poistumassa hallilta ennen kuin ottelun viimeinen vihellys on tullut, enkä myöskään halua nähdä yhtään ihmistä jurottamassa naama peruslukemilla läpi ottelun. Uskaltakaa syttyä mukaan tunteella, ei se haittaa että joku tosikko teille nauraa (kuten tällekin viestillä varmaan jokunen henkilö)! Tämä on vain jääkiekkoa, mutta kuitenkin monelle niin tunteita herättävää. Tällä kaudella menemme niin pitkälle kuin eväät riittää, joten heittäkää jo pois epäily ja negatiivisuus! Kuten jo totesin, vain taivas on rajana! Muistakaa myös se, että aina päämäärällä ei ole niin suurta merkitystä, kunhan sinne mennessä on hauskaa!
Käyttäkää riittävästi aikaa tämän lukemiseen, katsokaa linkit ja "naatitaan naatitaan, ee vielä ammuta"...
Tuuletan jokaista maalia joka koosteista löytyy, sillä jokainen niistä oli askel kohti päämäärää, johon vääjäämättömästi pyrimme. En puhu vain itsestäni enkä vain joukkueesta, vaan jokaisesta, jonka sydän pakahtuu keltamustasta rakkaudesta. Jokaisesta, joka on valmis antamaan kaikkensa, niin kentällä, katsomossa kuin ns. etätyönä ulkomailla (eli kauempana kuin Leppävirta). Jokainen vaari ja mummo, jokainen isä ja äiti, jokainen tyttö ja poika, jokainen kissa ja koira... Tulkaa mukaan kiekkohuumaan! Vaikka se kestäisikin vain hetken, ottakaa tästä ajasta kaikki irti mitä lähtee. Laittakaa lemmikeillenne keltamusta rusetti (tai miksi ei itsellenne), tunnustakaa väriä, maalatkaa vaikka talonne keltamustaksi! Katsokaa mallia vaikkapa täältä.
Tunnelmointia KalPan alkukauden maaleista
Keltamusta unelma... Nyt se on tulossa todeksi. Joillekin vuosikymmenten, joillekin vuosien, joillekkin kuukausien odotuksen jälkeen.
Kukapa olisi uskaltanut sen ennen kautta sanoa ääneen. Kuopion ja koko Savon ylpeys KalPa, taistelemassa kohti sitä kaikkein himotuinta Sm-Liigassa. Ja jos joku uskaltautuikin sen ääneen sanomaan niin hänet merkattiin suuruudenhulluksi, yltiöpositiiviseksi tai muuten vain kahjoksi. Mutta nyt ei enää riitä se mitä on jo saavutettu. Ei pitäisi ainakaan. Nälkä kasvaa syödessä, ja tämä nälkä on raastavan ihana! Kalakukko on syönyt jo kymmenen joukkuetta, mutta vielä riittää syötävää tälle kaudelle. KalPa on ollut kuin hirviö, joka kasvaa, mitä enemmän se saa ruokaa. Tällä hetkellä ei voi kuin todeta kliseisesti: Vain taivas on rajana.
Eilen HPK kaatui jatkoerässä ja KalPa varmisti tiensä neljän parhaan joukkoon. Mäkiaho punaisine hanskoineen sutii kiekon maaliin ja monttu repeää liitoksistaan. Ihmiset hyppivät, taputtavat, karjuvat, itkevät...
Paikalla olleet voinevat todistaa, että Niiralan Montussa oli tunnelma katossa, josta todisteena KalPa:n nettisivuilla kirjoitettiin, että kadonneen hallin katon saa palauttaa läheiseen löytötavaratoimistoon. Pientä videopätkää pelin jälkeisistä tunnelmista.
KalPa pystyi kasvamaan valtavasti ottelusarjassaan HPK:n kanssa. Paljon parjattu Juha Alastalo ja Jussi Timonen nousivat aivan uudelle tasolle. Nuoret (mm. Jokinen, Hyvärinen, Hirvonen, Hartikainen Malinen) näyttivät pitkää nenää kaikille epäilijöille ja todistivat, että pelkkään playoffs-kokemukseen on turha nojata enää jatkossa. Heikoksi lenkiksi epäilty kahden maalivahdin rotaatio osoittautui täysin toimivaksi ratkaisuksi, team Mika & Mika pelasivat jäätävän hyvin.
Monessa liemessä keitetty kokenut kaarti toi kentälle aivan ennennäkemätöntä varmuutta, puhumattakaan heidän panoksestaan kaukalon ulkopuolella (jota minä en osaa kuvata, siihen tarvittaisiin joku joukkueen sisältä). KalPa ei ole enää suuren yleisön silmiin pelkkä Sami Kapanen. Nyt se on Joukkue isolla J:llä.
Pitkän alustuksen jälkeen itse asiaan. Jokainen, joka on jaksanut tänne asti lukea, tässä teille haaste:
Viimeistään tästä hetkestä lähtien teidän jokainen solunne on mukana kannustamassa KalPaa sataprosenttisesti. KalPa taistelee, taistelkaa tekin huutamalla ja taputtamalla! Olkaa tunteella mukana!
Eilen illalla ottelun jälkeen koin outoa janon tunnetta. Join jatkoaikaa lukiessa puoli litraa vettä, ja hieman myöhemmin toisen puolikkaan. Mutta tämä jano ei kadonnutkaan. Tajusin sen olevan voitonjanoa...
Nonnii virkamieskatsomo! Heittäkee tekkii ne salakut poes käsistä ja alakakee taputtammaa, sennii kivnuamat!
En halua nähdä yhtään ihmistä poistumassa hallilta ennen kuin ottelun viimeinen vihellys on tullut, enkä myöskään halua nähdä yhtään ihmistä jurottamassa naama peruslukemilla läpi ottelun. Uskaltakaa syttyä mukaan tunteella, ei se haittaa että joku tosikko teille nauraa (kuten tällekin viestillä varmaan jokunen henkilö)! Tämä on vain jääkiekkoa, mutta kuitenkin monelle niin tunteita herättävää. Tällä kaudella menemme niin pitkälle kuin eväät riittää, joten heittäkää jo pois epäily ja negatiivisuus! Kuten jo totesin, vain taivas on rajana! Muistakaa myös se, että aina päämäärällä ei ole niin suurta merkitystä, kunhan sinne mennessä on hauskaa!
Viimeksi muokattu: