Vaikka herne on vieläkin nenässä, joskaan ei yhtä pahasti kuin eilen illalla, niin en ehkä kuitenkaan juuri nyt vielä laittaisi pihalle. Osin myös lyhytjänteisen historiamme ja taloudellisen tilanteen takia.
Se mitä toivoisin sekä Ahvenjärveltä, että Viitaselta, on vastuunkantoa ja esille astumista tällaisessa tilanteessa. #meollaanjyp alkaa olemaan aika kevyttä kamaa, jos tässä kohtaa ei mitään dialogia sidosryhmien kanssa käydä. Rohkeesti esille kertomaan, mitä haetaan ja miten sen pitäisi näkyä kaukalossa. Jos ei onnistuta loppujen lopuksi, niin selkä suorana voi sanoa, että perseelleen meni. Nyt tarkoitan vähän enemmän, kuin sitä että ollaan sitkeitä ja aggressiivisia (en muuten nähnyt kumpaakaan näistä eilen jäällä). Jossain päin tätä sanotaan johtajuudeksi.
Saa tulla argumentoimaan vastaan ja sanoa, että mitäpä se Penalle kuuluu, mikä se JYPin ajatus on ja että ei tarvitse kannattajille selitellä. Minä kuitenkin arvostan tuollaista ja varmasti luo yhteisöllisyyttä etenkin vaikeina hetkinä. Jossain päin maailmaa kuulemma harrastetaan pelaajien ja kannattajien dinnereitäkin. Fakta on kuitenkin se, että jatkuva häviäminen näkyy yleisömäärissä ja sitä kautta taloudessa. Tällä hetkellä tuote ei ole kunnossa eikä myy itseään. Tuota tuotetta voi sitten parantaa mm. pelaamalla helvetisti paremmin, mutta uskon myös tiivimmän yhteisön luomisen näkyvän katsojaluvuissa.
Eli, ei vielä kenkää. Varaan itselleni oikeuden kääntää takkia rajattomasti.