Yleisesti NHL:stä

  • 3 934 344
  • 14 053

Van Taimeri

Jäsen
Suosikkijoukkue
St. Louis Blues
Tällä hetkellä NHL:n ottelukohtainen maalikeskiarvo on 3.09, kun viime kaudella se oli 2.77. Nousua on siis 11,6%. Ylivoimatilanteet ovat samalla lisääntyneet 20,0% ja ylivoimamaalit 21,1%.

Työsulkukauden jälkeen 2005-06 maalikeskiarvot nousivat edelliseen pelattuun kauteen 2003-04 nähden peräti 19,8%, kun sääntömuutosten takia ylivoimaa pelattiin 37,8% enemmän ja ylivoimamaalit lisääntyivät 47,1%

Voi olla että nykymeno hieman hyytyy kauden loppua kohti mentäessä, mutta toistaiseksi maalikeskiarvot ovat (työsulkukautta lukuunottamatta) historiallisen kovassa kasvussa peräkkäisten kausien välillä, viimeksi yhtä kova nousu nähtiin kausien 1942-43 ja 1943-44 välillä.
 
Suosikkijoukkue
Colorado, Toronto, sympatiat Krakenille
Voi olla että nykymeno hieman hyytyy kauden loppua kohti mentäessä, mutta toistaiseksi maalikeskiarvot ovat (työsulkukautta lukuunottamatta) historiallisen kovassa kasvussa peräkkäisten kausien välillä, viimeksi yhtä kova nousu nähtiin kausien 1942-43 ja 1943-44 välillä.
Jos muisti taas yhtään toimii oikein, myös viime kauden alussa nähtiin riemukasta maali-ilottelua ja tämä progressiivinen kehitys kuoli nopeasti talven myötä. Tosin toinen aivolohko muistelee että pudotus ei lopulta ollut suurensuuri, joten tämän kauden nousu antaisi taas pientä toivoa paremmasta.
 

Johnnie

Jäsen
Jos muisti taas yhtään toimii oikein, myös viime kauden alussa nähtiin riemukasta maali-ilottelua ja tämä progressiivinen kehitys kuoli nopeasti talven myötä. Tosin toinen aivolohko muistelee että pudotus ei lopulta ollut suurensuuri, joten tämän kauden nousu antaisi taas pientä toivoa paremmasta.

Samankaltaiset muistikuvat myös täällä. Muistaakseni viime vuosina se on muutenkin ollut enemmän sääntö kuin poikkeus, että maalimäärät ovat tippuneet alkukauden jälkeen jonkin verran. Tosin ihan näin paljon maaleja ei taidettu viime kaudellakaan tehdä.
 
Viimeksi muokattu:

Van Taimeri

Jäsen
Suosikkijoukkue
St. Louis Blues
Jos muisti taas yhtään toimii oikein, myös viime kauden alussa nähtiin riemukasta maali-ilottelua ja tämä progressiivinen kehitys kuoli nopeasti talven myötä. Tosin toinen aivolohko muistelee että pudotus ei lopulta ollut suurensuuri, joten tämän kauden nousu antaisi taas pientä toivoa paremmasta.
Samankaltaiset muistikuvat myös täällä. Muistaakseni viime vuosina se on muutenkin ollut enemmän sääntö kuin poikkeus, että maalimäärät ovat tippuneet alkukauden jälkeen jonkin verran. Tosin ihan näin paljon maaleja ei taidettu viime kaudellakaan tehdä.
Varmaan riippuu kuinka kauas (tai lähelle) kauden alkua mennään. Tällä kaudella on pelattu toistaiseksi 216 ottelua, ja joukkueet ovat tehneet keskimäärin sen 3,09 maalia per ottelu. Viime kaudella 222 pelatun ottelun jälkeen joukkueiden maalikeskiarvo oli 2,77 eli täsmälleen sama kuin koko kauden jälkeen (1230 ottelua).
 

Johnnie

Jäsen
Varmaan riippuu kuinka kauas (tai lähelle) kauden alkua mennään. Tällä kaudella on pelattu toistaiseksi 216 ottelua, ja joukkueet ovat tehneet keskimäärin sen 3,09 maalia per ottelu. Viime kaudella 222 pelatun ottelun jälkeen joukkueiden maalikeskiarvo oli 2,77 eli täsmälleen sama kuin koko kauden jälkeen (1230 ottelua).

Katsohan, kiitos tästä. Luultavasti allekirjoittaneen ja nimimerkin @Denverin Munasyndi muistelemat luvut ovat juurikin olleet kauden alusta niin pienellä otannalla, etteivät joukkueet ole saaneet pakettiaan vielä ihan kasaan, jolloin ihan ensimmäisissä peleissä maalejakin on syntynyt enemmän.

NHL:n sivuilta löytyi mielenkiintoinen artikkeli asiaan liittyen. Eli sikäli kun tuota osaan tavata oikein, niin eiliseen mennessä (212 peliä) maaleja oli tehty keskimäärin 6,1 pelissä, viime kaudella vastaava luku ollut samaan aikaan 5,6. Tällä kaudella 24 parasta pistemiestä ovat kaikki tehoilleet vähintään piste per peli -tahdilla, viime kaudella samaan aikaan 24 pistemiehen joukosta ainoastaan 8 on ollut ppg-vauhdissa. Jokohan nähtäisiin pitkästä aikaa useampi 100 pisteen ylittäjä?
 

SVSV

Jäsen
Suosikkijoukkue
San Jose Sharks
Löytyisikö jostain tilastoa, jossa on tällä kaudella joukkuekohtaisesti niiden pelien määrä, joissa vastustaja pelaa väsyneenä (back-to-backin jälkimmäinen peli)? En löytänyt lyhyellä googletuksella enkä myöskään JA:n hausta.

Tässä linkissä esitellään joukkuekohtaisesti niiden pelien lukumäärä, joissa pelataan väsynyttä vastustajaa vastaan kun joukkue on itse levännyt edellisen illan, ja toisin päin, mutta hakemaani asiaan tästä ei löydy vastausta. Varmaan onkin kyseinen NBC Sportsin taulukointi jo jossain päin tätä foorumia.
 

Knap

Jäsen
Löytyykö jostain tilastoja kaksoiskansalaisuuksista? Kiinostaisi tietää, ketkä pelaajat omaavat venäjän kaksoiskansalaisuuden, kaikista liigoista, mutta eniten NHLstä.
 

Van Taimeri

Jäsen
Suosikkijoukkue
St. Louis Blues
En jaksaisi avata jokaista pelaajaa erikseen, kun haluan etsiä kaksoiskansalaisuuden omaavia pelaajia, enkä vain tiettyjä. Sen takia joku valmis lista olisi hieman helpottava tekijä.
Jos katsoo Eliteprospectista joukkueittain, niin se nopeuttaa huomattavasti. Esim. BUFFALO josta näkee että Viktor Antipinilla on Kazakstanin ja Venäjän kansalaisuus. Sitten vaan joukkueet läpi ja vaikka liigan vaihto AHL:n tai mihin haluaakaan.

Edit: sama kai se on laittaa NHL:stä löytyneet:

Anton Khudobin, Boston (Kazakstan/Venäjä)
Viktor Antipin, Buffalo (Kazakstan/Venäjä)
Aleksander Barkov, Florida (Suomi/Venäjä)
Alex Galchenyuk, Montreal (USA/Venäjä)
Dmitrij Jaskin, St.Louis (Tsekki/Venäjä)
Vladislav Namestnikov, Tampa Bay (USA/Venäjä)
Leo Komarov, Toronto (Suomi/Venäjä)

AHL:

Alexandar Georgiyev, Hartford (Bulgaria/Venäjä)
Denis Malgin, Springfield (Sveitsi/Venäjä)
Dennis Yan, Syracuse (USA/Venäjä)

Tiedä sitten kuinka tarkkoja nuo ovat, mutta en osaa sanoa parempaa lähdettä.
 
Viimeksi muokattu:

Knap

Jäsen
Jos katsoo Eliteprospectista joukkueittain, niin se nopeuttaa huomattavasti. Esim. BUFFALO josta näkee että Viktor Antipinilla on Kazakstanin ja Venäjän kansalaisuus. Sitten vaan joukkueet läpi ja vaikka liigan vaihto AHL:n tai mihin haluaakaan.

Edit: sama kai se on laittaa NHL:stä löytyneet:

Anton Khudobin, Boston (Kazakstan/Venäjä)
Viktor Antipin, Buffalo (Kazakstan/Venäjä)
Aleksander Barkov, Florida (Suomi/Venäjä)
Alex Galchenyuk, Montreal (USA/Venäjä)
Dmitrij Jaskin, St.Louis (Tsekki/Venäjä)
Vladislav Namestnikov, Tampa Bay (USA/Venäjä)
Leo Komarov, Toronto (Suomi/Venäjä)

AHL:

Alexandar Georgiyev, Hartford (Bulgaria/Venäjä)
Denis Malgin, Springfield (Sveitsi/Venäjä)
Dennis Yan, Syracuse (USA/Venäjä)

Tiedä sitten kuinka tarkkoja nuo ovat, mutta en osaa sanoa parempaa lähdettä.
Jep, olikin arvattavissa että kuka tähän vastaa :) Itsekin mietin eliteä tuolla tavalla, mutta ajattelin olevan jossain jokin listakin. Kiitoa listauksesta(kin)!
 

ISH

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL
Ensi yön kierroksella onkin sitten yli 12 tunnin ajan tauotonta seurattavaa, kun Philadelphia-Calgary alkaa klo 20 ja San Jose-Boston loppuu joskus klo 8 jälkeen sunnuntaina aamulla.

Philadelphia - Calgary 20.00
Dallas - Edmonton 21.00
Ottawa - Arizona 21.00
Winnipeg - New Jersey 22.00
Los Angeles - Florida 23.00
Buffalo - Carolina 02.00
Montreal - Toronto 02.00
Pittsburgh - Chicago 02.00
Tampa Bay - NY Islanders 02.00
Washington - Minnesota 02.30
Nashville - Colorado 03.00
Vancouver - St. Louis 05.00
San Jose - Boston 05.30
 

Butters

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo & Seahawks
Winter classic 2019 pidetään legendaarisessa Notre Damessa! (Urheilu)Kulttuurillisesti merkittävä yliopisto sijaitsee Indianassa jossa siis ei ole ikinä ollutkaan NHL-organisaatiota. WHA-jengi kylläkin ja muuan Väinö itseasiassa ammattilaisuransa ensiliu'ut kaarsi Indianapolis Racerssissa. Ulkoilmaotteluun pääsee jälleen kerran Blackhawks ja myöskin usein näitä usein kolunnut Bruins. Joukkuevalintoja onkin pakko perustella ottelun poikkeuksellisuudella paikan suhteen. Chicago on suht lähellä ja eiköhän Hawks-fanit ole alueella hallitsevassa roolissa siinä porukassa jotka kyseisillä mestoilla tuntevat paitsiosäännön. Matsille halutaan kansallista näkyvyyttä ja laittamalla vastaan bostonilainen joukkue saadaan tapahtumalle enemmän lähestymispintaa. NHL-fania tämä uutinen lähinnä huvittaa ja haukotuttaa. Urheilun bisnespuolesta kiinnostuneelle taas tämänkaltainen järjestely onkin paljon mielenkiintoisempi. Olisi mielenkiintoista nähdä lisää matseja kiinnostavissa neutraaleissa paikoissa. Niin rapakon takansa kuin täällä vanhalla mantereella.
 

Lico

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chicago Blackhawks, Helsingin Jokerit
Tapahtumana varmasti taas hieno ja Notre Dame sen ansaitsee, kannattajana ei vaan pysty syttymään. Yksi peli muiden joukossa, mutta palkkakatto nousee sen myötä, niin myös Alex DeBrincat saa joskus sen kymmenen miljoonaa. Kaudesta.
 

Shard

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings, Tappara, Laine, Barkov
Avaudutaanpa hieman palkkakatosta ja sen vaikutusista NHL:n, olen näitä asioita paljonkin miettinyt viime kuukausina.

Palkkakaton porsaanreikien tilkitsemisen myötä NHL alkaa lähestyä täydellisen tasapäistä sarjaa. Viimeinen vanhan NHL:n linnake on Penguins. Sillä oli täydellinen ajoitus ja runsaasti onnea: pääsi varaamaan juuri oikeaan aikaan kärjessä poikkeuksellisen hyviä pelaajia, ja pystyi sitomaan heitä häntäsopimuksilla saaden huomattavaa kilpailuetua. Pienennetyt cap hitit jättivät tilaa joukkueen vahvistamiseen. Sen edeltäjällä Blackhawksilla oli hieman vastaava tilanne. Hossan ja Keithin pitkät häntäsopimukset toivat mukavasti lisätilaa. Toki siellä tehtiin myös hyviä siirtoja, kun mestaruuksien jälkeen pelaajistoa vaihtui. Penguinsissakin esimerkiksi Kessel-kauppa on hienoa työtä. Nyt kierto ei ole enää mahdollista, mikä näkyy Toewsin ja Kanen älyttömissä 10,5 miljoonan cap hiteissa. Blackhawksin alamäkikin on alkanut. Pensillä se on edessä, kun Crosbyt ja Malkinit ikääntyvät, eikä uusia porsaanreikiä ole.

Mielestäni urheilun suola on ennakkosuosikit ja niiden voittaminen. Esimerkiksi Jokerien poistuminen Liigasta jätti valtavan tyhjiön. Jokerit oli se jota kaikki vihasivat, kaikki halusivat voittaa. Jokerit veti eniten katsojia missä pelasivatkaan. Ison rahan Jokereiden voittaminen tuntui paremmalta kuin vaikka pienen HPK:n. Leicester voitti taannoin Valioliigan, mikä oli valtava ihme. Sellaista ei juuri tapahdu, koska isot normaalisti voittavat. Siksi se oli poikkeuksellisen hienoa.

NHL:ssä ennakkosuosikit noin kymmenen vuoden jaksolla ennen palkkakattoa olivat Detroit, Colorado, Dallas ja Devils. Playoffputken ollessa elossa Detroit herätti vielä huomattavasti vihaa muiden joukkueiden kannattajissa. Aina ne pärjäävät ja voittavat. Nykyään Detroitin voittaminen ei juuri tunteita herätä, tavallinen keskikastin hmv-joukkue.

Palkkakaton puute ei estänyt pienempiä joukkueita pärjäämästä. Wild oli konferenssifinaaleissa kolmannella kaudellaan, noin 20 miljoonan budjetilla. Hurricanes pelasi finaaleissa 2002. Rangersilla oli Detroitin jälkeen suurimmat palkkakulut, eivätkä he päässeet edes playoffeihin vuosikausiin. Osaaminen ratkaisi kuitenkin enemmän kuin raha, eivätkä Devils, Dallas tai Colorado tainneet niitä kaikkein rahakkaimpia jengejä olla.

Penguinsin valtakauden päättyessä NHL on pikkuhiljaa täydellisessä kommunismin tilassa. Tampa ei päässyt viime kaudella playoffeihin, nyt menee taas lujaa. Blues on tällä hetkellä selvästi kärjessä, mutta en ihmettelisi yhtään vaikkeivat ensi kaudella pääsisi edes playoffeihin. Metropolitanissa ja Centralissa kaikki joukkueet ovat vähintään piste/peli-tahdissa. Ei ole suuria joukkueita, kuka vain voi voittaa Cupin ja jäädä "yllättäen" pois playoffeista sen jälkeen. Kaikki ovat samalla viivalla. Pelaajat vaihtavat tulevaisuudessa seuroja jatkuvasti, kun menestyksen myötä ei ole varaa maksaa nousevia palkkakustannuksia. Seuraidentiteetit jäävät hyvin hatariksi, ei suuria, ei pieniä. Ei altavastaajia, ei suosikkeja. Tampa on pitkään rimpuillut Yzermanin hienon työn myötä ennakkosuosikin asemassa, mutta viimeistään mestaruuden tullessa sielläkin on pakko tulla raja vastaan.

Suurin osa joukkueista on kerennyt jo vajoamaan pohjalle ja aloittamaan uuden nousun. Muutama vuosi sitten tankkaavia joukkueita oli vielä paljon, mutta nyt seuroja, jotka yrittävät päästä varaamaan korkealla, ei enää juuri ole. Montreal yrittää ilmeisesti jotenkin tällä kaudella menestyä, mutta ei onnistu. Arizonan nousua tuntui moni odottavan, siellä on kerätty laaja prospect-pool vuosien rämpimisellä. Vielä ei lähtenyt. Panthersin meiningistä ei kukaan ota selvää, mutta sielläkin on ne selkeät tankkausvuodet ohi ja Barkovit, Huberdeaut sekä Ekbladit jo varattu. Detroitin pitäisi olla häntäpäässä, koska eivät ole päässeet kärjestä "ikinä" varaamaan, mutta siellä ne taistelevat villistä kortista hyvän syvyysdraftaamisen ansiosta. Buffalon nousua odotettiin jo vuosi sitten tapahtuvaksi, koska oikeat palaset on jo varattu härskillä tankkaamisella. Ei ole vielä lähtenyt, GM ja valmentaja saivat jo kenkää. Mutta ei huolta, kun tarpeeksi kauan rämpii, tapahtuu nousu lopulta pakosti. Sen näytti Oilers, joka nousi vihdoin viime kaudella voiton päähän konferenssifinaaleista. Se vaati lähes vuosikymmenen varaamisen viiden kärjessä ja lottery-voiton McDavidin draft-vuonna. Mutta surkeudesta palkitaan.

En tiedä, moni "pienemmän" seuran kannattaja on varmaan mielissään tästä nykysysteemistä. Minua ei viehätä, että voittaja ratkotaan tulevaisuudessa suunnilleen lottopalloilla. Yksittäisen pelaajan loukkaantuminen, niin kausi onkin siinä ja tankataan. Ei ole isoja ja pelottavia vastustajia, joiden voittaminen tuntuu paremmalta. Nyt sellaisia on vielä ainakin Penguins ja Tampa, mutta katsotaan kymmenen vuoden päästä. Oman suosikkijoukkueen kannalta kun miettii, niin ei voi kuvitellakaan muunlaista tulevaisuutta, kuin ikuinen bubble-team. Jos varataankin joku Sidnor McCrosby, saa hän tulokassopimuksen jälkeen sen 15 miljoonan caphitin ja sitten luovutaan parista kakkoskentän laiturista. Ja taas vajotaan. Mestaruusikkunat kestävät sen pari vuotta kun on tarpeeksi tulokassopimuksia voimassa samaan aikaan.

Pahoittelen sekavaa tekstiä. Edit. Ja tosiaan sisältää kärjistämistä, kuten @Lico kirjoitti. Ei kannata lukea kuin piru raamattua. :)
 
Viimeksi muokattu:

Lico

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chicago Blackhawks, Helsingin Jokerit
Avaudutaanpa hieman palkkakatosta ja sen vaikutusista NHL:n, olen näitä asioita paljonkin miettinyt viime kuukausina.

Palkkakaton porsaanreikien tilkitsemisen myötä NHL alkaa lähestyä täydellisen tasapäistä sarjaa. Viimeinen vanhan NHL:n linnake on Penguins. Sillä oli täydellinen ajoitus ja runsaasti onnea: pääsi varaamaan juuri oikeaan aikaan kärjessä poikkeuksellisen hyviä pelaajia, ja pystyi sitomaan heitä häntäsopimuksilla saaden huomattavaa kilpailuetua. Pienennetyt cap hitit jättivät tilaa joukkueen vahvistamiseen. Sen edeltäjällä Blackhawksilla oli hieman vastaava tilanne. Hossan ja Keithin pitkät häntäsopimukset toivat mukavasti lisätilaa. Toki siellä tehtiin myös hyviä siirtoja, kun mestaruuksien jälkeen pelaajistoa vaihtui. Penguinsissakin esimerkiksi Kessel-kauppa on hienoa työtä. Nyt kierto ei ole enää mahdollista, mikä näkyy Toewsin ja Kanen älyttömissä 10,5 miljoonan cap hiteissa. Blackhawksin alamäkikin on alkanut. Pensillä se on edessä, kun Crosbyt ja Malkinit ikääntyvät, eikä uusia porsaanreikiä ole.

Mielestäni urheilun suola on ennakkosuosikit ja niiden voittaminen. Esimerkiksi Jokerien poistuminen Liigasta jätti valtavan tyhjiön. Jokerit oli se jota kaikki vihasivat, kaikki halusivat voittaa. Jokerit veti eniten katsojia missä pelasivatkaan. Ison rahan Jokereiden voittaminen tuntui paremmalta kuin vaikka pienen HPK:n. Leicester voitti taannoin Valioliigan, mikä oli valtava ihme. Sellaista ei juuri tapahdu, koska isot normaalisti voittavat. Siksi se oli poikkeuksellisen hienoa.

NHL:ssä ennakkosuosikit noin kymmenen vuoden jaksolla ennen palkkakattoa olivat Detroit, Colorado, Dallas ja Devils. Playoffputken ollessa elossa Detroit herätti vielä huomattavasti vihaa muiden joukkueiden kannattajissa. Aina ne pärjäävät ja voittavat. Nykyään Detroitin voittaminen ei juuri tunteita herätä, tavallinen keskikastin hmv-joukkue.

Palkkakaton puute ei estänyt pienempiä joukkueita pärjäämästä. Wild oli konferenssifinaaleissa kolmannella kaudellaan, noin 20 miljoonan budjetilla. Hurricanes pelasi finaaleissa 2002. Rangersilla oli Detroitin jälkeen suurimmat palkkakulut, eivätkä he päässeet edes playoffeihin vuosikausiin. Osaaminen ratkaisi kuitenkin enemmän kuin raha, eivätkä Devils tai Colorado tainneet niitä kaikkein rahakkaimpia jengejä olla.

Penguinsin valtakauden päättyessä NHL on pikkuhiljaa täydellisessä kommunismin tilassa. Tampa ei päässyt viime kaudella playoffeihin, nyt menee taas lujaa. Blues on tällä hetkellä selvästi kärjessä, mutta en ihmettelisi yhtään vaikkeivat ensi kaudella pääsisi edes playoffeihin. Metropolitanissa ja Centralissa kaikki joukkueet ovat vähintään piste/peli-tahdissa. Ei ole suuria joukkueita, kuka vain voi voittaa Cupin ja jäädä "yllättäen" pois playoffeista sen jälkeen. Kaikki ovat samalla viivalla. Pelaajat vaihtavat tulevaisuudessa seuroja jatkuvasti, kun menestyksen myötä ei ole varaa maksaa nousevia palkkakustannuksia. Seuraidentiteetit jäävät hyvin hatariksi, ei suuria, ei pieniä. Ei altavastaajia, ei suosikkeja. Tampa on pitkään rimpuillut Yzermanin hienon työn myötä ennakkosuosikin asemassa, mutta viimeistään mestaruuden tullessa sielläkin on pakko tulla raja vastaan.

Suurin osa joukkueista on kerennyt jo vajoamaan pohjalle ja aloittamaan uuden nousun. Muutama vuosi sitten tankkaavia joukkueita oli vielä paljon, mutta nyt seuroja, jotka yrittävät päästä varaamaan korkealla, ei enää juuri ole. Montreal yrittää ilmeisesti jotenkin tällä kaudella menestyä, mutta ei onnistu. Arizonan nousua tuntui moni odottavan, siellä on kerätty laaja prospect-pool vuosien rämpimisellä. Vielä ei lähtenyt. Panthersin meiningistä ei kukaan ota selvää, mutta sielläkin on ne selkeät tankkausvuodet ohi ja Barkovit, Huberdeaut sekä Ekbladit jo varattu. Detroitin pitäisi olla häntäpäässä, koska eivät ole päässeet kärjestä "ikinä" varaamaan, mutta siellä ne taistelevat villistä kortista hyvän syvyysdraftaamisen ansiosta. Buffalon nousua odotettiin jo vuosi sitten tapahtuvaksi, koska oikeat palaset on jo varattu härskillä tankkaamisella. Ei ole vielä lähtenyt, GM ja valmentaja saivat jo kenkää. Mutta ei huolta, kun tarpeeksi kauan rämpii, tapahtuu nousu lopulta pakosti. Sen näytti Oilers, joka nousi vihdoin viime kaudella voiton päähän konferenssifinaaleista. Se vaati lähes vuosikymmenen varaamisen viiden kärjessä ja lottery-voiton McDavidin draft-vuonna. Mutta surkeudesta palkitaan.

En tiedä, moni "pienemmän" seuran kannattaja on varmaan mielissään tästä nykysysteemistä. Minua ei viehätä, että voittaja ratkotaan tulevaisuudessa suunnilleen lottopalloilla. Yksittäisen pelaajan loukkaantuminen, niin kausi onkin siinä ja tankataan. Ei ole isoja ja pelottavia vastustajia, joiden voittaminen tuntuu paremmalta. Nyt sellaisia on vielä ainakin Penguins ja Tampa, mutta katsotaan kymmenen vuoden päästä. Oman suosikkijoukkueen kannalta kun miettii, niin ei voi kuvitellakaan muunlaista tulevaisuutta, kuin ikuinen bubble-team. Jos varataankin joku Sidnor McCrosby, saa hän tulokassopimuksen jälkeen sen 15 miljoonan caphitin ja sitten luovutaan parista kakkoskentän laiturista. Ja taas vajotaan. Mestaruusikkunat kestävät sen pari vuotta kun on tarpeeksi tulokassopimuksia voimassa samaan aikaan.

Pahoittelen sekavaa tekstiä.

Erinomainen viesti kokonaisuudessaan sisältäen toki ihan pientä kärjistämistä. Helppoa kuitenkin allekirjoittaa näin Blackhawksin kannattajana.

Sen verran lisään kuitenkin kommunismi-uhkakuvien vastapainoksi sen, että laji kasvaa jatkuvasti ja tuntuu, että pelaajien keskimääräinen taso nousee. Edelleen sieltä löytyy ne McDavidit ja muut franchise-tason prospectit vuosittain, mutta uskallan väittää, että vähintään kahden ensimmäisen varauskierroksen taso on kovempi kuin koskaan. Hence NHL:n taso on kovempi kuin koskaan ja yleinen viihdyttävyys ehkä on kasvussa, mutta se mitä kirjoitit "Detroitin kohtaaminen herätti tunteita, enää ei" on aivan faktaa joka tapauksessa. Kohta ei ole enää niitä isoja.

Palkkakatto on hyvä, mutta siihen pitäisi keksiä muutoksia. Esimerkiksi ELC-kaverit eivät vaikuttaisi palkkakattoon tai vastaavaa.
 

aessi

Jäsen
Suosikkijoukkue
TBL & Elias Pettersson
Viime playoffeissa siellä Toronto oli pudottaa selvän ennakkosuosikin jatkosta, vastoin odotuksia Predators meni finaaleihin saakka ja Ottawa oli maalin päässä tiputtaa hallitsevan mestarin. Kyllähän vieläkin terävin kärki on suhteellisen kapea, mutta se että playoffeihin voi kuka tahansa nousta on vain hyvä asia lajin kannalta. Eihän tätä systeemiä voi edes vielä kunnolla arvioida ennenkuin vanhat häntäsopparit katoavat kokonaan. Ainakin Kings ja Hawks taantuivat mikä on vain kertoo palkkakaton toimimisesta.
 

Shard

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings, Tappara, Laine, Barkov
Viime playoffeissa siellä Toronto oli pudottaa selvän ennakkosuosikin jatkosta, vastoin odotuksia Predators meni finaaleihin saakka ja Ottawa oli maalin päässä tiputtaa hallitsevan mestarin. Kyllähän vieläkin terävin kärki on suhteellisen kapea, mutta se että playoffeihin voi kuka tahansa nousta on vain hyvä asia lajin kannalta. Eihän tätä systeemiä voi edes vielä kunnolla arvioida ennenkuin vanhat häntäsopparit katoavat kokonaan. Ainakin Kings ja Hawks taantuivat mikä on vain kertoo palkkakaton toimimisesta.
Playoffeihin pystyi kuka vain nousemaan myös ennen palkkakattoa. Se on kyllä totta, että vielä on liian aikaista arvioida.
 

Wild-Chester

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pittsburgh Penguins
Avaudutaanpa hieman palkkakatosta ja sen vaikutusista NHL:n, olen näitä asioita paljonkin miettinyt viime kuukausina.

Palkkakaton porsaanreikien tilkitsemisen myötä NHL alkaa lähestyä täydellisen tasapäistä sarjaa. Viimeinen vanhan NHL:n linnake on Penguins. Sillä oli täydellinen ajoitus ja runsaasti onnea: pääsi varaamaan juuri oikeaan aikaan kärjessä poikkeuksellisen hyviä pelaajia, ja pystyi sitomaan heitä häntäsopimuksilla saaden huomattavaa kilpailuetua.

Penguinsin ainoa, ennen nykyistä CBA:ta tehty perinteinen häntäsopimus on Crosbylla. Kun tiputetaan tästä sopimuksesta viimeiset 3 vuotta pois (jolloin sopimus pikaisella tarkastelulla täyttäisi nykyiset etupainotteisten sopimusten säännöt), niin caphitiksi muodostuu noin 9,5 miljoonaa , joka on siis sama kuin Malkinilla. Eli Penguins on hyötynyt edellisen CBA:n mahdollistamista häntäsopimuksista kahden edellisen mestaruuden aikaan 0,8 miljoonaa, give or take.

Noin muuten ihan ansiokas viesti, ja hyvää pohdintaa. Olen yleisesti siellä täällä käynyt oikomassa jostain ihmeestä syntyneitä käsityksiä, että Penguins olisi vielä vuosina 2016 ja 2017 onnistunut ratsastamaan kovastikin palkkakattoa kiertävillä sopimuksilla.
 

Shard

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings, Tappara, Laine, Barkov
Penguinsin ainoa, ennen nykyistä CBA:ta tehty perinteinen häntäsopimus on Crosbylla. Kun tiputetaan tästä sopimuksesta viimeiset 3 vuotta pois (jolloin sopimus pikaisella tarkastelulla täyttäisi nykyiset etupainotteisten sopimusten säännöt), niin caphitiksi muodostuu noin 9,5 miljoonaa , joka on siis sama kuin Malkinilla. Eli Penguins on hyötynyt edellisen CBA:n mahdollistamista häntäsopimuksista kahden edellisen mestaruuden aikaan 0,8 miljoonaa, give or take.

Noin muuten ihan ansiokas viesti, ja hyvää pohdintaa. Olen yleisesti siellä täällä käynyt oikomassa jostain ihmeestä syntyneitä käsityksiä, että Penguins olisi vielä vuosina 2016 ja 2017 onnistunut ratsastamaan kovastikin palkkakattoa kiertävillä sopimuksilla.
Minä sain cap hitiksi 10,6 miljoonaa, kun kolme viimeistä kautta poistetaan. Käytin tätä laskuissa: Sidney Crosby - CapFriendly - NHL Salary Caps

Edit. Kokonaisarvo 104,4 miljoonaa, vähennä viimeisen kolmen kauden yhteispalkka 9 miljoonaa, jaa lopuksi yhdeksällä. 10,6.

Se tekee 1,9 miljoonaa etua. Nojoo, ei se niin paljoa ole. Penguinsilla tuntuivat kaikki onnistuvan yli odotusten, alaketjut ja puolustus olivat paperilla varsin nimettömiä. Crosbyn ja Malkinin varaaminen peräkkäin 2000-luvun puolivälissä oli älytön joulu. Työsulun takia kautta 04-05 ei edes pelattu ja Pens pääsi uudestaan lotteryyn parhailla prosenteilla. 2003-04 Pens oli jumbo pisteen erolla Capsiin ja Blackhawksiin, joten toinen jumbosija ei olisi ollut mitenkään varma juttu, jos kausi olisi pelattu.

Hauskaa miten nuo kolme joukkuetta ovat sittemmin pärjänneet...
 

Wild-Chester

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pittsburgh Penguins
Minä sain cap hitiksi 10,6 miljoonaa, kun kolme viimeistä kautta poistetaan. Käytin tätä laskuissa: Sidney Crosby - CapFriendly - NHL Salary Caps

Edit. Kokonaisarvo 104,4 miljoonaa, vähennä viimeisen kolmen kauden yhteispalkka 9 miljoonaa, jaa lopuksi yhdeksällä. 10,6.

Se tekee 1,9 miljoonaa etua. Nojoo, ei se niin paljoa ole. Penguinsilla tuntuivat kaikki onnistuvan yli odotusten, alaketjut ja puolustus olivat paperilla varsin nimettömiä. Crosbyn ja Malkinin varaaminen peräkkäin 2000-luvun puolivälissä oli älytön joulu. Työsulun takia kautta 04-05 ei edes pelattu ja Pens pääsi uudestaan lotteryyn parhailla prosenteilla. 2003-04 Pens oli jumbo pisteen erolla Capsiin ja Blackhawksiin, joten toinen jumbosija ei olisi ollut mitenkään varma juttu, jos kausi olisi pelattu.

Hauskaa miten nuo kolme joukkuetta ovat sittemmin pärjänneet...

Olet oikeassa, suoritin tarkastuslaskennan. Pointtini edelleen pysyy, vaikka etuahan se 1,9 miljoonaa tietysti on. Siihen spekulaatioon ei natsat riitä, mitä tuolla edulla on konkreettisesti saavutettu.
Ja tosiaan muuten Penguinsin mestaruusreseptistä ei voi olla eri mieltä.
 

ipaz

Jäsen
Mielestäni on pelkästään hyvä koko NHL:n kannalta, että jokainen joukkue on paperilla kilpailukykyinen. Tasainen ja kovatasoinen sarja takaa ladukkaamman kiekkoviihteen. Lisäksi palkkakatto pistää joukkueiden taustavoimien taitotason koetukselle. Voittaja on se joka pystyy rakentamaan menestyvän joukkueen rajoitetuista palikoista. Paljon mielenkiintoisempaa kuin aika jolloin Illitch family maksaa miljoonia All Stars-tason joukkueelle, samaan aikaan kun joku Hartford Whalers kituu konkurssin partaalla
 

heikkik

Jäsen
Suosikkijoukkue
Avalanche, LA Kings
NHL:ssä ennakkosuosikit noin kymmenen vuoden jaksolla ennen palkkakattoa olivat Detroit, Colorado, Dallas ja Devils. Playoffputken ollessa elossa Detroit herätti vielä huomattavasti vihaa muiden joukkueiden kannattajissa. Aina ne pärjäävät ja voittavat. Nykyään Detroitin voittaminen ei juuri tunteita herätä, tavallinen keskikastin hmv-joukkue.

Palkkakaton puute ei estänyt pienempiä joukkueita pärjäämästä. Wild oli konferenssifinaaleissa kolmannella kaudellaan, noin 20 miljoonan budjetilla. Hurricanes pelasi finaaleissa 2002. Rangersilla oli Detroitin jälkeen suurimmat palkkakulut, eivätkä he päässeet edes playoffeihin vuosikausiin. Osaaminen ratkaisi kuitenkin enemmän kuin raha, eivätkä Devils, Dallas tai Colorado tainneet niitä kaikkein rahakkaimpia jengejä olla.

Ennen oli helppompaa koota dynastian runko olemalla paska tarpeeksi monta vuotta, kuten Quebecin/Coloradon mestaruudet osoittivat. Oilers on malliesimerkki siitä, että vaikka kauan rämpii, niin huipulle nousua ei pakosti tapahdu. Minusta nykyisin organisaatiossa täytyy olla paljon enemmän osaamista kuin aikaisemmin, että saavutetaan edes hyvää menestystä, huippumenestyksestä (Stanley Cup) puhumattakaan. Devilsien palkkabudjetista en tiedä, kun niillä taisi olla sisäinen palkkakatto (Brodeur), mutta muistaakseni Dallas ja varsinkin Colorado olivat liigan isopalkkaisimpia joukkueita. Katso Avalanchen mestaruusmiehistöä 2001, niin huomaat ettei tuollaista sikermää koota millään pikkurahalla. Roy - Bourque - Blake - Sakic - Forsberg - Hejduk - Tanguay - Foote.

Ja pelaajathan eivät vaihda seuraa jatkuvasti, vaan todella hyvät pelaajat pyritään sitouttamaan pitkillä sopimuksilla ja rivipelaajat vaihdetaan aina tarpeen mukaan uusiin, nuorempiin ja halvempiin sotureihin. Mutta niinhän se oli ennenkin, tähdet vie palkkabudjetista valtaosan ja tavalliset tsemppaajat saa sen mitä jää jäljelle.

edit.

Ihan samaa mieltä kuin ipaz ja lisäisin myös Kroenken nimen Ilitchin rinnalle.
 

Shard

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings, Tappara, Laine, Barkov
Ennen oli helppompaa koota dynastian runko olemalla paska tarpeeksi monta vuotta, kuten Quebecin/Coloradon mestaruudet osoittivat. Oilers on malliesimerkki siitä, että vaikka kauan rämpii, niin huipulle nousua ei pakosti tapahdu. Minusta nykyisin organisaatiossa täytyy olla paljon enemmän osaamista kuin aikaisemmin, että saavutetaan edes hyvää menestystä, huippumenestyksestä (Stanley Cup) puhumattakaan. Devilsien palkkabudjetista en tiedä, kun niillä taisi olla sisäinen palkkakatto (Brodeur), mutta muistaakseni Dallas ja varsinkin Colorado olivat liigan isopalkkaisimpia joukkueita. Katso Avalanchen mestaruusmiehistöä 2001, niin huomaat ettei tuollaista sikermää koota millään pikkurahalla. Roy - Bourque - Blake - Sakic - Forsberg - Hejduk - Tanguay - Foote.

Ja pelaajathan eivät vaihda seuraa jatkuvasti, vaan todella hyvät pelaajat pyritään sitouttamaan pitkillä sopimuksilla ja rivipelaajat vaihdetaan aina tarpeen mukaan uusiin, nuorempiin ja halvempiin sotureihin. Mutta niinhän se oli ennenkin, tähdet vie palkkabudjetista valtaosan ja tavalliset tsemppaajat saa sen mitä jää jäljelle.
Nhl on kyllä koko ajan ammattimaistunut. Toimistoissa on nykyään osaavaa porukkaa lähes joka joukkueessa. Ennen osaavat pystyivät käyttämään hyväkseen puuhajengejä. Torontot ja Rangersit eivät pystyneet käyttämään resurssejaan hyväksi. Varaamisesta saatava etukin kapenee, kun yhä useampi osaa varata.

Muistan Dallasilla ja Coloradolla olleen rahahuolia historiassaan, Dallasin kohdalla jopa huomattavia. Mutta siinä menin vähän mutulla, en jaksanut alkaa selvittää.

Tuossa pelaajien siirtyvyydessä tietysti oma näkökulma sokaisee. Detroitissa on tottunut siihen, että ne alaketjujen alivoimajyrätkin jatkavat vuosikausia, ja muualla pelaavat Detroitin "kasvatit" voi laskea kahden käden sormilla. Holland on lojaali viaksi asti. Se ei oikein ole enää mahdollista, jos tulee menestystä.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös