Marjamäelle kenkää!

  • 217 426
  • 1 122

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Mielestäni kerroin sulle aika yksinkertaisesti ja vähä sanaisesti, minkä takia Leijonat on lähtökohtaisesti erittäin heikossa asemassa noilla maalien edustoilla.

Mun mielestä pelitapa on hölmö. Sun mielestä pelaajat suorittaa tilanteissa systemaattisesti kaikki samalla tavalla väärin. Ja vielä tavalla jota valmentaja ei halua. Täytyy todeta, että jos tuo sun olettamus on totta, niin potkujen pitäisi olla selviö ja kenkää kannattaisi antaa vielä välittömästi.

Minusta olet väärässä väitteissäsi ja tuskin pääsemme yhteisymmärrykseen tästä.
 

Epätietoinen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät. Sievin Sisu, Barcelona
No ainakaan Ruotsin rosteri ei WC:ssa ollut yhtään Suomeen verrattuna ylivertainen. Korkeintaan puolustuksessa jonkin verran oli edellä, mutta ei ainakaan pätkääkään hyökkäyksessä.

Lisäksi meillä oli paremmat veskarit kuin kellään, joka kuitenkin on loppupeleissä se kentän tärkein yksittäinen pelaaja.

Tyypillistä suomalaista itsensä vähättelyä nuo kommentit, että muilla muka oli niin paljon paremmat pelaajat mukana. Suomen heikko esitys World Cupissa johtui siitä, ettei joukkue syttynyt pelaamaan, syystä tai toisesta. Eikä täten saanut itsestään edes parasta irti, saatika että olisi vieläylittänyt itsensä kuten monesti on Suomen kohdalla arvokisoissa käynyt. Ja se kiteytyi hyvin planeetan sen hetken suurinpiirtein kuumimpaan ja tulivoimaisimpaan hyökkääjään, Patrik Laineeseen, joka ei saanut kisoissa tehopisteitä lainkaan.
Ei helvetti mitkä värilasit. Kyllä Suomen materiaali oli selvästi Ruotsia heikompi, ei tästä pitäisi edes keskustella.
 

Kimmo Stasi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
En tiedä mitä nappeja syöt, mutta haluan myös samoja. Mikko Koivu ja/tai Aleksander Barkov olisi voinut mahtua Ruotsin joukkueeseen, mutta noin muutoin yhdelläkään Suomen pelaajalla ei olisi ollut asiaa Tre Kronorin joukkueeseen.

Nimeä yksikin Ruotsin hyökkääjä, joka on nyt kuluneella kaudella ollut tehokkaampi maalinteossa kuin Patrik Laine.
 

Kimmo Stasi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
En löytänyt yhtäkään. En tosin tiedä mitä tekemistä tällä on aiemmin keskustellun aiheen kanssa.

Ahaa, sori, en tiennyt ettet osaa lukea.

Väitit siis, ettei Koivun ja Barkovin lisäksi kukaan muu olisi mahtunut Ruotsin joukkueeseen. Ei siis edes maailman top 3 maalintekijä Patrik Laine? Eikä ilmeisesti maailman top 10-pelaaja Mikael Granlund?

Suomen WC joukkueessa oli aika monta muutakin kuluneen kauden 20 NHL-maalin miestä, kuinka monta Ruotsilla oli? Oli varaa jättää jopa Artturi Lehkonenkin kokonaan ulos, joka olisi mahtunut heittämällä Ruotsin joukkueeseen mukaan. Ja olisi pitänyt mahtua Suomenkin joukkueeseen, mutta kun Marjamäki tunaroi taas.

Kyllä joillekin tuntuu olevan vaikea myöntää, että kyllä Suomesta tulee ihan oikeasti maailmanluokan pelaajia, ihan sinne terävimpään kärkeen asti. Vaikka toki Ruotsissa kaikki on niin paljon paremmin kun siellä on niin kansainvälistäkin. Ja jo 70-luvulla kaikilla oli Volvot ja kun meillä ajeltiin Ladoilla.
 

Ostoskassi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet, Boston Bruins, suomalaiset
Väitit siis, ettei Koivun ja Barkovin lisäksi kukaan muu olisi mahtunut Ruotsin joukkueeseen. Ei siis edes maailman top 3 maalintekijä Patrik Laine? Eikä ilmeisesti maailman top 10-pelaaja Mikael Granlund?

Jos 17 SM-Liigassa tehdyllä maalilla on maailmassa kolmen parhaan joukossa, niin kovin on kummalliseksi maailma mennyt. Tämähän oli Patrik Laineen maalisaldo World Cupin pelaajavalintoja tehtäessä. On päivän selvää, että Laine ei olisi mahtunut Ruotsin joukkueeseen, koska Suomen joukkueeseenkin mahtuminen oli hilkulla ja siitä käytiin johtoryhmän kesken keskustelua aivan loppuun asti.

Granlund sen sijaan olisi ollut Suomi-Ruotsi pistepörssin sijalla 19 NHL:ssä kaudella 2015-2016. Tätä taustaa vasten on itsestään selvää, että Granlundilla ei olisi ollut asiaa Ruotsin joukkueeseen.
 

BlackWolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
In memory of Hiihtofani. abianos, oranssi, jellona
Hienoksi mennyt tämäkin keskustelu, meno on kuin Liigan ketjuissa, missä IFK:n/Jokerien tms. rosteri vuonna XX oli niin helvetin kova ja kyllä Liiga on tullut alas. Tosiasiassa siellä on ollut joku Jokisen Jussi 18v junnuna nelosessa pyörimässä ja koska hänestä on myöhemmin tullut kova pelimies, niin ehdottomasti oli kova rosteri silloin 90 luvulla, kun se Jussi siellä oli, tai Selänne. Laine ei ollut syksyllä edes pelannut pienessä kaukalossa, Granlund ei ollut vielä tuossa lennossa missä tällä kaudella jne. Se, että pelaaja on kehittynyt kauden aikana ei tarkoita että pelaaja oli menneisyydessä se sama pelaaja kuin on nyt. Nyt voisi Laine mahtua Ruotsin rosteriin, mutta viime syksynä, ei mitään pelkoa. Floppaaminen NHL:ssäkin oli täysin realistinen mahdollisuus Laineelle, kukaan ei voinut tietää, että se homma lähteekin rullaamaan, Puljulle niin ei käynyt, Aholle kävi.
 

Epätietoinen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät. Sievin Sisu, Barcelona
@Kimmo Stasi , kun noita tilastoja tykkäät pyöritellä:

Esimerkiksi änärin top.150 pistepörssissä 20 ruotsalaista ja 7 suomalaista. Mitä pidemmälle tilastoissa menee niin ero sen kuin vain kasvaa. Ja monilta ruotsalaisilta oli hieman vaisumpi kausi takana. Miten sää voit saada nämä mitenkään tasan?

EDIT: Ja Suomen maalivahdit oli kaikkea muuta kuin ylivertaiset. Maalivahtiosasto oli TASAVÄKINEN muihin huippumaihin nähden.
 

Warrington

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Oli varaa jättää jopa Artturi Lehkonenkin kokonaan ulos, joka olisi mahtunut heittämällä Ruotsin joukkueeseen mukaan. Ja olisi pitänyt mahtua Suomenkin joukkueeseen, mutta kun Marjamäki tunaroi taas.

WC:tä edeltävän kauden SHL:ssä pelannut Lehkonen olisi mahtunut Ruotsin WC-joukkueeseen? Älä nyt naurata. Turhaa peilaat mennyttä kautta syksyllä pelattuun WC:hen, kun valinnat tehtiin tietenkin aiemman kauden näyttöjen perusteella, pl. jotkin poikkeukset.
 

Wilderness

Jäsen
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät, Minnesota Wild
Suomen WC joukkueessa oli aika monta muutakin kuluneen kauden 20 NHL-maalin miestä, kuinka monta Ruotsilla oli? Oli varaa jättää jopa Artturi Lehkonenkin kokonaan ulos, joka olisi mahtunut heittämällä Ruotsin joukkueeseen mukaan. Ja olisi pitänyt mahtua Suomenkin joukkueeseen, mutta kun Marjamäki tunaroi taas.

Piti käydä oikein tarkistamassa Ruotsin rosteria ja en kyllä keksi kenen tilalle oisit ottanu Lehkosen. Kenen tilalle oisit ottanut Lehkosen?

Ja Granlund ei ole todellakaan top-10 pelaaja maailmassa. Ei edes Top-10 hyökkääjä. Ei mahdu edes Top-10 laitureihin. Ja tämä vaikka miehen suuri fani olenkin.
 
Barkov, Koivu, Filppula olivat kaikki jollain mittareilla NHL:llän eliittipelaajia, ja se ei ole pisteet.

Aika luovia mittareita saadaan käyttää, jos Valtteri Filppulasta saadaan NHL-tason huippupelaaja.

Toki vaikka Ruotsin rosteri oli kovempi ja Venäjän kanssa oltiin aika tasavahvoin rosterein liikkeellä, vaikka aivan eri vahvuuksin.

Ja aika luovia mittareita saadaan myös käyttää, jotta voitaisiin väittää Suomen ja Venäjän rostereita "aika tasavahvoiksi". Varmaan taustalla on saman suuntainen logiikka kuin siinä, että kopitarit, bergeronit, toewsit ja barkovit ovat monien mielestä Stanley Cup -jahdissa hyödyllisempia pelaajia kuin maailman paras jääkiekkoilija Sidney Crosby, koska Crosby ei ole sillä tavalla "kokonaisvaltainen" kuin nuo Selke-kisailijat.


No ainakaan Ruotsin rosteri ei WC:ssa ollut yhtään Suomeen verrattuna ylivertainen. Korkeintaan puolustuksessa jonkin verran oli edellä, mutta ei ainakaan pätkääkään hyökkäyksessä.

"Korkeintaan jonkin verran" oli Ruotsin puolustus edellä. Justiinsa niin. Eihän siellä ollut kuin pari tämän kauden Norris-finalistia. Yksikään suomalainen ei olisi siihen puolustukseen mahtunut, ja Ristolainen oli ainoa, joka olisi ollut edes lähimaillakaan.
 
Viimeksi muokattu:

JakeTheGreat

Jäsen
Suosikkijoukkue
YNWA
Se, mikä eniten harmittaa, on kirjoittajien kyvyttömyys subjektiiviseen asian käsittelyyn, kaikki on Marjamäen syytä, Suomen kylmästä toukokuusta yksittäisen pelaajan virheeseen. Iltapäivämedian kohutoimittajat etsivät kohua joka lauseesta ja sanasta, viimeisimpänä haastattelun äänenpainoista: Nurkkaan ajetun Lauri Marjamäen puherytmi kiihtyi, kun puhuttiin vaikeasta asiasta

Tämä on kyllä jo ajojahdin huippu. No, tätähän kansa haluaa kuulla tai lukea. Kauankohan Late jaksaa tätä yhden miehen sotaa?

Pelitapojen ymmärtäminen on eduksi kun yrittää ymmärtää, mitä Marjamäki haluaa. Ei hän halua ylihidasta peliä tai jatkuvia palautuksia, vaan organisoitua hyökkäystä, jossa puolutusvalmius on korkealla. Täytyy nyt muistaa, että nykyinen MM-joukkue on varsin keskinkertainen, sen menestys rakentuu puolustamiselle. Eikä organisoitu pelitapa vie kamppailuhalua tai -valmiutta, Norja pelin karvaus osoitti tämän hyvin. Ässien mestaruusvuonna Kivi tuskaili saman ongelman kanssa, Uusitalo palautti syksyllä pelin jatkuvasti maalin taakse. Kivi hermostui jossain haastattelussa kun häneltä tästä kysyttiin. Pelitapa ei muuttunut keväällä, sitä säädettiin ja ennen kaikkea sen toteutukseen tuli rohkeutta. Näkisin, että nyt on kyse samasta, pelaajien arkuudesta.
Nimenomaan. Ei kukaan halua varmasti peluuttaa joukkuettaan hitaasti. Pelin nopeuttaminen väkisin puskemalla ylöspäin, kun tilaa ei ole, ei todellakaan nopeuta sitä. Kun hyökkäys taas lähtee organisoidusti ja kiihtyvästi koko viisikon voimin, tämä voi aidosti nopeuttaa pelaamista. Toisaalta ei pelin nopeus tai hitaus ole mielestäni se olennaisin kysymys, kun puhutaan pelitavasta. Tällä joukkueella Suomi ei materiaalin ansiosat saa mitään kilpailuetua huippumaihin verrattuna (päinvastoin), joten sitä etua täytyy hakea pelaamalla paremmin kuin muut. Ja tällöin puolustuspelistä kaikki usein lähtee, niinkuin nytkin Marjamäen filosofiassa. Suomi on kuitenkin käsittääkseni tavoittelemassa mm-kultaa, eikä hakemassa näyttäviä voittoja pikkumaista, jolloin ei olisi mitään järkeä alkaa viljelemään sellaista (hurlumhei)kiekkoa, jolla ei kuitenkaan olisi mitään asiaa haastaa Kanadaa ja Venäjää yms.
 

paraspelaaja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukurit
Iltapäivämedian kohutoimittajat etsivät kohua joka lauseesta ja sanasta, viimeisimpänä haastattelun äänenpainoista: Nurkkaan ajetun Lauri Marjamäen puherytmi kiihtyi, kun puhuttiin vaikeasta asiasta
Tuolle IL:n Santtu Silvennoiselle pitäisi antaa selkään. Ei ole poika ollut jääkiekon kanssa missään tekemisissä, ei ymmärrä pelistä mitään, mutta jatkuvalla syötöllä tulee uutisen muodossa aivan selviä kannanottoja Lauri Marjamäen asemasta tai siitä, miten peliä pitäisi pelata. Onhan noiden pakko rikkoa myös journalistin ohjeita.
 

Mänizeri

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, New York Rangers
Nimenomaan. Ei kukaan halua varmasti peluuttaa joukkuettaan hitaasti. Pelin nopeuttaminen väkisin puskemalla ylöspäin, kun tilaa ei ole, ei todellakaan nopeuta sitä. Kun hyökkäys taas lähtee organisoidusti ja kiihtyvästi koko viisikon voimin, tämä voi aidosti nopeuttaa pelaamista. Toisaalta ei pelin nopeus tai hitaus ole mielestäni se olennaisin kysymys, kun puhutaan pelitavasta. Tällä joukkueella Suomi ei materiaalin ansiosat saa mitään kilpailuetua huippumaihin verrattuna (päinvastoin), joten sitä etua täytyy hakea pelaamalla paremmin kuin muut. Ja tällöin puolustuspelistä kaikki usein lähtee, niinkuin nytkin Marjamäen filosofiassa. Suomi on kuitenkin käsittääkseni tavoittelemassa mm-kultaa, eikä hakemassa näyttäviä voittoja pikkumaista, jolloin ei olisi mitään järkeä alkaa viljelemään sellaista (hurlumhei)kiekkoa, jolla ei kuitenkaan olisi mitään asiaa haastaa Kanadaa ja Venäjää yms.

Isossa kuvassa Marjamäen joukkue näyttää juuri siltä, kuin ns. pitääkin. Sitä mitä se on nykyään Liigassakin. Sitä mitä Suomi on vuosikaudet yrittänyt: pelin virtausta pyritään hallitsemaan pelin tempoa hidastamalla. Edeltäjä Kari Jalonen teki sitä pitämällä 5 miestä kiekon ja maalin välissä. Marjamäki pyrkii tähän kiekon pitämisen ja riskittömän keskialueen ylityksen kautta. Jukka Jalosen Suomi vielä voimakkaamman kiekkokontrollin kautta. Westerlund oli jossain välimaastossa. Jne. Tätä se on ollut tuloksista riippumatta, ei ehkä viihdyttävää mutta melko tehokasta. On siis kärjistettynä pyritty siihen, että maalipaikkoja ei välttämättä paljoa tule itselle, mutta ei tule sitten vastustajallekaan. Tempojääkiekossa ovat riskit molempiin suuntiin suuremmat. Onko Suomessa yhtään valmentajaa, joka olisi peluuttanut maajoukkuetta siten, miten esim. Ruotsi pelaa nyt? Epäilen.

Se mistä olen itse eniten huolissani, ovat puheet nimenomaan turnausvalmentamisen osalta. Kun tämä uusi pelisysteemi tuli, kaksi 8 joukkueen lohkoa, niin erityisesti valmentajat alkoivat puhua "pelin ei tarviste olla valmiina heti" tyyppisiä puheita, kun on pitkä alkusarja. Joka tavallaan oikeuttaa häviämisen kenelle tahansa. Samalla tuntuu, että tekeminen ei ole terävimmillään koko ajan kun "ei se yksi tappio mitään haittaa". (Mutta silti, on paljon helpompaa jatkaa turnausta voittamalla pelejä, sieltä se rentous tulee.) Jonnekin taustalle hukkuu keskustelu yv:n, av:n ja maalivahtipelin tärkeydestä, niillekin annetaan "aikaa kehittyä". Se on totta, että prosessi saa kyllä olla kisojen alussa 5 vs. 5 pelaamisessa joiltain osin ollakin kesken, mutta yv ja av tulisi toimia heti, maalivahdista puhumattakaan. Tai sitten pitää olla rosteri sitä tasoa, että laatu riittää tasaviisikoin vääntämään pisteet kotiin. Tähän ei kuitenkaan paranisi luottaa.

Ei pelkällä 5vs.5 pelillä voi n. 10 pelin turnauksessa olettaa saavuttevan maailmanmestaruutta vaan silloin muutkin asiat korostuvat, erityisesti ensimmäisisä peleissä. Tasaviisikoin voi pelata vaikka kuinka "väärin" lyhyessä setissä, jos yv., av ja maalivahti toimivat. Näissä asioissa mentaliteetti on mielestäni laiskistunut vuosien varrella. Nyt keskustelu ohjautuu vain viivelähtöjen kiroamiseen ja "hitaaseen pelaamiseen", joka tappaa ns.tunnetta. (Kenties, vaikka vähintään välierissä ollaan oltu aika usein.) Marjamäellä oli pitkä valmistautumisjakso, jonka aikana olisi voinut hyvinkin valmistaa yv:t ja av:t siihen kuntoon, ettei näitä ns. heikompia vastaan tulisi tulosongelmia. Oliko kukaan valmennusarmeijasta seuraamassa tulevien vastustajien pelejä? Mihin iskeä erikoistilanteissa? Minne laukoa millekin maalivahdille? Kuinka vastustaja yv:nsä pelaa, ylhäältä vai alhaalta? Jne. Vai odotettiinko NHL:stä apuja ja käteen jäi tyhjä arpa? Vastustajat alkavat olla kauttaaltaan sillä tasolla jo, että ei turnauksiin kannattaisi enää vain "lähteä pelaamaan omaa peliä", varsinkaan ns. B-maajoukkueella.

Sille Marjamäki toki ei voi mitään, jos maalivahtipeli ei ole niin hyvää kuin yleensä. Alle 90 prosentit ovat sellaisia, joilla harvemmin on enemmän pisteitä tässä kohtaa.

Ensi vuotta ajatellen, oli puikoissa kuka tahansa, tästä pitäisi kaikkien ottaa jatkossa tosissaan se ero, millä tehdään tulosta lyhyessä turnauksessa ja millä pitkän kauden aikana. Ja lisätä ensi vuonna reilusti enemmän paukkuja erikoistilanteisiin ja vastustajien skouttaamiseen ennen kisoja. Myös isojen maiden ulkopuolelta.
 

Artturenos

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, NHL, Blackhawks. sympatiat Lightning.
Aika luovia mittareita saadaan käyttää, jos Valtteri Filppulasta saadaan NHL-tason huippupelaaja.

Miltä kuulostaa näinkin luovat mittarit kuin peliaika TOi/GP 2013-2014 19:58, 2014-2015 19:01 ja 2015-2016 18:15. Selvästi ainakin Tampan valmentaja on ollut hieman eri mieltä kanssasi onko Filppula kuulunut huipulle. Tampa kuitenkin noina vuosina myös oli yksi vahvimista joukkueista koko sarjassa, joten mistään "laitetaan nyt kentälle kun ei parempiakaan ole" tuskin on ollut kyse. Kyllä Filppulan käyrä on ollut laskeva ja tämä kausi sitten oli jopa pannukakku. Kuitenkin World Cupiin hän lähti mielestäni statuksella huippupeelaja roolissaan, vaikka hyytymisen merkit olivatkin ilmassa.
 

ijuka

Jäsen
Mielestäni sellainen kakkos- kolmosketjun sentteri NHL: ssä ei lukeudu "NHL-tason huippupelaajiin". Ihan keskiverto NHL-pelaaja jonka kuuluisi pelata kolmosketjussa.
 

Laitela

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa ja sen vaarallinen YV, Bratislavan taika
Mitalipeleihin on vähintään päästä, jotta Marjamäen pallin säilyttämisestä voidaan edes puhua. Sen verran paskaa ollut joka ikinen peli, että puolivälierä tappio olisi vain osoitus, ettei Marjamäki veny mihinkään. Mikäli Suomi nyt pääsee edes puolivälieriin (sekään ei ole vielä varmaa) ja kaataa jonkun kovista, osoittaisi valmennus omaavansa edes jotain potentiaalia jossain helvetin syvällä, jonka esiin kaivaminen voi olla työläämpää, kuin valmentajan vaihto.

Jos nyt olisi pelattu semmoinen tavallinen alkulohko ja Suomi olisi kaatanut heikompansa, mieluiten peliajalla, vaikka sitten hävinnyt Tsekille ja Kanadalle peliajalla, niin noutajan tulo puolivälierissä olisi ikävä juttu, mutta minkäs teet. Nyt Suomi on kumminkin ollut hukassa pitkiäkin aikoja melkein jokaisessa pelissä. Tuurilla saattaisi tappio Ranskalle olla nyt korvattuna kovalla Tsekki-voitolla, sekin hukattiin. Marjamäen työpaikan säilyminen ei missään nimessä voi olla kiveen hakattua, mikäli Suomi nyt saavuttaa "minimitavoitteensa". Peli ei ole missään vaiheessa näyttänyt hyvältä, eikä mainittavaa kehitystä ole pahemmin näkynyt.

Ehkä Suomi syttyy kovia vastaan?
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
...Ehkä Suomi syttyy kovia vastaan?

Tai sitten peli kehittyy ja joukkue saa onnistumisista itseluottamusta? Suomi oli tänään hyvä ensimmäisen erän jälkeen, hallitsi pelin virtauksia. Ainoa ongelma on hyökkäyspään maalineduspelaaminen, liikaa seisotaan tolpilla ja katsellaan.
 

charger

Jäsen
Suosikkijoukkue
Se Puree! , Україна
Pari erinomaista peliä nyt vaatisi näitä kovia vastaan että jonkunlainen luotto taas palautuisi. Ei tarvitse välttämättä voittaa mutta esityksen on oltava RAUTAINEN.

Aika hirveää kuraa oli myös Kärppä-pestin aloitus aikanaan, mutta sitten alkoi pikkuhiljaa toimia. Jospa se tästä tai sitten ei...
 

Kimmo Stasi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Tänään Marjamäki teki ainakin sen ainoan oikean ja tavallaan rohkeankin ratkaisun, että vaihtoi imuri-Korpisalon (ei vaan voi mennä kahta kertaa tismalleen samasta kulmasta suora laukaus sisään) Säteriin tarpeeksi aikaisin, kun vielä oli mahdollisuus nousta pelissä.

Tässä taas kerran huomattiin se, että se molari vaan on se kaikkein tärkein yksittäinen pelaaja kentällä, joka pystyy kääntämään pelit voitoksi ollessaan ns. god-modessa, niinkuin Säteri tänään. Ilman Säterin gamesavereita peli olisi ollut jo toisen erän jälkeen Sveitsille 5-1.

Ja maailman paras maalivahti - Pekka Rinne - näköjään on myös viemässä omaa joukkuettaan lähes yksin kohti Stanley Cuppia tälläkin hetkellä, Ihan näin vaan muistutuksena niille, jotka unohtavat kuka Suomen maalissa oli World Cupissa.
 

JakeTheGreat

Jäsen
Suosikkijoukkue
YNWA
Isossa kuvassa Marjamäen joukkue näyttää juuri siltä, kuin ns. pitääkin. Sitä mitä se on nykyään Liigassakin.
Siis oli silloin kun Marjamäki valmensi Liigassa?
Sitä mitä Suomi on vuosikaudet yrittänyt: pelin virtausta pyritään hallitsemaan pelin tempoa hidastamalla. Edeltäjä Kari Jalonen teki sitä pitämällä 5 miestä kiekon ja maalin välissä. Marjamäki pyrkii tähän kiekon pitämisen ja riskittömän keskialueen ylityksen kautta. Jukka Jalosen Suomi vielä voimakkaamman kiekkokontrollin kautta. Westerlund oli jossain välimaastossa. Jne. Tätä se on ollut tuloksista riippumatta, ei ehkä viihdyttävää mutta melko tehokasta. On siis kärjistettynä pyritty siihen, että maalipaikkoja ei välttämättä paljoa tule itselle, mutta ei tule sitten vastustajallekaan. Tempojääkiekossa ovat riskit molempiin suuntiin suuremmat. Onko Suomessa yhtään valmentajaa, joka olisi peluuttanut maajoukkuetta siten, miten esim. Ruotsi pelaa nyt? Epäilen.


Ensi vuotta ajatellen, oli puikoissa kuka tahansa, tästä pitäisi kaikkien ottaa jatkossa tosissaan se ero, millä tehdään tulosta lyhyessä turnauksessa ja millä pitkän kauden aikana. Ja lisätä ensi vuonna reilusti enemmän paukkuja erikoistilanteisiin ja vastustajien skouttaamiseen ennen kisoja. Myös isojen maiden ulkopuolelta.
Hyvin purettu. Mielestäni silti Kari Jalosen Suomi poikkesi yleisesti viime vuosien Suomen valmennustrendistä, eikä pyrkinyt kiekkokontrolliin kuten Jukka Jalosen aikana Suomi pitkään teki, Westerlund oli jossain välimaastossa tässä. Mielestäni Marjamäen joukkue yrittää pelata ihan yhtä korostettua kiekkokontrollia tai ehkä jopa vahvempaa kuin J. Jalosen aikana. Mutta siitä olen samaa mieltä, että yhteistä näille kaikille valmentajille tuntuu olevan pelin ajatteleminen vahvasti puolustuspelin kautta siten, että nimenomaan vastustajan maalipaikat pidetään minimissä, jos ei itsellekään maalipaikkoja koko ajan sada.

Tämä tulosajattelu on kyllä todella keskeistä näissä turnauksissa. Mielestäni koko keskustelussa olisi syytä kiinnittää enemmän huomiota tällaiseen ooportunistisuuteen ja nimenomaan pienempien maiden osalta.
 

Roger Moore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kokudo Keikaku, Miljoonamiehistö, Ranska, KuPS
Ja maailman paras maalivahti - Pekka Rinne - näköjään on myös viemässä omaa joukkuettaan lähes yksin kohti Stanley Cuppia tälläkin hetkellä, Ihan näin vaan muistutuksena niille, jotka unohtavat kuka Suomen maalissa oli World Cupissa.
Miten Tuukka Rask tähän liittyy?
 

Palstalegenda

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ukraina, Eveliina Määttänen
Mitalipeleihin on vähintään päästä, jotta Marjamäen pallin säilyttämisestä voidaan edes puhua.
Kuinkahan moni 2000-luvulla aloittanut suomalaispäävalmentaja on ensimmäisissä MM-kisoissaan päävalmentaja johdattanut Suomen maajoukkueen vähintään välieriin? Siis Summanen, Westerlund, Jukka Jalonen tai Kari Jalonen? Niin, ei kukaan. Siinä mielessä tämä 2000-luvun heikoimmalla kokoonpanolla MM-kisoissa pelaava Suomen joukkue olisi kyllä yllättävän kova jos pääsisi mitalipeleihin.

Erkka Westerlundin johdattama Suomen joukkue muuten voitti Erkan ensimmäisissä MM-kisoissa v. 2005 kisoissa kaksi joukkuetta: Tanskan (2-1) ja Ukrainan (4-1). Harmi kun ei kengitty, että olisi ne seuraavan vuoden Torinon häpeälliset hopeat jääneet saamatta, ainakin Erkan johdolla.
 

Pika1

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Miten Tuukka Rask tähän liittyy?
Se unohti kuka oli maalilla. Eli viestitti ittelleen muistutuksena kuka oli maalilla.
Mä voin muistuttaa että Rask kaksi matsia ja Peksi yhden.

Itse asiaan: en jaksanut katsoa eilistä peliä. Tuo on niin saatanan tylsää. Ei ole tullut skodacupista kyllä tällaisia viboja koskaan. Laurille vaan kiitoksia. Jaksaa töissä paremmin ku pääsee aikasin nukkuun.
 

Klausuuli

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa, Arsenal, Texans
Kuinkahan moni 2000-luvulla aloittanut suomalaispäävalmentaja on ensimmäisissä MM-kisoissaan päävalmentaja johdattanut Suomen maajoukkueen vähintään välieriin? Siis Summanen, Westerlund, Jukka Jalonen tai Kari Jalonen? Niin, ei kukaan. Siinä mielessä tämä 2000-luvun heikoimmalla kokoonpanolla MM-kisoissa pelaava Suomen joukkue olisi kyllä yllättävän kova jos pääsisi mitalipeleihin.

Erkka Westerlundin johdattama Suomen joukkue muuten voitti Erkan ensimmäisissä MM-kisoissa v. 2005 kisoissa kaksi joukkuetta: Tanskan (2-1) ja Ukrainan (4-1). Harmi kun ei kengitty, että olisi ne seuraavan vuoden Torinon häpeälliset hopeat jääneet saamatta, ainakin Erkan johdolla.

Erkan johtama joukkue kylläkin myös hävisi 2005 alku- ja jatkosarjassa ainoastaan yhden ottelun ja pelasi 3 ottelua tasan mm. Kanadaa vastaan. Toisen lohkon voittaneelle Venäjälle maalin tappio puolivälierissä ja kisat olivat lisäksi työsulkukaudella ja täynnä huippumiehiä. En lähtisi vertaamaan sitä tämän turnauksen pelilliseen surkeuteen, joka on ollut omassa luokassaan.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös