Pelitapakeskustelu

  • 601 751
  • 4 154

lätkää

Jäsen
On vaikea kommentoida, kun heität mutuna faktoja, Esimerkkinä Kanada-juttusi.

Ei tarvi kuin katsoa ja verrata Kanadaa MM-kisoissa 2013-2104 vs 2015, niin huomaa oleellisen eron (josta kirjoitinkin 2015): Kanada pelasi aiemmista poiketen tiivistä viisikkopeliä, vaikka se pelasi pysty- tai hybridikiekkoa. Tässä kyse oli pelitapamuutoksesta. McLellan rakensi Kanadan pelitavan omien sanojensa mukaan ensin rytmittällä vaihdot ja pelaajat, sitten vastustajien tarkkailun kautta tietyt erikoispiirteet ja lopuksi tuomalla jokaiseen harjoitukseen 2-3 peliä edistävää vinkkiä ja yhdistämällä nämä kaikki lopulta kokonaisuudeksi.

Suomessa Jokerien Westerlund totesi syksyllä 2015, että Kanada paljasti suomalaisen jääkiekon vuosikymmenten ongelman eli maalinteon kehnouden ja että jatkossa mm. Jokereissa otetaan Kanadan pelitavasta mallia, jossa kukin kenttä hyökkää ja puolustaa sitoutuneesti pelitapaan ja että pelaajien roolia (hyökkäävä, puolustava) ainakin vähennetään ellei hävitetä kokonaan.

Jokerit yritti siirtää Kanadan pelitapaa, mutta ainakin mun silmin joutui palamaan kesken kauden aiempaan, koska materiaali ei riittänyt. Kanadan taitavat pelaajat pystyivät MM 2015 toteuttamaan viisikkona kiekkokontrollin avulla ns. pystykiekkoa hyökkäyssuuntaan ja toimimaan tiiviinä, kenttätasapainoisena viisikkona puolustussuuntaan. Toisin sanoen, nähtiin peliä, jota ei ollut MM-kisoissa koskaan nähty.

Kanadalta onnistuivat nämä kaikki hyvin lähelle 1-10 asteikkoa 10/10, 10/10 ja 10/10:



Venäjä kuten kaikki muutkin olivat suupaloja.

Niin, kuittaat juttuni vain mutuna. Hyvin kyllä esität että miten Kanada pelasi 2015 ja miten pelaajien vahvuudet oli optimoitu pelaajamateriaalille ja todistat juuri itsekin jokeri-esimerkin avulla miten materiaali vaikuttaa, että mitä pelisuunnitelmaa kannattaa käyttää. Mitä muuta kuin mutua sitten itse esität, jos oletan että ajattelet että pelitavat ratkaisivat kanadan voitot 2015 ja 2016. Miten pystyy pitävästi todistamaan että pelitapa on merkittävästi tärkeämpi kuin pelaajat eli toteuttajat? On vain nyt näytetty pelisuunnitelma, joka sopii hyvin kanadan vahvuuksille, joka on kyllä hyvä asia. Mutta jotain konkreettista pitäis saada pöydälle.. Ei riitä että tietyt (tai esim. ilmeisesti monet liigakoutsit) vain hokevat pelitavan merkitystä.

Mitä esim. mietitään jääkiekosta maissa, jotka ovat meitä edellä: ruotsi, kanada..

Muistan että babcock joka tuolloin valmensi vielä detroitia, sanoi joskus kun joukkueella oli mennyt huonommin, ja pitkästä aikaa oli tullut parempi peli: "Now we started to shoot, we have been executing too difficult"
Babcock oli yksi mitä muistaakseni sihvonen kehui kovasti joskus. Mitä varmaan täällä fanitetaan.
Pelkästäänkö tiiviillä viisikoilla ja pelisuunnitelmillako menestyvät meitä paremmin isoissa turnauksissa...
Miksei voisi ottaa mallia pelaajien kehityksestä ja heiltä, ja varmaan nykyään otetaankin, mutta väitän ettei tarpeeksi. Voisi löytyä parempien pelaajien avulla vielä parempia pelitapoja.

Ja olen kyllä tutustunut jalosen pelikirjoihin...
 

Cobol

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomalainen jääkiekko
Niin, kuittaat juttuni vain mutuna.

Jos se ei ole mutua, laita nyt ihmeessä jotain tiskin esimerkiksi seuraavista väittämistäsi:

1. Mestaruudet ratkeavat yksinkertaisesti siihen kumpi haluaa enemmän voittoa.
2. Se voittaa aina, jolla on paremmat pelaajat.

Jne.

Kun jutut on tuota tasoa, ne yksinkertaisesti ovat mutua.


Hyvin kyllä esität että miten Kanada pelasi 2015 ja miten pelaajien vahvuudet oli optimoitu pelaajamateriaalille ja todistat juuri itsekin jokeri-esimerkin avulla miten materiaali vaikuttaa, että mitä pelisuunnitelmaa kannattaa käyttää.

Nyt menee oudoksi. Olen kirjoittanut vuosia Kanadan pelaajamateriaalista ja siitä, kuinka materiaali auttaa pelitavan toteuttamista. Samaa pelitapaa ei ole noin vain siirrettävissä heikommalle pelaajamateriaalille. Materiaali vaikuttaa aina ja tasokkaammalla materiaalilla saadaan Kanadan pelitavasta tasokkaampaa peliä. Vastaavasti Jokerit ei sitä pysty sellaisenaan toteuttamaan, koska materiaali ei riitä.

Mitä muuta kuin mutua sitten itse esität, jos oletan että ajattelet että pelitavat ratkaisivat kanadan voitot 2015 ja 2016. Miten pystyy pitävästi todistamaan että pelitapa on merkittävästi tärkeämpi kuin pelaajat eli toteuttajat? On vain nyt näytetty pelisuunnitelma, joka sopii hyvin kanadan vahvuuksille, joka on kyllä hyvä asia. Mutta jotain konkreettista pitäis saada pöydälle.. Ei riitä että tietyt (tai esim. ilmeisesti monet liigakoutsit) vain hokevat pelitavan merkitystä.

1. Huutelet siis mutuna asiasta, joka on jokaisen ihan faktisesti videolta nähtävissä, mutta kirjoittelet itse, kuinka se voittaa joka haluaa... Jos et ymmärrä mahdollisesti katsomiesi otteluiden eroja pelitapamielessä, sille ei voi sitten mitään. Erot ovat olemassa, ja juuri kuten kirjoitin ja nimenomaan siten, että materiaalilla on erittäin iso merkitys. Avasin asiaa tässä.

2. Mistä sinun päähäsi on tullut, että pelaajien taito on jotenkin vastakkaista pelitavalle? Eihän se ole, tuskin kukaan sellaista on väittänyt sinun lisäksesi. Huippupelaajat pystyvät paljon parempaan pelitapaan ja sen noudattamiseen, koska ovat huippupelaajia.

Seuraavaksi odotan, että

1. perustelet väittämäsi ymmärrettävin argumentein: miten toinen joukkue haluaa mestaruutta vähemmän kuin toinen ja kuinka yleistä tällainen mestaruuden haluamattomuus on jne?
2. sen jälkeen katsot Kanadan pelaamisen mainittuina vuosina ja kerrot, mitä näet eroina pelitavoissa.

Palataan osaltani vasta silloin, koska muuten emme pääse eteenpäin.

e: täsmennys ja linkki.
 
Viimeksi muokattu:

lätkää

Jäsen
1. Mestaruudet ratkeavat yksinkertaisesti siihen kumpi haluaa enemmän voittoa.
2. Se voittaa aina, jolla on paremmat pelaajat.
1. Tuota niin, pitääkö tätäkin selittää jotenkin. Eikö tämä nyt ole urheilussa yleensäkin selvää. Lisäksi selitin nämäkin asiat jo aiemmissa viesteissäni, en tiedä haluatko edes ymmärtää tai vaivaudu edes niitä lukemaan. No mutta yritän vielä kuitenkin naputella.

Haluaa, on yksi mahdollisuus miten sitä kuvata. On valmis tekemään mitä tahansa voiton eteen. Täydelliseksi keskittymiseksi tätä voisi myös kuvata. Ottaa riskejä ja ei luovuta heikollakaan hetkellä. Varsinkin tasaiset finaalit ratkeavat pieniin asioihin. Eivätkö finaalit ole yleensä tasaisia. Jos mietit sitä syvällisesti niin se palautuu siihen kumpi on päättänyt voittaa, kuten edellä kuvasin, kumpi siis haluaa enemmän voittoa. Hyvin usein myös onnella on suuri osuus. Ja jos keskittyminen herpaantuu hetkeksikään esim. jos vaikka pelkää että häviää, kuten kävi Suomelle Torinossa, seuraus on yleensä tappio. Ellei kerää itseään uudestaan ja nouse takaisin taisteluun. Viimeiseen sekuntiin asti. Mikä tässä on mutua? Varmaan kuittaat tämän itsestäänselvyytenä, jota se onkin, mutta jotkut asiat tuppaavat elämässä olemaan sellaisia että se ilmeisin vastaus on oikea. Ja voit kysyä joltain joka on ollut finaalissa. Hän todennäköisesti vahvistaa edellä kuvatun. Pelitapa itsessään tasaisessa finaalissa on toissijainen. Kyllä sillä merkitystä on, se pitää olla pelaajien vahvuuksia tukeva.

2. Ja taas jos olisit halunnut olisit tämänkin lukenut aiemmista viesteistä että täsmensin tätä. Tai sitten vain tarkoituksella laitoit sen noin.

Tai on tuo melkein oikein sanottu, miten se tuossa on. Toistan taas miten aiemmin täsmensin, että se jonka pelaajat tekee paremmat suoritukset voittaa aina. Jos esim. ajatellaan finaalia mitä edellä kuvasin, jos pelaajat tekee ykköskohdan asiat paremmin kuin vastustaja, voittaa se.

Nyt menee oudoksi. Olen kirjoittanut vuosia Kanadan pelaajamateriaalista ja siitä, kuinka materiaali auttaa pelitavan toteuttamista. Samaa pelitapaa ei ole noin vain siirrettävissä heikommalle pelaajamateriaalille. Materiaali vaikuttaa aina ja tasokkaammalla materiaalilla saadaan Kanadan pelitavasta tasokkaampaa peliä. Vastaavasti Jokerit ei sitä pysty sellaisenaan toteuttamaan, koska materiaali ei riitä.

Tämä on taas se tärkeä kohta. Monta kertaa aiemmin yritin tätäkin avata. Yritän vielä kerran. Pelitapaa siis muutetaan paremmin pelaajien vahvuuksia tukevaksi. Saadaan lopputuotteena jotain vielä parempaa. Taisit itse aiemmin kirjoittaa jotenkin näin: "Jollaista ei olla mm-kisoissa ennen nähty" Ja siis jokerit ei saanut lopputuotteena mitään aiempaa parempaa aikaan kun pelaajat olivat huonompia. Kumman merkitys on siis kanadan loistavan lopputuotteen kannalta merkittävin tekijä, pelaajat vai pelitapa? Jos ajatellaan että kanadalla olisi huonommat pelaajat luistelemaan lopputuote ei olisi niin hyvä. Kuten jokereilla. Eikö luistelu siis tee lopputuotteesta paremman. Ei valmentaja eikä pelitapa itsessään.

2. Mistä sinun päähäsi on tullut, että pelaajien taito on jotenkin vastakkaista pelitavalle? Eihän se ole, tuskin kukaan sellaista on väittänyt sinun lisäksesi. Huippupelaajat pystyvät paljon parempaan pelitapaan ja sen noudattamiseen, koska ovat huippupelaajia.

En ole mitään tuommoista väittänyt missään vaiheessa. Se, mitä olen yrittänyt sanoa, on että pelaajat ovat lopputuotteen kannalta merkittävämpiä kuin itse pelitapa.

Ja olen katsonut kaikkina viime vuosina mm-finaalit. Ei tarvitse katsoa uudestaan. Yksinkertaisesti kanadan pelaajien kovaa luisteluvauhtia hyödynnettiin paremmin vuosina 15-16 kuin sitä ennen.
 

Cobol

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomalainen jääkiekko
1. Tuota niin, pitääkö tätäkin selittää jotenkin. Eikö tämä nyt ole urheilussa yleensäkin selvää. Lisäksi selitin nämäkin asiat jo aiemmissa viesteissäni, en tiedä haluatko edes ymmärtää tai vaivaudu edes niitä lukemaan. No mutta yritän vielä kuitenkin naputella.

Jatkat siis mutulla. Luin kyllä selityksesi, mutta se että luin ne, ei tee mutustasi muuta kuin mutua. Ei mestaruudet ratkea siihen, kumpi haluaa enemmän voittoa, se on puhdasta mutuiluasi, ellet kykene osoittamaan sitä pitkässä sarjassa toteen. Ja sitä faktaa kyselin, en selittelyäsi uudestaan.

Monissa muissa asioissa kirjoitat hieman järkevämmin. Vaikkapa pelaajista, jotka ovat lopputuloksen kannalta merkittävämpiä kuin pelitapa. Näin on osassa otteluita, mutta tämäkin vaihtelee joukkueittain, ottelusarjoittain ja tietenkin lajeittain. Jääkiekossa nostin esille kohdat 1-3, joiden keskinäinen painotus vaihtelee ja niistä mitä tahansa ylipainottamalla voi voittaa ottelusarjan tai mestaruuden:

1. Pelaajien tekninen osaaminen,
2. Valmentajien pelitavallinen osaaminen ja sen optimointi pelaajien vahvuuksille ja heikkouksille sekä
3. Valmentajien joukkueen suorituksia parantava henkilöjohtaminen

Pelaajien taito ei kuitenkaan poista faktaa siitä, että pelitapa merkitsee. Vaikkapa KalPa pelasi Liigan finaaleissa nimenomaan pelitapansa vuoksi. Ei siksi, että sillä oli toiseksi parhaat pelaajat tai se halusi voittoa toiseksi eniten. Tappara voitti mestaruuden ja tässä voitossa yksi merkittävä tekijä oli myös Tapparan pelitapa.
 

Cobol

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomalainen jääkiekko
Hyvin usein myös onnella on suuri osuus.

Erittäin usein, ja tätä on myös jalkapallossa tutkittu. Aiheesta on jopa kirjoitettu kirja Numeropeli (Anderson, Sally, HS 2013). Anderson on ex-maalivahti ja nykyään yhteiskuntatieteilijä, Sally taas on ex-baseballin pelaaja (syöttäjä) ja nykyinen taloustieteilijä. He testasivat ja mallinsivat suuren määrän jalkapallo-otteluita. Heidän mukaansa puolet maaleista, puolet syntyneistä lopputuloksista, eivät johdu taidosta ja kyvykkyydestä, vaan sattumasta ja onnesta.

Kirjoittajien mielestä pallon pitäminen, pelitapa sekä joukkueen laadukkuus ovat kuitenkin suurimmat tekijät lopputuloksen osalta. He tuovat esille sen, että sattuman osuutta painotetaan joukkueiden välisen taitoeron mukaisesti. Esimerkiksi vaikkapa Barcelona vs Granada normaaliarvio + 10 "sattumapalloa", joista 8 Barcalle ja 2 Granadalle. Samoin he tuovat esille pallokontrollin vaikutuksen eli pitämällä palloa mahdollisimman paljon, estetään tehokkaasti vastustajan maalitilanteet ja luodaan omia maalitilanteita. Yksittäiset maalit ovat kuitenkin usein sattuman tulosta, mutta tätä sattuman osumista joukkueelle auttavat taito ja pelitapa (kts esimerkki Barcelona vs Granada).
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Monissa muissa asioissa kirjoitat hieman järkevämmin. Vaikkapa pelaajista, jotka ovat lopputuloksen kannalta merkittävämpiä kuin pelitapa. Näin on osassa otteluita, mutta tämäkin vaihtelee joukkueittain, ottelusarjoittain ja tietenkin lajeittain. Jääkiekossa nostin esille kohdat 1-3, joiden keskinäinen painotus vaihtelee ja niistä mitä tahansa ylipainottamalla voi voittaa ottelusarjan tai mestaruuden:

1. Pelaajien tekninen osaaminen,
2. Valmentajien pelitavallinen osaaminen ja sen optimointi pelaajien vahvuuksille ja heikkouksille sekä
3. Valmentajien joukkueen suorituksia parantava henkilöjohtaminen

Jotakuinkin näin. Mikä minua häiritsee Sihvosen pelikirjafundamentalismissa (etenkin klikkihuoraus-moodissaan) on näkemys pelitavasta jonkinlaisena atomistisena, kokonaisuudesta täysin irrallisena asiana niin että karkeimmillaan nähtynä joukkue kuin joukkue hyötyisi täysin identtisestä pelikirjasta vähän kuin ohjelmoitavat robotit. Käytännössä pelitapa on kuitenkin aina suorassa, dynaamisessa vuorovaikutussuhteessa materiaaliin ja joukkueen kokonaisuuteen. Ei ole yhtä ainoaa "oikeaa" tapaa pelata vaan valmentajat pyrkivät löytämään parhaan pelitavan omalle joukkuelleen, mikä siis parhaiten sopisi sen vahvuuksiin ja heikkouksiin.

Toki Sihvonen tarvittaessa perääntyy sitten valtavan paljon laajempaan pelikirja-määritelmään, joka on iloisesti täydessä ristiriidassa tuon ylläolevan fundamentalisminsa kanssa ja jossa pelikirjaan sitten sisältyykin suurin piirtein kaikki mahdolliset asiat hallin valaistuksesta ja huoltajan hiusten väristä lähtien, mikä ei kuitenkaan sekään selvitä vaan vain hämärtää asiaa.
 

Cobol

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomalainen jääkiekko
Sihvonen vastatkoon @mjr itse, mutta sen verran sivusta kommentoin, että ymmärrän aika hyvin Sihvosen ongelman. Toisaalta pitäisi tehdä hyvää analyysia, toisaalta pitäisi myydä joko välinettä (kuten Urheilulehti) tai yksityisyrittäjänä brändiä nimeltä Sihvonen. Mitä tulee peitapaan, Sihvonen on ymmärtääkseni kirjoittanut pelitavan ja materiaalin vuorovaikutussuhteesta. Heikompi materiaali edellyttää ns. meidän peliä, loistava materiaali mahdollistaa Kanadan pelitavan.

Tagi @P.Sihvonen
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Mitä tulee peitapaan, Sihvonen on ymmärtääkseni kirjoittanut pelitavan ja materiaalin vuorovaikutussuhteesta. Heikompi materiaali edellyttää ns. meidän peliä, loistava materiaali mahdollistaa Kanadan pelitavan.

Tagi @P.Sihvonen

No, sitten on lieventänyt muutaman vuoden takaisia todella omalaatuisia ja hölmöjä kantojaan - en juuri seuraa miestä nykyään, ei jaksa etsiä sitä vakavaa analyysiä loputtoman itsepromootion seasta.
 

Cobol

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomalainen jääkiekko
No, sitten on lieventänyt muutaman vuoden takaisia todella omalaatuisia ja hölmöjä kantojaan - en juuri seuraa miestä nykyään, ei jaksa etsiä sitä vakavaa analyysiä loputtoman itsepromootion seasta.

Sitä itsepromoahan se on, väsyksiin asti.

Monista asioista olen ollut sihvosen kanssa aivan eri mieltä. Kuten vaikka uusimpina näkemykset, joiden mukaan EHT-tason joukkueet pesisivät tuosta vaan NHL-joukkueet, koska pelitapa tai Suomessa ei kannata pyrkiä Kanadan yhdistettyyn kiekkokontrolliin + pystykiekkoon, koska taito ei täällä riitä jne. Jälkimmäisessä saatan olla väärässä, mutta olen edelleen sitä mieltä, että huolimatta Westerlundin (jota en pidä pohjois-amerikkalaisen hyökkäysaluepelaamisen asiantuntijana) Jokereista, tuo kiekkokontrolli + pystykiekko toisi esille pelaajien taidot nykyistä paremmin olkoonkin, että junnupuolella on menty parempaan. Marjamäki on maajoukkueessa yrittänyt omaksua Kanadankin opetuksia, mutta toteutus on mun silmin välillä johtanut sellaisiin kompromisseihin, joista ei ole kuin pelillistä haittaa.

Kun katsoo taaksepäin, median ja somen pelitapakeskustelussa Sihvosella on ollut suuri rooli ja monissa asioissa Sihvonen on ollut oikeassa.
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Kun katsoo taaksepäin, median ja somen pelitapakeskustelussa Sihvosella on ollut suuri rooli ja monissa asioissa Sihvonen on ollut oikeassa.

Jep, silloin kun ei esiinny "Johtavan" sketsihahmossaan, mutta se on aika ajoittainen tilanne. Toki on tietäväinen tyyppi ja osaa halutessaan analysoida peliä vakavasti ja laadukkaasti. Mutta tälläinen ei aiheutta klikkivyöryä niin selvästi säästelee tuota moodiaan. Noin muuten ajattelen, että osittain pelikirjan ylikorostaminen nousi myös miehen omasta taustasta: hallitsee varmasti juuri sen alueen hyvin, mutta ei ehkä esim. valmentajan henkilöjohtajuuden roolia tai joukkueen kokoamisen ja roolittamisen dynamiikkaa niinkään, joten virike tuolle huomiotaloudelliselle ja naurettavalle pelikirja-fundamentalismille saattoi luontevasti nousta Sihvosen taustasta.
 

Cobol

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomalainen jääkiekko
Totta @mjr ja oma kokemukseni ulkomuistista (eli saatan muistaa väärin) on kauan, kauan sitten Sihvosesta ensi kertaa se, kun kirjoitin TPS:n valmentaja Jursinovista 2-3 sivun haastattelun Veikkaajaan ja hain Jursinovin pelitavan poikkeuksia a) suomalaisiin liigavalmentajiin ja b) venäläisiin valmentajiin. Valmistauduin haastatteluun huolella ja selvitin venäläisjoukkueiden pelitapaeroja seuroittain. Niitähän löytyi, ja Jursinov ihmetteli, että kerrankin joku toimittaja oli valmistautunut hänen haastatteluunsa... No, enpä omasta taustastani johtuen saanut pelitavoista silti irti kuin pintaa, jos verrokkina oli muistakseeni Veikkaajan seuraavassa numerossa ollut Sihvosen artikkeli pelitavoista, jossa hän kuvasi tärkeimpiä eroja ja vaatimuksia mielestäni erinomaisesti. Sanoisin, että tuosta se Sihvosella lähti, koska Rönkä oli vielä silloin Veikkaajassa.

Mutta palatakseni pelitapoihin, näkisin mielelläni seuraavan askeleen Suomen maajoukkueen ja liigakiekon pelitavoissa. Nyt on vähän tunne, että ollaan menetetty se osaaminen, mitä pelitapamielessä oli, koska jääkiekko on kehittynyt. Kehitystä tapahtuu aina ja itse hakisin Suomen seuraavaa askelta pelinopeuden (ei ole sama kuin pelitempo) lisäämisestä yhdistettynä nykyistä suurempaan määrään nopeita hyökkäyksiä. Nämä nopeat hyökkäykset eivät tarkoita sitä, että lähdettaisiin flipperikiekkoon coast to coast meiningillä, vaan etu haettaisiin pelinopeudesta organisoimatonta puolustusta vastaan. Tällöin hyökkäysalueen hyökkäyspelaamisessa voitaisiin löytää jonkinlaista ratkaisua Westerlundin ja monen muun kaipaamaan maalinteko-ongelmaan.

Suomessa Törmänen on hakenut hieman yllä kuvattua, mutta on tehnyt sen kiekkokontrollin ja puolustus- sekä keskialueen kustannuksella. En tuota tarkoita siis, koska se ei toimi, mutta Törmäsen hyökkäysalueen pelaaminen tietyillä vapauksilla on jo ihan OK.
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
T
Mutta palatakseni pelitapoihin, näkisin mielelläni seuraavan askeleen Suomen maajoukkueen ja liigakiekon pelitavoissa. Nyt on vähän tunne, että ollaan menetetty se osaaminen, mitä pelitapamielessä oli, koska jääkiekko on kehittynyt. Kehitystä tapahtuu aina ja itse hakisin Suomen seuraavaa askelta pelinopeuden (ei ole sama kuin pelitempo) lisäämisestä yhdistettynä nykyistä suurempaan määrään nopeita hyökkäyksiä. Nämä nopeat hyökkäykset eivät tarkoita sitä, että lähdettaisiin flipperikiekkoon coast to coast meiningillä, vaan etu haettaisiin pelinopeudesta organisoimatonta puolustusta vastaan. Tällöin hyökkäysalueen hyökkäyspelaamisessa voitaisiin löytää jonkinlaista ratkaisua Westerlundin ja monen muun kaipaamaan maalinteko-ongelmaan.

No, itse olen ihaillut Kanadan viime vuosien pelitapaa: erittäin kova vauhti, mutta ei todellakaan mitään organisoimatonta coast-to-coast -peliä vaan viisikkojen tasapaino ja yhteispeli on ollut ihailtavaa. Hämmästyttävää on ollut myös vastustajan painostuksen jatkuva nopea ja vaarallinen purkaminen, eli on saatu painostus poikki ja saman tien kyetty lähtemään organisoituun ja vauhdikkaaseen vastahyökkäykseen.

Suomeen tämä tehosi loistavasti mm. 2016 loppuottelussa, jossa Suomi yksinkertaisesti väsyi mukana roikkumiseen emmekä pystyneet saamaan juuri ollenkaan vaarallisia painostusjaksoja Kanadan päähän vaan menetimme jatkuvasti kiekkoja nopeisiin vastahyökkäyksiin. Toki vauhdin lisäksi Kanada myös ajoittain kontrolloi peliä hitaammilla lähdöillä ja myös tämä rytmittäminen onnistui loistavasti. Sitä peliä oli sekä ilo että turhauttavaa katsella... Ehkä sitten siitä saadaan osviittaa päivitettyyn pelitapaamme, mutta vaikea nähdä Suomea jonkinlaisena Kanadan kopiona, pelaajatyypit ovat erilaisia ja taitoa ja nopeutta yleensä selkeästi vähemmän.
 

Cobol

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomalainen jääkiekko
Juuri noin @mjr ja lisäisin, että mun silmin hieman yksinkertaistettuna on ihan sama miten pelataan, jos 5vs5 hyökkäyspelaamisessa viisikon tiiviys ja kenttätasapaino, rytmitys, kaikki avut (pakit/hyökkääjät ja kääntäen sekä keskenään) sekä pelinopeus ovat kunnossa. Jos edellä mainittu vaatii sitä, että pelataan enemmän viivelähtöjä, niitä pelataan. Jos taito antaa mahdollisuuden lisätä nopeita lähtöjä ja alivoimaisia hyökkäyksiä kokonaisodotuksen jäädessä plussalle, niitä lisätään.
 

Stigu

Jäsen
Niin tässä lienee käynyt niin, että KalPan kohdalla voittava pelitapa on tuonut onnistumisia pelaajille ja sitä kautta itseluottamus on noussut ja pelaajan pelirohkeus kasvaa ja siten ratkaisut syntyvät selkäytimestä. HIFK:n kohdalla taas aika päinvastainen prosessi. Lopulta kävi niin, että Liigan kenties taitavin pelaaja istui penkillä viimeisessä välierämatsissa täydellisesti pelihuumorinsa kadottaneena.

Ihan hauskaa leikkiä ajatuksella, miten Teemu Eronen olisi pärjännyt KalPassa ja vastaavasti vaikka Juuso Riikola HIFK:ssa. Oma arvioni on, että Eronen olisi kiinni MM-paikassa ja Riikola olisi Jullifanien hampaissa, koska on niin pehmeä ja muutenkin tuhnu.

Meinasin juuri kirjoittaa samasta aiheesta tänne mutta erkun viestissä on mainittu kaikki oleellinen. IFK on luisteleva/poukkoileva/sekoileva esimerkki siitä, kuinka tärkeää pelitapa on Liigassa, jossa materiaalierot ovat kuitenkin loppujen lopuksi melko pienet.

Koko pelin selkäranka on pelitapa, joka tarpeeksi harjoiteltuna antaa pelaajille viitekehyksen, jonka puitteissa hän voi soveltaa osaamistaan. Pelitavan merkitys korostuu mielestäni erityisesti pitkissä sarjoissa ja tilanteissa joisssa pelaajat pelaavat fyysisen sietokykynsä äärirajoilla. Ilman tuota treenattua ja sisäistettyä pelitapaa joku Aaltonenkin on täysin hyödytön joukkueelleen.

Mielenkiintoista pelitavan suhteen on Antti Törmäsen filosofia, jossa pelaajille annetaan ilmeisesti heti alusta (siis ensimmäisistä treeneistä) asti vapauksia. Ikäänkuin pelaajien taito, reagointi ja intuitio menisivät pelikirjan edelle. Itse uskon edelleen perinteiseen valmennukseen, jossa pelitapa ja pelikuviot hiotaan ensin kuntoon ja sen jälkeen pelaajat saavat toteuttaa itseään tuon pelitavan puitteissa.
 

lätkää

Jäsen
Jatkat siis mutulla. Luin kyllä selityksesi, mutta se että luin ne, ei tee mutustasi muuta kuin mutua. Ei mestaruudet ratkea siihen, kumpi haluaa enemmän voittoa, se on puhdasta mutuiluasi, ellet kykene osoittamaan sitä pitkässä sarjassa toteen. Ja sitä faktaa kyselin, en selittelyäsi uudestaan.

Paras seitsemässä sarjassa on jo muitakin elementtejä mukana kuin henkinen puoli. Mutta etenkin yksittäisessä finaalissa se on läsnä hyvin merkittävänä. Tyhmältähän se kuulostaa että toinen joukkue haluaisi mesteruutta enemmän. Eihän se henkinen puoli muutenkaan näy mihinkään. Näemme vain tekoja kaukalossa. Mutta niin se vain on, että kun puntit on tasan muissa asioissa erot tulevat hyvin pienistä asioista, lähestulkoon täysin henkiseltä puolelta. Henkinen tasapaino kun sattuu vaikuttamaan ihmisellä hyvin paljon fyysiseen suorituskykyyn. Tämä on täyttä totta ja faktaa, eikä sinun luulemisilla ole siinä väliä. Onko se mutua että kuoleman jälkeen elämä loppuu. Ei siitä ole faktatietoa.

Monissa muissa asioissa kirjoitat hieman järkevämmin. Vaikkapa pelaajista, jotka ovat lopputuloksen kannalta merkittävämpiä kuin pelitapa.

En vain hieman, vain täysin oikein. Mutta tämä on edistystä tällä palstalla. Sanoisin itse vielä että pelaajat ovat huomattavasti merkittävämpiä kuin pelitapa. Jonka vuoksi antini tälle palstalle alkaa olla lopussa.

1. Pelaajien tekninen osaaminen,
2. Valmentajien pelitavallinen osaaminen ja sen optimointi pelaajien vahvuuksille ja heikkouksille sekä
3. Valmentajien joukkueen suorituksia parantava henkilöjohtaminen

Korjaan edellisestä kohdat 2-3 näin:

2. Pelaajien ja valmentajien pelitavallinen osaaminen ja sen optimointi pelaajien vahvuuksille ja heikkouksille sekä
3. Pelaajien ja valmentajien joukkueen suorituksia parantava henkilöjohtaminen

Pelaajat pitää olla johtamassa peliesityksillä ja muutenkin. Ja naurettava tällä palstalla monesti nähty (ilmeisesti sihvosen keksimä) väite, että kun ilmoitetaan seuraavaa: Pelaajat pelitavan toteuttajina suuressa osassa lopputuloksen kannalta. Vastauksena tulee: "väite on absurdi, järjetön jne.." eikä kunnolla perusteluja edes.

Ja sitten toinen väite mikä ihmetyttää että mikseivät pelaajat voi osata pelitapoja ja muokata niitä pelin edetessä niin vaadittaessa. Toisin sanoen käyttää peliälyään. Vastauksena tulee: "Ei siinä vauhdissa ehdi tehdä niin nopeita päätöksiä" ..jotain tuohon suuntaan. Onko tälle jotain pohjaa? Onko joku ollut huippupelaajan pään sisällä siinä vauhdissa?

Pelaajien taito ei kuitenkaan poista faktaa siitä, että pelitapa merkitsee. Vaikkapa KalPa pelasi Liigan finaaleissa nimenomaan pelitapansa vuoksi. Ei siksi, että sillä oli toiseksi parhaat pelaajat tai se halusi voittoa toiseksi eniten. Tappara voitti mestaruuden ja tässä voitossa yksi merkittävä tekijä oli myös Tapparan pelitapa.

Väitän, että Tapparaan mestaruuteen vaikutti merkittävästi heidän henkinen kantti.
 

Cobol

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomalainen jääkiekko
Tyhmältähän se kuulostaa että toinen joukkue haluaisi mesteruutta enemmän. Eihän se henkinen puoli muutenkaan näy mihinkään. Näemme vain tekoja kaukalossa. Mutta niin se vain on, että kun puntit on tasan muissa asioissa erot tulevat hyvin pienistä asioista, lähestulkoon täysin henkiseltä puolelta. Henkinen tasapaino kun sattuu vaikuttamaan ihmisellä hyvin paljon fyysiseen suorituskykyyn.

Vaihdoit siis seuraavat:

a) se voittaa, jolla on paremmat pelaajat
b) se voittaa, joka haluaa voittoa enemmän

henkiseen tasapainoon ja voimavaroihin.

Hyvä vaihdos, nyt jutussasi on taas enemmän järkeä, sillä henkisellä tasapainolla ja voimavaroilla on iso merkitys. Kuinka suuri, sitä en pysty sanomaan, koska oletan sen vaihtelevan lajeittain, otteluittain ja vastustajittain. Amatöörinä en pysty arvioimaan henkistä puolta ainakaan telkkarista - jos luotettavasti muutenkaan - joten tyydyn arvioimaan peliä sen osalta, mitä pystyn näkemään. Pelitavan ja pelaajien yhteissuorituksena.

En yritä edes kiistää, onko vaikkapa henkinen puoli se kaikkein tärkein tekijä. Vastaan, että en tiedä sen osuutta, ja siksi pitäydyn pelitapakeskustelussa pelitavassa. Hyvä että sinulla löytyy osaamista henkisen puolen osalta. Jäävään kuitenkin itseni näistä keskusteluista, koska en omaa alan koulutusta tai ole edes valmentanut joukkuetta.


En vain hieman, vain täysin oikein. Mutta tämä on edistystä tällä palstalla. Sanoisin itse vielä että pelaajat ovat huomattavasti merkittävämpiä kuin pelitapa. Jonka vuoksi antini tälle palstalle alkaa olla lopussa.

Ääripäissä kyllä. Otetaan peruskoulun viidesluokka parhaalla pelitavalla vs II divarin kiekkojoukkue heikommalla pelitavalla. Tulos on selvä. Mutta ei kai tätä kukaan ole koskaan tai missään kiistänyt? Pelaajien merkitys on suuri tai suurempi myös monissa muissa vaihtoehdoissa. Mutta tämä ei ole mikään rikkomaton sääntö.

Sen sijaan vain yksi esimerkki: Suomi vs Venäjä vaikkapa Sotchissa meni kyllä pelitavan suhteen Suomelle, kuten koko ottelukin, vaikka Venäjällä paremmat pelaajat olikin. Voidaan arvata tai olettaa, että lopputulokseen vaikuttivat myös muut tekijät kuin pelitapa, mutta kun ottelun katsoi, pelitapakin vastasi voitollisesti hyvin Venäjän pelitapaan ja oli yksi voiton varsinaisista syistä.

Ehdottomuutesi johtaa siis virheelliseen päätelmään. Hakisin itse menestystekijöitä kohdista 1-3, joita mielestäni ihan hyvin täydensit. Näiden yhdistelma ei koskaan ole vakio, vaan se voi olla esimerkiksi 30-30-40 tai 40-40-20. Mitä paremmat on pelaajat, sitä suuremmaksi voitonmahdollisuus kasvaa, ja jos pelitapakin saadaan toimimaan, joukkueen tulosodotus on entistä parempi. Vastustajan voittaminen huonommalla joukkueella vaatii yleensä enemmän pelitavalta ja tästä hyvä esimerkki tuo mainitsemani.
 
Viimeksi muokattu:

Cobol

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomalainen jääkiekko
Pelaajat pitää olla johtamassa peliesityksillä ja muutenkin. Ja naurettava tällä palstalla monesti nähty (ilmeisesti sihvosen keksimä) väite, että kun ilmoitetaan seuraavaa: Pelaajat pelitavan toteuttajina suuressa osassa lopputuloksen kannalta. Vastauksena tulee: "väite on absurdi, järjetön jne.." eikä kunnolla perusteluja edes.

En ole varma mitä tarkoitat yllä olevalla, mutta jos todella tarkoitat mitä siinä lukee, niin siltä varalta kommentti: pelaajat ovat pelitavan toteuttajina ei vain suuressa osassa, vaan 100 prosenttisessa osassa kaikissa tilanteissa. Lopputulokseen saattaa toki vaikuttaa monet asiat, mutta puhtaasti joukkueen, valmennuksen ja pelaajien osalta noin.

Tämä ei kuitenkaan poista tippaakaan valmentajan ja pelitavan merkitystä niiden omassa kontektissaan, jota sinun on ilmeisen vaikea hahmottaa.

Nyt hauskat vaput.
 

steepler

Jäsen
Suosikkijoukkue
chelsea, The Ohio State Buckeyes
Näemme vain tekoja kaukalossa. Mutta niin se vain on, että kun puntit on tasan muissa asioissa erot tulevat hyvin pienistä asioista, lähestulkoon täysin henkiseltä puolelta. .

Siis mitä? Miksi ne puntit ovat tasan muissa asioissa? Tarkoitatko että jotenkin aina on niin että puntit ovat tasan muissa joten henkinen puoli ratkaisee? Eikö henkinen puoli voi olla tasan?

Tämä sinun ajatuksenjuoksu ei kyllä millään tavalla todista mitään tarkkaa siitä mikä vaikutus henkisellä puolella on.

Tämä sinun lauseesi voisi kai esim. kirjoittaa seuraavasti: Mutta niin se vain on, että kun puntit on tasan muissa (mm. henkisellä puolella) asioissa erot tulevat hyvin pienistä asioista, lähestulkoon täysin pelitavasta.

Totta kai se on selvä että ihmisen toimintakykyyn henkinen puoli vaikuttaa mutta sen arvioiminen mikä vaikutus on yleistasolla, puhumattakaan yksittäisestä ottelusta, suhteessa muihin vaadittaviin asioihin on täysin mahdotonta. Kyllä kai fysiikallakin on aika merkittävä vaikutus, esim selvästi loukkaantuneesta pelaajasta ei ole oikein apua kun taas esim. masentunut henkilökin voi jopa pystyä hyviin fyysisiin suorituksiin, eilisessä Lindgren ja Sihonen ohjelmassa Tuomas Grönman kertoin kuinka Ian Thorpe pystyi masentuneena uimaan mitaleja ja on niitä esimerkkejä muitakin jossa mieleltään sairastunut on silti pystynyt fyysisiin suoritteisiin.
 

lätkää

Jäsen
Vaihdoit siis seuraavat:

a) se voittaa, jolla on paremmat pelaajat
b) se voittaa, joka haluaa voittoa enemmän

henkiseen tasapainoon ja voimavaroihin.

En ihan täysin kyllä vaihtanut. Ajattelin ennemminkin että henkinen tasapaino ja voimavarat vaikuttavat noihin kahteen kohtaan tai niissä kahdessa ikään kuin tulee esiin henkinen kapasiteetti. Niin kuin se tulee varmasti tulee näkyviin monessa muussakin asiassa.

Mutta niin kuin sanoit, henkisen puolen vaikutuksen osuutta on vaikea arvioida. Ehkä joskus siihenkin löytyy menetelmä.

Ääripäissä kyllä. Otetaan peruskoulun viidesluokka parhaalla pelitavalla vs II divarin kiekkojoukkue heikommalla pelitavalla. Tulos on selvä. Mutta ei kai tätä kukaan ole koskaan tai missään kiistänyt? Pelaajien merkitys on suuri tai suurempi myös monissa muissa vaihtoehdoissa. Mutta tämä ei ole mikään rikkomaton sääntö.

Kun nyt on puhuttu best-on-best turnauksista, mun mielestä esim. Kanadan ja Suomen kohtaamiset menevät melkein tuohon ääripääkategoriaan siis kun parhaat ovat mukana. Materiaaliero on suuri edelleen. Mutta joo, eipä sen toitottaminen tuo suomeen parempia pelaajia, eikä se vaikuta pelitapakeskusteluihin, ja harva varmaan sitä kiistänytkään, mielestäni vain pelitavan merkitystä kanadan ylivoimaisuudessa on ylikorostettu.

Lainaus: En ole varma mitä tarkoitat yllä olevalla, mutta jos todella tarkoitat mitä siinä lukee, niin siltä varalta kommentti: pelaajat ovat pelitavan toteuttajina ei vain suuressa osassa, vaan 100 prosenttisessa osassa kaikissa tilanteissa. Lopputulokseen saattaa toki vaikuttaa monet asiat, mutta puhtaasti joukkueen, valmennuksen ja pelaajien osalta noin.

Tämä ei kuitenkaan poista tippaakaan valmentajan ja pelitavan merkitystä niiden omassa kontektissaan, jota sinun on ilmeisen vaikea hahmottaa.

En ihan tarkoittanut mitä siinä lukee. Siinä tuli virhe.Suurin piirtein näin se täällä esillä ollut kommentti meni: "Pelitavan laadulla ei ole merkitystä, vain toteutuksen laadulla." Johon vastauksena tulee: "väite on absurdi, järjetön jne..".

Tuota mieltä edelleen olen, että toteutuksen laatu/pelaajien laatu on tärkeämpää. Mutta pitäisi ehkä käyttää vielä ajatustyötä, että hahmottaisin paremmin tuon viimeisen kohdan.

Mutta hyvät vaput jokatapauksessa.
 
Viimeksi muokattu:

lätkää

Jäsen
Siis mitä? Miksi ne puntit ovat tasan muissa asioissa? Tarkoitatko että jotenkin aina on niin että puntit ovat tasan muissa joten henkinen puoli ratkaisee? Eikö henkinen puoli voi olla tasan?

Tämä sinun ajatuksenjuoksu ei kyllä millään tavalla todista mitään tarkkaa siitä mikä vaikutus henkisellä puolella on.

Tämä sinun lauseesi voisi kai esim. kirjoittaa seuraavasti: Mutta niin se vain on, että kun puntit on tasan muissa (mm. henkisellä puolella) asioissa erot tulevat hyvin pienistä asioista, lähestulkoon täysin pelitavasta.

Totta kai se on selvä että ihmisen toimintakykyyn henkinen puoli vaikuttaa mutta sen arvioiminen mikä vaikutus on yleistasolla, puhumattakaan yksittäisestä ottelusta, suhteessa muihin vaadittaviin asioihin on täysin mahdotonta. Kyllä kai fysiikallakin on aika merkittävä vaikutus, esim selvästi loukkaantuneesta pelaajasta ei ole oikein apua kun taas esim. masentunut henkilökin voi jopa pystyä hyviin fyysisiin suorituksiin, eilisessä Lindgren ja Sihonen ohjelmassa Tuomas Grönman kertoin kuinka Ian Thorpe pystyi masentuneena uimaan mitaleja ja on niitä esimerkkejä muitakin jossa mieleltään sairastunut on silti pystynyt fyysisiin suoritteisiin.

Hyviä pointseja. Pohjaan nämä henkisen puolen väittämät siihen, että on lukemattomia mielipiteitä, haastatteluja, urheiluaiheisia julkaisuja liittyen henkisen puolen merkitykseen ja sen merkityksen korostamiseen. Yleinen väittämä myös on että henkinen puoli ratkaisee tiukat finaalit. Väitätkö ettet olisi koskaan kuullut asiasta?

Edelleen, kuten sanoit, henkisen puolen vaikutuksen arvioiminen on vaikeaa.
 

Ostoskassi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet, Boston Bruins, suomalaiset
Nyt kun Marjamäen Leijonia on tullut seurattua, niin voitaneen todeta, että Leijonat pelaavat hitainta meidän peliä miesmuistiin. Kun aikaisemmin meidän peliä on pyritty nopeuttamaan ja nopeuttamaan, on Marjamäki lähtenyt eri suuntaan ja Suomi pysyy kiekossa yhtä tiukkaan kuin Pekka Virran KalPa. Oli selkeästi nähtävissä, että useilla NHL-pelaajilla oli vaikeuksia pelitavan kanssa ja ennen kaikkea Hongalla oli pelitavan toteuttamisen kanssa suuria ongelmia. Pienen kaukalon lainalaisuudet painavat vielä ja kiekosta luovuttiin verrattain helposti, tämä varmasti muuttuu mitä pidemmälle turnaus etenee ja joukkue hitsautuu noudattamaan samaa sapluunaa.

Mielestäni tämä kiekollinen peli on ollut aika hyvin nähtävissä, mutta en oikein saanut kiinni mitä Suomen puolustuspelaamisessa ja etenkin PAPP:ssa haetaan. Jotenkin tuntui, että rakennetta puolustusalueella ei ollut vaan puolustaminen tiiviin viisikon sijaan tapahtui yksilöiden välisenä kamppailuna. Pidemmän päälle näin ei voi jatkua vaan rakennetta kiekottomana on parannettava. Koska PAPP oli niin hutiloitua, ei hyökkäyksiin lähdettäessäkään rakenne ollut kunnossa ja peli puuroutui keskialueelle usein.

Itse olen luottavainen, että Marjamäen pelitapa iskostuu pidemmälle mentäessä ja uskoisin, että jo parin MM-kisaottelun jälkeen Suomen peli näyttää paljon raikkaammalta kuin kertaakaan tällä kaudella aiemmin. Tätä puoltaa se, että kuten Marjamäkikin totesi, useita pelaajia tulee olemaan MM-kisoissa, jotka olivat leirityksessä ensimmäiseltä viikolta alkaen.
 

Cobol

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomalainen jääkiekko
Itse olen luottavainen, että Marjamäen pelitapa iskostuu pidemmälle mentäessä ja uskoisin, että jo parin MM-kisaottelun jälkeen Suomen peli näyttää paljon raikkaammalta kuin kertaakaan tällä kaudella aiemmin. Tätä puoltaa se, että kuten Marjamäkikin totesi, useita pelaajia tulee olemaan MM-kisoissa, jotka olivat leirityksessä ensimmäiseltä viikolta alkaen.

Ajattelin seurata ja hieman kirjoitella Suomen hyökkäyspelaamisesta kisoissa ja toistaiseksi näkemäni osalta (mikä on vähän sitten syksyn jälkeen) sanoisin, että parantaminen ei ole hyökkäyspelaamisen osalta vaikeaa. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, ja kuten kirjoitat, myös PAPP tulee olla kunnossa. Lisäisin, että PAHP on yksi avain onnistuneeseen hyökkäyspelaamiseen ja on mielenkiintoista nähdä, miten Suomelta varsinkin puolustajat tässä onnistuvat.
 
Suosikkijoukkue
Ässät
Hyviä pointseja. Pohjaan nämä henkisen puolen väittämät siihen, että on lukemattomia mielipiteitä, haastatteluja, urheiluaiheisia julkaisuja liittyen henkisen puolen merkitykseen ja sen merkityksen korostamiseen. Yleinen väittämä myös on että henkinen puoli ratkaisee tiukat finaalit. Väitätkö ettet olisi koskaan kuullut asiasta?

Edelleen, kuten sanoit, henkisen puolen vaikutuksen arvioiminen on vaikeaa.
Mun mielestä tässä keskustelussa on vähän muna-kana tyyppinen tilanne, kumpi oli ensin? Sanoisin, että mutuilusi henkisen puolen valtavasta merkityksestä ovat hyvinkin paikkaansa pitäviä. Hyvä suoriutuminen tilanteissa on hitosti todennäköisempää kun henkinen voimavara on katossa kuin henkisen voimavaran ollessa vähissä ja tuntuu siltä, että mikään ei onnistu. Kuitenkin näkisin tilanteen ennemmin niin, että henkisessä voimavarassa ei ole kyse siitä kuka tahtoo eniten, omaa parhaan henkisen voimavaran. Vaan jäällä tehtävät suoritukset ovat niitä, mitkä rakentavat henkisen voimavaran. Henkinen voimavara on siis minun mutujen mukaan seuraus, ei syy.

Elikkä siis hyvä ja toimiva, joukkueelle sopiva pelitapa, on isossa osassa siitä, kuinka iso henkinen voimavara joukkueelle rakentuu. Lisäksi tietenkin pelaajan korkea taitotaso on omiaan kasvattamaan yksilön ja sitä kautta joukkueen henkistä voimavaraa. Kun työkalupakissa on enemmän ja parempia työkaluja, ajaudutaan harvemmin tilanteisiin, mistä ei selvitä ja yes we(i) can asenne nousee.

Tietenkin osaltaan henkisen voimavaran hallinta on ihan yksilöllistäkin ja usein kokeneemmat pelaajat hallitsevat sen paremmin. Mikko Koivu sanoi, joskus MM-kisojen haastattelussa, että kuinka paljon vaikuttaa siirtyminen pienestä isoon kaukaloon, että kyllähän siinä toki hetki menee ihmetellessä, mutta äkkiä siihen tottuu. Sanoi, että kyse on lähinnä vain pienestä keskittymisen säätämisessä.

Lätkä on niin nopea ja vaativa(jäällä, luistimilla, mailalla ja pieni nopeasti liikkuva peliväline, muut pelaajat) peli, että henkisten voimavarojen merkitys on huikea. Vaikea uska, että missään muussa lajissa täytyy ihmisen pysyä näin ns. veitsen terällä keskittymisensä kanssa. Uskoakseni tästä on kyse, kun Tami sanoo, Hockey is a momentum game. Ja sitähän lätkä on, kun joukkue pääsee keskittymisensä kanssa oikealle tasolle ja vastustajalle tulee epäröintiä, epärytmisyyttä ja epävarmuutta, nähdään momentum ja maalipaikkoja syntyy lähes pommin varmasti. Vaikka joukkueiden taitotasossa olisi isojakin eroja.

Kait sitä joku voi sanoa finaalien jälkeen, että voittaja halusi sitä enemmän. Mun mielestä sitten taas ajattelisin tämänkin toisin päin. Finaalit on usein aika tasaisia, taitotasosta ja pelitavsta riippumatta, koska vastakkain on kaksi joukkuetta joiden henkinen voimavara on katossa. Elikkä joukkuepeli on jo niin luontevaa, keskittyminen katossa, äijät herkkänä ja tästä syystä peliä pelataan hyvin, suoritukset on hyviä ja ajaudutaan aniharvoin no i cant tilanteisiin. Mun mielestä näissä finaaleissa melkeinpä sen sattuman osuus jopa kasvaa. Tai no, ehkä finaalit on juuri se paikka, missä taidon osuus nousee ratkaisevaan rooliin, tiiä näitä...

Tässä on yksi syy, miksi en tykkää koutseista, jotka peluuttavat yltiöpassiivista peliä ja/tai piirtävät pelaajien pelipaikat jäähän ja/tai tekevät paljon rajoituksia pelaajille ja/tai pyrkivät käsikirjoittamaan peliä mahdollisimman pitkälle. Pelaajat saavat tällä toimintamallilla erittäin vähän onnistumisen tunteita ja joutuvat pelaamaan paljon mukavuusalueensa ulkopuolella. Mun mielestä tällä pelitavalla suoritusten taso aika usein romahta, kiekoton pelaaminen passivoituu, syöttöjen laatu heikkenee ja maalipaikoissa tehdään vääriä tai epävarmuuttaan sinnepäin ratkaisuja.

Voi olla, että muistan väärinkin, mutta mulla on jotenkin tällainen muistikuva Erkan ensimmäisestä Jokerikaudesta. Jokerit peluutti niin saakelin hienon näköistä lätkää. Pelinopeus oli kovaa, joukkue syötteli aika paljon, lapoja tuntui aina tarvittaessa olevan lähellä ja suunta oli aina maalia kohti, siis jos sinne päin päästiin. Hyökkäyksiä päätettiin yksinkertaisesti, monipuolisesti ja mun mielestä kaikin puolin fiksusti. Maalille heitettiin ripari ja ohjuri kiekkoja hyvillä ajotuksilla, välillä haettiin ratkaisuja laadukkailla vedoilla maskin takaa ja one timereita roiskittiin ympäri hyökkäysaluetta.

Noh, en nyt tiedä menikö se nyt ihan noin, aika on voinut kullata muistot, mutta muistan ainakin olleeni hiton innoissani Suomen uudesta KHL joukkueesta! Siksi olikin pienoinen yllätys, kun Erkka sanoi jossain haastattelussa, että ihme kun alkukausi on mennyt näin hyvin, sillä he eivät ole lyhyestä valmistautumisajasta johtuen ehtineet harjoittelemaan viisikkopeliä melkein lainkaan.

Sitten kauden loppua kohden peli muuttui, tuli varovaisemmaksi ja omaan silmääni huonommaksi.

Tai ehkä muistan asiat näin, kun näin haluankin ne muistaa :D Mutta joka tapauksessa, mun näkemys on kutakuinkin erilainen valtaosan Suomalaisten lätkätietäjien kanssa. Ei heikomman taitotason(yleensä tarkoittaa kiekollista taitoa) joukkueelle kannata luoda rajoitteita, jotta saadaan noudatettua jotain säntillistä pelikirjaa. Heikkoman taitotason joukkueen kannattaisi ennemmin rakentaa peliänsä yksilöiden peliälyn, työmoraalin ja joidenkin yksinkertaisten tavoitteiden pohjalta. Sitten kimpassa harjoitellaan tilannekohtaista pelaamista ja yritetään saada jätkät pelaamaan peliä mahdollisimma hyvin. Jos peliä pelataan mahdollisimman hyvin, niin ei niitä tilanteita, missä sitä ultimaattista konkreettista taitoa tarvitaan tule pelissä kovinkaan usein. Ei heikomman taitotason joukkueen kannata ottaa tavoitteekseen luoda maalipaikkoja takatolpalle, vaan maksimoida maalintekoyritysten määrä, vaikka sitten vähän kauempaa. Tuolta pohjalta se henkinen voimavara kasvaa ja pelin mukauttaminen ottelujen sisällä helpottuu.

Mutta nämä kaikki nyt oli nopeita mutuja. Anteeksi kirjoitusvirheistä. Anteeksi jos joku lause on pompannut väärään paikkaan. Anteeksi jos kuulostaa, että vtuilen jollekin :D
 

Cobol

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomalainen jääkiekko
En ihan täysin kyllä vaihtanut. Ajattelin ennemminkin että henkinen tasapaino ja voimavarat vaikuttavat noihin kahteen kohtaan tai niissä kahdessa ikään kuin tulee esiin henkinen kapasiteetti. Niin kuin se tulee varmasti tulee näkyviin monessa muussakin asiassa.

Juu.

Ehkä tähän voisi kommentoida osaltani lopuksi, että teimme duunissa jotain 600-sivuisen porfolioiden ja projektien hallinnan ja seurannan pelikirjan, jossa oli kaikki mahdollinen palvelinasennusten suunnittelusta, asentamisesta, tietokannoista, salauksesta, varmistuksesta aina eri roolien käyttöön ja oikeuksiin. Lukuja oli satoja, ja jokaisella useita alakohtia. Dokumentoimme osan kahdeksi tietokirjaksi.

Me koulutimme oman väen noudattamaan eri tilanteissa tarkalleen sitä, mitä pelikirjassa oli. Paineen alla oli kyettävä toimimaan pelikirjan ja vain sen mukaan. Tämä helpotti myös henkilöstöä, koska toisen korvaaminen oli mahdollista, jos siihen oli tarvetta: jatka kohdasta 401.23.1...Jos sähläsi omiaan, koko firma voisi joutua vaaraan mittavien korvausvaatimusten takia. Siksi meistä tuli Suomessa ja myöhemmin myös Ruotsissa lähes ainoita, jotka pystyivät toimittamaan asiakkaille laajan kokonaisuuden sisältäen kaikki porfoliot ja parametrit. Tätä kehiteltiin vuosia, mutta saimme erinomaisen tuotteen, jonka ratkaisu oli pelikirja.

Jos joku olisi tullut sanomaan, että hylätkää nyt nuo tarkat suunnitelmanne ja ymmärtäkää, että paineessa ja loppupeleissä ratkaisu on henkinen tasapaino, olisin pyytänyt sulkemaan oven takanaan. Sillä oikeassa työelämässä homma on niin, että henkinen tasapaino ja voimavarat ovat mukana kaikessa tekemisessä. Mutta ne eivät yksin riitä. Ja kun mennään hyvin vaativille alueille - kuten jääkiekon yksityiskohtaiset pelisuunnitelmat tai nämä portfoliot ja projektit suurfirmoissa - tarvitaan myös yksityiskohtaiset pelikirjat, jotta toteutus kaikissa olosuhteissa onnistuu vaaditulla tavalla.

Eipä tästä osaltani enää muuta, koska pidän asiaa hyvin selkeänä. Jatkossa pelkästään pelitavasta.
 
Viimeksi muokattu:

lätkää

Jäsen
Juu.

Ehkä tähän voisi kommentoida osaltani lopuksi, että teimme duunissa jotain 600-sivuisen porfolioiden ja projektien hallinnan ja seurannan pelikirjan, jossa oli kaikki mahdollinen palvelinasennusten suunnittelusta, asentamisesta, tietokannoista, salauksesta, varmistuksesta aina eri roolien käyttöön ja oikeuksiin. Lukuja oli satoja, ja jokaisella useita alakohtia. Dokumentoimme osan kahdeksi tietokirjaksi.

Me koulutimme oman väen noudattamaan eri tilanteissa tarkalleen sitä, mitä pelikirjassa oli. Paineen alla oli kyettävä toimimaan pelikirjan ja vain sen mukaan. Tämä helpotti myös henkilöstöä, koska toisen korvaaminen oli mahdollista, jos siihen oli tarvetta: jatka kohdasta 401.23.1...Jos sähläsi omiaan, koko firma voisi joutua vaaraan mittavien korvausvaatimusten takia. Siksi meistä tuli Suomessa ja myöhemmin myös Ruotsissa lähes ainoita, jotka pystyivät toimittamaan asiakkaille laajan kokonaisuuden sisältäen kaikki porfoliot ja parametrit. Tätä kehiteltiin vuosia, mutta saimme erinomaisen tuotteen, jonka ratkaisu oli pelikirja.

Jos joku olisi tullut sanomaan, että hylätkää nyt nuo tarkat suunnitelmanne ja ymmärtäkää, että paineessa ja loppupeleissä ratkaisu on henkinen tasapaino, olisin pyytänyt sulkemaan oven takanaan. Sillä oikeassa työelämässä homma on niin, että henkinen tasapaino ja voimavarat ovat mukana kaikessa tekemisessä. Mutta ne eivät yksin riitä. Ja kun mennään hyvin vaativille alueille - kuten jääkiekon yksityiskohtaiset pelisuunnitelmat tai nämä portfoliot ja projektit suurfirmoissa - tarvitaan myös yksityiskohtaiset pelikirjat, jotta toteutus kaikissa olosuhteissa onnistuu vaaditulla tavalla.

Eipä tästä osaltani enää muuta, koska pidän asiaa hyvin selkeänä. Jatkossa pelkästään pelitavasta.

Okei.

Mun mielestä vähän huono verrata jääkiekon pelisuunnitelmia ja suuryrityksen pelikirjaa. Tai siis ajatusmaailmassani jääkiekossa pelaajaan on sisäänrakennettu suuressa määrin "pelikirjaa". Yksilön autonomiaa. Toisaalta työstäsi, mistä kerrot ei minulla ole minkäänlaista käsitystä. Itse käsittelen vähän järeämpiä rakenteita töissäni, vaativia kyllä nekin.

Jos siis se mitä ajoit takaa ei mennyt ymmärrykseni yli.
 
Viimeksi muokattu:
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös