Kyllähän tämä sarja oli jo lähtökuopissa aika mahdoton tehtävä HIFK:lle. Koko kauden ajan vähintään vakiokentällinen vemppaosastolla, parhaimmillaan kaksi. Törmänen ei myöskään missään vaiheessa saanut pitävää otetta joukkueeseen ja pelitapakuviot olivat kuin sekainen käkikello koko kauden ajan. Viime hetken vahvistukset (olivatko ne niitä?) eivät tuoneet kuin hetkellisesti lisäbuustia joukkueelle. Tapolalla oli sen sijaan koossa viimevuotinen runko, täysin valmis pelitapa, joukkue näpeissä täysin eri tavalla kuin Törmäsellä ja vastaavasti viime hetken vahvistukset istuivat muuhun joukkueeseen paremmin kuin HIFK:llä. Joten ei voi muuta tehdä kuin onnitella Tapparaa äärettömän helposta välierävoitosta ja ilman jinxauksia voi oikeastaan myös jo onnitella kultaisista mitaleista.
HIFK:n näkökulmasta Tappara asettaa koko sen organisaation ammatillisen osaamisen riman sen verran ylös, että en myöskään usko, valitettavasti, lähivuosina Stadin ainoasta lätkäjoukkeesta olevan vastusta Tampesterille. Vaikka HIFK:n talous on hyvällä mallilla, on koko organisaatiolla yksinkertaisesti liian paljon kirittävää valmennus-, scouttaus-, fysiikka- ja yleensä urheilullisuuden puolella Tapparaan nähden, että pikavoittoja ei ole luvassa ensi vuonna, eikä mahdollisesti lähivuosinakaan.
Suurinta tuskaa HIFK.ssä aiheuttaa urheilujohtaja Nybondas, joka on yksinkertaisesti liian laiska ja kykenemätön kokoamaan toimivaa pelaajaryhmää verrattuna toimitusjohtaja Leinoseen, joka ymmärtääkseni vastaa myös Tapparan pelaajahankinnoista. Joten onnittelut Tapparalle myös toimivasta organisaatiosta, joka on viimeisen viiden vuoden ajan pelannut kirkkaimmista mitaleista. Se hyvä puoli (toivo) tässä on, että jos Tappara on huipulla, joskus sieltä tullaan alas ja tässä on koko HIFK:n organisaatiolle haaste, johon olisi syytä jatkossa vastata, että fanit jaksavat tätä jatkuvaa Tapparan järjestämää pelillistä nöyryytystä.