Naamakirjakaan ei ole ainoa some, jossa kannattaa huudattaa. Edelleen mietin, tavoittaako esim. nuoret paremmin muita reittejä. Heillä huutaa Instagramit sun muut, joissa riittää että näkee kuvan ja saa tägättyä kaverit mukaan. Näin arkena, kun ollaan töissä ja kouluissa, ei monimutkaisia nettisurffailuja kaikki jaksa ja ehdi tehdä, joten nopeat mobiiliväylät korostuu.
Tämä taas oma näkemykseni, koska juuri reissussa olleena suoritin lähinnä mobiilireittejä pitkin kaikki tiedonhakuni.
No näinpä juuri. Montaa muutakin kanavaa kannattaa hyödyntää kuin vain Facebookia tai Twitteriä. Toki nuorten suosimissa Instagramissa ja Snapchatissa on se ongelma, että ihmisillä on niin paljoa muitakin seurattavia, että näitä kanavia hyödyntävän markkinoinnin tulisi olla jotain kekseliästä ja erottuvaa. Itse käytän molempia, ja pakko myöntää, että Tepsin innovatiivisuus ei ole ihan parasta luokkaa tässä, vaan ne päivitykset katoavat helposti virtaan.
Entä oletteko kuulleet sovelluksesta nimeltä Jodel? Nuorempi sisarukseni esitteli tämän minulle, ja se on anonyymi tajunnanvirta-chat-sovellus, johon nuoriso ja yliopisto-opiskelijat kirjoittelevat. Mainostaminen on siellä kiellettyä, mutta mistäpä sen tietää, onko kirjoittaja tavallinen tallustaja vai jääkiekkoseuran markkinoija, jos viestin osaa oikein naamioida. Tämä ei siis tarkoita sitä, että ko. sovelluksesta tulisi olla läsnä, vaan siinä, että some-markkinoinnissa on oltava hereillä. Nuoret ovat todennäköisesti jo siirtymässä seuraaviin sovelluksiin. Esim. Facebook on aivan out kaksikymppisten maailmassa, kuulemma.
Meni jo varmaan aiheen (yleisömäärät) ohi, mutta oli päästävä sanomaan. Somessa on potentiaalia, mutta siellä on oltava hereillä ja nähtävä vaivaa päivityksiin.