Hyvin aikaista tietysti parin kuuntelun jälkeen sanoa juuta tai jaata levystä. Päällimmäisenä fiiliksenä hieman kaksijakoinen tunne. Paljon hyviä riffejä, biisejä joissa Jamesin laulu toimii loistavasti, esimerkiksi Halo on fire. Mukavia kitaraharmonioita ja melodioita siellä täällä. Ehdottomasti mukava saada kuulla kaikkien aikojen suosikkibändiltä uutta materiaalia.
Toisaalta löytyi pari kolme biisiä mitä ei koskaan enää tarvitse kuunnella uudelleen. ManUNkind, Here comes revenge ja Am I savage pääsevät Ronnien ja Prince Charmingin ym kanssa omalla kohdallani sellaisten lukkojen taakse ettei tartte itseään noilla uudelleen itseään kiduttaa. Muutoinkin niinkuin ylempänä sanottu, niin tuossa kitarasoundissa on tietynlaista särmän puutetta verrattuna moneen muuhun bändin aiempaan levyyn. Tätä eivät onneksi saaneet miksattua pilalle DM:n tapaan. Jotkut hyvätkin biisit kärsivät liiallisesta pituudesta.
Hieman yllättäen tuo muutaman vuoden livenä veivattu Lords of summer, vaikka onkin ehkä homoin biisin nimi missään koskaan, toimi levyllä hyvin ja ainakin näin alkuun yksi levyn parhaista biiseistä. Mukava muutenkin nähdä tuolla deluxe-veriossa tuo vanha Maiden-klassikko Remember Tomorrow jota en ollut ennen muutakuin Youtubesta nähnyt. Nyt sai Spotifyhinkin tuon.
Lisää kuuntelua levylle niin voi antaa myöhemmin tarkempaa analyysiä musiikin kehittymisestä ajan kanssa.
Asiasta toiseen, ollut ainakin itselleni loistava vuosi musiikin suhteen. Stam1nalta ehkä uransa paras levy, Megadethiltä ja Volbeatilta ihan hyvät tuotokset ja loppuvuonna pommin pudotti Avenged Sevenfold, jonka The Stage ainakin toistaiseksi pitää omissa kirjoissani vuoden paras levy titteliä hallussaan. Äkikseltään vaikuttaisi että tämä Metallican uusin ei kärkeen tule kiilaamaan. Mutta heavy ja thrash edelleen hengissä ja voi kohtalaisen hyvin.