Sanainen arkku
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Reilu peli ja Putinin vastaisuus
Harva joukkue alkaa peluuttaa kakkosvahtia siinä vaiheessa, kun playoff-paikka näyttää varmalta. Vireen säilymiseksi ykkösen peluuttaminen on tärkeää. Myllyniemestä ei ollut tosin tuolla kaudella tietoakaan. Kakkosena oli Kuusela, joka olisi voinut jollain tavalla vielä riittääkin finaaleissa JYPiä vastaan. Kun Kuuselakin meni romuksi, jouduttiin kaivamaan esiin 17-vuotias Janne Juvonen, joka pelasi toki tilanteeseen nähden hyvin, mutta ei missään nimessä riittävän hyvin mestaruutta varten.
Terveellä Hovisella mestaruus olisi ollut erittäin lähellä, mutta eihän näitä voi koskaan niin ajatella.
Harva alkaa ehkä. Muistan kuitenkin aivan selvästi, kuinka Pelsufaneille töissä ennustin jo vuoden vaihteen tienoilla, että:
-Hovinen ei tule kestämään loppuun saakka sitä kuormitusta
-Että tilanteen toinen uhka on Kuuselan (kiitos oikaisusta) olematon pelivire.
Terveellä Hovisella mestaruus olisi ollut selvähkö juttu. Tervettä Hovista ei vaan ollut marraskuun jälkeen, joten tilanne ei ollut mikään yllätys ja valmennus saa siitä (minulta) moitteet.
Tämä on jo offtopicia, mutta ennustin Hovisen nousun syksyllä 2009 (pelasi Heinolassa) näin: ei tarvitse kuin siirtymisen liigan rytmiin, niin on sarjan, ellei koko Suomen parhaita kassareita ja vähintään Pelicansin selvä ykkönen. Nyt keskustelun alla olevalla kaudella ennustin näin: Pelicansin valmennuksen jääräpäinen peluutus vaarantaa Hovisen koko uran.
Nämä ennustukset toki ääneen lausuttuna Pelsun kannattajille tämän palstan ulkopuolella.
Suikkasen (tai sitten Nurmisen tai kummankin) toimintaa leimaa minun silmissäni taipumus jättää (liian?) paljon yhden kortin varaan. Joskus kortti tuo, useammin vie.