Mitä ajatuksia herättää? Onko ihan tuulesta temmattua dadaa, vai onko HFBoardsin käyttäjä disfigured ns. asian ytimessä?
Totean heti alkuun, etten todellakaan ole mikään maalivahtipelin asiantuntija. Mielenkiintoisia artikkeleita olen kuitenkin aiheesta lukenut useita ja tällaista näkemystä en ole ammattilaisten kirjoituksista bongannut. Torjunta- ym. tyylejä on maalivahdeilla toki erilaisia ja toiset ovat aggressiivisempia (esim. Quick) ja toiset taas pelaavat lähes perse verkossa kiinni (parhaimpana esimerkkinä lienee Lundqvist). Myös maalivahdin koko saattaa vaikuttaa merkittävästi käytettyyn tekniikkaan (esim. Bishop vs. Quick). Ison maalivahdin ei tarvitse välttämättä tulla niin paljoa vastaan, kun voi luottaa peittävänsä enemmän maalista kuin pienempi virkaveljensä, ja näin sivuttaisliikkeen pituus on lyhyempi poikittaissyötössä. Koko ei välttämättä kuitenkaan tarkoita, että tekniikat ja pelityyli olisi samanlainen (esim. Bishop vs. Rinne). Tästähän on kirjoitettu jo vaikka kuinka paljon, että trendi näyttäisi kulkevan siihen suuntaan, että maalivahdit ovat yhä pidempiä. Lisäksi silloin tällöin saamme kuulla uusista tai "uusista" tekniikoista (mm. Reverse-VH, Head Trajectory jne.). En kuitenkaan jotenkin usko tällaiseen ajatukseen, että joku maalivahti olisi individuaali- tai järjestelmäorientoitunut. Enemmänkin lähtisin siitä, että kyse on tekniikkaeroista. Toiset maalivahdit tekevät enemmän highlight-reel torjuntoja, koska ovat esim. pelityylinsä vuoksi pakotettuja niihin, jolloin syntyy helpommin kuva "voiton ryöstäjästä".
Raskista totean muutaman sanan, kun hänet nimeomaisesti mainittiin. Itse väittäisin myös ylivoimahyökkäysten ja läpiajojen torjumistavassa olevan kyse tekniikka- eikä orientoitumiserosta. Raskin tekniikka on mielestäni suhteellisen rauhallinen, jolloin joku voi (kuten ao. HFB-kirjoittaja) väittää, että hän suhtautuu näihin tilanteisiin jotenkin eri tavalla kuin esim. Price. Muistaakseni jossain ihan varteenotettavassa lähteessä oli tehty syväluotaavaa analyysiä, jossa verrattiin Priceä ja Raskia tuolla Raskin Vezina-kaudella, jonka ajatuksena oli selvittää, kumpi joutuu torjumaan vaikeampia vetoja. Lopputulos oli se, että Raskin torjumat vedot tulivat suuremmalla prosentilla huonosta maalintekosektorista verrattuna Pricen torjumiin vetoihin. Nyt kun Bostonin puolustus (siis puolustajat + joukkuepuolustus) on oikeastaan enää luuranko siitä puolustuksesta, jolla he menivät finaaleihin ja seuraavana kautena voittivat Presidentit-pytyn, myöskään Raskin tilastot eivät ole enää olleet Vezina-kaliiberia missään vaiheessa kautta. Tästä kaudesta nyt on turha vielä tehdä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä, mutta sama trendi näyttäisi jatkuvan tosin jyrkkenevänä, kun Bostonin puolustus on heikentynyt entisestään. Raskin tilastot ovat siis nähdäkseni heikentyneet siksi, ettei joukkue hänen edessään ole ollut enää samanlaisessa lennossa kuin esim. parina aikaisempana kautena, joka toki myös välillisesti vaikuttanee Raskin itseluottamukseen ja täten suorituksiin.
Mielellään toki otan vastaan asiantuntevampien krittiikkiä ja voin hyvin olla väärässäkin, mutta tätä mieltä minä siis olen...