Kapanen voi korkean henkilökohtaisen osaamisen ja lahjakkuuden myötä räpätä osuman oikeastaan koska tahansa ja toivon mukaan näitä myös nähdään jatkossa, eikä tällaista talenttia pidä koskaan väheksyä. Samalla vain pojan kokonaisvaltainen pelaaminen ja olemus, millä esiintyy kaukalossa, ovat aina vain yhtä löysää ja mitäänsanomatonta, oli vaivoja tai ei. Sellaista selkäsuorassa kaartelua ja tilanteiden ulkopuolella lonnimista, mitä ei vain johtavalta pelaajalta toivoisi. Katselin perään Ruotsin ja Tshekin kohtaamista, missä Nylanderin pojalla oli vähän eri meininki. Ei tyytynyt ihmettelemään vierestä vaan laittoi osaamisensa peliin, nousi framille ja toi talenttinsa esiin vaihdosta toiseen. Tuskin kenenkään tarvitsi katsella matsin jälkeen papereista, millä numerolla poika pelasikaan. Halu ja palo olivat aivan eri luokkaa Kapaseen verrattuna.
Kapteeni Lehkonen on sentään vähän eri puuta ja hyvä niin, sillä juuri tuollaista esimerkkiä tällainen työteliäs haastajajoukkue tarvitsee. Mustonen on kanssa sisukas sissi, mutta saa nyt nähdä riittävätkö kyvyt tuloksen tekoon joukkueen kahden kärkilaiturin keskellä, jos on vielä jotain vaivaakin olemassa?
Onneksi Rantanen ja Hintz osoittivat heti kättelyssä, etteivät ole millään pelkällä tuntuman ja opin haku reissulla seuraavia kisoja ajatellen, vaan taso riittää jo mukavasti. Vierellä Ikonenkin pääsee pelaamaan vahvuuksiensa kautta kun ketjussa on kahden muun pygmin sijaan pelitaitoista kokoa ja näköä. Näistä kärpän pennuista Sebastian Aho miellytti silmää eniten. Teki paljon hyviä ja oikeita, että mikä tärkeintä nopeita ratkaisuja, sekä kiekottomana, mutta erityisesti kiekollisena. Kalapudas ja Puljujärvi hautoivat välillä vähän liiaksi, mikä johti pelin puuroutumiseen ja kiekonmenetyksiin, mutta Aho toimi ketjun tärkeänä dynamona, jonka kautta peli kulki ja tilanteita syntyi. Puljujärvestä täytyy tosin sanoa, minkä kaikki tietävätkin, että onhan tämä poikkeuksellisen kova 16-vuotias, joka tullee jo vuoden kuluttua olemaan kotikisoissa kova tekijä. Otto Rauhalan rooli ns. erikoistilanteiden jokerina noussee paremmin esille jahka päästään kohti ratkaisupelejä.
Puolustuksen osalta en oikein tiedä, mitä pitäisi sanoa. Odotin suoraan sanoen suurempia vaikeuksia, mutta tulihan se materiaalin rajallisuus ja haavoittuvaisuus esiin nytkin. Honka ja Lintuniemi täydentävät ominaisuuksiltaan sopivasti toisiaan, mutta onhan näilläkin vielä matkaa jos verrataan todellisiin kärkipakkeihin, liikaa tuli lapsuksia. Tosin samalla lailla nähtiin virheitä ensimmäisissä otteluissa myös jenkkipuolustajilta, ruotsalaisilta jne. joten katsotaan, miten se tästä lähtee. Muista sitten Lyytinen sortui kiekon kanssa muutamiin aika räikeisiin hasseihin, mutta vastaavasti teki paljon hyviäkin pelaamisia ja ennen kaikkea laittoi itsensä rohkeasti ja aktiivisesti likoon, eikä lähtenyt kumartelemaan ketään. Mäkelä ja Mäkinen saisivat olla jatkossa entistä voimakkaammin maalinedustan isäntiä ja ottaa raaminsa käyttöön. Kiekon kanssa eivät ihmeisiin pysty ja myös jalalla tulee 1vs1:ssä helposti kiire, mutta kokoa näillä sentään on. Ilvosta puolestaan heiteltiin muutamaan otteeseen jenkkihyökkääjien toimesta, että pahaa teki, mutta kyllähän tämä sisukkaasti yritti vastaan laittaa. Nikusta ei jäänyt oikein mitään mieliin, mikä on kaverin kohdalla ehkä hyväkin.
Mutta jäihän tuosta kokonaisuutena positiiviset fiilikset. Pelasivat rohkeasti uskoen omaan tekemiseensä, joten vuodessa ei ole paljoa muuttunut ja Jortikalla tuntuisi olevan homma hyvin näpeissään. Se on sitten oma asiansa, miten ne pienet marginaalit pyörähtävät ratkaisupeleissä, mutta kyllähän tuo ihan kilpailukykyiseltä nipulta vaikuttaa, kunhan vain Husso ja Saros tarjoavat huippuluokan maalivahtipeliä.
Tänään pitää sitten Slovakiaa vastaan osoittaa oma ammattimaisuus, eikä USA:lta saavutettu piste saa näkyä missään. Slovakit haluavat varmasti aloittaa turnauksensa uudestaan heti alkuun karahtaneen Kanada limboilun jälkeen, joten mukana pitää olla alusta lähtien.