Helsingin Jokerit – tunteiden vuoristorata

  • 145 136
  • 549

V-G-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна | is
Mulle suorastaan purskahti jostain äsken tunne, että Jokerit voi mennä tosi pitkälle tänä keväänä. Kova luotto ja usko vahvaan pelaamiseen. Se on aika pelottava tunne se, koska järki ja kokemus puhuu niin vastakkaista kieltä. Mutta kuten olen aiemminkin sanonut, mieluummin petyn raskaasti elettyäni ensin täysillä mukana, kuin estäisin itseltäni täyden tunneskaalan kyynisyydellä.

Taistelkaamme, Jokerit!
 

Masentaja

Jäsen
Kyllä tässä on ollut niin usko toivo kuin rakkauskin välillä koetuksella, mutta kun muistaa kaikki ne jullipleijarit, kaikki ne voiton ja riemun tunteet, samalla kaikki ne syvät pettymykset ja kaiken sen, mitä tän jengin kanssa on saanut viimevuosina kokea, niin alkaa fiilis nostaa päätä itsellä, että ihan se ja sama, miten käy, kunhan taistellaan viimeiseen mieheen, loppuun asti, ja jos kaadutaan, niin kaadutaan saappaat jalassa. Jos tämä fiilistelyvideo ei nosta tunnetta, niin ihme on! Niin kauan kuin on aikaa, on toivoa. Niin kauan kuin on toivoa, on mahdollisuus. Käytetään se mahdollisuus viimeiseen asti. Nyt on tää kausi, ei mitään ensikautta ajatella nyt. Tehdään tästä kaudesta ikimuistoinen myös positiivisessa mielessä!

Miksi mä kannatan Jokereita?

One Life, One Love, One Team.

Video vie youtubeen.
 

Rakettipulu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Haikeudella muistelen tätäkin matsia. Kuuden minuutilla kiteytyy varmasti elämän yksi parhaista hetkistä, ellei jopa paras. Nähdäänköhän tuollaista tunnelmaa enää koskaa areenalla? Toivottavasti... Ehkä tänä keväänä kuudennessa finaalissa?

edit. ja linkkihän vie youtubeen
 
Viimeksi muokattu:

ss74

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Jokerit FC
Haikeudella muistelen tätäkin hetkeä: Jääkiekon suomenmestaruus 1992 - YouTube

Noin 10 vuotta sitä ennen skidinä koulussa saanut kuulla jullien päänaukomista, alla divarivuodet jne. Ensimmäiset pari liigakauttakaan eivät olleet kovin helppoja. Voin sanoa, että tuo päivä oli yksi elämäni onnellisimmista päivistä, joka ei unohdu ikinä.

Ysärillä hyviä hetkiä tuli niin paljon, että viimeinen ysärimestaruus ei oikein enään tuntunut miltään. Nyt harmittaa, että osa nuoremmista kannattajista ei ole päässyt kokemaan mestaruutta ikinä ja KHL-siirron myötä ei ole kovin todennäköistä, että mestaruutta kannattaa edes odotella.
 

Masentaja

Jäsen
Se kyllä täytyy sanoa että noiden kahden pleijarisarjan jälkeen ei ole mikään kyllä tuntunut miltään. Yhtään kertaa ei niin kovaa jännitystä, pettymystä ja riemua ole ollut. Lähinnä on kiva voittaa, ja tappio jälkeen on vituttaa mutta ei oo sellasta mitä noiden jälkeen... Tänä vuonna päätyyn asti, niin voi fiilis löytyä :)
 

Wildcard

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin Jokerit
Jälleen kerran kevään kynnyksellä rakastamani seura on tuottamassa valtaisan pettymyksen. Vuodesta toiseen olen priorisoinut Jokerit erittäin korkealle oman vapaa-aikani osalta. Lisäksi kaappini pursuvat tämän seuran pelaajien gameworn-paitoja ym. Jokerit-tavaraa. Jokerit on myös ollut ja on vieläkin eräänlainen harrastuksen kohde. Kaikki alkoi kuin faija tosiaan vei minut peliin 70-luvun alussa ja ihastuin tuohon Narri-logoon.

Rakkauteni seuraan ei koskaan kuole, mutta nyt on aika ottaa hieman etäisyyttä seuraan ja mennä tavallaan eteenpäin oman vapaa-ajan käytön osalta. KHL:n seuraaminen tulee jäämään satunaisten irtolippujen ostoon. Sen sijaan tämä kausi oli pelejä sitten 24 tai 2 katsotaan täysillä loppuun ja seuraa tuetaan.

Tavallaan olen helpottunut, kun ei tarvitse enää SM-liigaa seurata, toki KHL tulen siis seuramaan, mutta hieman laimeammalla intensiteetillä.

Jotenkin vain tuntuu, että nyt on sopiva aika tälläiselle muutokselle suhtautumisessa Jokereihin. Kaikki tämä on vain kypsynyt hiljaa mielessä eikä hetken mielijohteesta myös omat teinit/aikuiset lapset ovat olleet mukana tässä hengessä ja ovat sydämmeltään punakeltaisia, mutta heilläkin palo on vain hieman hiipunut vaikka rakkaus Jokereihin jää ikuisesti veren perimänä.

Tämä ei ole erokirje Jokereihin, tämä on vain pienen välimatkan ottaminen yhteisöön ainakin näin toistaiseksi.
 

Ruutuässä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Vaikka alusta asti olen suhtautunut myönteisesti KHL:ään, niin kauden todennäköinen loppuminen aikaisin tuntuu normaalia haikeammalta. Enää ei voi siirtää katseita ensi kauteen ainakaan realistisen mestaruustaistelun osalta. Pahimmassa tapauksessa suhtautuminen Jokereihin muuttuu samanlaiseksi kuin maajoukkuettakin kohtaan. Voitot jossain EHT-turnauksissa on kivoja juttuja, mutta tappio ei vituta läheskään niin paljon kuin Jokerien tappio Liigassa jollekin toiselle joukkueelle. Silloin voitoistakaan ei nauti enää niin paljon. Kun KHL:ssä tappio on voittoa todennäköisempää, sen pystyy ehkä hyväksymäänkin helpommin.

Toisaalta Jokerit on kuitenkin ollut lapsesta asti suosikkijoukkue, joten minkään muun lajin tai sarjan seuraan ei voi kasvaa sellaista sidettä. Ehkä myös vastakkainasettelu on ollut omiaan vahvistamaan sidettä. Maajoukkuettakin olen pienestä asti kannattanut, mutta niin kaikki muutkin suomalaiset. Voimaa ei synny ilman vastavoimaa, joten se varmasti selittää niin vahvaa suhdetta Jokereihin. Batman, Teräsmies ja Hämähäkkimieskin olisivat melko tavallisia jätkiä ilman vihollisiaan.

Eilinen tappio ja huono peli vitutti ankarasti, mutta lauantaina ollaan taas hallilla ja seistään jengin takana. Menestys näyttää erittäin kaukaiselta tänä keväänä, mutta niin kauan kuin on pelejä on mahdollisuus.
 

Baroni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, sympatiaa Lukolle
Se oli siinä. Ei voi sanoa, että kiitos kaudesta. Paskan maku jäi suuhun, mutta nokka kohti uusia vastoinkäymisiä. Kausi 2013-2014, saatiin mitä noilla esityksillä ansaittiin.

Jo kauden alussa koin, että tämä kausi vain pelaillaan läpi. Jokerijohto ja valmennus on ollut kuutamolla koko kauden ja ajatukset ovat olleet ensi kaudessa.

Monissa peleissä olen ollut ja paljon on tunteita koettu. KHL ja uudet kujeet. Tyly päätös kaikelle. Hyvästi Liiga ja kiitos vastustajille
 

Jeasdp

Jäsen
Suosikkijoukkue
Semir Ben-Amor
Tämä kausi hävittiin jo viime kesäkuussa. KHL-kujeet, epävarmuus koko liigakaudesta, UTJ ja TJ perseily, Hjalliksen vittuilu faneille, ei tunnetta pelaajilla, ei fiilistä Areenalla.

R.I.P. Helsingin Jokerit - as we know it.
 

sekolust

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна, Lostedt, Ben-Amor
Noin 13 kuukautta takaperin Keklun lähdön pystyi ottamaan jopa ylpeydellä vastaan. Olihan Jokerit marssimassa kohti runkosarjan voittoa, yksilöitä oli noussut hyvin esille, seuraajan etsimiseen aikaa oli rutkasti ja runko hyvin kasassa. Kaiken piti olla valmiina dynastian luomiseksi. Tuli kevät, tuli Azevedo ja tuli hirveä pettymys. Kuitenkin positiivisin mielin liikkeellä olevana mitään ei oltu vielä menetetty: pienellä hienosäädöllä olisi mahdollista kääntää pettymys voitoksi ja hakea siitä voimaa seuraavalla kaudella.

Mutta miten sitten kävikään? Jo hyvissä ajoin selvisi se, että Jokerit ei tule enää kauaa pelaamaan Liigaa. Luonnollisesti siirto hoidettiin vielä siten, että tämäkin kausi oli vaarassa toteutua ja oikeudessa voidaan vielä vääntää asioita läpi. Tiedotus oli luonnollisesti sellaisella mallilla, että Hjallis käytännössä haukkui fanit ja höpisi lasten silmistä. Niin, ja tiedotushan vedettiin aivan puskiin myös Karalahden osalta. Lopputulemana fanien ja johdon välille muodostui sellainen aita, että sen yli ei saatana olisi edes Bubka hypännyt tikullaan.

Kaikki kaukalon ulkopuolella oleva paska olisi vielä ollut kestettävissä jos peli kaukalossa olisi ollut kuin viime kauden parhaina hetkinä. Mutta ei, joukkueen peli haki itseään koko kauden ja rakennusprojekti oli kuin lapsen kynästä. Lopulta kokoonpano eli lähes koko kauden, muutamalle kopissa pidetylle jätkälle järkättiin erikoiset fudut ja epävarmuus pelaajien tulevasta näkyi. Valmennus ei missään vaiheessa kautta näyttänyt saavat pelaajia myöskään kuriin, vaan kentällä nähtiin yksi tämän vuosituhannen kurittomimmista jokerilaumoista.

Tämä säälikierros oli tavallaan helppo käsitellä. Kerho yksinkertaisesti tahtoi voittoa niin saatanasti, että näin kurittomalla pelillä ei seliteltävää jäänyt. Kurittomuus ei myöskään tullut täytenä yllätyksenä, sen verran pahasti joukkue oli pitkin kautta räpeltänyt. Runkosarjan viimeinen matsi ja suoran pleijaripaikan menettäminen eivät ainakaan parantaneet uskoa joukkueen tekemiseen. Pelillinen alavire ei tullut enää minään suurena yllätyksenä ja Liigan kuuminta joukkuetta vastaan ei munattomalla esityksellä yksinkertaisesti pärjää. Hieman paremmalla tuurilla tänään olisi peli kääntynyt 3-2 meille ja eilen olisi selkäranka saattanut jäädä katkeamatta, mutta se ei muuta isoa kuvaa: Kerho oli parempi ja Jokerien esitys melkoisen jäinen. Odotettua tavaraa molemmat.

Kauden aikana tuli huomattua sekin, että oma suhtautuminen tiettyjen joukkueiden fanilaumaan muuttui tyystin. Turkulaisten suurin ystävä en ole ollut, mutta TPS:n väki osasi toimiston amatööreistä huolimatta hoitaa tietyt hetket kunniallisesti. Iso ja varaukseton peukku Turun suuntaan, toivottavasti tulevaisuudessa asiat alkavat taas sielläkin luistamaan. Toisaalta taas tiettyjen muiden seurojen fanit saivat aikaan sellaisen reaktion itsessäni, että kyseisiin liigaseuroihin on vaikea enää kunnioittavasti suhtautua. Yksittäisiä vakiotrolleja ja persenaamoja on jokaisen, meidänkin, fanien joukossa, se on selvä. Kuitenkin itseäni rupesi kyrsimään se, miten vahvasti tietyt ryhmät reagoivat: moni ketju muuttui lukukelvottomaksi skeidaksi, tietty porukka mellasti otteluketjussa ainoana näkyvänä tarkoituksenaan Jokerien mollaaminen ja mitä vielä. Näiltä osin en jaksa seurojen nimiä ääneen sanoa, mutta naapurista en nyt tosiaan tässä puhu.

Se oli sitten siinä. Viimeisestä kaudesta Liigasta ei tullut millään mittarilla juhlavaa. Käytännössä perseily joukkueen ympärillä alkoi KHL-ilmoituksesta alkaen (tai jopa Keklun lähdön...) ja vajavainen tekeminen seurasi mukana viimeiseen otteluun asti. Yksittäisistä hyvistä hetkistä ei edes ehtinyt kauaa nauttia missään vaiheessa, sen verran raju palautus tapahtui aina. Lopulta tuohon kaikkeen paskaan turtui jo niin pahasti, että pessimismi valtasi mielen. Tietyllä tapaa tämä päätös kaudelle oli kuin kitumisen päättävä niskalaukaus.

Tällä hetkellä fiilikset ovat melkoisen ristiriitaisia. Toisaalta tämä paskaliiga ei inspiroi yhtään, sen verran rajua pelleilyä on vuosien saatossa nähty. Toisaalta ei tuo itäkään niin kauhean kaunista kuvaa ole itsestään antanut. Samoin ansaitusta tuloksesta huolimatta kautta olisi ollut helvetin hauska jatkaa pidempään, ihan vaikka finaaleihin asti. Niin ja lätkäkään ei juuri nyt erityisesti kiinnosta, sen verran raskas kausi tämä tosiaan oli. Saa nähdä herääkö kiinnostus ensi viikolla oikeiden pleijarien alkaessa, MM-höntsien aikana vai herääkö se koskaan enää oman seuran siirtyessä tällaisen kauden jälkeen itään. Tällä hetkellä fiilis on kuitenkin se, että ei kiinnosta.

Katotaan jos jossain vaiheessa jaksaa intoutua kirjoittamaan tämän kauden lätkästä enemmän, nyt inspiraatio on kuin joukkueen asenne: kateissa.
 

liigajyrä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsinki Warriors
Jos

Aimo Mäkinen olisi nähnyt tämän kauden Jokeri lauman olisi hän erottanut koko jengin. Yksi Jokeri historian paskimmista kausista , paskimmista goutseista ja hengettömimmistä jengeistä.

Onko mistään opittu mitään? Muutama pominta Hjalliksen heitoista vuosilta 1997-2014. "Jokerit tarvitsee aina liigan parhaan veskarin" , " Tajusin Jortikan myötä että senttereitä pitää olla 6-7" , "Kaikki virheet analysoidaan ja niitä ei tehdä toista kertaa".

Hjallis lue nuo lauseet ,mieti hetki , tee johtopäätös ja lopeta.

Kuitenkin tämänkin jälkeen olen itse aina Jokeri.
 

Ice raven

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit & Liverpool
Aimo Mäkinen olisi nähnyt tämän kauden Jokeri lauman olisi hän erottanut koko jengin. Yksi Jokeri historian paskimmista kausista , paskimmista goutseista ja hengettömimmistä jengeistä.



Kuitenkin tämänkin jälkeen olen itse aina Jokeri.

Helppoa olla samaa mieltä. Itselläkin kausia takana yli 30 ja tämä kausi jää mieleen yhtenä oksettavimmista. Hienosti ryssitty "jokaisella" organisaation tasolla.
 

ARGM

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit?
Nyt on sitten paskimman jokerijoukkueen (resursseihin suhteutettuna) kausi ohi. Lähes 5 miljoonaa joukkueen kasaamiseen ja about 8 euroa valmennukseen, ei vaan helvetti voi olla mahdollista. Joukkue täynnä pelaajia jotka katsojan silmiin näyttivät primadonnilta eikä muutamaa pelaajaa lukuunottamatta voitontahtoa tai logolle pelaamista löytynyt mitä pidemmälle kausi eteni (mitä enemmän sopimuksia tehtiin muihin seuroihin).

Nopeasti kun kautta ajattelee niin siinä oli kolme "osaa". Ensimmäisellä puolustettiin hyvin ja kokoajan oli fiilis että "oottakaas kun se ykkössentteri (jota ei koskaan tullut) tulee". Toinen oli "nyt siellä on valtonen, suoraviivaista kiekkoa ja maaleja tulee". Viimeisessä osassa pelaajia ei mun silmiin näytänyt kiinnostavan, ei ollut pelitapaa eikä ollut joukkuetta.

Ensimmäisellä katastrofikaudella muistan ajatelleeni että "eipähän voi enempää perseelleen mennä". Kyllä näköjään voi.
 

Hauptmann

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Muistan kevään 2010 erityisen hyvin, kun silloin Jokerit putosi sääleissä Tapparaa vastaan. Hjallis totesi, että kaikki kivet tullaan kääntämään yms. No, tulihan sieltä Kekäläinen Jokereihin muutamaksi vuodeksi. Mestaruutta ei tullut eikä edes finaalipaikkaa, mutta tekemisen meininkiä tuli mielestäni Jokereihin ja organisaatio rupesi toimimaan vähän paremmin. Nyt on tuo kaikki edistys taas lakaistu maton alle. Hienon promon Jokerit teki tämän kevään pleijareissa. Tulee varmaan tämän esityksen jälkeen olemaan hallit täynnä ensi kaudella ja kaikilla on kivaa. Toivottavasti Jokerit palaa mahdollisimman pian takaisin Liigaan pois sieltä KHL:stä, ennen kuin nimi on PaSKA.

Vuodesta 1993 olen seurannut Jokereita. Hienoin muisto on kenties vuoden 1996 mestaruus Elysee-areenalla, jossa pelin jälkeen soi "We are the champions". Ensimmäistä kertaa tuolloin kuulin kyseisen kappaleen. Turkuun oli matkannut iso määrä Jokerien kannattajia, kenties 16 bussilastillista (jostain muistaisin kuulleeni tuon määrän). 1994 mestaruus oli myös hieno kokemus, vaikka 9-vuotiaana en silloin ihan ymmärtänytkään sitä mestaruutta ja sen merkitystä. Sen muistan, että koska peli meni tuolloin jatkoajalle, niin Speden Spelit siirtyi pois ohjelmistosta. Vähän harmitti sekin, kun Saara Ylitalo olisi ollut silloin Speden Speleissä vieraana.

Ikävin muisto on tämän KHL:ään siirtymisen lisäksi kevään 1995 tappio TPS:ää vastaan. Oli sunnuntai ja Jokerit hävisi viidennessä finaalissa TPS:lle. Seuraavana päivänä piti mennä kouluun. Pelin jälkeen menin surullisena ajelemaan polkupyörällä kerrostalon pihalle. Myös vuoden 2000 finaalien häviäminen otti koville. Heti pelin päätyttyä televisio meni kiinni ja rupesin tekemään punnerruksia ja vatsalihaksia. Tein niitä yli 1,5 tuntia ja sen jälkeen paikat olivatkin pitkään kipeitä.

Paljon on hienoja muistoja Jokereista. Nyt olo on surullinen, kun ei tiedä, että mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja onko Jokereita enää olemassa viiden vuoden päästä.
 

TheJokerman18

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin Jokerit
Erittäin suuri on pettymys. Jälleen.

Viime vuonna Kekäläinen oli koonnut mahtavan joukkueen. Parasta jokerikiekkoa, mitä minä olen nähnyt. Taitoa ja taistelutahtoa riitti, hyvä yhteishenki paistoi kaikesta, haastatteluista, sekä joulukalentereista ja se näkyi myös jäällä voittojen ja mahtavan joukkuepelin merkeissä. Kausi päättyi silloinkin pettymykseen.

Sitten päästäänkin tähän. Filppulaa ja Kekäläistä ei korvata. Hjallis myy Areenan. Jokerit siirtyy KHL:ään. Nyt kaikki tämä on johtanut tähän päivään ja tähän hirveään pettymykseen. En osaa kuvailla tunteitani ja ajatuksiani ensi kautta koskien.

Kaikesta tästä huolimatta sydän on aina punakeltainen! Jokerit! Nyt ja aina.
 

Deko

Jäsen
Suosikkijoukkue
St. Louis Blues
Jostain kumman syystä sitä odottaa tällä hetkellä ensimmäistä KHL-kautta innolla. Silloin penkin takana seisoo oikea valmentaja ja tätä myötä joukkue on joukkue eikä vain lauma yksilöitä. Kyllä kesä on Jokerikannattajan parasta aikaa.

Voi hyvin olla, että fiilikset jossain vaiheessa muuttuu, kun tajuaa kunnolla, ettei pääse kokemaan Jokereiden kanssa mestaruuden tuomaa huumaa välttämättä koskaan.
 

SirKepola

Jäsen
Suosikkijoukkue
AS Roma
Silloin penkin takana seisoo oikea valmentaja ja tätä myötä joukkue on joukkue eikä vain lauma yksilöitä. Kyllä kesä on Jokerikannattajan parasta aikaa.


Hmm. Kait Jokereissa ennenkin on ollut oikeita valmentajia eikä Jokerit silti ole mikään hirveä lauma hengeltään ollut. Aina täällä on enemmän tai vähemmän sellainen palkka-armeija fiilis ollut eikä nyt KHL-siirto tähän mitään varmaa muutosta tule tekemään. Valitettavan totta se on, että liian moni pelaaja tulee Jokereihin töihin eli tienaamaan sitä ylisuurta palkkaa. Harva maakunnista Jokereihin saapuva lahjakas pelaaja saapuu seuraan siksi, että on aina nuorena ihaillut Jokereita ja narrilogon päälle pukeminen on ollut pienestä pitäen jo suuri unelma.
 

Ruutuässä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Jostain kumman syystä sitä odottaa tällä hetkellä ensimmäistä KHL-kautta innolla. Silloin penkin takana seisoo oikea valmentaja ja tätä myötä joukkue on joukkue eikä vain lauma yksilöitä. Kyllä kesä on Jokerikannattajan parasta aikaa.

Voi hyvin olla, että fiilikset jossain vaiheessa muuttuu, kun tajuaa kunnolla, ettei pääse kokemaan Jokereiden kanssa mestaruuden tuomaa huumaa välttämättä koskaan.
Kun tästä pettymyksestä selvitään, niin uskon odottavani ensi syksyä yhtä paljon kuin aikaisempiakin. Jokerit on matkalla kohti jotain uutta ja toisaalta nyt voidaan aloittaa puhtaalta pöydältä. Mulle siellä pelaa edelleen se sama Jokerit, jota kohtaan on valtava intohimo. Nyt voi vaipua synkkyyteen ja jättää jengin tai katsoa eteenpäin, oma valinta.

Samalla tavalla Jokerit antaa suuria tunteita jatkossakin. Useamman kerran sitä on tälläkin kaudella saanut tuulettaa maaleja ja voittoja, vaikka kausi päättyi pettymykseen ja oli kokonaisuutena huonoin vuosiin. Jokerit lähtee samasta asetelmasta KHL:ssä kuin vaikka Saipa Liigassa. Pieni budjetti, altavastaaja jne. mutta tuolla Saipakin nyt porskuttaa. Jos Jokereita kannustaa sen takia, että mestaruus on todennäköisempää voittaa kuin jonkun pienemmän jengin, niin sitten kannattaa hypätä kelkasta. Mutta jos kannattaa rakkaudesta seuraa kohtaan, niin varmasti kesän jälkeen on taas pelejä ikävä.

Kyyneleet silmissä muistelen vikan Nordis-vierailun loppua. Fiilis oli uskomattoman hyvä, kun Nagy tuuletti maalia fanikatsomolle ja lopulta summeri soi. Kyllä niitä hetkiä jatkossakin tulee.
 

Crow23

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, KooKoo, Detroit Red Wings
Vittu. Se oli sitte siinä. Melko lailla tyhjät fiilikset, mut puetaa nyt pikkasen sanoiks...

Ei enää syksystä iltaa ja kiekkokierroksen seurantaa kun narripaidat taistelee Isonmäen hornankattilas. Ei joulunpyhien jälkeist "kevätkauden" avaavaa paikallistaistoo tai pelonsekasin tuntein tapahtuvaa tammikuun Raksilan vierailuu, josta pinnakin oli aina jees. Eikä enää niit kaveriporukan reissui Jaffalaa Narrit-Tepsi-matseihin, joissa oli se ihan oma panoksensa...

Se oli kausi 90-91, kun ensimmäisen SM-liiga-matsin (Jokerit-HIFK) töllöstä näin ja sydämeni sille pienemmälle helsinkiläiselle jostain syystä myin. Divarin syövereis mennä vuosina tahkonnu sympaattinen narrilauma vei heti seuraaval kaudel Teemun, Oton ja kumppaneiden johdol sensaatiomaisen mestaruuden ja oma suhde logoo kohtaa syveni peruuttamattomalle tasolle. Seuras 90-luvun "kultavuodet" ja ikimuistoset Tepsi-finaalit, menestyskulku tuntu loppumattomalt. Sit bygäs Hjallis Areenan ja kahen peräkkäisen mestaruuden jälkee syksyl -97 tapahtu muutto isoihin valoihin. Raha tuli (liian) vahvast mukaa seuran toimintaa ja urheilullinen puoli lähti menee alaspäin. "Raha-Jokereist" tuli koko muun kiekkoo seuraavan kansan vihollinen nro.1 ja menestymättömyys heitti vaa bensaa liekkeihin (tätä samaa ivaa ja vahingoniloo on saanu kuunnella näihin päivii asti, ja ihan riittäväst). Kevääl 2002 "Areena-kammo" kuitenkin murtu ja palattii kultakantaa. Fanis heräs usko kultavuosien paluusta...Pari kertaa painettii kyl finaaleihin mut ei tullu mestaruutta. Ei enää ikinä.

Kun viime kesänä varmistu siirto isompii ympyröihin, oli fiilikset melko kaksjakoset. Olihan se hienoo, että "oma jengi" lähtee mukaa Euroopan laajusee isoo ammattilaissarjaa, jonka pelillinen taso on kiistatta kotosta liigaa kovempi. Lisäks se, että ensimmäist kertaa sitte 90-luvun alun Jokerit pääsee lähtee peleihin haastajan roolis, on näin faninkin kannalt huomattavast "vapautuneempi" lähtökohta, täst eteenpäin ei oo muuta kun voitettavaa. Toisaalt rapiat 20 vuotta kotosta liigakiekkoo intohimolla seuranneena, tulee väkisinkin vähä haikee olo kun se kaikki jää taakse...

Ja jos nyt viel nupiks vähä avautuu kuluneest "jäähyväiskaudesta"...Odotukset oli taas kerran kauden alla korkeella. Olihan viime kaudel runkosarjan korjannu (tosin pleijareis pahasti pettäny) jengi pysyny valmennust myöten hyvin kasas ja muutama vahvistuskin löytyny. Kaikki saumat kannuu oli taas kerran olemas ja se viiminen liigakausi haluttii(?) päättää tyylillä. Toisaalt taas taustal pyöriny KHL-peikko oli hienonen kysymysmerkki, miten ton kuvion tiedostaminen tulee vaikuttaa joukkueesee? Kausi alko, peliesitykset oli melkosta vuoristorataa mut niinhän ne usein alkukaudest on. Meni kuukaus ja meni toinen, peli ei ottanu edelleekää tuulta allee ja lupaavan avauskauden koutsannu Lämsä sai lähtä. Tuli Tomek ja Nupe, itekin lapsenuskosest kelasin ett nyt ne ukot herää pelaamaa! Koutsin vaihto herätti tapansa mukaa hetkellisest ja tässäkin puseros heräs toiveet kauniin lopun suhteen, mut kun kuherruskuukausi päätty, ni oli aika nopeesti selvää ettei Tomekin eväspakil välttämättä pitkälle mennä...

Silti, olihan tää liiga-taipaleen päätös jotaa ihan muuta kun pahimmis painajaisissakaa ois voinu kuvitella...Jo runkosarjan päättäny kotipeli oli totaalinen sukellus ja tie vei ansaitust sääleihin...Toi ensimmäinen HPK-peli olikin sit ehkä kautta vuosien karmein perseennäyttö faneille ja ylipäätää kiekolle lajina, harvoin sitä joutuu suorastaa häpee "omiensa" toimintaa kaukalos. En jumalauta tuu ikinä ymmärtää miten tossa paikassa vedettii tollanen esitys. Noh, tokaa pelii saatii sentä ihan kelvollinen ja ennen kaikkee rehti taistelu voitost, mut parempi ja itse asias huikeen hyvä HPK hoiti ottelupallonsa ja paineli ansaitust jatkoo. Siihe se sitte päätty, vähä helvetin nolosti ja vähän helvetin liian aikasin... Kapteeni Ozzyn sanoin: "Eniten harmittaa se, että tää hieno organisaatio ja nää mahtavat fanit koki tällasen päätöksen, ois ansainnu aika paljo enemmän." Todellakin, karu loppu.

ISOT KIITOKSET kaikille liigajengeille kuluneista vuosista ja ihan varaukseton peukku ihan jokaisen jengin fanien suuntaa, pitäkää lippu korkeella! Se on ihan uskomatonta, miten paljo nää rapiat 20 vuotta on mulle fanina antanu. Ne hetket, huumat ja pettymykset, säilyy mieles ikuisesti...

ON VAIN JOKERIT.
 

Wildcard

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin Jokerit
Kiitos punakeltaiset palstaveljet. Kävin täällä ylempänä ja aikaisemmin vuodattamassa tuntojani ja pahaa oloa tätä kautta kohtaan. Nyt taas luettuani palstaa olen jotenkin helpottunut, että tämä kausi päättyi vaikka olisin tottakai halunut jatkaa sitä aina päätyyn asti, koska olihan tämä viimeinen kausi Liigassa, mutta näin ei käynyt ja kausi päättyi ansaitusti.

Tuskan jakaminen täällä helpottaa oloani ja salilla vedin ensimmäisen tunnin kuin mielipuoli purkaessani pettymystä. Enää ei oikeastaan edes vituta ja Ruutu-palvelu ja PRO on irtisanottu. Lisäksi lätkän seuraaminen on tältä kaudelta päättynyt ja voi taas alkaa keskittymään muihin juttuihin. Hyvää kevättä ja Kesää kaikille Punakeltaisille ja tavataan taas syksyllä uuden Liigan parissa. Tuntuu oikeasti siltä, että Liiga en tosiaan jää kaipaamaan enää yhtään.
 

EDDIE C

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomi (sympatiat Ruotsille)
Eddie-sedän vuosikymmeniä kestänyt jokerikannatus jatkuu, liiga jää paitsioon. Tuskin tulee enää sitä seurattua juurikaan, jonkun satunnaisen ifk:n pelin varmaan katson telkkarista vielä.
En muuten muista koskaan katsoneeni kokonaan kotimaista lätkämatsia tv:stä jossa ei olisi pelannut jompikumpi Helsingin joukkueista.
Vaikka liigaa en jää kaipaamaan khl on kuitenkin jotenkin niin arveluttava juttu, että siitä ei kyllä pahemmin jaksa intoilla. Oma jääkiekko maailmani ei kaatuisi vaikka Jokerit palaisi sieltä nopeastikin takaisin, vaikka suomi sarjaan.
Jokerit on pääasia sarjatasosta riippumatta, vastustajat eivät sinänsä ole merkityksellisiä ( paitsi Hifk).
 

Max Power

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit 1967-2013
Kyllä se vaan valitettavasti näyttää siltä, että lauantain häpeällisen perseilyn näkeminen livenä oli toistaiseksi viimeinen kerta, kun Areenalla käyn. Kesällä ja vielä syksynkin aikana uskoin vielä, että kausarin tilaus jatkuu ensi kaudella, jos ei muuten niin ainakin vanhasta tottumuksesta. Mutta nyt sen voi jo sanoa, että siihen en pysty vaikka Jokerit onkin ja tulee aina olemaan mulle se oma seura. Tämä nykyinen organisaatio ei vain enää ole Jokerit. Ensi kaudella on tuskin jäljellä muuta kuin sama logo paidoissa, joka sekin varmaan muuttuu, kun venäläiset keksivät mielestään paremman ''brändin''. Ihmettelen tällä hetkellä aika paljon monien kannattajien arvomaailmaa, joka näköjään sallii jatkossa rahan kantamisen Hjallikselle ja uusille omistajille.

Hjallis uhrasi seuran omien taloudellisten etujensa takia, hankki Jeren siihen päälle, vittuili faneille erinäisissä medioissa ja yritti tässä ohessa leikkiä osaavaa urheilutoimenjohtajaa ja kasasi koko Suomen kiekkohistorian pahimman flopin. Silti joidenkin mielestä fanien pitäisi ymmärtää tämä järkyttävä petos ja vielä parantaa muka jotain omassa toiminnassa. Kannattajat ovat tällä hetkellä ainoa osa koko Jokeriperheestä, joka on toiminut edes jotenkin edellytyksiin nähden. Kannattaa toki huomioida, että mitään edellytyksiä hyvään kannatukseen ja tunnelmaan ei tälle kaudelle annettu.

Jokerit on ollut itselleni yli puolet elämästäni se ykkösjuttu ja vapaa-aikaa järjestellessä aina prioriteettilistan kärjessä. Matseissa käynti ja joukkueen kannattaminen sekä hyvinä ja huonoina hetkinä ovat tuoneet muuten niin tasapaksuun arkeen niin paljon hienoja hetkiä, ettei niitä voi edes laskea. Kaikkein hauskinta tänä aikana on ollut vierasmatkoilla joilla se yhteisöllisyys on kuitenkin aivan eri tasolla himamatseihin verrattuna. Kaikki liigahallit olen ''kannattajauran'' aikana käynyt läpi ja jokaisella reissulla on ollut helvetin hauskaa vaikka itse pelissä turpaan on tullut reilusti useammin kuin on voitettu. Vieläkin on vaikea uskoa, että se kaikki on ohi. Ei enää samassa mittakaavassa upeaa yhteisöä niin päädyssä kuin reissuilla. Ei enää vastakkainasettelua vastustajan fanien kanssa niin matseissa kuin duunissa/koulussa. Ei enää kuumia derbyjä, joita odotti usein monta päivää etukäteen. Ei enää mahdollisuutta siihen, joka on motivoinut itseäni kannattajana jatkamaan matseissa käyntiä läpi jatkuvien pettymysten ja hetkien jolloin olisi halunnut luovuttaa: Mahdollisuutta taistella Suomen mestaruudesta.

Moni sanoo sarjan vaihtumisesta Putinin megaluokan tappiota tekevään muovisarjaan, että ihan sama kunhan pelin taso paranee. Ok, jos se joillekkin riittää niin hyvä heidän kannaltaan. Mulle Jokerit ja seuran kannattaminen on vaan paljon enemmän kuin pelkkä 60 minuuttia jääkiekkoa matsi-iltana. Varsinkin viikonloppuna matsit ovat aina enemmän tai vähemmän sosiaalinen tapahtuma alkaen ennen matsia Westistä ja pelin jälkeen sinne ja/tai jonnekkin muualle. Kannattaminen tarkoittaa mulle myös satojen ja taas satojen kilometrien matkaamista dösällä ja junalla vieraspeleihin kannattamaan Jokereita. Silloin kun olen himassa niin suurin osa esimerkiksi netissä vietetystä ajasta liittyy jotenkin Jokereihin. Tämän kaiken, monesti turhalta ajanhukkaamiselta tuntuneen touhun olen itselleni oikeuttanut sillä, että olen tuntenut suurta ylpeyttä siitä, että saan kannattaa Helsingin Jokereita ja kuulua tähän hienoon kannattajien yhteisöön.

Ja nyt tuo ylpeys seurasta on kadonnut. En pysty hyväksymään sitä tapaa millä seura on tämän viimeisen vuoden aikana toiminut ja miten tuolta logolta ja sitä kannattavilta ihmisiltä vietiin kaikki arvokkuus vain yhden narsistisen kusipään oman rahallisen edun tavoittelun vuoksi. Hjallikselle, oligarkeille tai Venäjän suurvaltapolitiikan urheilulliselle työkalulle en suostu kantamaan rahaa vain, koska siellä pelaa joku Jokereiksi itseään nimittävä seura, jossa ei ole jäljellä enää mitään siitä kaikesta minkä takia aloin Jokereita kannattamaan.

Mikäli tilanne tulevaisuudessa muuttuu parempaan suuntaan eli suomeksi sanottuna vähintään paluuksi kotimaisiin sarjoihin niin perun toki tämän ''boikottini'' ja jatkan kannattamista yhtä intohimoisesti kuin ennenkin. Nyt vaan näyttää pahasti siltä, että ainoa ratkaisu tähän ongelmaan on koodinimi ''JHC Helsinki''.
 

charger

Jäsen
Suosikkijoukkue
Se Puree! , Україна
Kukahan muuten omistaa oikeudet seuranimeen "Töölön Vesa"?

Mikä hitto teitä estää perustamasta täysin uutta seuraa? Ainahan uusia seuroja jostain syntyy. Siitä vain junioritoimintaa pystyyn ja sitä rataa. Varmasti tähän jäi nyt sen verran tyhjiötä että innostusta löytyisi jollekkin uudelle. Hyvän nimen ja logon suunnittelu kannattaa antaa jonkun ammattilaisen vastuulle, ja voisihan sitä juttua kikkailla jotenkin niin että sen tajuaisi vielä Jokereiksi. Siittä sitten pikkuhiljaa hommaa pystyyn. Jos hyvin käy niin siitähän voisi tulla kovakin ilmiö!
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös