Ensimmäinen kiinnitys Mikkeliin eli onnittelut siitä. Olen JuuJuun kanssa ihan reilusti samaa mieltä, että Jukurit oli tänään kokonaisuudessaan parempi siten ansaitsi voittonsa, mutta toisaalta peli osoitti myös sen, että aivan samaa leipää Kalevankankaalla syödään ja lyötävissä sarvipäät ovat.
Alku oli toki perinteinen ja spontaani ”voi vittu” pääsi huulilta, kun streami lopulta käynnistyi noin neljän minuutin kohdalla. Tässä kohtaa Juujärvi saa katsoa peiliin, koska tällainen alku mikkeliläisiä vastaan on niin jumalattoman klassinen moka, jota jostain syystä toistetaan ja toistetaan. KooKoon tämän kevään henkisestä kantista tosin kertoo se, että tästä ei häkellytty ja kavennus saatiin nopeasti, mutta ei Nikereitä vastaan vaan voi antaa paria maalia siimaa alkuun.
Ensimmäinen erä oli todella kovavauhtista kiekkoilua ja meni aikalailla selvästi kotijoukkueen nimiin, mutta tämän jälkeen pelitapahtumat tasoittuivat selkeästi. Jukurit loi kokonaisuudessaan hiukan enemmän tekopaikkoja, mutta toisaalta kiekko roikkui aina yhdellä pelaajalla kerrallaan usein todella pitkään ja tontit syntyivät pääasiassa enemmän yksilötaidon kuin pelinrakentelun kautta. Tuollainen peli voidaan saada omalla jämäkällä puolustuspelaamisella helposti ahdistettua kulmiin ja tässä lepää ainakin omissa silmissä paljolti maanantain pelin ratkaisu. Eli ei juoksemista omassa päässä ja samaa tiivistä viisikkopelaamista koko kentän alueella, niin Jukurien suorat hyökkäykset pysyvät vähissä ja omissa peli saadaan ohjattu pois maalintekosektorista. Tänään ei myöskään oltu hereillä kiekonmenetysten suhteen ja Nikerien kohdalla on se v-mäinen seikka, että näitä lapsuksia ei vain saisi tuota robottilaumaa vastaan tulla ollenkaan. Helvetin kova vaatimushan tällainen virheettömyys on, mutta ai vain voi mitään jos karsimaan halutaan päästä.
Kolmas erä pyöri yhdessä päässä ja olikin selkeästi KooKoon, mutta mitään ei mitään aivan maagisia paikkoja ei pystytty luomaan. Nenänpurijan jengi piti maalinsa edustan hyvin, mutta melko rohkea valinta tuo oman pelaamisen kustannuksella pystytetty siilipuolustus ja pitkien vippailu oli. Noh, tänään se toimi ja voitot lasketaan.
Rämön tilanne 4-1-maalissa oli kiistanalainen ja 3-1-tilanteessa tuollainen ratkaisu vaikutti peliin todella paljon, mutta tähän ei kannata liikaa jämähtää. Ihan vastaavasti KooKoon pitäisi pystyä menemään samalla tavalla Jukurien maalille ja horjuttaa Italian liimalettiä, koska Bernard on tähän sarjaan todella kova tekijä. Oikeastaan jopa niin kova, että voi kääntää tämän sarjan Mikkeliin eli siinäkin mielessä entistä kovemmin vain kohti sarvisrysää. Nythän peli oli kokonaisuudessaan todella siisti ja vähän kliininen kuva mikkeliläisistä on kauden aikan jäänytkin.
No joo, tämä sota hävittiin, mutta taistelu jatkuu. Jukurit osoitti kuolevaisuutensa ja KooKoon tämän kevään otteiden perusteella uskaltaa odottaa maanantaille hurjaa näytöstä. Aika vahvasti uskon tuon ottelun voittajan vievän tämän sarjan.
P.S. Hienoa kannustusta kouvolalaisilta. Streamin ääressä olisi voinut vannoa, että peli pelattiin Sumulaaksossa.