Ihmettelyketju

[cottonmouth]

Jos olet pistänyt rahaa puhdasrotuiseen koiraan summan X, luulisi myös olevan helpompaa rahoittaa hoitokustannuksia jatkossa. Useinhan sekarotuisia pentuja saa tuttavilta ilmaiseksi.

Sekalainen kysymys, mutta mitä tuolla boldatulla "rahoittamisen helppoudella" tarkoitetaan?

 

[cottonmouth]

Ei tuollaisissa järjettömissä leikkauksissa ihmiset ajattele lemmikkiä vaan itseään. Ei suostuta myöntämään faktaa, että lemmikki on vanha ja sen osaksi luonnon kiertokulussa on tullut kuolema.

Mutta kuten sanottu, jos joku pösilö haluaa käyttää 1000 euroa turhaan leikkaukseen niin siitä vain. Ette ainakaan ajattele lemmikkine parasta.

Noitakin ihmisiä on, mutta missä on tullut esille, että tuo mainittu leikkaus on turha? Eikös pointti ollut enemmän "kalleuden" ihmettelyssä? Jos koira on muutoin ikäisekseen terve ja voi elää vielä vuosia, niin miksi ei suorittaa leikkausta, joka parantaa eläimen elämänlaatua/korjaa yksittäisen vaivan? Kyllähän melkoisen PA saa olla, jos se jostain hikusestä tonnista on kiinni.

 

[doublepenetrator]

Jos olet pistänyt rahaa puhdasrotuiseen koiraan summan X, luulisi myös olevan helpompaa rahoittaa hoitokustannuksia jatkossa. Useinhan sekarotuisia pentuja saa tuttavilta ilmaiseksi.

Anteeksi kaupunkilaisuuteni, mutta en vieläkään tajua miten on ymmärrettävämpää laittaa rahaa vanhaan rotukoiraan kuin vanhaan sekarotuiseen koiraan? No vittuakos näistä.

Ihmettelen sen sijaan miten voi työmotivaatio olla näin alhaalla. Työt ovat kutakuinkin sitä mitä olen aina halunnut ja omaa aikataulua voi noudatella melko vapaasti, mutta pariin viikkoon en ole tehnyt juuri mitään. Enkä tee nytkään.

 

[Delter]

Ei tuollaisissa järjettömissä leikkauksissa ihmiset ajattele lemmikkiä vaan itseään. Ei suostuta myöntämään faktaa, että lemmikki on vanha ja sen osaksi luonnon kiertokulussa on tullut kuolema.

Mutta kuten sanottu, jos joku pösilö haluaa käyttää 1000 euroa turhaan leikkaukseen niin siitä vain. Ette ainakaan ajattele lemmikkine parasta.

Tuo nyt on ihan puppua. Ihan pakko kysyä, että oletko koskaan omistanut koiraa?

Minä(kään) en ole, mutta tiedän lähipiiristä paljon tarinoita, joissa koira - varsinkin sekarotuinen - voi hyvällä hoidolla saada helposti sen 15-16 vuotta mittariin. Eikä puhuta edes mistään sokeasta raajahalvaantuneesta möllöttäjästä, vaan täysin hyväkuntoisesta ja virkeästä elukasta. Pahemmin ei tarvitse edes lääkkeitä syöttää, jossei jotain lisäravinne- ja vitamiinipillereitä lasketa.

Jos koira nyt tarvitsee vähän hammaslääkärin hoitoa, puhutaan mielestäni vielä ihan eettisyyden mitoissa tapahtuvasta huolenpidosta. Sitten jos raajat, aineenvaihdunta ja näkö rupeaa temppuilemaan, ollaan mielestäni jo siinä pisteessä, että luonto voi ottaa omansa.

Joka tapauksessa sekarotuiselle koiralle 13-vuotta ei ole vielä mikään ikä, joten ymmärrän täysin omistajien halun antaa lemmikilleen parasta mahdollista hoitoa.

 

[TosiFani]

Koira on perheenjäsen, jonka kuolema ei ole mikään pikkujuttu. Tätä ei tietysti ymmärrä sellainen, jolla ei ole lemmikkieläimiä ollut. Meidän perheessä käytettiin pari viikkoa sitten 550€:a vanhemman (6v.) koiran märkäkohdun poistamiseen.

 

[Klassinen sentteri]

Tuo nyt on ihan puppua. Ihan pakko kysyä, että oletko koskaan omistanut koiraa?

Ei ole puppua. Minulla on ollut kaksi koiraa elämäni aikana joten tiedän kyllä miten kiinteä suhde koiriin voi syntyä.

Totta, että nuorille koirille kannattaa joissakin tapauksissa tehdä jotain leikkauksia. En vain voi käsittää miksi vanhoille ja parhaissa tapauksissa monisairaille koirille halutaan tuottaa lisää kärsimystä ja keinotekoisesti pitkittää elämää muutamalla kuukaudella tai ehkä vuodella.

 

[varatuomari]

Pari vuotta takaperin, koiramme ollessa kymmenen ikävuoden hujakoilla, poistatettiin koiran kyljestä mikä lie isokokoinen patti. Operaatio kustansi sen lähemmäs tuhat euroa. Tällä hetkellä koira vaikuttaa kuitenkin aivan terveeltä, eikä eläinlääkärikontrolleissakaan ole ihmeitä ollut näkyvissä. En pidä mitenkään mahdottomana, että otus porskuttaisi vielä täyttä häkää ainakin jokusen vuoden.

Ostettiin tässä sitten koiralle "keinotekoista lisäaikaa" tai ei, ei ole kaduttanut. Raha on vain rahaa, paljon turhempaankin sitä on tullut työnnettyä. Itsekkään ajattelun sen sijaan myönnän auliisti; olisihan se ollut surkeaa menettää hyvä ystävä ja perheenjäsen, josta pitkään on ollut paljon hauskuutta ja iloa. (Olen tosin sitä mieltä, että lähes poikkeuksetta tehdessään päätöksiä ja ratkaisuja, ihminen ajattelee ainakin jossain määrin itsekkäästi.) Mielestäni eläinystävän menettäminen ei kokemuksena ole välttämättä ollenkaan kevyempi kuin läheisen ihmisen menetys.

Mitä rotuasiaan tulee, ei kyllä käynyt mielessäkään onko koiramme kaltaisen sekarotuisen elikon hoidattaminen jotenkin vähemmän järkevää, kuin jos kyseessä olisi joku siniverinen valioyksilö. Olen myös ollut siinä käsityksessä, että sekarotuiset noin yleensä elävät keskimääräisesti (ainakin tiettyjä) rotukoiria pidempään. Missä iässä sitten menee raja nuoren ja vanhan koiran välillä, kyllähän tuo 10-vuotias taitaa jo ikämiesluokkaan kuulua.

 

[Uleåborgir]

Huhtikuussa koirallani oli poskihammas haljennut sekä mädäntynyt, ja tulehdus oli leviämässä jo leukaluihin. Ilmeisesti koira oli halkaissut hampaansa luuta järsiessään, koska muuten sen hammaskalusto on kunnossa. Ikää sillä on kahdeksan vuotta.

Itkua pukkasi eläinlääkärissä, kun alkoi hinta-arvio, mutta se oli talousmärinää, turvallista märinää. Hammas kun piti poistaa leikkauksella, koska isokokoisen koiran suuren poskihampaan juuri muistuttaa männyn juuria leveyssuunnassa, eikä sitä voi repiä irti perinteisesti hohtimilla. Hinta oli yli 700 euroa, mutta kun vaihtoehtona oli antaa hampaan olla paikoillaan ja todennäköinen pääluutulehdus, niin maksoin. Hurtalla kuitenkin on odotettavissa vielä 3-5 elinvuotta. Haukkukoon koiravihaajasiipi koirahomoksi, mutta voin kertoa, että kyseinen koira oli minulle pari vuotta sitten erittäin pahasti masentuneelle kullanarvoinen toveri. Huolenpito koirasta auttoi minua pitämään pääni pinnalla.

Lisäksi voi tällainen pitkätukkarokkari saada hymyjä naisilta taluttaessaan persoonallista lamppuharja-partacollieta.

 

[TosiFani]

... Haukkukoon koiravihaajasiipi koirahomoksi, mutta voin kertoa, että kyseinen koira oli minulle pari vuotta sitten erittäin pahasti masentuneelle kullanarvoinen toveri. Huolenpito koirasta auttoi minua pitämään pääni pinnalla...

Meille tuli oman koiramme kanssa kiire, tulehdusarvot olivat taivaissa ja oli vaikeaa löytää leikkausaikaa parin seuraavan päivän aikana. Samoin hinta iski ikävän loven kesälomabudjettiin. Tuli siinä mietittyä koiran merkitystä jossain syrjäytyneessä perheessä, jossa rahaa ei olisi leikkaukseen ollut. Joku seropi voi olla tällaisen perheen lasten tärkeimpiä asioita, mutta mikäli rahaa ei ole, koira kokee kivuliaan kuoleman.

 

[Uleåborgir]

Tuli siinä mietittyä koiran merkitystä jossain syrjäytyneessä perheessä, jossa rahaa ei olisi leikkaukseen ollut. Joku seropi voi olla tällaisen perheen lasten tärkeimpiä asioita, mutta mikäli rahaa ei ole, koira kokee kivuliaan kuoleman.

Totta. Syrjästäkatselijalapselle koira tai mikä tahansa lemmikki on erityisen tärkeä, jos vanhemmilla ei ole rahaa kustantaa nykyisin naurettavan kalliita harrastuksia.

 

[Nick Neim]

Anteeksi kaupunkilaisuuteni, mutta en vieläkään tajua miten on ymmärrettävämpää laittaa rahaa vanhaan rotukoiraan kuin vanhaan sekarotuiseen koiraan? No vittuakos näistä.

Kenties mun mielipiteeseen ja ihmettelyyn vaikuttaa sekin asia, etten ole ikinä koiraa omistanut. Perheessämme oli koira silloin kun olin pieni lapsi. Tosin hatarat muistikuvat siitäkin, eli mitään kiintymystä ei siihen silloin syntynyt.

Tämän seikan vuoksi koen esim. puhdasrotuisen koiran enemmänkin "sijoituksena", verraten vaikka autoon. Helpommin suostun korjauttamaan oletetun kymppitonnin bemarini kuin vanhan ruosteisen Xantian, joita saa tonnilla.

Ja joo, ymmärrän jos joku on kiintynyt lemmikkiinsä, ei tarvitse tulla ulisemaan mistään auto vs koira -vertailusta. Itse en ole vastaavaa kokenut, ja sen vuoksi varmaan olenkin täällä Ihmettely -ketjussa.

 

[cottonmouth]

Tämän seikan vuoksi koen esim. puhdasrotuisen koiran enemmänkin "sijoituksena", verraten vaikka autoon. Helpommin suostun korjauttamaan oletetun kymppitonnin bemarini kuin vanhan ruosteisen Xantian, joita saa tonnilla.

Tyhmä kysymys, mutta mitä hyötyjä tämä "sijoitus" mahtaa tuottaa noin yleisesti ja mikä on ero sekarotuiseen "sijoitukseen"? Ei vittuiluna, mutta kun ei nyt oikein aukene.

 

[Varis]

Tyhmä kysymys, mutta mitä hyötyjä tämä "sijoitus" mahtaa tuottaa noin yleisesti ja mikä on ero sekarotuiseen "sijoitukseen"? Ei vittuiluna, mutta kun ei nyt oikein aukene.

Ainakin porukoiden koirat ovat tuottaneet ihan selvää käteistä toimiessaan suvunjatkajina jollekin kasvattajan silmäterälle. Ei siinäkään kyllä rikastumaan pääse.

 

[sampio]

Itse en ole vastaavaa kokenut, ja sen vuoksi varmaan olenkin täällä Ihmettely -ketjussa.

Saat toki ihmetellä, mutta ymmärrät varmasti, että vertaat voimakkaasti tunnepohjaista asiaa rahaan, mikä ei yleensä ole hedelmällisin mahdollinen vaihtoehto. En minäkään aina ymmärrä eläimiin liittyvää paapomista, koska mun asteikollani ne ovat selvästi ihmisen alapuolella, vaikka kiintymyssuhde voi varmasti muodostua vahvaksi ja varsinkin yksinäisillä, vanhuksilla, sinkuilla yms. korvata läheisen ihmissuhteenkin. Ymmärrän kyllä sen, että joku on valmis laittamaan rahaa vaikka sitten sekarotuisen koiran terveyteen. Eihän sillä ole lopulta väliä, koska kiintymyssuhde ratkaisee. Ei kai me lapsistammekaan ajatella, että en viitsi Pertin hampaita laitattaa kuntoon, kun se muutenkin on tuollainen kierosilmä ja klenkkaa jalkaansa, mutta Irmelin toki, kun voitti koulun hiihtokilpailut ja sai hymypatsaankin.

 

[Murmeli]

Tyhmä kysymys, mutta mitä hyötyjä tämä "sijoitus" mahtaa tuottaa noin yleisesti ja mikä on ero sekarotuiseen "sijoitukseen"? Ei vittuiluna, mutta kun ei nyt oikein aukene.

Minäpä avitan. Se ero on se, että tiedät tehneesi kalliin ostoksen ja voit olla tyytyväinen itseesi, koska se erottaa sinut rahvaasta. Kyseinen nimimerkki ei näe kotieläinten pidossa mitään tunneperäistä järkeä, joten kyse on samasta asiasta, kuin ostaessasi esim kalliin rannekellon (jos kelloja käyttää) ja tunnet tehneesi hyvän sijoituksen verrattuna Halpahallista ostettuun muovikelloon. Et aio sitä hienoa kelloasi myydä mutta olet kuitenkin tyytyväinen itseesi sen suhteen, että et ole joutunut halpaan roskaan tyytymään.

Eikä tässä ole siis kyseiseen nimimerkkiin kohdistettua vittuilua pätkääkään vaan rehellinen arvioni tilanteesta.

 

[motamoro]

Minäpä avitan. Se ero on se, että tiedät tehneesi kalliin ostoksen ja voit olla tyytyväinen itseesi, koska se erottaa sinut rahvaasta.

Väitän että ihan tuota ei haettu. Koska sekarotuisen saa (ilmeisesti?) ilmaiseksi, niin miksi "korjata" ilmaiseksi saatua. Kun olet ostanut 1000 euron koiran, kannattaa korjaamisesta maksaa esim. 500e, koska olet sijoittanut omaa rahaa hankintaan niin ei raaski luopua.

Vertaus: 200e läppäri hajoaa, ostaa ennemmin uuden 200e läppärin kuin korjaa vanhaa 200eurolla. 500e läppäri hajoaa -> korjaa ennemmin parilla sadalla kuin ostaa uutta taas viidellä sadalla.

 

[Lunatico]

Ihmiset voivat olla erittäin eläinrakkaita. Itse olisin vslmis pitämään vaikka kumpaankin kissaani saman summan sileäksi, jos sillä tulisi kuntoon. Kissoissani ei onneksi ole mitään vikana, joten ei tarvitse. Kyllä se vaan sellainen juttu on, että kun ovat vuosikaudet nurkissa pyörineet, niin yhtä lailla ovat perheenjäseniä siinä missä vaimo tai lapsetkin. Ehkä hieman kärjistetysti näin, mutta ei kaukana totuudesta. Kissat ja koirat on kuitenkin erittäin seurallisia ja inhimillisiä otuksia ja niihin muodostuu kyllä erittäin suuri tunneside.

Niin voivat ja esim. minä olen erittäin eläinrakas ihminen. Mulla on kaksi kissaa, 4v ja 3v ja ihan milloin vain voisin laittaa rahani, jotka repisin vaikka perseestä, näihin kissoihin jos sillä saa elämän pelastettua. En voisi edes kuvitella eläväni ilman näitä kahta rasavilliä, on ne niin rakkaita! Aina kun lähden himasta ilman kissoja jonnekin yöksi niin jo illalla on ikävä näitä kahta kissaa. Onneksi ovat pysyneet terveinä koko tämän ajan (kop, kop), niin ei sinällään huolta ole ollut.

Vuonna 2008 isän koira, joka oli yhtälailla minun ja sisaruksieni, kuoli jäätyään auton alle. Oli Suomenpystykorva joka ei heti kuollut vaan kytät oli joutuneet lopettamaan sen. Asuin silloin Vantaalla (kaukana perheestäni) ja olin töissä kun isä soitti ja kertoi koiran kuolleen. Kyllä siinä tippa tuli linssiin kirjaimellisesti ja loppu viikko duunissa meni täysin vihkoon. Ei sitä millään meinannut ensin käsittää, mutta ajan kanssa sen pystyi sitten hyväksymään. Raskas paikka joka tapauksessa oli!

 

[Murmeli]

Väitän että ihan tuota ei haettu. Koska sekarotuisen saa (ilmeisesti?) ilmaiseksi, niin miksi "korjata" ilmaiseksi saatua. Kun olet ostanut 1000 euron koiran, kannattaa korjaamisesta maksaa esim. 500e, koska olet sijoittanut omaa rahaa hankintaan niin ei raaski luopua.

Vielä parempi selitys. Ehkäpä hain oman esimerkkini turhan läheltä, sillä näin vähän heikommalla rahatilanteella koko ikäni kun olen elänyt niin itselle ne hetket kun saa hankittua vähän kalliimpaa (ja käytännössä siis samalla laadukkaampaa) tuotetta niin se kyllä tuo hyvän fiiliksen pitkäksi aikaa. Siinä suhteessa olen vahvasti materialisti.

 

[ukkometso]

Asuin silloin Vantaalla (kaukana perheestäni) ja olin töissä kun isä soitti ja kertoi koiran kuolleen. Kyllä siinä tippa tuli linssiin kirjaimellisesti ja loppu viikko duunissa meni täysin vihkoon. Ei sitä millään meinannut ensin käsittää, mutta ajan kanssa sen pystyi sitten hyväksymään!

Siis koiran takia? Anteeksi, mutta on pakko ihmetellä. (Ihmettelyketju, huom.) Olen tiennyt, että ns koiraihmisillä (tai, no tiedätte mitä termiä tarkoitan) ei ole mitään holttia näiden elukoiden suhteen, mutta et nyt sitten sairauslomaa hakenut psyykkisistä syistä, ja ehkä jotain rauhoittavaa lääkekuuria?

 

[Lunatico]

Siis koiran takia? Anteeksi, mutta on pakko ihmetellä. (Ihmettelyketju, huom.) Olen tiennyt, että ns koiraihmisillä (tai, no tiedätte mitä termiä tarkoitan) ei ole mitään holttia näiden elukoiden suhteen, mutta et nyt sitten sairauslomaa hakenut psyykkisistä syistä, ja ehkä jotain rauhoittavaa lääkekuuria?

Vedin Heroinia suoraan suoneen kuukausitolkulla ja sain lopulta potkut kun muutuin täysin Zombiksi, enkä näyttänyt enää ollenkaan ihmiseltä (enkä näytä vieläkään). Lopulta tapoi itseni ja nyt kirjoittelen täältä Helvetintulesta tänne Jatkoaikaan, kun eihän näitä sivuja voi vaan jättää!

Ps. Olen enemmän kissaihmisiä, mutta kyllä diggaan koiristakin.

 

[cottonmouth]

Väitän että ihan tuota ei haettu. Koska sekarotuisen saa (ilmeisesti?) ilmaiseksi, niin miksi "korjata" ilmaiseksi saatua. Kun olet ostanut 1000 euron koiran, kannattaa korjaamisesta maksaa esim. 500e, koska olet sijoittanut omaa rahaa hankintaan niin ei raaski luopua.

Näin sen itsekin ymmärsin. Ongelma on vain siinä, että ei kukaan arvota tilannetta noin, kun kyseessä toistakymmentä vuotta perheessä ollut lemmikki. Juuri tämän takia nämä vertaukset eivät aukene. Erityisesti tuo puhdasrotuisuusargumentti on täysin vieras ajatus jokaiselle, jolla joskus on koira ollut.

 

[Lunatico]

Sekarotuinen tai puhdasrotuinen, sillä ei ole mitään merkitystä varsinkin jos lemmikki on ollut vuosia perheessä. Kyse on lemmikistä jota rakastat ja josta välität, jonka kanssa olet viettänyt aikaa ja leikkinyt pennusta saakka, ei siitä minkä rotuinen lemmikki sattuu olemaan. Jos on omia lemmikkejä ja olleet sulla pitkään, niin ne kuuluu kalustoon eikä niistä pysty luopumaan vasta kuin "kirkonkellot" soi. U know what I mean...

 

[Vuokralainen]

Jos ihmisellä on koira ja sen hoitoon tarvitaan vaikkapa 1000€, niin siinä vaiheessa on aivan sama onko sen koiran saanut ilmaiseksi vai maksanut siitä joskus jotain.
Ei se "rakkaus" sitä koiraa kohtaan ole tippaakaan sidoksissa siihen paljonko siitä on joskus maksanut.

 

[Leon]

Ihmettelen sitä, että koiraihmisenä ja puoliammattimaisena mielensäpahoittajana suhtaudun olankohtautuksella tähän koirankorjaamiskeskusteluun. Minunhan pitäisi tällä hetkellä taiteilla sisälläni asuvan pienen pirun ja moderaattoripelon välimaastossa vähintään viidentoista viestin verran. Ja siinä sivussa mollata lapsia minkä ehdin. Mutta en jaksa.

 

[Nick Neim]

Siis koko keskusteluhan ilmeisesti lähti käyntiin mun viestistä, jossa käsittääkseni aika selkeästi listasin omat pointtini. Nämä vastaukset siis noihin ylläoleviin.

1. En ole omistanut koiraa varsinaisesti. En ole koskaan muodostanut mitään kiintymyssuhdetta eläimeen, korostin sitä viestissäni. Näin ollen osaan kuvitella koiran materiana, vrt. auto esimerkki. Tuskin koskaan tulen eläimiä hankkimaankaan, koska en ole järin eläinrakas.

2. Kirjoitin vielä ymmärtäväni jos joku on kiintynyt lemmikkiinsä, eikä se ole multa pois. Monet ihmiset kiintyvät eri asioihin, kiintyköön rauhassa. En ole arvostellut kyseisiä ihmisiä lainkaan, koska en voi kokemuksesta asiasta puhua. Ihmettelin vain tuota hintaa, joka 13-vuotiaan koiran hoidoista maksetaan.

3. "Sijoituksesta" jo joku muu mainitsikin, puhdasrotuiset tuottavat puhtaita jälkeläisiä mikäli omistaja näin päättää, puhtaat jälkeläiset tuovat rahaa. Ainakin itselle olisi huomattavasti helpompaa hoidattaa "sijoitus".

Näin sen itsekin ymmärsin. Ongelma on vain siinä, että ei kukaan arvota tilannetta noin, kun kyseessä toistakymmentä vuotta perheessä ollut lemmikki. Juuri tämän takia nämä vertaukset eivät aukene. Erityisesti tuo puhdasrotuisuusargumentti on täysin vieras ajatus jokaiselle, jolla joskus on koira ollut.

Tähän vielä sen verran, ettei käsittääkseni kukaan muu täällä mun lisäkseni ole moista väittänytkään, tai puhunut vastaavista vertauksista, esimerkkien lisäksi. Joo, meillä oli koira kun olin pieni lapsi, taisin olla silloin 4-vuotias. En juuri muista kyseistä koiraa muusta kuin valokuvista. En osaa hahmottaa koiraa "perheenjäsenenä", vaikka meillä koira periaatteessa on ollutkin. Siksi koira (=ylipäätään muutkin eläimet) on mulla verrattavissa materiaan.