Jare&VilleGalle & Petri Nygård
- Eivät vaatine perusteluja. Bailumusiikkia pissiksille, amiksille ja muille idiooteille.
Yö & Mamba
- Nämäkään eivät kauheasti esittelyä kaipaa. Aikuiset miehet esittävät tosissaan nyyhkyvirsiä siitä kun naapurin Minnalta ei herunut pimpsaa joskus silloin nuorena poikana. Lisäksi Joutsenlaulu on ehkä limaisin ja siirappisin biisi ikinä kaikessa yli-sentimentaalisuudessaan. Kaikki ne farkkutakkeihin ja verkkareihin pukeutuneet ylipainoiset pubiruusut siideripöhnissään, jotka hoilottelevat kappaleita jossain Haukiputaan kalafestareilla, saavat aikaan melkoisen inhoreaktion. Ainiin, ja vaikka jotkut niin väittävätkin, niin Popeda ei todellakaan kuulu tälle pahuuden akselille; se on sentään rehellistä ja kieli poskella tehtyä rokkia, jossa soittaa ehkä Suomen tyylikkäin rock-kitaristi sekä yksi kovimmista rock-rumpaleista. Myös livenä Suomen parhaimmistoa.
The Beatles
- Bändi, jota muka ei saa kritisoida. Paskat, kyseessä 60-luvun poikabändi, yhden vuosikymmenen megayhtye, siinä missä Elvis oli aiemmin ja Queen tai Nirvana myöhemmin. Kaikki se elitistien hypetys on kuitenkin tietyssä mielessä yliammuttua siitäkin huolimatta, että yhtye on oman kädenjälkensä jättänyt tietynlaiseen populaarimusiikkiin. No, niin on Rollarit ja moni muukin yhtye jättänyt. "Beatlesia ei saa kritisoida"-asenne ja se jumalbändin status etenkin tietyissä muusikkopiireissä on saanut minut jopa karttamaan heidän musiikkiaan ja yleensäkin päätymään siihen johtopäätökseen, että kyseessä on ehkä yliarvostetuin bändi ikinä.
Joose Keskitalo & Risto
- Hirveää tekotaiteellista ja huomionhakuista paskaa. Elitistihipit tykkää myös näistä.
Ylituotettu mättöhevi ja tekninen death metal
- Jo pelkästään soundit ovat sitä luokkaa, että korvat vuotavat verta. Tuntuu, että kaikki tämänkin genren bändit yritetään tuottaa samaan muottiin; kaikkea mahdollisimman paljon ja mahdollisimman kovalle ja mahdollisimman kliinisesti. Lopputulos on tasainen äänimatto ilman minkäänlaista dynamiikkaa. Kuuntelukokemusta ei helpota myöskään se, että nykypäivän albumimitat lähentelevät yleensä enemmän kahdeksaa- kuin neljääkymmentä minuuttia.