Kari Jalonen HIFK:n valmentajaksi

[tommy36]

Nokka pokka ja nokan pokka

Nyt kun nakkikattila=gänisteri=kannu (poikaa en suostu lausumaan sen typerryden vuoksi) on hoidettu sille kuuluvaan osoitteeseen (vihdoinkin) on aika mietiskellä hiukan tätä Nokka-asiaa!

Kuten jo aiemmin yritin mietiskellä että oliko tässä takana jokin big plan johon Nokka itsessään on uskonut koko ajan, ja siksi esiintymiset ja ulosanti ovat olleet mitä ovat olleet, koska tämä armoitettu pokerinaama ja valmentajaguru on ollut uskossaan ja tiedossaan tulevasta niin vahva, että ei ole katsonut tarpelliseksi selittää yhtään mitään kannattajille edellisten kausien äkillisistä päättymisistä enneaikaiseen rantalomailuun!

Kun nyt katsoo tätä taaksepäin, niin tähän voisi jopa uskoa. Nokan kommentit siitä että eka kausi saneerattiin ja toinen kausi opeteltiin pelaamaan..ja köh..valmentamaan, ja sitten kolmannella kaudella homma oli paketissa ja usko tekemiseen niin vahva että ei kukaan olisi voinut tätä viedä heiltä pois.

No kuitenkin tilanne oli se minkä ainakin Jhag on täällä esiin nostanut useammankin kerran, että IFK:n sankaruuden ja antisankaaruden kulminaatio oli tuossa Hentusen yhdessä läpiajossa. Tämähän on tilanne jota ei edes NOkka ole voinut etukäteen valmistella, muuten kuin toki luomalla pohjan IFK:n käsittämättömälle henkiselle pohjalle joka joukkueella tällä kaudella oli!
Kuinka paljon tästä henkisyydestä ja sitäkautta lopullisesta onnistumisesta voidaan sitten laittaa Ville Peltosen piikkiin?
Eli olisiko Nokan visio toteutunut kaikesta huolimatta? Olisiko ratkaisijat riittäneet ja löytyneet kaikesta huolimatta muusta joukkueesta? Olisiko IFK päässyt edes play offeihin ilman Villeä?

Nämä ovat kysymyksiä joihin ei nyt koskaan voi saada absoluuttista vastausta koska aikakonetta ei ole keksitty emmekä siis voi palata enää takaisin kauden alkuun jättäen Villen katsomoon (ettei vaan olisi muissa joukkueissa).

Nyt kuitenkin on pakko ihastella Nokan pokkaa tässä kausien mittaan ja jotenkin haluan nyt kuitenkin uskoa, että Nokka nyt sitten kaikesta huolimatta on koko ajan tiennyt mitä on tekemässä. Jotenkin joukkueelle on myyty visio, johon kaikki ovat uskoneet todella lujasti, sillä juuri siltä IFK pelaajien katseet ovat tässä näyttäneet että periksi ei anneta ja sitkeästi on pidetty omasta taktiikasta kiinni kauden mittaan.
Tällä kaudella IFK:n pelirohkeus on ollut huikeaa katsottavaa yhtä lyhyttä suvantoa lukuunottamatta. Sillä hetkellä kuitenkin pienen IFK kannattajan sydämeen pääsi jälleen hiippailemaan epäusko kaikkeen IFK:hon liittyvään. Varsinkin jos siis liittyy IFK:n menestymiseen!

Kaiken saamansa kritiikin keskelläkin Nokka on pitänyt pokkansa, mutta toisaalta nämä Play-ofiit olivat kyllä varmasti Nokan "kommenteista" ja yilyönneistä päätellen paljon isompi asia Nokalle kuin voisi äkkiseltään uskoakkaan.
Voisi jopa sanoa, että Nokalla oli oma valmenuksellinen identiteetti ja itsetunto pelissä. Hänellä sii son ollut visio asioista ja siitä miten juna etenee vääjäämättä päämääräänsä, mutta varma ei enää uskaltanut olla että onnko hän itse enää ohjaamossa kun se perille saapuu.
Tässä valossa ja Noka historian IFK:ssa tietäen uskon että tämä mestaruus on Nokan uran tähänastinen huippu jota on ehkä äärimmäisen vaikea koskaan ylittää enää. Mestaruus vaikkapa venäjällä ei varmasti ole koskaan kuitenkaan samalla tasolla henkisesti kuin tämä menestyminen joukkueessa jossa hän on aikoinaa pelaajana kokenut elämänsä mahalaskun.
Tässäkin valossa haluaisin esittää kiitokseni Nokalle siitä, että hänellä oli halua ottaa tämä haaste vastaan, sillä hän varmasti tuli apina selässään tähän seuraan jonka pellajiston ego oli paisunut itse seuraa isommaksi, ja korjata tämä tilanne vaikka olisi näytöillään voinut aikoinaan haistattaa IFK:lle ja ottaa jonkun muun pestin.

Nyt kun tämä aikakausi IFK:ssa päättyy ja edessä on mahdollisuuksien aikakausi ja momentum jossa IFK voi ottaa ratkaisevan askeleen sille tasolle jossa IFK:n kaudet jatkossakin ovat enemmän todellista taistelua mestaruudesta joka kausi, kuin vain sitä vanhaa sanahelinää ja kannattajien uskoa joukkueen suuruuteen jota ei oikeasti olekaan olemassa.

On ollut kauhea saada tietää se tosiasia miten vaikeaan paikkaan IFK oli ajettu kun uusi toimari Valtanen kehiin astui, ja siinä mielessä voidaan kiittää jääkiekon jumalia siitä, että dinot ja koukkupolvet ymmärsivät seuran edun menevän heidän etujensa edelle. Mobergin poistumisen myötä mahdollistui se, että Matikainen pystyi rahastamaan rakkaan seuramme liki hengiltä! Onneksi tilanne havaittiin viimehetkellä ja myönnytykset tehtiin IFK:n uudelle nousulle!

Nyt toivon vilpittömästi onnea Nokalle hänen jatkouralleen ja jätän omastapuolestani portin auki myös hänen paluulleen vielä joskus.

Yhtäkaikki kiitokset todellakin hänelle siitä, että vihdoinkin toi seuraamme urheilullisuuden sekä palautti sen alkuperäisen intohimon pelata tässä punaisessa paidassa. Kiitos Villelle joka komppasi ja antoi tukensa Nokan työlle ja oli merkittävässä osassa tässä asiassa ja helpotti varmasti Nokan työtä omalla esimerkillään. Kiitos Valtaselle, joka on ottanut työnsä tosissaan ja pystynyt vihdoinkin realisoimaan edes osin sen kaiken potentiaalin joka IFK:ssa on tiedetty olevan mitä siis tulee markkinointiin ja rahankeräämiseen seuralle. Nybarillekin kiitokset siitä, että nöyryyttä tehdä aitoa yhteistyötä valmennuksen kanssa oikeiden palikoiden löytämiseksi on löytynyt, koska se ei varmasti ole Koukkupolvihistorian huomioonottaen ollut helppo paikka ollenkaan. Ollut varmasti hetkittäin kahden tulen välissä..tai no oikeastaan kolmen koska fanit ovat tuoneet (aiheellisestikin) oman osansa soppaan.

Kiitokset myös Cheerleadereillekin, jotka ovat pitäneet veren kiertämässä (etenkin miespuolisessa katsojakunnassa) silloinkin kun usko on meinannut mennä ja on vi.....nut niin ettei veri kierrä! : )

Nyt ei muuta kuin ansaitulle kesälomalle ja käjet ristiin sen puolesta että IFK ei hukkaa momentumiaan, sillä niin iso muutos lienee tulossa ensikauden miehistöön, että jossainmäärin jouduttaneen aloittamaan projekti alusta. Momentum pitänee käyttää siten, että saadaan jälleen riittävän tasokas ja laaja materiaali kasaan, sillä en muista juuri koskaan SM-liigassa olleen näin tasapainoista kokonaisuutta jossa ratkaisijoita löytyi kaikkien neljän kentän laajuudelta ja vielä riitti penkillekin poppareiden syöjiksi kavereita jotka voisivat mennä toisessa jengissä vähintään kakkoskenttään tai jopa ykköseen!

No karkasi hiukan nokkapokasta mutta sekin pointti täältä löytynee.

Vielä kerran kiitos kaikille aivan kannattajia myöten!
Rakkaus tätä seuraa kohtaan on käsittämätöntä?! Mistä se tulee ja kumpuaa on täysi arvoitus, mutta ei siitä eroon pääse vaikka repisi sydämen rinnasta ulos! :)

 

[Kiekkokatsoja]

Jalonen laittoi luun kurkkuun niille, jotka arvostelivat hänen sopimus(sekoiluja) Pelicaneihin. Suomenmestaruuden saavuttanut valmentaja saa mennä parempien palkkatulojen perässä Venäjälle. Harva jättäisi tilaisuuden käyttämättä.

 

[Le Banner]

Se Kari Jalosen tuuletus hetkenä jolloin mestaruus ratkesi, jää ainakin minulle lämpimästi mieleen. Kiitos Kari ja kaikkea hyvää jatkoon!

Joo, kyllä siinä purkautui monet padot ja eilen Koojiin kanssa rupatellessa tajusi, kuinka hauska ukko se myös on:)

Kolmen vuoden projekti päättyi kuten pitikin ja puhuttiinkin Kojon astuessa remmiin ja tämän hienompaa lahjaa myös meille faneille ei olisi voinut tulla.

 

[Johannes]

Pitää erottaa toisistaan legenda eli "The Story", jota muistellaan HIFK:n 2011 mestaruudesta ja sitten on se toinen puoli kolikkoa, jota en enää muista, kausi 2008-09 kokonaisuutena ja kauden 2009-10 playoffit.

Runonlaulajat tulevat laulamaan vuosikymmenien päästäkin "kauniista Kari Jalosesta", jolla oli 3 vuoden projekti, joka muutti HIFK:n edarijoukkueesta mestaruuden voittajavalmentajana HIFK:n joukkueelle, kannattajille ja muiden sidosryhmien iloksi jne. Ei polkua muistella, kun sen päässä voitetaan kultamitalit.

 

[Viherpuiston Ruoska]

Jalosen kunniaksi on sanottava sekin, että hänessä oli nyt miestä myöntää kaksien edellisten pleijareiden kaatuneen siihen, ettei pelattu riittävän rohkeasti. Silloin aikanaan KJ ei tainnut mitenkään kommentoida sitä pannukakkua, mutta selvästi niistä oli otettu opiksi, kun tällä kaudella rohkeutta oli painotettu alusta lähtien.

 

[douppi]

Jalosen kunniaksi on sanottava sekin, että hänessä oli nyt miestä myöntää kaksien edellisten pleijareiden kaatuneen siihen, ettei pelattu riittävän rohkeasti. Silloin aikanaan KJ ei tainnut mitenkään kommentoida sitä pannukakkua, mutta selvästi niistä oli otettu opiksi, kun tällä kaudella rohkeutta oli painotettu alusta lähtien.

On niin hyvä fiilis mestaruudesta, ettei viitsi historian synkkiä fiiliksiä enää liikaa miettiä. Mutta olisihan se hyvin mielenkiintoista saada jotenkin tietää se, kuinka kausi 09-10 olisi päättynyt, jos KJ olisi vaihtanut poffeissa pelitaktiikkaa selvästi rohkeammaksi, ja pistänyt Rautakorven joukot kunnolla ahtaalle. Olisiko silloinkin Kannu ollut mahdollinen, jos vaikeasta puolivälierävastustajasta olisi punnerrettu jatkoon, kuten nyt narrisarjasta tällä kaudella. No, sitä ei koskaan saada tietää, mutta funtsia voi jokainen jos haluaa.

 

[BOL]

Erittäin suuri kiitos Kari Jaloselle, joka palautti omalta osaltaan kurin ja järjestyksen IFK:hon, nosti joukkueen kokonaisvaltaisen tekemisen vaatimustason huippuunsa, opetti joukkueelle rohkeutta pelata omilla vahvuuksillaan ja sitoutumisen merkityksen joukkuepelaamisessa. Kiitän myös mestaruudesta, jonka HIFK saavutti tinkimättömällä työllä kaudella 2010-11.

Olen kyllästymiseen asti toitottanut tälläkin palstalla Jalosen työmäärää, sitoutumista ja uskoa siihen, että IFK tulee menestymään Jalosen aikakaudella. On vaikea selittää, mistä usko on johtunut, se on ollut vain tunne. Tunne ja usko, sekä omat silmät. Pieniä edistysaskeleita, pettymyksiä, onnistumisia ja uskomaton määrä raakaa duunia. Yleensä ahkeruus palkitaan, tavalla tai toisella. Nyt se palkinto on upein mahdollinen.

Kahden viime kauden pettymykset on purettu täällä tuhanteen kertaan. En näe mitään syytä palata niihin, koska fakta on se, että lopussa kiitos seisoi. Jalosen savotta on ollut raskas, joskin aivan varmasti myös antoisa. IFK:n päävalmentajan tehtävänä ei ole olla kaikille mieliksi, koska kaikkia ei voi miellyttää. IFK:n päävalmentajan tehtävänä on tehdä tulosta. Tyhmempikin ymmärtää, että mutkia ei voi oikoa. IFK:ssa mentiin vaikeimman kautta ja juuri nyt voi sanoa, hyvä niin. Uskon, että pidemmän päälle siitä on enemmän hyötyä kuin nopeammasta menestyspiikistä. Nöyryys ei ole koskaan työnteossa pahasta.

Hieman pettynyt olen Frank Mobergnin lausuntoihin tämän päivän toisessa ip-lehdessä. Mielestäni on erittäin kyseenalaista ja tahditonta, että Mr IFK:ksikin tituleerattu Moberg syyttää viime kauden joukkuetta julkisesti pakittelusta ja sen vuoksi menetetystä menestyksestä, kun kaikki, jotka viime kauden pelejä seurasivat ymmärtävät, että asiat eivät suinkaan menneet ihan niin yksinkertaisesti. Virheitä teki niin valmennus kuin pelaajatkin, mutta juuri nyt ei ole oikea esittää minkäänlaista kritiikkiä kenellekään joukkueesta. Mutta Fränkki on Fränkki, eikä se varmasti koskaan siitä muuksi muutu. Onneksi hänen lausunnoistaan ei juurikaan enää olla kiinnostuneita. Mutta jos joku kysyy, Frank vastaa varmasti jatkossakin.

Toivotan Kari Jaloselle onnea ja menestystä jatkossa. Mikäli tiemme joskus jälleen kohtaavat, toivotan hänet sydämellisesti tervetulleeksi takaisin IFK:hon. HIFK:n mestarivalmentaja on sentään aina HIFK:n mestarivalmentaja. Niitä ei joka oksalla kasva.

 

[Owen]

Kiitos ja anteeksi

Olen arvostellut moneen kertaan sinua Jalonen. En ole luottanut taktisiin kykyihisi ja en myöskään pitänyt sinua hyvänä psyykkaajana. Olet kuitenkin kiistatta osoittanut, että olet loistava valmentaja, joka osaa edellämainitut asiat erinomaisesti. Se kaksivaiheinen karvaus, jonka rakensit Bluesia vastaan oli aivan loistava veto. Myös usko omaan pelitapaan Jokeri sarjassa oli loistava osoitus siitä, että otit viime kaudesta oppia. Joukkue oli myös psyykattu aivan erinomaisesti pleijareissa, joten sekin meni minulta väärin.

Nyt kun olet viimein karistanut HIFK haamun pois, voin vaan todeta, että kiitos kuin tulit meille ja hoidit mestaruuden kotiin. Kaikkea hyvää Venäjällä ja en epäile lainkaan, että homma ei toimisi sielläkin. Saattaa toki viedä aikaa saada sielläkin paketti kasaan, mutta toivotaan että Venäläisillä seurapomoilla on myös malttia.

Kiitos ja anteeksi!

 

[JHag]

Mutta olisihan se hyvin mielenkiintoista saada jotenkin tietää se, kuinka kausi 09-10 olisi päättynyt, jos KJ olisi vaihtanut poffeissa pelitaktiikkaa selvästi rohkeammaksi, ja pistänyt Rautakorven joukot kunnolla ahtaalle.

Tämä jää teoreettiseksi pohdinnaksi, sillä käytännössä se ei olisi onnistunut. Vuosi sitten jäällä haparoi myös taktisesti epävarma paketti, joka ei olisi millään pystynyt kahden pelitavan välillä vuorotteluun, kuten nyt tehtiin. Luultavasti HIFK:n hyökkäävämpi pelitapa -siis kesken HPK-sarjan aloitettu- olisi ollut epäbalanssissa. Muistetaan sekin, että vuosi sitten HIFK:lla ei ollut kunnolla roolitettuja nelos- ja kolmosketjujakaan. Kojolla oli homma pahasti vaiheessa vielä vuosi sitten.

Mutta siitä viis, palkinnoksi saatiin erittäin mykistävällä vakuuttavuudella otettu mestaruus tälle keväälle. Veikkaan, että tämän kauden perustalle on hyvä rakentaa. Menneisyys ei saa olla peikko eikä ainoa tukijalka. Menneisyys pitää ottaa sellaisena kuin se oli ja säilyttää silti katse tukevasti nykyisyydessä & tulevan suunnittelussa. Joillekin kaksi epäonnistunutta kautta on peikko, joka pyritään nyt selittämään pois. Ei onnistu, kyllä rämmittiin kunnolla. Sitten on niitä totaalisia antikojoja, jotka nojaavat kaiken menneseen rämpimiseen niin suurella intensiteetillä, että ei ole edes joudettu kuittaamaan tänne kiitoksia tämän kauden menestyksestä! Käsittämättömiä kuvioita molemmat. Nyt on nyt - ja njut on hjuva fiilis! Kojolta fiksu lausunto vaihteeksi: "Tulin jättämään jäljen ja nyt sitä ei voi ottaa koskaan pois". Tämä on oikeaa ammattiylpeyttä! Ei mitään nurkkiin tuijottelua ja jargonia: "tää oli joukkueen voitto ja hieno homma ja peli kertoi kaiken ja blaa blaa blaa". Kojosta näki, että hän himoitsi tätä voittoa ihan yhtä paljon kuin fanitkin ja kyllä hän saa siitä kunniaa ottaa pää pystyssä. Kaikkiaan äijän oppiminen talon tavoille kulminoitui tuohon finaalisarjaan. Ei muuta kuin Jofa-kypärä ja Hyvonit hallin kattoon - poro puraisi meitä!!

 

[stroh80]

Ainakin minä taidan kuulua niihin anti-nokkailijoihin jotka eivät juhlahumussa ole ehtinyt tänne kiittämään Kojoa (ennenkuin nyt). Olen ennenkin todennut, että on varma merkki siitä, että asiat ovat hyvin kun jatkoajassa tulee hengailtua mahdollisimman vähän. Surullista, mutta näin se vaan omalla kohdallani menee. Mieluiten sitä vaan käy katsomassa pelejä ja nauttii. Välillä täällä voi sitten käydä spekuloimassa tulevaa.
Tämä mykkäkoulu voi tosin johtua myös siitä, että tunne on niin harvinainen ettei vielä oikein osaa pukea sitä sanoiksi.
Todetaan nyt kuitenkin, että kun olin viime- ja toissakeväänä vaatimassa KJ:lle potkuja olin väärässä. Ei tehnyt edes pahaa sanoa noin. Nokka teki tänä vuonna pirun hyvää työtä ja Jokerisarjan voitto oli mitä suurimmassa määrin Nokan voitto Erkasta.
Joku huomautti, että Nokka oli myös h.tin lähellä totaalista fiaskoa (Hentusen läpiajo). Tavallaan tämä on totta, mutta tässä kohtaa pätee ihan oikeasti slogan: "Sattumalla on merkitystä urheilussa". Viime vuonna oli kuitenkin hyvin lähellä, että oltais voitettu Kerho ja tänä keväänä oli lähellä, että oltais hävitty Narreille. Pitkässä juoksussa nämä menee tasan ja ns. "sattumakorjattu oikea sijoitus" IFK:lle Kojon aikana olisi ehkä 6-4-2. Nyt siitä tuli 9-5-1. Ja minulle tämä kelpaa paremmin kuin hyvin.

 

[-3112-]

Itse haluan myös esittää Kari Jaloselle myöhäiset kiitokset kuluneesta projektista.

Jos mennään ajassa taaksepäin tuohon hetkeen, kun Kari Jalonen astui HIFK:n valmentajaksi niin on tapahtunut todella suuria asioita joukkueen sisällä. Joukkue oli täysin retuperällä valmennuksen, organisaation, pelaajien ja aina lääkäreitä myöden. Joukkueessa hiihteli kaikenmaailman ulkomaalaisia valmentajia keitä ei kiinnostanut mikään muu joukkueen menestys ja seuraavan kauden asiat olivat poissa näkökentästä. Pelitapa vaihteli vuodesta toiseen ja saimme todistaa todellista hawaji kiekkoa useamman kauden ajan pienellä mausteella vanhaa 'brandiä' eli typeriä sekoiluja ja otsikoiden hakua.

Jo heti ensimmäisellä Jalosen kaudella näki kaitesta tekemisestä, että tosissaan ollaan projektia lähdössä vetämään. Laitettiin poikien perusasiat kuntoon. Loppui myöhästelyt, sekavat ruokavaliot, yöjuoksut, harjoitusvastuu kasvoi, sitoutuminen joukkueen tekemiseen kasvoi. Pelaajille luotiin omat kehitysohjelmat fysiikan suhteen ja lopetettiin vanha 'yhteinen' fysiikka valmennus. Joukkue loi itselleen Jalosmaisen pelitaktiikan, jonka johdosta vuosiin nähtiin taas Helsingissä joukkue, joka luo hyökkäyksiä monella eri taktiikalla. Joukkueessa oli vain kokonaisuus täysin pielessä ja siitä syyttävän sormen saa osoittaa Pentin suuntaan. Joukkue oli kasattu väärin. Myös hallitusta ja urheilutoimenjohtajaa saadaan osoittaa ensimmäisellä kaudella siitä, että Jalonen pakotettiin valitsemaan joukkueeseen pelaaja, jolla lyödään otsikoissa läpi ja haetaan hyvät ennakkoasetelmat Jokereita vastaan. Tämä onneksi tiedostettiin nopeasti ja tajuttiin se, että kentällä tapahtuvat ylilyönnit eivät kasvata joukkuetta menestykseen ja syövyttävät pitkässä juoksussa joukkuehenkeä tiettyjen pelaajien suosimisella.


Toisella kaudella olin itse jo varma, että päätyyn ollaan matkalla. Joukkue pelasi ekstaasissa kotona ja joukkueen pelitapaan alkoi iskostumaan sitoutuminen viisikon puolustamiseen. Ymmärrettiin ainoa tapa, millä menestystä voidaan saada. Pentin aikaiset 'vanhat' sopimukset löivät pahan jarrun päälle, kun joukkuetta alettiin rakentaa. Pyrittiin saada täsmähankinnoilla kokemusta, mutta saatiin kasa kokeneita pelaajia, jotka floppasivat hetkellä milloin joukkuetta piti kantaa läpi vaikeiden aikojen. Kassassa ei riittänyt pelimerkit loppusuoralle ja alkukaudelle sovituista pelaajahankinnoista jouduttiin tinkimään ulkomaaoptioiden takia. Jokatapauksessa pleijareihin lähdettiin hyvissä asetelmissä, mutta vastustajaksi saatiin liian kokenut joukkue, joille nuoret pojat eivät mahtaneet mitään. Myös valmennuksessa mokattiin todella pahasti kuntopiikin ajoituksessa pleijareita silmällä pitäen ja kuntohuippu ajoittui kaksi viikkoa liian aikaiselle vaiheelle. Kausi loppui pettymykseen, mutta jo HIFK:n A-juniorien finaalipelissä Kärppiä vastaan katselin joukkueen johdon ja Ville Peltosen silmistä, että jotain isoa on vielä tulossa.


Kolmas kausi olikin sitten lähes täydellinen. Kaikesta vanhasta oltiin irtaannuttu kokonaan ja jäljellä oli pelkästään valmennuksen ja urheilutoimenjohdon yhdessä rakentama joukkue. Luotettiin omiin nuoriin ja heidän kasvamiseen joukkueessa, sekä lyötiin melkein koko potti rahaa kiinni kokemukseen. Ville Peltonen toi joukkueeseen niin ison palan, että sitä ei kyetä millään rahalla mittaamaan. Itse arvostelin Villeä syksyllä ja sanoin, että yhden pelaajan merkitys joukkueelle ei ole kovinkaan iso, mutta nielen sanani mielellään tämän kauden jälkeen, kun olen tajunnut hänen merkityksesnä joukkueelle. Jo syksyn harjoitusotteluista paistoi hyvän tekemisen meininki ja vahva usko omaan tekemiseen. Kiinnitin heti huomiota uusiin pelaajiin ja tajusin heidän tärkeyden joukkueelle. Kousasta tuskin kukaan osasi uskoa näin kovaa menestyjää, mutta kun jo syksyllä katseli miehen touhua, ymmärsi kuinka tosissaan hän on antamassa kaikkensa joukkueelle. Sanoin jo syksyllä, että tästä miehestä saamme nauttia tulevaisuudessa maajoukkueessa.
Koko joukkue oli jo kesällä päättänyt, että tässä hallissa ei tule vastustaja saamaan yhtään ilmaista pistettä ja niinhän siinä sitten kävikin. Joukkue perseraiskasi kaikki liigan jengit kotona ja kausikorttilaiset saivat jälleen koko rahan edestä täyttä viihdettä koko kauden edestä. Joukkueesta paistoi niin kova itseluottamus, että sitä harvoin näkee yhdessäkään jääkiekkojoukkueessa. Osattiin puolustaa, hyökätä, torjua, pelata yv:tä ja av:tä, taklata, riistää kiekkoja, provosoida vastustajaa ja myös hanskata oikeissa tilanteissa. Pelattiin täydellistä kiekkoa. Kruunun olisi kruunannut jalokivellä sentteri, jonka kanssa hierottiin pahvia uuteenvuoteen saakka, mutta mokoma NHL pilasi tämän suunnitelman ja jälkikäteen ajatelle kotimaisilla voitettu Suomenmestaruus tuntuu aina paremmalta.

Tämän kevään pleijareihin lähdettäessä ainakin minulla oli todella luottavainen mieli ja oikeastaan maha jo täynnä menestyksestä. Kaksi loistavaa kautta takana aivan loistavaa kotijääkiekkoa, sekä kaiken kruununa Jokerien päänahka ensimmäisestä Klassikosta, joka on nyt kirjoitettu historian kirjoihin. Kaikki mitä edestäpäin oli tulossa, olivat minulle pelkkää plussaa. Kun seurasi Jokeri-sarjaa tilanteessa 0-2 niin ensimmäistä kertaa elämäni aikana en ollut menettänyt luottoa joukkueen tekemiseen. Kaikista tilastoista kävi ilmi, kuka pelejä oli hallinnut ja joukkueen, sekä valmennukset ilmeet paljastivat sen, mitä edessäpäin oli luvassa. Kuudennen pelin ratkaisut osuivat ja hyväkin joukkue tarvitsee ripauksen onnea silloin, kun päätä on hakattu tuntitolkulla seinää vastaa. Tämä on se sarja, joka ratkaisi Suomenmestaruuden.


Loppuun haluan esittää Kari Jaloselle, Kai Rautiolle, Sakari Lindforsille ja Ari Halttuselle lämpimät kiitokset loistavasti työstä joukkueen sisällä. Tämä tarina on nyt historiaa, mutta se kirjoihin painettua tekstiä.

 

[Stigu]

Joo, täältä myös Nokalle hieman myöhästyneet onnittelut ja arvio hänen esityksestään IFK:n peräsimessä (keskityn nyt positiivisiin puoliin, kolmen kauden aikana on tullut korostettua ihan tarpeeksi hänen negatiivisia ominaisuuksiaan)

Mielestäni Nokan plussat IFK:ssa olivat tässä järjestyksessä seuraavat:

1. Päättäväinen ja pitkäjänteinen työ
Tietämättä mitään noista kulissien takana tapahtuneista tapahtumista, voin hyvin kuvitella, että Nokka teki joukkueen perusvalmennuksen suhteen kolmen kauden aikana aivan perusteellisen muutostyön. Kaksi kautta jengi sukelsi tärkeimmissä peleissä, eli pleijareissa. Ensimmäisellä kaudella peli oli kuraa myös runkosarjassa. Toisen kauden runkosarjassa nähtiin jo hienoa peliä, mieleen jäi oikeastaan runkosarjasta nuo selkeät erot koti- ja vieraspelaamisen suhteen. Kolmas kausi alkoi hyvin, ja takkusi oikeastaan kevätkauden, mutta huipentui sitten aivan uskomattomaan tasaiseen tasonnostoon pleijareiden aikana. Ja jengi pelasi nimenomaan joukkueena, tunne fokusoituna oikeisiin asioihin. Tuollainen pleijareissa nähty kurinalainen pelisysteemi ei synny ihan hetkessä, varsinkin kun muistaa IFK:n lähihistorian.

2. Usko omaan tekemiseen ja tiettyihin pelaajiin
Nokka taisi olla ainoa, joka uskoi koko ajan omaan tekemiseensä. Tietysti on helppo sanoa, että varsinkin kolmannella kaudella koko joukkue uskoi siihen. Mutta esim. meistä JA-faneista en muista oikeastaan kuin BOLin, joka puolusti Nokkaa alusta asti, ja asiallisin perustein. Respektit siitä!

Lisäksi täytyy nostaa hattua Nokalle, että uskoi sellaisiin pelaajiin (ja antoi heille luottoa pleijareissa), kuin Riksman, Kousa, Vallin, Liivik, Nyholm, Pöysti, Järvinen, Wärn ja Töykkälä, jotka olivat ennen tämän kauden alkua oikeastaan melko katsomattomia kortteja, ja joista tuli pleijareissa korvaamattoman tärkeitä pelaajia.

3. Kylmäpäisyys
Pleijareista mieleen jäi Nokan muutama erittäin kylmäpäinen liike: Narisarjassa 2-0- tappiotilanteessa Nokka peluutti jengiä edelleen saman kaavan mukaan kuin aiemmin: Aktiivisesti hyökäten. Tämän kylmäpäisen suorituksen arvoa nostaa kahden edellisen pleijarikauden tapahtumat, joissa Nokka vaihtoi jossain vaiheessa kilpparitaktiikkaan. Lisäksi tiettyjen avainpelaajien hyllyttäminen (Ramstedt, Hamilton) pleijareissa vaati aikamoista pokkaa.

Nokalle siis kaikki kunnia mestaruudesta, itse olen edelleen sitä mieltä, että kaksi kautta IFK alisuoritti aika pahasti. Olen jo aiemmin todennut, että Nokka taitaa olla näitä kaikki tai ei mitään-miehiä. Joku toinen valmentaja olisi saanut varmasti paremmat tehot edelliskausien jengeistä irti, mutta ei olisi välttämättä tuonut mestaruutta. Hyvä että vihdoin saatiin se "kaikki".

Aika tulee näyttämään, mikä oli Nokan osuus mestaruudesta. Itse olen sitä mieltä, että vähintään yhtä suurta osaa näytteli Nybari, joka oppi näiden kolmen kauden aikana kasaamaan joukkueen siten että siinä oli taitoa, kovuutta, johtajuutta, kokemusta, ja vielä sitä kuuluisaa syvyyttä leveydessä. Toki ihmetyttää kyllä muutama hutihankinta, mutta jääpähän Nybarillekin parannettavaa ensi kausille. Ja tietysti aika näyttää myös sen, mikä oli Nokan mahdollinen osuus näissä Nybarin pelaajahankinnoissa, ja pystyykö Nybari jatkamaan samalla tasolla jatkossa, ilman Nokkaa.

Nokalle hyvät jatkot, IFK on nyt hyvässä kuosissa ja itse uskon että IFK saa jo seuraavan kolmen kauden aikana Pojan takaisin Hesaan.

 

[Rannanjärvi]

Kuten jo aiemmin yritin mietiskellä että oliko tässä takana jokin big plan johon Nokka itsessään on uskonut koko ajan, ja siksi esiintymiset ja ulosanti ovat olleet mitä ovat olleet, koska tämä armoitettu pokerinaama ja valmentajaguru on ollut uskossaan ja tiedossaan tulevasta niin vahva, että ei ole katsonut tarpelliseksi selittää yhtään mitään kannattajille edellisten kausien äkillisistä päättymisistä enneaikaiseen rantalomailuun!

Kun nyt katsoo tätä taaksepäin, niin tähän voisi jopa uskoa.

Samaa kelasin. Ilmeisesti usko omaan tekemiseen on ollut kova, kuten se kuluneen sanonnan mukaan pitää ollakin. Nokan aikana IFK:n peli tuntui sekoavan monesti johtoasemassa kun alettiin puolustamaan. Tämän jälkeen KJ heitti perus aramaista kommenttia tyyliin: "meillä oli monta hyvää juttua mutta ei saatu parasta irti.." plää plää. Tuli kirottua sekä IFK:n kyvyttömyyttä tappaa peli että selittelevää valmentajaa. Olen aina digannut koutseista jotka sanovat suoraan että paskoja oltiin. Toisaalta monesti meni propsit Nokalle lehdistötilaisuuksista, joista poistui niin vauhdilla että hyvä ettei tuoli kaatunut. Tuli fiilis että Nokalla on oikeatakin tekemistä, eli mennä koppiin käymään peli jätkien kanssa läpi. Eikä löpistä turhia toimittajille, jotka todennäköisesti lainaavat puheesta epäolennaiset läpät ja otsikot ovat myös sen mukaisia.

Oli kyllä kiva todeta olevansa väärässä KJ:n suhteen. Selittelyillä oli pohjaa. Kyllä se vaan ajoi väkisin systeeminsä sisään, tällä kaudella ei IFK:n johtotilanteessa ollut yhtä pahoja kuumoja kuin viime kaudella. Hieno mies, itsepäinen pohojoosen poeka. Todella itsepäinen kun funtsii miten esim. peluutti väkisin Pitkämäkeä ja Tom Walshia. Silloin tuli kelattua että on kyllä tyhmä valmentaja meillä. Nyt ei siltä tunnu. Tällä hetkellä KJ on ihan kurko mun mielestä. SM-liigan paras ainakin.

Nokan itseluottamus on varmaan huipussaan tällä hetkellä. Täysin ansaitusti. Ratkaiseva tekijä on se että onko kuitenkin nöyränä ollut avoin muutoksille omassa ajattelussaan pelistä ja pystyykö jatkossa mukautumaan tilanteeseen paremmin. KHL:ssä ei mitään kolmen vuoden projekteja katsella. Olin varma että KJ saa Venäjällä nopeiten suomalaisista fudut ensi kaudella, mutta eiköhän Turun Midas vie voiton. OT:na sen verran että parit naurut irtosi kun luki Jortsun ensi kauden pestistä.

 

[Rannanjärvi]

Kruunun olisi kruunannut jalokivellä sentteri, jonka kanssa hierottiin pahvia uuteenvuoteen saakka, mutta mokoma NHL pilasi tämän suunnitelman ja jälkikäteen ajatelle kotimaisilla voitettu Suomenmestaruus tuntuu aina paremmalta.

Nyt ei sytytä. Keneen viittaat?

 

[ruoska]

Nyt ei sytytä. Keneen viittaat?

Oliskohan Jason Williams? Hänen kanssaan ainakin keskusteltiin aika läheisestikin, mutta teki lopulta sopparin Dallasiin.

 

[Red Machine]

Käydäänpä sitten onnittelemassa KJ:ta täällä(kin) ja saatetaan projekti tämän fanin osalta päätökseen.

Itse kuuluin aikoinaan niihin ketkä hehkutti KJ:n tuloa ja odotukset olivat kovat. Kuten monet ovat todenneet, ekan kauden jengi oli rakennettu päin helvettiä mutta siitä huolimatta joukkueesta löytyi potentiaalia ja taitoa ja tästä syystä lopputulos oli iso pettymys. Ehkä suurimpana pettymyksenä oli se ettei muutoksia tapahtunut mv-rintamalla. KJ:n HIFK-historian pahimpia mokia oli Pitkämäen jääräpäinen peluuttaminen mikä maksoi vitusti pisteitä runkosarjassa. Olihan HIFK mädässä tilassa kun KJ saapui ja alkoi ajaa omaa projektiaan. Vaitonainen informaatiopolitiikka ja kovat odotukset(mestarivalmentaja) nostattivat fanien fiilikset kattoon ja siksi lopputulos oli niin karu. No se oli eka kausi ja vaikka vituiksi meni niin silti jaksoi uskoa vielä hitusen.

Toinen kausi olikin sitten jo helvetin lupaava, ainakin kauden alussa+heti runkosarjan jälkeen. Kotimatsit olivat nyt selkeästi pääpointtina, vieraissa sitten vielä peruuteltiin ja pelattiin passiivisesti. Jengin materiaalissa oli nyt selvästi panostettu laatuun ja ehkä jopa scoutattukin jotain. KJ oli saanut ajaa pelitapaansa jo toista kautta ja helvetti soikoon HIFK hommasi voittavaksi veskaksi pystyvän kaverin tolppien väliin! Nyt jos koskaan, itse hoin joka matsin jälkeen(no en häviöiden).

Viime kevään pleijareista on täällä palstalla väännetty ees taas ja syytetty eri osapuoli pro ja anti-osastoiksi. On tutkittu tähtien asentoja planeettoihin ja mitä Kiinassa tapahtui kun HIFK 7-0 kotivoiton jälkeen sössi sarjan ihan itse. Tätä tapahtumaahan voi tutkia vaikka kuinka monesta eri kulmasta ja mielipiteet on siitä huolimatta jokaisella omia. Itse olen sitä mieltä, että sillä materiaalilla mikä joukkueessa oli+hyvin toimineella aktiivipelillä runkosarjan kotimatseissa olisi pitänyt lähteä pelaamaan joka ikinen pleijarimatsi. KJ yritti ilmeisesti jo viimekaudella peluuttaa tota tehokasta träppiään mutta ilman sitä nopeeta vaihtoa aktiivikarvaukseen. Lisäksi HIFK ei vielä ollut kai sittenkään harjoitellut tarpeeksi sitä, koska sehän petti liiankin usein. Pelaajien henkinen kantti ei kestänyt takaiskuja ja lopputuloksena oli pannukakku mihin Tukka-Jukka vielä kaatoi vanhaa piimää päälle kun nöyryytti meitä Miliisi-Mäkelä pariskunnalla. KJ sai silloin ja saa edelleen multa pääsyyn, tottahan toki pelaajissakin on vikaa. Vaikka Nortti tarjosi voiton mahikset periaatteessa joka matsi, ei sellaista laakkosen räkäroiskaisua saa päästää missään olosuhteissa. Lisäksi Nortilta puuttui selvästi ne 'geimseiverit/gamesaverit/fiiliksen kohottajat/pelastavat vitun torjunnat' silloin kun jengi niitä kaikkein eniten kaipasi. Vrt Juuso tänä vuonna Narrisarjassa. Maaginen, snif. Pelaajistoa voi myös syyttää Axborin diggaamasta käsitteestä eli housuunpaskomisesta. Kyllähän siellä tietyt osapuolet jäätyi kuin orava talvipakkasilla.

Sanon nyt sen vielä niille ketkä jo ajattelevat pomppaavansa protestina ilmaan: Tämä on vaan mielipide, ei mitään muuta.

Tän kauden hommista on jo kaikki tarpeellinen sanottu. Maagista poislukien heikohko jakso ennen pleijareita. KJ otti sitten kerralla vittu kaiken. Tuli kultaa, Kannu/Kanisteri Stadiin, historiallinen Talviklassikko jää ikuisiksi ajoiksi muistiin vain siitä miten HIFK tuli ja voitti sekä kentällä että katsomossa, parhaat pleijarit sitten -98.

KJ on mitä ilmeisemmin selkeä projektivalmentaja joka ei todellakaan tee paskasta kultaa yhden kauden aikana. KJ rakentaa ohjuksensa viimeisen päälle rauhassa, hioo ja viilaa jokaisen snadin yksityiskohdan täysin kohdalleen ja sen jälkeen sytyttää tulilangan. Langan sytytys vaiheessa arvostelijat ovat jo huutaneet ties mitä paskaa mutta KJ ajattelee, hän itseasiassa kuulee vain sen lopullisen räjähdyksen mikä tulee tapahtumaan kun ohjus on maalissa. Kun ohjus lähtee komeasti liikkeelle, arvostelijat hurraavat ja taputtavat KJ:n selkää kuin mattoa tamppaustelineessä. KJ hädintuskin tajuaa tätä, hän tarkkailee koko ajan ohjuksen lentovektoria suhteessa siihen mitä hän on suunnitellut ja vertaa päänsä sisällä sitä siihen onko tämä juuri se mitä hän haluaa ohjukseltaan. Juurihan vähän ennen lift-offia KJ on hyllyttänyt erään lahjakkaimman alaisensa, todellinen taitelija joka oli vielä syksyllä aivan suvereeni. Nyt sitä tyyppiä ei muista enää kukaan, ei ainakaan KJ. Tosin herra muisti vittuilla jo kaatuneen vastustajan projektipäällikölle koska tämä oli KJ:n mielestä ihan nainen.

Kun ohjus on 100m päässä kohteestaan ja jopa vihollinen on nostanut lapasensa pystyyn, arvostelijat napsauttelevat shampanjoitaan auki, KJ laskee vielä viimeisen vektorin tuloksen ja toteaa että nyt osuu ja kunnolla. Silloin hän viimein hymyilee hiukan ja valmistautuu nostamaan kätensä korkealle ilmaan.

Mitä sitä lopuksi sanoisi muuta kuin kiitos Kari Jalonen. Välillä oltiin samoilla raiteilla, välillä olisit saanut kenkää niin että jalka olis lähteny irti potkaistaessa. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Menneet on nyt enää muistissa eikä niitä tarvitse tuoda enää esiin. Teit sen mitä monet ovat yrittäneet mutta vain aniharva on onnistunut saavuttamaan: HIFK:sta tuli Valtakunnan Kingit 2011.

ps. Stigu, ei se ole mikää poika vaan Kannu/Kanisteri! ;)

 

[Rannanjärvi]

Oliskohan Jason Williams? Hänen kanssaan ainakin keskusteltiin aika läheisestikin, mutta teki lopulta sopparin Dallasiin.

Näin taitaa olla. Kiitos vastauksesta. Oli Jasonin mahdollinen tulo unohtunut.

 

[HemmoP]

Kun ohjus on 100m päässä kohteestaan ja jopa vihollinen on nostanut lapasensa pystyyn, arvostelijat napsauttelevat shampanjoitaan auki, KJ laskee vielä viimeisen vektorin tuloksen ja toteaa että nyt osuu ja kunnolla. Silloin hän viimein hymyilee hiukan ja valmistautuu nostamaan kätensä korkealle ilmaan.

Olen varma, että juuri näin hän ajatteli kun Hentunen polkaisi yksin läpi kuudennen ottelun jatkoilla...

Pienestä oli kiinni, mutta kun siitä selvittiin, niin loppu oli lähinnä muodollisuus.

Onnittelut arvostelemalleni valmentajalle ja jengille joka vihdoin hoiti kannun kotiin.

Erityinen kiitos uskomattomasta narrisarjasta, jonka jälkeen yksikään narri ei pysty uskottavasti kuittaamaan ennenkuin voittavat meidät playoffseissa.

Hyvät jatkot Venäjälle, ja en sanoisi, että en toivottaisi takaisin jossain vaiheessa.

 

[Johannes]

Tänään on Kari Jalosen viimeinen päivä HIFK-Hockey Oy:n palkkalistoilla. Kiitos Kari työpanoksestasi HIFK:lle. Valmensit 3 vuoden projektin, joka huipentui HIFK:n kultamitaleihin keväällä 2011. Hyvää jatkoa valmennusurallesi KHL:n Torpedo Nizhni Novgorodiin.

 

[chico]

Huikean rehellistä ja tylyä kommentointia Jaloselta studiossa. Jää Ara pahasti jälkeen. On mun silmissä paikka auki IFKn penkin takana vaikka heti.

 

[scholl]

Huikean rehellistä ja tylyä kommentointia Jaloselta studiossa. Jää Ara pahasti jälkeen. On mun silmissä paikka auki IFKn penkin takana vaikka heti.

On on, olisi pitänyt silloin tarjota niin mottipäinen summa, ettei olisi lähtenyt. Kyllä se suru tulee syksyllä puseroon, kun muistamme millainen tyyppi meillä on valmentajana. Siihen verrattuna Ara on joku guru.

 

[aquanqua]

Jalonen on kivenkova "jääkiekkomieli" ja kommentointi näissä kisoissa on vain vahvistanut tätä kuvaa. Hän on varmasti loistava valmentaja, kuten tuloksetkin kertovat. Olen iloinen, että kaiken sen paskan jälkeen KJ vei IFK:n mestaruuteen ja toivottavasti Matikainen pystyy tulevina vuosina samaan.

 

[Stigu]

No jos nyt kommentoinnin perusteella aletaan kredittiä ja valmennuspaikkoja IFK:hon antamaan, niin kyllähän järjestys on seuraava:

1. Tamminen
2. Pietilä
3. Shedden

Tuohon vielä ATK-maailman kommenttien perusteella seuraavat henkilöt

4. Sihvonen
5. Seppänen

Eli Jalonen on kyllä omasta mielestäni vasta sijalla 6.

 

[lintu]

On on, olisi pitänyt silloin tarjota niin mottipäinen summa, ettei olisi lähtenyt. Kyllä se suru tulee syksyllä puseroon, kun muistamme millainen tyyppi meillä on valmentajana. Siihen verrattuna Ara on joku guru.

Joo, siinä vaiheessa kun viime kauden valmentajat lyötiin lukkoon oli Jaloselta vielä Play-offsnäytöt IFK:ssa antamatta. Mitä jos Hentunen olisikin tehnyt siitä kuuluisasta läpiajostaan maalin ja Jalonen olisi jatkanut kahden vuoden hirmusopparilla? Jälkiviisaana on helppo todeta, että joo olisi kannattanut lätkäistä jatkoa mutta uhkapeliä se oli siinä vaiheessa kun näistä asioista päätettiin.

 

[-3112-]

Joo, siinä vaiheessa kun viime kauden valmentajat lyötiin lukkoon oli Jaloselta vielä Play-offsnäytöt IFK:ssa antamatta. Mitä jos Hentunen olisikin tehnyt siitä kuuluisasta läpiajostaan maalin ja Jalonen olisi jatkanut kahden vuoden hirmusopparilla? Jälkiviisaana on helppo todeta, että joo olisi kannattanut lätkäistä jatkoa mutta uhkapeliä se oli siinä vaiheessa kun näistä asioista päätettiin.

Kun viimekauden päävalmentaja lyötiin lukkoon, elettiin K.Jalosen toisen kauden syksyä.