Kari Jalonen HIFK:n valmentajaksi

  • 591 429
  • 1 971

#16 Murray

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Vaikka IFK:n olisi joka kausi pyrittävä taistelemaan mestaruudesta, niin KJ:n alottaessa kylmä fakta oli se, että paskasta ei saa tehtyä konvehtia - ainakaan yhdessä kaudessa.

Ensimmäinen kausi meni tutustuessa organisaatioon, kaupunkiin, pelaajiin, kaikkeen.. Joukkue oli aivan väärin kasattu Jalosen nuotteihin. Mestarivalmentaja tuli ja moni odotti vähän turhankin innoissaan, että IFK olisi myös samantien mestari. Ei se näin mene. Noh, tuskin se tavoite kuitenkaan oli säälipleijareissa ja että sieltä kautta lähdettäisiin samantien lauluun, mutta realistisesti ajateltuna jälkikäteen - ei sitä puolivälieräpaikkaa parempaa olisi voinut juuri odottaa.

Toinen kausi oli jo sitten ainakin omalta kohdalta "nyt pitää tulla jo tuloksiakin". KJ sai kasata jengiään haluamallaan tavalla ja pelaajisto alkoi näyttämään hänen tyyppiseltään. Odotukset olivat korkealla runkosarjan jälkeen (oltiin myös julkistettu KJ:n yhden vuoden jatkosopimus, johon olin tyytyväinen). Kotietu, hmv-HPK vastassa, 2-4 tauluun ja kesälomille. Tässä vaiheessa itsellä alkoi mennä mitta täyteen. Ei KJ tähän tietenkään yksin syyllinen ollut, mutta valmentajien taisto meni 100-0 Rautakorvelle. Johtajuus ja kokemus uupui joukkueesta.

Kolmas kausi. Viimeinen kausi. Tulosten kausi. Suurimmalla osalla olin vähän kaksijakoiset fiilikset. Peltonen tuli - tietysti jokainen oli innoissaan. Riksman tuli - selkä? pääkoppa? voittava maalivahti? Siinä oli monia kysymysmerkkejä, mutta itse olin innoissani tästä hankinnasta. KJ:lla ei hirveästi faneja ollut kauteen lähettäessä, mutta monilla runkosarjan aikana varmasti usko nousi jälleen vahvemmaksi ja vahvemmaksi hyvän runkosarjapelaamisen aikana. Pleijareissa tuli vastaan Jokerit ja alkuun näytti, että pahin mahdollinen skenaario on jälleen tapahtumassa - Erkka pyyhkii Nokkaa mielin määrin. Kelkka kääntyikin toistepäin. IFK tuli rinnalle ja lopulta meni ohi jatkaen välierävaiheeseen. Lukkosarja on sitten taas ollut yhtä näytöstä. KJ vei tässä sarjassa valmentajien taiston vähintään 150-0. Uramalla ei ollut mitään palaa.

Vielä ei ole mitään voitettu, mutta 12 vuoteen KJ on ensimmäinen valmentaja joka vie IFK:n edes finaaleihin on helvetin iso juttu. Nostan hattua, että myös KJ on ottanut jatkuvasti opikseen. Pystyy reagoimaan otteluiden sisällä, pystyy herättämään joukkueen. Tällä kaudella IFK on täysin poikkeuksellisesti noussut monesti maalin-pari tappioasemista rinnalle ja ohi. Tästä paljon krediittiä Jalosen suuntaan.

Nyt kun johdatat joukkomme vielä aina mestariksi asti, olet minun ja varmasti suurimman osan fanin sankari. Edelliskausien jäätymiset ovat sen jälkeen anteeksi annettu. Ainakin minun puolesta.
 

BOL

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK

COLHC1980

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Deutscher Fußball-Bund, NP #3
Naurattaa silti joka kerta! "...etkä uskalla tapella. Sä et uskalla tapella, saatana!", huutaa kaikkien tappelijoiden isä Kari Sakari Jalonen. Heh.
Eipä ole tullut eteen aiemmin. Helppo huutaa, kun toisella puolella on ämmien ämmä, MARKO MÄKINEN! Saankohän mä tästä nyt jotain raippaa kun sanoin ÄMMÄ?
 

BOL

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Eipä ole tullut eteen aiemmin. Helppo huutaa, kun toisella puolella on ämmien ämmä, MARKO MÄKINEN! Saankohän mä tästä nyt jotain raippaa kun sanoin ÄMMÄ?

Macco on cova jätcä :D.

Saat bannia. Aiheesta. Solvaat ÄMMIÄ Macco Mäcisellä.
 

Red Machine

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Mä odotan itseasiassa ihan innolla KJ:n seuraavaa avautumista :D lähes satavarmasti sellainen on vielä tulossa. Kelatkaa jos/kun blegi tulee vastaan finaaleissa? Jumalauta aivan varmasti siinä lentää kipinät ja sylkeä sinkoilee suuntaan tai toiseen.

"Mene sinä vitun rasvaparta vittuun sieltä vinkumasta tuomareille! Hei! Favorin SAATANA! Mitä sä sitä kuuntelet häh?!" :D

Sitten voidaan taas lukea täältä kaikenmaailman gagsismeja ;D
 
Suosikkijoukkue
HIFK
Uusimmassa Urheilulehdessä Esko Seppänen jatkaa yhden miehen sotaansa Jalosta vastaan ja ryöpyttää Kojoa kolmen sivun verran Pelsu-ohareiden johdosta. Harvoin joutuu tuntemaan moista myötähäpeää toimittajan sepitelmiä lukiessa kuin nyt. Kojo on Seppäsen mukaan nyt koko suomalaisen jääkiekkoväen keskuudessa luopio, jota ei enää arvosteta missään päin laajaa maatamme. Lisäksi tämä Lahden-sotku olisi syynä siihen, miksi KJ peluuttaa IFK:ta nyt suunnilleen ensimmäistä kertaa Helsingin visiittinsä aikana hyökkäävästi.

Jos kantti kestää, niin lukekaa juttu, mutta omalla vastuullanne. Käsittämätöntä soopaa se oli suurimmaksi osaksi, ainakin näin punalaseilla luettuna.
 
Suosikkijoukkue
Chelsea FC
Jos kantti kestää, niin lukekaa juttu, mutta omalla vastuullanne. Käsittämätöntä soopaa se oli suurimmaksi osaksi, ainakin näin punalaseilla luettuna.

Ei kai noita juttuja lukiessa ole mitään merkitystä, mitä laseja päässään pitää, samaa paskaa se on joka tapauksessa. KJ on nyt kussut sen verran vahvat ureat Seppäsen muroihin, että saas nähdä, toipuuko tämä kukkakeppi"toimittaja" ikinä siitä?

edit. mutta on se hienoa, että KJ:sta on saatu muovattua jo taitoluistelun markkinointihahmokin, todellinen moniosaaja :)
 
Viimeksi muokattu:

Orava

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Uusimmassa Urheilulehdessä Esko Seppänen jatkaa yhden miehen sotaansa Jalosta vastaan ja ryöpyttää Kojoa kolmen sivun verran Pelsu-ohareiden johdosta.

Täytyy kyllä sanoa, että olipahan aivan järkyttävää paskaa tuo koko artikkeli. Ei helevetti sentään. Ihan oikeasti nyt Esko. Uskon kyllä, että Lahdessa oli kova paikka, kun tajusivat, kuinka pahasti mokasivat, kun eivät mitään paperille olleet saaneet. Väitän, ettei Kari Jalonen olisi laittanut mitään paperille ilman KHL-pykälää ja saattoipa olla jopa niin, että Jalonen piti suullista sopimusta vain alustavana. Pidän Ilkka Kaarnaa idioottina ja täysin sopimattomana tehtäväänsä.

Jännä muuten, miten toimittajilta vaadittava itsekritiikki on vuosi vuodelta vähentynyt ja vähentynyt. Sitten jos joku uskaltaa sanoa jotain lehtiä vastaan, niin kaikki toimittajat ja lehdet kollektiivisesti lynkkaavat tämän sivuillaan. Media on nykyinen tyranni ja itsevaltias ja se päättää kuka on sankari ja kuka roisto. Kukaan ei lehdistöä juurikaan valvo ja se näkyy.
 

Red Machine

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Jännä muuten, miten toimittajilta vaadittava itsekritiikki on vuosi vuodelta vähentynyt ja vähentynyt. Sitten jos joku uskaltaa sanoa jotain lehtiä vastaan, niin kaikki toimittajat ja lehdet kollektiivisesti lynkkaavat tämän sivuillaan. Media on nykyinen tyranni ja itsevaltias ja se päättää kuka on sankari ja kuka roisto. Kukaan ei lehdistöä juurikaan valvo ja se näkyy.

Niin, tässähän tulee jo mukava paradoksi itsessään. Itse Johtavahan on todennut monesti, että maasta puuttuu rehellisen analyyttiset urheilureportterit jotka osaavat katsoa peliä sen sisältä ottamatta tunteellisesti mitenkään kantaa tai valitsematta puoliaan. Seppänen syö itse jutuillaan vanhemman kollegansa sanoja. Tahallisesti tai tahattomasti, aivan sama. Saisi Johtava kerrankin ottaa julkisesti kantaa ja tyrmätä eskopojan jutun. Tietysti jos on samaa mieltä, voisi senkin sanoa.

ES:n jutuista paistaa alusta asti vitutus siihen, että omat ennustukset HIFK:n keväästä menivät täysin käteen. Naurattaa vieläkin se HIFK-Jokerit sarjan video, missä kaveri niin rehvakkaasti totesi miten homma tulee menemään. Nyt kun asiat eivät sitten menneetkään ihan kuten ennusti niin tsaijai. Tässä ollaan.

Ja tietysti se yrittää pelastaa kasvonsa veikkaamalla meitä nyt mestareiksi. Paskahousu.
 
Suosikkijoukkue
Chelsea FC
Ja tietysti se yrittää pelastaa kasvonsa veikkaamalla meitä nyt mestareiksi. Paskahousu.

Äläs nyt, Johtava on myös sanonut sen, että hyvän kiekkoanaalikon pitää osata muuttaa myös mielipiteitään tehtyjen huomioiden perusteella. Tätähän itse Johtava on paasannut siinä yhteydessä, kun on arvioinut Bluesin pelaamista.
 

Carey Wilson

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Johtavan ja hänen hännystelijänsä kirjoituksia on nykyään suorastaan hilpeää lukea. Eipä voi kun ihmetellä miten Johtava ei valmenna mitään jengiä kun kuitenkin tietää lätkästä parhaiten koko maailmassa. Vähintään pitäisi tietämyksellään olla Detroit Red Wingsien koutsi ;)
 

Musta_Kyy

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Uusimmassa Urheilulehdessä Esko Seppänen jatkaa yhden miehen sotaansa Jalosta vastaan ja ryöpyttää Kojoa kolmen sivun verran Pelsu-ohareiden johdosta. Harvoin joutuu tuntemaan moista myötähäpeää toimittajan sepitelmiä lukiessa kuin nyt. Kojo on Seppäsen mukaan nyt koko suomalaisen jääkiekkoväen keskuudessa luopio, jota ei enää arvosteta missään päin laajaa maatamme. Lisäksi tämä Lahden-sotku olisi syynä siihen, miksi KJ peluuttaa IFK:ta nyt suunnilleen ensimmäistä kertaa Helsingin visiittinsä aikana hyökkäävästi.

Jos kantti kestää, niin lukekaa juttu, mutta omalla vastuullanne. Käsittämätöntä soopaa se oli suurimmaksi osaksi, ainakin näin punalaseilla luettuna.
Ei helvetti, luin tuon kanssa eilen ja nyt oli pakko katella, josko täällä olisi joku moisen paskan lukenut myös. Säälittävää oli. Se kossupullo-juttu oli ehkä kaiken pohjanoteeraus, kaipa totta? Mutta siis, pitääkö siitä kirjoittaakin noin lapsellisesti vielä? Onneksi puoli-ilmainen tilaus päättyi. Kova paikka Seppäselle, HIFK tai Jalosen menestys, en tiedä onneksi historiaa.
 
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
COLHC1980 kirjoitti:
Löysin Tuubista hyvän pätkän. Kojo huutaa suurimmalle neidille, Marko Mäkiselle.

Tuota tuli jo tuolloin naureskeltua, onhan Kari-setä itse oikea tappeluiden erikoismies ;)

Mutta joo. KJ on sittenkin johdattanut meidät finaaleihin, mutta se ei vielä riitä. Nyt on sen mestaruuden tultava, muutoin on Kojon aika IFK:ssa floppi. 2/3 täyttä paskaa, 1/3 hopeaa ei riitä mihinkään, kun puhutaan Helsingin IFK:sta. Toki iso kiitos Jaloselle siitä, että on palauttanut HIFK:n sinne, mihin se kuuluu eli liigan huipulle. Uskon vakaasti, että siellä tullaan nyt pysymäänkin ja tämä perkeleellinen korpivaellus on viimein historiaa.

Jos mestaruus tulee (tekisi mieli kirjoittaa kun, mutta ei uskalla) voidaan Jaltsun aikaa pitää onnistuneena. Mestaruus oli tavoitteena, ja jos siinä onnistutaan, saa Jaltsukin paljon anteeksi.
 

JHag

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Leijonat vm. -88 ja -92
Pistäkää sivuun UL:n Kojo-vendettasta kaikki henkilökohtaisuus, niin löydätte kyllä asiaankuuluvat peliin liittyvät kehut, joita siteerasin jo toiseen KJ-ketjuun. Seppänen on lapsellinen mouruaja, mutta osaa näköjään myös ottaa pelin pelinä ja jakaa ihan selkeää kiitosta siitä, että nyt Kojo ei vöyhötä virheiden minimoinnista ja sorru pelokkaaseen pakitteluun, kuten aiempina keväinä. Nyt hän VAATII kiekollista uskallusta ja niinpä HIFK on UL:n oman termistön mukaan erinomainen sekä voittamaan tilaa (pystysuunta) että tekemään tilaa (kiekkokontrolli, syötöt alaspäin jne). Nyt mä kuitenkin uskallan jo sanoa, että mestaruus on ÄÄRIMMÄISEN todennäköinen. Puoliksi voi jo tuulettaa ilman sen kummempaa leijumista. HIFK on valovuoden edellä Bluesia kiekollisessa taidossa ja useamman kentän prässissä ja Riksman on ollut Tarkin ohella pleijarien paras mv. Mikä yllätys - finaalissa kohtaavat kahden parhaan maalivahdin joukkueet. Toivottavasti tämän kauden jälkeen HIFK;ssa pikkuhiljaa sisäistetään veskarin merkitys. Tosin se unohdettiin aiemminkin heti kun Thomas lähti. Olen myöskin rauhallisella tavalla pää kylmänä Kojon suhteen. Kun hän tuo mestaruuden, kokonaisarvosana kolmesta kaudesta on plussan puolella, mutta ikävä häntä ei tule pätkääkään. Olen täysin samaa mieltä kuin Rocket Richard tästä asiasta, mutta en pysty nyt, vaikka haluaisin, angstailemaan parilla paskakeväällä. Olen aivan liian täpinöissäni tästä keväästä!

Valmentajat tulevat ja menevät, HIFK pysyy. Minä ainakin toivuin aikanaan samantien Erkan ja Ramin lähdöstä ja samoin käy Kojon suhteen. Erkan ja Ramin jälkeen täällä ei paljonkaan korostettu kuinka loistavan duunin he ja Kekäläinen tekivät. HIFK pelasi kahtena kautena peräkkäin finaalissa. Tämä ylittää selvästi Kojon kolmen kauden suorituksen, vaikka kultaakin tulisi nyt. Mutta jotenkin veikkaan, että Kojoa tullaan yliarvostamaan hänen lähtönsä jälkeen. Toisin kuin Keklua + SW:tä. Selitys tähän on ajan kuluminen. HIFK-organisaatiohan oli faneja myöten vielä pari kautta tämän kolmikon lähdön jälkeen pää pilvissä ja itse asiassa Ikan ekalla kaudellakin oltiin pronssiottelussa. Peräkkäin tuli; kulta-hopea-välieräpaikka. Nyt kun on kahlattu pimeydessä vuosikausia, meillä nousee kovaan arvoon kolmevuotisperiodi: sääläreistä ulos-puolivälieristä ulos-finaali/Kulta. Aika inhimillistä sinänsä. Tähänhän on patenttivastaus: Kojo tuli sekaisin olevaan organisaatioon. Mutta tulivatko Keklu, Erkka ja Rami jonkun mielestä sitten viiltävän ammattimaiseen organisaatioon? Hah. Frank ja Kife olivat vallassa ja samaa tasoa he olivat Pentin kanssa. Kojo tuli Pentin jälkeen. Hän sai hyvän paikan aloittaa, mutta ei hän ihmeitä ole tehnyt ennen tätä kautta. Ihan karut tilastot kertovat sen. Olen itse todella tyytyväinen tähän kevääseen ja Kojon osuutta joukkueen menestyksestä ei voi mielestäni irrottaa siitä pois millään kaudella. Ei floppikeväillä, eikä nytkään. Peli kentällä kertoo, että Kojo on oppinut. Tätä menestystä ei voida laskea pelkkien pelaajien piikkiin, vaikka kuinka mieli tekisi. Sanon saman kuin paskakausillakin: valmennus laatii pelitaktiikan, valitsee kokoonpanon ja valmistaa joukkueen myös mentaalisesti. Kojo on tehnyt aivan perkeleen loistavaa duunia tällä alueella pleijareissa, suuret rispektit hänelle siitä ja toivotaan, että torilla tavataan. Syksyllä alkaa kuitenkin Petun aika ja sitä on nasta odottaa tässä samalla, kun ollaan Kojon lähtötunnelmissa. Jos saisin valita, jatkaako Kojo ensi kauden vai tuleeko Petu, ottaisin Petun. Samaan aikaan diggaan sairaasti Kojon nykymenosta. Tällaista tämä on ja saa olla eri mieltä. Tämähän on mielipidepalsta.
 

ultrar

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Arsenal
Erkan ja Ramin jälkeen täällä ei paljonkaan korostettu kuinka loistavan duunin he ja Kekäläinen tekivät. HIFK pelasi kahtena kautena peräkkäin finaalissa. Tämä ylittää selvästi Kojon kolmen kauden suorituksen, vaikka kultaakin tulisi nyt. Mutta jotenkin veikkaan, että Kojoa tullaan yliarvostamaan hänen lähtönsä jälkeen. Toisin kuin Keklua + SW:tä.

Epäilen kyllä kaikkien arvostavan Erkan ja Ramin työtä todella korkealle, silti on muistettava, että heillä oli erittäin kova materiaali myös käytössään, ero sarjan muihin joukkueisiin oli olemassa. Hyvälläkin materiaalilla huonot valmentajat pystyvät häviämään silti. Nyt HIFK:n materiaali on hyvä, muttei mitenkään ylivertainen esimerkiksi jo tippuneeseen Jyppiin nähden. Fiilikset ovay nyt todella positiiviset ja KJ:lle onnea uusissa kuvioissa, Petulle tervetuloa, HIFK pysyy ja miehet vaihtuvat.
 

BOL

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Kekäläisen aikaa ja after-Pena-aikaa ei kyllä voi oikein suoraan verrata toisiinsa. Maailma oli kaiken kaikkiaan ihan eri mesta silloin, jääkiekkoskenestä nyt puhumattakaan. Tämä siis ihan ilman mitään sarvia ja hampaita, vaikka tavallaan paljon yhteneväisyyksiä Kekäläisen aikaan onkin.

Mutta varoittavana esimerkkinä kannattaa kyllä pitää. Elävä esimerkki siitä, miten konvehdista saadaan paska, muttei päinvastoin.

Jalonen on tehnyt hyvää duunia, pelaajat ovat tehneet hyvää duunia, organisaatio on sekin tehnyt duuninsa. Seuran nykytila on eri osasten yhteenlaskettu summa, jossa sanoisin kuitenkin JOUKKUEEN (pelaajat ja valmentajat) tehneen sen suurimman duunin. Ja tulos näkyy nyt. Toivotaan, että kaikki vastaa jatkossakin huutoon ja taso pysyy yhtä korkeana kuin vihdoin tällä kaudella on nähty.
 
Suosikkijoukkue
HIFK
Mutta tulivatko Keklu, Erkka ja Rami jonkun mielestä sitten viiltävän ammattimaiseen organisaatioon?

Keklu ei, Erkka ja Rami kyllä, jos hieman kärjistetään. Keklu ehti vuoden aikana hankkia Nordikselle jo enemmän lupaavia pelimiehiä kuin Moberg koko 90-luvulla yhteensä - mm. Rudi, OJ, Linna jne. - ja mestaruuskaudella oli käytössä avoin shekkivihko. Moberghan jaksoi valittaa, että mestaruus tuli "liian kalliiksi", vaikka 90-luvun laihat vuodet ja Pentin aika 2000-luvulla tulivat varmasti maksamaan moninkertaisesti. 90-luvulla suuret olivat vielä suuria ja tähtisikermällä pärjäsi melko hyvin, mutta tällä vuosikymmenellä mestaruus on mennyt mm. Hämeenlinnaan ja Jyväskylään melko nimettömille nipuille. Yhteistä HPK:n ja Jypin voitoille oli, että kummassakin seurassa tehtiin vuosikaudet pitkäjänteistä työtä ja mestaruus tuli pitkän projektin seurauksena. Ymmärrettävästi me IFK-fanit emme jaksa katsella pitkiä projekteja, vaan vaadimme tulosta heti.

Ei tämä silti poista sitä tosiasiaa, että Jalosen IFK:n kahdet ensimmäiset pleijarit menivät alle odotusten, mutta Nybarikin vasta opetteli UTJ:n hommia ja joutui arvatenkin noudattamaan paljon Keklua tiukempaa budjettikuria. Joukkueessa ei ollut samanlaisia liidereitä kuin SW:llä - Ruuttu, Rafalski, Timonen, Caloun, Jokinen, Davidsson, Thomas - tai Kojolla nyt Peltosen, Vallinin, Riksmanin ja elämänsä kevättä pelaavien Kuhdan ja Lennun myötä.

Jos IFK nappaa kannun tänä keväänä, niin Kojolle kättä lippaan ja vilpitön kiitos seuran palauttamisesta kultakantaan, mutta eihän se tosiaan poista kahden edellisen kevään pettymyksiä. Ehkä kuitenkin auttaa unohtamaan ne tai painamaan jonnekin syvälle muistin syövereihin, minne niiden soisi jäävän ikuisiksi ajoiksi ilman, että ne tulevat takaisin kummittelemaan.
 

JHag

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Leijonat vm. -88 ja -92
Tässä on urheilun hienous: Nenän kahta edellistä kevättä on huomattavasti helpompi käsitellä, kun nyt ollaan finaalissa. Tämä on oikeaoppista liikkeessä olemista - mutta en silti väheksy tunnelmia(ni) silloin, kun oikeasti elettiin viime kevättä. Vähän sama -ja sorry tolkuttoman huono verrokki, mutta tuli ensin mieleen- kun voidaan jälkikäteen sanoa, että 9/11 oli iso tapahtuma, mutta sen jälkeenkin on tapahtunut kovin paljon. Eihän se ollut kuin yhden päivän juttu. Itse kyseisenä päivänä olin absoluuttisen varma, että tämä on suurin yksittäinen uutinen minkä tulen elinaikanani kokemaan. Poislukien alienien ja/tai Jeesuksen julkinen esiintulo. Jolla elettäisiin myös pari päivää. Niin se aika vaan toimii. Nyt on nyt ja hyvältä tuntuu, mutta mitään ei ole vielä voitettu. Menee miten menee, allekirjoittaneelle ei jää pätkääkään ikävä Kojoa. En vaan pysty suggeroimaan itseeni sellaista, mitä en tunne. Kojo on vaihtuva työntekijä, HIFK on HIFK.
 

coolman

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Ajalla on semmonen tapa tuhota muistista ikävät asiat jos on tapahtunut jotain hyvääkin.
Eli vuosien kuluttua muistetaan Kojon Finaali Pelit. Ja sitten jos seuraava Petu-Patu-Pekka epäonnistuu niin kaikki muistelee, "et kyl se nenä vaan oli kova koutsi, kun sai noi edarit pihalle/pelaamaan ja vei meidät finaaleihin monen vuoden tauon jälkeen.."
 

JHag

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Leijonat vm. -88 ja -92
Ja sitten jos seuraava Petu-Patu-Pekka epäonnistuu niin kaikki muistelee, "et kyl se nenä vaan oli kova koutsi, kun sai noi edarit pihalle/pelaamaan ja vei meidät finaaleihin monen vuoden tauon jälkeen.."

Mielestäni HIFK-fanisto on aivan maamme huippua tässä menneisyyden värittämisessä - ihan kaikella rakkaudella ja itsekin mukaan lukeutuen : D. HIFK on joukkue, jonne ei ole helppoa tulla. Ei pelaajaksi, eikä valmentajaksi. Lähtökohta on se, että kukaan ei kelpaa. Sama setti jatkuu ensi kauden ketjussa jälleen kerran. Mutta odottakaapas, kun pelaaja / valmentaja on HIFK:ssa sisällä ja onnistuu. Häntä ei tahdota päästää pois, on perkele sen verran kova luu!

Tässä muistin virkistykseksi, eikä pidä kenenkään loukkaantua:

-Riksman - ei missään tapauksessa riitä ykkösvahdiksi, aivan paska hankinta, sehän on rikki jne jne. Runkosarjassa 32 peliä ja joka ainoassa tärkeässä tilastossa top femmassa: torjuntaprossa, GAA ja sokerina pohjalla otteluiden voittoprosentti, joka oli liigan paras, 75,81%. Nyt playoffeissa neljän ottelun päässä mestaruudesta ja tähän mennessä myös playoffien paras maalivahti. Kärkipaikka pitää toki katsoa jaetuksi Tarkin kanssa: Juusolla on parempi torjuntaprossa ja GAA, Tarkilla on parempi otteluiden voittoprosentti. Juuso 66,6%, Tarkki 71,43%. Toisaalta äärimmäisen tärkeä GAA: Riksman 1,41, Tarkki 1,87. Jos HIFK vie mestaruuden, Riksman on hyvin lähellä SM-liigan kauden parhaan pelaajan titteliä. Tärkein pelipaikka ja voittotilastojen ykkönen. Mutta eipä tosiaan vielä nuolaista. HIFK saa kiittää suurelta osin Riksmania kuitenkin siitä, että nyt ollaan finaalissa

-Kousa - siis kuka tää mikkihiiri on ? No, eipä sen kummempi kuin liigan luultavasti paras kiekollinen pakki, jolla on edessään huikea ura kehityksen jatkuessa. Kousa ei kauan pelaa Suomessa.

-Haataja - need I say more? Valju, vaisu, ei onnistu tosipaikassa. Tehnyt tänä ja viime keväänä yhteensä kahdeksan (8 kpl) playoffmaalia ja ikävä tulee tätä sälliä

-Kuhta - kulahtanut hasbeen, tehnyt viimeksi maalin pleijareissa joskus 5v. sitten. Joo, okei, pelasi hyvän runkosarjan, mutta pleijareissa nukkuu taas. Jahas, taitaa olla viides koko pleijarien pinnapörssissä ja HIFK:n kolmas

-Järventie - tää on joku mamoilija, ei riitä taito eikä fyysisys. Pakkien pinnapörssin kolmonen ja kauden upein taklaus Lukon Rantaseen. Taklaus, joka käänsi sarjan lopullisesti HIFK:lle

Otin tuohon pelaajia, joiden diili on suhteellisen tuore jai joiden diilin järkevyyttä on kyseenalaistettu HIFK:n ilmoittaessa hankinnasta. Kuhdan suhteen puhun tietenkin hänen tulemisestaan juuri tähän joukkueeseen. Lennu ja Ville olivat lämpimästi tervetulleita jo vuonna kilpi ja miekka. Itse olen epäillyt noista kaikkein eniten Kousaa ja Riksmania. Järventietä tajusin pitää hyvänä hankintana, samoin Kuhtaa nykyliksalla. Nythän mies on alipalkattu. Lennu oli mielestäni todella vaisu vielä pleijarien alussa. Nyt hän on lähes korvaamaton. Mahdollisia uusia tulijoita dissataan nyt lujaa, mutta sanotaanpa, että jos sieltä vaikka Hentunen tulisi (ei tietääkseni tule), niin kyllä hänen HIFK-maaleilleen hurrattaisiin ihan apinana. Näin se menee aina.
 

KPL

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo, Q
Mahdollisia uusia tulijoita dissataan nyt lujaa, mutta sanotaanpa, että jos sieltä vaikka Hentunen tulisi (ei tietääkseni tule), niin kyllä hänen HIFK-maaleilleen hurrattaisiin ihan apinana. Näin se menee aina.

Nykyisellä tahdilla noita maaleja tulisi bout yhtä usein, kuin Jonni Vauhkoselle IFK:ssa.
 
Suosikkijoukkue
HIFK
Kärkipaikka pitää toki katsoa jaetuksi Tarkin kanssa: Juusolla on parempi torjuntaprossa ja GAA, Tarkilla on parempi otteluiden voittoprosentti. Juuso 66,6%, Tarkki 71,43%. Toisaalta äärimmäisen tärkeä GAA: Riksman 1,41, Tarkki 1,87.

No joo, Tarkilla on parempi voittoprossa, mutta sehän johtuu siitä, että Bleg on tarvinnut 10 voitettua peliä päästäkseen finaaliin, kun IFK:lle riitti kahdeksan. Tappioita molemmilla veskoilla on yhtä paljon, eli neljä. Ei silti, kovia kundeja molemmat ja huikeassa vireessä. Toivotaan, että Juuso pitää tasonsa paremmin ja että runkosarjassa ja pleijareissa eniten maaleja tehnyt joukkue on lopulta liikaa Tarkille.

edit. Itse asiassa Bluesilla ja IFK:lla yhtä paljon tehtyjä, 35 maalia, mutta IFK tehnyt 2,91 per ottelu, Blues 2,5 per ottelu.
 

BOL

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Kari Jalosesta oli juttu Viikonvaihteen IL:ssä. Laitetaanpa tänne muutamia mielenkiintoisia lainauksia tuosta jutusta (IL. 9.4.2011):

-"Kontrollifriikki on huono sana, mutta on varmasti osa minua, että haluan asioiden menevän niin kuin on sovittu. Uskon valmentamisessa kuriin ja järjestykseen".

-"Haluan näyttää johtajana esimerkkiä omalla ahkeruudella, sitoutumisella ja työllä. Se on ohjenuora, josta pidän kiinni".

-"En ole kovanaama, mutta jos jotain toivoisin itseltäni valmentajana, ehkä empaattisuutta saisi olla joskus mukana enemmänkin".

-"Niin, voin olla pelaajille ehkä vähän raskaskin, kun olen tällainen hoki-idiootti ja aina läsnä".

HAASTAVA HIFK-yhtälö:

-"Aluksi oli myöhästelyjä, huolimattomuutta ja välinpitämättömyyttä".

-"Kiekkoilijan elämässä on päivittäistä harjoittelua ehkä kolme tuntia, mutta myös ne muut 21 tuntia ja vapaapäivät pitää pystyä elämään huippu-urheilijan elämää".

Sitten oli vielä brändin kanssa kamppailu. Voittaa pitäisi, mutta HIFK:n tyylillä - pelaamalla kovaa.

-"Haastava yhtälö se on ollut. Se on selvä, että seuran historia, tyyli ja tapa pitää pystyä ottamaan huomioon, mutta se ei saa olla itseisarvo, vaan voittamisen täytyy olla tärkeämpää".

-"Vaikka en koulussa osannut juuri mitään, niin se jäi mieleen, että kotiläksyt pitää tehdä. Nyt ne on tehty".

Lainaukset siis sanoja Kari Jalosen suusta. Täytyy sanoa, että se kuva, joka minulla on tähän mennessä Kari Jalosesta ollut, käy hyvin ilmi herran sanomisista. Toki täytyy muistaa, että kyseessä on lehtijuttu, joka ei tietenkään ole mikään absoluuttinen totuus. Mutta asiat, joita täälläkin on viimeisten kolmen vuoden aikana käsitelty, käyvät aika hyvin yksi yhteen.

Asennekasvatuksessa on varmasti ollut kaikkein suurin savotta. Eikä muutos tapahtunut hetkessä. Eikä se todellakaan näkynyt heti peliesityksissä kentällä, valitettavasti. Jalosen kertomat myöhästelyt, huolimattomuus ja välinpitämättömyys ovat varmasti suurelle osalle meistä tuttua huttua ihan normaalista työelämästä. Yksikin välinpitämätön yksilö työyhteisössä vaikuttaa aika usein myös monen muun työhön ihan perusduunissa. Vaikutukset ovat varmasti moninkertaiset, kun puhutaan joukkueesta, jossa yhden sluibailu kentällä vaikuttaa myös muiden duuniin. Ja kun urheilu perustuu hyvin pitkälle myös pelaajien fiilikseen ja sitä kautta itseluottamukseen, kyse ei ole ihan pienistä asioista.

Moni tänne kirjoittava on tämän kauden aikana huomannut, että Kojo on selvästi ottanut opikseen menneistä virheistä myös henkilökohtaisella tasolla. Väitän kuitenkin, että suuri merkitys on myös sillä, että pelaajat ovat ihan oikeasti nyt valmiita toteuttamaan niitä ohjeita. Siihen on tarvittu organisaatiolta osoitus siitä, että valmentaja on se, joka käskee. Siihen on tarvittu sekä onnistumisia että suuria pettymyksiä. Siihen on myös tarvittu Ville Peltosta, joka on ollut yksi heistä. Esimerkki, miten vielä 37-vuotiaana ollaan joukkueen paras pelaaja mm. siksi, että asenne on kunnossa. Kaikki, mitä tehdään, tehdään kunnolla.

Mennyt on mennyttä, eikä kukaan voi tuloksellisesti olla tyytyväinen Kari Jalosen ajan HIFK:n menestykseen ennen kuluvaa kautta. Siis, jos katsotaan sijoituksia kauden jälkeen. Mutta, jos tai itseasiassa KUN, joukkue on Kojon aikana sisäistänyt korkean vaatimustason niin itselleen kuin muillekin, se tulee kantamaan myös vuosia Jalosen jälkeen. Pelaajat vaihtuvat, mutta IFK:n joukkue tuskin koskaan tulee muuttumaan sellaiseksi, missä ei olisi pitkäaikaisia runkopelaajia "omasta takaa". Toivon ainakin niin. Nämä pelaajat siirtävät eteenpäin omaa tietotaitoaan, joka on sekoitus niin Kari Jaloselta, Ville Peltoselta kuin kenties monelta muultakin valmentajalta opittuja asioita. Kari Jalosen aikana joukkue joutui opettelemaan pois kulttuurista, missä melkein tai "ihan jees" riitti. Se ei käynyt hetkessä, eikä tulos ollut heti sellainen kuin odottaa ja olettaa sopi. Monta virhettä on tehty sekä yksilö- että joukkuetasolla. Nyt näyttää vahvasti siltä, että virheistä on opittu hyvin laajalla rintamalla.

Mitä väliä sillä lopulta on, miten meni eilen, viime kaudella tai toissa kaudella. Kuka jaksaa enää velloa paskassa ja muistella huonoja asioita, kun me voimme nyt oikeasti pitkästä aikaa muistella hienoja hetkiä tältä kaudelta. Ainoa, millä on merkitystä, tapahtuu tänään, huomenna ja tulevina vuosina. Ja kun meille on nyt osoitettu, että osaavat perkeleet pelatakin, mikään muu kuin täysillä itsensä likoon laittaminen ei riitä. Usein se näkyy tuloksissakin. Ja kun kerran on oppinut voittamaan, miksi siitä haluaisi luopua? Kiva on nuorempienkin pelaajien tulla messiin, kun jengissä on äijiä, jotka ovat joskus voittaneetkin jotain. Meidän IFK:ssa.

Todetaan nyt loppukaneetiksi vielä, ennen kuin joku tulee sanomaan, että mitäänhän ei ole vielä voitettu, että ei olekaan. Mutta finaalipaikka ja varsinkin peliesitykset kentällä ovat huikea saavutus seuralta ja joukkueelta, joka on vuosi toisensa jälkeen hävinnyt aina ne suurimmat ja tärkeimmät pelit.
 

Johannes

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, jääkiekko.
Olen jo päättänyt miten suhtaudun KJ:n aikaan HIFK:n päävalmentajana 2008-11 ja vaihtoehtoja on vielä kaksi.

Jos voitetaan kultaa, niin muistelen aikaa nousujohteisena 3 vuotena, joka huipentui kultamitaleihin keväällä 2011 ja unohdan huonot hetket KJ:n kanssa esim. kaudella 08-09 nanosekunnissa, jos HIFK:n mestaruusjuhlat käynnistyvät parin viikon sisällä.

KJ on silloin yksi päävalmentaja, joka voitti HIFK:n joukkueen kanssa mestaruuden. Ja tosiaan piste.

Jos saadaan hopeat, niin muistelen kautta 10-11 ihan lämmöllä. Eteenpäin on menty, mutta vasta viimeisen kauden aikana menestyksen osalta ja takaraivoon jää ikävästi muistona KJ:sta kaksi menetettyä kautta 08-09 ja 09-10, joista kauden 08-09 jälkeen KJ:n olisi pitänyt saada jo kenkää ja 09-10 meni runkosarjan osalta hyvin, mutta romahdus playoffeissa pilasi kauden. Viimeinen kausi 10-11 pelastaa silloin ainoastaan sen, että KJ poistuu kunnialla Nordikselta, ei enempää.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös