Välierissä tuli tunnetusti kovasti lunta tupaan ja itse näkisin, että Suomi ei ollut valmis pelin alussa USA:n kovaan tempoon ennen kuin ottelu oli jo ohi. Toki Kiprulta paha virhe ekaan maaliin ja sen myötä USA:lle kunnon buusti, mutta yhtä lailla koko Suomen joukkue oli askeleen perässä aina 6-0:aan asti. Pahimpana pakkipari Lepistö-Niskala, joka ei yksinkertaisesti ottanut enää omia miehiään ollenkaan. Mutta mikä idea valmennukselta pistää tämä kaksikko yhteen?
Suomen kompastuskiveksi koitui mielestäni myös se, että Tsekki-peli oli luvattoman löysätempoinen ja näin Suomi ei ollut ollenkaan valmis USA:n haasteeseen. Koko joukkue ja valmennusjohto yllätettiin kovalla tempolla ja suorastaan huikealla pelinopeudella.
Kokoonpanoista voidaan jauhaa myös loputtomasti ja edelleen pysyn kannassani, että Suomi oli huonosti rakennettu ja ketjut hyvin pitkälle väärin roolitettu. Verkkaisia pelaajia tyyliin Peltonen, Lehtinen ja Immonen oli liikaa ja tilalla olisi pitänyt olla ainakin Jokinen ja Bergenheim. Pakistosta puuttui perusluuta tyyliin Väänänen, mutta totta sekin ettei sinne yksinkertaisesti ollut laadukkaita kavereita ja Väänänenkin on varmasti kaukana parhaista vuosistaan. Mutta Niskala, Lepistö ja Kukkonen etunenässä olivat aivan sysipaskoja USA:n pyörityksessä.
Kova koulu oli nämä kisat Suomelle ja suotuisalla otteluohjelmalla ja kohtaamalla heikon ja väsyneen Tsekin päästiin aina välieriin asti. Pronssiin on toki kaikki mahdollisuudet, mutta aika valju maku siitä jää vaikka voitto pronssipelistä tulisikin.