...TosiFani: Kanada-peli oli nautittava ottelu, siitä ei puolta sanaa. USA-ottelu ei kyllä ollut sen jälkeen, kun USA tasoitti 1-1. Suomen peli mureni myös pelitavan osalta aika käsittämättömästi loppupelin ajaksi, joka oli sentään suunnilleen puolet kauden tärkeimmästä pelistä.
Olen osittain samaa mieltä kanssasi, että ongelma oli myös psykologinen ja pelajamateriaalissa. Oli siellä kuitenkin myös puolustajien ylihyökkäämistä ja osa hyökkääjistä alkoi odottelemaan pitkiä avauksia vastustajan sinisellä, myös ykkösketjun laidat. Kuten Sihvonen tämän päivän jutussaan komppaan hänen sanojaan, että "Jalosen on luotava sellainen pelaamisen malli, joka toimii tiukimman mahdollisen paikan hetkellä."Mielestäni tässä ei tapahtunut pelitavan murentumista vaan psykologinen murentuminen, Suomen joukkueessa oli liikaa pelaajia väärissä rooleissa. Tämän kevään joukkueessa oli periaatteessa vain kaksi kentällistä hyviä kansainvälisiä pelaajia, Kapasen kenttä olisi normaalisti ollut hyvä kakkonen tai kolmonen ja Santalan kenttä olisi voinut toimia nelosena. Nyt kansainvälisesti kokemattomat pelaajat joutuivat liian kovan paineen alle, eivätkä pystyneet jatkamaan liikettään ja pelitavan toteuttamista. Eli paineet tekivät pelitavan toteuttamisen mahdottomaksi.
Olen osittain samaa mieltä kanssasi, että ongelma oli myös psykologinen ja pelajamateriaalissa. Oli siellä kuitenkin myös puolustajien ylihyökkäämistä ja osa hyökkääjistä alkoi odottelemaan pitkiä avauksia vastustajan sinisellä, myös ykkösketjun laidat. Kuten Sihvonen tämän päivän jutussaan komppaan hänen sanojaan, että "Jalosen on luotava sellainen pelaamisen malli, joka toimii tiukimman mahdollisen paikan hetkellä."
Tullaanko tässä kohtaa 'johtajuuteen' ja 'itseluottamukseen', joiden olisi pitänyt näkyä penkin takana ja kentällä tehtyinä ratkaisuina? Olemmeko keksineet ikiliikkujan :)?
On tämä ihmeellinen peli tämä jääkiekko. Petteripoika kertoo koko Suomelle kuinka tätä peliä pelataan "oikein" ja petterilahko määkii samaa perässä. Onneksi Venäjän ja Kanadan valmennus eivät ole kuulleet tästä evoluution huipputuotteesta eli petterilätkästä.
Esimerkiksi Bykov tekee lähes kaiken "väärin"..Peluuttaa liian pitkiä syöttöjä(viisikko ei kasassa),hyökkääjä pelaa ylivoimalla siniviivalla,ei peluuta tasaisesti kaikkia yhtä paljon,antaa vallanvälineen vastustajalle(finaali 2009),peluuttaa liikaa parasta pelaajaa,muuttaa taktiikkaa tilanteen ja vastustajan mukaan( trap 2008,kiekosta luopuminen ja vastaiskupeli 2009 finaali,kiekosta luopuminen johtoasemassa ,ei viivelähtöjä viisikkona jne.)
Nämä naurettavat jargonit jostain pelin "rytmeistä" ja jollain rytmillä pelaamisesta ovat sitä itseään eli petterisontaa.
Miltä kuulostaisi tilanteen mukainen pelaaminen eli pelaaja tunnistaa pelitilanteen ja toimii tilanteen vaatimalla tavalla. Kanadalaiset valmentajat jotka ovat oikeasti huippuja varmasti nauraisivat paskaista naurua petteriparan rytmityksille jos vaivautuisivat perehtymään jonkun Hämeeenlinnalaisen B-junnukoutsin ajatuksenjuoksuun.
Ei kai Petteri vaan ole sekoittanut Jukankin aivoituksia, siksi onnetonta oli valmennuksen reagointi pelin sisällä MM-kisoissa.
Ei se että Petteri on urpo mutta se että joku vielä apinoi tätä niin se on vasta jotain.......toki äänestihän joku Toni Halmettakin,..
Elämme taas mielenkiintoisia aikoja. Keskustellaanko laatujuniorituotannon välttämättömästä tason nostosta täällä vai sitten Nuori Suomi-ketjussa vai molemmissa, jää nähtäväksi.
Niin jää. Laitan tähän sinulle jo valmiiksi suuresti ihailemasi Juhani Tammisen mielipiteen Nuori Suomi -systeemistä: "Nuori Suomi saa ansaitsematonta kritiikkiä. Se on raami, jonka puitteissa valmentajat voivat toimia itsenäisesti."
Tuotakin Tammisen mielipidettä saat toistella vaikkapa Nuori Suomi -ketjussa samalla, kun etsit sitä monen, monen jatkoaikalaisen sinulta edelleen odottelemaa Nuori Suomi -aiheista sitaattia Jukka Jaloselta.
Itse pidän ennemminkin rikkautena sitä, että joukkue pystyisi pelaamaan kahdella eri pelikirjalla ja vaihtamaan luontevasti sitä jopa kesken otteluiden. Käytäntö on varsin tuttu monissa muissa pallopeleissä, että on harjoiteltu pelaamaan useammalla tavalla.
Jääkiekossa ei taida tämmoisia velhoja montaa olla?
Fudiksessa tämmoinen pelikirjamestari oli tämä "Hortalezan viisas mies" Aragones. Jokainen muistaa viime EM:issä Espanjan iloisen hyökkäyspelin, joka Italia-pelissä muuttui täydelliseksi pelin jäädyttämiseksi ja taas hienoksi hyökkäyspeliksi. Hyvin tuloksin.
Jääkiekossa ei taida tämmoisia velhoja montaa olla?
Viimeöisen Detroit-Anaheim ottelun perusteella pystyn nimeämään kaksi velhoa jääkiekon parista. Anaheimin Randy Carlyle peluutti joukkuettaan kolmella rytmillä eli myös paljon viivelähdöillä. En ole ennen nähnyt Carlylen peluuttavan niin kiekollista peliä kuin viime yönä.
(...) Yv:t, av:t ja 4vs4 peliä en rekisteröinyt pelirytmisilmällä.
Tässä lieneekin nyt selitys Anaheimin tippumiselle. Doug Sheddenin havumetsien jääkiekon tapaan alivoimaa ei pelattu useammalla rytmillä eikä viivelähdöin. Petteri perkele on siis ollut oikeassa kaiken aikaa ja muut vaan täysin tietämättömiä!Ihmeellistä, ettet huomannut alivoimaa pelatun kahdella tai kolmella rytmillä, viivelähdöistä nyt puhumattakaan. Jo ovat pelikirjat sekaisin.
Ihmeellistä, ettet huomannut alivoimaa pelatun kahdella tai kolmella rytmillä, viivelähdöistä nyt puhumattakaan. Jo ovat pelikirjat sekaisin.
Viimeöisen Detroit-Anaheim ottelun perusteella pystyn nimeämään kaksi velhoa jääkiekon parista. Anaheimin Randy Carlyle peluutti joukkuettaan kolmella rytmillä eli myös paljon viivelähdöillä. En ole ennen nähnyt Carlylen peluuttavan niin kiekollista peliä kuin viime yönä.
.
Velho tai ei, mutta Anaheim hävisi laukaukset jokaisessa ottelussa pudotuspelien aikana. Detroitia vastaan usein varsin selvästi.
Ilman Jonas Hillerin huippuvirettä joukkueen pelit olisivat päättyneet jo San Jose sarjaan.
En laittaisi tuota Anaheimin menestystä pelikirjan ansioksi kuin osittain. Tällä kertaa heidän maalivahtipelinsä oli kyllä enemmän kuin puoli joukkuetta.
Minusta Anaheimin pakeista Pronger ja Niedermayer näyttivät ajoittain niin väsyneiltä liikojen peliminuuttien takia, että lepäsivät hetken oman maalin takana kiekon kanssa. Voi sitä tietysti kutsua viivelähdöksi, jos haluaa.
Lihaani käytti tuota nimitystä velho valmentajasta, jolla on pelikirjassaan käytössä useampi kuin yksi pelitapa.
Minäkään en laittanut pelikirjojen syiksi tai ansioiksi yhtään mitään. Totesin vaan sen Detroit-Anaheim ottelun suorana seurattuani, että Detroit ei lähtenyt hyökkäyksiinsä 5vs5 pelissään kuin kahdella rytmillä (nopealla ja puolinopealla). Anaheim hyökkäsi kolmella rytmillä (nopealla, puolinopealla ja viivelähdöillä). Aiemmin, kun olen seurannut Detroitin ja Anaheimin pelejä, niin pelitavat ovat olleet niillä päinvastoin. Detroithan on ollut tunnettu paljoista viivelähdöistään. Tammikuulla, kun katsoin Detroit-Dallas pelin myös suorana, pelasi Detroit perinteistä kolmen rytmin jääkiekkoaan.
Nämä pelitapa-asiat on hyvin yksinkertaista tunnistaa ja seurata, jos tuntee jääkiekkoa pelinä edes auttavasti.
Detroitin pakit Lidströmin, Kronwallin ja Rafalskin johdolla pistivät itseään ja laattaa liikkeelle samaan tapaan kuin Tamin ja RD:n pelikirjoissa on kirjattu eli nopeasti ja puolinopeasti.
Eikö se ole kuitenkin kestämätön ristiriita maajoukkueen sisällä, että RD:n pelitapaan ei kuulu hitaat lähdöt ja päävalmentaja Jukka Jalosella ne kuuluvat. Pitäisikö Dufvan jäädä tosiaan pois maajoukkueen toiminnasta kauden 09-10 ajaksi, kuten Petteri Sihvonen ehdotti Urheilulehdessä, joka ilmestyi 14.5.2009. Eikö se tuottaisi optimaalisen tuloksen, jos kaikki maajoukkueen valmentajat jakaisivat saman mielipiteen pelitavasta. Voiko Dufva mitenkään olla sataprosenttisesti maajoukkueen harjoituksissa ja peleissä mukana, jos hänen selkärangastaan lähtevä pelitapa on erilainen kuin Jukka Jalosella.
Jos kysyit minulta, niin Dufva jatkakoon ilman muuta Jukka Jalosen ja Timo Lehkosen kanssa valmennuskolmikossa. Jalonen päättää maajoukkueen pelitavan. Lehkonen ja Dufva tuovat omat näkemyksensä pelitavoista ja varmasti tukevat Jalosen päätöksiä.