Jatkoajan leffakerho

[Pula-ajan Tretjak]

Oma arvosana 8.5, suosittelen.

Oma arvosananani on 9. Suosittelen myös.

Elokuvan parasta antia on sen tunnelma. Siinä ollaan jatkuvasti haikeassa moodissa, jossa tyyli vaihtelee taiteellisen kauniista maisemasta ja rekvisiitasta rujoon väkivaltaan ja jännitykseen sekä kauhuun. Tunnelma sopii täydellisesti myös modernimpaan kuvaustyyliin, kuten elokuvan alun kohtaus huippunopeuskameroilla kuvattuina.

Tarina on loistava. Ajan hengen taltiointi on loistava. Toteutus on kerrassaan mainio. Muutama pikku idiotismi elokuvassa mielestäni on, mutta se jäänee jokaisen omaan harkintaan. Ne nimittäin voivat olla aivan hyvin omia henkilökohtaisia mieltymyksiäni tai inhoa.

Elokuvassa on ranskalaisittain loistava näyttelijäkaarti, mutta kuin kirsikkana kakun päälle yksi kaikkien aikojen kamppailulajisensaatioita elokuvamaailman puolelta, Mark Dacascos. Mies on erittäin vakuuttava kaikessa mitä tekee, myös tässä.

Katsokaa, vaikka suurin osa teistä onkin elokuvan jo varmasti katsonut.

 

[Vintsukka]

Coenin veljesten Burn After Readingin katsoin muutama päivä sitten, ja leffa iski mukavasti. Loistavaa mustaa komediaa ja uskomattomia mutta silti jotenkin todentuntuisia hahmoja.

Noista kauhuleffoista en yleensä hirveästi perusta, mutta espanjalainen Tesis teki vaikutuksen. Tuli muistaakseni joskus tv:stä R&A-leimalla varustettuna. Harmi vaan että tätä ei taida löytyä suomiteksteillä mistään, omassa DVD:ssäni on vaan englanninkieliset tekstit.

 

[Mr. Walker]

On hiukan ristiriitaiset ajatukset näin etukäteen. Kymmeneltä alkaa nimittäin Silver-elokuvakanavalta englantilaisleffa "The Killing Of John Lennon".
Vanhana Beatles-fanina en oikeastaan haluaisi katsoa koko juttua, mutta toinen minäni on toista mieltä.
Elokuvaa on kehuttu kovasti kyseenalaisesta aiheesta huolimatta. Luin pikaisesti muutamia englanninkielisiä arvosteluja ja ne olivat järjestään hyvinkin positiivisia.
Jonkinlainen psykologinen ristiretki Mark David Chapmanin pään sisään on ilmeisesti odotettavissa. Luulen, että uni ei tule ihan heti silmään tämän leffan jälkeen. Saattaa herättää meikäläisessä suuriakin tunnekuohuja. Mutta mihin suuntaan. Kohta se nähdään.
Tässä leffan traileri:
http://www.youtube.com/watch?v=WogBtEXXr9o

 

[Pappa1]

Eilen tuli katsottua Canalilta "Signal" ja kylläpä oli sekava. Ketkäköhän oli päänäyttelijät tässä elokuvassa? Tulee mieleen se brittiläinen elokuva, jossa päänäyttelijänä toimii sama mies kuin "Lontoo tulvii"-elokuvan "ympäristöprofessori". Katsomalla selviää eli näyttelijä oli Robert Carlyle. Ja samalla selvisi elokuva eli 28 Weeks Later. Siis näissä kahdessa elokuvassa pelkkää tappamista vailla järkeä. Tässä Signalissa, TV lähettää jotain aaltoja, jotka sekoittavat ihmisten arvot normaalista käyttäytymisesta ja alkavat tappamaan ohi kulkijoita ts. ketä vaan. 28 Weeks Laterissa taas sitten jokin virus saa ihmiset sekoamaan ja heistä tulee verenhimoisia.

Tässä Signalissa näytetään aina muutaman henkilön tapahtumia kerrallaan ja suurin osa heistä kuolee.

Nämä kaksi taitaa sitten olla niitä "Aivot narikkaan" elokuvia.

 

[leivoja]

Tänään sitten Miehet jotka vihaavat naisia. Odottavan aika on ollut melkoisen pitkä, eikä sitä ole yhtään lyhentänyt näkemäni pätkät elokuvasta. Täytyy vain toivoa, että odotukset eivät ole nousseet liian suuriksi.

Tuo The Signal on itselläni vielä kovalevyllä, mutta luotettavat tahot ovat kehuneet sitä. Käsittääkseni Stephen Kingin The Cell ei ole sama tarina, vaikka yhtäläisyyksiä onkin. The Cell -filmatiosintia ohjaa parhaillaan Eli Roth.

 

[sampio]

Tämän ketjun innoittama katsoin viime viikolla Kala nimeltä Wandan. En ollut rekisteröinyt tuota leffaa juuri mitenkään ennen viime viikon jutusteluja, ja ensimmäiset mielikuvat rakentelin näiden viestien perusteella. Alku oli hiukan hakemista, kun rehellisesti sanottuna kasarikammo on aikamoinen. Huono juttu tietysti klassikoita ajatellen, mutta jotenkin nuo muutamat telkussa jatkuvasti pyörivät uusinnat ovat saaneet fiiliksen koko vuosikymmentä kohtaan aika negatiiviseksi, siis leffojen osalta.

Alun hakemisen jälkeen ja Klinen tulkintaan sopeutumisen jälkeen pääsin menoon mukaan, ja kyllähän sieltä aika monet naurut irtosi. Cleese nyt vain on tajuttoman kova jätkä, ei voi mitään, ja Palin oli myös hyvä. Klinestä aloin loppua kohden jo pitääkin, vaikka en täysin ymmärrä, kuinka tuosta on voitu Oscar myöntää.

Jollain tapaa vain tuossa brittihuumorissa osataan ottaa hetkestä irti todella paljon. Esim. se lopun lentokenttäkohtaus, jossa Palin kostaa Klinelle, oli aivan huikea. Vaikka sen on nähnyt eri muodoissaan useasti, mun huumoriin iskee tuollaiset kohtaukset. Sama juttu Cleesen tanssisessio ja riisuutuminen tuttavansa kämpällä, periaatteessa tuttu kuvio, mutta kai se vain on niin eri asia, kun homman suorittaa ylvään oloinen brittijuristi kuin joku puolihönö salainen agentti.

Lyhyesti, oikein hyvä ja ajan hammasta kestänyt komedia. Minä en yleensä lämpene vanhoille leffoille, mutta tämä oli reilusti parempi kuin yksikään viime vuosien uusista komedioista, joita olen katsonut. Ja minä sentään olen tietoisesti vältellyt näitä uusia parodioita. Itse laittaisin piirun verran Monty Pythonin suuntaan, Cleese ja Palin sen tekee.

 

[ms.qvist]

Tuossa jokin aika postitse saapui tilaamani Juno ja tänään sain sen sitten dvd-soittimeni kelkkaan ja intouduin katselemaan sitä. Leffaa oli kovinkin kehuttu mutta tietyssä mielessä kuitenkin lähdin liikkeelle varautunein mielin mutta tämä tunne karisi mielestä hyvin pian. Vaikka leffaa mainostetaan komediana (ja onhan se sitä) mutta kyllä siinä aika vahva draamankin kaari on mukana eli se ei ole pelkkää komediallista koheltamista, ja ehkäpä tästä johtuen leffa kolahti kyllä minuun ja nautin sen katsomisesta todella paljon, paljon enemmän kuin alkuun saatoin kuvitellakaan. Ja pakko tunnustaa Ellen Page Junona oli loistava viileän itsevarmana teininä. Toisella tavalla loistava kuin samana vuonna filmatisoitu An American Crime, jossa hän myös oli pääosassa.

vlad.

 

[Pappa1]

Kattelin tuon Get Shorty- pätkän subilta ja ihan hauskahan se oli.

Kysynkin nyt teiltä, että tietääkö kukaan muuta elokuvaa, jossa Dennis Farina tai Get Shortyssä Ray Barboni näyttelisi yhtä humorisesti kuin edellä mainitussa elokuvassa ts. onko muuta komedia pätkää, missä Dennis Farina esiintyisi?

IMDb:ltä noita leffoja näkyy, mutta ei viitsisi selata kaikkia.

Minulle tämä Ray Barboni oli kuin piste i:n päälle esim. vessakohtaus "Fuck, fuck, fuck, fuck, fuck, fuck..." tai limusiinikohtaus: "I`m coming from fucking Miami and you want to show me some fucking beach?" Youtubessakin on pätkä leffasta:

"I'm Ray Barboni from Miami" http://www.youtube.com/watch?v=8RHBOfM9CFQ

 

[Finnish Isles]

Guy Ritchien Snatchissa Farina ainakin on oma railakas itsensä, vaikka ei muistaakseni ruutuaikaa ylettömästi saakaan.

Tubessa on jonkinlainen kollaasi miehen osuudesta tuossa filmissä, mutta jätä toki väliin mikäli haluat koko leffan katsoa:
http://www.youtube.com/watch?v=aikIr6p9Dtg

 

[Kulttimörkö]

Tilasin Video Divarista erään Tom Hanksin komedioista. Kyseessä on Polttarit. Tarjoan teille ystävällisesti kyseisen elokuvan trailerin. Tämä vuodelta 1984 on jäänyt nuoruudesta mieleeni ja nyt päätin hommata sen puhtaasti nostalgisista syistä.

 

[Finnish Isles]

Tilasin Video Divarista erään Tom Hanksin komedioista. Kyseessä on Polttarit. Tarjoan teille ystävällisesti kyseisen elokuvan trailerin. Tämä vuodelta 1984 on jäänyt nuoruudesta mieleeni ja nyt päätin hommata sen puhtaasti nostalgisista syistä.

Hyvä veto kyllä ja palautti itselleni mieleen toisen samantyylisen pläjäyksen tuolta ajalta, jolle tuli myös pentuna naureskeltua eli Autokoulun Apuluokka. Taattua kasarilaatua molemmat, tuossa jälkimmäisen traileri

 

[Pappa1]

Guy Ritchien Snatchissa Farina ainakin on oma railakas itsensä, vaikka ei muistaakseni ruutuaikaa ylettömästi saakaan.

Tubessa on jonkinlainen kollaasi miehen osuudesta tuossa filmissä, mutta jätä toki väliin mikäli haluat koko leffan katsoa:
http://www.youtube.com/watch?v=aikIr6p9Dtg

Thanks, täytyy tsekata. Enkä katsonut pätkää, sillä haluan hänen esiintymisensä tulevan "yllätyksenä". Juu eihän Get Shorty -elokuvassakaan kauheasti näkyvyyttä saa, mutta varastaa silti show:n.

 

[leivoja]

Män som hatar kvinnor

Odotukseni olivat kovat, mutta...ne täyttyivät. Stieg Larssonin Millennium-trilogian ensimmäisen kirjan filmatisointi yllätti oikeastaan lähes jokaisella osa-alueella.

Kirjan/elokuvan juonta ei varmasti monelle tarvitse selitellä, joten siirryn suoraan asiaan. 650 sivuinen teos on kääntynyt Nikolaj Arcelin ja Rasmus Heisterbergin käsissä erinomaiseksi elokuvakäsikirjoitukseksi. Elokuvassa on periaatteessa melko orjallinen langoitus kirjaan nähden, mutta muutama typistys on tehty. Kalle Blomqvistin naisseikkailut ovat minimissä ja väkivallan osalta pallo on heitetty katsojalle. Esimerkiksi raiskauskohtaukset ovat tyylikkäästi toteutettuja, mutta ilman itsetarkoituksellista mässäilyä tavoitteeseensa osuvia.

Onnistut ratkaisu, joka kruunataan erinomaisella intensiteetillä ja todella hyvillä roolituksilla. Mikael Blomqvistia näyttelevä Michael Nyqvist on osalle tuttu Klaus Härön leffoista ja ainakin Moodyssonin Kimpassa -rainasta. Lisbeth Salander on hieman tuntemattomampi Noomi Rapace ja aina sikaa näyttelevä Peter Andersson on Lisbethin holhouksesta vastaava sovinistipaskiainen Nils Bjurman. Nuo kolme ovat sellaisessa vedossa, että kateeksi käy.

Miehet jotka vihaavat naisia on vuoden sisään toinen kirjafilmatisointi, joka selkeästi kumoaa sen väitteen, että kirja on aina tuhat kertaa parempi kuin elokuva. Lisbeth on juuri sellainen kuin itse kuvittelin, eikä Nyqvist ole yhtään sen kauempana Mikael Blomqvistista. Niels Andre Oplev on varmistanut tämän leffan ansiosta oman, tulevan paikkansa isojen patojen ääressä.

Missä on se päivä, jolloin suomalaiset yltävät edes lähelle samaa tunnelmaa ja taitotasoa kuin tässä(kin) filmissä muiden pohjoismaisten toimesta ylletään?

**** ja snadi puolikas / 5

 

[Rinksu]

Kala nimeltä Wanda on meikäläisenkin mielestä loistava komedia. Cleese, Palin ja Curtis tekevät erinomaiset roolisuoritukset ja Kline (joka osaa joskus olla varsin rasittava sen ylinäyttelemisensä kanssa) on tällä kertaa erinomainen. Wandan vahvuus löytyy noiden näyttelisuoritusten lisäksi erinomaisesta käsikirjoituksesta.Monty Python-tyylin huumorista pitäville ja vielä leffan jostain syystä missanneille suosittelen minäkin. Peittoaa nasevalla huumorillaan nykyajan törkykomediat 100-0.

Rec tuli tuossa katseltua joku aika sitten. Kehujahan ko. leffalle on sadellut, mutta suoraan sanoen itse en pitänyt. Alkaen siitä, että inhoan käsivarakuvausta. Jos leffassa olisi sitten oikeasti ollut jotain muuta, olisin voinut pitääkin. Mutta kun tarina olikin sitten se sama miljoonaan kertaan kuvattu, niin jäljelle ei omalla kohtaa jäänyt kuin pahoinvointi käsivarasta. Kaksi tähteä lähtee muutamasta mukavan piinavasta hetkestä.

 

[sampio]

Coenin veljesten Burn After Readingin katsoin muutama päivä sitten, ja leffa iski mukavasti. Loistavaa mustaa komediaa ja uskomattomia mutta silti jotenkin todentuntuisia hahmoja.

Joo, tykkäsin minäkin. Varsinkin Pitt oli mainio roolissaan. Voi olla, että sen poikkeavuus normaaleista Pittin rooleista herätti enemmän huomiotani, mutta kuitenkin. Loistava hönö. Malkovichilta ei taida huonoja suorituksia tullakaan ja Clooney on vähän kuten Pitt, eli tajuttoman hyvä näyttelijä, joka saa kuitenkin kantaa taakkanaan ulkonäköään.

Seuraavassa pientä spoileria:
Chadin kuolema oli aika tyly, ja harmitti hiukan, että niinkin kiinnostavan hahmon tarina loppui ensimmäisenä. Se hönön ilme oli aika koominen juuri ennen laukausta. "Joo, minä se vaan täällä kaapissa piileskelen. Ei tässä mitään, taidankin tästä lähteä" Hymy - naps.

 

[Miguel]

Miehet jotka vihaavat naisia on vuoden sisään toinen kirjafilmatisointi, joka selkeästi kumoaa sen väitteen, että kirja on aina tuhat kertaa parempi kuin elokuva. Lisbeth on juuri sellainen kuin itse kuvittelin, eikä Nyqvist ole yhtään sen kauempana Mikael Blomqvistista.

Vahvasti eri mieltä. Lisbethin näyttelijä osuu minunkin mielestäni täysillä maaliin, mutta siihen jäävät todelliset onnistujat. Nyqvist on ainakin tässä roolissa sellainen perusruotsalainen laiskanpulskea, poissaolevan oloinen ja jopa iloinen jurrikka, joka ei istu sitten yhtään tinkimättömän ja itsepintaisen toimittajan rooliin. Sama päti Erika Bergeriin, se vähä mitä hän elokuvassa esiintyi. Sori, jos olisin Millenniumin kustantaja, tällaiset ihmiset pysyisivät kaukana toimituksesta.

Parhaimmillaan filmatisoinnissa maalailtiin synkeitä tunnelmia, mutta vain hetkittäin. Yleisilme on liian valoisa kirjojen sävyyn nähden, en millään tavoittanut elokuvasta Larssonin kirjojen tunnelmaa. Elokuvateollisuuden näkökulmasta tietysti ymmärrettävää, ettei katsojia lähestytä millään super-angstisella otteella á la Unelmien sielunmessu, vaan katsojien pitää voida suositella pätkää herkkähipiäsemmillekin viihteen ystäville.

Juonen sovittelun puolesta leffa oli ok, joskin keskinkertaiseen massaan hukkuva. Toisin kuin Larssonin kirjat.

 

[ms.qvist]

Paynesta pienellä aasinsillalla Hitmanin kautta ranskalaiseen Frontier(s)iin. Ohjaaja Xavier Gens palasi kotimaahansa pahasti floppanneen Hitmanin jälkeen ja löi jokaiselle sellaisen kapulan suuhun, että varmasti hiljenee.

Tulipa hankittua ja katsotua kyseinen pätkä. Kieltämättä hyvin mielenkiintoinen elokuva ja peittoaa nämä uudemmat SAW-tuotannot kevyesti.

Elokuvassa esitettiin kieltämättä mielenkiintoista ja brutaalia väkivaltaa ja sadismia - näiltä osin leffa ei ehkäpä sovellu herkkämahaisille. Eikä vegaaneille - vai miltäpä tuntuisi jos lautaselle leikattaisi siivu grillattua kylkeä talon tapaan...

Ainoa asia joka ajoittain hitusen haittasi oli pienoinen psykologisen otteen ajoittainen puuttuminen. Toisaalta perheaterialla välittynyt henki korvasi ainakin osittain tämän puutteen. Isästä tuli jotenkin mieleen nämä muutamat pinnalle nousseet insestitapaukset vaikka tällaisella toiminnalla ei roolia elokuvassa ollutkaan.

Karu elokuva, karuin näyttelijöin - en tunnistanut heistä ainoatakaan mutta kelvollisesti suoriutuivat rooleistaan.

Pitänee tutustua näihin muihinkin ranskalaispätkiin, jos nyt sattuvat löytymään paikallisesta Anttilasta - tilaamaan tuskin niitä ihan heti ryhdyn.

vlad.

 

[Mahtiankka]

Pitänee tutustua näihin muihinkin ranskalaispätkiin, jos nyt sattuvat löytymään paikallisesta Anttilasta - tilaamaan tuskin niitä ihan heti ryhdyn.

En tiedä lasketko Haute Tension - Switchblade Romancen listalle, lienee kuitenkin jo huomattavasti vanhempi pätkä, mutta sellaisen ostin eilen Joensuun Anttilasta edullisesti. Kuului 3 elokuvaa / 10 euroa kampanjaan, tiedä sitten millaiset valikoimat muualla kyseisessä kampanjassa on. Myös mainio Hard Candy tuli samaiseen settiin otettua.

 

[Jj]

DVD-alelaarien äärellä usein vastaantullut leffa Cloverfield tuli canalilta ja sepä osoittautui yllättävän toimivaksi scifi/kauhuelokuvaksi. Totetutustapa on kai pöllitty siitä Blair Witchistä mitä en ole nähnyt mutta so not. Käsikameratyylisesti kuvattu leffa kertoo siis ökkömöttiäisen hyökkäyksestä Manhattanille ja parista taviksesta kaaoksen keskellä.

Sen sijaan 3:10 to Yuma oli aika käsittämätön. Ei nyt mikään Blueberry mutta päähenkilö Russel Crowen hahmo teki niin outoja valintoja että loppua kohden sitä vain ihmetteli että mitä v... toi nyt tekee.

Ranskiksista kun oli juttua niin Hinnasta viis oli ihan leppoisa romanttinen komedia, toki ilman Audrey Tautouta tuskin olisin tuota katsonut loppuun. Mainittu Susien klaani löytyy myös omasta levyhyllystä ja hämmentävästi pari muutakin ranskankielistä leffaa, ei nyt tosin mitään auteur-kamaa.. Delicatessen, Dobermann (Tarantino-tyylinen räiskintä) ja B13 - 13th District, kevyesti scifihenkinen toimintapätkä, missä pääosassa parkour(in kehittänyt kaveri).

 

[Sivustakatsoja 8-)]

Katsoin eilen Canalilta nauhoittamani leffan "Arn, temppeliritari" josta mielestäni taannoin mainittiin että oli kallein ruotsissa tai skandinaviassa koskaan tehty pätkä. Kestoa 2h15min, suurin osa junnaa vähän tai vähän enemmän paikallaan. Hienoa kuvausta ja maisemaa kyllä on mutta se loppu. Leffa loppuu enemmän tai vähemmän kesken eli ei tule mitään varsinaista loppuratkaisua. Ehkä pari tuntia voi käyttää paremminkin jonkun toisen elokuvan parissa...

 

[sampio]

Katsoin eilen Canalilta nauhoittamani leffan "Arn, temppeliritari" josta mielestäni taannoin mainittiin että oli kallein ruotsissa tai skandinaviassa koskaan tehty pätkä. Kestoa 2h15min, suurin osa junnaa vähän tai vähän enemmän paikallaan. Hienoa kuvausta ja maisemaa kyllä on mutta se loppu. Leffa loppuu enemmän tai vähemmän kesken eli ei tule mitään varsinaista loppuratkaisua. Ehkä pari tuntia voi käyttää paremminkin jonkun toisen elokuvan parissa...

Arn-leffat olivat valitettavasti puitteistaan huolimatta hiukan pettymyksiä meikäläisellekin. Omat odotukset toki pohjautuivat loistavaan trilogiaan, mutta leffoja katsellessa tuli mieleen sekin, että eihän näissä edes pysy perässä, ellei ole lukenut kirjoja. Ihan ok paketti nuo leffatkin ovat, jos nyt aihepiiri kiinnostaa, mutta ei täyttänyt omia odotuksiani kuin paikoin.

 

[Jokerinho]

Sen sijaan 3:10 to Yuma oli aika käsittämätön. Ei nyt mikään Blueberry mutta päähenkilö Russel Crowen hahmo teki niin outoja valintoja että loppua kohden sitä vain ihmetteli että mitä v... toi nyt tekee.

Itse tykkäsin eikä yksikään päätös, mitä Ben Wade teki jättänyt miettimään, että mitä v****a. Crowe & Bale kaksikko toimi.

 

[-OO-]

Katsoin eilen Canalilta nauhoittamani leffan "Arn, temppeliritari" josta mielestäni taannoin mainittiin että oli kallein ruotsissa tai skandinaviassa koskaan tehty pätkä. Kestoa 2h15min, suurin osa junnaa vähän tai vähän enemmän paikallaan. Hienoa kuvausta ja maisemaa kyllä on mutta se loppu. Leffa loppuu enemmän tai vähemmän kesken eli ei tule mitään varsinaista loppuratkaisua. Ehkä pari tuntia voi käyttää paremminkin jonkun toisen elokuvan parissa...

Aika köykäisiä esityksiä nuo Arn-leffat ovat komeista puitteistaan huolimatta. Ihan samaa mieltä kaikista noista asioista mitä mainitse ja voisin vielä lisätä sen verran että pääosanesittäjä on kyllä harvinaisen karismaton pönöttäjä. Hyvä näytteliä olisi voinut edes jotain pelastaa mutta nyt ei edes näyttelijöistä ole apua.

 

[Orava]

Sen sijaan 3:10 to Yuma oli aika käsittämätön. Ei nyt mikään Blueberry mutta päähenkilö Russel Crowen hahmo teki niin outoja valintoja että loppua kohden sitä vain ihmetteli että mitä v... toi nyt tekee.

Ai joku muukin on erehtynyt katsomaan Blueberryn. Olen edelleen sitä mieltä, että siinä on huonoin ikinä katsomani elokuva.
Mielestäni taasen 3:10 to Yuma oli loistava ja genrestään mukavasti poikkeava elokuva. Meikäläiseen iskee muutenkin tollaset "sankari leffat". Croven hahmon lopussa tekemät ratkaisut eivät välttämättä kaikkein uskottavimmat ole, mutta muuten hahmo oli mielestäni todella uskottava ja loistava suoritus. Niin ja Bale on myös todella hyvä puolikuolleena paimenena.

 

[ms.qvist]

Patonkien kauhistelupätkät ovat ajaneet muutenkin jo täysin ohi jenkkihapatuksista. Jos tuollaisesta menosta tykkää niin suosittelen katselemaan ainakin leffat À l'intérieur ja Martyrs joiden kohdalla meinasi alkaa jo itsellekin riittää, ovat meinaan to-del-la tylyjä pätkiä.

Nyt on kumpainenkin leffa pistetty tilaukseen. À l'intérieur tulee tuossa pikapuolin (olettaisin) mutta Martyrs vasta toukokuun puolella kunhan leffan dvd-versio on julkistu kotomaassamme. Mitä nyt arvioihin tutustuin niin vaikuttavat "mielenkiintoisilta" ja hyvin tylyiltä leffoilta - katsotaan ovatko vielä Frontier(s)iakin rankempia...

vlad.