Naisen logiikkaa, tositapauksia elävästä elämästä

[obi-wan]

Kymmenen pisteen kysymys: millä riita olisi vältetty? Vastaus: sillä, että mies olisi heti palaverin päätyttyä lähettänyt tekstarin, jossa ilmoittaa, että palaveri venyi ja että käy vielä pikaisesti parilla työkavereidensa kanssa.

Kotipizza? Tai sitten kutsumalla kaverit kotiin juomaan kaljaa. Olis tullut pojille halvemmaksikin.

 

[Trenchtown]

Teoriassa kyllä, mutta pari tuntia odoteltuani olin jo sen verran kiukkuinen, ettei kärsivällisyys riittänyt.

Ei mieheen se kiukuttelu tehoa. Viestisi perille meneminen tehostuu huomattavasti, kun mainitset asiasta vasta kotona, silmästä silmään, rauhallisesti. Jos äijä ei ole ilmoittanut mitään, on hänelle pakko tulla viimeistään kotiovella järjettömän paska fiilis, kun itse on ollut parilla niin, että toinen odottaa kotona nälissään ja varmasti surullisena siitä, että yhteinen suunnitelma on hänen toimestaan jälleen kerran (?) kussut lahjakkaasti.

Kun saa seurustelukumppanin ajattelemaan haluamaansa asiaa niin, ettei ole tarvinnut edes mainita koko asiasta, niin silloin voidaan sanoa homman menneen ns. putkeen. Syyllisyydentuskissaan se olisi valmistanut sulle herkullisen illallisen, laskenut kylvyn, hieronut hartiat ja lukenut vienolla äänellä sulle runoja kynttilänvalossa koko illan.

 

[Janiz80]

Keskustelun olisi voinut lopettaa tuohon ja jatkaa sitä sitten rakentavassa hengessä kahden, jolloin voi kertoa olevansa pettynyt miehen käytökseen ja toivovansa asiaan muutosta. Menee pirusti paremmin perille livenä ja antaa miehelle muitakin vaihtoehtoja, kuin sen, että menettää hermonsa eikä pysty enää ajattelemaan muuta kuin omalta kantiltaan.

Tästä alkoikin sitten se naputtaminen. Puhelimessa, tietenkin.

Pystyn samaistumaan tuohon tapahtumaan kyllä täysin. Olisi todennäköisesti itsekin tullut sanottua pari ylimääräistä sanaa. Kyllä se vaan on kohtalaisen vaikea pidätellä kiukkuaan, kun on itse odotellut tunteja toisen palaavan, sitten saa itse otettua selville tämän olevan kaljalla kavereiden kanssa.

Tottakai kaljalla voi käydä kavereiden kanssa, tosin jos samalla teilataan yhteinen suunnitelma, niin ollaan jo tuossakin hakoteillä. Ja se yhteisen suunnitelman yksipuolinen purkaminen nyt viimeistään pitäisi olla se herätys sille ukolle, että ilmoittaisi nöyrästi tilanteensa ENNEN kuin emäntä kotona raivostuu.

Varsinkin, kun se odottaa yksin kipeänä kotona maaten.

 

[Leicester]

Kymmenen pisteen kysymys: millä riita olisi vältetty?

Todennäköisesti ei millään. Joillakin ihmisillä tuollaiset "unohdukset" ovat jokaviikkoisia. Tietenkin oikeanlaisella "koulutuksella" pystytään tuotakin tunneälyn osa-aluetta parantamaan. Tavallisinta tämä on ns. ylisosiaalisilla ihmisillä, jotka saattavat vahingossa buukata vaikka kolme tapaamista päällekkäin. Sosiaalisuus kääntyy tässä itseään vastaan. Kaveripiirissäni on parikin tälläistä tapausta.

Omalta puoleltasi olisit voinut helpottaa tilannetta pienellä tarkistavalla tekstiviestillä. Se olisi todennäköisesti sytyttänyt se oikean lampun miehesi päässä.

 

[pettter]

Noh, ei kait tuo nyt niin iso juttu ole. Tietenkin miehen olisi kannattanut ilmoittaa, että menee myöhempään. Tuo miehen ehdotus myöhäisestä ruokailusta kuulostaa kyllä kanssa ihmeelliseltä.

Mutta siis, eihän tuosta tapauksesta tiedetä sen kummempia faktoja. Oliko miehellä työkavereiden kanssa jokin erikoinenkin ilta tai sattuiko töissä sinä päivänä jotain erityistä tai oliko jotain muuta syytä ottaa hieman, tai oliko mukaan lähdössä esimerkiksi harvinaisen isokin porukka tms. Ja että oliko tuo naisen kanssa sovittu illallinen jotenkin erityinen, esimerkiksi näkeminen pitkästä aikaa tai pitkästä aikaa yhdessä tehty ruoka tms., vai oliko vain lähes jokapäiväinen ja arkinen tapa tulla töistä suoraan kotiin jolloin on yleensä syöty yhdessä.

Ainakaan itse en halua elää suhteessa jossa jokaisesta pienimmästäkin liikkeestä pitää ilmoittaa toiselle. Enkä halua olla riippuvainen toisen ihmisen tottumuksista, vaan pyrin nauttimaan niistä asioista joista itse tykkään.

Tuo keskustelu vaikuttaa kyllä molemmilta osapuolilta ihmeelliseltä. Mies vaikuttaa välinpitämättömältä ja nainen pikkutarkalta kiukuttelijalta. Ihan kuin molemmat osapuolet tarkoituksella veisivät tuon keskustelun tuolle mallille. Voisin kuvitella että tuo pari kinastelee paljon.

 

[Stam1na]

Kannanpa minäkin korteni tähän kekoon.

Eli seuraava juttu on noin 10 vuoden takaa jossa äitini (normaalisti ihan fiksu nainen, Proviisori koulutukseltaan jne) heitti todellisen helmen.

Eli vanhempani olivat ostaneet veneen, semmonen pikkasen vanhempi puinen keskiprutku. Siinä jonkin verran rempan tarvetta oli mutta ei mitään ylitsepääsemätöntä kylki- ja pohjalaudat olivat priima kunnossa.
Mutta siinä sitten sitä rempatessa äidilläni ilmeisesti rupesi stressi vähän kalvamaan kun rupesi vähän ärtyisäksi ja murahti siinä sitten maaleja raappaillessan että:
"Kuinkahan syvälle tääki uppoo?"
siinä isäukon kanssa hetken katsoimme toisiamme ja repesimme täyteen nauruun,
no muori siinä ihmetteli että mitä ne oikein röhöttää.

"Eiköhän tuo iha pohjaan asti mene jos on mennäkseen"

Tuo oli niin hyvä että sitä vieläkin joutuu sillointällöin käyttämään kun muori rupee esmes. mökillä viisastelemaan meiän ukkojen kännijutuille, palauttaa hyvin maan pinnalle taas

 

[JZZ]

Kymmenen pisteen kysymys: millä riita olisi vältetty?

Tottakai ilmoittaminen pitäisi olla selviö, mutta ei tilannetta ainakaan auta se, että alkaa kiukuttelemaan muuttuneista suunnitelmista. Aina sitä ei muista tai jaksa ja joskus 5 minuuttia venähtää helposti tunniksi. Turha siitä nyt on kiukuttelemaan alkaa, puolin tai toisin, noita nyt tulee jokatapauksessa aina silloin tällöin. Jos kyseessä ei ole mikään erityinen sovittu meno, niin kyllä aikuisen ihmisen pitäisi osata laskea kymmeneen ja muuttaa suunnitelmiaan, ilman turhaa kiukuttelua. Sitä kiukuttelua kun parisuhteessa löytyy yleensä ihan syystäkin.

 

[Cemetery Gates]

Tapahtui joskus muinoin lukiossa, psykologian tunnilla. Opettaja pyysi erästä naispuolista oppilasta, Vosua (nimi muutettu), etsimään oppikirjan sisällysluettelosta, josko siellä mainittaisiin jotain 'schollismista' (ismi muutettu). No, Vosu tutki aakkostettua luetteloa ja totesi sitten, että eipä löydy moista aihetta. Opettaja ihmetteli kovasti, koska tiesi kirjassa puhuttavan ko. aiheesta. Vosu tarkensi havaintoaan vielä: "On täällä kyllä mainittu 'schollisti', mutta 'schollismia' ei lainkaan".

 

[BOL]

Ihan uteliaisuuttani kyselen, että minkäköhänlaisista asioista sitä sitten on naisella lupa kiukutella? Kun täälläkin miehet nyt hivenen närkästyneen oloisina antavat Azulille oppia miesten oikeanlaisesta käsittelytyylistä, niin olisi erittäin hauska kuulla, miksi nainen on tässä(kin) tapauksessa se osapuoli, joka käyttäytyy ns. huonosti?

Lyhytpinnaisen kanssa eläminen ei ole helppoa, tiedän sen kokemuksesta. Olen nimittäin itse sellainen ;). Mutta älkää kuulkaa luulko, että sillä lyhytpinnaisella olisi itsensä kanssa yhtään sen helpompaa. (Jos odotukset toisia kohtaan on suuret, ne yleensä on itseään kohtaan vieläkin suuremmat.) Vaikka lasten myötä oma pinnani on venynyt ihan uusiin sfääreihin, on yhä olemassa asioita, joihn en tod.näk. koskaan opi suhtautumaan välinpitämättömästi tai olan kohautuksin. Ja yksi niistä on toisten ylenkatsominen, joko sanoin tai käytöksin. Huonot käytöstavat saavat minut ainakin äärimmäisen vittuuntuneeksi, jolloin henk.koht. on aika sama, miten vastapuolta pitäisi käsitellä, jotta hänelle ei tulisi paha mieli tai viesti menisi perille. Aikuisten ihmisten kun luulisi jossakin vaiheessa myös oppivan pitämään sovituista asioista kiinni ja ottamaan myös muut huomioon.

Kiitos ja anteeksi.

 

[Janiz80]

Ihan uteliaisuuttani kyselen, että minkäköhänlaisista asioista sitä sitten on naisella lupa kiukutella? Kun täälläkin miehet nyt hivenen närkästyneen oloisina antavat Azulille oppia miesten oikeanlaisesta käsittelytyylistä, niin olisi erittäin hauska kuulla, miksi nainen on tässä(kin) tapauksessa se osapuoli, joka käyttäytyy ns. huonosti?

Eiköhän tässä taas olla perimmäisten kysymysten äärellä. Nainen on huolissaan, koska miestä ei kuulu kotiin. Kun hän sitten saa miehensä kiinni, hän ei saa ymmärrystä huolelleen, vaan molemmat pahoittavat mielensä. Mies loukkaantuu siitä, että nainen ei anna hänelle tilaa. Kun hän huomaa, että nainen on loukkaantunut asiasta, hän kokee joutuneensa arvostelun kohteeksi ja tuntee, että häntä syyllistetään turhaan. Tuonkin taakse saattaa kätkeytyä vaikka mitä, kun kerran miesten tapa käsitellä asioita on kovin erilainen verrattuna naisten vastaavaan.

Mikäli tässäkin tapauksessa miehellä olisi ollut erityisen vaikea päivä (tms.), hän olisi halunnut käsitellä sen itsekseen. Tässä tapauksessa vetäytyminen ja ajan viettäminen työkavereiden kanssa olisi miehinen tapa purkaa stressiä ja selvittää ongelmia. Tuossa tilanteessa tuppaa vain monesti unohtumaan se, että muillakin on ongelmia. Konflikteja syntyy helpoiten silloin, kun molemmilla on ollut se vaikea päivä; tällöin mies ei halua välttämättä kotiin, vaan ratkaisee ongelmat yksin tai kavereittensa kanssa. Samanaikaisesti kuitenkin nainen kaipaa eniten miehensä läsnäoloa ja tukea.

Tällaisia tapauksia syntyy arkisessa parisuhteessa hyvin usein. Vaikka mies ja nainen olisivat samassa tilassa, ongelmia syntyy silti. Välillä pääsee unohtumaan se, että mies ja nainen käsittelevät asioita eri tavalla. Varmaankin tuossa olisi joku kultainen keskitie, jolla saataisiin pysymään rauha maassa. Vaikeina aikoina moni suhde on kaatunutkin siihen, että mies on koko ajan vetäytynyt omiin ajatuksiinsa, ja nainen ei saa purkaa omia huoliaan ollenkaan.

Eli vastauksena nimim. Bored Old Ladylle: eiköhän se huono käyttäytyminen riipu täysin siitä, kenen perspektiivistä tilannetta katsotaan. Toisin sanoen, yksi tilanne, mutta se halutaan ratkaista ajatustasolla kahdella eri tavalla.

 

[Leon]

Eikös kyse ole nyt kuitenkin siitä, että äijänretale (nimi tietysti muutettu) teki astetta pahemman mokan, eli ei muistanut sovittuja asioita? On ihan eri asia mennä duunin jälkeen parille kuin mennä duunin jälkeen parille sen sijaan, että laittaisi kotona ruokaa, kuten oli sovittu.

 

[Mr.Moon]

Eräs entinen koulutoverini, erittäin mukava naikkonen noin muuten, yritti lukiossa aikanaan psykologian tunnilla etsiä psykan kirjan sisällysluettelosta jotain '-ismiä'. En muista tarkkaan, mistä ismistä oli kyse, mutta sanotaan nyt vaikka kommunismi.[nips]

Tapahtui joskus muinoin lukiossa, psykologian tunnilla. Opettaja pyysi erästä naispuolista oppilasta, Vosua (nimi muutettu), etsimään oppikirjan sisällysluettelosta, josko siellä mainittaisiin jotain 'schollismista' (ismi muutettu). No, Vosu tutki aakkostettua luetteloa ja totesi sitten, että eipä löydy moista aihetta. Opettaja ihmetteli kovasti, koska tiesi kirjassa puhuttavan ko. aiheesta. Vosu tarkensi havaintoaan vielä: "On täällä kyllä mainittu 'schollisti', mutta 'schollismia' ei lainkaan".

Kommunismi muutettu schollismiksi. Varsin osuvaa!
Valitan pitkiä launauksia ja hiukka OTtä. Kuulosti vaan niin tutulta tarinalta tuo että piti tarkistaa.

 

[Gentleman]

Ihan uteliaisuuttani kyselen, että minkäköhänlaisista asioista sitä sitten on naisella lupa kiukutella? Kun täälläkin miehet nyt hivenen närkästyneen oloisina antavat Azulille oppia miesten oikeanlaisesta käsittelytyylistä, niin olisi erittäin hauska kuulla, miksi nainen on tässä(kin) tapauksessa se osapuoli, joka käyttäytyy ns. huonosti?

.

No tässä tapauksessa Azul oli ihan oikealla asialla, sopimuksista on pidettävä kiinni.

Sopimusrikkomuksista on lupa kiukutella puolin ja toisin.

Sen sijaan ei ole mitään perusteita kiukutella jos ei ole sovittu asiasta jotain. Eli tapaukset, joissa nainen on esimerkiksi valmistellut jotain oman päänsä mukaan ja mies ei jostain syystä innostukkaan ajatuksesta.

Naisen logiikka kun tuppaa olemaan se, että jos jokin asia on hänestä mukavaa ja hienoa muidenkin pitää olla samaa mieltä ja on kerta kaikkiaan hirveä loukkaus jos mies ei viihdy hänen suunnittelemallaan viikonloppureissulla. (Joka useimmiten on hupaisa retki naisen sukulaisiin).

 

[Cemetery Gates]

Kommunismi muutettu schollismiksi. Varsin osuvaa! Valitan pitkiä launauksia ja hiukka OTtä. Kuulosti vaan niin tutulta tarinalta tuo että piti tarkistaa.

Shaatana! Hienosti kaiveltu, Mr.Moon. Tuli itse asiassa mieleen, että lienenkö runoillut saman stoorin tänne joskus aiemmin, mutta en jaksanut tarkistaa ja näin pääsi käymään. Mitäpä tuosta, toistoa olla pitää, toistoa olla pitää.

 

[Kommentaattori]

Ihan uteliaisuuttani kyselen, että minkäköhänlaisista asioista sitä sitten on naisella lupa kiukutella? Kun täälläkin miehet nyt hivenen närkästyneen oloisina antavat Azulille oppia miesten oikeanlaisesta käsittelytyylistä, niin olisi erittäin hauska kuulla, miksi nainen on tässä(kin) tapauksessa se osapuoli, joka käyttäytyy ns. huonosti?

Toki naisella on lupa kiukutella asiasta kuin asiasta. Muutamalla tähän asiaan kantaa ottaneilta on tullut nimimerkki Azulille kysymys siitä, olisiko tämän keskustelun hoitaa toisin? Mies on tosin (omasta mielestäni) mokannut tietyllä tasolla, jos ei ole toiminut sovitulla tavaalla (riippuen siitä onko tapahtumakuvaus molempien osapuolien näkökulmasta sama) ja sietääkin saada huutia, mutta parantaako tuollainen puhelintaistelu asioita? Jos mies on 1) sellainen joka tekee tällaista jatkuvasti, pitää Azulin miettiä haluaako tällaisen miehen kanssa olla, tai 2) jos tämä oli poikkeustapaus, niin miksi kimpoilla?

Naisten ja miesten välisessä kanssakäymisessä ja kommunikoinnissa on semmoinen ikiaikainen problematiikka, että miehet ajattelee aivoillaan (ja joidenkin irvileukojen mukaan "sillä") ja naiset tunteillaan.
Jostain syystä osa tällaisista miehen kavereidensa kanssa tehtyjen kaljalla käyntien tai muut menot tulkitaan naisten toimesta valintatilanteeksi kaverit tai minä. Asia ei kuitenkaan ole miehen kannalta näin ja välillä voi tulla hiukan puskan takaa, jos nainen kimpoaa jonkun kaverimenon takia. Tämäkin lähinnä sillä oletuksella, ettei näitä menoja ole ihan jatkuvasti.
Mies siis järkeilee "käynpä tuossa kavereiden kanssa kaljalla, jutellaan vähän ja sitten kotiin", kun nainen ajattelee "missä se luuraa, se ei välitä musta?". Tämä siis äärimmilleen karrikoituna esimerkkinä.

 

[koo]

Naisten ja miesten välisessä kanssakäymisessä ja kommunikoinnissa on semmoinen ikiaikainen problematiikka, että miehet ajattelee aivoillaan (ja joidenkin irvileukojen mukaan "sillä") ja naiset tunteillaan.

No niin, tuossapa se sitten taas tuli todistettua. Naisen tunnetyöskentely on älykkäämpää kuin miehen aivotyöskentely.
Kysyisin vielä, että mitä ihmettä nainen tekee aivoillaan?
Ja Azulin riita miehen kanssa olisi voitu välttää jos hän ei olisi tullut kuumeeseen ja joutunut sängynpohjille.

terveisin koo

 

[heikkik]

Eli vastauksena nimim. Bored Old Ladylle: eiköhän se huono käyttäytyminen riipu täysin siitä, kenen perspektiivistä tilannetta katsotaan. Toisin sanoen, yksi tilanne, mutta se halutaan ratkaista ajatustasolla kahdella eri tavalla.

Jaa, onhan toikin tapa ajatella asioita. Vähän niin kuin toiselle lainaisi satasen ja se sovitaan maksettavaksi takaisin heti seuraavana tilipäivänä. Kun maksua ei kuulukaan edes pari päivää tilipäivän jälkeen, niin eihän asiasta kannata huomauttaa, koska itsellä on asiaan kuitenkin väärä perspektiivi? Vai miten se meni?

Jotkut eivät "muista" mitä sovittu ja luvattu, vaan tekevät niin kuin itseä huvittaa. Jos kerran toinen ei tee niin kuin on sovittu, niin sellaiselle pitääkin sanoa asiasta. Ei asialla ole mitään tekemistä sukupuolen kanssa, vaan itsekeskeinen liero on itsekeskeinen liero, oli sitten mies tai nainen.

 

[Alamummo]

Olisi mukava tietää, kuinka täällä kirjoittavat miehenpuolet kommentoisivat, jos tilanne olisi ollut päinvastainen eli Azulin mies olisi maannut sairaana sängynpohjalla ja odotellut puolisoansa turhaan kotiin ruoanlaittoon tämän ollessa kavereittensa kanssa bissellä ja unohdettua asiasta ilmoittaa.

Nuorempana minullakin olisi pinna palanut ja olisin rähissyt puhelimessa, en tekisi niin enää. Nyt olisin pikemminkin jättänyt ruoka-ainekset keittiön pöydälle pilaantumaan ja mennyt itse nukkumaan. Mies olisi sitten saanut tullessaan vapaasti kokata haisevista aineksista mitä parhaaksi tahtoo.

 

[Leon]

Kysyisin vielä, että mitä ihmettä nainen tekee aivoillaan?

Kaavakuvat naisen ja miehen aivoista

 

[Palstalegenda]

Kyllä täällä on hämmentävän samanmielistä porukkaa. Eli fiksua sakkia! Ehhehe. Tyhjensitte periaatteessa verbaalisen sanavarastoni täydellisesti.

No jotakin lisättävää kuitenkin.

"Pisin kääpiö 186cm" sen kertoo: Informaation pitää kulkea. Oli sisältä mitä tahansa. Ja Tami täydentää: "Tärkeintä ei ole se mitä tapahtuu, vaan kuinka siihen reagoi". Ymmärtääkö tätä asiaa tosiasiassa monikaan. Minun ymmärtääkseni ei ymmärrä.

Azulille sen verran, että itse en edes vastaisi puhelimeen, jos mahdollinen eukoke soittaisi kesken poikain illanvieton. Ikuinen poikamieskö, köh. No, minä kyllä informoin ajoissa, joten soittoja ei pitäisi tulla. Kaikenlainen naisen vittuilu menee täysin hukkaan. Asiallinen informaatio sen sijaan uppoaa syvälle, kuten Trenchtownkin kertoo. Tässä toki on poikkeuksia. Joillekin vain itkupotkuraivarit menevät kaaliin ja sen jälkeen ehkä lanttu leikkaa. Ja vain ehkä.

"Väsyneet kädet" kertoo maailmankaikkeuden ehkä suurimman viisauden: Pinnaa voi oppia venyttämään. Lue Azul vaikkapa noin sataan kertaan Wayne Dyerin eräs kirja, sivulta 245 se lähtee: "Jäähyväiset suuttumiselle". Elämääni selvästi eniten vaikuttanut opus tuo psykologian torhtorin kirja. Sen jälkeen maailma on niin helppo paikka elää ja olla. Aikansa se kyllä otti, että upposi selkärankaan.

 

[Kommentaattori]

No niin, tuossapa se sitten taas tuli todistettua. Naisen tunnetyöskentely on älykkäämpää kuin miehen aivotyöskentely.
Kysyisin vielä, että mitä ihmettä nainen tekee aivoillaan?
Ja Azulin riita miehen kanssa olisi voitu välttää jos hän ei olisi tullut kuumeeseen ja joutunut sängynpohjille.

terveisin koo

Sori my bad. Tarkoitin siis että mies ajattelee järjellään ja nainen tunteillaan. Paha kiroitusvrhe ja muutti tuota asiasisältöä.

 

[scholl]

Erään henkilön muija ajoi tässä joku aika sitten renkaan autostaan hajalle (tarina ei kerro miten), mutta ei ollut katsonut, että se haittaa matkantekoa, vaan jatkoi useita kilometrejä ilman ilmaa niin kauan kunnes vanne oli ilmeisesti ollut sen verran huonoissa hapoissa, että piti soittaa apua.

 

[Trenchtown]

Ihan uteliaisuuttani kyselen, että minkäköhänlaisista asioista sitä sitten on naisella lupa kiukutella? Kun täälläkin miehet nyt hivenen närkästyneen oloisina antavat Azulille oppia miesten oikeanlaisesta käsittelytyylistä, niin olisi erittäin hauska kuulla, miksi nainen on tässä(kin) tapauksessa se osapuoli, joka käyttäytyy ns. huonosti?

Minä ainakin kirjoitin omaan viestiini, että tuollaista puhelimessa kiukuttelua harrastavat ihan molemmat sukupuolet. Kyllä se tässä tapauksessa oli se mies, joka käyttäytyi ns. huonosti, mutta kiukuttelemalla en usko Azulin saaneen kaipaamaansa reaktiota. Edelleen väitän, että kahden kesken kaikessa rauhassa lausutut sanat tehoavat paremmin kuin vitunhuutelu puhelimessa. Se, ettei jaksa odottaa siihen asti, vaan purkaa turhautumistaan ja pahaa oloaan toiselle puhelimessa ei palvele mitään tarkoitusta.

*edit* Lisätään vielä, että ymmärrän kyllä sen turhautumisen. Itsekin olisin varmasti huolissani, kun toista ei kuulu kotiin ja vituttaisi kuulla, että kotiintulon viivästyminen ja yhteisistä suunnitelmista luistaminen johtuu siitä, että toinen istuu vaan bissellä. Silti, tuo puhelimessa avautuminen on lähes aina virheliike.

Nyt olisin pikemminkin jättänyt ruoka-ainekset keittiön pöydälle pilaantumaan...

Miksi?

 

[scholl]

Kymmenen pisteen kysymys: millä riita olisi vältetty?

Sillä ettei laiteta liian montaa kokkia keittiöön. En ole kuullutkaan, että ruokaa voi tehdä monta kerralla. Itse en ainakaan haluaisi mitään muijaa tsiigailemaan, että teenkö jotain mahdollisesti ruoanlaittovirheitä, vaan tekisin takuulla safkat omalla tavallani. Ja niin olen tehnytkin. Jos joku muija on alkanut partioimaan keittiössä niin olen opastanut hänet olohuoneeseen. Sama juttu, jos nainen tekee safkaa niin en mene sinne vahtimaan.

Onhan se tietysti huono, että pettymyksiä tulee jne., mutta jos on arkipäivästä kyse niin ei sitä pitäisi rajoittaa niin, että on joka illaksi jotain ohjelmaa, ettei voi ollenkaan improvisoida parin bissen verran. Minun nuoruudessani oli ihan normaalia, että perheissä venyi duunista kotiintulot. Faijat eivät olleet kuitenkaan ruokavastuussa, joten ei silloin ollut puhettakaan siitä, että tuo olisi ollut ongelma. Itseasiassa itse en sopisi lainkaan mitään ohjelmaa arjeksi, vaan olisi mukavampaa, jos olisi yhteistoimintaa normitapauksissa vain viikonloppuisin tai sitten välillä jotain sovittua, mutta on ahdistavaa, jos duunin tekemistä kuristaa joku tuollainen aikataulu. En toki fanaattinen kuten yksi saksalainen kolleega aikoinaan oli Tukholmassa. Hän kielsi Dublinissa asuvaa tyttöystävää soittamasta arkisin. Välillä on hektistä, joten jos menee toimistollakin johonkin 24 asti tyyliin joka ilta niin ei silloin jaksa lätistä puhelimessa. Toinen ääriesimerkki oli kaverin vaimo, joka oli lasten kanssa kotona hölmöilemässä, eikä ollenkaan duunissa ja soitti kaverille varmaan 4-5 krt per päivä kysyäkseen, koska tämä tulee duunista, vaikka tuli kuitenkin joka päivä suht vakioaikaan viiden kuuden maissa.

Tuo 22 jälkeen safkan tekeminen on mielestäni myöskin ihan ok, jos se on tiedossa eli että voi nälän ajoittaa niin. Itse treenaan usein myöhään illalla, mikä tarkoittaa sitä, että vasta joskus 23 jälkeen alan paistamaan pihvejä. Siinä on monia etuja, joista yksi on se, ettei aamiaisen väliinjäämisellä ole niin väliä, kun on syönyt kunnolla valmiiksi.

Ei tuohon kysymykseen ole oikeata vastausta. On tavallaan toimittu väärin, kun ei ole ilmoitettu, mutta on toisaalta myöskin hölmösti sovittu iltaohjelmaa hektiseen päivään. Kun alunperin menee lupaamaan liikoja niin sitten normaalielämän eläminen johtaa tilanteeseen, missä pitäisi kokea koko ajan huonoa omaatuntoa. Se on se vittumainen puoli just, jos asuu samassa kämpässä joka päivä ja muija on sellainen tyranni, että vaatii kaikkea iltaohjelmaa.

 

[scholl]

Tieto tarkasta sijainnista ei ole olennainen, ellei lähdetä pois pk-seudulta pidemmäksi aikaa

Voin kertoa tähän esimerkin tyttöystävän ja vaimon erosta.
Nyt kesällä esim. sattui tilanne, joita minulle sattuu usein eli lähdettiin faijan kanssa hoitamaan yhtä businesscasea. Se tapahtui niin, että olin yhden kaverin kanssa keskustassa kaljalla ja mukana oli nainen, jonka kanssa silloin hengasin (ei ole enää Suomessa). Siinä terassilla sitten illanmittaan hoidin faijani kanssa yksityiskohtia puhelimessa läpi ja joskus 23 maissa oli sitten lennot varattu seuraavaan aamuun kahdeksaksi. Ei liian kovaa dokausta ja laukun pakkaamista sekä paitojen silittelyä siinä vaiheessa, kun nainen jo nukkuu, muuten matkaan valmistautuminen ja sitten ne normi parin tunnin unet (koneessa voi nukkua lisää) ja kentälle. Jos olisi ollut vaimo kyseessä niin oli alkanut urputus siitä, että en ole kertonut ajoissa, mutta kun hommat menee busineksessä niin, että asioita tehdään silloin kun ne tulevat ajankohtaisiksi. Ei ole kyse siitä, että katoaisin useaksi vuodeksi, vaan olen pari päivää pois ja sitten taas himassa. Siinä mielessä noissa pitää olla aina tarkka, ettei ota vaimoa, koska he eivät ymmärrä elämän prioriteetteja.