Materiaali on aidosti laadukas. Se, etteivät laadukkaat pelaajat pelaa laadukkaasti, liittyy isompaan kuvaan. Tuo isompi kuva ei koostu pelkästään pelitavallisista asioista, vaan kuten ansiokkaasti toit esille, se liittyy valmennustapaan kaikkinensa.
Siirrän tuolta Leskisen ketjusta tätä vähän tänne mihin se paremmin kuuluu.
Minäkin olen tuosta materiaalin laadukkuudesta samaa mieltä kun tarkastellaan asioita yksilötasolla, mutta onko meillä oikeasti laadukas
joukkue? Tällä tarkoitan siis pelaajien roolituksia.
Nelosketjuhan meillä on, ei pelkästään paperilla, vaan myös jäälläkin ihan Liigan eliittiä - no Karvista lukuunottamatta. Karvisellakin on vahvuutensa, on kova taklaamaan ja hämmentämään paikan tullen, mutta huomattavan usein ottelun jälkeen kuitenkin joutuu toteamaan että hyvin harmaa pelaaja kyseessä. Miestä rakastaa vihata juuri tuon takia. HIFKiä vastaan oli pitkin peliä jo ennen loppusummeriakin aina hanska jonkun naamalla, mutta eiliseltä en sitten muistakaan miestä juurikaan nähneeni missään.
Kolmosessa meillä on vaihtunut miehet tällä kaudella paljon, mutta perinteisesti tuollainen hyökkäyspään puolustava ketjuhan tuo on, jonka tehtävä olisi painaa peliä vastustajan päätyyn maaliodottaman kuitenkin ollessa maltillinen. Tällä kaudella siellä on nähty välillä Junttilaa, välillä Leskistä ja välillä ties ketä. Näistä edellämainituistahan ei lähtökohtaisesti millään ole kolmosketjun miehiä kukaan. Tiivola tuossa keskellä on tilastojen valossa tehnyt aiempaan uraansa peilaten hyvät pisteet, mutta niistäkin leijonanosa ylivoimalla. Vahva jässikkä, jonka ylivoima-aika olisi ehkä perusteltavissa maskimiehen roolissa, muttei millään profiloidu maalintekijäksi vaikka niitä onkin saanut niitä aikaan tämän kauden umpisurkeassa ylivoimassa. Laidassa lasinen Björkqvist, jolla vasta 35 pelattua ottelua tällä kaudella, joka varmasti osaltaan syö tulosta kun ei tasaista rutiinia ole missään vaiheessa tullut. On kuitenkin äärimmäisen vahva pelaaja fyysisesti, jota käyttää mielestäni aivan liian vähän hyödykseen. Sitten sieltä löytyi eilen Heikkala, joka on pelannut vailla mitään luonnollista selitystä myös tulosketjuissa aimo annoksen kaudesta. Myöskään kolmoseen ei tuo mitään, koska vaikka taklaakin paljon, niin pienen kokonsa vuoksi nuo taklaukset näyttävät ainakin pehmyelle - mallia divaani - olevalle kotisohvalleni johonkin Lancasteriinkin samalta kuin siskoni japaninpystykorvan polvea vasten hyppiminen nähdessämme toisemme.
Kakkonen onkin sitten ehkä se vaikein kaikista. Ns. secondary scoring - eli selkeästi hyökkäysvoittoinen ketju josta pitäisi löytyä rutkasti ratkaisuvoimaa. Koivunen on ollut hyvä, mutta kuitenkin todella tehoton rooliinsa nähden. Kunyk on kärsinyt koko kauden ketjukavereistaan ja sitä kautta näyttänyt itsekin huonommalta kuin oikeasti on. Osaa kuitenkin jakaa lättyä edelleen ja pelikäsitys on huippuluokkaa. Emanuelsson palasi kokoonpanoon, mutta lähtökohtaisesti piti olla 20+ maalin mies joidenkin puheiden mukaan. Herää kysymys, että mistä on kysymys? Oli viime kaudella joukkueen paras maalintekijä, joo, mutta on urallaan ollut noin 15 maalin mies ja ilman loukkaantumista tämänkin kauden maalisarake olisi aikalailla odotettavissa siellä 12-15 maalin tuntumassa. Pahimmilla kilpakumppaneillamme kakkosketjun miehet ovat 20+ maalin miehiä - ja ennen kaikkea molemmilla laidoilla, ei vain yhdellä. Eivät toki sitä ole olleet vielä urallaan, mutta esimerkiksi Emanuelssoniin verrattuna ovat keskimäärin puolenkymmentä vuotta nuorempia. Petter on kuitenkin jo yli 30v, joten yleisesti ottaen "sniperit" ovat jo tuohon ikään mennessä tasonsa löytäneet.
Sitten se ykkösketju. Ennen kautta viimekausien meriiteillä Euroopan parhaaksi sentteriksi tituleerattu Kemppainen on ollut aloitusympyrässä todella hyvä. +/- tilasto on hyvällä mallilla ja tehopisteitä on kertynyt odotusarvoihin nähden jotakuinkin täysin sen verran mitä pitikin. Toiselta laidalta löytyykin sitten koko kauden isossa kuvassa taistelun ruumiillistuma Turunen. Kultakypärä, joka on pisteiden valossa suorittanut alakanttiin, mutta ei lopeta yrittämistä koskaan. Kärsii järjettömän paljon siitä, ettei ole tutkaparia. Kemppainen on kuitenkin luonnoltaan kahden suunnan sentteri, josta pääsemmekin toiseen laitaan, eli Tieksolaan. Aikuisten sarjoissa parhaalla kaudella 15(!) tehopistettä. Kulmarallissa ei pärjää pienen kokonsa vuoksi ja maalille ei juurikaan ole luistimen terät ollessa maassa asiaa. Palstaveljiä ja -siskoja lainatakseni aivan huumoriosaston hankinta ykkösketjuun. Eikä Tuukalta mitään pois, on taidokas ja lahjakas pelaaja, mutta hänen aikansa ei ole vielä. Liian isossa roolissa liian aikaisin, yksinkertaistettuna.
Puolustukseen en ota edes kantaa, niin toistuvasti olemme pitkin kautta nähneet kuinka parhaiksi kiekonkäsittelijöiksi paperilla luokiteltavat pelaajamme eivät saa kiekkoa vastustajan sinisen päällä haltuun syötön tullessa kahden metrin päästä ja jos saavatkin, eivät saa sitä toimitettua maalille asti.
Tähän seokseen kun yhdistämme pelitavalliset puutteet sekä Leskisen kaltaiset floppaamiset, on soppa valmis. Meillä on joukkueellinen nimimiehiä jotka ovat parhailla kausillaan pystyneet pelaamaan uskottavasti nolla-nollaa tai yksi-nollaa sekä tasan kaksi "piste-per-peli" -miestä, mutta joka ainoassa hyökkäysketjussa ja pakkiparissa varastetaan vähintään toisen laidan verran.
Näin meille jää kasa epämiellyttävää kevätloskaa, johon vastustajan sijaan hyytyykin oma joukkue.