K. Jalosen Tsekki muistuttaa jossain määrin K. Jalosen Leijonia 2016. Kojo saa isot tähdet mukaan ja pelautumaan vapautuneesti, mutta kun vastustajan materiaali on samaa tasoa (kuten Kanadalla finaalissa tuona vuonna ja juuri nyt), joukkueelta ei löydy kovin monipuolista suunnitelmaa pelin kääntämiseksi
Vuoden 2016 MM-kisat ovat hyvä esimerkki siitä, miksi en erityisesti lämmennyt Kojon valmennukselle. Suomella oli mukana kovempi nippu kuin Sothsissa, hyökkäyksessä mukana muun muassa M.Koivu, Aho, Laine, J.Jokinen, Barkov, Granlund, Rantanen ja Komarov. Tuota hyökkäysmateriaalia ei lähdetty kuitenkaan mitenkään hyödyntämään, vaan jokainen peli lähdettiin voittamaan ylivarovaisella ja virheitä välttelevällä prosenttikiekolla. Oli jotenkin koomista, kun tuolla materiaalilla lähdettiin pelaamaan altavastaajan sumputuskiekkoa jopa Unkaria, Ranskaa ja Tanskaa vastaan. Toki Kanada lyötiin alkusarjassa 4-0, mutta finaalissa Kanadan valmentaja pyyhki Kojolla lattioita. Finaali oli näennäisesti yhden maalin peli (toinen maali tyhjiin viime sekunnilla), mutta todellisuudessaa Suomella ei ollut mitään saumaa finaalissa.