Ilves torjui ensimmäisen ottelupallon. Vielä kaksi jäljellä.
Vaikka intensiivisestä kampailusta tykkäänkin, niin en tykkää, että pudotuspeleissä tuomarilinja muuttuu useasti niin räikeällä tavalla runkosarjaan verrattuna. Se ei ole myöskään ollut millään tavalla etu ainakaan tämän kauden Ilvekselle, joka eli runkosarjassa nopeudesta.
Täytyy kuitenkin olla Ilves-kannattajana tyytyväinen, että joukkue nosti veitsi kurkulla pelatessaan kamppailuhalukkuutta ihan sinne tuomarilinjan sallimalle harmaalle alueelle asti. Eihän se kaunista ollut, mutta tätä liigassa ilmeisesti sitten halutaan. Onhan tuo pelin tasoa laskeva painiminenkin omalla tavallaan viihdyttävää, vaikka itse tykkäänkin enemmän siitä runkosarjassa nähdystä taitavasta vauhtilätkästä. Se on valitettavasti totta, että tuollainen tuomarilinja altistaa pelaajia suuremman loukkaantumisriskin alle. Ilmeisesti ei riitä, että tappavan tiivis pelitahti tekee sen jo muutenkin.
Vaikka Ilves saikin kaksi ylivoimaa ja TPS ei saanut yhtään, nuo vankilasäännöt eivät ainakaan näillä keltavihreillä silmillä katsottuna suosineet mielestäni räikeästi kumpaakaan joukkuetta. Nyt kun Ilveskään ei tehnyt ylivoimamaalia, vaan onnistui kolmesti tasakentällisin, ei tuosta voi katsoa tulleen edes mitään kovin merkittävää hyötyä kotijoukkueelle. Siinä mielessä ehkä ihan hyväkin, että Ilves ei tällä kertaa onnistunut ylivoimalla.
Joka tapauksessa voitto meni, jos ei paremmalle joukkueelle, niin ainakin sille joka halusi epätoivoisemmin tehdä kaiken sen eteen. Kotijoukkue oli löytänyt uusia lääkkeitä, joilla se pääsi kotiyleisön tuen turvin vihdoinkin tulostaululle myös tasakentällisin. Uusien ratkaisijoiden löytäminen oli Ilvekselle myös tärkeää.
En tiedä, vaikuttiko TPS:n pelaamiseen ne hieman kliseisetkin käsitykset sarjan katkaisemisen vaikeudesta, mutta jostain syystä vieraat sortuivat kuitenkin aiempia otteluita enemmän virheisiin ja myös Karejev oli tällä kertaa tolppien välissä ihan tavallinen kuolevainen. Mielenkiintoista nähdä, miten turkulaiset käsittelevät tilanteen ja millainen kotijoukkue nähdään Artukaisissa. Kaikki on turkulaisilla edelleen omissa käsissä, eikä Gatorade ole Ilvekselle vieläkään helppo paikka lähteä tekemään sarjan ensimmäistä vierasmaalia.
Ilveksen kohdalla suuria kysymysmerkkejä on edelleen, minkälainen kokoonpano saadaan teipattua jesarilla kasaan ja riittääkö bensa samanlaiseen taisteluun uudestaan heti seuraavana päivänä. Edellisten puolikuntoisten ja loukkaantuneiden seuraan liittyi ensimmäisen erän jälkeen myös Mašín juuri, kun Lööf saatii parsittua takaisin pelikuntoon ensimmäiseen välieräpeliinsä. Vähissä on ehjät Ilves-puolustajat.
Myös TPS-leirissä koettiin loukkaantumishuolia, kun Tammela joutui jättämään ottelun kesken. En olisi myöskään kovin yllättynyt, jos Ilves-pelaajien kanssa painimisen vuoksi hieman pimentoon jääneen ykkösketjun pelaajillakin alkaisi hiljalleen olla jotain pelaamiseen vaikuttavia kolhuja.
Kyllähän tästäkin sarjasta näyttäisi tulevan ikimuistoisen jännittävä loppuun asti. Samalla sarjan voittamisesta uhkaa tulla loppuotteluun etenevälle joukkueelle jonkinlainen Pyrrhoksen voitto, kun tämä sarja saattaa rasittaa kriittisellä tavalla voimavaroja kirkkaimmasta palkinnosta taistelua ajatellen. Toisaalta tämä sarja virittää voittajan pelin kyllä sellaiselle tasolle, että finaalivastustajaa odottava Tappara ei ole vielä joutunutkaan sellaiseen testiin tänä keväänä.