View Full Version : Oletko koira- vai kissaihminen?
Minulla on ollut sekä koira, että kissoja, mutta kissat on lähempänä sydäntä.
Itselläni on kissa. Kissan voi ottaa sisällekin. Koiran paikka on ulkona kopissa. Harrastan metsästystä ja koira on mielestäni parempi kun se on tottunut ulkoilmaan. Kissa ei tarvitse viedä ulos lenkille.
Molemmille olen allerginen, mutta jos noista pitää valita, niin koira. Kissat eivät oikein ole meikäläisen makuun.
Kalkun rusakko
05.03.2002, 17:31
Sekä että, kunnon kissaa koiratyyliin...
Molempia on ollut, mutta enemmän koiraihminen.
Elämäni aikana on ollut kaksi koiraa, toinen edelleen, ja yksi kissa. Kissa ja ensimmäinen koira olivat siis lapsuudenkodin lemmikkejä. Tosin se kissa eli niin vanhaksi, että sen ikä oli enemmän kuin entisen ja nykyisen koirien yhteenlaskettu ikä. Aika reippaastikin itse asiassa. Kissa vaivutettiin uneen yli 19-vuotiaana ja edellinen koira eli vajaa 11-vuotiaaksi. Nykyinen on kohta 5 vuotta.
Suomi-Salama
05.03.2002, 17:41
Kissaihminenhän minä, vaikka porukoilla on melkein aina ollut molempia. Kissat ovat älykkäitä ja yhtä itsepäisiä kuin minäkin. Lisäksi ne ovat helppohoitoisia ja jotenkin hellyttäviä, vaikka toisaalta täysiä petoja. Kerrostaloon ja yleensä vilkkaimmalle kaupunkialueelle kissat eivät mielestäni kuitenkaan sovi, ne tarvitsevat tilaa ympärilleen. Koirista ehdottomasti hienoin on Afgaanivinttikoira, jollainen perheelläni oli. Jalo ja lempeäkäytöksinen, erittäin kaunis. Kissoista se perinteinen maatiaskatti on paras. Kollikissoilla on ikävä tapa kuseskella ympäriinsä.
Vai tarkoitettiinko tässä viestiketjussa kissoilla jotain muuta? No, siinäkin tapauksessa valitsen kissat. ;)
En itse omista kumpaakaan, mutta tyttöystävällä on molempia
lajeja...Mun mielestä koirat on huomattavasti mukavampia.
Jotenkin niiden kanssa on helpompi olla. Se tyttöystäni kissa
on jotenki niin anti-social. Hyppii hyllyjen päällä ja menee
piiloon saunaan...Mä jopa vähän pelkään sitä...Ne koirat on niin kilttejä jotenkin...http://ks.gamerzparadize.com/smileys/as%20another%20animal/dogrun.gif
Kissaihminen, vaikka kai olenkin vähän allerginen. Kissat on itsenäisiä, eikä ne haise niinkuin koirat tuppaa tekemään...
Kissat ja koirat ovat molemmat hienoja lemmikkejä, mutta kun olen ns kissaihminen niin valinta on helppo. Tulen loistavasti toimeen kissojen kanssa, ja luonteenikin on hieman kissamainen ;). Tällä hetkellä minulla on 2 kissaa Maineja.
Ehkä pidän kissoissa juuri itsenäisyydestä, silti ne viihtyvät hyvin seurassa ja tulevat syliin yms, mutta eivät käskystä. Siisti eläin.
Ainiin ja jos puhutaan kissanaisista niin yv:tä tulemaan
:D
Kissaihminen. Viisaita, itsenäisiä, helppohoitoisia, ei tarvitse käyttää lenkillä eikä hakea poliisien kanssa lähimetsästä eksyneenä kotiin kuten koiria...
Tällä hetkellä en omista kissaa (hankin kyllä piakkoin, vaikka kerrostalossa asunkin), mutta koko lapsuuteni ajan on perheessäni niitä ollut.
Kyllähän koiratkin toki on ihan ok. Paitsi se yksi, joka puri minua pienenä poskeen, kun menin sitä innolla silittämään. Traumoja ei kuitenkaan jäänyt.
Molempia löytyy...
Pitkän aikaa luulin olevani koiraihminen, mutta ensimmäisen kissan löydettyä minut käänsin takkini. Rakastan kissoja...en tosin niiden karvoja takissa.
Nyt on siis kaksi kissaa ja koira ja lisäksi vähän fisuja. Sulassa sovussa kaikki.
Öh...naista ei varmaan lasketa kotieläimeksi. En siis osaa vastata:)
Olen ehdottomasti koiraihminen.
Molempia on ollut, mutta en kyllä koiraa kissaan vaihtaisi ;)
Kissaihminen, joka asuu naisen ja kahden koiran kanssa...
Kissaihminen oon, ne on rauhallisempia ku koirat...
Ehdottomasti koiraihminen.
Kissoja on ollut lähes kymmenen vuotta. Ensimmäinen katosi tosin vuonna 1995. Ei ole sittemmin näkynyt eikä taida enää näkyäkään. Nykyinen tuli pian sen jälkeen ja ikää sillä on tällä hetkellä 12 vuotta.
Talosta löytyy viisi kissaa, koiria melkein poikkeuksetta vihaan.
Negatiivisia piirteitä koirissa:
- Vinkuu ruokaa ruokapöydän välittömässä läheisyydessä
- Se saatanan haukkuminen
- Läähätys / kuolaaminen
mission16W
05.03.2002, 23:11
Kissapoweria all the way.
Talosta löytyy viisi kissaa:
Roope, Kati, Tiikeri, Viiru ja juuri vuoden täyttänyt Meisseli.
Myös Kuolema on kissaihmisiä. Kirjallisuuden ystävät tietävät, mistä puhun.
vilpertti
05.03.2002, 23:52
Olen mielestäni ihminen. Käärme olisi kiva lemmikkieläin. Tai sitten kilpikonna. Niistä ei lähde karvoja.
BigRedBob
05.03.2002, 23:56
Ennen olin enemmän kissaihmisiä, mutta nykyään diggaan koirista enemmän. Tällä hetkellä en tosin omista kumpaakaan.
Miettikää itse asiaa seuraavasta syynistä:
Kumpi haluaisit olla? Kiltti koiranpentu vai villi kissaeläin?
Terveisin nimimerkki: on ollut koiria, kun olin snadi ja on ollut kissoja, kun olin snadi.
P.S. Mutta nyt on kaksi äkäistä, mutta niin mukavaa urosta. Ja on ollut itseasiassa jo kahdeksan vuotta jo,välillä pännii: useimmiten ei...
Olisin lainannut loistavaa Pablo Nerudan runoa, mutta en muistanutkaan sitä ulkoa. Yllätys!
Kissaihminen vaikka pidän myös koirista.
Kissaa ei voi käskeä, se kulkee omia polkujaan mutta useimmat viihtyvät välillä sylissäkin. Kissat ovat myös täysin yksilöllisiä - oon tuntenut monta kissaa ja kaikki ovat olleet aivan erilaisia luonteeltaan ja tavoiltaan. Koirat on ok, mutta ne ovat liian ennustettavissa ja komennettavissa. Jos joutuisi hätään niin koirasta olisi kyllä todennäköisesti enemmän apua...
Oloneuvos
06.03.2002, 08:46
Molempia on ollut ja koira on tälläkin hetkellä. Kummatkin ovat hienoja lemmikeitä, joskin täysin eri luonteisia.
Tällä hetkellä kaverina on kohta kymmenen vuotta täyttävä kultainen noutaja.
Fireblade
06.03.2002, 10:40
kaksi koiraa ja kaksi kissaa on elämäni aikana asustellut kanssani, ja kaikki ne olivat hyvin rakkaita minulle. Nyt ei ole muita lemmikkejä kuin nuo akvaarion hiljaiset asukit. Pakko myöntää, että en osaa tehdä valintaa kissojen ja koirien välillä. Hienoja eläimiä molemmat.
Designer
06.03.2002, 10:48
Kissoja vastaan ei mitään ole, mutta silti ehdottomasti koiraihminen. Varmaan kuulostaa oudolta sellaisista ihmisistä, jotka eivät koskaan ole pahemmin koiria tunteneet, mutta koirissa on erilaisia luonteita ja persoonaallisuuksia, aivan kuten ihmisissäkin. Kun oppii tuntemaan koiran hyvin niin tietää jo yhdestä vilkaisusta, millä tuulella se on. Joillakin koirilla on myös aika kehittynyt huumorintaju.
Meillä ei ole kotona kumpiakaan. Kissaa ei tule otettua, koska sitä varmaan pitäisi jollain tavalla koiran korvikkeena. Koiraa taas emme ota, koska molempien päivärytmit ovat sen verran epäsäännöllisiä, että sen kasvattaminen olisi hankalaa. Kun koiran ottaa, niin siihen pitää sitoutua etenkin pennun kasvatusvaiheessa todella paljon.
Tommy: Koiran voi opettaa niin, että se ei kerjää eikä hauku. Se, miten paljon koira kuolaa, riippuu aika paljon rodusta. Toiset kuolaavat koko ajan, toiset eivät koskaan.
Elettiin vuotta 1990, kun silloisen naapurin autotallissa kuului maukuntaa. No, sieltä sitten paljastui yksi noin kaksiviikkoinen kissanpenikka, mutta oli yksi ongelma. Näillä naapureilla oli juuri syntynyt lapsi, ja täten he eivät viitsineet ottaa kissaa itselleen. No, me otettiin se itsellemme. Evakkoon se piti aluksi ottaa vähäksi aikaa, vaan kuinkas kävi? :)
Tosiaan se -siis hän tai tämä kissa- oli villikissan penikka, jonka me sitten "kesytettiin" tavalliseksi kotikissaksi. Tosin vapaana emme ole antaneet sen painaa tuolla ulkona. Kerran oli narusysteemi pettänyt ja kissa oli karkuteillä kahdeksan tuntia. Silloin oltiin aivan pulassa jo, että jos se kuollut, jäänyt auton alle jne. Yöllä neljään aikaan tämä karkulainen palasi seikkailuiltaan. Ihan kunnossa onneksi oli palatessaan. Radio Porin "Karkulaisia"-ohjelmaa varten ehdittiin jo väsätä katoamisilmoituskin..
Ihan hyvin meen Misse (kauhean perinteinen nimi kissalla) on tottunut siihen, että narunpäässä sitä ulkoilutetaan. Kun sille sanoo "ulos", niin oitis ymmärtää, mitä sillä tarkoitetaan. Vaikka koirat ehkä ymmärtävätkin enemmän ihmisen puhetta ja ovat liian tottelevaisia, niin itse pidän mieluummin kissojen itsekkäisyydestä ja päättäväisyydestä. Jos kissa aikoo jotain tehdä, niin se tekee myös sen. Ainakin meidän kissa. Eikä kissoja tarvi ulkoiluttaa kuselle. Käyvät itse omassa hiekkalaatikossaan. Sekin plussaa. Se hieman harmittaa, että itsekin olen hieman allerginen kissalle, mutta ei mitään suurempia oireita (vrt. hengenahdistusta) ole, joten miksi lähteä sen takia riistämään luontokappaleelta henkeä? Tiedän, että se tulee olemaan jo tarpeeksi paha paikka, kun Misse aikoinaan vanhuuttaan tulee kuolemaan. Nythän se on siis kesäkuussa 12-vuotias, niin kyllä sillä elinikää vielä on pitkäksi aikaa, jos hyvin vaan käy.
Eli kissat rulz!!!11 Teinixiä käyttäen.. :D
Smoerrebroed
06.03.2002, 16:33
Kissaihminen ehdottomasti. Joskus ajattelin, että ihan sama omistanko koiran vai kissan, mutta nykyään en missään nimessä vaihtaisi kissaa koiraan. Samoja syitä, jolla asiaa perustelisin, ovatkin jotkut jo edellä esittäneet. Kuten se ettei kissaa tarvitse viedä pihalle. Ja kyllähän nuo kissat kerrostaloympäristöönkin hyvin sopeutuvat.
Meiksi on koira. :D
Kissoilla tuntuu olevan joku erityisaisti kun saavun paikalle: ne pakenevat häntä suorana tai sitten hyökkäävät kimppuuni ?
Koirien kanssa tulen juttuun helposti.
Paitselo
06.03.2002, 17:01
I am a spiderman...
Ruma lapsi
06.03.2002, 18:29
kyllähän ny jonkinlainen pussycat täytyy himasta löytyä....
Koiraihmisiä tottakai.
"Koira kuolaa. Koira tempoo hihnassa. Sitä pitää käyttää kusella aamuin illoin. Ja vielä lenkittää joka päivä niin. Eikä se tule toimeen yksinään. Eikä se keksi mitään tekemistäkään yksinään."
Kissaihmisten puhetta. Kuten Designer totesi, koirissa on eroja rotujen ja yksilöiden suhteen. Kuolaaminen riippuu rodusta ja "sisäkoulutuksesta". Tempominen johtuu "koulutuksesta". "Koulutus" taas tarkoittaa sitä, että mitä enemmän aikaa sulla on koiralle, sitä paremmin saat sen noudattamaan omia tapojasi (ja toisaalta, omat tapasi muuttuvat "koiraystävällisemmiksi" eli esim. koriste-esineitä ei pidetä paikoissa, joista huiskahtava häntä ne tiputtaa).
Kaikki loput argumentit puhuvat vain koiran puolesta. Sulta todellakin edellytetään intoa puuhata koiran kanssa aamuin illoin. Kyllä normaali tervepäinen koira selviää 8 tuntia yksin kotona töissä ollessasi, mutta kotona ollessasi se vaatii huomiota aivan samalla tavalla kuin esim. tyttökaverisi, vaimosi tai lapsesi. Ja tässähän se koko koiran hauskuus piileekin!
Se on se omistautuminen, joka tekee omasta koirasta niin tärkeän - 10 vuotta, 3650 päivää, joka päivä 2-3 tuntia koiran kanssa ulkona. Yhteensä vietät ulkoiluelämää koirasti eliniän aikana siis ainakin 10000 tuntia. Toisin kuin kissa, koiran kanssa keksii aina uutta puuhattavaa - esteet, jälkikoulutus, suojelukoulutus ja (meikäläisen suosikki) agility. Kissaa voit vain katsella - koiran kanssa voit osallistua.
Laumaeläimenä koira kasvaa perheeseen kiinni. Siitä tulee osa elämää, joka seuraa mukana vierailuille, marjareissuille, hiekkarannoille ja minne ikinä sitten menetkin. Ja mitä enemmän koirasi on reissuissa mukana, sitä paremmin se oppii käyttäytymään reissuilla.
Toki välistä hermot menevät riekaleiksi koiran kanssa. Jos koirasi lähteekin omille reissuilleen ja etsiskelet sitä yön pimeydessä, niin monta kirosanaa kaikuu öiselle taivaalle - nimim. monta kertaa asian kokenut.
Antaako koira sitten mitään takaisin? Jos mielestäsi lapset eivät anna mitään, niin tuskin silloin myöskään koiratkaan sinulle mitään antavat(*) Ei koira mitään materiaalista anna, pikemminkin kuluttaa. Mutta jotain se kuitenkin antaa, jos vain jaksat puuhata - se antaa sulle ehdottoman luottamuksensa, jossa ei kysytä taka-ajatuksia, ei motiiveita ja viime kädessä se on kyselemättä ja epäröimättä valmis antamaan henkensä puolestasi. Oletko sitten itse tuon luottamuksen arvoinen?
Huoh... Pikkuinen koirakuume iski jälleen...
(*) Tuo on sitten implikaatio eli se ei (tietenkään) toimi toiseen suuntaan (joka taas olisi ekvivalenssi).
Eli kisuista pidän, ja koirista en. Koirat haisee ja läähättää, kissat kehrää ja kiehnää, much better.
Viestin lähetti Euro71
Kuolaaminen riippuu rodusta ja "sisäkoulutuksesta".
Koiran kuolaamisen saa siis loppumaan "kouluttamalla" sitä!? :D :D :D
Tapio Rautalapio
07.03.2002, 09:39
...ja on aina ollut ja todennäköisesti tulee aina olemaankin. Niin tosiaan oikeastaan koko lapsuuteni ajan on ollut koira ns. saatavilla, joten kai niihin on jo sitten ehtinyt jotenkin tottua. Kissoja en mitenkään erityisesti vihaa, mutta jotenkin niiden (toisaalta joidenkin ylistämä) itsenäisyys saa tuntemaan minut omistajana tarpeettomaksi. Koirat taas tarvitsevat päivittäistä huolenpitoa, joten ne myös antavat jotakin tekemistä.
Siitä en sitten sano juuta enkä jaata kumpi on viisaampi elukka. Tämän hetkinen koirani on ainakin jossakin määrin päävikainen (ei käytöshäriöinen mutta harvinaisen tyhmä). Toisaalta taas mummulassa oleva koira on niin viisas, etten ole vielä toista samanlaista tavannut.
Eli koira, dog, hund, chien jne.
Edit: Niin tuli vielä mieleen tuosta koiran viisaudesta, että naapurissa oli joskus semmonen sakemanni, joka oli varmaan sarjassaan jonkin sortin nero. Kyseinen karvakasa osasi jopa vahtia perheen pienenpiä pihalla. Heti kun joku pilteistä lähti taapertamaan kohti tietä, hurtta nappasi sitä takin hupusta kiinni ja kantoi takaisin pihaan. Se kuulemma myös joutui kamalaan paniikkiin, jos joku perheen lapsista ei ollut kotona, kun muut paiskasivat maate. Ja naapurin isäntä vielä kehuskeli, ettei kyseistä yksilöä kuulemma ollut mitenkään sen erikoisemmin toimeensa koulutettu.
Taateli: "Koiran kuolaamisen saa siis loppumaan "kouluttamalla" sitä!?"
Koirahan yleensä kuolaa silloin, kun se tietää saavansa ruokaa. Jos olet ruokkinut makupaloilla sitä ruokapöydästä, TV:tä katsoessasi tms., se tulee jatkossakin hakemaan murkinaa - ja kuolaa.
Kuolaaminen on myös kiinni rodusta, toiset kuolaavat enemmän kuin toiset (esim. berhandilaiset).
Tapio: "Ja naapurin isäntä vielä kehuskeli, ettei kyseistä yksilöä kuulemma ollut mitenkään sen erikoisemmin toimeensa koulutettu."
Moni ajattelee, että koiran kouluttaminen on sitä, että komennetaan "istu", "maahan" jne. Onhan se tietysti hyvä ja monelle koiralle välttämätönkin asia, mutta kyllä "kouluttaminen" lähtee siitä, että koira on mukana arkipäivässä, jolloin se oppii talon tavoille. Paimenkoira oppii hyvin helposti vahtimaan perheenjäseniä.
Clark Kent
08.03.2002, 17:35
Kissaihminen olen. Meillä kotona on Misse, hän on tyttökissa ja 13v. ikää kertynyt jo. Tämä on tietysti oman kissan kehua, mutta meidän Misse on viisas katti. Osaa tehdä temppuja, ja tajuaa mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä. Fiksumpi kuin koirat, on Persoona isolla "peellä". Toimii hyvin myös herätyskellon sijaisena, herättää aamulla juuri sopivaan aikaan nykyään, nuorempana Missen kello oli muutaman tunnin omaani edellä, mutta nyt toimii hyvin...
Kissat ja Koirat ovat ihan kivoja lemmikkejä. Ihan "kettuuttani" hommaan itselleni koiran seuraavaksi. Saan kostettua koiran omistajille ne pirun "tortut" meidän portilla ja tontin nurmella. :p
Ai, että olen katkera... Kosto on suloinen! :D
Olipas vaikea valita, mihin ketjuun tämän liittää, mutta päädyttiin sitten tähän...
Soccernetista löytyi nimim. Poliisikoira Rexin postaama kiinnostava artikkeli:
http://www.suomifutis.net/cgi-bin/ultimatebb.cgi?ubb=get_topic;f=9;t=010776
Jokainen koiraihminenhän asian on tiennyt jo pitkään.
"Omistajistaan eroon joutuneet koirat käyttävät tavallisesti korkeita, yksittäisiä haukkuja. Matalammalta lähtevä "superhaukku" on tavallisin silloin, kun tuntematon ihminen lähestyy koiraa tai kun ovikello soi. Leikkisät haukahdukset ovat korkeita ja niiden välit epätasaisen pitkiä."
Kuulostaako tutulta, koiraihmiset? :-) Itse asiassa, haukun perusteella pystyi ainakin itselläni kerrostalossa olleesta koirasta päättelemään sen, mihin "sarjaan" kuuluva ihminen oli oven takana...
EDIT: Muistia ei näköjään tuossa oltu testattu, mutta ainakin meidän koira muisti erittäin hyvin lenkin jälkeen sen, oliko ruoka pistetty odottamaan kotiin vai ei...
Koiraihminen ehdottomasti. Jopa enemman kuin ihmisihminen.
Koira. Omistan sellaisen.
Mulla on kissa, tollanen vähän reilu neljäkuukautinen kollinalku. Ollut tässä kesäkuun alusta asti suunnilleen. Se on valko-oranssi, pienenä sillä oli vielä siniset silmätkin, mutta ne muuttui normaaleiksi. Sen nimi ei oo Janne Ojanen.
nedomansky
01.08.2002, 19:46
kissat kuuluu luontoon ja koirat esim. lammasfarmille
kumpikaan eläinryhmä ei kuulu kerrostaloon
BigRedBob
01.08.2002, 20:08
Viestin lähetti nedomansky
kissat kuuluu luontoon ja koirat esim. lammasfarmille
kumpikaan eläinryhmä ei kuulu kerrostaloon ...Mutta sopeutuu elämään siellä ihan mainiosti*. Jos nyt ei puhuta mistään gepardista ja tanskandogista. Ja jos asiaa nyt oikein pähkäilemään alkaa, niin flamingotkaan eivät kuulu korkeasaareen eivätkä esim. tummaihoiset tai aasialaiset suomeen. Eikä toisinpäin.
*[=En asu kerrostalossa enkä omista tällä hetkellä lemmikkieläimiä. Silti tunnen omaavani kylliksi informaatiota kommentoimaan aihetta.]
Nedomansky: "kumpikaan eläinryhmä ei kuulu kerrostaloon"
Huoh... Jos ihminen kykenee asumaan betonihelvetissä, niin miksei siihen muka lemmikki pystyisi? Varsinkin koira, joka on sosiaalinen eläin ja jonka aika kuluu varsin mallikkaasti syödessä ja koirapuistossa peuhatessa...
nedomansky
01.08.2002, 20:18
kissat nyt vaan sattuu tarvitsemaan vapautta toteuttaa saalistajan viettejään ja kerrostaloasunnoissakin asuneena
tiedän, että V...N usein koira jätetään kämppään yksin ulvomaan
naapureiden riesaksi
BigRedBob
01.08.2002, 20:23
Viestin lähetti nedomansky
kissat nyt vaan sattuu tarvitsemaan vapautta toteuttaa saalistajan viettejään ja kerrostaloasunnoissakin asuneena
tiedän, että V...N usein koira jätetään kämppään yksin ulvomaan
naapureiden riesaksi Jos koira ulvoo aina yksin jäätyään, niin vika on omistajassa. Koira on koulutettavissa olemaan "nätisti" yksinään suht koht helposti. Tämä tietenkin on yksilökohtaista ja jotkut eivät opi varmaan ikinä. Varsinkaan jos ei tätä opeta jo ihan pienenä.
nedomansky
01.08.2002, 20:25
No jokainen kai tajuaa, että koiriin ja kissoihin kohdistuvat
valitukset ovat valituksia niiden omistajien laiminlyöntejä kohtaan.
Varmaan pitäsi olla koiran ja kissanpitämisen ajokortti ennen
kuin moisen voisi tuoda vuokrakasarmiin
Yksi kissa huushollista löytyy, joten kai sitä sitten ollaan kissa-ihmisiä.
Pidän molemmista, mutta kissat vievät kuitenkin voiton. Ehkä siihen vaikuttaa se, että koko elämäni ajan meillä on ollut kissa, lukuunottamatta yhden vuoden taukoa.
Mitä tuohon kerrostaloasumiseen tulee, niin ensimmäinen kissamme kulki vapaana, kun oli siihen jo ehtinyt tottua, mutta tätä toista emme kerrostalossa asuessamme laskeneet vapaana ulos, vaan valjaissa käytettiin sitä aina kävelyllä. Ja kyllä tämä kissa ainakin käveli mielellään kanssani metsässä sellaisia reilun kilometrin lenkkejä. Tietenkin lenkkiin saattoi kulua aikaa sellainen tunti, ei kissamme niin koiramainen ollut, että olisi reippaassa hölkässä kanssani pistänyt eteenpäin, vaan välillä pysähdyttiin katselemaan lintuja jne. Nyt asumme kuitenkin jo rauhallisella alueella omakotitalossa, ja täällä kissamme on kulkenut vapaana. Mutta eipä kulkisi vapaana, ellei osaisi pysyä omassa pihassa, ja sen kissamme osaa. Joskus se käy tien toisella puolella, mutta pääosin se kestää omassa pihassa. Ja talvella kissamme ei oikeastaan edes kovin innokkaasti ole ulos lähdössä.
Viestin lähetti nedomansky
No jokainen kai tajuaa, että koiriin ja kissoihin kohdistuvat
valitukset ovat valituksia niiden omistajien laiminlyöntejä kohtaan.
Varmaan pitäsi olla koiran ja kissanpitämisen ajokortti ennen
kuin moisen voisi tuoda vuokrakasarmiin
Kyllähän sen moni tajuaa ;)
Olen silti erimieltä koirien ja kissojen soveltuvuudesta kaupunkiin. Toki niiden tulee välillä päästä ulos ja niitä ei saa jättää liian pitkäksi aikaa yksin jne. Vastuullisuuttahan lemmikin omistaminen vaatii ja moni on kykenemätön lemmikin omistajiksi, ja ajtelkaa samoja ihmisiä vanhempina. Silti hyvin hoidettuna eläin menee kaupungissa kuin maallakin.
Monen kannattaisi muuten hankkia itsensä pitämisen ajokortti, ennenkuin yksin elävät. Sen verran holtittomia, häiriöitä aiheuttavia ja vaarallisia monet ihmiset ovat.
Eli omistan koiran. Tämänrotuisen (http://www.koirat.com/rotu.phtml?id=183) koiran. Harvinaista rotua, noin parikymmentä asustaa Suomessa.
Tuon kuvan koira ei ole oma koirani, vaan dogini emo. ;)
Kissa, ehdottomasti, itelläkin niitä kaks tsipaletta löytyy.
On koirat mukavia, on, mutta ne on vaan jotenkin tsillee isoja ja semmosia jänteviä. Kissa on mukava ottaa syliin kun se veeeeenyyyyyyy ja sitten se lysähtää tuohon olkapäälle ja vähän kehrää ja kuolaa.. jes.:D
Eino_Mies
09.08.2002, 23:06
Kyllä mirriä on kiva silittää myötäkarvaan. Kuka sitä haukkuja jaksaa aina kuunnella!
Kisu Kisu.. ksss, ksss..:D
Koiraihmisenä voinen itseäni pitää koska olen viettänyt 2/3 elämästäni koirien parissa ja tälläkin hetkellä jaloissani nukkuu semmoinen reilu kymmen-vuotias matalajalkainen, pitkäselkäinen, partanaamainen veijari joka tottelee nimeä M...
Kissoista tuli mieleeni pienoinen episodi jonka lapsena aiheutin. Meillä oli tuolloin vielä kissa ja kun sitten jostain kuulin kerrottavan kuinka kissa aina putoaa jaloilleen niin minähän päätin testata kyseisen asian todenperäisyyden. Olin tuolloin semmoinen muutaman vuoden ikäinen "tiedemiehen" alku.
Niinpä sitten kaappasin vanhemmilta salaa kissamme kainalooni ja kiikutin sen parvekkeelle ja nakkasin kaiteen yli. Tarinalla oli kaikin puolin onnellinen loppu, sillä testi onnistui täysin koe-eläimen pudotessa jaloilleen ja säilyen vieläpä hengissä. (Pienenä sivuhuomautuksena mainittakoot, että pudotin kissan toisesta kerroksesta asfalttipihalle).
vlad#16.
Viestin lähetti vlad
matalajalkainen, pitkäselkäinen, partanaamainen veijari joka tottelee nimeä M...
Kuvaukseesi sopisi hyvin: M...=Mr Jari Kaarela!:D
Koirat ovat paljon älykkäämpiä, kuin kissat..
Ehdottomasti koiraihminen. Ei niitten kissojen kanssa voi tehdä mitään muuta kun nukkua, mutta koiran kanssa voi lenkkeillä, leikkiä... ja paljon muuta!
Viestin lähetti Janos
Eli omistan koiran. Tämänrotuisen (http://www.koirat.com/rotu.phtml?id=183) koiran.
Voisipa melkein sekoittaa faaraokoiraan. Itselläni on kettuterrieri (se Olvi-koira) jossa kyllä on suuri koira pienen koiran koossa. Ei tosin tuo kaljaa.
Nosteaanpas esille vähän vanhempaa.
Kyllä olen ehdottomasti koiraihminen. Koirasta saapi lisäksi hyvän ystävän, mutta kissasta tietääkseni ei saa? Lisäksi kissat ei osaa metsästää, joten valinta on koirat.
Viestin lähetti snailcake
Kyllä olen ehdottomasti koiraihminen. Koirasta saapi lisäksi hyvän ystävän, mutta kissasta tietääkseni ei saa? Lisäksi kissat ei osaa metsästää, joten valinta on koirat.
Niin no. Kissat ovat huomattavasti itsenäisempiä. Millaisen ystävän kaipaat, niin siitähän se riippuu. Sellainen joka sopivin väliajoin tulee vaikka syliin/viereen ja joka kehrää kun silittelet. Vai sitten sellaisen joka on kokoajan kärttämässä lenkille lähtöä tms. Tiedän kärjistin, mutta siis pääosin ero on omatoimisuudessa.
Koirasta siis saa enemmän seuraa, kuin kissoista, mutta makuasia kummasta tykkää ja riippuu ihmisestä kumpaa kaipaa. Itselleni kissa sopii paremmin, koska en kaipaa lenkille lähtijää(sitä kun tulee itse tehtyä pyörällä muutenkin tarpeeksi) ja toisaalta muutenkin hieman itsenäisempi ystävä on mieleeni.
Ted Raikas
13.03.2005, 14:10
Kissaihminen olen, joskaan en nyt omalla persoonallisella tasollani pidä itseäni kovin kissamaisena. Niiden eläinten itsenäisyys, omanarvon tunto ja ylväys koskettaa sisintäni. Toki asiaan vaikuttaa sekin, että elämäni aikana perheessämme on kissoja ollut enemmän, useampi kappale siis, kun taas koiria on ollut vain yksi. Upea persoona oli toki hänkin, ikävöin. Kissojen sielunelämään vaan on tullut siis tutustuttua enemmän. Ne ovat kauniita ja mystisiä olentoja, juuri sopivia minulle. Myös valtaosa ystävistäni on enemmänkin kissaihmisiä, joten kaikki täsmää.
Ikävähän tässä tulee kaikkia niitä veijareita, joista aika on jo jättänyt. Kenties jonain päivänä otan kissan itselleni, nyt näin opiskellessa ei oikein ole järkeä. Eikä tänne oikein mieluusti saisi ottaakaan, sanoo säännöt.
Kissat siis, kissaihminen. Minä juuri, minä itse.
Viestin lähetti eagle
Vai sitten sellaisen joka on kokoajan kärttämässä lenkille lähtöä tms.
Tämä on minunsta koirassa just paras puoli, kun pitää lähtä lenkille. Siinä samalla tulee itsekkin liikuttua ja ei vain mähötä kotona sohvalla. Todellakin kaikki ihmiset eivät ole samanlaisia ja hyvä niin. Toiset pitävät kissoista, toiset koirista, ja se riippuu elämäntilanteestakin.
Kissaihminen, kolme kappaletta noita on kertynyt.
Koirista en koskaan ole niinkään pitänyt, etenkin kun ne tuppaavat vihaamaan minua. Yksi puri korvasta palan irti, toinen syöksyy päälle aina kun minut näkee [siis ei sillai että "rapsuttaiskohan toi mua" vaan sillai että "puren tolta pään irti"], jne. Vaistoaako ne jotenkin etten halua niitä lähelleni tai jotain, tuntuu vähän oudolta kun kaikki koirat tuntuu reagoivan samalla tavalla kun minut näkevät.
Viestin lähetti snailcake
Tämä on minunsta koirassa just paras puoli, kun pitää lähtä lenkille. Siinä samalla tulee itsekkin liikuttua ja ei vain mähötä kotona sohvalla. Todellakin kaikki ihmiset eivät ole samanlaisia ja hyvä niin. Toiset pitävät kissoista, toiset koirista, ja se riippuu elämäntilanteestakin.
Niin en tarkoittanut tuota mitenkään huonona puolena, vaikka kärttämis-sanasta olisi voinut näin olettaa. Tämä joillekkin sopii paremmin ja joillekkin ei. Sanoisin kuitenkin että koira vaatii enemmän aikaa, niinpä tämä on hyvä ottaa huomioon kun lemmikkiä on ottamassa. Itselleni varsinkin eläimen hyvinvointi on niin tärkeää, etten ole ottanut omaan asuntooni kissaa, koska tämä on liian pieni elinpiiri mielestäni kissalle. Samoin muu ympäristö ei ole sovelias. Koirasta nyt puhumattakaan.
edit:Sanoitkin tuosta elämäntilanteesta tosiaan, nyt vasta huomasin kun luin tekstisi ajatuksella uudestaan. Itsekkin kun tuli siitä puhuttua.
Ehdottomasti koira immeisiä. Itellä on tollanen Leonberginhurtta, jonka kanssa tulee vietettyä puolet vapaa-ajasta, jos ei enemmänkin. Kissat on 'ihan jees', ei hyvää, eikä pahaa sanottavaa, mutta jotenkin vaan ei sytytä. Jos joku plussa puoli pitäisi kateista mainita, niin se varmaan olis helppohoitoisuus, ainakin koiraan verrattuna.
Itte oon koirani kyllä opettanut siihen pennusta pitäen, että sen voi viedä paikkaan kuin paikkaan ja se viihtyy. Aivan jokaiseen mestaan tuota hurttaa ei voi viedä, koska koirakammoiset tuppaa pelkäämään tollaista 70cm korkeaa 55kiloista mustanaamaista koiraa, vaikka kuinka vakuuttaa sen olevan reilusti isäntäänsä kiltimpi. Mutta se on kyllä aivan ymmärrettävää, itse pelkään hevosia aivan perkeleesti, vaikka tiedänkin niiden olevan pääsääntöisesti uskomattoman kilttejä otuksia.
Koiraihminen
Ensimmäinen lemmikkini oli kissa. Aivan ihana yksilö kaikin puolin. Kissat ovat muutenkin oikein suloisia eläimiä. Nykyään omistan kaksi koiraa. Ja aivan ihania nämäkin karvaturrit.
Jos kuitenkin pitää päätää kumpi olen, kissa- vai koiraihminen, niin vastaan koiraihminen. Ulkoilu ja touhuaminen on vaan jollain tavoin monipuolisempaa mielestäni. Kun en näitä näyttelyitä ole kummankaan lajin kanssa harrastanut.
Taas näitä epäonnistuneita kyselyitä, missä vaihtoehtoja ei valitettavasti ole tarpeeksi. Itselläni on ollut sekä kissa että koira saman aikaisesti, joten tunnustaudun sekä kissa- että koiraihmiseksi.
Kissaihminen ehdottomasti. Tarvittaessa itsenäinen ja samalla tarvittaessa seurallinen. Omaa oman tahdon eikä suostu ottamaan käskyjä joltain ihmeen kaksijalkaisilta kummajaisilta joiden ainoa tehtävä on ruokkia ja rapsuttaa tarivttaessa. Eikä hauku.
Omistan saksanpaimenkoiran ja kolme kissaa, joten aika hankala valita kumpaan leiriin kuulun. Aktiivisen koiran kanssa tulee tietysti tehtyä kaikenlaista ja myös kisattua, joten siinä mielessä olen koiraihminen. Toisaalta taas esimerkiksi tänään flunssan kourissa ei jaksaisi tehdä mitään, mutta pakkohan se on kun vaimollakin on sama vaiva päällä.
Ehkä enemmän koiraihminen, koska meillä on joskus ollut koira, josta kuitenkin jouduttiin luopumaan pitovaikeuksien takia.
Kissoissa hyviä puolia on juuri niiden "itsenäisyys" ja ei ne varmaan sotkekaan niin paljon...
Ted Raikas
13.03.2005, 15:49
Viestin lähetti siesta
Kissoissa hyviä puolia on juuri niiden "itsenäisyys" ja ei ne varmaan sotkekaan niin paljon...
Riippuu ihan yksilöstä kylläkin. Jotkut kissat osaavat kyllä sotkea, rikkoa ja tuhota paikkoja ihan silkkaa luonnettaan... en sano että ilkeyttään, ehkä. Kissoissa on kyllä se, että niitä on aika vaikea kouluttaa, vaikka on sekin toki jossain määrin mahdollista. Jos kissa vaan on vaikea luonne, niin se on, eikä sille mahda oikein mitään. Siinä mielessä muistuttavat meitä ihmisiä melko lailla. ;)
Viestin lähetti Ted Raikas
Riippuu ihan yksilöstä kylläkin. Jotkut kissat osaavat kyllä sotkea, rikkoa ja tuhota paikkoja ihan silkkaa luonnettaan... en sano että ilkeyttään, ehkä.
Totta, sellanen mielikuva on vaan jäänyt, että kissat ovat kuitenkin luonnostaan siistimpiä eläimiä kuin koirat. Tosin paha sanoa kun ei hirveesti oo kissoista kokemuksia.
Mielikuvitushahmo
13.03.2005, 16:04
En osaa sanoa. Pari kissaa ja koira löytyy, molemmissa on hyvät ja huonot puolensa.
Ted Raikas
13.03.2005, 16:08
Viestin lähetti siesta
Totta, sellanen mielikuva on vaan jäänyt, että kissat ovat kuitenkin luonnostaan siistimpiä eläimiä kuin koirat.
No totta sikäli, että kissat huolehtivat omasta hygieniastaan todella tarkkaan, elleivät ole sitten pahasti sairaita. Noin muutoin kissat kyllä esim. pesevät itseään miltei jatkuvasti. Kissoista kyllä huomaa, että ne viihtyvät paremmin jos huushollissa siivotaan ja järjestetään paikkoja. Lisäksi puhtaat lakanat vuoteella ja kissa on selkeästi mielissään. Onhan ne sellaisia hedonisteja ja juuri siksi pidänkin kissoista valtavasti. Osaavat nauttia elämästään täysillä jos vaan olosuhteet on hyvät. Tässä näkyykin myös kissoista se puoli, että jos olosuhteet eivät ole laisinkaan hyvät ja miellytä kissaa laisinkaan, niin tämä saattaa häippäistä kokonaan ja etsiä itselleen paremman paikan.
Eivät siis todellakaan ole typeriä eläimiä.
Kissa tietenkin,kun niitä kaksin kappalein kotoa löytyy.
Pidän kuitenkin koiristakin.;)
mysteeri
13.03.2005, 17:36
Lapsuudessani lemmikkinä oli koira, sellainen pieni musta kiltti kääpiösnautseri, joka ei edes haukkunut vaan oli perheemme vauva. Tämä koira eli 18-vuotiaaksi, joilloin olin jo ehtinyt muuttaa pois kotoa. Oli todella kova paikka kun koira 18-vuotiaana piti lopettaa vanhempieni kotisohvalle.
Kuitenkin tässä vaiheessa itse asuessani omassa asunnossa omistin ison (15-kiloisen) persialaiskissan, mutta surin suunannattomasti lapsuuden lemmikin perään.
Myöhemmin otin toisen kissan, norjalaisen metsäkissan.
Hurahdin siis täysin itsenäisiin kissoihin, jotka tulevat luokse kuin itse haluavat tulla. Tulevat syliin kun haluavat tulla. Kissat olivat älyttömän viisaita, tai ainakin nämä kaksi urosta, kaksi elämäni kissaa.
Persialaiskissa oli 8-vuotias ja norjalainen metsäkissa 2-vuotias kun lapsen saadessa ensimmäisen astmakohtauksen piti vakavasti miettiä olisiko syytä luopua kissoista, jotka olivat pitkäkarvaisia, ja joista kiistämättä lähti tajuttoman paljon karvaa, vaikka kuinka joka päivä imuroi ja käytti Sinin siivousliinoja.
Täytyy sanoa että se päivä oli kamala kun kissoista piti todella luopua. Ensimmäisille katsojille ei voinut edes avata ovea.
Puhelin soi taukoamatta kun aina vain uudet ja uudet ihmiset kyselivät joko kissat on annettu pois.
Lopulta löytyi nuori pari jolle kissat sitten luovutimme.
Silloin tällöin vaihdamme viestejä kissojen kuulumisista ja se tuntuu äärimmäisen hyvältä kun tietää että kissat ovat voimissaan edelleen.
Vastasin olevani kissaihminen ja ottaisin päivänä minä hyvänsä nämä elämäni kissat takaisin.
Redalert
13.03.2005, 19:47
Olen hyvin eläinrakas, eli rakastan KAIKKIA eläimiä ylikaiken. Sekä kissoista, että koirista kokemuksia, mutta itselläni ollut vain kissoja (sekä myös pari hamsteria ja rotta). Ehkä osin tämänkin vuoksi koen olevani kissaihminen. Ne vain jotenkin vetoavat minuun enemmän. Harvoin kissoja tarvitsee pelätä, kun taas joitakin koiria täytyy... Työssänikin olen joutunut koiran näykkäisemäksi. Lisäksi kissat ovat jotenkin siistimpiä, eivätkä ehkä saa niin paljon tuhoja aikaan kuin koirat. Minun kissani kylläkin olivat pentuna todellisia riiviöitä... :-) Siinä oli tapetit yms. päreinä, mutta vartuttuaan rauhoittuivat kummasti. Kissat eivät esim. kuolaa ympäriinsä tai hajoita kokonaista pöytää tms. Lisäksi ne pitävät tosi hyvän huolen siisteydestään, eikä niissä ole pahaa hajua, kuten koirissa. Koirat eivät kyllä mitenkään ole hyväntuoksuisia ! Lisäksi olen senverran mukavuudenhaluinen ja ehkä laiskakin, etten jatkuvasti jaksaisi ulkoilla säässä kuin säässä. Koiran kun omistat, niin mentävähän on, vaikka mikä olisi. Ja vielä vaikka kuinka sairaanakin, kun vielä satun asumaan yksin... Lisäksi työni on sellainen, että minulla on älyttömän aikaiset herätykset muutenkin, joten EHEI ei missään nimessä sitä ennen vielä koiran ulkoilutusta ! TÄMÄ VIELÄ LISÄYKSENÄ: kissa oppii paljon nopeammin sisäsiistiksi ja tekee tarpeensa laatikkoon, koira on vietävä ulos. Lisäksi varsinkin, jos tykkää olla menossa, kissan voi jättää pitemmäksi aikaa yksin, koiraa et voi jättää. On sitten otettava mukaan, mutta joka paikkaanhan ei läheskään voi. Koira " sitoo " sinua enemmän. Joten jos valittava on, niin olen todellakin kissaihminen ! Ehkä joskus sitten, kun olen eläkeläismummo ja terveyteni sen sallii, voin vaikka ottaakin koiran itselleni. Silloin ainakin on kunnolla aikaa olla sen kanssa koko ajan... Että tuollaiset lisäykset...
tsei_tsei
14.03.2005, 01:36
Samaa paskaa eri paketissa. Kissat eivät syty ihan niin paljoa, joten siksi parempia. Kumpienkaan kanssa en halua tekemisissä. Toisin kuin bulldogiaan *piip* *piip* Cube, niin arvostan kyllä ihmisiä enemmän.
AnaKonda
14.03.2005, 08:31
Koiraihmisiä, tällä hetkellä kotoa löytyy kaksi saksanpaimenkoiraa ja lauantaina haettiin sitten perheeseen uusi pentu, leonberginkoira :) todella leppoisa koira, tottui heti ympäristöön ja toisiin koiriin :)
Viestin lähetti AnaKonda
Koiraihmisiä, tällä hetkellä kotoa löytyy kaksi saksanpaimenkoiraa ja lauantaina haettiin sitten perheeseen uusi pentu, leonberginkoira :) todella leppoisa koira, tottui heti ympäristöön ja toisiin koiriin :)
Voisinpa onnitella hienosta valinnasta koiran suhteen. Nimittäin itelläni köllöttää tossa lattialla vuoden ja kahden kk:n ikäinen leo-narttu. Leonbergit on kyllä helppoja koiria. Tottuvat, niin kuin sanoit, kaikkeen uuteen äkkiä. Mä olen tuota ihan pennusta pitäen raahannut mukanani ihme paikkoihin ja nyt se on kotonaan ja rauhallinen paikassa kun paikassa. Ja tuo rotu on ehkä kiltein, mihin minä oon koskaan törmännyt, mutta silti aktiivinen, mii laik it. Tsemppiä öisiin siivouksiin...
Kumpaakaan ei löydy. Mutta jos löytyisi niin mielellään koira ja saksanpaimenkoira. Perheessä kun on jotain allergian tynkää. Koiran vois hommaa myöhemmin, on vaan sellanen käsitys, että niistä on vaivaa jo pelkästään sen paskomisen takia.
Markus91
14.03.2005, 16:15
En oikein kumpikaan. Elukat eivät oikein kiehdo minua. En haluaisi räkyttävää piskiä joka tulee nuolemaan aamulla, mutta en kenkiin kusella käyvää kissaakaan...
Tosin joskus kun on jonkun tykönä käymässä jolla on kissa tai koira, niin kyllä kai ne ihan mukavia on, en silti ole niitä lepertelemässä. Eli vieraissa ihan mukavia ovat, mutta en omaksi haluaisi. :)
cosmic_rodeo
15.03.2005, 14:02
Paha mennä sanomaan. Kuten monilla muillakin, niin molempia on meikäläisen elintilassa pyörinyt läpi elämän. Molemmilla on puolensa.
Exän kanssa meillä oli parhaimmillaan yhteensä viisi koiraa samanaikaisesti. Hiemanko niiden kanssa sai juosta pihalla ja sellainenhan ei tällaiselle laiskalle läskille sovi.
Lisäksi mokomat olivat vähän pirun äänekkäitä epeleitä ja vaativat huomiota ja huolenpitoa vähän väliä. Sänkyynkään ei tahtonut mahtua, kun mokomat eivät oppineet lattialla nukkumaan. Ei koskaan ikinä enää koiraa meikän talouteen.
Enpä kyllä tosin kissaakaan hankkisi. Vanhempieni pian 15-vuotias kissa, joka on muuten oikeasti vissiin tulossa vanhaksi ja hulluksi käytöksestään päätelleen, riittää tyydyttämään kissatarpeeni.
Kaktusta voisin harkita.
GameOver
15.03.2005, 14:11
Kotona on aina ollu syntymästäni asti kissa. Tällä hetkellä on 4 kissaa.
Metalwarrior
15.03.2005, 22:08
Kissaihminen ehdottomasti. Ei koiriakaan toki mitään vastaan, mutta kissat ovat lähellä sydäntäni.
Viestin lähetti ozo
Koirat ovat paljon älykkäämpiä, kuin kissat..
Heh, johan oli vitsi. Tämäkin tässä:
http://www.avaruusmies.com/vitsit/suomi/432.html
..todistaa, kuinka asiain laita on. :p
Kissat rulettaa; niillä on loistava huumorintaju, ja ne osaavat manipuloida ympäristöään tahtonsa mukaan...
Koirat puolestaan tekevät mitä tahansa miellyttääkseen ihmistä...Se on suorastaan säälittävä elämänasenne.
BigRedBob
18.03.2005, 16:58
Viestin lähetti mauri
Koirat puolestaan tekevät mitä tahansa miellyttääkseen ihmistä...Se on suorastaan säälittävä elämänasenne. Ei pidä paikkaansa, riippuu rodusta. Ei kaikki koirat todellakaan ole sellaisia, toisinaan jopa hitunen sellaista ominaisuutta ei olisi pahitteeksi.
On säälittävä elämänasenne kyllä. Suuri(n?) osa ihmisistäkin taitaa elää kuvaamallasi tavalla... se jos mikä on surullista.
MarkusMaggot
18.03.2005, 22:49
Vastaukseni kuuluu että molempia. Kotona on molemmanlaatuisia karvapalloja pyörinyt jo pitkään, tosin jos omaan kämppääni lähden eläintä hankkimaan kuten olen harkinnut niin todennäköisesti koira se on oleva. Ovat vaan hyvistä vanhemmista olevat pennut aika perkeleen kalliita, rottweilerin tai dobermannin pennusta saa maksaa kuulemma aika liki tuhannen euroa. Siihen kun laskee vielä sapuskat, mahdolliset lääkärit sun muut mitä moinen otus imee likviditeettiä, päädytään aika messeviin summiin. Tämä on varmaankin ollutkin se isoin kynnys elukan hankkimiselle. Noh, josko ensi syksynä siitä huolimatta...
Itselläni ei ole mitään elukoita nurkissa pyörimässä eikä tule olemaankaan mutta isälläni on muutama iso ja verenhimoinen urosdobermanni kartanon vahtina. Ne kyllä tunnistavat minut mutta ovat sen verran isoja, pelottavia ja häijyjä otuksia että yksin en uskalla taloon astua.
Luoja armahtakoon sitä ääliötä, joka joskus taloon tunkeutuu. Lähtee muuten jalat edellä takaisin.
Vuokralainen
19.03.2005, 08:56
Molemmat OK! Itselläni on kissa.
Kissa ja Koira ajattelelee samasta asiasta eri tavalla.
Ihminen antaa koiralle asunnon ja ruokaa, joten koira ajattelee, että ihmisen täytyy olla kuningas.
Ihminen antaa kissalle asunnon ja ruokaa, joten kissa ajattelee, että kissa on silloin kuningas.
Henkilökohtaisesti olen enemmän koiraihminen. Toki en kissojakaan pelkää, sillä lapsuudesn kodissani oli aina kissa, tosin myös koira. Koirien uskollisuus ja tottelevaisuus on ainakin minuun tehnyt vaikutuksen. Kissa ei paljon ihmisestä välittänyt, paitsi silloin kun sai ruokaa. Onhan kissasakin hyvät puolensa, meinaan niistä saa mukavan lämpimiä rukkasia.
Viestin lähetti Mäkkäri67
Molemmat OK! Itselläni on kissa.
Kissa ja Koira ajattelelee samasta asiasta eri tavalla.
Ihminen antaa koiralle asunnon ja ruokaa, joten koira ajattelee, että ihmisen täytyy olla kuningas.
Ihminen antaa kissalle asunnon ja ruokaa, joten kissa ajattelee, että kissa on silloin kuningas.
Aivan: koiralla on omistaja, kissalla on henkilökuntaa... Pidän kyllä koiristakin, mutta ne ovat kissoihin verrattuna hyvin kaavamaisesti ja ennustettavasti käyttäytyviä. Kissa ei myöskään palvo ihmistä maailmankaikkeuden keskipisteenä, mikä minusta on sekä terve että myös realistinen asenne.
vBulletin v3.8.6, Copyright ©2000-2013, Jelsoft Enterprises Ltd.