View Full Version : Tuntematon Sotilas
Tulipa mieleen tässä, kun katselen Tuntematonta Sotilasta, että kumpaa elokuvaversiota pidätte parempana? Laineen vai Mollbergin? En tiedä, onko tämä äänestys jo ollut aiemmin, mutta kysytäänpä nyt uusiksi.
Itse pidän Mollen versiota parempana. Se on pidempi, ja siinä on monia tärkeitäkin kohtauksia, jotka Laineen versiosta puuttuvat. Lisäksi näyttelijät eivät ole yli-ikäisiä, ainakaan niin häiritsevässä määrin, kuin Laineen jermut. Lisäksi Laineen version alkupuolella häiritsee tuo ns. ylinäytteleminen...
Näyttelijöiden suoritukset menevät suunnilleen tasan uudemmassa ja vanhemmassa. Koskela, Rahikainen, Määttä, Kariluoto ja Lammio ovat mielestäni parempia Mollbergin versiossa. Hietanen, Rokka, Lehto ja Lahtinen taasen Laineen versiossa.
SÄLLI 85
06.12.2001, 15:39
... on parempi. Mollbergin versio on perseestä. Ryssille pistetään sentään luu kurkkuun oikeen kunnolla tossa vanhemmassa versiossa. Värillistä versiota tosin kattelee mieluummin kuin mustavalkosta. PS: Hyvää Itsenäisyyspäivää
Kyllä se on tämä wanha versio.
Minusta se uudempi ei ole mikään ihmeellinen,mutta tuo vanhempi jaksaa viihdyttää vain vuosi toisensa jälkeen krapulassa!
sniper2001
06.12.2001, 16:09
Wanhempi on paljon todellisempi kuin tuo värillinen.
Hyvää itsenäisyyspäivää..:)
Suomi-Salama
06.12.2001, 17:06
Olen Sistiksen kanssa samoilla linjoilla perusteluineen. Vanhassa se Finlandia-hymni kylla sykahdyttaa, mutta muuten uudempi on parempi: realistisempi ja luonnollisesti paremmalla tekniikalla toteutettu. Mutta nama ovat makuasioita. Molempia mina silloin talloin katselen aina vain uudelleen ja uudelleen.
Hyvaa itsenaisyyspaivaa sinne Suomeen! Eikohan sita meika poikakin muutaman kolpakollisen tuossa illemmalla ota isanmaan kunniaksi.
Laineen versio on mielestäni parempi, vaikka mollbergin versio on huomattavasti realistisempi. Esim jos budjetit otetaan huomioon ei rauni ole oikein tehosteita saanut kaikkea irti, vanhassa taas on olosuhteisiin nähren onnistuttu kohtalaisesti/tarpeeksi hyvin.
Näyttelijät ovat molemmissa hyviä. Vanhassa piti myös viihdyttää yleisöä rempseellä meiningillä, mistä ns. "ylinäytteleminen" varmasti johtuu (jos laine olisi tehnyt -50 luvulla yhtä synkän version, se tuskin olisi ollut silloin niin katsottu).
Uudessa taas on pyritty mahdollisimman realistiseen toteutukseen, eikä huumoria juurikaan esiinny.
Kumpikaan eivät kuitenkaan ole missään nimessä huonoja.
Viestin lähetti mikkoz
Näyttelijät ovat molemmissa hyviä. Vanhassa piti myös viihdyttää yleisöä rempseellä meiningillä, mistä ns. "ylinäytteleminen" varmasti johtuu (jos laine olisi tehnyt -50 luvulla yhtä synkän version, se tuskin olisi ollut silloin niin katsottu).
Uudessa taas on pyritty mahdollisimman realistiseen toteutukseen, eikä huumoria juurikaan esiinny.
Aaaahhh, vanha tuttu aihe, josta meillä oli männä kesänä miellyttävä keskustelutuokio täällä jatkoajassa...
Eli, äänestin luonnollisesti vanhaa -oikeaa- Tuntematonta, olen kyllä nähnyt molemmat useampaankin kertaan, mutta kyllä tämä vanha vaan on parempi! Makuasiahan se on kyllä tämäkin, joten se siitä.
Mutta sitten itse asiaan. En voinut olla puuttumatta -taas (sorry vaan)- tuohon Mikon esittämään "ylinäyttelemiseen" ja "realistisuuteen"; olen keskustellut tästä asiasta useammankin sotien veteraanin kanssa, viimeksi viime kesänä, ja kanta on kaikilla ollut sama, vanhassa Tuntemattomassa ollutta huumoria yms. leikinlaskua tosiaankin esiintyi myös oikeasti! Jokainen intin käynyt ymmärtää, vaikka mittasuhteet poikkeavat "pikkuisen", että esim. sissileiristä selviäminen ilman ystävyyssuhteiden kariutumista tai vastaavaa, vaati silloin tällöin hurttia huumoria. Ja kuvitelkaa mitä se sitten on ollut sodassa. Veteraani, jonka kanssa kesällä puhuin, kertoi ettei ns. huumorintajuttomat sotilaat kauaa kestäneet henkisesti kunnossa.
Kaikesta huolimatta, hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille!
Mun mielestä kirja on paras. Leffoista se vanhempi on ylivoimainen.
BigRedBob
06.12.2001, 22:00
...Joka tietenkin katsellaan tv:n ääressä asennossa seisten ja marskin ryyppyjä naukkaillen. :D
Laineen versio ilman muuta vaikka siinä Mollen filmissäkin
on hyvät puolensa. Jälkimmäistä katsellessa huomaa kuinka
vähäluminen talvi silloin oli, lunta jouduttiin ajamaan
filmauspaikoille kuormittain.
Viestin lähetti entti7
Jokainen intin käynyt ymmärtää, vaikka mittasuhteet poikkeavat "pikkuisen", että esim. sissileiristä selviäminen ilman ystävyyssuhteiden kariutumista tai vastaavaa, vaati silloin tällöin hurttia huumoria. Ja kuvitelkaa mitä se sitten on ollut sodassa. Veteraani, jonka kanssa kesällä puhuin, kertoi ettei ns. huumorintajuttomat sotilaat kauaa kestäneet henkisesti kunnossa.
Tämä on ihan tuttu tilanne, olen itsekin ollut sissileirillä. Itse en sinällään tarkoittanut tuolla ylinäyttelemisellä huumoria, jota 'ykkösosassa' esiintyi, vaan lähinnä muutamaa kohtausta, joissa kaikkien henkilöiden kommunikointi oli jotenkin teennäistä ja ylireagoivaa, erityisesti Hietanen syyllistyi tähän, mm. kohtauksissa, joissa hän vaati Mäkilältä Salolle saappaita ja kohtauksessa, jossa varuskunta pakkasi... "Mää taas kuulin komppanian hevosmiehilt...." Loppua kohden tuollaista ei enää mielestäni esiintynytkään, ja Laineen version Hietanen on huomattavasti parempi, kuin Petelius Mollen versiossa.
Näiden kahden elokuvan eron määritteli mielestäni hyvin kriitikko Helsingin Sanomissa: "Mollen sotilaat eivät ole Laineen isänmaallisia ja yli-ikäisiä jermuja, vaan liian nuorina kuolemaan lähetettyjä poikia..."
Viestin lähetti lumperi
Jälkimmäistä katsellessa huomaa kuinka
vähäluminen talvi silloin oli, lunta jouduttiin ajamaan
filmauspaikoille kuormittain.
Et kai sekoita nyt Talvisotaan?? Se filmattiin todella vähälumisena talvena ja sen huomaa filmistä. Itse muistelen, että Tuntemattoman talvikohtauksissa lunta riittää runsaasi. Mollen versiohan filmattiin muistaakseni -85, tai joskus niillä main, ja en ainakaan muista tuolta ajalta yhtään vähälumista talvea... olin tosin tuolloin vain 5-vuotias, mutta jotenkin lapsuuden talvet muistuvat mieleen runsaslumisina....
Laineen versio parempi,mutta en voi sietää näyttelijä Matti Raninia.ÄRRRSYTTÄVÄ!!!!
ervatsalo
07.12.2001, 07:41
Niin, itse kallistun enemmän uuden taholle. Uudempi on mielestäni enemmän sodanvastainen eli realistinen..
Täältä tähän
Ramchester
07.12.2001, 08:48
Viestin lähetti ervatsalo
Niin, itse kallistun enemmän uuden taholle. Uudempi on mielestäni enemmän sodanvastainen eli realistinen..
Täältä tähän
enemmän sodanvastainen=realistinen? Kerro lisää....
ervatsalo
07.12.2001, 08:59
Viestin lähetti t4
enemmän sodanvastainen=realistinen? Kerro lisää....
Niin, siis tarkoitin sitä että uudesta on enemmän havaittavista sellainen ilmapiiri ettei sota ole Tuntemattoman sotilaille mikään hauska huviretki.
Eli toisin sanoen uusi tuntematon syväluotaa sotilaiden tuntoja paremmin kuin vanha. No, vähän vaikeasti sanottu mutta ehkäpä tämä selvensi asiaa.
Täältä tähän
Paitselo
07.12.2001, 09:03
... vaikka kummassakin elokuvassa on hyvät ja huonot puolensa. Laineen versiossa esim. on mukana melko paljon autenttista dokumenttifilmiä sodasta. Siellä erottuu sellainenkin moka, kun näytetään saksalaisia Heinkel-111 pommikoneita pudottamassa pommilastejaan vihollisen niskaan. Nyt vaan asia sattuu olemaan niin että kyseistä lentokonetyyppiä ei ollut käytössä missään päin Suomen rintamilla. Olihan täällä kylläkin apuna saksalaisia lentäjiäkin koneineen (esim. osasto Kuhlmey), mutta heidänkin kalustonaan olivat Focke-Wulff hävittäjät ja Junkers-87 syöksypommittajat... no niin, menin pilkunnussimiseksi heti aamutuimaan!
Molbergin versiossa taas on mukana enemmän sitä sodan raadollisuutta. Eräässä kohtauksessa näytetään hyvin sekin, että mitä mieltä rintamajermut olivat etulinjan "viihdytyslotista". Siinähän joku lotta ruinaa hevosmieheltä itselleen kyytiä ja saakin äijältä tylyn vastauksen: - En ole ennenkään rattaillani paskaa kuskannut...
Molemmissa versioissa on omat puolensa, mutta kyllä Laineen versio saa ääneni. Harmi kun ei TV:ssä ole enää niitä äänitarkkailijoita. Musiikit pauhaavat niin että korvista vaikut irtoavat ja vastaavasti muu ääni on niin hiljaisella ettei puheesta kuule yhtään mitään...
Eisenhower
07.12.2001, 09:25
Paha näitä on lähteä vertailemaan, kun ovat oman aikansa tekosia kumpikin.
Laineen versio on hieno ja sisältää paljon ikonisoitua nostalgiaa, pikku puutteistaan huolimatta. Ylinäytteleminen oli tuohon aikaan sääntö, eikä poikkeus. Jussi Jurkka tekee siinä suhteessa ennätyksen humalaisena Lammiona.
Kun lähdetään tekemään leffaa, joka on tehty jo aiemmin, pitää jutussa olla joku uusi kulma tarkastella asioita. Molle löysi omalle Tuntemattomalleen tällaisen näkökulman. Hieno elokuva tämäkin.
Yritin kyllä äänestää, mutta toista äänestämällä olisi tehnyt toiselle vääryyttä. En sitten viitsinyt pahoittaa mieltäni.
Ike
Ramchester
07.12.2001, 10:10
Viestin lähetti ervatsalo
Niin, siis tarkoitin sitä että uudesta on enemmän havaittavista sellainen ilmapiiri ettei sota ole Tuntemattoman sotilaille mikään hauska huviretki.
Eli toisin sanoen uusi tuntematon syväluotaa sotilaiden tuntoja paremmin kuin vanha. No, vähän vaikeasti sanottu mutta ehkäpä tämä selvensi asiaa.
Täältä tähän
Huh, pelästyin jo, että täällä puhutaan suomalaisten sodanvastaisuudesta.
Vanha versio teki varsin suuren kontrastin ilon/riemun ja surun/kuoleman välille, uusi versio sen sijaan pitää tunteet lattean banaaleina. Tosiasiassa, ihmisten reagoiminen erilaisiin tapahtumiin riippuu täysin ihmisen luonteesta.
Elokuvien näyttelijäsuoritusten sekoituksella voisikin saada parhaan mahdollisen tuloksen - vanhasta "ylireagoivia" uuteen tai uudesta "latteita" vanhaan?
Viestin lähetti BigRedBob
...Joka tietenkin katsellaan tv:n ääressä asennossa seisten ja marskin ryyppyjä naukkaillen. :D
Pillilläkö meinaat imeä? Asento on liikkumaton olotila, ei hötkytä siellä! :D
Suomi-Salama
07.12.2001, 19:10
Viestin lähetti Predator
... vaikka kummassakin elokuvassa on hyvät ja huonot puolensa. Laineen versiossa esim. on mukana melko paljon autenttista dokumenttifilmiä sodasta. Siellä erottuu sellainenkin moka, kun näytetään saksalaisia Heinkel-111 pommikoneita pudottamassa pommilastejaan vihollisen niskaan. Nyt vaan asia sattuu olemaan niin että kyseistä lentokonetyyppiä ei ollut käytössä missään päin Suomen rintamilla. Olihan täällä kylläkin apuna saksalaisia lentäjiäkin koneineen (esim. osasto Kuhlmey), mutta heidänkin kalustonaan olivat Focke-Wulff hävittäjät ja Junkers-87 syöksypommittajat... no niin, menin pilkunnussimiseksi heti aamutuimaan!
Uudessa versiossakin on ainakin yksi asiavirhe. Kun Rokka saapuu yksikkoon ja menee ilmoittautumaan Lammiolle, tama ilmoittaa, ettei vapaana ole yhtaan joukkueenjohtajan vakanssia, vaikka olisi pitanyt sanoa, ettei vapaana ole ryhmanjohtajan vakanssia. Myohemminhan Rokka sitten otti Lehdon ryhman johtoonsa, kun Lehto kaatui.
Mielestäni vanhempi versio on parempi. Henkilöhahmot on paremmin toteutettuja Laineen Tuntemattomassa. Lisäksi Molbergin elokuvassa Rokkaa esittää hiukan liian vanha mies: omasta mielestäni Rokka oli kutakuinkin 30-40 vuotias mies eikä yli 40 kuten uudemmassa versiossa. Peteliukselta taas ei oikein Turun murre taivu. Molbergin elokuvassa ainoastaan Koskela on onnistunut hyvin.
Kyllä ääni meni tuolle Laineen leffalle..aika moni muukin on sitä mieltä:D
Näyttelijätyö menee Laineen porukalle 100-0. mitä ihmettä P-P Petelius tekee jossain Tuntemattomassa..:confused:
Viestin lähetti Suomi-Salama
Uudessa versiossakin on ainakin yksi asiavirhe. Kun Rokka saapuu yksikkoon ja menee ilmoittautumaan Lammiolle, tama ilmoittaa, ettei vapaana ole yhtaan joukkueenjohtajan vakanssia, vaikka olisi pitanyt sanoa, ettei vapaana ole ryhmanjohtajan vakanssia. Myohemminhan Rokka sitten otti Lehdon ryhman johtoonsa, kun Lehto kaatui.
Jeps, olet aivan oikeassa... samassa Lammio sanoo, että saatte mennä kolmanteen komppaniaan, vaikka olisi pitänyt sanoa kolmanteen joukkueeseen. Tuota unohdin kommentoida ensimmäisessä viestissäni. Myös 'Ylen sankia priha'-kohtaus menee Mollella täysin erilailla, kuin pitäisi. Mutta nämä ovat yksittäisiä kohtauksia, samankaltaisia asioita löytyy Laineen versiostakin. Esimerkiksi Lehdon kuolema. Laineen versiossa ei ole kohtausta, jossa Koskela ja co. löytävät Lehdon ruumiin, vaan Koskela tokaisee siinä vaiheessa, kun kuulee, että Lehto on ammuttu, että "Lehto oli paras mies kestämään sellaisen kuoleman." Siis normaalin ampumiskuoleman.... Mollen versiossa tuo kohta on oikeaoppisesti siten, että Koskela sanoo kommenttinsa vasta, kun he löytävät Lehdon ampuneena itseään suuhun.... noh, nämä ovat pieniä asioita, eikä sellaisten takia kannata arvostella elokuvaa, vaan antaa kokonaisuuden ratkaista.
Näyttelijöistä vielä: Pertti Koivula ja P-P Petelius jäävät kauas taakse Veikko Sinisalosta ja ...en muista Laineen Hietasen esittäjää... Mutta taas Kari Väänänen esittää mielestäni paremmin Lammiota, kuin Jussi Jurkka ja Risto Tuorila vie Koskelana 100-0 (Kosti Klemelää vai muistuuko nyt väärin tuon Laineen Koskelan nimi...)
Rahikainen on myös todella paljon parempi Mollen versiossa - Laineen versiossa ainakin minua häiritsee se, että kaveri on varmaan lähemmäs nelikymppinen...
Alkuperäinen on toki alkuperäinen, mutta kyl Mollbergin versio on silti parempi.. kaikesta huolimatta.. Todenmukaisempi. Uskottavampi.
Eisenhower
08.12.2001, 10:21
Viestin lähetti Köpi
Näyttelijätyö menee Laineen porukalle 100-0. mitä ihmettä P-P Petelius tekee jossain Tuntemattomassa..:confused:
On pakko sanoa Köpille:
Pirkka-Pekka Petelius on muutakin kuin hassuhattupäähän-koomikko. Hän on yksi maamme parhaita näyttelijöitä, joka on itse asiassa melkein kaikissa elokuvarooleissaan tehnyt pelkkää draamaa. P-P on muuntautumiskykyinen taiteilija. Tietysti, jos näkee tyypin ensin sata tuntia pelleilevän ja sen jälkeen näkee saman tyypin parin tunnin ajan rankassa draamaroolissa, on katsojan kyettävä tekemään työtä myös oman päänsä sisällä.
Köpi kuomaseni, katsoisit vähemmän TV:tä ja kävisit useammin elokuvissa. Aloita vaikka leffasta "Leijat Helsingin yllä". Hieno leffa, jossa P-P tekee upean roolin.
Ike
Tässähän oli kyse Tuntemattomassa Sotilaasta, eikä mistään muusta. Heikki Savolainen vs. P-P Petelius. edelleen 100-0. Sama juttu Reino Tolvanen vs. Paavo Liski. Ei Mollen versio huono ole, mutta juuri tämä näyttelijätyö saa minut varsin vakuuttuneeksi.
Myönnän kyllä, etten ole nähnyt esim. Leijat Helsingin yllä-elokuvaa. Tämä kommenttini ei kuitenkaan tarkoita, että P-P on huono näyttelijä. Mutta tuossa "välienselvittelyssä" hän jää kakkoseksi.
BigRedBob
08.12.2001, 21:47
Viestin lähetti Jake78
Pillilläkö meinaat imeä? Asento on liikkumaton olotila, ei hötkytä siellä! :D Ajattelin, että levon voisi ottaa sen ryypyn ajaksi ja sitten taas kannat yhteen *KLAP* ja asento! ;)
Suomi-Salama
09.12.2001, 14:55
Viestin lähetti BigRedBob
Ajattelin, että levon voisi ottaa sen ryypyn ajaksi ja sitten taas kannat yhteen *KLAP* ja asento! ;)
No, ei se kylla ihan noinkaan onnistu. Levossa jalat ovat vain erillaan, kasien ei tarvitse olla yhta tiukasti vartaloon puristetut, eika niska ole yhta selkeasti takinkauluksessa kuin asennossa. Muuten samalla tavalla liikkumaton olotila kuin asento. Taitaa BigRedBob:lla olla viela tuo armeija kaymatta...
Niin.... asentohan on liikkumaton olotila ja lepo taas olematon liikkumatila... eli ei se oikein onnistu se ryypyn juonti samalla.
BigRedBob
09.12.2001, 21:46
Viestin lähetti Suomi-Salama
Taitaa BigRedBob:lla olla viela tuo armeija kaymatta... Ei, kyllä armeija tuli lusittua 94/95, mutta kun siellä eivät tarjonneet noita marskin ryyppyjä, niin jäi sitten epäselväksi tämäkin käytäntö. Neuvokaa nyt sitten joku miten tämä oikeaoppisesti tapahtuu.
Suomi-Salama
09.12.2001, 22:14
Viestin lähetti BigRedBob
Ei, kyllä armeija tuli lusittua 94/95, mutta kun siellä eivät tarjonneet noita marskin ryyppyjä, niin jäi sitten epäselväksi tämäkin käytäntö. Neuvokaa nyt sitten joku miten tämä oikeaoppisesti tapahtuu.
Muodossa seisominen on unohdettava siksi aikaa, kun ryyppya otat. Tuskinpa missaan ryyppya muodossa olevalle tarjotaankaan. Ryhdikas olemus, lasi oikeassa kadessa ensin sydamen kohdalla kayttaen, mahdollinen sotilaallinen maljapuhe siina kohtaa seka skoolaukset ja sen jalkeen sisalto Pohjanmaan kautta tyhjaksi. Lopuksi lasi turhia liikkeita valttaen sotilaallisesti poydalle odottamaan tayttoa. Mikali seurassasi on sinua korkeampi sotilahenkilo, teet samat liikkeet kuin han aavistuksen hanen jalkeensa. Mutta vain aavistuksen. Ei saa nayttaa silta, etta apinoit seuralaistasi kaikessa. Eikohan noilla ohjeilla ryypyn otto sotilaallisesti onnistu ilman, etta heratat negatiivista huomiota. ;)
kangaroo
10.12.2001, 00:07
Vanha ja uusi Tuntematon ovat aivan erilaisia teoksia ja ajallisestikin niin etäällä toisistaan, että en oikeastaan pidä itse elokuvan vertailua aiheellisena.
Näyttelijöiden vertailu on periaatteessa helpompaa, mutta siinäkin aikaero tuo vaikeutta mukaan. Esittämistapa muuttuu niin paljon yli 30 vuoden aikana. Yksittäisenä poimintana Jurkan Lammio oli vittumainen äkseeraaja, mutta hänestä vie helposti voiton Kari Väänäsen tulkitsema totaalinen kokovartalokyrpä. Miehistön käyttämä "saatanan kuovi" nimitys on jäänyt eräissä työpaikkakuvioissa elämään omaa elämäänsä kuvaten esimiestä, jonka voisi viedä saunan taakse tunnetuin aikein. :cool:
Viestin lähetti Suomi-Salama
Muodossa seisominen on unohdettava siksi aikaa, kun ryyppya otat. Tuskinpa missaan ryyppya muodossa olevalle tarjotaankaan. Ryhdikas olemus, lasi oikeassa kadessa ensin sydamen kohdalla kayttaen, mahdollinen sotilaallinen maljapuhe siina kohtaa seka skoolaukset ja sen jalkeen sisalto Pohjanmaan kautta tyhjaksi. Lopuksi lasi turhia liikkeita valttaen sotilaallisesti poydalle odottamaan tayttoa. Mikali seurassasi on sinua korkeampi sotilahenkilo, teet samat liikkeet kuin han aavistuksen hanen jalkeensa. Mutta vain aavistuksen. Ei saa nayttaa silta, etta apinoit seuralaistasi kaikessa. Eikohan noilla ohjeilla ryypyn otto sotilaallisesti onnistu ilman, etta heratat negatiivista huomiota. ;)
AUK.n kurssijuhlassa joimme Marskin ryypyt, ja kapt. Ikonen selitti meille, että ryyppyä EI juoda pohjanmaan kautta, vaan kolmella hörppäyksellä. Jokaisen hörpyn välissä oli vielä jotain koreografiaa, mutten enää muista mitä.
Jälleen kerran palaamme siihen, että Laineen versiota parempana pitävät eivät PÄÄSÄÄNTÖISESTI - siis useimmiten - perustele valintaansa mitenkään: tyyliin, se vaan jotenkin niinkun ON parempi. Tunnepohjaisuutta lieneepi siis.
Laineen versio on varmasti aikansa lapsi ja saattaa olla jopa 50-luvun parhaita sotaelokuvia koko maailmassa. Se ei siis missään tapauksessa ole huono elokuva. Nähdäkseni sillä on kuitenkin romaanin - joka on kumpaankin verrattuna omaa luokkaansa - kanssa paljon vähemmän tekemistä kuin Mollbergin versiolla.
Minäkin pidin pienenä ja lapsenomaisempana Laineen versiosta enemmän. Onhan siinä hauskan rallin tuntua, yli-isänmaallista rempseää meininkiä ja mahdollisimman vähän kauhua; juuri niin kuin hyvässä sotaelokuvassa pitääkin. Sitten eräänä aamuna heräsin vanhenpana ja luin romaanin uusin silmin lukeakseni sen sittemmin useaan otteeseen uudestaan. Minusta wanha versio ei tuonut valkokankaalle romaanin henkeä eikä näin ollen tee sille ansaitsemaansa oikeutta.
Jos sotaelokuvan pääsanoma on mikä tahansa muu kuin sanoma sodan mielettömyydestä, se ei voi onnistua parhaalla mahdollisella tavalla. Laineen versio ei mielestäni tuo tätä tarpeeksi esiin. Siitä on myös jätetty pois aiheeseen liittyviä erittäin tärkeitä kohtauksia, joita kansakuntamme vanhemman polven - wanhan ilmestyessä siis lähes koko kansan - olisi ollut hyvin vaikea sulattaa, kenties merkittävinpänä se, kun Lehto ampuu antautuneen venäläisen. Voin sieluni silmin nähdä isoäidit haukkumassa uuden version, koska "eiväthän meidän uljaat poikamme semmoisia ole oikeasti tehneet..." Näyttelijät ovat vanhassa järjestään liian vanhoja MIHIN TAHANSA sotatarinaan saatikka ollakseen romaanin poikasia eivätkä pääsääntöisesti esiinny luonnollisesti. Wanha versio on hengessään lähes sensuroinut romaanissa esiintulevan kaameuden ja näin koko pääasian. Uudessa kaikki em. on päinvastoin. Lehto edustaa wanhassa versiossa ehkä ainoana luonnollisella tavalla niitä ilmiöitä, jotka sota joissakin ihmisissä saa aikaan. Mutta ironista kyllä, niin upeasti kuin Åke Lindman kuuluisan roolinsa hoitaa, tässäkin uusi onnistuu mielestäni paremmin. Lisäksi uudesta löytyy tärkeä kohtaus siitä, miten Lehto myöhästyy viikon lomalta ja kuinka kapteeni Kaarna tilanteen hoitaa. Se kohtaus/keskustelu syventää mielestäni Lehdon ja Kaarnan luonnekuvia paljon ja on muutenkin aivan syyttä jätetty wanhasta pois. Ehkä syy tässäkin on yleisön koskiskelussa: eihän suomalainen aliupseerioppilas voi sillä tavalla lomalta myöhästyä.
Onhan selvää, että 50-luvulla tehdyllä ja 80-luvulla tehdyllä elokuvalla on teknisesti vissi ero. Älkääkä vaan sanoko, ettei sillä ole merkitystä. Totta helvetissä sillä on sotaelokuvan vakuuttavuuden kannalta merkitystä, minkälaista on äänitys-, kuvaus-, ja pyrotekniikka. Tietenkään Laineen versiolla ei ollut tällaiseen tekniikkaan mitään mahdollisuuksia. So what? Nythän verrataan kahta elokuvaa keskenään, eikä sitä, kumpi oli parempi verrattuna saatavissa olevaan tekniikkan. Uudelle pisteet 100-0.
Tottahan toki sodassa jätkillä riittää myös huumoria. Tämähän on selvä. Sitä on romaanissakin vaikka kuinka paljon. Ongelma on vain siinä, että wanha on kupattu "huumorilla", mutta se mielestäni monessa kohtaa pilataan hirvittävällä kohelluksella, typerän teennäisillä tekonaurun kohahduksilla ja ylinäyttelemisellä, mikä tietenkin oli sen ajan tapa elokuvissa. En ottaisi sotaveteraanien puheita tässä yhteydessä liian vakavasti; heille wanha on sodanjälkeisine tunnelatauksineen ainoa oikea -> se on siis parempi joka mielessä, myös huumorin suhteen. Uudessa on huumoria on vähemmän, mutta ei niin paljon vähemmän kuin yleisesti tunnutaan luulevan. Ja mikä tärkeintä, huumorista ei tehdä itseään hauskempia numeroita, vaan ne naurattavat hissukseen ja OIKEASTI: armeija/muidenkin kokemusteni perusteella siis juurikin siten, kuin selvinpäin ja vittumaisissa olosuhteissa olevassa jätkälaumassa yleensä tapahtuukin. Ja ennen kaikkea: pääsanoman=sodan mielettömyyden kustannuksella ei nähdä yhtäkään "hassunhauskaa" kohtausta, niin kuin wanhassa tapahtuu solkenaan.
Ja musiikista. Uudessa ei ole musiikkia OLLENKAAN; sinänsä siis hyvä veto. Wanhan alku on upea; sehän alkaa tavallaan lopusta - hyvä veto sekin- ja Finlandia soi kauniisti, muttei uhoavasti. Ukkolan ruumista ei voida raahata pois, joten hänet haudataan suolle ja Vanhala asettaa ristiä muistuttavan risun päälle. Kohtaus on OIKEASTI koskettava, ja puuttuu uudesta versiosta. Pisteet voisivat mennä Wanhalle ilman sitä kuvottavaa, epäuskottavaa ja yli-isänmaallista musisointia, mikä tulee esiin monissa kohdissa antaen ymmärtää ukkojen mielialojen kulkevan samoja ratoja. Helvetti, hyökkäysvaiheen musiikillinen antihan on kuin pahimmasta sodanaikaisesta propagandapätkästä.
Annetaan siis pisteet 5-1 uudelle, tämä siis todellakin NÄITÄ KAHTA VERRATTAESSA. Moneen muuhun verrattuna wanha voisi saada mielestäni paljonkin pisteitä.
Ranger
Kun näistä asiavirheistä on ollut puhe, niin pannaan tähän vielä yksi vanhassa versiossa esiintyvä virhe. Nimittäin se, että Honkajoki ei saarnannut tätä kuuluisaa iltarukoustaan omassa (Koskelan) korsussa, niin kuin vanhassa elokuvaversiossa annetaan ymmärtää (siinähän kuvataan Koskelan joukkueen miehiä, jotka nauravat Honkajoelle tämän lukiessa rukoustaan). Totuushan on, että Honkajoki oli jossain naapuritukikohdan korsussa paasaamassa iltahartauttaan. Siinähän kävikin lopulta niin, että kyseisen joukkueen luutnantti teki Honkajoen hölötyksistä ilmoituksen Lammiolle, jonka puhutteluun kaaripyssymies sitten joutuikin. Koskelahan ei luonnollisestikaan olisi tällaista ilmoitusta tehnyt.
No niin, tämäkin on pikku seikka, mutta tulipahan korjattua. Leffoista sinänsä en osaa sanoa, kumpi on parempi. Molemmat ovat omalla tavallaan hyviä.
Kirja sen sijaan on ylivoimainen. Niin hyvä, että olen joutunut sen lukemaan noin kymmenen kertaa. Sotaromaanin sain syntymäpäivälahjaksi, ja sen olen lukenut vain kerran. Paras lisäys Tuntemattomasta Sotaromaniin on mielestäni Lahtisen yksinpuhelu. Jos joku ei tiedä, niin Lahtinenhan keskustelee siinä jonkun kuvittelemansa järkihenkilön kanssa, joka ei tiedä sodasta tuon taivaallista. Lahtinen selittää tälle järkihenkilölle ryhmänsä kantamasta ahkiosta, sen sisältämistä välineistä ja sodasta yleensä. Lahtisen yksinpuhelua lukiessa alkaa väkisinkin naurattaa.
Mieleenpainuva on myös Koskelan ja Kariluodon keskustelu Kariluodon palattua naimalomaltaan. Tämän keskustelun ydinhän puuttuu Tuntemattomasta. Tässä keskustelussa Koskela vuodattaa tuntojaan armeijan johdosta, ja sen miesten mielialaa lamaannuttavista toimista. Upseereillehan annettiin muun muassa lupa ampua perääntyviä miehiä, mitkä toimet Koskela tuomitsee – totta kai – murhiksi.
Oloneuvos
23.01.2003, 07:58
Minäkin kallistun monen muun tavoin Laineen alkuperäisen version puolelle. Tosin Molbergin Tuntematon on mielestäni myös katsottavaa tavaraa, vaikka ei alkuperäiselle leffalle vertoja vedäkään.
Kirja on tietysti ihan omaa luokkaansa, kuten (lähes) aina klassikkoteoksia filmille pakotettaessa.
Viestin lähetti ranger
Jos sotaelokuvan pääsanoma on mikä tahansa muu kuin sanoma sodan mielettömyydestä, se ei voi onnistua parhaalla mahdollisella tavalla. Laineen versio ei mielestäni tuo tätä tarpeeksi esiin. Siitä on myös jätetty pois aiheeseen liittyviä erittäin tärkeitä kohtauksia, joita kansakuntamme vanhemman polven - wanhan ilmestyessä siis lähes koko kansan - olisi ollut hyvin vaikea sulattaa, kenties merkittävinpänä se, kun Lehto ampuu antautuneen venäläisen. Voin sieluni silmin nähdä isoäidit haukkumassa uuden version, koska "eiväthän meidän uljaat poikamme semmoisia ole oikeasti tehneet..." Näyttelijät ovat vanhassa järjestään liian vanhoja MIHIN TAHANSA sotatarinaan saatikka ollakseen romaanin poikasia eivätkä pääsääntöisesti esiinny luonnollisesti. Wanha versio on hengessään lähes sensuroinut romaanissa esiintulevan kaameuden ja näin koko pääasian. Uudessa kaikki em. on päinvastoin. Lehto edustaa wanhassa versiossa ehkä ainoana luonnollisella tavalla niitä ilmiöitä, jotka sota joissakin ihmisissä saa aikaan. Mutta ironista kyllä, niin upeasti kuin Åke Lindman kuuluisan roolinsa hoitaa, tässäkin uusi onnistuu mielestäni paremmin. Lisäksi uudesta löytyy tärkeä kohtaus siitä, miten Lehto myöhästyy viikon lomalta ja kuinka kapteeni Kaarna tilanteen hoitaa. Se kohtaus/keskustelu syventää mielestäni Lehdon ja Kaarnan luonnekuvia paljon ja on muutenkin aivan syyttä jätetty wanhasta pois. Ehkä syy tässäkin on yleisön koskiskelussa: eihän suomalainen aliupseerioppilas voi sillä tavalla lomalta myöhästyä.
Näinhän me toivoisimme että asia olisi, että sota olisi itsestäänselvästi ihmislajille käsittämätön, ei-inhimillinen ja yksiselitteisesti negatiivinen asia. Ikävä totuus lienee, että jokin meissä myös nauttii tuhosta ja tappamisesta. Jos elokuvan sanoma on totaalisesti poliittisesen korrektisti "sodanvastainen", se ei hyvin todennäköisesti ole kovin uskottava, myös sadismi on osa ihmislajia. Hienoa olisi, jos kaikki sodat ovat pelkästään manipulaation, pakottamisen ja tietämättömyyden tulosta, mutta näin en usko. Mitä tulee autenttisuuteen niin 50-luvun versiolla on eräässä suhteessa etulyöntiasema: siinä näytelleet ja sitä katselleet olivat itse nähneet ja kokeneet sodan, joko rintamalla tai sen takana. Ehkä siitäkin syystä se ei kyennyt olemaan yhtä "realistinen" kuin 80-luvun versio, jossa kylläkin oikeanikäiset, mutta erittäin kaukana vuosien 39-45 todellisuudessa eläneet nuoret näyttelijät tekivät roolisuorituksensa kylmän sodan, joukkotuhon uhan ja rauhanliikkeen vaikutuksen ilmapiirissä. Kummatkin versiot ovat aikansa tuotteita ajalleen, eikä niitä voi pelkästään vertailla vain (Bisquitia lainaten) "ältsin sodanvastaisuuden" perusteella...
Laitan tämän viestin tähän ketjuun, vaikka en ota kantaa Laineen tai Mollen versioiden paremmuuteen.
Hämmästykseni oli suuri, kun aloin katsoa ostamaani Mollen DVD-versiota. Elokuvasta puuttui kokonaan useita kohtauksia, joita olen takuuvarmasti nähnyt Mollen Tuntemattomassa VHS-versiota katsellessani.
Muutamia poimintoja puuttuneista kohtauksista.
1) Kohtaus, jossa Lehto on puhuttelussa myöhästyttyään lomilta.
2) Kohtaus, jossa Rahikainen heittää osuman siihen kanaan ja saa pitää sen, koska se oli majurin (Sarastie?) mielestä niin hyvä heitto.
3) Kohtaus, jossa elokuvan loppupuolella pidetään sulkeisia ja muutamat sotamiehet, mahdollisesti Honkajoki ja Viirilä, temppuilevat ja "hirnuvat" kesken sulkeisten.
4) Kohtaus, jossa Honkajoki kertoo korsun pojille hieman taustastaan ja siitä kuinka keräilee käpyjä ja suunnittelee ikiliikkujaa tms.
Onko täällä muilla Mollen Tuntematonta DVD-versiona ja mahdollisesti samat puutteet? Kyllä vihaks pistää ja vallan kauhiast ihmetyttää.
Laitan tämän viestin tähän ketjuun, vaikka en ota kantaa Laineen tai Mollen versioiden paremmuuteen.
Hämmästykseni oli suuri, kun aloin katsoa ostamaani Mollen DVD-versiota. Elokuvasta puuttui kokonaan useita kohtauksia, joita olen takuuvarmasti nähnyt Mollen Tuntemattomassa VHS-versiota katsellessani.
Muutamia poimintoja puuttuneista kohtauksista.
1) Kohtaus, jossa Lehto on puhuttelussa myöhästyttyään lomilta.
2) Kohtaus, jossa Rahikainen heittää osuman siihen kanaan ja saa pitää sen, koska se oli majurin (Sarastie?) mielestä niin hyvä heitto.
3) Kohtaus, jossa elokuvan loppupuolella pidetään sulkeisia ja muutamat sotamiehet, mahdollisesti Honkajoki ja Viirilä, temppuilevat ja "hirnuvat" kesken sulkeisten.
4) Kohtaus, jossa Honkajoki kertoo korsun pojille hieman taustastaan ja siitä kuinka keräilee käpyjä ja suunnittelee ikiliikkujaa tms.
Onko täällä muilla Mollen Tuntematonta DVD-versiona ja mahdollisesti samat puutteet? Kyllä vihaks pistää ja vallan kauhiast ihmetyttää.
Tässä on sama juttu, kuin Talvisodankin kohdalla, eli "kaupan versioon" on jostain syystä karsittu joitain kohtia pois. Muistaakseni nuo mainitsemasi kohtaukset puuttuvat myös uuden tuntemattoman vhs-versiosta, mutta tv-esityksessä näytetään aina tuo "leikkaamaton" versio. Valitettavasti Mollen tuntematon näytetään kovin harvoin töllöstä. Kyseessä kuitenkin parhaita sotaelokuvia ikinä.
Sekin kohta taitaa puuttua missä Lehto yrittää kirjaimellisesti upottaa Riitaojaa suohon marssin aikana ? Uusi Lehto vetää muutenkin aivan huikean hullun roolin. Vähän Turkkamaista otetta, mutta ei mene silti överiksi.
P.Sihvonen
21.08.2006, 13:59
Mollbergin versio on parempi!
Vasta aikuisiällä olen tajunnut Mollbergin version paremmuuden. Melko vanhaksi pidin Laineen versiota parempana.
Vaikka en pidäkään todenvastaavuutta taiteen tärkeimpänä kriteerinä, näissä Mollbergin ja Laineen Tuntematon-versioissa se nousee ratkaisevaksi tekijäksi. Mollbergin tulkinta on uskollinen Linnan romaanille, Laineen näkemys poikkeaa siitä melkoisesti, etenkin suhteessa romaanin loppuun.
Jos jotakuta kiinnostaa tämä aihe kaikkineen, kannattaa lukea Antti Arnkilin ja Olli Sinivaaran toimittama kirja Kirjoituksia Väinö Linnasta (Teos). Kirjassa on Tuntemattoman elokuviin liittyvä loistava artikkeli nimeltään Huomatutuksia Mollbergin Tuntemattomasta. Tekstin kirjoittaja on Mika Pöyhönen.
-sihvonen-
Trekolmestar
21.08.2006, 15:28
Mollbergin versio on tosiaan lähempänä kirjaa ja siten onnistuneempi. Tosin en siinä pidä runsaasti käytetystä käsivaralla tehdyistä kuvauksista, joista ei juuri selvää saa. Varsinkin se ensimmäinen rynnäkkö, jossa kuvassa näkyy lähinnä mäntyjen latvoja ja taivasta on perseestä.
Näyttelijävalinnoissakin Molle onnistui pääsääntöisesti paremmin, joskin muutama "huti" mukaan sattui. Kapteeni Kaarna on Mollella turhan flegmaattinen. Kirjan Kaarnahan hamusi pataljoonan komentajaksi ja toivoi nimenomaan sodan alkamista... särmä ja kunnianhimoinenkin, ja sitä ei leffasta kyllä näe.
Risto Tuorilan Koskela on kuin suoraan kirjasta. Onnistunein kaikista.
Laineen ongelmahan on tosiaan siinä, että näyttelijät olivat lähes poikkeuksetta liian vanhoja ja siten eivät oikein vastaa kirjan luomaa kuvaa. Siitä huolimatta mielestäni mm. Heikki Savolaisen Hietanen pesee PPP:n mennen tullen ja samoin Leo Riutun Vanhalassa on enemmän Vanhalaa kuin Tero Nivan suorituksessa. Myös Tarmo Manni on parempi Honkajoki kuin se Mollen tyyppi. Rokat, Lahtiset ja Lehdot (Pauli Poranen varauksin, ehkä jopa hieman liian raivohullu) ovat molemmissa hyviä, joskin erilaisia.
Niin, ja ehdottomasti paras versio on itse kirja. Jos elokuvista pitää valita, niin ehkä Molle vetää hieman pidemmän korren varsinkin, jos vertailuun otetaan tv-versio.
Tässä on sama juttu, kuin Talvisodankin kohdalla, eli "kaupan versioon" on jostain syystä karsittu joitain kohtia pois. Muistaakseni nuo mainitsemasi kohtaukset puuttuvat myös uuden tuntemattoman vhs-versiosta, mutta tv-esityksessä näytetään aina tuo "leikkaamaton" versio.Nämä DVD-versiot taitavat niin Mollen Tuntemattoman kuin Talvisodankin osalta olla niitä alkuperäisiä elokuvateatterissa esitettyjä versioita. Pidennetyt ovat sitten myöhemmin tv:ssä esitettyjä, joihin on lisätty alkuperäisistä pois jäänyttä materiaalia. Talvisodan osaltahan tv-versio taisi olla peräti 6-osainen sarja ja siten huomattavasti alkuperäistä leffaa pidempi. Silti tuossa ei mielestäni ole mitään turhaa ja aikanaan videoitua sarjaa tulee aina silloin tällöin katsottua. Nauhat alkavat vaan olla hieman kuluneita. Perhana, sen kun saisi DVD:nä niin heti ostaisin.
samoin Leo Riutun Vanhalassa on enemmän Vanhalaa kuin Tero Nivan suorituksessa.
Muilta osin olen samaa mieltä kanssasi, mutta tähän tartun. Tuntemattoman Sotilaan (siis kirjan mukaan) Vanhala oli hiljainen ja arka poika, joka heitti omia letkautuksiaan melkeinpä nolona vetäytyen taustalle seuraamaan, miten letkautuksiin reagoitiin.
Tero Nivan Vanhala on juurikin tällainen, sen sijaan Leo Riutun esittämä kaveri on kovinkin suulas ja rempseä tyyppi, joskin myös hyvin hauska kaveri, joka jo omalla persoonallaan sai letkautuksilleen huomattavasti lisäarvoa.
Major Julli
21.08.2006, 15:36
Se Laineen versio on tietynlainen kanonisoitu versio suomalaisista miehistä, ja näköjään ns. suurelle yleisölle yhtä muuttamaton kuin jouluevankeliumi. Elokuvana se ei ole kauhean kaksinen, jonkinlainen punainen lanka siitä puuttuu ja tuntuu kuin kyseessä olisi sarja katkelmia tahi pieniä sketsejä. Samalla Laineen versio on monellakin tapaa suomalaisen herravihan kiteytymä. Jermut senkun porskuttaa vaikka pomot sekoilee taas omiaan.
Sen vanhan version voima on varmasti ollut monelle ne ajat kokeneelle elokuvan tapahtuminen vertaaminen omiin muistoihin. Teknisesti elokuva on varmasti ollut melkoinen voimannäytös 50-luvun Suomessa, mutta nykypäivän silmin se on auttamattoman vanhanaikainen. Ja kyllä minua kuten monta muutakin vaivaa se, että näyttelijät ovat järjestään 15-25 vuotta liian vanhoja rooleihinsa pl. Rokka ja muutama upseereista.
Laineen Tuntematon on samaa sarjaa kuin Samu Sirkan joulutervehdys, nostalginen ja tutun turvallinen, mutta ei se paljoa annakaan.
Mollbergin versiota halveksuttiin pitkään koska se ei tarjoa samanlaista sankaritarinaa. Jatkosota kumminkaan ei ollut niin urhea taistelu kuin välistä halutaan Suomessa itsellemme uskotella, se sisälsi paljon sotaväsymystä, karkuruutta ja sodan johdon virhearviointeja. Toki loppusaldo oli Suomelle positiivinen, mutta puhdasta sankaruutta ei ole kuin korkeajännityksissä.
Nämä DVD-versiot taitavat niin Mollen Tuntemattoman kuin Talvisodankin osalta olla niitä alkuperäisiä elokuvateatterissa esitettyjä versioita. Pidennetyt ovat sitten myöhemmin tv:ssä esitettyjä, joihin on lisätty alkuperäisistä pois jäänyttä materiaalia. Talvisodan osaltahan tv-versio taisi olla peräti 6-osainen sarja ja siten huomattavasti alkuperäistä leffaa pidempi. Silti tuossa ei mielestäni ole mitään turhaa ja aikanaan videoitua sarjaa tulee aina silloin tällöin katsottua. Nauhat alkavat vaan olla hieman kuluneita. Perhana, sen kun saisi DVD:nä niin heti ostaisin
Talvisota on viidessä osassa. Kirjoitinkin tästä jo tuossa sotaleffat/sarjat ketjussa. Videot tuhosi aikoinaan nauhaa sen verran, että 1. osan alusta puuttuu n.10 min. ja kuvanlaatu on muutenkin aika huono, mutta nelisen tuntia on tavaraa tallella ja kopsattu levylle. Ihmettelen kanssa, että näitä Directors Cutteja ei ole älytty/haluttu julkaista levynä ?
Trekolmestar
22.08.2006, 09:25
Muilta osin olen samaa mieltä kanssasi, mutta tähän tartun. Tuntemattoman Sotilaan (siis kirjan mukaan) Vanhala oli hiljainen ja arka poika, joka heitti omia letkautuksiaan melkeinpä nolona vetäytyen taustalle seuraamaan, miten letkautuksiin reagoitiin.
Tero Nivan Vanhala on juurikin tällainen, sen sijaan Leo Riutun esittämä kaveri on kovinkin suulas ja rempseä tyyppi, joskin myös hyvin hauska kaveri, joka jo omalla persoonallaan sai letkautuksilleen huomattavasti lisäarvoa.Kyllä, onhan se näinkin. Toisaalta Vanhalan ujous karisi vähitellen ja hän alkoi viljellä niitä letkautuksiaan hieman rohkeammin. Eli näkisin niin, että Nivan Vanhala vastaa paremmin kirjan alussa esiteltävää ujoa poikaa ja Riutun esityksessä on alusta alkaen se sodan keskivaiheen rempseämpi Vanhala, jossa kyllä on tosiaan hieman liikaa tuota 50-luvun Suomi-filmien rillumarei-henkeä. Lopussahan Vanhala vakavoituu (tajutessaan sodan mielettömyyden ja väistämättömän lopputuloksen) ja vitsit jäävät vähitellen sivurooliin. Tätä "kolmatta" Vanhalaa ei ehkä niinkään ole tavoitettu kummassakaan elokuvaversiossa, vaan lopussa hahmo jää ehkä liikaakin taustalle.
Joka tapauksessa "tuo hiljainen hihittelijä" on ollut ensimmäisestä lukukerrasta alkaen suosikkihahmoni kirjassa Hietasen ohella.
Kun kerran ketjun nimi on Tuntematon sotilas, niin kai tämänkin voi laittaa tähän samaan. Eli oletteko lukeneet "Sotaromaanin" ja mitä mieltä olette, onko Linnan sensuroimaton versio parempi vai huonompi ? Mitä mieltä olette poistetuista kohdista; ymmärrettäviä, hyväksyttäviä, jopa tarpeellisia ? Omasta mielestäni suurin osa poistetuista kohdista on "ajan henkeen" nähden ymmärrettäviä, osa jopa tarpeellisia kirjan viihdyttävyyden kannalta. Poistoistahan suurin osa on kirosanoja, alapäähuumoria (by Rahikainen) sekä Linnan pitkiä henkilökohtaisia tilityksiä sodan ja herrojen järjettömyydestä. Silti osa poistoista kyllä selkeästi heikentää romaania ja tekee henkilökuvauksista kapeampia. Esim. Lahtisen pitkä yksinpuhelu vähän ennen kaatumistaan, sekä Koskelan tilitys Kariluodolle omien teloituksista. Nämä olisivat mielestäni ainakin pitäneet säilyttää, mutta sota oli silloin vielä liian lähellä muistissa.
Ted Raikas
22.08.2006, 15:02
Pidän molempia kyllä arvossa, ne ovat oman aikansa lapsia ja jälkimmäisellä on ollut helpompi tehtävä kertoa asiat ehkä enemmän, niin kuin ne varmaan olivat. Pahimmat haavat kun olivat jo umpeutuneet. Olen ymmärtänyt, että moni vanha polvi vihaa Mollbergin tulkintaa verisesti ja yksi syy ehkä voi olla se, että se raottaa arkoja asioita. mene ja tiedä.
Ehkä piirun verran enemmän pidän uudemmasta ja siinä on kuvaus ja käsikirjoitus, ylipäätään kokonaisuus parempaa. Vanhemmassa parempaa on monet näyttelijät (ei suinkaan kaikki, täällä mainittu Tuorila on maanmainio ja vaikuttava Koskela), ennen kaikkea Rokka, tuo hyvinkin keskeinen hahmo, joka ei mielestäni Paavo Liskin tulkitsemana saa yhtä persoonallista vaikutelmaa aikaan. Vaikka Liski aito karjalainen olikin.
P-P Petelius on mielestäni aliarvostettu roolissaan, vaikka ei ehkä ihan alkup. hahmon hersyvyyteen pääsekään.
Uusimmassa Väänänen tekee myös loistoroolin mulkkumaisena, olikos se nyt luutnanttina. Roolihahmon nimi ei tule mieleen.
Uusimmassa Väänänen tekee myös loistoroolin mulkkumaisena, olikos se nyt luutnanttina. Roolihahmon nimi ei tule mieleen.
Alkuun luutnantti, myöhemmin kapteeni. Lammio oli hepun nimi.
Kirjassahan Lammio yleni muistaakseni majuriksi asti. Tätä ei kummassakaan elokuvassa käsitelty.
Master God
22.08.2006, 15:15
Alkuun luutnantti, myöhemmin kapteeni. Lammio oli hepun nimi.
Kirjassahan Lammio yleni muistaakseni majuriksi asti. Tätä ei kummassakaan elokuvassa käsitelty.
Eikös se vain sanottu jotenkin ohimennen, kun sodan aivan loppuvaiheen kuvaus alkoi. Ei tainnut Lammio sen jälkeen muutenkaan olla kuvioissa isommin mukana.
Eikös se vain sanottu jotenkin ohimennen, kun sodan aivan loppuvaiheen kuvaus alkoi. Ei tainnut Lammio sen jälkeen muutenkaan olla kuvioissa isommin mukana.
Juu, näin taisi olla.
Mutta Mollen tuntemattomassahan Lammio esiintyy vielä aivan lopputekstejä edeltävässä kohtauksessa, jossa miehet kuuntelevat radiosta rauhan tultua ministerin puhetta. Tässä hän esiintyy ihan kapteenina.
EDIT: Sotilasarvoista tulee mieleen Laineen versiosta tapaus, jossa Hietanen on jo ylennetty kersantiksi ja esiintyykin kolmella nauhalla varustettuna. Sitten kuitenkin tulee kohtaus, jossa nauhoja onkin vain kaksi. Hietanen on siis välillä alennettu hetkeksi... En valitettavasti kuollaksenikaan muista, missä kohtaa elokuvaa tuo tapahtuu.
Eli oletteko lukeneet "Sotaromaanin" ja mitä mieltä olette, onko Linnan sensuroimaton versio parempi vai huonompi ? Mitä mieltä olette poistetuista kohdista; ymmärrettäviä, hyväksyttäviä, jopa tarpeellisia ?
Tämäkin muokattuna vanhasta ketjusta:
Onhan sinänsä mielenkiintoinen Sotaromaani tullut luettua eräänkin kerran ja selkeä johtopäätökseni on, että Tuntematon sotilas on kokonaisuutena parempi kirja, vaikka poistojen motiivina "epäkorrektius aikakaudellaan" joissain kohdissa olisikin. Ensinnäkin poistettuja kohtia on loppujen lopuksi vähän ja niiden harvojenkin vaikutus lopputuloksen osalta minimaalinen/olematon, ja toisekseen poistetut kohdat eivät monesti ole niinkään kokonaisuuden kannalta olennaisia kohtauksia/vuoropuheluita vaan paljolti kirjailijan katkeroituneisuutta hipovaa saarnausta, joka helposti kääntyy itseään vastaan (=useimpien lukijoiden reaktio on päinvastainen kuin kirjailija tarkoitti). Samoin korjausten/poistojen jäljiltä Tuntemattoman rytmitys ja luettavuus toimivat mielestäni paremmin, vaikka ero niidenkin myötä on isossa kuvassa mitätön.
Romaanin pasifistinen, mutta sotilaille kummallakin puolella rintamaa arvoa antava sanoma ei vääristy Sotaromaanin ja Tuntemattoman välillä ollenkaan, se muuttuu vain hyvin pienellä erotuksella hienovaraisemmaksi (mielestäni paremmaksi) säilyen silti jokaiselle lukijalle itsestäänselvänä. On parempi antaa lukijan tehdä myös omia johtopäätöksiään kuin pakkosyöttää ja selittää kaikki puskutraktoritaktiikalla. Ennen kaikkea Tuntematon tuoreessa muistissa Sotaromaanin lukemalla on helppo havaita, että puheet sensuroinnista - ikään kuin romaanin henki/sanoma olisi jollain muuttunut saati poistunut - olivat yliampuvan raflaavia, ja niiden vähäisin tarkoitus ei luultavasti ollut Sotaromaanin myyntilukujen kasvattaminen. Kärpäsestä härkänen.
EDIT: P.S.
Jostain syystä Sotaromaanissa ainakin Lahtisen kelkkaa vedettäessä esittämä yksinpuhelu on melkein kokonaan kursivoitu (kursivoitujen piti siis esittää poistettuja kohtia), vaikka kyseisen kohdan kursivoidusta tekstistä iso osa löytyy Tuntemattomasta aivan sellaisenaan. Liekö painovirhe. Loput yksinpuhelusta onkin toki sitten lyhennelty ja "hienovaraistettu".
Ranger
Trekolmestar
22.08.2006, 15:51
Kun kerran ketjun nimi on Tuntematon sotilas, niin kai tämänkin voi laittaa tähän samaan. Eli oletteko lukeneet "Sotaromaanin" ja mitä mieltä olette, onko Linnan sensuroimaton versio parempi vai huonompi ? Mitä mieltä olette poistetuista kohdista; ymmärrettäviä, hyväksyttäviä, jopa tarpeellisia ? Omasta mielestäni suurin osa poistetuista kohdista on "ajan henkeen" nähden ymmärrettäviä, osa jopa tarpeellisia kirjan viihdyttävyyden kannalta. Poistoistahan suurin osa on kirosanoja, alapäähuumoria (by Rahikainen) sekä Linnan pitkiä henkilökohtaisia tilityksiä sodan ja herrojen järjettömyydestä. Silti osa poistoista kyllä selkeästi heikentää romaania ja tekee henkilökuvauksista kapeampia. Esim. Lahtisen pitkä yksinpuhelu vähän ennen kaatumistaan, sekä Koskelan tilitys Kariluodolle omien teloituksista. Nämä olisivat mielestäni ainakin pitäneet säilyttää, mutta sota oli silloin vielä liian lähellä muistissa.Monia hyviä lisäpätkiä tuossa "raakaversiossa" on, mutta ehdottomasti siistitty virallinen versio on luettavampi. Tarkoitan tuolla lähinnä siis yleistä kieliasua. Jotkut poistetut kohdat (juuri esim. nuo mainitut Lahtisen ja Koskelan osuudet) olisivat kyllä saaneet jäädä.
Huomasin myös sen, että murteellisia puheenparsia on editoinnissa viilattu oikeampaan suuntaan (ainakin jotkut sanat särähtivät Sotaromaanissa meikäläisen korvaan, vaikka en mikään murreasiantuntija ole).
Toisaalta melko huono olen näitä vertailemaan, kun Sotaromaanin olen lukenut vain tasan yhden kerran, kun taas tämä virallinen Tuntematon on tullut lukaistua useita (liiankin usein ehkä) kertoja.
Eikös se vain sanottu jotenkin ohimennen, kun sodan aivan loppuvaiheen kuvaus alkoi. Ei tainnut Lammio sen jälkeen muutenkaan olla kuvioissa isommin mukana.Muistaakseni jotenkin niin, että teksti käsitteli vänrikki Jalovaaran joukkueen kehittymistä yhdeksi pataljoonan parhaista, jolle majuriksi korotettu Lammio entistä useammin antoi ne vaikeimmat/tärkeimmät tehtävät.
Lammio taisi viimeisen kerran esiintyä kirjassa, kun perääntymisvaiheen aikana Linna kuvaa stm. Korpelan kaatumisen. Sen jälkeen vain tuo em. maininta. Mielenkiintoista sinällään, että yksi keskeisistä hahmoista häipyy yhtäkkiä täysin taka-alalle.
Kukas on muuten se alikersantti, joka pitää ihan alussa sulkeisia?
"Kuka saatana siellä hymyilee. Vanhala, pärstä peruslukemille!" Ton tyylistä se siinä alussa meuhkaa. Viimeinen kerta, kun sitä näytetään, taitaa olla kohtaus, jossa Koskela kertoo ryhmänjohtajille pataljoonan siirtyvän autokuljetuksin pois paloaukealta.
Kyseistä herraa ei muistaakseni ole Laineen Tuntemattomassa lainkaan.
Mollbergin Tuntemattomasta taas taitaa puuttua se nuori mies, joka muistaakseni liittyi aika lopussa joukkoihin ja tuntui olevan kovin innoissaan, kun ampui ekan ryssän. Puhuiko peräti slangia..? Nimeä en kirveelläkään muista.
Kukas on muuten se alikersantti, joka pitää ihan alussa sulkeisia?
"Kuka saatana siellä hymyilee. Vanhala, pärstä peruslukemille!" Ton tyylistä se siinä alussa meuhkaa. Viimeinen kerta, kun sitä näytetään, taitaa olla kohtaus, jossa Koskela kertoo ryhmänjohtajille pataljoonan siirtyvän autokuljetuksin pois paloaukealta.
Kyseistä herraa ei muistaakseni ole Laineen Tuntemattomassa lainkaan.
Kaveri on ymmärtääkseni vanhemman saapumiserän alikessu (viimeisessä kohtauksessa muistaakseni kessu). Laineen Tuntemattomassa kaveria ei ymmärrettävästi näytetä, kun kyseisessä elokuvassa ei ole kirjassa takaumina mainittujen varusmiespalveluksen alkuaikojen muistelujen pohjalta laadittua jaksoa.
Mollbergin Tuntemattomasta taas taitaa puuttua se nuori mies, joka muistaakseni liittyi aika lopussa joukkoihin ja tuntui olevan kovin innoissaan, kun ampui ekan ryssän. Puhuiko peräti slangia..? Nimeä en kirveelläkään muista.
Asumaniemi. Puuttuu Mollelta kokonaan.
Korjatkaapa jos olen väärässä mutta mielestäni Mollen elokuvassa Rokka poistuu pelikentiltä haavoittuneena ennen kuin Koskela kaatuu kasapanosta heittäessään? Olenkhan nukkunut pitkiäkin pätkiä leffaa katsoessani.
Korjatkaapa jos olen väärässä mutta mielestäni Mollen elokuvassa Rokka poistuu pelikentiltä haavoittuneena ennen kuin Koskela kaatuu kasapanosta heittäessään? Olenkhan nukkunut pitkiäkin pätkiä leffaa katsoessani.
Poistuu poistuu, mutta näinhän hän tekee mielestäni Laineen leffassakin. Ja näinhän se menee kirjassakin.
ok, olen lukenut kirjan sekä kattonu uuden tuntemattoman tässä parin viikon sisällä, alko heti kaivelemaan että kävikö näin mutta tarkastan sen kirjasta.
Trekolmestar
25.08.2006, 08:22
Poistuu poistuu, mutta näinhän hän tekee mielestäni Laineen leffassakin. Ja näinhän se menee kirjassakin.Aloin jo epäillä muistiani, mutta kyllä se kirjassa on toisinpäin kuin elokuvissa. Rokka on mukana vielä Koskelan kaatumisen jälkeen. Joukkueeenjohtajana on Rokan haavoittuessa vänr. Jalovaara, jonka kanssa Rokka nimenomaan kinaa siitä, pääseekö joukkue sillan yli ennenkuin pioneerit räjäyttävät sen. Montaa sivua ei kirjassa Koskelan ja Rokan tapausten välillä ole, joskin tekstistä voi päätellä, että ajallisesti väli on pidempi. Koskela ammutaan perääntymisvaiheessa tankkia tuhotessaan. Rokan haavoittuminen ajoittuu siihen vaiheeseen, kun perääntyminen on päättynyt ja suomalaiset ovat ryhmittyneet uudelleen puolustukseen nk. U-linjalle.
Tuli ihan tämän keskustelun innoittamana katsottua videolta Mollen version tuossa toissa iltana (se pidempi tv-versio). Huomio kiinnittyi siihen, että sodan loppuvaihe vedetään leffassa todella nopeasti läpi. Oikeastaan viimeinen 45 minuuttia on peräkkäisiä irtonaisia kohtauksia, joissa suomalaisia kaatuu/haavoittuu... Kariluoto, Sarastie, Hietanen, Mäkilä, Korpela, Rokka, Koskela. Näinhän toki oli kirjassakin, että sodan alkupuolta Linna kuvaa huomattavasti pidempään ja viime vaiheet sitten tiiviimmin. Syy on varmaan siinä, että Linna ei ollut enää sodan loppuvaiheessa rintamalla vaan koulutustehtävissä, jotenka loppuvaiheesta kirjoittaminen ei ehkä ollut niin luontevaa kuin omasta kokemuksesta kuvattu alkupuoli.
Siltikin nyt tuntuu, että Mollen leffa ei ole kovin tasapainoinen kokonaisuus. Se loppupuoli vaan menee liian nopeasti.
Aloin jo epäillä muistiani, mutta kyllä se kirjassa on toisinpäin kuin elokuvissa. Rokka on mukana vielä Koskelan kaatumisen jälkeen. Joukkueeenjohtajana on Rokan haavoittuessa vänr. Jalovaara, jonka kanssa Rokka nimenomaan kinaa siitä, pääseekö joukkue sillan yli ennenkuin pioneerit räjäyttävät sen. Montaa sivua ei kirjassa Koskelan ja Rokan tapausten välillä ole, joskin tekstistä voi päätellä, että ajallisesti väli on pidempi. Koskela ammutaan perääntymisvaiheessa tankkia tuhotessaan. Rokan haavoittuminen ajoittuu siihen vaiheeseen, kun perääntyminen on päättynyt ja suomalaiset ovat ryhmittyneet uudelleen puolustukseen nk. U-linjalle.
Oliko tosiaan näin? Elokuvissahan se Koskelan kaatuminen on tosiaan molemmissa vasta Rokan tapauksen jälkeen.
Eikös Jalovaara kuitenkin ollut joukkueenjohtaja jo ennen Koskelan kaatumista? Muistelin, että Koskelasta tuli siinä vaiheessa jo komppanianpäällikkö ja pahimmassa vaiheessa jopa väliaikainen pataljoonan komentaja.
Trekolmestar
25.08.2006, 10:58
Oliko tosiaan näin? Elokuvissahan se Koskelan kaatuminen on tosiaan molemmissa vasta Rokan tapauksen jälkeen.
Eikös Jalovaara kuitenkin ollut joukkueenjohtaja jo ennen Koskelan kaatumista? Muistelin, että Koskelasta tuli siinä vaiheessa jo komppanianpäällikkö ja pahimmassa vaiheessa jopa väliaikainen pataljoonan komentaja.
Juu, kyllä Ville Vaitelias poistuu ennen Tikkakosken mannekiinia. Jouduin kyllä oikein kirjasta tarkistamaan.
Jalovaara tulee kuviin myöhemmin. Kutsuttu takaisin rintamalle raskaiden upseeritappioiden jälkeen. Korvaa kyllä Koskelan joukkueenjohtajana, mutta ei sen takia, että tämä olisi siirtynyt komppanian johtoon.
Koskela oli kyllä moneen otteeseen komppanianpäällikkö (useimmiten vielä jokin jv-komppania, eikä oma kkk). Pataljoonankomentajaksi hän pääsi/joutui Kariluodon (joka sai pataljoonan Sarastien kuoltua) kaatumisen jälkeen. Ainoa korkeampiarvoinen elossa oleva upseeri eli Lammio oli huoltojoukkojen mukana eikä voinut ottaa saarroksissa olevaa pataljoonaa. Tai no, kirjan mukaan siellä oli myös yksi ltn arvoinen aktiiviupseeri (korkeampiarvoinen kuin res.ltn), mutta hän antoi pataljoonan Koskelalle, koska arvioi tämän pätevämmäksi.
Komentajanahan Koskela sitten tuo pataljoonan pois uhkaavasta motista ja saa evl Karjulan vihat niskoilleen,kun on määrännyt upottamaan raskaan kaluston lampiin, jotta haavoittuneet on saatu pelastettua.
Sen jälkeen pataljoona määrätään Lammiolle ja kk:t jollekin toiselle luutnantille. Koskelan asemasta ei tämän jälkeen ole mainintaa. Ilmeisesti kaatuessa Jv-komppanian päällikkö.
Jossain Pohjantähti filmatisoinnissahan tuo Koskelan kaatuminen oli muutettu ihan totaalisesti kirjojen kuvaamasta. Kaatuu, kun astuu miinaan rauhan jo tultua.
Oho, tulipas pitkä sepustus yhdestä pienestä yksityiskohdasta, joka on kirjassa/elokuvissa eri tavalla.
Jossain Pohjantähti filmatisoinnissahan tuo Koskelan kaatuminen oli muutettu ihan totaalisesti kirjojen kuvaamasta. Kaatuu, kun astuu miinaan rauhan jo tultua.
Juu, näin on. Kyseessä on Akseli ja Elina -elokuva. Pohjantähti -kirjassahan muuten tuo Koskelan kaatumisesta kertova luku on käytännössä sanasta sanaan sama, kuin Tuntemattomassa Sotilaassa. Taitaa olla vaan poikkeuksena, että Koskelan asemasta käytetään tämän etunimeä Vilho.
Mielestäni tuo Koskelan miinaan astuminen on melkoinen pyhäinhäväistys elokuvan ohjanneelta Edvin Laineelta. Luulisi, että se oikea - kahdessa kirjassa kuvattu - tapa olisi jotain, mitä ei edes taiteellisten vapausten vuoksi sovi muutteleman.
Oliko tosiaan näin? Elokuvissahan se Koskelan kaatuminen on tosiaan molemmissa vasta Rokan tapauksen jälkeen.
Ei pidä paikkaansa, Laineen Tuntemattomassa Koskela kaatuu, jonka jälkeen kuvaus siirtyy Rokan ja Jalovaaran kinasteluun Vuoksen rannalla.
Mollen Tuntemattomassa Koskela taitaa kaatua ihan viimeisimpänä, pitkään Rokan jälkeen.
Tuli ihan tämän keskustelun innoittamana katsottua videolta Mollen version tuossa toissa iltana (se pidempi tv-versio). Huomio kiinnittyi siihen, että sodan loppuvaihe vedetään leffassa todella nopeasti läpi. Oikeastaan viimeinen 45 minuuttia on peräkkäisiä irtonaisia kohtauksia, joissa suomalaisia kaatuu/haavoittuu... Kariluoto, Sarastie, Hietanen, Mäkilä, Korpela, Rokka, Koskela. Näinhän toki oli kirjassakin, että sodan alkupuolta Linna kuvaa huomattavasti pidempään ja viime vaiheet sitten tiiviimmin. Syy on varmaan siinä, että Linna ei ollut enää sodan loppuvaiheessa rintamalla vaan koulutustehtävissä, jotenka loppuvaiheesta kirjoittaminen ei ehkä ollut niin luontevaa kuin omasta kokemuksesta kuvattu alkupuoli.
Siltikin nyt tuntuu, että Mollen leffa ei ole kovin tasapainoinen kokonaisuus. Se loppupuoli vaan menee liian nopeasti. Nämä irtonaiset kohtaukset, joissa suomalaisia kaatuu perä perään on varmasti juuri näin aivan tarkoituksella ja onnistuukin tarkoituksessaan, antaen hyvin elävän kuvan siitä mitä kesäkuussa-44 rintamalla tapahtui; sekasortoa, pakokauhua, jatkuvaa kuolemaa. Suomalaiset menettivät yhtä paljon miehiä kesällä-44, kuin siihen mennessä koko sodassa.
Ei pidä paikkaansa, Laineen Tuntemattomassa Koskela kaatuu, jonka jälkeen kuvaus siirtyy Rokan ja Jalovaaran kinasteluun Vuoksen rannalla.
Mollen Tuntemattomassa Koskela taitaa kaatua ihan viimeisimpänä, pitkään Rokan jälkeen.
Helvetti. On se vissiin pakko sitten myöntää olevansa väärässä. Vanhus ei tule yksin, vaan aina kaverin kanssa...
En kyllä tuota Laineen Tuntematonta ole katsonut aikoihin, pitäisi melkein tsekata se ihan vaan muistikuvien virkistämisen vuoksi.
Minä olen sitä mieltä että molemmat Tuntemattoman filmatisoinnit ovat aivan totaalisen epäonnistuneita. Kummassakaan ei ole pystytty muuttamaan tuota loistavaa kirjaa ja sen henkeä eläväksi kuvaksi edes tyydyttävällä tavalla. Minusta Laineen versiossa on ehkä parempi käsikirjoitus mutta reippaasti yli-ikäiset näyttelijät pilaavat kaiken, lisäksi tuossa Laineen versiossa on tätä tuon ajan elokuville niin tyypillistä ylinäyttelemistä. Mollbergin versiossa suurin osa näyttelijöistä on hyviä mutta siinä tökkii sitten muu toteutus. Leikkaus ja tarinankerronta on töksähtelevää, se kameran jatkuva heiluminen alkaa pidemmän päälle ärsyttää ja lisäksi äänimaailma on todella epäonnistunut.
Minä luulen että materiaalin paljoudesta johtuen Tuntematon toimisi parhaiten minisarjana, kuten esim. Parikan Talvisodasta tehty minisarja. Elokuvanahan tuo Talvisotakin on vähän torso mutta se minisarja oli aivan loistava.
Trekolmestar
28.08.2006, 12:11
Nämä irtonaiset kohtaukset, joissa suomalaisia kaatuu perä perään on varmasti juuri näin aivan tarkoituksella ja onnistuukin tarkoituksessaan, antaen hyvin elävän kuvan siitä mitä kesäkuussa-44 rintamalla tapahtui; sekasortoa, pakokauhua, jatkuvaa kuolemaa. Suomalaiset menettivät yhtä paljon miehiä kesällä-44, kuin siihen mennessä koko sodassa.Varmasti juuri tuota pakokauhun/jatkuvan kuoleman kuvausta tuolla ratkaisulla on haettu ja kyllä se tuosta hyvin ilmi käykin. Siltikin olen sitä mieltä, että siinä on menty hieman yli ja alleviivattu asiaa jopa liikaa. Videoni kello (jonka tarkkuus ei ole ihan parhaasta päästä) ilmoitti elokuvan kestoksi noin 3 h 45 min. Tuohon loppuvaiheeseen (kesä 1944) on uhrattu kokonaisajasta reilut puoli tuntia, jonka aikana päähenkilöitä "lahdataan liukuhihnalta". Vaikka kirjassakin kerronta painottuu hyökkäys- ja asemasotavaiheisiin ja sivumääräisesti perääntyminen jää selvästi vähemm'lle, niin kyllä elokuvassa tuo perääntymisvaihe huitaistaan menemään sellaisella vauhdilla, etten voi pitää sitä onnistuneena. Olkoonkin niin, että se antaa hyvän kuvan tuossa tilanteessa vallinneesta paniikista. Lisäksi tuossa jää kokonaan huomiotta se, että sota ei tosiaankaan päättynyt tuohon pakokauhuiseen perääntymiseen, vaan lopussa puolustus tiivistyi ja puna-armeijan hyökkäys onnistuttiin lopulta pysäyttämään.
Toisaalta katsoin siis tuon pidennetyn tv-version, jossa lisämateriaali on paljolti juuri tuolla alussa (jopa ennen sodan syttymistä), mikä on omiaan korostamaan juuri tuota ajallista epätasapainoa tapahtumien kuvauksessa. Teatteriversiossa (sen näkemisestä on pitkä aika) tuo epäsuhta ei ehkä ole yhtä selvä.
Minä luulen että materiaalin paljoudesta johtuen Tuntematon toimisi parhaiten minisarjana, kuten esim. Parikan Talvisodasta tehty minisarja. Elokuvanahan tuo Talvisotakin on vähän torso mutta se minisarja oli aivan loistava.Tämän allekirjoitan täysin sekä Tuntemattomalle sopivan formaatin että Talvisota-sarjan erinomaisuuden osalta. Toivottavasti joku vielä ryhtyy toimeen ja Tuntemattoman kolmannesta versiosta tulee sellainen, että se tekee oikeutettua kunniaa tälle loistavalle kirjalle.
Tämän allekirjoitan täysin sekä Tuntemattomalle sopivan formaatin että Talvisota-sarjan erinomaisuuden osalta. Toivottavasti joku vielä ryhtyy toimeen ja Tuntemattoman kolmannesta versiosta tulee sellainen, että se tekee oikeutettua kunniaa tälle loistavalle kirjalle.
Se kolmas versiohan on jo tehty Lapinlahden lintujen toimesta. Kyllähän se hauska oli, mutta ei ehkä tehnyt oikeutettua kunniaa.
Helmut Steiger
28.08.2006, 12:24
Mollbergin versio ehdottomasti.
Perustellaan tällä kertaa vaikkapa Heikki Savolaisen rasittavalla näyttelijäntyöllä Laineen Hietasena.
Panzerfaust
29.08.2006, 19:18
Laineen versio tietysti parempi elokuvana ja viihteenä. Mollbergin versio on taas edes vähän autenttisen oloinen jo pelkästään nuoremman näyttelijäkaartinsa(pl. Rokkaa näytellyt ukko) ansiosta.
Sotaelokuvina en kyllä arvosta korkealle kumpaakaan. Talvisota on selkeästi paras suomalaisyritelmä siinä genressä.
Koska tänään nämä molemmat elokuvat ovat saaneet paikkansa televisiossa, lienee aika nostaa ketjua ylöspäin ja kysellä mielipiteitä. Oma mielipiteeni ei ole muuttunut tähän ketjuun vuosia sitten kirjoittamistani viesteistä. Edelleen pidän uudempaa Tuntematonta parempana, pitkälti samoista syistä kuin mitä täällä esitin. Tiivistetysti: realistisempi, enemmän kirjan juonen ja hengen mukainen, uskottavampi, ehyempi sekä huomattavasti paremmin näytelty. Puutteensa siinäkin on, mutta ne ovat huomattavasti pienemmät kuin Laineen versiossa.
Midnight Rambler
06.12.2012, 20:25
Laineen viritys nyt on täysi farssi rillumareineen ja helepatiheijaineen, mutta uudempi versio olisi tarkoitus tänään katsastaa pitkästä aikaa. Realistisempaa sotakuvausta odottelen siitä.
Mollen versiohan on taas se leikkaamaton (lähes 4 tuntia), joka erityisesti alkupuolella sisältää jonkin verran tavaraa myös romaanin ulkopuolelta.
Loistava paketti tulossa ja itsenäisyyspäivä pelastettu.
Stonewall
06.12.2012, 20:40
Vaikeaa sanoa. Ensimmäisen tekivät sodankäyneet miehet, joten tietylllä tavalla se lienee autenttisempi vaikka näyttelijät tietenkin olivat liian vanhoja rooleihinsa. Molbergin pitkää versiota en ole viekä koskaan jaksanut katsoa kokonaan, mutta tänään voisi taas yrittää.
Ohhoh, 11 vuotta vanha ketju. Olen joskus näemmä äänestänyt tuota Mollen versiota eikä mielipide siitä ole muuttunut. Hyvähän tuo Laineenkin elokuva on, mutta ei kuitenkaan pärjää Mollelle.
Sisäliitin
06.12.2012, 21:29
Suomessahan suurinpiirtein muilutetaan jos kehtaa sanoa pitävänsä enemmän Mollbergin versiosta. Minä kehtaan.
Laineen versio on liiaksi romantisoitua runonlausuntaa ja on kaukana sotaelokuvasta.
Molemmat ovat hyviä omalla tavallaan, mutta tykkään kyllä katsoa enemmän tätä Mollen versiota. Tässä on hyviä roolisuorituksia kuten Petelius Hietasena, Tuorila Koskelana, Liski Rokkana ja etenkin Väänäsen suoritus Lammiona. Tosin on tossa huonojakin suorituksia. Ainakin ekana tulee mieleen Kariluodon esittäjä. Oikealla tavalla nuori pojankloppi vetää tota roolia, mutta jotenkin teennäinen ja ylinäyttelee.
Käyttäjänimetön
06.12.2012, 21:37
Laineen versio on liiaksi romantisoitua runonlausuntaa ja on kaukana sotaelokuvasta.
Laineen versiossa ei paljon runoja lausuta, siinä puhutaan ajan hengen mukaisesti ja tyylisesti. Veri siellä roiskuu, papapa paukkuu ja kalmain kuiske raikaa. Kyllä sellainen on sotaa elokuvassa.
Minusta molemmat versiot ansaitsevat paikkansa ja täydentävät toisiansa. Kuvaavat aikaansa ja tapaansa tehdä sekä olla. Smedsin teatteriversio on tätä aikaa, "kiasmaversio". Isiä murhataan, sukupolvesta toiseen, ei niitä pidä ymmärtää vain tästä aikakulmasta katsoen, vaan laajemmin.
Tosin on tossa huonojakin suorituksia. Ainakin ekana tulee mieleen Kariluodon esittäjä. Oikealla tavalla nuori pojankloppi vetää tota roolia, mutta jotenkin teennäinen ja ylinäyttelee.
Minusta Kariluodon esittäjä on taas varsin hyvä. Juuri sellainen, jollainen minusta Linnan romaaninkin Kariluoto on: idealistinen, yli-isänmaallinen, sodan romanttiseksi näkevä, vaikkakin nuori ja kokematon pojankloppi.
Omat suosikkini tässä Mollen versiossa ovat kuitenkin Pauli Porasen esittämä Lehto, joka on kaikessa hulluudessaan huomattavasti Åke Lindmanin myös hienoa suoritusta raadollisempi, Risto Tuorilan Koskela sekä Mika Mäkelän Rahikainen. Jälkimmäisen arvoa nostaa se, että kyseessä oli täyden harrastelijanäyttelijän tekemä roolisuoritus. Huomattavasti uskottavammin hän veti roolinsa kuin komppanian hurmuripojaksi täydellisen yli-ikäinen ja isomahainen ammattinäyttelijä Kaarlo Halttunen.
TosiFani
06.12.2012, 22:03
Laineen versiossa ei paljon runoja lausuta, siinä puhutaan ajan hengen mukaisesti ja tyylisesti. Veri siellä roiskuu, papapa paukkuu ja kalmain kuiske raikaa. Kyllä sellainen on sotaa elokuvassa.
Minusta molemmat versiot ansaitsevat paikkansa ja täydentävät toisiansa. Kuvaavat aikaansa ja tapaansa tehdä sekä olla. Smedsin teatteriversio on tätä aikaa, "kiasmaversio". Isiä murhataan, sukupolvesta toiseen, ei niitä pidä ymmärtää vain tästä aikakulmasta katsoen, vaan laajemmin.
Jotain pahaa on tapahtunut, olen Käyttäjänimettömän kanssa täydellisesti samaa mieltä.
En ole koskaan tykännyt vanhoista Suomi-leffoista, eikä Tuntematon tee poikkeusta. Silkkaa paskaa, anteeksi vain. En käsitä, kuinka sen joku voi vuosittain katsoa.
Minusta Kariluodon esittäjä on taas varsin hyvä. Juuri sellainen, jollainen minusta Linnan romaaninkin Kariluoto on: idealistinen, yli-isänmaallinen, sodan romanttiseksi näkevä, vaikkakin nuori ja kokematon pojankloppi.
Kyllä, tällainenhan sen pitäisi olla ja sitä kaveri yrittää, mutta ei se rooli vaan tule mun silmiin yhtä aidosti kuin vaikka Mäkelän Rahikainen tai Peteliuksen Hietanen. Vetää jotenkin vähän yli roolinsa. Toki osaksi voi olla sitä, että hänen roolihenkilönsä puhuu kieltä, joka on itsessäänkin vähän teennäistä verrattuna moneen muuhun rooliin.
Fat Mark
06.12.2012, 23:11
Ainakin minulle tuossa Molbergin versiossa eniten tökkii tuo käsivaralla tehty kuvaus, joka tekee elokuvasta raskaan katsoa. Sodan raadollisuus tässä versiosssa kuitenkin paremmin välittyy kuin Laineen versiossa, jossa on välillä kesäteatteri meininkiä.
Suomessahan suurinpiirtein muilutetaan jos kehtaa sanoa pitävänsä enemmän Mollbergin versiosta. Minä kehtaan.
Aivan samaa mieltä, tosin pakko todeta, että pidän vanhasta Laineen versiosta, enemmän. Molemmat löytyy kyllä dvd:ltä, mutta ei tuo uusi vain sytytä.
En ole koskaan tykännyt vanhoista Suomi-leffoista, eikä Tuntematon tee poikkeusta. Silkkaa paskaa, anteeksi vain. En käsitä, kuinka sen joku voi vuosittain katsoa.
Jälleen. Aivan samaa mieltä, olen inhonnut vanhoja suomalaiselokuvia koko elämäni, mutta Tuntematon sotilas tähän tekee poikeuksen. En tosin elokuvaa joka vuosi katso, sillä elokuvahan on pidempi kuin nälkävuosi.
Kaksi häkellyttävän paskaa elokuvaa, joista jaksaa innostua ainoastaan Sotaromaania lukematon tribaalitatuoitu Kiitospaitajengi.
muaddib
Kaksi häkellyttävän paskaa elokuvaa, joista jaksaa innostua ainoastaan Sotaromaania lukematon tribaalitatuoitu Kiitospaitajengi.
Veikkaanpa, että asia on juuri päinvastoin.
Minä missasin lopun, kumpi sen sodan voitti?
Minä missasin lopun, kumpi sen sodan voitti?
Vastauskielestäsi päätellen Suomi.
Uuhis #97
07.12.2012, 01:26
Ainakin minulle tuossa Molbergin versiossa eniten tökkii tuo käsivaralla tehty kuvaus, joka tekee elokuvasta raskaan katsoa. Sodan raadollisuus tässä versiosssa kuitenkin paremmin välittyy kuin Laineen versiossa, jossa on välillä kesäteatteri meininkiä.
Minua taas häiritsi kuvan perkeleellinen tummuus monissa kohdissa, sammutin valot kämpästä ja säädin television kirkkauttakin isommalle, mutta siltikin ärsyttävän pimeätä oli vähän liiankin monessa kohdassa.
Monet dissaavat Laineen versiota, minusta osa kritiikistä on vähän vaikeata kestää, sillä elokuvaa on vähän tarkasteltava muistaen koska se on tehty jolloin tuollainen teatraalisuus oli elokuvissa maailmanlaajuisestikin suosittua verrattuna nykyisempään realistiseen painotukseen ja erikoistehosteiden tarjoamiin mahdollisuuksiin. Lainetta rajoitti myös se että puolustusvoimat kieltäytyi tuolloin avustamasta elokuvan teossa Tuntemattoman silloin paheksutun sodan- ja upseeristonvastaisen hengen vuoksi.
Linnan sodanvastaisen hengen Mollbergin versio kyllä tavoittaa ja Lehtokin on se psykopaatti eikä mikään anti-sankari, muutamat 50-lukulaiset tabut on myös pystytty unohtamaan. Siltikään en pysty valitsemaan näiden välillä, ainakin nyt YLE:n esittämässä Mollbergin versiossa tuo loppu on vähän hätiköity, sodan alkutapahtumat saavat liian suuren painotuksen.
Ja muuten sinänsä hauska huomio, vaikka tietenkin Mollberg roolitti muutamia rooleja realistisen nuorilla näyttelijöillä ja Laineen versiota on moitittu vanhojen ukkojen paraatimarssiksi, niin esimerkiksi Kosti Klemelä, Reino Tolvanen, Heikki Savolainen ja Jussi Jurkka olivat nuorempia Laineen Tuntemattoman aikaan kuin Mollbergin versiossa samoja rooleja esittäneet Risto Tuorila, Paavo Liski, Pirkka-Pekka Petelius ja Kari Väänänen. Lehtoa esittäneet Åke Lindmann ja Pauli Poranen olivat saman ikäisiä rooleissaan. Tietysti sitten nuo 40 vuotiaat Leo Riuttu, Kaarlo Halttunen ja Vilho Siivola painavat vaakakuppia toiseen suuntaan.
Designer
07.12.2012, 03:02
Jotain pahaa on tapahtunut, olen Käyttäjänimettömän kanssa täydellisesti samaa mieltä.
Sama täällä. Tuo on todennäköisesti paras kirjoitus, mitä Käyttäjänimetön on tänne kirjoittanut.
Noiden kahden elokuvan vertaaminen keskenään on vaikeaa. Laineen elokuvalla varmasti oli paljon suurempi merkitys senaikaisessa Suomessa kuin Mollbergin elokuvalla, mutta toisaalta kylmä tosiasia on, että elokuvanan Mollbergin on parempi. Laineen elokuva on tyypillinen sen ajan tuotos, kun näyttelemisen piti näyttää siltä, että näytellään. Hyvä elokuva kylläkin, en minä sitä. Mollbergin elokuva oli omaan aikaansa nähden kunnianhimoinen projekti ja mielestäni aika huomioon ottaen onnistui ihan hyvin. Minä en lähde antamaan ääntäni kumallekaan sen puolesta, että se olisi sitä toista parempi.
Jokohan alkaisi olla aika tehdä kolmas versio? Ja jos se tehdään, niin onnistuuko se siten, että Jasper Pääkkönen, Mikko Kouki ja Samuli Edelmann eivät esiinny siinä? Mikko Nousiainen siinä kumminkin on, ja Renny ei ohjaa mutta on taustapiruna isossa asemassa.
Urheiluministeri
07.12.2012, 07:51
Jokohan alkaisi olla aika tehdä kolmas versio? Ja jos se tehdään, niin onnistuuko se siten, että Jasper Pääkkönen, Mikko Kouki ja Samuli Edelmann eivät esiinny siinä? Mikko Nousiainen siinä kumminkin on, ja Renny ei ohjaa mutta on taustapiruna isossa asemassa.Tuskin maltan odottaa Aku Hirviniemen roolisuoritusta Rahikaisena, Aarni Kivistä everstinä kuulustelemassa Rokkaa, Riku Niemistä Lammiona ja Antti Reiniä Koskelana.
Jostakin syystä tulin katsoneeksi vasta eilen ensimmäistä kertaa tuon Mollbergin Tuntemattoman. Siinä missä Laineen versio upposi pikkupoikana, en eilen jaksanut katsoa sitä ensimmäisiä kohtauksia kauemmin. Mollbergin muutamat versiossa näyttelijäsuoritukset ovat erinomaisia, etenkin Risto Tuorila Koskelana ja Mika Mäkelä Rahikaisena tekivät vaikutuksen.
Mika Mäkelä Rahikaisena tekivät vaikutuksen.
On sinällään sääli, että Mika Mäkelä ei jatkanut näyttelemistä sen enempää, koska ainoa valkokankaalla nähty roolisuoritus on sen verran vakuuttava - etenkin kun mies oli niin täydellinen amatöörinäyttelijä. Metsoloissahan mies vilahti pariin otteeseen pienessä sivuosaroolissa, ja kuulemma myös Mollbergin toisessa suurelokuvassa Ystävät, Toverit. Tätä jälkimmäistä roolisuoritusta en muista, vaikka olenkin tuon elokuvan nähnyt.
Saattaa toki olla, että Mäkelä oli vain "kuin tehty" tuohon Rahikaisen rooliin, ja hahmon esittäminen ei vaatinut edes sen suurempaa näyttelemistä.
Ja muuten sinänsä hauska huomio, vaikka tietenkin Mollberg roolitti muutamia rooleja realistisen nuorilla näyttelijöillä ja Laineen versiota on moitittu vanhojen ukkojen paraatimarssiksi, niin esimerkiksi Kosti Klemelä, Reino Tolvanen, Heikki Savolainen ja Jussi Jurkka olivat nuorempia Laineen Tuntemattoman aikaan kuin Mollbergin versiossa samoja rooleja esittäneet Risto Tuorila, Paavo Liski, Pirkka-Pekka Petelius ja Kari Väänänen.
Toisaalta juuri näiden Klemelän (Koskela), Tolvasen (Rokka) ja Jurkan (Lammio) kohdalla ikä ei ole ongelma. Itse pidän siitä, että Mollen versiossa Rokkaa esittävä on selvästi kokeneempi kehäkettu. Laineen versiossa eroa ei oikeastaan huomaa vaan siinä Rokka on kuin yksi pojista. Sama pätee oikeastaan myös Koskelan ja Lammion esittäjiin; hyvä vain, että heidän ikänsä eroaa enemmän miehistöä esittävien iästä.
Omat suosikkini tässä Mollen versiossa ovat kuitenkin Pauli Porasen esittämä Lehto, joka on kaikessa hulluudessaan huomattavasti Åke Lindmanin myös hienoa suoritusta raadollisempi
Samaa mieltä. Oli hienoa katsella Lehdon totaalisia skitsoiluja muutamissa kohdissa. Poranen veti välillä siellä raivohulluuden rajamailla Lehdon roolia ja onnistui mielestäni siitä hyvin.
On muuten outoa, että eilen televisiosta tullut Mollen versio on erilainen kuin se, joka on saatavissa kaupoista ja videovuokraamoista dvd-versiona. Liekö kyseessä joku vain ylen hallussa oleva televisio -versio tms.
Tämä eilen tullut versio Mollen tuntemattomasta sisälti kohtauksia, joita dvd-versio ei sisällä. Esimerkiksi Lehdon puhuttelu tämän myöhästyttyä lomalta, Rahikaisen onnistunut tappoheitto kukkoon, kohtaus, jossa mulkero alikersantti sanoo Rahikaiselle, että "turpa kiinni Rahikainen, muuten joudut repunpurkaustalkoisiin" ja Lehto vetää alikkia kuonoon ja muistaakseni myös absurdit sulkeiset, joissa Viirilä ja Honkajoki temppuilevat ovat kohtauksia, joita dvd-versio ei sisällä. Jos lisäksi oikein muistan niin kohtaus, jossa se joku skappari kommentoi "tiesittekö, että venäläiset ovat maailman parhaita kaivautumaan maahan", ei myöskään sisälly dvd-versioon.
Anyways, hatunnosto ylelle, että ylipäätään näytti tämän ainakin itselleni paremman, realistisemman ja mielestäni enemmän kirjan henkeä seuravaan tuntemattoman sotilaan. En edes muista koska Mollen versio tuli aikaisemmin telkasta.
Anyways, hatunnosto ylelle, että ylipäätään näytti tämän ainakin itselleni paremman, realistisemman ja mielestäni enemmän kirjan henkeä seuravaan tuntemattoman sotilaan. En edes muista koska Mollen versio tuli aikaisemmin telkasta.
7.12.2007 kertoo Elonet (http://www.elonet.fi/title/ek2dmm/esitys). Oisin kyllä sanonut että on tuon jälkeenkin tullut.
On muuten outoa, että eilen televisiosta tullut Mollen versio on erilainen kuin se, joka on saatavissa kaupoista ja videovuokraamoista dvd-versiona. Liekö kyseessä joku vain ylen hallussa oleva televisio -versio tms.
Eipä tuo oikeastaan ole niinkään outoa. YLE:n versio on leikkaamaton, DVD-versio on ymmärtääkseni se leikattu versio, joka sitten päätyi elokuvateattereihin...
Tämä eilen tullut versio Mollen tuntemattomasta sisälti kohtauksia, joita dvd-versio ei sisällä. Esimerkiksi Lehdon puhuttelu tämän myöhästyttyä lomalta, Rahikaisen onnistunut tappoheitto kukkoon, kohtaus, jossa mulkero alikersantti sanoo Rahikaiselle, että "turpa kiinni Rahikainen, muuten joudut repunpurkaustalkoisiin" ja Lehto vetää alikkia kuonoon ja muistaakseni myös absurdit sulkeiset, joissa Viirilä ja Honkajoki temppuilevat ovat kohtauksia, joita dvd-versio ei sisällä. Jos lisäksi oikein muistan niin kohtaus, jossa se joku skappari kommentoi "tiesittekö, että venäläiset ovat maailman parhaita kaivautumaan maahan", ei myöskään sisälly dvd-versioon.
Tuo mulkero alikersantti oli tuossa vaiheessa saanut jo kolmannen natsan, eli oli kersantti saadessaan köniin. Muistaakseni myös tuo kohtaus, jossa Kariluoto selittää Lammiolle tohkeissaan kuinka aseman ohi oli ajanut tykistöjuna, ja liikekannallepano on siis totta, on poistettujen listalla.
Anyways, hatunnosto ylelle, että ylipäätään näytti tämän ainakin itselleni paremman, realistisemman ja mielestäni enemmän kirjan henkeä seuravaan tuntemattoman sotilaan. En edes muista koska Mollen versio tuli aikaisemmin telkasta.
Pariin otteeseen 2000-luvulla se ainakin tuli. Muistaakseni 2003 tai 2004 kesällä se on esitetty. Luin silloin Aamulehden viikon TV-elokuvia kesätyöpaikkani kahvilassa lakisääteisellä kahvitauolla, ja silloin elokuvasta oli kerrottu pitkät tarinat. Oikeastaan silloin itsellänikin vasta heräsi kiinnostus tekeleeseen - olin aiemmin uskonut alitajuisesti vanhemman polven äijiä, jotka olivat toitottaneet faktana kuinka Mollen versio on niin huono, ettei sitä kannata edes katsoa... Olin toki nähnyt elokuvasta osan kertaalleen tuota ennen, mutta nukahdin silloin TV:n ääreen kesken kaiken.
edit: Pettääköhän meikäläisellä muisti... jos kerran olen tämän ketjun aukaissut vuonna 2001, niin olen varmaan sitten lukenut Aamulehteä jo ensimmäisen opiskeluvuoteni jälkeisenä kesänä samaisessa kahviossa. En ollut silloin kesätöissä vaan suoritin kesäkursseja... mutta koska tuo kesätyöpaikkani oli yliopiston laitoksella, niin samaisessa kahvihuoneessa olen voinut ihan hyvin istua opiskeluaikananikin.
Pariin otteeseen 2000-luvulla se ainakin tuli. Muistaakseni 2003 tai 2004 kesällä se on esitetty.
No, itsellä mennyt ohi ne esityskerrat, kun muistelin nähneeni tämän joskus 90-luvun puolivälissä edellisen kerran.
Joka tapauksessa hienoa, että nyt sai katsoa tämän "leikkaamattoman" version. Ihmeen paljon siitä on leikattu ja melko tärkeitäkin kohtia. Toi Lehdon puhuttelun poistaminen erityisesti tuntuu oudolta. Nyt kun tarkemmin muistelen niin taitaa siitä dvd-versiosta (tai mikä elokuvaversio sitten onkaan virallisesti) leikattu myös se alun hiihtokohtaus, kun Lammio patsastelee siellä mäen päällä ja Lammion punnerrus- ja liikuntatuokio. Toisin sanoen Lehtoa ja Lammiota koskevia kohtauksia on erityisen paljon karsittu. Ehkä leikkaaja on kokenut, että Molle kuvailee liiankin yksityiskohtaisesti noita kahta kaistapäätä.
Mollbergin versiossa tuo loppu on vähän hätiköity, sodan alkutapahtumat saavat liian suuren painotuksen.
...esimerkiksi Kosti Klemelä, Reino Tolvanen, Heikki Savolainen ja Jussi Jurkka olivat nuorempia Laineen Tuntemattoman aikaan kuin Mollbergin versiossa samoja rooleja esittäneet Risto Tuorila, Paavo Liski, Pirkka-Pekka Petelius ja Kari Väänänen.
Se, että kesä -44 menään nopeasti niin romaanissa kuin molemmissa elokuvissakin, johtunee myös siitä, että Linna ei itse ollut rintamalla enää tuolloin vaan toimi alokkaitten kouluttajana jossain taaempana. Tuntematon on kuitenkin myös aika vahvasti dokumentaarinen romaani; esimerkiksi ensimmäisien taisteluiden osalta. Lisäksi melkein kaikille henkilöille löytyi vastineensa todellisuudesta, ja Linna ei siis ollut -44 tapahtumia silminnäkijänä enää todistamassa.
Tämä tietysti herättää mielenkiintoisia ajatuksia siitä, olisiko meillä Linnan tuotantoa jos alikersantti Linna olisi loppurähinöissä ollut mukana? Ja jos ei olisi, niin mikä romaani olisi ottanut Tuntemattoman paikan kansakunnan kaapin päällä?
Tuo huomiosi näyttelijöiden ikää koskien on erittäin hyvä. Tosin PPP taisi kyllä olla karvan verran Savolaista nuorempi; mutta esim. Jussi Jurkka on lähempänä Lammion oikeaa ikää, samoin Klemelä on lähempänä Koskelan oikeaa ikää, joka siis on 31 Koskelan kaatuessa.
Vielä tuosta Pauli Porasesta: elokuvaa katsoessa voisi helpostikin vannoa, että mies on ollut Turkan ohjaamana TKK:ssa, mutta näinhän ei ilmeisesti ole.
Mutta: Mollestakin tiedetään, että oli aika ajoin todella vittumainen ja vaativa ohjaaja, joka saattoi nöyryyttä ja haukkua näyttelijöitä kesken kuvausten etc. Eli voisin kuvitella, että Molle on kyllä ohjeistanut ("henkilöohjannut") Porasta aivan erityisesti ja halunnut nimenomaan tuohon rooliin tiettyä eläimellisyyttä.
Katsoin wikistä, että Poranen on nykyään opettajana Voionmaan opistolla, eli melkein naapurissani. Täytynee varmaan kipaista joskus nimmari.
Kaiken kaikkiaan Mollella oli todella loistava roolitus elokuvassaan: esimerkiksi Kaarna, Sarastie, Mäkilä, Riitaoja ja Susi ovat pienemmistä rooleista sellaisia jotka kaikki pätkivät Laineen vastaavat. Suden esittäjähän on kiistatta Suomen paras amatöörinäyttelijä. Mies on vielä aivan suden näköinenkin!
Musta Nuoli
07.12.2012, 10:56
Molemmissa versioissa on omat puolensa, mutta kyllä Laineen versio saa ääneni. Harmi kun ei TV:ssä ole enää niitä äänitarkkailijoita. Musiikit pauhaavat niin että korvista vaikut irtoavat ja vastaavasti muu ääni on niin hiljaisella ettei puheesta kuule yhtään mitään...
Tästä syystä elokuvat kannattaa olla tekstitettyinä dvd:llä. Suomalaisen elokuvateollisuuden äänituotanto on ja on aina ollut ala-arvoista paskaa halki vuosikymmenten, eikä tämä ole parantunut juuri lainkaan. Musiikki ja/tai efektit pauhaavat, mutta dialogista ei saa mitään tolkkua edes kuulotorvi korvassa. Sen verran saisi ulkomailta ottaa oppia, että opettelisi, miten eri maissa miksataan ääntä ja nauhoitetaan dialogia.
Vastatakseni kysymykseen, niin elokuvallisesti Mollbergin versio on parempi ja uskollisempi kirjan linjoille, mutta Laineen versio on niin ikoninen ja oikeasti sodan nähdeiden miesten tekemä, että sen ansiot ovat erittäin korkeat muuten. Vastaan silti tähän kysymykseen nippa nappa Mollberg, mutta kotihyllyssä on kuitenkin boksi, jossa on kummatkin (plus Talvisota), enkä mitään lähtisi boksista pois ottamaan.
Kaiken kaikkiaan Mollella oli todella loistava roolitus elokuvassaan: esimerkiksi Kaarna, Sarastie, Mäkilä, Riitaoja ja Susi ovat pienemmistä rooleista sellaisia jotka kaikki pätkivät Laineen vastaavat. Suden esittäjähän on kiistatta Suomen paras amatöörinäyttelijä. Mies on vielä aivan suden näköinenkin!
Sutta esittänyt kaveri on mun mielestä esiintynyt jossain pienemmissä rooleissa suomalaisissa elokuvissa/sarjoissa. Ollut tyyliin joku juopporemmin jäsenistä.
Hannu Kivioja sai kyllä aika leimallisen roolin Riitaojana ja hyvin sen vetikin. Jos Puranen veti Lehdon roolin psykopatian rajamailla niin Kivioja veti Riitaojan sairaanloisena pelkääjänä. Kiviojaan on ollut sen jälkeen vaikea suhtautua ilman, että ajattelee sitä Riitaojana.
Myös pienistä rooleista täytyy mainita se juopunut kapteeni siellä Petroskoissa. Esko "Usko" Antero Lautsalo, joka jo talvisodassa sai lempinimen "Herran myrsky". Varsin viihdyttävä setti humalaisena kapteenina kyseiseltä herralta.
Suden esittäjähän on kiistatta Suomen paras amatöörinäyttelijä. Mies on vielä aivan suden näköinenkin!
Minä edelleen annan tämän tittelin Rahikaisen esittäjälle, mutta hyviä nämä monet muutkin elokuvassa esiintyeet olivat. Ossi-Ensio Korvuo Määttänä, Tero Niva Vanhalana ja mainitsemasi Seppo Juusonen Sutena.
Noista tosin Nivalla ja Juusosella on jonkin verran muutakin näyttelijäkokemusta, vaikkakin siviiliammatiltaan miehet ovat kaiketi olleet muun alan miehiä - Niva ainakin oli Unix-asiantuntija. Nivalla oli toinenkin merkittävä näyttelijäsuoritus: Mikko Niskasen Ajolähtö-elokuvassa hän esitti yhden kolmesta pääosasta.
Määtän roolin vetänyt Ossi-Ensio Korvuo oli todellinen amatöörinäyttelijä. Siitä huolimatta hän veti roolinsa minusta varsin hyvin. Ja oli enemmän kirjan Määtän tyylinen kuin Pentti Siimes Laineen filmatisoinnista.
Mollen version nuorista sotilaista juuri edellä mainitut Niva ja Korvuo ovat jo siirtyneet ajasta iäisyyteen. Niva nelikymppisenä nopeasti edenneen syövän runtelemana, Korvuo suunnilleen samanikäisenä. Hänen kuolinsyytään en ole nähnyt mainitun missään mediassa.
Noitarumpu
07.12.2012, 13:15
Tuntemattomasta sen verran, että saisi sodasta tuoda enemmän Riita-ojan kaltaisia inhimillisiä, heikkoja sotilaita esille. Heistä ei puhuta, mutta kuinkahan paljon lienee heitä ollut, jotka jotenkuten sodasta selvittyään elivät loppuelämän lääkkeiden varassa tms. kun hermot olivat riekaleina ja jatkuva pelko nujersi ihmisen. Säälittävä, mutta kaikkein todellisin hahmo mun mielestä, joka uskalsi olla itsensä, eikä leikkinyt "kovista".
Urheiluministeri
07.12.2012, 14:11
Säälittävä, mutta kaikkein todellisin hahmo mun mielestä, joka uskalsi olla itsensä, eikä leikkinyt "kovista".Uskon kyllä, että Riitaojan kaltaisia miehiä on ollut paljonkin, mutta varmaan tässä vähän erinäköisillä aakkosilla kirjoiteltaisiin jos hänen kaltaisensa olisivat olleet todellisuudessa lähimpänä keskimääräistä sotilasta. Kyse on varmaan sodassakin siitä, että kaikkia pelottaa niin perhanasti mutta toiset pystyvät hillitsemään hermonsa ja säilyttämään toimintakykynsä.
Mitään hirveitä ramboiluja ei kyllä tuntemattomasta löydy. Ehkä korkeintaan Rokan osalta, mutta hänenkin osuutensa perustuu kai jossain määrin tositapahtumiin. Kyllähän Koskelakin juoksee joukkoineen karkuun, viimeistään silloin kun muu vaihtoehto olisi sama kuin itsemurha. Rambo-tuntemattomassa Koskelan komppania tuskin olisi upottanut tykkejä ja konekivääreitä lampeen, vaan olisi taistellut Suomen lippu kypäristä hulmuten ja hampaat irvessä kunnes viimeisenä eloon jäänyt mies olisi palannut juhlittuna voittajana tukikohtaan. Ei olisi Karjulalla ollut sanomista siinä vaiheessa.
Kyllä valinta vanhan puolelle kallistuu, en pitänyt aikanaan Mollen version alleviivaavuudesta, enkä pidä vieläkään. Ei katsojalle tarvitse kaikkea rautalangasta vääntää.
Olihan väriversiossakin omat puolensa ja esim. Tuorilan ja Liskin suoritukset näyttivät saaneen tunnustusta Jussien muodossa ohjaajan lisäksi.
Itselleni Parikan Talvisota on kotimaisten sotaelokuvien ykkönen, eikä olisi väärin valita sitä itsenäisyyspäivän ohjelmistoon, mieluiten luonnollisesti pitkänä tv-sarjaversiona.
Sutta esittänyt kaveri on mun mielestä esiintynyt jossain pienemmissä rooleissa suomalaisissa elokuvissa/sarjoissa. Ollut tyyliin joku juopporemmin jäsenistä. Hän oli Metsoloissa yksi niistä Erkin rinnetyöntekijöistä, ja se joka häissä pääsi lohkaisemaan että "tulihan näistä kunnon häät" kun Erkki tempaisi Kari Kaukovaaralta nenän niskan puolelle.
Lisäksi Seppo Juusonen esitti Kivenpyörittäjän kylä-elokuvassa mykkä-Anttia, häitään viettävän morsiamen isää ja Tiikkajan Eljaksen naapuria, "jolle soap sannoo vaikka mitä kun se on kuuro".
Mutta valaiskaas nyt vanhan muistia hiukan. En katsonut eilen kumpaakaan Tuntematonta, mutta tästä Mollen elokuvasta olen nähnyt pelkästään tämän leikkaamattoman pitkän version.
Rupesi kiinnostamaan että missä kohtaa siinä elokuvassa Lehto lyö jotain kessua? Sen muistan että Riitaojaa se muilutti sen kun kerkisi, mutta tuollaista kessun pieksämistä en muista kuollaksenikaan.
Puscutractori
07.12.2012, 15:30
Rupesi kiinnostamaan että missä kohtaa siinä elokuvassa Lehto lyö jotain kessua?
Tuo kohtaus on aivan elokuvan alussa, kun komppania on vielä Paloaukealla.
MustatKortit
07.12.2012, 15:33
Tuntemattomasta sen verran, että saisi sodasta tuoda enemmän Riita-ojan kaltaisia inhimillisiä, heikkoja sotilaita esille.
Riita-oja oli jäätävä sählääjä ja säätäjä jo ennen sotatoimien todellista alkamista.
Näitä kavereita löytyy joka ikäluokasta ja tohdin väittää jokaisen intin käyneen muistavan palvelusajoiltaan tällaisen hessun joukkueestaan.
Ei hirveästi tekemistä tällä karikatyyrilla keskimääräisen sotilaan kanssa, kuten Urheiluministeri yllä jo totesikin.
... Ehkä korkeintaan Rokan osalta, mutta hänenkin osuutensa perustuu kai jossain määrin tositapahtumiin...
Luin tästä Rokan esikuvasta jokunen aika sitten jutun, harmittaa pirusti kun ei nyt nimi muistu mieleen..
Pointti kuitenkin se, että tämän kaverin meriitit olivat häkellyttävästi yksi yhteen Rokan saavutusten kanssa. Myös tämä auktoriteettien härnääminen oli samalla tasolla, kuin fiktiivisellä "Tikkakosken mannekiinilla" ja Marskin risti jäikin siksi saamatta.
Tuo kohtaus on aivan elokuvan alussa, kun komppania on vielä Paloaukealla. Ei kyllä vieläkään soita yhtään kelloa mun korvien välissä. Mutta samapa tuo, nyt vaan rupesi harmittamaan kun en eilen katsonut elokuvaa ja tätä ketjua kumminkin lueskelen ja tulee muistoja mieleen että kuinka hyvästä elokuvasta kumminkin on kyse.
Minä edelleen annan tämän tittelin Rahikaisen esittäjälle...
Minä hyväksyn kyllä tämän näkemyksen. Aikamoinen lahjakkuus ja napakymppi-valinta rooliin. Rahikaiselta löytyy vielä melkein kaikki parhaat repliikitkin, joten ei yhtään paskempi keikka.
Tuo kohtaus on aivan elokuvan alussa, kun komppania on vielä Paloaukealla.
Joo, se taitaa olla viimeinen ilta paloaukealla. Siinä on aika hämärää ja Rahikainen ja Lehto taitavat nojailla puuhun, kun se kessu menee siitä ohi ja Rahikainen sanoo Lehdolle, että jotain hyvää, kun päästään tostakin eroon tms. Sama tyyppi sanoi ihan leffan alussa "viimeisetkin kuhnijat, alokas Riitaoja" ja piti niitä sulkeisia, joissa sanoi tyyliin "jos jollakulla on siviilissä varaa nauraa, täällä ei ole lupa hirnua kuin hevosilla".
Lehto ajautuu yllättävän paljon käsikähmään muutenkin omien kanssa. Siinä yhdessä kohtaa se jo tönäisee jotain (en muista ketä) ja sanoo tyylii "tuu koittaa onnees, katotaan kummalle päivä paistaa". Riitaojaahan se on läpsimässä ja tönimässä koko ajan.
Itselleni Parikan Talvisota on kotimaisten sotaelokuvien ykkönen, eikä olisi väärin valita sitä itsenäisyyspäivän ohjelmistoon, mieluiten luonnollisesti pitkänä tv-sarjaversiona.
Tämähän tuli telkusta ehkä viikko-parisen viikoa sitten eikä varmasti ajankohta ihan sattuma ollut.
Luin tästä Rokan esikuvasta jokunen aika sitten jutun, harmittaa pirusti kun ei nyt nimi muistu mieleen..
Viljam Pylkäs
Teatteriversio oli hyvä. Sen sijaan kummastakaan leffasta en pidä. Ehkä voisin katsoa, jos en olisi aiemmin nähnyt, mutta silkkaa paskaa ne ovat, jos niitä joutuisi joka vuosi yhä uudelleen katsomaan kuten kaavoihin kangistuneet.
Pisin Kääpiö 186cm
07.12.2012, 16:34
Viljam PylkäsPitääpä leuhottaa että olen ammoin kohdannut tämän Viljam Pylkäksen. Ei hän minusta vaikuttanut luonnossa niin kovin rokkamaiselta. Vaan eihän sitä nyt enää ikämiehenä ja nelisenkymmentä vuotta sodan päättymisen jälkeen ennää teutaroijja silviisii ko sankartekoloihe aikaa.
Urheiluministeri
07.12.2012, 16:51
Näitä kavereita löytyy joka ikäluokasta ja tohdin väittää jokaisen intin käyneen muistavan palvelusajoiltaan tällaisen hessun joukkueestaan.
Kyllähän näitä tosiaan riittää joka saapumiserään. Vässyköiksi heitä ainakin meillä päin kutsuttiin. Pikkaisen jos väsytti tai paleli leirillä niin näistä riitaojista ei ollut kuin teltan keppejä pitelemään, eivätkä siitäkään selviytyneet vahtimatta ja nurkat jäivät löysälle. Joskus meinasi tulla lehtomainen olo sitä katsellessa vaikka itsekin vain perusjääkäri olin.
Kuten joku mainitsikin, "Susi" oli tosiaan Partasena kaikkien aikojen kotimaisessa tv-sarjassa, Metsoloissa. Kainuulaisen näköinen ja oloinen kaveri.
Uleåborgir
07.12.2012, 16:52
Vielä tuosta Pauli Porasesta: elokuvaa katsoessa voisi helpostikin vannoa, että mies on ollut Turkan ohjaamana TKK:ssa, mutta näinhän ei ilmeisesti ole.
Mutta: Mollestakin tiedetään, että oli aika ajoin todella vittumainen ja vaativa ohjaaja, joka saattoi nöyryyttä ja haukkua näyttelijöitä kesken kuvausten etc. Eli voisin kuvitella, että Molle on kyllä ohjeistanut ("henkilöohjannut") Porasta aivan erityisesti ja halunnut nimenomaan tuohon rooliin tiettyä eläimellisyyttä.
Mollberg todellakin oli joskus täysi kuspiä ohjatessaan, tämä taisi korostua erityisesti Tuntemattomassa sotilassa, jossa myös Mollberg oli kovan hermopaineen alla. Hän lähes simputti näyttelijöitä, minkä kyllä näkee lopputuloksesta. Tuntemattomassa sotilaassa näyttelijöiden kasvoilta kuvastuu välillä suoranainen ahdistus, eikä siinä hymyillä joutavia. Hymyilemättömyys on tehostettua. Ja jos hymyillään, niin se ei ole rentoa hymyä vaan pakotettua.
Mollberg halusi riisua kaiken huumorin pois elokuvasta, koska "sodassa ei ole hauskaa". Siinä hän mielestäni teki virheen, koska sotilashuumori on pitänyt sotilaiden sieluja ehjinä varmaan niin kauan kuin on armeijoita ollut. Huumoria on romaanissakin paljon, sellaista absurdia nuorille miehille tyypillistä häröilyä, joka on armeijasta kaikille tuttua. Oma suosikkini tästä huumorin lajista on kirjan kohtaus, jossa miehet löytävät hajuvettä heidän näkökulmastaan ensimmäisen kaatuneen venäläisen varusteista:
Hietanen pirskotteli auliisti hajuvettä heidän likaisille puseroilleen ja he nauraa räkättivät kuin lapset. Yksi kävellä keikutteli suu supussa:
- Jono kuntoon. Kaksisataa pekkaa päälle.
Toinen laappi sitä likaisin käsin kasvoihinsa:
- Valitkaa persoonallinen hajuvesi. Kaikki tunnetut tähdet käyttävät Mouson Laventeliä.
Muuten, Tuntemattomassa sotilaassa taitaa olla myös hintti. Hän on tietenkin kirjuri, jolla on repussaan jatsarit ja joka polttaa vain North Statea luuimukkeen läpi, koska huonompi ei kelpaa.
Pitääpä lisäksi kiitellä Jatkoajan kirjoittajia asiantuntevista, punnituista ja oivaltavista kirjoituksista. Tietenkin halveksivia heittoja sodan lopputuloksesta on myös nähty. Niilläkin on totta kai tarkoituksensa - jokainen huomio siitä, kuinka sota tällä kertaa päättyy, on eräs niistä kulttuurin sukupolvia yhdistävistä säikeistä.
Mollberg halusi riisua kaiken huumorin pois elokuvasta, koska "sodassa ei ole hauskaa". Siinä hän mielestäni teki virheen, koska sotilashuumori on pitänyt sotilaiden sieluja ehjinä varmaan niin kauan kuin on armeijoita ollut. Huumoria on romaanissakin paljon, sellaista absurdia nuorille miehille tyypillistä häröilyä, joka on armeijasta kaikille tuttua.
Minusta Mollberg ei ole riisunut pois juurikaan muuta kuin sen huumorin, jota Edvin Laine oli tuonut elokuvaansa ylimääräisenä verrattuna alkuperäisromaaniin. Edelleen tuossa elokuvassa Rahikainen, Rokka ja Vanhala kertoilevat vitsejä tai vittuilevat upseereille. Sen voin myöntää, että sellainen vanhakantainen huumori (kuten Rokka soittamassa "viulua" soppatykin ääressä), joka tuntuu vieraammalta 80-lukuiseen suuhun, on Mollen versiossa sivuutettu. Hahmot ovat minusta siinä vähän kuin 80-luvun suomalaisia kokemassa 40-luvun suomalaisten vaiheita.
Mutta huumoria ja häröilyä on tuossa uudemmassakin. Se on vain erilaista kuin vanhemman version rillumarei-touhu. Siis luonnollisempaa.
Kyllähän näitä tosiaan riittää joka saapumiserään. Vässyköiksi heitä ainakin meillä päin kutsuttiin. Pikkaisen jos väsytti tai paleli leirillä niin näistä riitaojista ei ollut kuin teltan keppejä pitelemään, eivätkä siitäkään selviytyneet vahtimatta ja nurkat jäivät löysälle. Joskus meinasi tulla lehtomainen olo sitä katsellessa vaikka itsekin vain perusjääkäri olin.
Vaikea sanoa onko nämä nykyajan "vässykät" samoja kuin sodan ajan riitaojat, joissa mielestäni keskeisin juttu on pelko. Riitaojan hahmo on tossa mukana tuomassa kontrastia näihin muutamaan sankariin, joita pelko ei halvaannuttanut vaan he pystyivät toimimaan vaikka pelotti. Kaikki ei tähän pystynyt. Osalla pelko ja itsensä suojelu näkyi vain siinä, että he eivät tehneet yhtään mitään uhkarohkeaa vaan vain sen välttämättömimmän, kuten Rahikainen. Hänhän mm. ampuili poterosta ilman, että juurikaan nousi sieltä ylös tai jätti mm. selvittämättä mitä Lehdolle kävi eikä mennyt itseään tapattamaan sinne. Riitaoja oli tästä vielä pelokkaampi tapaus, jonka pelko lamaannutti lähes kokonaan.
Minusta Mollberg ei ole riisunut pois juurikaan muuta kuin sen huumorin, jota Edvin Laine oli tuonut elokuvaansa ylimääräisenä verrattuna alkuperäisromaaniin. Edelleen tuossa elokuvassa Rahikainen, Rokka ja Vanhala kertoilevat vitsejä tai vittuilevat upseereille. Sen voin myöntää, että sellainen vanhakantainen huumori (kuten Rokka soittamassa "viulua" soppatykin ääressä), joka tuntuu vieraammalta 80-lukuiseen suuhun, on Mollen versiossa sivuutettu. Hahmot ovat minusta siinä vähän kuin 80-luvun suomalaisia kokemassa 40-luvun suomalaisten vaiheita.
Olen ihan samaa mieltä. Kyllähän Mollenkin versiossa on huumoria. Esim. Petelius Lahtisena on ihan veikeä tyyppi. Ero tulee vaan siinä, että kaikenlainen rillumahei-huumori on jätetty pois. Ja aika pitkälti kyse on siitä tavasta näytellä, joka oli Laineen aikana tyystin eri. Mollen aikana pyrittiin realistisempaan kuvaukseen. Kun taustalla oli koko ajan sodan ahdistus, jonka nuoret sotilaat joutuivat kokemaan, ei ylimääräisen huumorin esittelemiselle ollut paikkaa tossa leffassa.
Tuskin maltan odottaa Aku Hirviniemen roolisuoritusta Rahikaisena, Aarni Kivistä everstinä kuulustelemassa Rokkaa, Riku Niemistä Lammiona ja Antti Reiniä Koskelana.
Väärissä rooleissa, mutta nämähän on jo nähty. Hirviniemi esitti Suomenlinnan kesäteatterissa jokunen vuosi sitten Hietasta, Lammiona taisi kukkoilla Jani Volanen jne. Oli periaatteessa hyvin tehty näytelmä, mutta varsinkin Lammio oli kyllä vedetty aivan Studio Julmahuviksi.
TosiFani
07.12.2012, 20:09
Kyllä valinta vanhan puolelle kallistuu, en pitänyt aikanaan Mollen version alleviivaavuudesta, enkä pidä vieläkään. Ei katsojalle tarvitse kaikkea rautalangasta vääntää.
Olihan väriversiossakin omat puolensa ja esim. Tuorilan ja Liskin suoritukset näyttivät saaneen tunnustusta Jussien muodossa ohjaajan lisäksi.
Itselleni Parikan Talvisota on kotimaisten sotaelokuvien ykkönen, eikä olisi väärin valita sitä itsenäisyyspäivän ohjelmistoon, mieluiten luonnollisesti pitkänä tv-sarjaversiona.
Tästä täysin samaa mieltä. Käsivarakameran kuva ja turkkalaisuus eräissä kohtauksissa teki elokuvasta raskaan katsottavan. Toisaalta itseäni häiritsi Laineen elokuvan kohtausten uudelleen esittäminen häiritsi, Molberg oli jäänyt selkeästi jumiin Laineen tulkintaan ja yritti toistaa niitä.
Talvisota on tosiaan paras.
Molberg oli jäänyt selkeästi jumiin Laineen tulkintaan ja yritti toistaa niitä.
Tähän kaipaan perusteluja. Minusta asia on nimittäin täysin päinvastoin, ja yleinen mielipide, kuten myös kriitikkojen arviot elokuvasta ovat puolellani. Todistamisen taakka siirtyy siis sinulle.
Mollberg nimenomaan toi elokuvaan monia sellaisia kohtauksia, jotka ovat erittäin tärkeissä osissa kirjassa, mutta joita ei Laineen versiosta löydy. Esimerkkeinä mainittakoon nyt vaikkapa Lehdon ampuma antautunut vihollisvanki, Karjulan ampuma Viirilä, Korpelan avautuminen kyytiä pyytävälle rintamalotalle, panssarintorjuntatykkien ja konekivääreiden upottaminen järveen Koskelan käskystä...
Ne kohdat, joissa kohtauksissa on jotain samaa johtuvat ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että elokuvat pohjautuvat samaan kirjaan. Mollbergin raadollisempi tulkinta elokuvassa on niin erilainen verrattuna Laineen versioon, että on naurettavaa väittää taustalla olevan yritystä tulkinnan toistosta.
Voisiko olla, että mainitsemani alleviivaus on häirinnyt muitakin? Musiikittomuus ja paljashinkkinen lotta pesemässä upseereja Petroskoissa vaikkkapa esimerkkeinä. Myönnän, että kirjan lukemisesta on taas kulunut liikaa aikaa mutta muistaakseni tuollaista sauna/pesukohtausta ei kirjassa ole..
En tykkää uudemman version musiikittomuudesta, mutta muuten pidän siitä enemmän. Vanha ei varmasti häpeä aikakautensa tuotoksena, mutta aikakausi häpeää. En vain jaksa vanhoja Suomi-leffoja edes vähää alusta, joten samaan kastiin uppoaa Laineen TS.
Uuden voisi rykäistä pihalle ja mielellään suht tuntemattomilla näyttelijöillä.
Olen ihan samaa mieltä. Kyllähän Mollenkin versiossa on huumoria. Esim. Petelius Lahtisena on ihan veikeä tyyppi.
Petelius Lahtisena saattaisi olla jo tahallista komiikkaa, eiköhän PPP kuitenkin näytellyt Hietasta Mollen tuntemattomassa, yllätti aikanaan positiivisesti meikäläisen.
Voisiko olla, että mainitsemani alleviivaus on häirinnyt muitakin? Musiikittomuus ja paljashinkkinen lotta pesemässä upseereja Petroskoissa vaikkkapa esimerkkeinä.
Tuo lottahan on Tuntemattoman Sotilaan kirjaversiossakin kohua herättänyt Raili Kotilainen. Hänestä löytyy lisää mm. tässä linkissä:
YLE Teema | Sininen laulu | Osa 8 - Kansan ehdoilla 1955-1960 | Tuntemattoman sotilaan vastaanotto (http://yle.fi/teema/sininenlaulu/artikkeli.php?id=263)
Tuolla sanotaan mm. seuraavaa:
Raili Kotilainen esiintyy kirjassa muutamassa pienessä, mutta kuvaavassa kohtauksessa. Raili Kotilainen on nuori nainen, jonka yksi motiivi lotaksi pestautumiselle on löytää itselleen mies. Sotaolosuhteissa Raililla on valinnanvaraa, jota hän luonnollisesti myös hyödyntää.
50-luvun kirjassa pelkkä tällainen vihjailu riitti jo kohauttamaan. Mutta Kotilaisen roolihahmosta ei olisi tullut riittävän kohauttavaa, jos tätä hänen rooliaan ei olisi alleviivattu tässä uudemmassa elokuvaversiossa. On tuo kohtaus minustakin alleviivaava, ja sen olisi voinut toteuttaa myös toisin - esimerkiksi siten, että Kotilainen esitettäisiin eri kohdissa elokuvaa aina eri upseerin kanssa. Mutta tuo olisi elokuvan toteutuksen kannalta ehkä hankalahkoa... jotenkin Kotilainen täytyi esittää "likaisena naisena", koska muuten Korpelan elokuvan loppuvaiheen aikana sanoma lause: "Ei tässä ennenkään ole sontaa pyhäpäivänä ajettu" ei olisi tehonnut niin hyvin.
Petelius Lahtisena saattaisi olla jo tahallista komiikkaa, eiköhän PPP kuitenkin näytellyt Hietasta Mollen tuntemattomassa, yllätti aikanaan positiivisesti meikäläisen.
Jep meni roolihahmot sekaisin, mutta juu Hietasena ja hyvin veti kymiläin turkulaisen roolii.
Uleåborgir
08.12.2012, 02:42
Minusta Mollberg ei ole riisunut pois juurikaan muuta kuin sen huumorin, jota Edvin Laine oli tuonut elokuvaansa ylimääräisenä verrattuna alkuperäisromaaniin. Edelleen tuossa elokuvassa Rahikainen, Rokka ja Vanhala kertoilevat vitsejä tai vittuilevat upseereille. Sen voin myöntää, että sellainen vanhakantainen huumori (kuten Rokka soittamassa "viulua" soppatykin ääressä), joka tuntuu vieraammalta 80-lukuiseen suuhun, on Mollen versiossa sivuutettu. Hahmot ovat minusta siinä vähän kuin 80-luvun suomalaisia kokemassa 40-luvun suomalaisten vaiheita.
Mutta huumoria ja häröilyä on tuossa uudemmassakin. Se on vain erilaista kuin vanhemman version rillumarei-touhu. Siis luonnollisempaa.
Olet oikeassa, turhaan sanoin, että hän riisui kaiken huumorin, mutta kyllä se huumori aika vähiin jäi. Minusta liiankin vähiin. Ei sotaelokuvan pidäkään olla mikään komedia, mutta vähän turhan vakavaksi kävi mielestäni Mollbergin Tuntematon. Tätä vielä alleviivaa Mollbergille tyypillinen vähäinen valaisu, josta johtuen kuvat ovat sangen pimeitä. Lisäksi Mollbergin motiivina oli ilmeinen pasifismin sanoma, mistä syystä sotaa kohtaan luodaan siinä täydellistä vastenmielisyyttä.
Laineen tulkinta vakavoitui loppua kohti selvästi. Alun teatraalinen ja vähän farssimainen repliikkien sylkeminen kehittyi kelvolliseksi elokuvaksi. Olen miettinyt, että 50-luvulla äänityskalusto oli niin paskaa, että kaikki vuorosanat piti huutaa, vaikka romaanissa eräät repliikit kuiskataan. Toinen syy kovaääniseen replikointiin oli varmasti tuonaikainen farssi- ja rillumarei-perinne ja -tottumus, mutta varsinaista rillumareitä ei Laineenkaan versiossa mielestäni ole ja siksi se kestää katsomisen nykyäänkin.
Toisaalta itseäni häiritsi Laineen elokuvan kohtausten uudelleen esittäminen häiritsi, Molberg oli jäänyt selkeästi jumiin Laineen tulkintaan ja yritti toistaa niitä.
Ei. Kohtausten uudelleen esittäminen johtuu tietysti siitä, että elokuva on tehty saman romaanin pohjalta, ja kohtaukset ovat avainkohtauksia, jotka ovat tarinalle välttämättömiä. Näitä ovat muun muassa Hietasen, Koskelan ja Rokan uroteot sekä Lehdon kuolema. Muutenhan Mollberg pyrki jopa päinvastaiseen tulkintaan, siitä johtuu mielestäni tuo jo mainitsemani vähän liiankin synkkä kuva konekiväärikomppanian miehistä ja vaiheista.
Rokasta sanoisin vielä, että Laineen versiossa Reino Tolvanen oli juuri sellainen palava- ja vilkassilmäinen tilantäyttäjä kuin romaanissakin. Mollbergin versiossa Paavo Liski on jotenkin alistuneen rauhallinen mies, ehkäpä tämä johtuu tämän iästä, joka oli elokuvan kuvausvaiheessa 45 vuotta. Romaanissa Rokka on kolmissakymmenissä.
Vaikka Laineen versio on saanut tietyn statuksen itselleen vuosikymmenten kuluessa ja sillä on oma asemansa suomalaisessa elokuvataiteessa, en ole oikein koskaan tykännyt siitä todella paljon vaan se on tavallaan liian ajanhenkeen kuvattu elokuva Linnan hienosta romaanista. Laineen versiossa ei ole tietty ajattomuutta, joka nostaisi sen selkeällä tavalla aikakautensa yläpuolelle vaan siinä on paikoin juuri ne elementit joita kyseisen aikakauden suomifilmit olivat pullollaan - paikoin se tietty rillumareihenkisyys vaivaa minua ja näinollen elokuvan uskottavuus sodankuvauksena laskee hiukan.
En kuitenkaan sano, että Laineen versio olisi huono. Siinä on hetkensä ja paikoin se tavoittaa minusta oikein hyvin sen inhimillisen kärsimyksen joka sodassa vallitsee ja jonka kanssa miehet rintamalla joutuivat painimaan päivästä päivään. Se myös tuo esille sen kuinka pieni ero elämän ja kuoleman välillä voi olla ja onkin. Mutta Laineen versiota parempana kuvauksena pidän kaikesta huolimatta Mollbergin versiota, jossa tavoitetaan sodan raadollisuus selkeästi paremmin kuin Laineen versiossa. Toki Mollberginkin versiossa on puutteensa ja niistä seuraavaksi hiukan lisää.
Laineen versiota jos vaivaa paikoitellen liika rillumareihenkisyys niin vastaavasti Mollbergin versiota vaivaa hetkittäin liiankin voimallinen pasifismin alleviivama voima ja elokuva on liiankin alleviivaten tehty. Siitä siis puuttuu tällä tavalla se autenttisuus, mutta toisaalta ymmärrän miksi nähtyyn ratkaisuun on päästy elokuvassa. Miksi pasifismi on niin voimallisesti tuotu esille, enemmän kuin Linnan teoksessa. Mollberginkin elokuva on siis aikakautensa tuote ja leimallinen sille. Ei 80-luvulla voinut tehdä sodankuvausta josta pasifismin alleviivaus puuttui jos samalla halusi pysyä arvostetulla jalustalla. Tai näin minä asian näen.
Sivumennen huomatettuna, paras suomalainen sotakuvaus on kuitenkin Parikan Talvisota. Jo elokuva on selkeällä tavalla parempi kuin Laineen tai Mollbergin kuvaus Tuntemattomasta sotilaasta mutta tv-sarja nousee vieläkin korkeammalle tasolle ja siinä sota kaikella tavalla saa ansiokkaan kuvauksen ja olisi ollut todella hienoa jos Linnan loistavasta teoksesta olisi tehty vastaavan tasoinen filmatisointi. Uskaltaako sitten joku joskus ottaa haasteen vastaan ja tehdä kirjasta ajaton elokuva? Vai onko Kristian Smedsin Tuntematon sotilas se viimeisin versio kirjasta, se joka tulevaisuudessa nousee myös institutionaaliseen asemaan? Vaikea uskoa, että näin käy koska kyseessä on teatterisovitus, mikä ei minusta voi nousta samalla tavalla ajattomaksi kuin elokuva tai vielä paremmin kirja.
vlad.
Heitän tähän vielä yhden näkökulman:
Väinö Linna oli mukana käsikirjoittamassa Mollen versiota ja antoi sille täyden tukensa. Minusta tuntuu, että Linna halusi Mollen versiosta enemmän alkuperäisen, vasta postuumisti julkaistun "Sotaromaaninsa" näköisen elokuvan. Sotaromaani on siis se alkuperäinen käsikirjoitus, jossa esimerkiksi kustannustoimittajan tekemät poistot on merkitty kursiivilla. Tämä teos sisälsi paljon paljon pasifistisemman ja saarnaavamman yleisilmeen, jossa erityisesti tämä Linnan käyttämä "kaikkitietävä kertoja" pääsi esittämään pitkiä monologeja jossa arvosteltiin sodan johtoa, omien ampumisia etc. Poistoissa on lisäksi kirosanoja, alatyyliä, ryssittelyä sekä muistaakseni joitain Marski-viittauksiakin. Jotkut poistoista ovat kaunokirjallisestikin perusteltuja, mutta toiset jäivät valitettavasti ajan sensuurin hampaisiin.
Yhtä kaikki, uskon, että tällainenkin asia kummitteli taustalla Mollen versiota tehdessä. Lisäksi sillä haluttiin epäsuorasti ilmaista tyytymättömyyttä Laineen versioon.
Heitän tähän vielä yhden näkökulman:
Väinö Linna oli mukana käsikirjoittamassa Mollen versiota ja antoi sille täyden tukensa. Minusta tuntuu, että Linna halusi Mollen versiosta enemmän alkuperäisen, vasta postuumisti julkaistun "Sotaromaaninsa" näköisen elokuvan. Sotaromaani on siis se alkuperäinen käsikirjoitus, jossa esimerkiksi kustannustoimittajan tekemät poistot on merkitty kursiivilla.
Olen lukenut niin Tuntemattoman sotilaan kuin myös Sotaromaanin. Vaikka on ymmärrettävää, että Tuntemattomaan sotilaaseen tehtiin toimutuksellisia ja kirjallisia muutoksia niin tietynlainen sensuuri, jota siihen kohdistettiin ei ole saanut hyväksyntääni - no sillä nyt ei ole merkitystä hyväksynkö ne toimet vai en. Niinpä luettuani Sotaromaanin jo vuosia sitten, pidin siitä enemmän kuin Tuntemattomasta sotilaasta vaikka paikoin sen "saarnaava ote" oli liian alleviivaa ja pasifismi, jota sivuilla esiintyi oli samalla tavalla kovin alleviivaavaa. Pidin teoksessa erityisesti sen rehellisyydestä ja aitoudesta, minusta se kaikkinensa oli vieläkin rehellisempi kuin (editoitu) Tuntematon sotilas.
Olisiko teos voinut nousta siihen asemaan jossa se nyt on, jos teos olisi julkaistu aikanaan siinä muodossa jona se Sotaromaanin sivuilla on? Vaikea sanoa, mutta kenties maltillisempi Tuntematon sotilas on kaikella tavalla kaiken kansan helpommin lähestyttävissä oleva teos kuin "ankarampi" Sotaromaani. Toki ei Tuntemattoman sotilaan alkutaivat helpoin mahdollinen muistaakseni ollut mutta yhtäkaikki vielä vaikeampi se olisi lllut Sotaromaanin kaltaisella teoksella. Kenties Sotaromaanille oikea paikka oli julkaisu vasta vuosikymmenien perästä, kirjailijan kannalta tietty ikävällä tavalla postuumisti tehtynä. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan!
vlad.
Sivumennen huomatettuna, paras suomalainen sotakuvaus on kuitenkin Parikan Talvisota. Jo elokuva on selkeällä tavalla parempi kuin Laineen tai Mollbergin kuvaus Tuntemattomasta sotilaasta mutta tv-sarja nousee vieläkin korkeammalle tasolle ja siinä sota kaikella tavalla saa ansiokkaan kuvauksen ja olisi ollut todella hienoa jos Linnan loistavasta teoksesta olisi tehty vastaavan tasoinen filmatisointi.
Tästä olen täysin samaa mieltä. Ehdottomasti paras sotakuvaus, joka Suomessa on koskaan tehty. Kuvauksesta musiikkiin ja ohjauksesta näyttelijäsuorituksiin, kaikki toimii loistavasti. Näytteleminen ei mene esimerkiksi liiaksi synkistelyksi. Kuvaa vain hyvin mitä sota on rivimiehen näkökulmasta. Hoidetaan se tontti ilman mitään erityistä sankaruutta tai julistusta esim. sodanvastaisuudesta. Veljekset Taneli ja Konsta Mäkelä, Vesa Vierikko, Martti Suosalo, Heikki Paavilainen, Antti Raivio etc. vetää roolinsa kyllä helkkarin hyvin.
Toki kuten Tuntemattomassa, myös tässä on kaiken taustalla aivan loistava romaani. Vaikka Tuntemattomat ovat molemmat aivan loistavia, ei kumpikaan pääse Talvisodan tasolle. Kenties pitäisi siis koittaa vielä kolmannen kerran:)
Musta Nuoli
08.12.2012, 19:56
Minulla on jotenkin sellainen mielikuva, että Väinö Linna ei ihan tarkoittanut, että Lehdosta tulisi niin suosittu "sankarihahmo" kuin mitä Lehdosta on tullut. Esim. asetelmassa Riitaoja vs. Lehto on käynyt niin, että Riitaoja on "pelkurin" ja vässykän prototyyppi ja Lehto jonkin sortin sotasankari ja kova jätkä.
Olihan Lehto varmaan kova jätkä, mutta hahmohan on lähes psykopaattinen, jääräpäisen katkera ja luontaisesti väkivaltaisen oloinen persoona, joka ei pidemmän päälle ole paljoakaan parempi sotilas kuin Riitaoja, ei ainakaan lähiesimiesasemassa eli alikersanttina. Riitaojalle sota oli toki täysin liikaa ja hänet olisi pitänyt ymmärtää pistää takalinjoille ja vaikka niitä patruunalaatikoita kuljettamaan, mutta hän olisi luultavasti pärjännyt paremmin ellei hänen olisi tarvinnut pelätä vihollisen lisäksi omaa lähintä esimiestään eli Lehtoa.
Lehto olisi puolestaan ollut muutama vuosisata aikaisemmin hyvä soturi jos/kun taisteluita olisi käyty mies miestä vastaan miekka kourassa ja Lehdon raivopäinen sinnikkyys olisi ollut eduksi mättämisessä. Mutta sotilaana eli organisoidun, taktisen yksikön osana hän oli parhaimmillaan periksiantamaton rintamasotilas, mutta pahimmillaan vaaratekijä omalle itselleen, omalle joukolleen ja sitä kautta myös omalle komppanialleen.
Kireä, uhkaa huokuva johtamistyyli, taipumus vihata patologisesti lähes kaikkea auktoriteettia silloinkin kun se on täysin perusteltua, empatian ja tottelevaisuuden puute (sotavangin tappaminen omin luvin sekä varastelu) sekä typerä rämäpäisyys eivät olisi pidemmän päälle johtaneet hyviin tuloksiin. Ja Lehdon kuolemaanhan tämä linja lopulta johti. Kun yöllisen reissun lopputulokset laskettiin yhteen, niin Riitaoja - Lehto oli lopputuloksessa 1-1: kumpikin oli kuollut enemmän tai vähemmän hyödyttömästi. Toinen hermojen pettäessä, toinen itsemurhaan.
Olen joskus pohtinut, että jos Lehto olisi sodasta selvinnyt ehjin nahoin kotiin, niin hänestä olisi luultavasti tullut kovan linjan ammattirikollinen, 40/50-luvun "prosenttijengiläinen", joka olisi elänyt täysin oman linjansa ja omien sääntöjensä mukaisesti, noudattaen mafian hengessä tiettyjä omia kunniakäsityksiään ja ollut piittaamatta mistään muista säännöistä. Lehto olisi pyörittänyt jotain lestinheittobisnestä kunnes olisi päätynyt taposta Kakolaan istumaan ja aikanaan Alibin kanteen.
Lehto ei kunnolla sopeutunut arkeen ennen sotaa, ja monta vuotta rintamalla olisi vain pahentanut katkeraa vihaa ja empatiakyvyttömyyttä. Jos Lehdolle olisi siunaantunut perhettä, niin hän olisi melko varmasti läiskinyt vaimoa ja lapsia turpaan säännönmukaisesti, koska kännissä Lehdon tapaiset ihmiset ovat yleensä niitä, jotka rähisevät viimeisenkin itsehillinnän purkautuessa väkivaltana. Sodan traumat olisivat vain pahentaneet linjaa.
Äke Lindmanin roolisuoritus on yhtä kaikki hieno. Laineen Tuntematonta on monesti parjattu siitä, että sen näyttelijät olivat "ikämiehiä", mutta ei Lindman ollut kuin 27-vuotias näytellessään noin parikymppistä Lehtoa. Ei tuo nyt vielä mahdoton ikäero ole. Mollbergin versiossa Pauli Poranen (syntynyt 1958) oli täysin samanikäinen kuin mitä Lindman omaa versiota tehdessään, ja silti Mollbergin version näyttelijät mielletään aina selvästi nuoremmiksi. Toki moni näyttelijä olikin, mutta Lehto-näyttelijät ovat olleet kummatkin roolihahmoaan noin seitsemän vuotta vanhempia.
Musta Nuoli
08.12.2012, 20:10
Tästä olen täysin samaa mieltä. Ehdottomasti paras sotakuvaus, joka Suomessa on koskaan tehty. Kuvauksesta musiikkiin ja ohjauksesta näyttelijäsuorituksiin, kaikki toimii loistavasti.
Ei ihan kaikki toimi loistavasti. Muuten toimii, mutta äänen nauhoitus ja miksaus on hoidettu pitkälti päin vittua, kuten niin monessa muussakin suomalaisessa elokuvassa kautta historian. Talvisotaakaan ei voi katsoa ilman tekstityksiä kuin hetkittäin, koska MUSIIKIN JA EFEKTIEN PAUHU jyrää kuiskatun dialogin alleen säännönmukaisesti. Tämä ei ole Talvisodan itsensä vika, vaan koko suomalaisen elokuvateollisuuden rakenteellinen vika. Muutenhan Talvisota on klassikkoelokuva ilman muuta.
Puscutractori
08.12.2012, 20:30
Minulla on jotenkin sellainen mielikuva, että Väinö Linna ei ihan tarkoittanut, että Lehdosta tulisi niin suosittu "sankarihahmo" kuin mitä Lehdosta on tullut.
Onko Lehto jollekulle sankarihahmo? Mulle Lehto edustaa yhtä huonon sotilaan prototyyppiä. Hänen ainoat hyvät ominaisuutensa ovat sitkeys ja rohkeus. Kumpaakaan hän ei tosin käytä oikein. Muiden marssiessakin hän matkusti salaa kuorma-autolla eikä käyttänyt sitkeyttään marssimiseen. Tulessa olemista hän taas ei pelkää, muttei hän minkäänlaisiin sankaritekoihinkaan yltänyt missään kohdin, vaikka ainesta siihen ehkä olisi ollut.
Lehdon lukuisat huonot puolet on täälläkin lueteltu, joten niistä ei nyt kannata puhua enempää. Sen toki voi lisätä, että hänellä oli koko lähiympäristöönsä negatiivinen vaikutus. Vanhalakin vapautui omaksi naureskelevaksi itsekseen vasta Lehdon kaatumisen jälkeen.
Kaikkiaan Lehto on hyvin surullinen hahmo. Kaikkien yksilöiden ei tarvitse olla samasta muotista, mutta Lehdon tyyppisten ihmisten eväät elämään ovat kaikkina aikoina varsin heikot. Jos yksilö kykenee toimimaan hyvin vain silloin, kun hänellä on juuri sopivat esimiehet ja juuri sopiva, häntä loputtomasti ymmärtävä ympäristö, hän on aina lopulta pulassa. Näin on ollut kaikkina aikoina ja kaikissa kulttuureissa.
Kuten romaanissa mainitaan, ainoat esimiehet, joita Lehto sieti, olivat Kaarna ja Koskela. Nämä olivatkin Lehdolle eräänlaisia terapeutteja. "Normaalit" esimiessuhteet olivat Lehdolle heti ylitsepääsemätön ongelma. Tavallaan hänestä tulee mieleen joku murrosiässä liikaa venähtänyt ysiluokkalainen, joka teiniangstissaan kapinoi kaikkea ja kaikkia vastaan jopa koomisuuteen asti, olipa siitä hänelle mitään hyötyä tai ei.
Monille mieleinen "Asialliset hommat hoidetaan. Muuten ollaan kuin Ellun kanat" -asenne ei myöskään Lehdon tyyppisille tapauksille toimi, koska he ovat juuri niitä, joilta asiallisetkin hommat, kuten marssiminen, jäävät hoitamatta. Jäljelle jää vain ellunkanailu.
Talvisotaakaan ei voi katsoa ilman tekstityksiä kuin hetkittäin, koska MUSIIKIN JA EFEKTIEN PAUHU jyrää kuiskatun dialogin alleen säännönmukaisesti.
En ole kyllä tällaiseen törmännyt eikä ole käynyt edes mielessä. Tottahan toki on tiedossa nämä heikkoudet vanhempien leffojen äänityksissä, mutta kyllä jopa meitin heikolla kuulolla sieltä on saanut kaikesta selvää. No, hyvä kuitenkin, että on tekstitykset niille, joille homma puuroutuu liikaa.
Olen joskus pohtinut, että jos Lehto olisi sodasta selvinnyt ehjin nahoin kotiin, niin hänestä olisi luultavasti tullut kovan linjan ammattirikollinen, 40/50-luvun "prosenttijengiläinen", joka olisi elänyt täysin oman linjansa ja omien sääntöjensä mukaisesti, noudattaen mafian hengessä tiettyjä omia kunniakäsityksiään ja ollut piittaamatta mistään muista säännöistä. Lehto olisi pyörittänyt jotain lestinheittobisnestä kunnes olisi päätynyt taposta Kakolaan istumaan ja aikanaan Alibin kanteen.
Lehto ei kunnolla sopeutunut arkeen ennen sotaa, ja monta vuotta rintamalla olisi vain pahentanut katkeraa vihaa ja empatiakyvyttömyyttä. Jos Lehdolle olisi siunaantunut perhettä, niin hän olisi melko varmasti läiskinyt vaimoa ja lapsia turpaan säännönmukaisesti, koska kännissä Lehdon tapaiset ihmiset ovat yleensä niitä, jotka rähisevät viimeisenkin itsehillinnän purkautuessa väkivaltana. Sodan traumat olisivat vain pahentaneet linjaa.
Koko viestisi oli oikein ansiokasta pohdintaa. Itse asiassa romaanin loppupuolellahan tapahtuu viittauksia, jotka sopivat hyvin tähän. Ensinnäkin kertoja mainitsee miesten pohtineen, että upseerina Lehto olisi ollut juuri samanlainen kuin Karjula. Lisäksi (taitaa olla samassa kappaleessa) kertoja "lainaa" majuri Sarastien ajatuksia Karjulasta:
"Niitä miehiä jotka ilman armeijaa tai vanginvartijanvirkaa olisivat rikollisia. Pelkkä sattuma lähdössä ratkaisee, kummalta puolen ristikkoa katsellaan".
Toisin sanoen kertoja rinnastaa sekä Lehdon että Karjulan mielipuoleen ja potentiaaliseen rikolliseen, joista tilaisuus on tehnyt varkaan.
Hannu Raittila on muuten kirjoittanut ihan esseen tuosta Lehto-Riitaoja -vastakkainasettelusta. Mielenkiintoista luettavaa, niin kuin kaikki Raittilan Linna-analyysit.
Nämä kaksi versiota kärsivät mielestäni vähän käänteisestä ongelmasta: Laineen versio ei ole riittävän raadollinen (sic) ja toisalta Mollbergin versio ei oikein ole riittävän hauska. Oikean Tuntemattoman sotilaan pitäisi olla molempia.
"Ei ollut sotakaan saanut kokonaan nulikkaa heistä tapetuksi. Selvä pahanteon ilo kuvastui heidän kasvoiltaan" (lainaus kirjasta, kohtauksesta jossa konekivääreitä upotetaan). Niinpä. Kirja kuitenkin kuvaa isohkoa ryhmää (noin) kaksikymppisiä nuoria miehiä. Totta kai niillä on keskenään joskus kivaakin, jopa sodassa. Ja vaikkei olisikaan kivaa per se, tokihan näillä miehillä sitä sairaampi huumori alkaisi kukkia.
Olen jossakin muussa ketjussa antanut krediittiä Leo Riutun Vanhalalle, ja joku asiakirjoittaja sitä muistaakseni silloin ihmetteli, mutta yritän uusiksi: Vanhala kun on yksi niistä harvoista hahmoista kirjassa, joka oikeasti kehittyy (tätähän joku voisi pitää romaanikirjallisuuden juttuna sinänsä, mutta ei nyt lähetä siihen... niin ja se toinen tietysti Kariluoto). Alussa Vanhala on ujo poika ja selvä myötäilijä, mutta loppua kohden Ylen Sankia Priha on itsevarma hassuttelija ja jopa jonkin sorttinen johtaja. Riuttu on hyvä tässä jälki-Vanhalassa (ollenkin yli-ikäinen tietty rooliinsa), mielestäni Niva jää Vanhalansa kanssa liian värittömäksi.
No, kaiken kaikkiaan tämä on vaikea sanoa, monet niistä "orkkis-Tuntiksen" näyttelijöistä ovat tehneet niin mieleenjääneet roolit, että niiden toisin tulkitseminen tuntuu helposti 'väärältä'. Kaiken kaikkiaan vaikea sanoa lopullista totuutta tähän, mutta kyllä Mollbergin versio kaikesta huolimatta ehkä menee edelle.
hyvää analyysiä elokuvista on täältä saanut lukea.
Kirjasta on tullut yläasteella ja lukiossa jokunen essee/esitelmä/tutkielma tehtyä (äidinkieli ja historia), koska tyhmähän se olisi aina uuteen aiheeseen tutustua.
Kun näitä henkilöhahmoja mietitään, niin pitää muistaa että useimmat jalkaväkirymentti IR9:n kolmannen konekiväärikomppanian (toivottavasti muistin ulkoa oikein) "miehet" olivat sodan alkaessa vielä alle parikymppisiä maanviljelijöitä tai siis maatalojen poikia Urjalasta ja Punkalaitumelta. Eli eivät varsinaisesti mitään kaikennähneitä metropoliitteja.
Vielä talvisodassa oli tapana koota komppaniat ihan järjestelmällisesti samoilta kyliltä niin että kaikki tunsivat toisensa, mutta kyllä jatkosodankin rostereiden core tuli samoilta seuduilta.
Toki kertomuksessa oli pari tamperelaista ja turkulaista sekä joku karjalainenkin, mutta itsellä on enemmän fiilis on että biodivirsiteettiä on enemmänkin korostettu asetelman herkullisuuden ja kirjallisten arvojen takia kuin kuvattu autenttisesti. Karikatyyreistä jotkut hienot ihmiset puhuvat. Muistettava myös on, että vaikka useat henkilöhahmot perustevat oikeisiin ihmisiin, niin joitakin ajatuksia, tapahtumia ja luonteenpiirteitä on voitu yhdistellä useammalta henkilöltä.
Täydennysmiehet olivat sitten tieteenkinmistä olivat, pari tunnetua esim Kannakselta. Sivumennen sanottuna on ihan mielenkiintoinen juttu, että kun Kannas ja sitä kautta herrojen kotitilat menetettiin, niin toinen herroista sodan jälkeen muutti juuri Punkalaitumelle ja toinenkin samoille seuduille. En tiedä oliko tuo "sattumaa" vai oliko evakoille annettujen tilojen ja armeijan sijoituspaikan välillä yhteys.
Olen jossakin muussa ketjussa antanut krediittiä Leo Riutun Vanhalalle, ja joku asiakirjoittaja sitä muistaakseni silloin ihmetteli, mutta yritän uusiksi: Vanhala kun on yksi niistä harvoista hahmoista kirjassa, joka oikeasti kehittyy (tätähän joku voisi pitää romaanikirjallisuuden juttuna sinänsä, mutta ei nyt lähetä siihen... niin ja se toinen tietysti Kariluoto). Alussa Vanhala on ujo poika ja selvä myötäilijä, mutta loppua kohden Ylen Sankia Priha on itsevarma hassuttelija ja jopa jonkin sorttinen johtaja. Riuttu on hyvä tässä jälki-Vanhalassa (ollenkin yli-ikäinen tietty rooliinsa), mielestäni Niva jää Vanhalansa kanssa liian värittömäksi.
.
Uudemmassa versiossa Vanhalan rooli jäi jotenkin mitättömäksi, kun romaanissa Vanhala oli keskeinen ja kuten mainittua loppua myöden johtava hahmo.
Vähän ihme onkin että kummassakin elokuvassa Vanhalan haavoittuminen oli sivuutettu, vaikka romaanissa Vanhalan poissaoloa kuvattiin seuraavasti.
"Nyt hän oli tullut jo sotasairaalasta, oltuaan niin kauan pois että toisetkin ehtivät tajuta, miten tärkeä tuo hiljainen hihittelijä heille oli. Kun sairaslomalta palaava Vanhala huomattiin korsunikkunasta, juoksivat kaikki ulos huudellen iloisia tervetulotoivotuksia, ja Ylen Sankian Prihan loman johdosta ennestäänkin levinneet kasvot olivat sydämmellisessä hymyntirrissä."
Suurin puute ainakin itselleni Molberin tuntemattomassa oli juuri Vanhalan hahmon oheus.
TosiFani
09.12.2012, 13:33
... En tiedä oliko tuo "sattumaa" vai oliko evakoille annettujen tilojen ja armeijan sijoituspaikan välillä yhteys.
Eikös nuo paikkakuntien mukaan asutettu. Äyräpääläiset asutettiin Lahden seudulle, Hiitolan väki Poriin jne.
Eikös nuo paikkakuntien mukaan asutettu. Äyräpääläiset asutettiin Lahden seudulle, Hiitolan väki Poriin jne.
Jonkun verran hajontaa tuossa oli, mutta pääsääntöisesti samoille seuduille samoilta seuduilta. Lohjalla mm. Porlammin asukkaiden jälkeläisiä on paljon, kuten vaimoni.
Mauri-Antero
14.12.2012, 00:14
Ja Forssassa tunnetaan kaupunginosa nimeltä Pikku-Muolaa, johon asukkaat muuttivat luonnollisesti Karjalan Muolaasta sodan tuloksena.
Mutta heitetäänpäs omakin lusikka soppaan. On ollut perin vaikeaa löytää väittely kumppania elokuvien paremmuudelle, koska yleisesti ottaen suurin osa, varsinkin nuoremmat ovat nähneet vain Laineen version. Vuonna -55 valmistunut versio ei tavallaan voi itsellensä mitään, koska ajan kuvaus, -ja äänityskalusto oli mitä oli, sekä tuohon aikaan kuuluva teatraalinen näyttely tyyli karsastaa varsinkin vähänkin asiaan vihkiytynyttä katsojaa.
Omasta mielestäni selkeästi parempi versio on Mollbergin kuvaama; koska tekniikka on kehittyneempää, näyttelijät suuremmalta osin nuorempia ja mikä ätärkeintä, sodan luonne on saatu miltei täydellisesti taltioitua. Mm. kesän -44 torjuntataisteluissa Hietasta kuljettava ambulanssi kohtaus avaa täydellisesti sodan realiteetit ihmisille.
Sotahistorian harrastajalle tämä on kaikinpuolin hyvä elokuva, mutta kansan syville riveille pitää olla huumoriakin, joten vanhempaa tuntematonta ei ihan heti syrjäytetä. Tosin uudemmassakin on sotilaille tuttua alapää- huumoria, ja mustaa huumoria, mutta katsojan on kenties vaikeampi niitä poimia, kun niitä ei ole esitetty niin teatraalisesti kuin vanhemmassa.
Mutta heitetäänpäs omakin lusikka soppaan. On ollut perin vaikeaa löytää väittely kumppania elokuvien paremmuudelle, koska yleisesti ottaen suurin osa, varsinkin nuoremmat ovat nähneet vain Laineen version.
Näin varmasti onkin. Olen vähän harmitellut, etten tuolloin 11 vuotta sitten älynnyt laittaa äänestykseen vaihtoehtoja "Olen nähnyt vain Laineen version" ja "Olen nähnyt vain Mollbergin version".
Tuo Laineen elokuvan ylivoima selittyy varmasti osaltaan sillä, että äänestyksen alkuaikoina (jolloin moni vanhemman polven jatkoaikalainen on antanut äänensä) Mollbergin elokuva oli vähän kuin unholaan painunut. Nyt DVD-julkaisujenkin myötä se on palautunut paremmin ihmisille mieleen, joten se on siinä mielessä vähän tasapuolisemmassa asemassa Laineen instituution asemaan nostetun tekeleen kanssa. Muistelen, että alkuaikoina Laineen ylivoima Mollen hyväksi tässä äänestyksessä oli jotain 1:9. Nyt se on enää 1:4. Jos äänestys avattaisiin uudestaan nyt, veikkaisin sen menevän huomattavasti tasaisemmaksi.
vBulletin v3.8.6, Copyright ©2000-2013, Jelsoft Enterprises Ltd.