Mitä mieltä glory huntereista?

[tutzba]

Mikä yhdistää TPS:n edellistä mestaruutta ja Suomen maailmanmestaruutta? No tietysti se, että molempien seurauksena glory hunterit ryömivät esille! Nyt pohditaankin mitä näille wannabe-faneille pitäisi tehdä.

Onko jääkiekon suosion nouseminen aina hieno asia? Vituttaako sinua 15-v. tytöt, jotka laulavat Miiiiikke Graaanlund, Mikke Granlund -laulua (sävel Viiille Peltonen, Ville Peltonen)? Onko sillä eroa, onko gh maajoukkueen vai seurajoukkueen hunttaaja?

Itseäni risoo lähinnä se, että seuraan jääkiekkoa koko vuoden ajan ja sitten tulee gh ja mönkii esille silloin kun itselleen sopii. Väitän, että yksikään noista #64-naamaisista tepsuista ei tiennyt ennen MG:n ilmaveiviä kuka Granlund edes on. No mutta onko sillä sitten merkitystä? Toisaalta on, toisaalta ei.

Myönnetään, että jääkiekon kannalta on hyvä asia saada lisää katsojia ja lajista kiinnostuneita. Seurajoukkue-gloryhuntereissa ongelmana on se, että he eivät tule hallille pimeänä syysiltana käveltyään ensiksi kymmenen kilometriä loskasateessa, eli he eivät tuo rahaa seuroille. Silti he käyttäytyvät mestaruuden ratkettua kuin olisivat omistaneet kausikortin samalle paikalle jo kymmenen vuoden ajan. Maajoukkue-gh:t ovat melkein yhtä rasittavia, mutta he voivat aina vedota siihen, että tietysti he kannattavat suomalaisina Suomea.

Sana on vapaa.

[Paul Kemp]

Oikeastaan aivan sama, koska onhan NHLn fanittaminen omalla tavallaan gloorian metsästämistä. Vaikka kannatankin sarjan yhtä suurimmista rupusakeista, niin sekin on paikallisuuden nimeen vannovien mielestä "väärin, niin väärin". Ehkä todellisempaa geehoilua on mielestäni kuitenkin se, että samalta henkilöltä löytyy monta suosikkijoukkuetta ja jotka kaikki ovat ns. kovia, jolloin SC osuu kohdalle isolla tod.näköisyydellä joka kevät. Ehkä se on toisaalta jonkinlaista ymmärrettävääkin terapiaa niille, joiden kotokaupungin joukkue on "saipa", koska pääseepähän sitten edes jonkun Detroitin puinaisilla siivillä toisinaan maistamaan jopa voittoa.

Ainoa todella rasittava suomalainen GH-ilmö oli käsittämätön Jokeri-buumi ysärin alussa. Ei pysty ymmärtämään, että miksi pitkin Suomea yhtä helsinkiläistä joukkuetta alettiin yhtäkkiä niin kiimassa kannattamaan ja monet saman luokan pojat hylkäsivät entiset suosikkinsa KalPat, Ilvekset, divarijengit jne. suunnilleen yhdessä yössä. Mitä niin ihmeellistä siinä muka oli, eihän Tepsin triplamestaruuskaan 1989-1991 herättänyt mitään massiivisia fanilaumoja ainakaan Itä-Suomessa.

Edit: Mutta wanha totuushan on se, että Suomi on ennen kaikkea menestyshullu maa, eli gloryhunterismin mekka. Pelkkä urheilu itsessään ei ole mitään ja sen ympärille ei erityisen kestävää kulttuuria ole täällä rakentunut, vaan nimenomaan menestys, kulta ja glooria saa suomalaisen fanin aivan hulluun kiimaan. Enkä nyt tarkoita jääkiekkoa, vaan mitä tahansa lajia pellevesihypystä curlingiin ja pujotteluihin ym. mäenlaskuihin(ollaanhan me alppikansaa, joo). Pääasia täällä on, että saa kokea olevansa sinivalkoinen maailmanmestari ja kuittailla muutaman drinkin jälkeen thaimaalaiselle baarimikolle, että hähää tai polttaa Ruotsin lipun. Tämä siis raju kärjistys, koska toki Suomestakin aitoja rakkaudesta lajiin toimivia ihmisiä löytyy.

Jokainen tavallaan toki, en minä ala mitään kieltää tai tuomita.

[Alamummo]

Onko jääkiekon suosion nouseminen aina hieno asia? Vituttaako sinua 15-v. tytöt, jotka laulavat Miiiiikke Graaanlund, Mikke Granlund -laulua (sävel Viiille Peltonen, Ville Peltonen)? Onko sillä eroa, onko gh maajoukkueen vai seurajoukkueen hunttaaja?

Itseäni risoo lähinnä se, että seuraan jääkiekkoa koko vuoden ajan ja sitten tulee gh ja mönkii esille silloin kun itselleen sopii. Väitän, että yksikään noista #64-naamaisista tepsuista ei tiennyt ennen MG:n ilmaveiviä kuka Granlund edes on. No mutta onko sillä sitten merkitystä? Toisaalta on, toisaalta ei.

Tässä pitäisi nyt erottaa jääkiekon fanittaminen ja henkilön fanittaminen. 99% näistä typsyköistä viis veisaa jääkiekosta, he fanittavat Mikael Granlundia, koska tämä on niin ihqu ja söpö. Tämä on tyypillinen ilmiö teinityttömaailmassa. Mediassa hehkutetaan kuvien kanssa jotain menestyvää, puhdasnaamaista nuorukaista ja yhtäkkiä kaikki tsirkut ovat ihan sekaisin ja haaveilevat hänestä. Aloitekykyisimmät pyrkivät tekemään itsensä tykö hinnalla millä hyvänsä, mutta hehän ovat jo golddiggereita.

Gloryhunttaus on mielestäni sitä, että fanittaa aina voittavaa joukkuetta, kohde vaihtuu aina jengien menestyksen mukaan ja on ilmiönä ärsyttävä. MG:tä fanittavat tytöt lähinnä aiheuttavat hymähdyksen.

[Wilson-]

Itseäni vituttaa ihmiset jotka heti menestyksen aikana alkavat leikkiä die-hard fania. Esimerkikisi Hifkin voittaessa mestaruuden näitä tapauksia oli todella paljon. Jopa ihmiset jotka oikeasti kannattivat hifkiä ja seurasivat pelejä vetivät fanituksen ihan uudelle tasolle. Nyt en puhu mestaruusjuhlinnasta vaan siitä, että muuten ollaan aseteella "toivottavasti se hifk nyt voittaa, mutta loppupeleissä ihan sama", mutta mestaruuden tullen ollaan fanipaidat päällä ja hehkutetaan joukkuetta joka puolella.

Itsekin seuraan jalkapalloa jääkiekon ohella ja minulla on oma suosikkijoukkue siinä, mutta en menestyksen tullen ala harrastamaan mitää ylenpalttista hypetystä. Olen vain helvetin tyytyväinen.

Suomen mestaruuden yhteydessä on mielestäni täysin naurettavaa alkaa edes puhumaan mistään glory huntereista. Mestaruus on koko kansan juhla ja sen juhliminen ja hehkuttaminen on ihan ok vaikka ei lätkää pahemmin seuraisikaan. Kunhan on suomalainen.

[Kulminaatiopistelijä]

Ainoa todella rasittava suomalainen GH-ilmö oli käsittämätön Jokeri-buumi ysärin alussa. Ei pysty ymmärtämään, että miksi pitkin Suomea yhtä helsinkiläistä joukkuetta alettiin yhtäkkiä niin kiimassa kannattamaan ja monet saman luokan pojat hylkäsivät entiset suosikkinsa KalPat, Ilvekset, divarijengit jne. suunnilleen yhdessä yössä. Mitä niin ihmeellistä siinä muka oli, eihän Tepsin triplamestaruuskaan 1989-1991 herättänyt mitään massiivisia fanilaumoja ainakaan Itä-Suomessa.


Jokereita fanitettiin sankaritarinana. Yhtä-äkkiä se nousi ryysyistä rikkauteen. Teemu Selänne oli Granlundin tapainen sankari. Media työnsi joukkuetta esille kattavammin kuin koskaan ennen, sillä tv-tarjonta lisääntyi huomattavasti. Helsinkiläisjoukkue oli tietysti valtaosin pääkaupunkiseudulle sijoittuvan median kannalta suurimman huomion kohde, joten siellä Itä-Suomessakin iltapäivälehdet kertoivat isoin kirjaimin Jokereiden urotöistä. Tähän kelkkaan oli siten helppo lähteä. Ehkä myös maajoukkueen entistä parempi menestys ja kisojen tiiviimpi seuranta synnyttivät hurmosta, joka vain etsi kohdettaan.

Ja mitä kysymykseen tulee, niin tehkää te muut mitä haluatte. Niin minäkin teen.

[#71]

Kyllähän se tavallaan vituttaa, kun on itse seurannut IFK:ta ihan pikkuskidistä ja saanut monesti lähteä hallilta ihan raunioina. Sitten mestaruuden tullessa mestaruusbileissä pyörii jengiä, joilla ei ole mitään käsitystä koko seurasta tai edes lajista. Ja ollaan niin kovia faneja että.

Suomen voittaessa tuo ei niin paljon ottanut päähän, olihan kyseessä kuitenkin kaikkien yhteinen kotimaa, eikä jääkiekon suosion -hetkellinen- nousu ole kuin hyvä asia. Rahaa seurojen ja liiton kassaan.

[Mikke11]

Ihan sama, menestyksen hetkellä niitä tulee, enkä jaksa vittuuntua niistä sen kummemmin. Ehkä joku "gloryhuntereista" sitten sattuukin innostumaan lätkästä ja seuraa myös tulevinakin vuosina tiiviisti lajia.

[ernestipotsi]

Siis periaatteessa on ihan hyvä, että HIFK saa/sai uusia faneja mestaruuden myötä, koska faniutta tarvitaan ja uusia faneja pitää tulla koska vanhoja aina poistuu. Toki se vitutti että heti mestaruuden jälkeen kaapista heräsi "vannoutuneita HIFK-faneja". Niitä samoja faneja, jotka eivät halunneet lähteä puolta vuotta aikaisemmin syksyiseen runkosarjan HPK-matsiin.
HIFK:n suosio tottakai tulee nousemaan ainakin hetkellisesti ja syksyllä matseissa näkyy jos jonkinlaista tyyppiä, mutta vasta aikaisintaan vuoden päästä voidaan varmemmin erottaa mestaruuden tuomat oikeat fanit gloryhuntereista. (Oikea fani on ja pysyy, GH pysyy vain lyhyen aikaa)

MJ-toiminta torihärdelleineen menee jo myötähäpeän puolelle.

[motamoro]

Kyllähän se tavallaan vituttaa, kun on itse seurannut IFK:ta ihan pikkuskidistä ja saanut monesti lähteä hallilta ihan raunioina. Sitten mestaruuden tullessa mestaruusbileissä pyörii jengiä, joilla ei ole mitään käsitystä koko seurasta tai edes lajista. Ja ollaan niin kovia faneja että.


Tässä viestissä ollaan asian ytimessä.

Mietin vain, että mikä ajaa ihmisen tällaiseen toimintaan, imagon nostatus? Pääsee useammin ryyppäämään? Maajoukkueen yhteydessä homma kasvattaa vain mittasuhteitaan, eihän se mitenkään eroa siitä jos joku helsinkiläinen ei-jääkiekkoa-seuraava lähtee IFK:n mestaruuden (olisi lähtenyt myös Jokereiden) myötä käymään mestaruusjuhlissa ja vuoden -98 mestaruuslippis päällä kuin siinä, että samainen henkilö lähtee maailmanmestaruutta juhlimaan torille. Facebookissa homma korostui vielä, kun tiedän satavarmasti, että suurin osa "nyt lähdetään juhlimaan maailmanmestaruutta" statuksia kirjoittelevasta porukasta ei normaaliolosuhteissa edes kusisi jäähallia kohti.

Sitten on vielä oma lukunsa nämä "myötätuulifanit", on olevinaan oma joukkue jota kannattaa, mutta tekee sitä vain silloin kun menee hyvin. Ei huonoina aikoina edes kehtaa myöntää kannattavansa esim. TPS:ää (viime vuonna mestaruutta torilla ja kauden aikana 2 runkosarjapeliä + 6 playoffottelua), tänä vuonna 1 peli hallilla, kauden avaus, luultavasti ei olisi paljoa liikuttanut vaikka seura olisi pudonnut Mestikseen. Erona gloryhunttaajiin, ettei sentään hypätä toisen seuran matkaan.

[Deko]

Kyllähän se tavallaan vituttaa, kun on itse seurannut IFK:ta ihan pikkuskidistä ja saanut monesti lähteä hallilta ihan raunioina. Sitten mestaruuden tullessa mestaruusbileissä pyörii jengiä, joilla ei ole mitään käsitystä koko seurasta tai edes lajista. Ja ollaan niin kovia faneja että.

IEhkä joku "gloryhuntereista" sitten sattuukin innostumaan lätkästä ja seuraa myös tulevinakin vuosina tiiviisti lajia.

Tiivistin keskustelun annin mielestäni kahteen tärkeimpään pointtiin, jotka liittyvät myös minuun. Jokerikannatukseni alkoi omalla tavallaan gloryhunttauksena vuonna 02 kun olin 6-vuotias. Jokerit pelasi finaaleissa ja hävisi ensimmäisen pelin, ja koska en ole koskaan ollut mitenkään kummoinen liikunnassa/urheilussa, päätin sympata häviäjää ja sillä tiellä ollaan edelleen.

Kuitenkin olen tässä vuosien varrella lukuisten hyvien hetkien lisäksi itkenyt monet itkut ja pettynyt pahasti useamman kerran. Juuri näiden vaikeuksien takia uskon, että kun kauan odotettu mestaruus aikanaan tulee, niin se iskee kuin miljoona volttia. Sitä tunnetta en usko finaalisarjassa Jokereita "kannattamaan" alkavan läheskään saavuttavan ja se riittää ainakin jollain tasolla minulle.

Suomalainen menestyshulluus nosti jälleen tänä keväänä rumaa päätään, kun kaikki olivat ainakin hetken kovia lätkäfaneja, mutta jälleen syksyllä innokaasti jääkiekkoa seuraavia katsotaan kieroon.

[Kirjoittelija]

Ei vituta glory-hunterit. Olen sellainen itsekin. Käyn katsomassa runkosarjan aikana ehkä 3-4 Ipan peliä (olen yleensä pelien aikaan töissä), sekä mahdollisesti pleijareita/karsintoja. Jos Ilves sattuisi joskus vielä olemaan menestyvä joukkue, niin kävisin varmaan 5-6 runkosarjamatsissa ja pleijareita varten voisi koittaa ottaa vaikka vapaata. Viime vuosina noissa pleijareissa on tullut yleensä katsastettua se eka kotipeli, jonka jälkeen yleensä ollaan voitoin 0-2 häviöllä ja sarja on taputeltu.

Enkä minä näe tässä edes mitään pahaa. Viihdebisnestähän tuo SM-liiga on, eikä minulla ole nähdäkseni mitään varsinaista velvollisuutta maksaa tuotteesta, joka ei ole kymmeneen vuoteen ollut kunnossa.

Nuorempana ehkä itseäkin olisi vituttanut nuo leijonien kullista hullaantuneet tyypit, jotka eivät kiekosta mitään tajua. Tällä iällä oikeastaan enemmän ärsyttävät jo nämä besser-wisserit, jotka vetävät pikkutyttöjen vilpittömästä riemusta herneet nenäänsä.

edit.

Seurajoukkue-gloryhuntereissa ongelmana on se, että he eivät tule hallille pimeänä syysiltana käveltyään ensiksi kymmenen kilometriä loskasateessa, eli he eivät tuo rahaa seuroille. Silti he käyttäytyvät mestaruuden ratkettua kuin olisivat omistaneet kausikortin samalle paikalle jo kymmenen vuoden ajan.

Itsehän omistin kyllä Ilveksen kausikortin yhdeksän kautta putkeen vuosina 1989-1998. Pitänee käydä porukoilla katsomassa, josko nuo kortit olisivat vielä tallella. Niitä on hyvä sitten esitellä nuorisolle rollaattoria Keskustorilla työnnellessään ja todistaa näin uskottavuutensa Ilveksen miehenä, jos siellä joskus vuonna 2060 päästään juhlimaan Ipan seuraavaa mestaruutta ;)

[MAKE #89]

Vähän sekä että ilmiö mielestäni. Toki esim. finaaleissa saattaisi vituttaa ihan huolella, jos monivuotisena kausikorttilaisena jäisi ilman lippuja jonkin GH-ryntäyksen vuoksi. Näin ei kuitenkaan ole vielä koskaan käynyt. Samalla ketuttaa lähinnä seuran puolesta, kun moni takki kääntyy vaikeina aikoina, eikä sitä TPS-henkisyyttä sitten enää löydy. Enemmän se on kuitenkin ylpeyttä siitä, että itse jaksaa kannustaa kuin katkeruutta siitä, että toiset hylkäävät. Kyllähän se vähän huvittaa kun menestyksen myötä kaikki ovat henkeen ja vereen Seuran ihmisiä.

Toisaalta olisi varsin tylsää, jos menestyksen hetkellä halli olisi edelleen puolillaan ja minkäänlaista buumia ei syntyisi. Mielummin kannatan GH-porukan kanssa täydessä hallissa kuin tosifanien kanssa puolityhjässä hallissa.

[diablo]

Vaasassa tämän GH-ilmiön huomasi taas varsin hyvin tänä keväänä. Miksei jo finaaleissakin, mutta viimeistään kun Pelicansia vastaan päästiin tahkoamaan. Halukkaita olisi halliin ollut moninkerroin mitä on kapasiteettia, mutta ei pahemmin näitä esimerkiksi maakunnasta tulleita naamoja näkynyt hallilla runkosarjan aikana.

En nyt tiedä vituttaako tämä ilmiö, mutta kyllähän se näin joukkuetta erittäin aktiivisesti seuraavana ja kaikki (koti)pelit paikan päältä katsovana fanina nakertaa, kun on erittäin kovan työn ja tuskan takana saada ratkaisupeleihin minkäännäköistä lippua, kun sielä menee liput netin kautta ja ties mistä, sellaisille tyypeille, jotka eivät varmaan osaa nimeltä edes paria kolmea Sportin pelaajaa.

Maajoukkueen menestyksen myötä tämä ilmiö on kyllä jotenkin vielä niin paljon moninkertaisempi. Jotenkin hymyilyttää kun vaikkapa pääasiasta yksinomaan futista seuraavista kavereista yhtäkkiä on niin moni, niin moni, hirveitä hardcore lätkäfaneja ja experttejä, ja hehkuttavat menestystä niin maan p*rkeleesti.

Nojoo, mutta nämä kaikki taitavat olla lajin ja kannattamansa seuran kannalta kuitenkin vain hyväksi. Pakkohan se on myöntää. Eikä tämä nyt niin suuresti nakerra, mitä kirjoituksestani voi ehkä ymmärtää. Pakkohan tähän hyvään ketjunavaukseen oli tarttua.

[_Kuusyks]

Melko säälittävää on myös se, että korostetaan omaa hardcore fanitaustaa ja sitten haukutaan muita, jotka eivät ole niin tosifaneja. Mitä sitten vaikka finaalipeleihin tulee moninverroin runkosarjaan nähden? Eiköhän se ole selvä asia, että finaalit kiinnostaa ihan eri tavalla ja voi nähdä kun se oma joukkue saavuttaa jotakin (se on oma joukkue, vaikka ei olisikaan se HC-fani"). Ja mitä helvetin väliä vaikka mestaruusjuhlissa pyörii faneja jotka ovat katsoneet pelkät playoffit ja runkosarjasta pelkästään urheiluruudun välähdykset. Jos mestaruus oikeasti koskettaa niin eikö saisi juhlia koska ei ole tarpeeksi kärsinyt joukkueen puolesta kävellessä hallille kaatosateessa ja vittuuntunut katkerasta tappiosta? Itse soisin tuon voittamisen ilon ihan kaikille, joille se oikeasti merkitsee.

Tietenkään en arvosta heitä, jotka vaihtavat suosikkijoukkuettaan menestyksen mukaan. Mutta yhtä paljon ihmetyttää tämmönen toiminta. Jääkiekko on kaikille.

[JMA]

Sinällään hauskaa, että juuri tutzba avasi ketjun TPS:n glory hunttauksesta.

JYPin mestaruudessahan oli se hieno asia, että jokainen Jyväskyläläinen on hardcore JYP-Fani ja kaikki muut vihaavat seuraa joten kukaan ei liiemmin päässyt glory hunttaamaan.

Opin muuten myös, että glory hunter kirjoitetaan erikseen. Kait.

[Fernando]

Glory huntingissa on kaksi puolta, ensinnäkin seura saa uusia faneja, mutta samalla osa näistä uusista faneista on mukana vain sen sekunnin ajan kun se seura on kovassa huudossa.

[Keltainen Jaffa]

Melko säälittävää on myös se, että korostetaan omaa hardcore fanitaustaa ja sitten haukutaan muita, jotka eivät ole niin tosifaneja.

Tällaista glory hunttausta nähtiin massoittain myös silloin, kun Suomi pääsi finaaliin, ja se ryöstäytyi käsistä, kun tuli kultaa. Mikään ei voi olla ärsyttävämpää, kuin fanipoika joka sanoo ensin: "Olin oikeassa! Tunnistin Jukka Jalosen maailman parhaaksi jo HPK-aikoina!" ja vasta sitten onnittelee Suomea kullasta.

Saahan sitä olla onnellinen ja kiljua kimeästi, kun oma lempijoukkue voittaa, mutta pakko samalla on itseään korostaa?

[Kirjoittelija]

En nyt tiedä vituttaako tämä ilmiö, mutta kyllähän se näin joukkuetta erittäin aktiivisesti seuraavana ja kaikki (koti)pelit paikan päältä katsovana fanina nakertaa, kun on erittäin kovan työn ja tuskan takana saada ratkaisupeleihin minkäännäköistä lippua, kun sielä menee liput netin kautta ja ties mistä, sellaisille tyypeille, jotka eivät varmaan osaa nimeltä edes paria kolmea Sportin pelaajaa.

Tätä systeemiä kutsutaan markkinataloudeksi, ja tämä kyllä käsittääkseni voittaa mennen tullen kaikki muut kokeillut talousjärjestelmät. Sellaista peliä ei varmasti ole maailmassa pelattukaan, johon ei rahalla olisi lippua saanut. En siis oikein usko, että lippu voi näin netin ja kännyköiden aikakaudella olla mitenkään ylimaallisen työn ja tuskan takana. Hallin edestäkin niitä varmasti saa ennen peliä.

[Kummeli]

Toisaalta se on hyvä, että kiekko kiinnostaa, mutta kyllä minua vituttaa glory-hunttaus. Tänä keväänä pahin on ollut juuri tuo Granlund -huuma, vain ja ainoastaan se ilmaveivimaalin takia. Mitään Mikeltä pois ottamatta, niin se hypetys on vaan mennyt ihan järjettömästi yli, niinkuin hän itsekin sanoi.

Sama juttu heti MM-kullan jälkeen jotkut kaverit, jotka eivät ole katsoneet koskaan jääkiekkoa, olivat keskustorilla keskellä yötä remuamassa. Mietin, että tuo on glory hunttausta, mutta mietin tarkemmin ja ajattelin, että ehkä se kulta on kovempi juttu niille, jotka eivät oikeasti katso mitään muuta kuin MM-kisojen mitalipelit (mikäli Suomi on mukana). Kun itse seuraa SM-liigaa ja NHL:ää koko kauden, niin yksi parin viikon turnaus ei oikein sytytä niin kovia fiiliksiä, kuin voisi kuvitella.

[Rocket Richard]

Sama juttu heti MM-kullan jälkeen jotkut kaverit, jotka eivät ole katsoneet koskaan jääkiekkoa, olivat keskustorilla keskellä yötä remuamassa. Mietin, että tuo on glory hunttausta, mutta mietin tarkemmin ja ajattelin, että ehkä se kulta on kovempi juttu niille, jotka eivät oikeasti katso mitään muuta kuin MM-kisojen mitalipelit (mikäli Suomi on mukana). Kun itse seuraa SM-liigaa ja NHL:ää koko kauden, niin yksi parin viikon turnaus ei oikein sytytä niin kovia fiiliksiä, kuin voisi kuvitella.

Tämä se minuakin vituttaa. Heti kullan ratkettua esim. metrossa oli varmasti 90% sellaisia ihmisiä, jotka eivät harmaana ja jo pimenevässä tammikuun illassa olisi menossa Nordikselle tai Jaffalaan. Eivät edes lähelle. Hypetyksen ja juhlinnan toki ymmärtää, mutta ärsyttää se silti. Itse sitä väijyy SM-liigat, Mestikset, Suomi-sarjat, Euroopan huippusarjat ja vielä NHL:n päälle. Nämä GH:t kuulivat vasta finaalissa ensimmäisen kerran nimen Magnus Pääjärvi ja ihmettelivät, onkohan kaverilla suomalaisia juuria. Perkele!

Eli itse kysymykseen taisi tulla jo vastattua. Tähän saa kuitenkin tottua, sillä Suomi on GH:n luvattu maa, eikä muuksi muutu. Onneksi meitä oikeita jääkiekon suurkuluttajiakin sentään on! Rakastan teitä kaikkia!

[Blackie]

Onko jääkiekon suosion nouseminen aina hieno asia? Vituttaako sinua 15-v. tytöt, jotka laulavat Miiiiikke Graaanlund, Mikke Granlund -laulua (sävel Viiille Peltonen, Ville Peltonen)? Onko sillä eroa, onko gh maajoukkueen vai seurajoukkueen hunttaaja?

No, ei vituta näin aikuisella iällä enää. Mukulana vitutti, kun Jokereiden kaltainen paskaseura nousi konkurssin partaalta HIFK-namusedän avustuksella mestariksi ja pikkutytöt huusi Teemua ja koulun pihalta rupesi löytymään yhtäkkiä Jokeri-faneja, vaikka Helsinki oli kaukana. Ei mitään paikallista eikä alueellista ylpeyttä ja se otti luonnon päälle pikku-Blackiella.

Nykyään sitä elämänkokemusta on kertynyt sen verran, ettei enää sen kummemmin jaksa tällaisia edes miettiä.

[kiljander]

mitä se keneltäkään on pois jos jengi haluaa juhlia jotain asiaa? Ei tää urheilu ja kannatus niin vakavaa ole. Keskustelu ylipäätään tällaisesta aiheesta on mielestäni lapsellisen ja naurettavan välimaastossa, mutta jos ongelmia haluaa luoda niin saahan niitä aikaiseksi.

[diablo]

Sellaista peliä ei varmasti ole maailmassa pelattukaan, johon ei rahalla olisi lippua saanut. En siis oikein usko, että lippu voi näin netin ja kännyköiden aikakaudella olla mitenkään ylimaallisen työn ja tuskan takana. Hallin edestäkin niitä varmasti saa ennen peliä.
Netti lipunmyynti oli aivan tukossa. Ehkä jokusen kymmentä prosenttia halukkaista onnistui saamaan lipun netin kautta. Hallilta sai lipun, jos pystyi irtaantumaan töistä ja menemään jonottamaan lippua tunteja ennen matsin alkua. Väitän tuntevani kaikki parhaat keinot ja niksit, että miten ja koska saada lippuja Sportin peleihin, mutta h*lvetin vaikeaa se noissa viimeisissä peleissä oli.

Esimerkiksi noihin peleihin oli aivan eri asia saada lippua, kuin vaikkapa Ipan yhteenkään peliin viime kaudella, joihin sai toki aina lipun ja sen suurempia jonottolematta.

Toki voi kuitata ja sanoa, että voihan sinne mennä jokaiseen peliin jonottamaan lippuluukulle aamusalla tunteja ennen pelejä ja ottaa töistä vapaata, jos on kunnon HC-fani...

[saster]

Tähän ketjuun on pakko avautua. Nämä hunterit kyllä risovat yleensä ja risovatkin kunnolla. Itselle, niin kuin varmasti monelle muullekkin Jatkoajassa kirjoittaville urheilu on erittäin suuri asia ja siihen kuuluu suurena osana myös fanitus. Oma ajatusmaailma fanittamisen suhteen on, että "on vain yksi". En voisi kuvitella hamuavani montaa fanitettavaa joukkuetta samasta sarjasta tai samasta lajista, jossa joukkueet saattaisivat edes jollain todennäköisyydellä kohdata toisessa kilpailussa, vaikka pelaavat yleisesti eri sarjassa/maassa. On vain se yksi joka on nyt ja aina. Tähän ajattelumalliin nuo seuraa vaihtavat fanit eivät saa muuta kuin halveksuntaa. Nämä Barca - ja City-ilmiöt ovat kaikista tuskaisempia, mutta täytyy todeta heti perään, että olen iloinen vuosikymmeniä Cityä kannustaneiden ihmisten puolesta. Paskaa on tullut ja paljon, mutta nyt alkaa olemaan valoisaa jo jossain muuallakin, kuin siellä loputtoman pitkän tunnelin päässä.

Tässä ketjussa on nostettu esiin se seikka, että miksi HC-fanien pitää nostaa itsensä jalustalle, jos oma seura voittaa jotain suurta. Mikäli Montreal veisi Cupin, niin juhlisin aivan helvetisti, mutta en niinkään lähtisi omaa Habs-fanihistoriaa hehkuttamaan, mutta jos ja toivottavasti kun Liverpool tulee lähivuosina kannuja nostelemaan, niin annan kuulua ja kauas. Voi pojat sitä naljailun määrää tässä männä vuosina, kun Pool ei ole pärjännyt... Itsellehän nuo vastoinkäymiset ovat tuoneet seuraa vain enemmän ja enemmän lähemmäksi ja tuo rakkaus on vahvistunut. Miksi sitten kerron tätä tarinaa? Kerron siksi, koska haluan jotai perusteluja sille, miksi glory hunterit ovat sieltä syvältä ja täytyy nostaa vielä esiin kysymys, että miksi ihmisen pitää juhlia jotain asiaa niin sairaasti, vaikka se ei käytännössä ole niin tärkeä? Kun katsoi noita kuvia Helsingistä 6-1-voiton jälkeen, niin kyllähän se siltä näytti, että jääkiekko oli osalle elämää suurempi ja MG Jumalasta seuraava, ylöspäin. Näinhän se ei noillakaan kavereilla mene. Toisaalta tulisiko minusta GH, jos juhlisin esim. Suomen EM-mitallia lentopallossa? Toki en tekisi sitä tossa mittakaavassa, mutta olisin kumminkin erittäin iloinen, vaikka laji ei allekirjoittanutta kiinnostakkaan. Pitäisikö minun olla vain samanlainen juro lajia kohtaan myös menestyksen hetkellä, kuin nyt?

Tähän loppuun on vielä todettava, että nuo lukuisat jääkiekosta mitään ymmärtävät hehkuttajat saivat ajoittan myös meikäläisen melkeimpä katkeraksi. Aivan kuin olisit omin käsin puurtanut uuden talon valmiiksi ja hakannut verisin sormin naulaa lankkuun ja oma emäntä esittelee tuttaville kuinka te yhdessä teitte sen. Tuo emäntä oli se, joka valitsi vain pohjapiirustuksen ja kävi raksalla vain aloituspäivänä ja viimeisellä viikolla. Kokonaiskuva on kumminkin toinen. Mikko Koivun sanojen tapaan, tämä oli koko Suomen voitto.

[Jj]

Kyllähän ne hieman harmittavat, vähän kuin lempibändi jota on alusta asti tukenut ja suosion kasvaessa tulee jotain "näil oli se yksi piisi radiossa" -tyyppejä hölöttämään keikalle omiaan. No, plussaa tietty se että esim. seura saanee GH:lta hyvinkin oheismyynnistä rahaa kun pitää olla mestaruuslippistä ja viiriä sun muuta. Ja toki joukkueesta saa innostua mitä kautta tahansa, mutta yhtä nopeasti nuo katoavat kuin mahdollinen menestyskin ja harmitus sen mukana.

2010 suomenmestaruusjuhlissa satunnaisesti peleissä käyvä ystäväni onnitteli kun "teillehän se on isompi juttu jotka olette sitkeästi käyneet hallilla kaikki nämä konttauksen vuodet". Tiedä sitten saako siitä enemmän kuin vain rusinat pullasta ottamalla, mutta voisin kyllä kuvitella niin. Sen verran tohkeissani muistan olleeni ettei sellaista kiimaa saa päälle parin viikon lämmittelyllä.

Edit: Niin joo, huntterien lisäksi varsinkin facebookissa minulla on useita tuttuja jotka ovat pikemminkin Glory Heittereitä. Penkkiurheilu, saati sitten niinkin junttimainen laji kuin lätkä on täysin vastenmielistä ja se piti ilmoittaa kovaan ääneen, mieluiten vielä niin että postaamaalla mitä -muuta- teki silloin kun Suomi voitti.

[Gags]

Minulle täysin samantekevää, koska gloryhunttaus ei ole minulta pois. Pikkaisen minua kyllä häiritsee mömmöm-kisojen aikaan keväisin aktivoituvat kiekkotietäjät, joiden ei muulloin kuule lätkästä puhuvan mitään. Sama ilmiö toteutui HIFK:n tämäkeväisen mestaruuden yhteydessä. Toki nuo HIFK-kannattajat menevät jopa gloryhunttaajien kastiin.

[RDivis]

Nämä Barca - ja City-ilmiöt ovat kaikista tuskaisempia,

Tämä nyt on kyllä jääkiekko äänestyksiin tehty ketju, mutta katson oikeudeksi kysyä, kun itse otit asian esille. Miten nämä ilmiöt näkyvät esimerkiksi jatkoajassa? Sheikkiraha ei ole mielestäni tuonut Citylle uusia kannattajia. Eikä menestys Barcalle juurikaan uusia. Vai tarkoitiko yleisesti?

Ihmisten täytyy myös saada termit oikein päin. Gloryhunter ei ole mielestäni sellainen kannattaja, joka on aloittanut seuraamaan jalkapalloa/jääkiekkoa vaikkapa kuluneena kautena. Täten kiinnostunut Barcasta/HIFK:sta. Vai pitäisikö tälläisen Petterin odottaa, että tulee paska kausi väliin ennenkuin uskaltaa tunnustaa seuranneensa joukkuetta?

Gloryhunter on mielestäni se joka vaihtaa joukkueen sen kerran valittuaan. Itse en ole tehnyt tätä missään lajissa. Enkä arvosta takinkääntjiä

[Beukeboom]

Tämä nyt on kyllä jääkiekko äänestyksiin tehty ketju, mutta katson oikeudeksi kysyä, kun itse otit asian esille. Miten nämä ilmiöt näkyvät esimerkiksi jatkoajassa? Sheikkiraha ei ole mielestäni tuonut Citylle uusia kannattajia. Eikä Barcalle juurikaan uusia. Vai tarkoitiko yleisesti?



Ehkä tässä tarkoitetaan sitä, että moni vierouksuu esimerkiksi Valioliigajoukkueita intohimoisesti kannattavia. Miksi joku valitsee juuri tietyn Valioliigaseuran, eikä esimerkiksi alasarjoissa pelaavaa mutaporukkaa? Siksi, että sitä on helpompi kannattaa.

Itse kannatan aidosti kahta seuraa. Molempien seurojen otteluissa olen käynyt vaahtosammuttimesta lähtien ja näiden vuosien aikana molemmat seurat ovat pelanneet useammalla eri sarjatasolla. En tuomitse, mutta henkilökohtaisesti en pystyisi aidosti kannattamaan seuraa, johon minulle ei olisi mitään henkilökohtaista, jopa syvälle alitajuntaan menevää suhdetta. Halli/kenttä jonka jokaisen kulman tuntee ulkoa, tutut huoltajat, seurahenkilöt, juniorivalmentajat jne ovat osa tätä suhdetta, joka menee kauaksi tulosten taakse.

Loppujen lopuksi kyse on siitä, että tulokset ovat toissijaisia, rakkaus seuraan pysyy.

[RDivis]

...
Näkökulmia on tietysti monia, mutta itse en häpeä etäkannattamista millään lailla. Mikäli esimerkiksi City putoasi sarjaportaita alemmas ei minun kannattamiseni siihen loppuisi.

e: lisätään nyt vielä kommenttina, että suurimpia haaveitani juuri nyt on matkustaa paikanpäälle. Sen aion toteuttaa lähivuosina vaikka henki menisi.

[Fordél]

Miksi vituttaisi? Miten se olisi minulta pois jos menestyksen myötä seuraa alkaisivat muutkin kannattamaan? Sehän toisi seuralle vaan lisää resursseja. Ihan hyvä keskustelunaihe, mutta mielestäni tavallaan aika turhaa keskustelua. Tyypillistä suomalaista mentaliteettia, että kun itse olen kestänyt kaiken tämän paskan pikkupojasta asti ja nyt kun se mestaruus tulee niin siitä saa nauttia vain saman paskan kokeneet. Hitto jos joku nauttii menestyksen huumasta niin antaa nauttia. Turha tässä on nostaa itseä jalustalle. Niin moni hieno fanitus on alkanut jostain menestyksestä aikanaan niin mitä sitä pitämään jotenkin vituttavana.

[Pullamössö]

En seuraa jalkapalloa juuri ollenkaan, mutta gloryhunttaan vahvasti Espanjan ja Barcelonan jalkapalloa. Miksi? Koska se on niin kaunista. Kaikista urheilulajeista ja joukkueista FC Barcelona on paras ikinä, missään, koskaan. En nähnyt punakonetta 80-luvulla mutta varmaan jotain tuollaista sen on täytynyt olla. Käsittämätöntä ylivoimaa. Varmaan ensimmäinen jalkapallomatsi jonka olen katsonut alusta loppuun oli viime MM-kisojen Espanja-Sveitsi. Sen jälkeen olikin pakko katsoa kaikki muutkin Espanjan pelit. Tuollainen ylivoimaisuus voi olla ehkä tylsää, mutta tapa jolla barca ja Espanja dominoivat on häikäisevä. Jumalaisen kaunista syöttöpeliä jota johtaa maailman paras jalkapalloilija Xavi. Eihän tuollaista jalkapalloa voi inhota?

Niin, Sen verran neutraalia tämä fanitus näitä joukkueita kohtaa on , että jos vaikka Libya tai FC Kuusankoski pelaisivat samalla tavalla, varmaan heidän lippua heiluttelisin...

[Kirjoittelija]

Sheikkiraha ei ole mielestäni tuonut Citylle uusia kannattajia.

Aivan varmasti on. Minä ainakin aloin ihan provokaatiomielessä fanittaa Citya tuon kaupan jälkeen. On niin huvittavaa kuunnella, kun jotkut ManU-, Chelsea- ja Liverpool-huorat itkevät, miten rahalla vaan mällätään. Nuo muut kärkiseurathan hommaavatkin vain puoli-ilmaisia pelaajia, eiku...

Netti lipunmyynti oli aivan tukossa. Ehkä jokusen kymmentä prosenttia halukkaista onnistui saamaan lipun netin kautta. Hallilta sai lipun, jos pystyi irtaantumaan töistä ja menemään jonottamaan lippua tunteja ennen matsin alkua. Väitän tuntevani kaikki parhaat keinot ja niksit, että miten ja koska saada lippuja Sportin peleihin, mutta h*lvetin vaikeaa se noissa viimeisissä peleissä oli.

Esimerkiksi noihin peleihin oli aivan eri asia saada lippua, kuin vaikkapa Ipan yhteenkään peliin viime kaudella, joihin sai toki aina lipun ja sen suurempia jonottolematta.

Toki voi kuitata ja sanoa, että voihan sinne mennä jokaiseen peliin jonottamaan lippuluukulle aamusalla tunteja ennen pelejä ja ottaa töistä vapaata, jos on kunnon HC-fani...

Lähinnä oma pointtini on se, että eivät ne liput vielä poissa markkinoilta ole senkään jälkeen, kun ne on virallisessa lipunmyynnissä jollekulle kaupattu. Hinnasta voidaan varmasti aina sopia. Itse esim. huhtikuussa kävin katsomassa Stanley Cupin playoffien avauspelin Capitalsin ja Rangersin välillä, ja lipulle tuli hintaa 96 taalaa, joka taisi olla aika paljon yli lipun "virallisen" hinnan. Tuolla summalla olisi melko varmasti päässyt kyllä jotain SM-liigan karsintamatsiakin katsomaan.

Tampereella tosiaan karsintamatseissa oli toissa keväänä aika autiota, ja ihan hyvä niin.

[Golden AWe]

Itse en näe ilmiössä mitään pahaa. Päinvastoin, parikymppiset terhakkarintaiset gloryhunterkimalaiset™ pomppimassa suihkulähteessä ovat virkistävä lisä muuten niin miehiseen lajiin. Vai nauttiiko joku POHJOINEEEEN!-miehistä™ ilman paitaa ja lätkäpaita päällä hilluvista "oikeista faneista" eli enimmäkseen poikatytöistä enemmän?

Kyllä tähän synkkään ja arpiseen maailmaan iloa mahtuu. Ja varsinkin tissejä.

[Kirjoittelija]

lätkäpaita päällä hilluvista "oikeista faneista" eli enimmäkseen poikatytöistä

Minusta tämän porukan toiminta on kyllä vähän luonnotonta samalla tavalla kuin luonnotonta olisi mieheltä fanittaa intohimoisesti TV:n sisustusohjelmia tai lueskella alvariinsa Me Naisia, SinäMinää ja Cosmoa. Kyllähän ihan miespuolisetkin täysi-ikäiset hardcore-fanit aiheuttavat toiminnallaan lähinnä myötähäpeää (Tampereella kun sieltä kuuluu äänekkäästi kuorossa huudettuna esim. "haista v***ua" ja muita älynväläyksiä), mutta naisten kohdalla tuo tunne vielä moninkertaistuu.

[kesäesa]

Tässä on oikea malliesimerkki gloryhuntaamisesta:

Herra GH:
‎24 tuntii sitte olin Jokeri fani, nyt oon HIFK fani!! ;D
16. toukokuuta kello 22:53

*
*
5 henkilöä tykkää tästä.
*

HIFK-fani #1: vaikka hifk onki ihan paras ni en tykkää takin kääntäjistä
19. toukokuuta kello 21:44 · 3 henkilöä
o
HIFK-fani #2: dislikeeee takinkääntäjä
22. toukokuuta kello 16:31
o
Herra GH: tä? pitäiks mun nyt vaihtaa Jokereille taas? :O
22. toukokuuta kello 16:59
o
HIFK-fani #3: TAKIN KÄÄNTÄJÄ!!!
24. toukokuuta kello 21:20 · 1 henkilö
o
Herra GH: öh...kiitos?
24. toukokuuta kello 21:31
o
HIFK-fani #4: hifk on paras mutta oot silti takin kääntäjä!!!
25. toukokuuta kello 14:17
o
Herra GH: onks se muka paha asia jos haluu kannustaa HIFKiä? :O
25. toukokuuta kello 20:11
o
HIFK-fani #5: Muista tämä,kerran IFK,aina IFK
26. toukokuuta kello 14:46 · 1 henkilö

[tiuke]

Nykyään sitä elämänkokemusta on kertynyt sen verran, ettei enää sen kummemmin jaksa tällaisia edes miettiä.

Tässähän se on tiivistetty erittäin hyvin. Ennemmin tulee mietittyä pelkästään niitä positiivisia puolia, eli iso joukkio kiinnostuu edes hetkeksi jääkiekosta/seurasta ja edes pieni osa niistä jää "koukkuun" pidemmäksi aikaa. Vaikka pitää sanoa, että vitutti alkuun katsoa baarissa MM-finaalia, kun lauma nuoria naisia kiljui pelin alkupuolella jokaikinen kerta, kun vähänkään oli kiekko lähellä maalia. Kummassa päädyssä tahansa. Ensimmäisen kerran tapahtuessaan oli lähinnä tunne: "Mitä helvettiä?!", mutta pian vaihtui vitutukseksi. Jonkin ajan päästä tähän tottui sen verran, että tuli pelin seuraamisestakin jotain.

[Grainger]

Tässä on oikea malliesimerkki gloryhuntaamisesta:

Avautui tämän myötä sekin, että IFK:n kannattajakulttuuri ei tunne yhdyssanoja.

Onhan se hupaisaa, kun kerran 16 vuodessa suomalaiset ovat niin maajoukkueen takana. Aiempina vuosina on toivotettu helvettiin joukkue, sen johto ja kaikki muut maan ja taivaan välillä. "Heheh, tiesinhän minä, että ne häviävät loppuottelussa viimeisen minuutin maalilla, hehehe."

Käytännössähän tilanne menee niin, että suomalainen pelaaja/joukkue jäätyy aina ratkaisuottelussa, mutta nyt ME voitimme maailmanmestaruuden.

[Jaakko]

Onhan se hupaisaa, kun kerran 16 vuodessa suomalaiset ovat niin maajoukkueen takana. Aiempina vuosina on toivotettu helvettiin joukkue, sen johto ja kaikki muut maan ja taivaan välillä. "Heheh, tiesinhän minä, että ne häviävät loppuottelussa viimeisen minuutin maalilla, hehehe."

Suurimmalle osalle MM-kulta oli vaan hyvät bileet. Vähän samalla tavalla, kun harva vapun viettäjä juhlan perimmäisiä syitä muistelee.

Suurin osa oululaisista oli 90-luvulla niin TPS tai Jokerien faneja. Kärppien tehdässä nousua joukkuetta vaihdettiin sukkaa. GH porukkaa koko ilmeisesti koko pohjoinen satamakaupunki, mutta kumpaan suuntaan?

[Ink]

Minua ärsyttää glory hunttauksesta ärsyyntyvät "todelliset" fanit. Jos joku haluaa olla menestyvän joukkueen kelkassa hetken aikaa ja osallistua juhlintaan niin mikäs siinä. Juhliminen ison voiton jälkeen nyt on vaan aika paljon kivempaa kuin murjottaminen tappion jälkeen, joten tottakai moni haluaa osallistua juhliin.

Glory hunttauksesta ärsyyntyminen ei ole mitään muuta kuin sitä, että halutaan korostaa kuinka paljon ollaan itse seurattu kyseistä joukkuetta. Entä sitten jos olet seurannut joukkuetta enemmän? Ei sen pitäisi viedä sinulta iloa voiton hetkellä, jos joku casual-fani tai maallikko juhlii samaan aikaan.

Ne, jotka alkavat leikkiä harcore-fania voiton tullen, ovat joko a)idiootteja tai b)teinejä, joita voi hyvällä omallatunnolla vihata muutenkin.

[Erik Loka]

Tampereella tosiaan karsintamatseissa oli toissa keväänä aika autiota, ja ihan hyvä niin.

Miksi se on hyvä? Onko se hyvä asia että seura ei kosketa ihmisiä?

Tokihan minuakin jokseenkin vituttaa nämä gloryhuntterit. Voiton hetkellä ihmiset teeskentelevät välittävänsä seurasta/joukkueesta, kun tarkoituksena on vain kaapia kakusta kermat ja haalia itselleen palanen kunniaa muiden tuotoksesta.

Toki tämä on suht harmiton ilmiö, mutta toivoisin vain että kyseinen ihmisjoukkio tukisi seuran toimintaa jatkossakin.

[Beukeboom]

Suurin osa oululaisista oli 90-luvulla niin TPS tai Jokerien faneja.

Boldaus oma.

Aika kova väite.

Itse 80-luvun puolivälin jälkeen syntyneenä aloin hallilla käymään kakkosdivarivuosien aikaan, ja on totta että huomattavasti väljempää hallilla tuolloin oli. Mutta väite, että suurin osa oululaisista olisi ollut esim Jokereiden, joka keväällä -89 pudotti Kärpät korpivaellukselle, kelkassa on täysin absurdi.

Kärpät on aina ollut enemmän tai vähemmän merkittävä asia oululaisille, toki kakkosdivarijoukkue ei kenties kadunmiesten keskuudessa samaa huomiota nauttinut kuin liiganousun jälkeinen mestaruusmagneetti.

[saster]

Tämä nyt on kyllä jääkiekko äänestyksiin tehty ketju, mutta katson oikeudeksi kysyä, kun itse otit asian esille. Miten nämä ilmiöt näkyvät esimerkiksi jatkoajassa? Sheikkiraha ei ole mielestäni tuonut Citylle uusia kannattajia. Eikä menestys Barcalle juurikaan uusia. Vai tarkoitiko yleisesti?

Ihmisten täytyy myös saada termit oikein päin. Gloryhunter ei ole mielestäni sellainen kannattaja, joka on aloittanut seuraamaan jalkapalloa/jääkiekkoa vaikkapa kuluneena kautena. Täten kiinnostunut Barcasta/HIFK:sta. Vai pitäisikö tälläisen Petterin odottaa, että tulee paska kausi väliin ennenkuin uskaltaa tunnustaa seuranneensa joukkuetta?

Gloryhunter on mielestäni se joka vaihtaa joukkueen sen kerran valittuaan. Itse en ole tehnyt tätä missään lajissa. Enkä arvosta takinkääntjiä

Mielestäni jalkapallossa ´GH tulee enemmän esille, koska esim. änärissähän mestari vaihtuu tiheästi, mutta futiksen suursarjojen mestareiden yhteydessä pyörii monesti samat nimet. Tämän takia nostin jalkapallon esille.

City on saanut lisää faneja rahatulvan vuoksi ja tätä harva kieltää. Itse en kuitenkaan vihaa kyseistä porukkaa, koska City tasottaa sarjaa mukavasti, kunhan se ei karkaa muutaman vuoden päästä muilta. Tämä Barcan fanitus näkyy Cityn vastaavaa selkeämmin. Itsellä on muutamia kavereita, jotka ihannoivat C. Ronaldoa Manussa ja kannattivat Manua. Nyt kappas kummaa Barcelona onkin suosikki ja CR7 täysin unohdettu. Ai miten Manu? Tuskin muistavat kysesísesn joukkueen kotistadionia. Se, että joku innostuu lajista juurikin vaikka Messin ja Barcan ansiosta on hienoa! Mutta kuinkahan käy, kun Barcan valot himmenevät? Toki siihen on vielä pitkän pitkä tovi aikaa...

Kuinkahan kauan näiden huntereiden suerustelusuhteet kestävät? Heti kun partnerilla on pieni alamäki, niin uutta tilalle? Eihän se väärin ole, mutta itse toimin hivenen toisella tavalla.

[Kirjoittelija]

Miksi se on hyvä? Onko se hyvä asia että seura ei kosketa ihmisiä?

Se on hyvä siksi, että SM-liigakarsinta aiheuttaa kiimaa vain divarijoukkueiden fanien keskuudessa. Minä en halua, että Ilveksestä tulee divarijoukkue. Kun seura on pelannut pääsarjassa yhtäjaksoisesti reilut 50 vuotta, niin pääsarjapaikka ei varsinaisesti tunnu miltään saavutukselta.

Mitä tuohon koskettamiseen/koskettamattomuuteen tulee, niin uskallan otaksua, että kyllä jäisi JYP:iltäkin karsintojen kotipeleissä seitsemän ja puolen tuhannen katsojan halli "vähän" vajaaksi.

[Jaakko]

Aika kova väite.

Itse 80-luvun puolivälin jälkeen syntyneenä aloin hallilla käymään kakkosdivarivuosien aikaan, ja on totta että huomattavasti väljempää hallilla tuolloin oli. Mutta väite, että suurin osa oululaisista olisi ollut esim Jokereiden, joka keväällä -89 pudotti Kärpät korpivaellukselle, kelkassa on täysin absurdi.

Kärpät on aina ollut enemmän tai vähemmän merkittävä asia oululaisille, toki kakkosdivarijoukkue ei kenties kadunmiesten keskuudessa samaa huomiota nauttinut kuin liiganousun jälkeinen mestaruusmagneetti.

Joskus 96? oli tehty tutkimusta Oulussa ja kysytty suosikkijoukkuetta ja TPS ja Jokerit oli ylivoimaisia. Sitä en muista kumpi voitti. Saatoi olla finaalien aikaan, mutta oli siellä kärpätkin vaihtoehtona.

[aquanqua]

Eipä juuri häiritse glory hunterit. Ymmärrän kyllä, ettei suosikkiseura tai jääkiekko ylipäätään ole kaikille yhtä tärkeä asia kuin minulle ja sitä kautta monen ihmisen kohdalla kiinnostus seuraa/lajia kohtaan riippuu aika paljon menestyksestä. Varmasti itsekin tulee jopa puolihuomaamatta toimittua glory hunterin tavoin monessa tapauksessa.

[Erik Loka]

Se on hyvä siksi, että SM-liigakarsinta aiheuttaa kiimaa vain divarijoukkueiden fanien keskuudessa. Minä en halua, että Ilveksestä tulee divarijoukkue. Kun seura on pelannut pääsarjassa yhtäjaksoisesti reilut 50 vuotta, niin pääsarjapaikka ei varsinaisesti tunnu miltään saavutukselta.

Mitä tuohon koskettamiseen/koskettamattomuuteen tulee, niin uskallan otaksua, että kyllä jäisi JYP:iltäkin karsintojen kotipeleissä seitsemän ja puolen tuhannen katsojan halli "vähän" vajaaksi.

Niin, jos et kerran halua että Ilveksestä tulee divarijoukkue, niin eikö sitä pitäisi olla kannustamassa siellä karsinnoissa että liigapaikka säilyisi? Jos seura oikeasti merkitsee ihmisille jotain, niin minusta sitä pitää tukea myös vaikeina aikoina. Yhdessä voitetaan ja yhdessä hävitään.

Toki tuon kokoinen halli saattaisi olla Jyväskylässäkin vajaa, ja se on harmillista.

Ja lihavoitua kohtaa en oikein ymmärrä.

[Kirjoittelija]

Niin, jos et kerran halua että Ilveksestä tulee divarijoukkue, niin eikö sitä pitäisi olla kannustamassa siellä karsinnoissa että liigapaikka säilyisi?

No huutelu loppui minulla murrosikään, mutta yhden kotimatsin kävin kyllä katsomassa. Vuoden 1995 karsinnoissa näin kaikki kotimatsit, ja olenpa ollut vuonna 1992 Hakametsässä glory-hunttaamassa jopa Kärppiä karsinnoissa. Valitettavasti se ei auttanut, kun Tappara vei matsin jotain 12-2.

Sinällään olen kyllä sitä mieltä, että ammattilaisjoukkueen täytyy voittaa puoliammattilaisjoukkue, vaikka matsi pelattaisiin Haka kolmosessa suljetuin ovin.

[-OO-]

Gloryhuntereita enemmän minua vituttavat tyypit jotka alkavat "omimaan" menestystä tyyliin "Kun MINÄ olen omistanut kausikortin sata vuotta ja MINÄ olen kannattanut joukkuetta huonoinakin aikoina niin vain MINULLA on oikeus iloita mestaruudesta ja kaikki muut ovat epäaitoja faneja ja gloryhuntereita". Vittu se ole keneltäkään pois jos menestys tuo mukanaan uusia faneja.

[Gellner]

Tässä pitäisi nyt erottaa jääkiekon fanittaminen ja henkilön fanittaminen. 99% näistä typsyköistä viis veisaa jääkiekosta, he fanittavat Mikael Granlundia, koska tämä on niin ihqu ja söpö.

Tämä tuli niin varmasti sanottuna, että olisi mukava kuulla lähde tälle väitteelle.

[L. Paraske]

Joskus 96? oli tehty tutkimusta Oulussa ja kysytty suosikkijoukkuetta ja TPS ja Jokerit oli ylivoimaisia. Sitä en muista kumpi voitti. Saatoi olla finaalien aikaan, mutta oli siellä kärpätkin vaihtoehtona.

En usko sekuntiakaan, ellei tähän tule jonkinlaista lähdettä. Kuulostaa äärimmäisen absurdilta väitteeltä.

[Golden AWe]

Joskus 96? oli tehty tutkimusta Oulussa ja kysytty suosikkijoukkuetta ja TPS ja Jokerit oli ylivoimaisia. Sitä en muista kumpi voitti. Saatoi olla finaalien aikaan, mutta oli siellä kärpätkin vaihtoehtona.

Miten lie ollut kysymyksenasettelu tuossa...totta kai yleisellä tasolla liigassakin oli kiinnostavaa pitää peukkuja jollekin joukkueelle, kun matsitkin tulivat televisiosta ja kaikkea, vaikka samaan aikaan katsoi Kärppiä alempana. Itse kävin divaripeleissä mutta pidin samaan aikaan peukkuja HPK:lle liigassa (how sick is that), TPS-Jokerit-finaaleissa peukut oli Summanen-Koivu-Lehtisen puolella. Vähän samalla tavalla kuin futiksen arvokisat, eiköhän moni olisi vastannut tuolloin ja kenties nykyäänkin suosikiksi Italian, Saksan tai Brasilian. Vaikka siis kävisi olympiastadikallakin.

SM-liigan ympärillä oli muutenkin erilaista glooriaa kuin nykyisin, televisiomatsit olivat hienoja, pelasi siellä kuka tahansa, eikä käsitettä "gloryhunttaus" varsinaisesti edes tiedetty.

[Sphinx]

SM-liigan ympärillä oli muutenkin erilaista glooriaa kuin nykyisin, televisiomatsit olivat hienoja, pelasi siellä kuka tahansa, eikä käsitettä "gloryhunttaus" varsinaisesti edes tiedetty.

Ei sitä termiä nykyäänkään kovin hyvin tiedetä. Gloryhunttereita enemmän itseäni risovatkin ne, jotka ovat ymmärtäneet koko termin väärin. Näihin väärinymmärtäjiin näemmä lukeutuu tämänkin ketjun avaaja. Gloryhuntteri ei ole sellainen henkilö, joka kömpii esiin vain oman kylän tai oman maan joukkueen voittaessa mestaruuden. En oikeastaan ymmärrä mitä pahaa siinä on jos joku ei seuraa urheilua yhtä intohimoisesti kuin hän, joka katsoo oikeudekseen juhlia kannattamansa joukkueen menestystä enemmän kuin joku pienemmällä intohimolla asiaan perehtynyt. Luulisi, että jokainen saa seurata omaa joukkuettaan niin tiiviisti kuin haluaa ilman, että tullaan syyllistämään, ettei saisi katsoa finaaleita jos ei ole ollut katsomassa tiettyä määrää runkosarjaotteluita. No, mutta tuolla nyt ei gloryhunttauksen kanssa siis olekaan tekemistä. Sen sijaan gloryhuntteri on sellainen henkilö, joka vaihtaa suosikkijoukkuettaan menestyksen mukaan. Esimerkiksi jääkiekon SM-liigaa seuraava aito gloryhuntteri kannatti 80-luvulla Tapparaa, 90-luvulla TPS:ää ja viime vuosikymmenellä Kärppiä. Näissä TPS:n tai Suomen viimeistä mestaruutta juhlineissa tyypeissä tuskin oli montaa gloryhuntteria, koska eivät muiden joukkueiden saavutuksia olleet aiemmin juhlineet. Ylipäätään satunnaiskatsojat hyvin harvoin ovat gloryhunttereita, koska aito gloryhuntteri seuraa urheilua melko tiiviisti, jotta osaa aina vaihtaa suosikkinsa menestyväksi joukkueeksi.

[Sisäliitin]

Tepsin mestaruuden jälkeen huomasi että kyseisen joukkueen fanit lisääntyivät ainakin puolella. Naamakirjassa porukka joiden en edes tiennyt seuraavan kiekkoa hehkutti mestaruutta ihan tosissaan. MM-kiekossa jotenkin ymmärrän tämän kun suurin osa suomalaisista seuraa jääkiekosta vain arvokisat.

[Deko]

Jotenkin aina kun "gloryhuntterit" eli, Suomen ollessa kyseessä, nämä MM-kisojen aikaan lätkästä innostuvat, nostavat (rumaa päätään), minusta tuntuu että minä, satoja tunteja ja jonkin verran myös omaa rahaa vuodessa Jokereiden seuraamisen uhraava kannattaja, olen samalla viivalla niiden kanssa, jotka katsovat ainoastaan sen 1-2, maksimissaan 3-4, Suomen peliä MM-kisojen aikaan.

[Chiesa di Totti]

Jotenkin aina kun "gloryhuntterit" eli, Suomen ollessa kyseessä, nämä MM-kisojen aikaan lätkästä innostuvat, nostavat (rumaa päätään), minusta tuntuu että minä, satoja tunteja ja jonkin verran myös omaa rahaa vuodessa Jokereiden seuraamisen uhraava kannattaja, olen samalla viivalla niiden kanssa, jotka katsovat ainoastaan sen 1-2, maksimissaan 3-4, Suomen peliä MM-kisojen aikaan.

Ensinnäkin termi on glory hunting eli kunnian metsästäjä. Sinä olet lajifani eli fanaatikko. Ja mitä tulee noihin Suomen otteluihin, MM-kisat taitavat vetää vuodesta toiseen Ylen parhaat katsojamäärät, aika tasaisesti saman määrän, tuli sitä mestaruutta tai ei. Mitäs nämä satunnaiskatsojat silloin hunttaavat kun sitä menestystä ei tule ja silti katsovat pelejä? Ja sanotaan, että normikatsoja katsoo MM-kisoissa sen 7 peliä, joihin Suomen kisat yleensä loppuvat.

Gloryhunttaus on taas sitä, että vaihdetaan suosikkia sen kertaisen menestyjän mukaan.

[Kaulasuoja]

Jotenkin aina kun "gloryhuntterit" eli, Suomen ollessa kyseessä, nämä MM-kisojen aikaan lätkästä innostuvat, nostavat (rumaa päätään), minusta tuntuu että minä, satoja tunteja ja jonkin verran myös omaa rahaa vuodessa Jokereiden seuraamisen uhraava kannattaja, olen samalla viivalla niiden kanssa, jotka katsovat ainoastaan sen 1-2, maksimissaan 3-4, Suomen peliä MM-kisojen aikaan.

Kannustavatko nämä veijarit siis muulloin kuin MM-kisojen aikaan Ruotsia tai Kanadaa vai mitä mahdat tarkoittaa?

Ja kun Suomi pelaa lätkää se iskee joka jätkään...

[Deko]

Kannustavatko nämä veijarit siis muulloin kuin MM-kisojen aikaan Ruotsia tai Kanadaa vai mitä mahdat tarkoittaa?

Ja kun Suomi pelaa lätkää se iskee joka jätkään...

Ainakin oman logiikkani mukaan tuo "glory hunting" voi tarkoittaa myös sitä, että henkilö, joka ei normaalisti ole kiinnostunut jääkiekosta, innostuu yhtäkkiä hetkellisesti seuraamaan lätkää (tai jotain Suomen (tai vaihtoehtoisesti jonkun muun maan) menestyessä.

Ja jos sitä nyt yhtään voi käyttää vertailukohtana, niin omien Fb-kavereideni suosikkijoukkueisiin alkoi ilmestymään "Leijonat" vasta legendaarisen välierän jälkeen, eikä muutenkaan vaikuttanut että yleisesti kovin tarkasti Fb-kaveripiirissäni oltaisiin seurattu vielä alku-/jatkosarjan otteluita.

[aquanqua]

Suomen jääkiekkomaajoukkueella ja jääkiekon arvoturnauksilla(muutkin kuin Suomen MM-kisaottelut keräävät usein isoja katsojalukuja) on todella vahva ja vakiintunut kannatus/seuranta Suomessa ja otteluiden TV-katsojaluvut ovat tasaisen vahvoja aika pitkälti menestyksestä riippumatta. Tilanne on ollut tämä koko minun elämäni ajan, joten siinä mielessä en tiedä, voiko Leijonien kohdalla puhua merkittävästä "gloryhunter" -kulttuurista. Sitä lopullista, koko kansan sekoittavaa, menestystäkään ei ole tullut kuin kahdesti, enkä tiedä, voiko sanoa yli miljoonan suomalaisen katsoneen keväällä 2010, Tanskalle kärsityn shokkitappion jälkeistä, Suomi-Saksa -alkusarjaottelua vain sen takia, että Suomi oli voittanut viisitoista vuotta aiemmin kultaa.

Se on sitten eri asia, pitääkö jääkiekkoa vain Suomen arvoturnauspelien aikaan seuraavaa henkilöä varsinaisena laji-ihmisenä/jääkiekkofanina tms., mutta kyllä jääkiekkomaajoukkueella on pääosin aika lojaali kannattajakunta, jos maaotteluiden TV-katsojaluvuista voi jotain päätellä.

[Steyer]

En pidä glory huntereita juuri minään.

Myöskään mieshuoraaminen ei erityisemmin saa arvostusta (vaikka itsekin harrastan tuota), jos pitää joka helvetin sarjaa huorata.

[Deko]

kyllä jääkiekkomaajoukkueella on pääosin aika lojaali kannattajakunta, jos maaotteluiden TV-katsojaluvuista voi jotain päätellä.

Nyt aletaan olla asian ytimessä. Miksi suomalaisia maajoukkuetta seuraavia, ei kiinnosta jääkiekko, kun sitä pelaavat seurajoukkueet? Otetaan esimerkiksi Englanti, jolla on Suomen tapaan erittäin lojaali maajoukkueen kannattajakunta futiksen puolella ja Sheffield, joka on aika tarkasti suunnilleen Helsingin kokoinen kaupunki. Kuitenkin Helsingin joukkueet saavat yhdessä keskimäärin noin 15 000 katsojaa per kotipeli, kun taas Sheffieldin joukkueiden Unitedin ja Wednesdayn pelejä todistaa yhteensä keskimäärin 40 000 katsojaa. Ja kumpaakaan edellämainittu jengiä ei voi pitää kovin menestyneinä 2000-luvulla, sillä ne pelaavat ensi kaudella Englannin kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla, perinteitä sen sijaan piisaa, se selittänee varmaankin ainakin osan yleisömääristä (tosin on pitkä historia HIFK:llakin Helsingin jengeistä). Ja yhteensä kauden (varsinaisen pääsarjan huomion ainoastaan) aikana yleisöä kävi Helsingin joukkueiden peleissä yhteensä n. 450 000, kun taas Sheffieldin joukkueiden peleissä yhteensä n. 900 000. Kysymykseni kuuluu miksi ihmeessä suomalaista ei kiinnosta lähteä lämmitettyyn jäähalliin katsomaan jääkiekkoa, kun brittiä kiinnostaa lähteä tuuliselle stadionille katsomaan futista? Eikä pelin tasoonkaan voi hirveämmin vedota Suomen kohdalla, sillä mielestäni SM-liiga on kaikista liigajärjestön mokista huolimatta erittäin kiinnostava ja tasainen sarja.

[Dvozak]

Nyt aletaan olla asian ytimessä. Miksi suomalaisia maajoukkuetta seuraavia, ei kiinnosta jääkiekko, kun sitä pelaavat seurajoukkueet?

Helppo. Suomalaiset eivät ole samalla tavalla ylpeitä omistaan. Heti kun tappioita tulee haudataan fanipaidat ja jäädään pois peleistä. Englannin futiksessa ottelupäivä on pyhitetty jalkapallolle oli kentän puolella tilanne mikä tahansa.

Täällä voidaan vain uneksia kunnon kulttuurista, niin kauan kuin täällä kustaan omiin muroihin suureen ääneen esimerkiksi alituisesti SM-liigan heikosta tasosta, joka on aivan toissijaista puhetta pelin viihdyttävyyden kannalta.

Isät viekää poikianne peleihin, kertokaa heille mitä suosikkijoukkue teille merkitsee.

[Deko]

tekstiä

En nyt hakenut täysin takaa sitä mitä esitit, vaikka toki tuo mitä kerroit pitää myös osaltaan paikkaansa, sillä mainitsemillani Helsingin joukkueilla on erityisesti paljon ikuisia kausikortinomistajia/kannattajia. Hain takaa sitä miksi suurinta osaa kaksi viikkoa vuodessa maajoukkuetta ja MM-kisoja innokaasti seuraavia ei kiinnosta mennä katsomaan SM-liigaa, jossa pelin taso ei mitenkään oleellisesti eroa MM-kisoista.

[Chiesa di Totti]

Hain takaa sitä miksi suurinta osaa kaksi viikkoa vuodessa maajoukkuetta ja MM-kisoja innokaasti seuraavia ei kiinnosta mennä katsomaan SM-liigaa, jossa pelin taso ei mitenkään oleellisesti eroa MM-kisoista.

Ootko nyt ihan tosissasi? Tämähän on vuoden hauskin väite tähän mennessä. Lähellä Saarenheimo vs Bros-kisaa tämä väite on, MM-kisat ja SM-liiga suurin piirtein samalla tasolla :D

Kokeillaanpa pienellä testillä tämän paikkaansa pitämistä, SM-liigaan mahtuvat kaikki MM-kisoissa pelanneet pelaajat mutta montako SM-liigapelaajaa mahtui MM-kisoihin?=)

[Deko]

Kokeillaanpa pienellä testillä tämän paikkaansa pitämistä, SM-liigaan mahtuvat kaikki MM-kisoissa pelanneet pelaajat mutta montako SM-liigapelaajaa mahtui MM-kisoihin?=)

No eihän siellä MM-skaboissa rehellisesti sanottuna aina täysillä vedetä NHL-tähdistä huolimatta, helposti voisin kuvitella että. esim Suomi-Tanska-pelissä jos Tanskan paitoihin oli laitettu joku keskitason liigajengi (luonnollisesti kauden keskivaiheiden kunnossa) niin oltaisiin varmasti saatu tasaisempi peli aikaiseksi ja yleisesti Italian/Tanskan/V-Venäjän jne. tasoiset jengit olisivat kaikki ihan liigajengien kaadettaessa, jos siis nuo edellämainitut olisivat MM-kisojen tapaan ilman joitain starojaan.

Samasta Tanskan joukkueesta otettakoon esimerkiksi Nichlas Hardt joka teki kuudessa pelissä neljä maalia ja viisi pistettä, tuskin hän pystyy vastaavaan pistetahtiin ensi kaudella Jokereissa. ;)

[Hemingway]

Jos liigapelit olisivat viihdyttävämpiä, kävisin niissäkin, kunhan lippujen hinnat vain puolitettaisiin. Muutaman pelin olen yrittänyt käydä katsomassa, ja yhdestä kävelin kesken kaiken ulos, koska pelin taso yksinkertaisesti puudutti. Teeveestä katsottuna liigakiekko on ihan jees, jos ei ole muuta tekemistä, mutta sitähän ei tule enää ilmaiseksi.

Nykyään ainoa laji, jota käyn katsomassa paikan päällä, on pesäpallo. Se on loistavaa viihdettä, urheilullista ja lippujen hinnat ovat siedettävät. Pelien vuoksi joudun matkustamaan pitkän matkan.

Kun jääkiekkokin yltää yläasteelaisesta sählynyhjäämisestä pesäpallon veroiseksi urheilulliseksi ja siksi viihdyttäväksi lajiksi, niin varmasti sen suosio nousee. Nykyään peleissä vain valitettavasti on todella vahva amatööriyden leima. Pelit eivät katsojan silmiin näytä siltä, että niissä pelaavat ammattilaiset. Osaksi tämä johtuu varmasti lajin luonteesta. Jääkiekko nyt ei vain ole lajina erityhisen näyttävä toisin kuin esimerkiksi taitoluistelu.

[Vanha Len]

Ei vituta. Jokainen tulkoon onnelliseksi uskossaan.

[TimanttiLada]

Ei kyllä hirveästi vituta. Mikäli joskus näen sen kauniin päivän kun Rauman Lukko voittaa Suomen mestaruuden, ei ole juurikaan väliä kuinka paljon gloory huntereita silloin kanssani juhlii. Itse kyllä tiedän nauttivani voitosta enemmän sillä olen nähnyt vaikeita aikoja ja kokenut karvaita pettymyksiä, mutta mitenkään liiemmin en tätä tuo esille. Jokainen tyylillään.

[punasydän]

Ei kyllä hirveästi vituta. Mikäli joskus näen sen kauniin päivän kun Rauman Lukko voittaa Suomen mestaruuden, ei ole juurikaan väliä kuinka paljon gloory huntereita silloin kanssani juhlii. Itse kyllä tiedän nauttivani voitosta enemmän sillä olen nähnyt vaikeita aikoja ja kokenut karvaita pettymyksiä, mutta mitenkään liiemmin en tätä tuo esille. Jokainen tyylillään.

Voiton hetkellä sama, mutta auta armias sitä vitutuksen määrää, kun joku huntteri tulee tappion hetkellä aukomaan päätään. Oikeastaan siitä tunnistan omasta kaveripiiristä juuri nämä gloryhuntterit, että ne itsekin kovaa fanittavat jätkät pitävät ehkä jopa hieman yllättäen turpansa kiinni, kun iskee raju tappio - ja sama tietenkin toisinpäin, ei viitsinyt samana/seuraavana päivänä paljoa turpaansa aukoa näille "hc"-jokerifaneille, kun HIFK oli tiputtanut narrit laulukuoron puolelle.

[Dvozak]

Jos liigapelit olisivat viihdyttävämpiä, kävisin niissäkin, kunhan lippujen hinnat vain puolitettaisiin. Muutaman pelin olen yrittänyt käydä katsomassa, ja yhdestä kävelin kesken kaiken ulos, koska pelin taso yksinkertaisesti puudutti. Teeveestä katsottuna liigakiekko on ihan jees, jos ei ole muuta tekemistä, mutta sitähän ei tule enää ilmaiseksi.

Nykyään ainoa laji, jota käyn katsomassa paikan päällä, on pesäpallo. Se on loistavaa viihdettä, urheilullista ja lippujen hinnat ovat siedettävät. Pelien vuoksi joudun matkustamaan pitkän matkan.

Kun jääkiekkokin yltää yläasteelaisesta sählynyhjäämisestä pesäpallon veroiseksi urheilulliseksi ja siksi viihdyttäväksi lajiksi, niin varmasti sen suosio nousee. Nykyään peleissä vain valitettavasti on todella vahva amatööriyden leima. Pelit eivät katsojan silmiin näytä siltä, että niissä pelaavat ammattilaiset. Osaksi tämä johtuu varmasti lajin luonteesta. Jääkiekko nyt ei vain ole lajina erityhisen näyttävä toisin kuin esimerkiksi taitoluistelu.

Hahhaa!! Aika pitkä vitsi, mutta ihan hyvä.

[Pisin Kääpiö 186cm]

Ei kyllä hirveästi vituta. Mikäli joskus näen sen kauniin päivän kun Rauman Lukko voittaa Suomen mestaruuden, ei ole juurikaan väliä kuinka paljon gloory huntereita silloin kanssani juhlii. Itse kyllä tiedän nauttivani voitosta enemmän sillä olen nähnyt vaikeita aikoja ja kokenut karvaita pettymyksiä, mutta mitenkään liiemmin en tätä tuo esille. Jokainen tyylillään.Itse näen asian ihan samalla tavalla. Ei ole omasta ilosta pois jos joku muu on jakamassa sitä. Vaikka sitten itse olisi raahautunut sadat kerrat hallille ilman varmuutta siitä, saako koskaan kokea oman jengin mestaruusjuhlia, siinä kun joku kanssajuhlija ei ehkä ole kertaakaan edes käynyt hallissa. Voin kuvitella, että esimerkiksi Lukon pitkän linjan kannattajalle mestaruus olisi melkoinen palkkapäivä, kun edellisen mestaruusvuoden kokeneet ovat jo vanhoja patuja. Vuosikymmenet hallilla käynyt kannattaja kokisi epäilemättä aidompaa ja syvempää riemua kuin viikon joukkuetta kannattanut GH, jolle mestaruusjuhlat ovat todennäköisesti vain yhdet bileet muiden joukossa.

Vastamäessä muiden gloryhunttaus voi tuntua ikävämmältä. Moni voitonjuhliin kärkkyneistä kääntää surutta takkia heti seuraavalla kaudella, jos menestys onkin luokkaa-paria heikompaa.