Pelitapakeskustelu

[Fordél]

Avaan nyt yleisen ketjun pelitapakeskustelulle, jossa voidaan yleisellä tasolla keskustella pelitavoista jääkiekossa. Näin ei mene tuo Petteri Sihvosta käsittelevä ketju sivuraiteille.

Aloitan keskustelun pohtimalla sitä, että mikä on pelitavan merkitys tai voidaanko sitä edes määritellä?

Itseäni häiritsee eri asiantuntijoiden esittämät prosentit, joilla pyritään havainnollistamaan mikä painoarvo eri elementeillä on voitossa. Tässä yksi esimerkki:

Tätä samaa rautalankaa olen vääntänyt kaikissa keskusteluissa, missä on otettu esille pelikirjan merkitys lopputulokseen. Olen käyttänyt vääntämisen apuna erilaisia määritelmiä. Yksi on Tamin 65+20+15. Eli pelaajien osuus on Tamin mielestä 85% ja valmentajien, sisältäen pelikirja-asiat, vaatimattomat 15%. Valmentajien johtamistaidoilla on minun mielestäni kuitenkin enemmän kuin jonkin 10%:n vaikutus pelien lopputuloksiin. Mikäli johtamistaidot puuttuvat, niin eihän hommasta tule mitään, oli pelikirja sitten miten hyvä tahansa.

Näissä prosenteissa mua häiritsee se, että mistä ihmeestä ne tulevat? Eihän noilla ole mitään faktaa taustalla vaan ne on vain ihan hatusta vedettyjä. Faktojen sijaan taustalla on länsimaiselle kulttuurille tyypillinen halu hallita kaikkea ja saada kaikki kontrolliin. Nyt voittaminenkin on kontrollissa kun on muka pystytty määrittelemään voittamisen prosentit.

No jos kuitenkin lähdetään siitä, että pelitavan merkitys olisi mukana tuossa 15 %:ssa ja määritellään, että se on vaikka 5 %. Nyt kysynkin kaikilta pelitapa-asiantuntijoilta, että mistä tuo 5 % muodostuu? Onko se sitä, että pelitapa on parempi suhteessa toisiin pelitapoihin ja sillä saadaan kilpailuetua? Vai onko pelitapa aina suhteessa oman joukkueen pelaajamateriaaliin ja kilpailuetu tulee siitä kuinka hyvin materiaali pystyy toteuttamaan pelitapaa, oli pelitapa sitten mikä tahansa?

Ajatus on herännyt tästä meidän pelin korostamisesta, jossa on nyt joidenkin asiantuntijoiden mielestä päädytty siihen, että kiekkokontrolli on suomalaiselle kiekolle paras pelitapa. Tämän logiikan mukaan sen täytyisi siis olla juuri tuo jälkimmäinen vaihtoehto eli Suomen materiaali pystyy toteuttamaan parhaiten kiekkokontrolli-pelitapaa. Mihin tämä taas perustuu?

Toisaalta on todettu, että kiekkokontrolli on pelin evoluution kärjessä ja nykypäivää, joka taas antaisi viitteitä sille, että se on kuitenkin parempi suhteessa toisiin pelitapoihin.

Ota näistä nyt siis selvää, mutta ehkä joku asiantuntija valaisee mulle tätä kysymystä.

[Vellihousu]

Näissä prosenteissa mua häiritsee se, että mistä ihmeestä ne tulevat?

Ne tulevat Tammisen ja Sihvosen halusta esiintyä itseään suurempina hahmoina.

Itse käytän mieluiten alkeellista 1+1=2 mallia, jossa käytettävissä oleva materiaali+käytössä olevalle materiaalille parhaiten sopiva pelitapa= laadukasta, todennäköisesti voittavaa jääkiekkoa.

Painotettakoon vielä että pelitapa ei ole mielestäni vain pelitekninen - ja taktinen asia vaan myös mitä suurimmissa määrin ihmisjohtamista ja vaikuttamista pelaajien psyykkeeseen. Juuri nähdyissä Mm-kisoissa Saksa oli hyvä esimerkki joukkueesta jonka pelitapa sopi täydellisesti käytössä olleelle materiaalille, Slovakia taas oli esimerkki päinvastaisesta. Hyväkin pelaaja saadaan näyttämään huonolta jos hänet laitetaan pelaamaan kiekkoa johon hänen ominaisuutensa eivät sovi.

[Lead Fossil]

Mikä osuus on seuraavalla asialla - OLOSUHTEET:
- kannattajien tuki (onko oikeasti kuudes kenttäpelaaja)
- kaukalon koko (eri kokoiset kaukalot suosivat eri joukkueita)
- jää (Tamminenkin taisi viitata Vaasan huonoon jäähän)
- toisella joukkueella pidempi peliputki ja toinen tulee levänneenä
- vieraspeli/kotipeli
- tuomarivirheet ja tuomarin linja (Tamihan nosti nämä todella merkittävään rooliin liigakrsinnoissa)
- avainpelaajien vireystason laskeminen esim. lapsen vakavan sairauden hetkellä

Onhan noita paljon enemmänkin...

...mutta jos 65-20-15 kuvaavat järjestyksessä pelaajamateriaalin, ykkösmaalivahdin ja pelitavan prosenttiosuuksia menestyksessä, niin luettelemilleni asioille ei jää yhtään. Toki osaa noistakin luettelemistani (ei kaikkia) voi tietty hallita (?) pelitavalla.

[Maple Leaf]

En ole asiantuntija, mutta Juhani Tammisella prosentit ovat 65-20-15 ja ne kuvaavat järjestyksessä pelaajamateriaalin, ykkösmaalivahdin ja pelitavan prosenttiosuuksia menestyksessä.

Tamminen on laskenut prosentit väärin. Tosiasiassa kaava menee 64,5-20,5-15, ja on suorastaan käsittämätöntä, että Tamminen antaa ykkösmaalivahdille puolta prosenttia pienemmän painoarvon kuin mitä se todellisuussa on.

[eh]

Matematiikasta hiukan enemmän ymmärtävät ihmiset laittavat maalivahdille hyvin paljon pienemmän painoarvon kuin nämä "asiantuntijat". Jopa NHL GM:t ymmärtävät sen verran, että maalivahtien osuus palkkakustannuksista on pudonnut kolmessa vuodessa yhdeksästä ja puolesta prosentista kahdeksaan. Tilastojen perusteella maalivahdin merkitys taitaa olla vieläkin pienempi.

[eagle]

Nyt kun katselee NHL:n pleijareita, niin voi miettiä hyvin tuota maalivahdin merkitystä. Jokaisella joukkueella joka on 4 joukossa on vähintäänkin kohtalainen maalivahti. Muutama jopa NHL:n parhaimmistoa ja loputkin pelanneet ainakin playoffit erittäin hyvin.

Koen niin että NHL:n voittaakseen riittää NHL:n tasolla kohtalainenkin maalivahti mestaruuteen(vrt. Osgood, Philly melkein viime vuonna, jne.). Mutta erinomainen maalivahti voi nostaa heikonkin joukkueen mahdollisuuksia todella paljon. Näin esim. Hasek aikanaan. Toisaalta erinomainen maalivahti muovaa taas joukkueen pelitapaakin usein. Samoin maalivahti vaikuttaa henkisesti joukkueeseen.

Pelitapakeskustelussa itse lähtisin kyllä mielummin arvioimaan sitä miten nykyisin koitetaan saada kaikki ns. kirjan alle, koitetaan minimoida pelaajien luovuuden merkitys, samoin kun se että pelaajat varmasti itse sopivat erilaisia, pieniä tai vähän suurempia, asioita keskenään täysin kirjasta riippumatta.

[Fordél]

Edelleen mulle on jäänyt epäselväksi, että mistä se pelitavan prosenttiosuus muodostuu. Siis että onko se kilpailuetua suhteessa muihin pelitapoihin vai pelitavan sopivuutta käytettävissä olevaan materiaaliin?

Kaiken kaikkiaan nämä erilaiset prosenttiosuudet ja eri osa-alueiden merkitykset voittamiselle ovat sen verran sekava soppa, että vaativat mun mielestä avaamista ja parempia perusteluita. Jotenkin tuntuu, että pelitapakeskustelussa on jätettu pureskelu tekemättä ja on nielty koko homma ilman suurempaa ajattelua.

[eagle]

Edelleen mulle on jäänyt epäselväksi, että mistä se pelitavan prosenttiosuus muodostuu. Siis että onko se kilpailuetua suhteessa muihin pelitapoihin vai pelitavan sopivuutta käytettävissä olevaan materiaaliin?

Kaiken kaikkiaan nämä erilaiset prosenttiosuudet ja eri osa-alueiden merkitykset voittamiselle.

Se on vedetty hatusta. Pelitavan merkitys kun korostuu/vähenee sen mukaan millainen ottelu, millainen materiaali, jne. on kyseessä. Suomi toteutti MM-kisoissa samaa pelitapaa kokoajan. Silti siellä hävittiin, oltiin toisinaan ongelmissa, jne. Samaa vastustajaakin vastaan voidaan olla toisessa ottelussa ongelmissa ja toisessa ei, vaikka vastusta jatkaisi kokoajan samalla pelitavalla.

Koen että pelitapa vähän kuin ohjeet miten käyttää jotain esinettä/asiaa. Ne on hyvä olla, ne antavat tietyt rajoitteet miten laite toimii, mutta itse silti käytät järkeäsi ja omien tarpeittesi mukaan sitä telkkaria.

[Fordél]

Koen että pelitapa vähän kuin ohjeet miten käyttää jotain esinettä/asiaa. Ne on hyvä olla, ne antavat tietyt rajoitteet miten laite toimii, mutta itse silti käytät järkeäsi ja omien tarpeittesi mukaan sitä telkkaria.

Näin kun asiaa ajatellaan niin ohjeistushan voi tietysti olla toista ohjeistusta parempi, mutta lähinnä vain suhteessa johonkin, tässä tapauksessa pelaajamateriaaliin. Nyt mulle on jäänyt epäselväksi se, että miksi esimerkiksi Jalosen kiekkokontrollipelitapa on paras pelitapa suomalaisille kiekkoilijoille ja sitä pitäisi näin ollen ajaa sisään kauttaaltaan. Täytyyhän tällaiselle ajatusmaailmalle olla selvät perustelut.

[eagle]

Näin kun asiaa ajatellaan niin ohjeistushan voi tietysti olla toista ohjeistusta parempi, mutta lähinnä vain suhteessa johonkin, tässä tapauksessa pelaajamateriaaliin. Nyt mulle on jäänyt epäselväksi se, että miksi esimerkiksi Jalosen kiekkokontrollipelitapa on paras pelitapa suomalaisille kiekkoilijoille ja sitä pitäisi näin ollen ajaa sisään kauttaaltaan. Täytyyhän tällaiselle ajatusmaailmalle olla selvät perustelut.

Itse en ole tätä ajatusta ajanut, mutta perustelijat varmaankin perustelisivat sitä näin:

-yksi selkeä pelitapa joka silloin iskoistuu pelaajiin jo nuoresta saakka
-kiekon ollessa hallussa ei vastustaja sitä pysty hallitsemaan
-suomalaiset pelaajat ovat nopeita
-suomalaiset pelaajat osaavat toteuttaa tiettyä tarkkaa pelitapaa
-suomalaiset pelaajat eivät omaa kovinkaan hyvää pelikäsitystä
-suomalaiset pelaajat eivät ole kovinkaan luovia

Näiden perusteella tiukka, ohjattu pelitapa sopii suomalaisille paremmin kuin vapaampi pelitapa. Nythän tuo pelitapa perustuu pitkälti nopeuteen. Itse tosin vähän epäilen tuota sanaa kiekkokontrolli, koska kuitenkin melko paljon Jalosenkin Suomi siitä kiekosta luopui ennen siniviivaa. Jos vertaa tuota vaikka U-20 kisojen Ruotsiin, niin erohan on mitä valtaisin.

[Fordél]

Itse en ole tätä ajatusta ajanut, mutta perustelijat varmaankin perustelisivat sitä näin:

-yksi selkeä pelitapa joka silloin iskoistuu pelaajiin jo nuoresta saakka
-kiekon ollessa hallussa ei vastustaja sitä pysty hallitsemaan
-suomalaiset pelaajat ovat nopeita
-suomalaiset pelaajat osaavat toteuttaa tiettyä tarkkaa pelitapaa
-suomalaiset pelaajat eivät omaa kovinkaan hyvää pelikäsitystä
-suomalaiset pelaajat eivät ole kovinkaan luovia

Näiden perusteella tiukka, ohjattu pelitapa sopii suomalaisille paremmin kuin vapaampi pelitapa. Nythän tuo pelitapa perustuu pitkälti nopeuteen. Itse tosin vähän epäilen tuota sanaa kiekkokontrolli, koska kuitenkin melko paljon Jalosenkin Suomi siitä kiekosta luopui ennen siniviivaa. Jos vertaa tuota vaikka U-20 kisojen Ruotsiin, niin erohan on mitä valtaisin.

Kiitos tästä listauksesta ja nyt saadaan keskustelua vähän auki. Ensinnäkin pitäisi miettiä, että onko olemassa "suomalaista pelaajaa"? Onko oikein, että luokitellaan suomalainen pelaajaa tiettyyn muottiin vaikka mielestäni meillä hyvin monenlaisia pelaajia huipulla tällä hetkellä. Ainoastaan todella kovat maalintekijät ovat vähissä.

Jos kuitenkin lähdetään siitä, että suomalainen pelaaja on keskimäärin tuota mitä eagle tossa listaa niin eikö kiekon hallussa pitäminen ole ristiriidassa luovuuden puutteen ja heikohkon pelikäsityksen kanssa?

[steepler]

Noiden prosenttien laskemisessa ei ole käytännössä mitään järkeä. Ongelma on esimerkiksi siinä että jonkun yksittäisen alueen täydellinen pettäminen lässäyttää muutkin osaalueet, jos esimerkiksi pelataan totaalisen väärin niin käytännössä pelaajien taidoilla ei ole merkitystä.

Tai jos otetaan ääriesimerkki ja sanotaan että joku veskari on niin hyvä ettei päästä ikinä maalia (toki mahdotonta, mutta jos teoreettisesti prosentteja lasketaan) niin muun osuuden ei tarvitse olla kovin hyvää niin tulosta tulee.

[Fordél]

Noiden prosenttien laskemisessa ei ole käytännössä mitään järkeä. Ongelma on esimerkiksi siinä että jonkun yksittäisen alueen täydellinen pettäminen lässäyttää muutkin osaalueet, jos esimerkiksi pelataan totaalisen väärin niin käytännössä pelaajien taidoilla ei ole merkitystä.

Juuri näin. Niiden laskimisessa ei ole järkeä eikä niitä voida perustella millään muulla kuin "musta tuntuu" -pohjalta. Lisäksi on mahdotonta erotella eri osa-alueita kun kaikki on kuitenkin kytköksissä toisiinsa. Mikä on esimerkiksi pelitavan merkitys jos valmentajan ihmisjohtamistaidot ovat perseestä?

[steepler]

Jos kuitenkin lähdetään siitä, että suomalainen pelaaja on keskimäärin tuota mitä eagle tossa listaa niin eikö kiekon hallussa pitäminen ole ristiriidassa luovuuden puutteen ja heikohkon pelikäsityksen kanssa?

Ei mielestäni ole, koska juurikin kun pelitapa on tarpeeksi tarkka ja hyvin suunniteltu niin pelaajat voivat sitä noudattaa eikä varsinaisesti luovuuttaa tarvita. Tehdään mitä käsketään eikä sovelleta omia.

Ei se kiekkokontrollipelaaminen mitään hirveän vaikeaa kuitenkin teknisesti ole, siinähän pyritäänkin esimerkiksi lyhytsyöttöpelaamiseeen ja kyllä niitä lyhyitä syöttöjä osaa antaa vähän puukätisempikin kaveri, kuten vaikka Ossi Väänänen MM-Kisoissa osoitti.

Itse asissa itse näen juuri päinvastaisesti, että kun jos ei ole luovia pelaajia niin pitää suunnitella sellainen pelitapa, jos nyt ajatellaan vaikka hyökkäyspelaamista, jolla saadaan laadukkaita hyökkäyksiä ilman että tarvitaan mitään luovuuspiikkejä pelaajilta. Kiekkokontrolli juurikin on tähän sopivaa, tai lyhytsyöttöpelaaminen ja rintamahyökkäykset jossa tarjotaan lähelle syöttösuuntia, jos ei kiekkokontrollista halua puhua.

[Fordél]

Ei mielestäni ole, koska juurikin kun pelitapa on tarpeeksi tarkka ja hyvin suunniteltu niin pelaajat voivat sitä noudattaa eikä varsinaisesti luovuuttaa tarvita. Tehdään mitä käsketään eikä sovelleta omia.

Ei se kiekkokontrollipelaaminen mitään hirveän vaikeaa kuitenkin teknisesti ole, siinähän pyritäänkin esimerkiksi lyhytsyöttöpelaamiseeen ja kyllä niitä lyhyitä syöttöjä osaa antaa vähän puukätisempikin kaveri, kuten vaikka Ossi Väänänen MM-Kisoissa osoitti.

Itse asissa itse näen juuri päinvastaisesti, että kun jos ei ole luovia pelaajia niin pitää suunnitella sellainen pelitapa, jos nyt ajatellaan vaikka hyökkäyspelaamista, jolla saadaan laadukkaita hyökkäyksiä ilman että tarvitaan mitään luovuuspiikkejä pelaajilta. Kiekkokontrolli juurikin on tähän sopivaa, tai lyhytsyöttöpelaaminen ja rintamahyökkäykset jossa tarjotaan lähelle syöttösuuntia, jos ei kiekkokontrollista halua puhua.

Hyvä kirjoistus ja itsellä on samansuuntaiset ajatukset. Taisin jonnekin maajoukkueosioon kirjoittaakin kuinka pelitapa korostuu juuri näiden mikaympäripyörälöiden kanssa. Heillä ei ole pelitapaa - ja -käsitystä selkärangassa kuten vaikka Granlundilla tai Leinolla, joiden yksilötaidot ovat sitä luokkaa, että pystyvät hyökkäyspäässä organisoimaan liukuhihnalta paikkoja pelikavereilleen. Tarvitaan tueksi hyvin kontrolloitu pelitapa, jolla saadaan tarvittavat maalipaikat aikaan.

Tästä tullaankin siihen keskeiseen kysymykseen, jota olen ajanut takaa: pitääkö meidän mennä nyt pelitapa edellä kehittämään suomalaista kiekkoa eli ikään kuin tyytyä vallitsevaan mikapyörälöiden maailmaan vai pitäisikö keskittyä itse ongelmaan: kehittää yksilöistä entistä taitavampia ja paremman peliälyn omaavia pelaajia?

[hwallen]

Tästä tullaankin siihen keskeiseen kysymykseen, jota olen ajanut takaa: pitääkö meidän mennä nyt pelitapa edellä kehittämään suomalaista kiekkoa eli ikään kuin tyytyä vallitsevaan mikapyörälöiden maailmaan vai pitäisikö keskittyä itse ongelmaan: kehittää yksilöistä entistä taitavampia ja paremman peliälyn omaavia pelaajia?

Tuo kysymys on mielestäni hieman hasardisti asetettu, sillä ei liene mitään syytä miksi nuo kaksi seikkaa olisivat toisensa poissulkevia? Toisin sanoen ei ole syytä luoda valintatilannetta luovuuden ja pelitavan välille. Luulisin, että tilanne on pikemminkin päinvastoin, sillä hyvä, selkeä ja yleinen pelitapa antaa mahdollisuuden kehittää muita ominaisuuksia. Nimimerkki Johanneksen esittämä La Masia -vertauskuva sopii tilanteeseen enemmän kuin hyvin.

Luovuuden ja pelitavan sijaan parempi vastakkainasettelu lienee luovuus vs. "pelikuri". Kyse siinäkin on lopulta pelaajien roolittamisesta ja en epäile hetkeäkään eikö Koivulla, Granlundilla ja muilla luovemman osaston pelaajilla olisi ollut huomattavasti enemmän vapautta toiminnassaan kuin muilla. Roolittaminen yhdistettynä tunnettuun pelitapaan voi olla pelaajien yksilötaitojen kehittämisen kannalta erinomainen lisä. Edelleen La Masia -esimerkki toimii, kun se luo arkkityyppejä (Xavi, Iniesta, Messi, jne.). Nämä voivat olla kehittyville pelaajille tavoitteita ja malleja, joihin keskittyä.

[steepler]

Tästä tullaankin siihen keskeiseen kysymykseen, jota olen ajanut takaa: pitääkö meidän mennä nyt pelitapa edellä kehittämään suomalaista kiekkoa eli ikään kuin tyytyä vallitsevaan mikapyörälöiden maailmaan vai pitäisikö keskittyä itse ongelmaan: kehittää yksilöistä entistä taitavampia ja paremman peliälyn omaavia pelaajia?

No tuskin tässä kannattaa joko tai ajatella, kyllä varmaan kumpaakin kannattaa kehittää, eikä toisaalta kiekkokontolli mitään sellaistakaan pelaamista ole etteikö sitä voisi luovempikin pelaaja pelata.

Sihvosen mukaanhan Nuori Suomi on tyrehdyttänyt pelaajatuotannon ja jos ajatellaan että Nuori Suomi puretaan ja ruvetaan tuottamaan parempia pelaajia niin siihen kuitenkin menee aikaa ennen kuin tuloksia näkyy vaikka maajoukkueessa. Eli pelitavan tulokset näkyvät kuitenkin paljon nopeammin ainakin maajoukkueessa. Nyt itse en osaa arvioda sitä kovinkaan tarkasti miten Nuori Suomi on oikeasti toiminut.

[Vellihousu]

Nyt mulle on jäänyt epäselväksi se, että miksi esimerkiksi Jalosen kiekkokontrollipelitapa on paras pelitapa suomalaisille kiekkoilijoille ja sitä pitäisi näin ollen ajaa sisään kauttaaltaan.

Tämä liittynee pitkälti jääkiekon yleisiin kehityssuuntiin joissa suomalaistenkin halutaan pysyvän mukana. Sääntömuutokset ovat karsineet pelistä mailahäirinnän ja muun roikkumisen ja peli on nopeutunut muutamassa vuodessa todella paljon. Kun kiekon riistämiseen on vähemmän keinoja kuin ennen, on täysin luonnollista että kyky kontrolloida kiekkoa korostuu. Mielestäni on hyvä ja oikein että Suomessakin yritetään pysyä tämän kehityksen kyydissä.

Myös sitä pidän periaatteessa hyvänä että Suomessakin yritettäisiin luoda yhteistä ja yhtenäistä ideaa siitä mikä on hyvä tapa pelata jääkiekkoa. Esimerkiksi Ruotsissa on jo vuosikymmenten perinne "omasta" tavasta pelata. Suomessa keskeisin jääkiekkoperinne taas tuntuu olevan sen valittaminen ettei täällä osata mitään maaleja tehdä tai että suomalaiset ovat hyviä kolmosketjun puurtajia. Välillä tuntuu että tällaiset stereotypiat ovat suurin este sille ettei mitään uutta edes yritetä kehittää.

[Vellihousu]

Tuo kysymys on mielestäni hieman hasardisti asetettu, sillä ei liene mitään syytä miksi nuo kaksi seikkaa olisivat toisensa poissulkevia? Toisin sanoen ei ole syytä luoda valintatilannetta luovuuden ja pelitavan välille. Luulisin, että tilanne on pikemminkin päinvastoin, sillä hyvä, selkeä ja yleinen pelitapa antaa mahdollisuuden kehittää muita ominaisuuksia. Nimimerkki Johanneksen esittämä La Masia -vertauskuva sopii tilanteeseen enemmän kuin hyvin.

Luovuuden ja pelitavan sijaan parempi vastakkainasettelu lienee luovuus vs. "pelikuri". Kyse siinäkin on lopulta pelaajien roolittamisesta ja en epäile hetkeäkään eikö Koivulla, Granlundilla ja muilla luovemman osaston pelaajilla olisi ollut huomattavasti enemmän vapautta toiminnassaan kuin muilla. Roolittaminen yhdistettynä tunnettuun pelitapaan voi olla pelaajien yksilötaitojen kehittämisen kannalta erinomainen lisä. Edelleen La Masia -esimerkki toimii, kun se luo arkkityyppejä (Xavi, Iniesta, Messi, jne.). Nämä voivat olla kehittyville pelaajille tavoitteita ja malleja, joihin keskittyä.

Tässä on todella paljon hyviä pointteja. Jos katsellaan maailman hienointa huippulätkää, vaikkapa Vancouverin olympiafinaalia Kanadan ja Usa:n välillä, niin kyllä siinä oli vastakkain kaksi erittäin vahvasti pelisysteeminsä sitoutunutta porukkaa. Nhl:ssa Detroit Red Wings on pelannut tietyllä tavalla jo pitkään enkä ole koskaan kuullut kenenkään valittavan että pelisysteemi kahlitsee Pavel Datsjukin luovuutta. Vastaavasti Venäjän maajoukkue on muutamissa viime arvokisoissa ollut hyvä esimerkki siitä ettei pelaajien luovuus ja yksilötaito sinänsä riitä mikäli joukkueella ei ole pelisysteemiä tai se noudattaa sitä puutteellisesti. Tämän päivän lätkässä järjestäytynyt joukkue murskaa järjestäytymättömän, mikä nähdäkseni selittää muutamat suurinumeroiset pelit joita arvokisoissakin on viime aikoina nähty.

Uskoakseni pelitavasta tulee pelaajien luovuutta kahlitseva mörkö vain siinä tapauksessa että pelaajia kehitetään systeemin mukaan eikä päinvastoin. Jos vaikka nuorta pelaajaa kielletään tekemästä tai yrittämästä jotain koska se ei kuulu systeemiin, mennään kehitystyössä pahasti metsään.

[Fordél]

Tuo kysymys on mielestäni hieman hasardisti asetettu, sillä ei liene mitään syytä miksi nuo kaksi seikkaa olisivat toisensa poissulkevia? Toisin sanoen ei ole syytä luoda valintatilannetta luovuuden ja pelitavan välille. Luulisin, että tilanne on pikemminkin päinvastoin, sillä hyvä, selkeä ja yleinen pelitapa antaa mahdollisuuden kehittää muita ominaisuuksia. Nimimerkki Johanneksen esittämä La Masia -vertauskuva sopii tilanteeseen enemmän kuin hyvin.

Kyse ei ole tietenkään siitä, että toinen sulkisi toisen pois vaan lähinnä kysymys on ideologinen, joka näkyy sitten käytännön panostuksissa. Käsittääkseni nyt on menty juuri toivomaani suuntaan, jossa keskitytään entistä enemmän yksilöiden kehittämiseen ja varsinkin taitotason parantamiseen. Ennen kuin tämä muutos alkaa kantaa hedelmää, täytynee mennä pelitapa edellä.

[Isaskar]

Itse asissa itse näen juuri päinvastaisesti, että kun jos ei ole luovia pelaajia niin pitää suunnitella sellainen pelitapa, jos nyt ajatellaan vaikka hyökkäyspelaamista, jolla saadaan laadukkaita hyökkäyksiä ilman että tarvitaan mitään luovuuspiikkejä pelaajilta. Kiekkokontrolli juurikin on tähän sopivaa, tai lyhytsyöttöpelaaminen ja rintamahyökkäykset jossa tarjotaan lähelle syöttösuuntia, jos ei kiekkokontrollista halua puhua.

Näin se mielestäni menee ja ehkä suurin hyöty kiekkokontrollista on vastustajan pitäminen pois kiekosta. Suomen pakkikalusto oli tänäkin vuonna sellainen, jolla on monena vuonna pyyhitty jäätä. Tällä kertaa kiekkokontrollin+tasaisen peluutuksen ansiosta siellä ei kukaan joutunut liian koville.

[Isaskar]

Uskoakseni pelitavasta tulee pelaajien luovuutta kahlitseva mörkö vain siinä tapauksessa että pelaajia kehitetään systeemin mukaan eikä päinvastoin. Jos vaikka nuorta pelaajaa kielletään tekemästä tai yrittämästä jotain koska se ei kuulu systeemiin, mennään kehitystyössä pahasti metsään.

Vaikea ajatella, etteikö juuri tuollaisia vaikutuksia tulisi, jos koko Suomi-kiekkoa pyrittäisiin yhtenäistämään pelitavallisesti. Siinä olisi helposti keskiössä jotain muuta kuin yksilö ja yksilön taitojen kehittäminen. En vain usko, että Suomessa riittää tarpeeksi laadukkaita valmentajia pitämään asiat tasapainossa.

Käsittääkseni nyt on menty juuri toivomaani suuntaan, jossa keskitytään entistä enemmän yksilöiden kehittämiseen ja varsinkin taitotason parantamiseen.

Näinhän se on ja tämän kehityskulun vauhdittamiseksi Granlundin ilmaveivi oli jotain ihan muuta kuin vain yksi maali.

[Vellihousu]

Vaikea ajatella, etteikö juuri tuollaisia vaikutuksia tulisi, jos koko Suomi-kiekkoa pyrittäisiin yhtenäistämään pelitavallisesti. Siinä olisi helposti keskiössä jotain muuta kuin yksilö ja yksilön taitojen kehittäminen. En vain usko, että Suomessa riittää tarpeeksi laadukkaita valmentajia pitämään asiat tasapainossa.

Minun mielestäni yhtenäistäminen ei tarkoita sitä että kaikkien pitäisi pelata täsmälleen samalla tavalla eikä moinen olisi mahdollistakaan vaan tavoitteena on saada luoduksi joku yhteinen idea siitä mitä on hyvä suomalainen jääkiekko. Tämmöistä ideaa ei ole Suomessa oikein koskaan ollut vaan peliä on enemmän arvotettu sen myötä tuleeko tulosta vai ei. Näin myös junnukiekossa, jossa liika tuloskeskeisyys on tuhonnut monen mahdollisuudet kehittyä.

Siitä olen samaa mieltä että valmennuksessa on paljon kehitettävää ja toiveissa olisikin että Suomeen luotaisiin joku selkeä raami ja systeemi junnuvalmennukselle ikään kuin työkaluksi valmentajia varten. Näinhän monessa lätkän huippumaassa jo onkin. Tässä raamissa voisi olla esimerkiksi suosituksia yksilövalmennuksen ja joukkueelle yhteisen pelitavan opettamisen tasapainosta jne.

[Mänizeri]

Jos minulta kysyttäisiin, niin ilman muuta mielummin kiekon kontrollointiin liittyvä pelitapa pitää ottaa käyttöön suomalaisessa jääkiekossa laajemminkin, jos mahdollista. En tiedä tarvitaanko välttämättä edes sen kummempaa pelitapaohjeistusta, vaan enemmänkin valmentajilta lisää uskallusta antaa pelaajien/äijien/poikien pelata. Mutta jos ainoa keino on liiton "mahtikäsky", niin siitä vain.

Sinänsä tässä ei olisi mitään uutta, suomalainen jääkiekko (lue: jääkiekkoliitto) vain haksahti jossain vaiheessa ajatteluun, jossa ei tarvita muita kuin hyviä yleispelaajia, joilla on hyvä liike ja jotka ovat hyviä puolustamaan. Korostettiin taistelua, liikettä ja kovaa tahtoa, jossa ei nyt ollut niin väliä pysyikö kiekko lavassa ja tuliko maaleja. Kunhan saatiin keskialueen virheet minimoitua ja kiekko pleksin kautta keskialueelle. Ja sitten jossain vaiheessa 2000-luvun puolessa välissä ihmeteltiin sitä, että junnumaajoukkeen kaverit vastasivat olevansa yhdessä asiassa hyviä: kulmissa. Siinä kohtaa kävi ainakin itsellä mielessä, että sitä saa mitä tilaa. Ja kaiken hyvän lisäksi jääkiekkoväki muualla tuli siihen tulokseen, että jääkiekko on karmeassa tilassa, mailaviidakko pitää saada pois. Suomalaiselta ajattelumallilsta katosi käytännössä pohja pois.

Toivottavasti tässä käy nyt päinvastoin kuin 1995 MM-kullan jälkeen. Siitä lähti liikkeelle kehitys, joka on johtanut nykyiseen tilanteeseen. Nyt Suomi onnistui voittamaan kiekkoa hallitsemalla, joten jos tämä ajattelu löisi laajemminkin läpi, niin ollaan varmasti oikealla tiellä ja pelkkä asenteiden muutos auttaisi.

Mikä sitten on eri pelitapojen suhde toisiinsa, se on tietysti toisenlainen keskustelun aihe, ja äärimmäisen vaikea sellainen. Eihän kiekon pitämiseen painottavat valmentajatkaan samalla tavalla joukkueitaan peluuta. Mutta jos otetaan esimerkiksi vastakkain Risto Dufva ja Pekka Virta, ja tulokset, niin veivauksen määrä suuntaan jos toiseen on niin suurta, että ei siitä mitään suurta johtopäätöstä pääse tekemään. Paitsi värittyneiden lasien läpi. Molemmat ovat onnistuneet työssään varsin hyvin täysin erilaisilla pelitavoilla.

Jos pitää kärjistää (ja heitellä itsestäänselvyyksiä), niin olennaisinta on mielestäni toimiva kokonaisuus ja ymmärrys prosessin tärkeydestä ja siitä, paljonko tarvitaan aikaa. Pelitavalla saadaan etua suhteessa muihin vasta sitten, jos osaava valmentaja saa aikaa ajaa sitä sisään. (Peikkona tässä on aina se, että jos ei tulekaan tulosta voittojen muodossa, niin missä kohtaa loppuu usko? Maajoukkueelta odotetaan aina menestystä, seurajoukkueelta ei välttämättä jne.) Ideaalitilanteessa osaava valmentaja tuo oman toimivan pelitapansa joukkueeseen ja hankkii sellaisia pelaajia jotka parhaalla mahdollisella tavalla sopivat pelitapaan. On paljon esimerkkejä SM-liigastakin, jossa valmentajat saavat käsiinsä joukkueen, joka on jonkun toisen rakentama, ja käy niin että siitä toisen joukkueesta ei saa mitään irti. Tai niin päin, että kun valmentaja siirtyy toiseen seuraan, hän vie mukanaan pelaajia siihen uuteen seuraan.

[siffa]

Näissä prosenteissa mua häiritsee se, että mistä ihmeestä ne tulevat? Eihän noilla ole mitään faktaa taustalla vaan ne on vain ihan hatusta vedettyjä. Faktojen sijaan taustalla on länsimaiselle kulttuurille tyypillinen halu hallita kaikkea ja saada kaikki kontrolliin. Nyt voittaminenkin on kontrollissa kun on muka pystytty määrittelemään voittamisen prosentit.

Olit lainannut minun kirjoitustani. Minun oli useaan otteeseen väitetty, mm. sinun toimestasi, korostavan yksin pelikirjan vaikutusta pelin lopputulokseen. Kirjoitin Tamin moneen kertaan toistamat prosenttiluvut sen takia, että olen aina ollut sitä mieltä, että pelaajien vaikutus on ensisijainen menestystekijä. Tamin arvio on yksi arvio ja toiset ovat sitten esittäneen muunlaisia prosentteja. Se on otettava vain ohjeellisena keskimääräisenä Tamin arviona. TPS:n mestaruus Kai Suikkasen johdolla ja sitten täysi floppi Heikki Leimen valmentamana kertoo taas valmentajan suuresta merkityksestä lopputuloksiin.

Jukka Jalosen loistavat menestykset Vancouverin olympialaisissa ja Slovakian MM-kisoissa nostavat Jukka Jalosen valmentajuuden merkitystä menestystekijänä lopputulokseen. Suomen joukkueet eivät kuuluneet kummassakaan turnauksessa pelaajamateriaaleiltaan kisojen kärkijoukkueiksi. Hyvät menestykset Jalosen pelikirjalla antavat olettaa, että Suomessa jatketaan "meidän pelillä" enenevässä määrin myös SM-liigassa ja alemmilla sarjatasoilla kuten myös juniorijääkiekossa.

[Fordél]

Olit lainannut minun kirjoitustani. Minun oli useaan otteeseen väitetty, mm. sinun toimestasi, korostavan yksin pelikirjan vaikutusta pelin lopputulokseen. Kirjoitin Tamin moneen kertaan toistamat prosenttiluvut sen takia, että olen aina ollut sitä mieltä, että pelaajien vaikutus on ensisijainen menestystekijä. Tamin arvio on yksi arvio ja toiset ovat sitten esittäneen muunlaisia prosentteja. Se on otettava vain ohjeellisena keskimääräisenä Tamin arviona. TPS:n mestaruus Kai Suikkasen johdolla ja sitten täysi floppi Heikki Leimen valmentamana kertoo taas valmentajan suuresta merkityksestä lopputuloksiin.

Valmentajalla on tottakai merkitys lopputulokseen, mutta kuinka suuri niin sitä on mahdotonta sanoa edes Suikkanen vs. Leime -tapauksenkaan jälkeen. Tämä siksi, että TPS:n joukkueessa ei muuttunut vain valmentaja vaan myös moni muu asia. Ja mikä sitten edes meni vikaan Leimeellä? Pelitapa, kesäharjoittelu, johtajuus, henkinen valmennus vai joku muu? Puhumme siis todella monimutkaisista asioista, joita monesti liiaksi yksinkertaistetaan.

[eagle]

Pelitapakeskustelussa mielestäni pitää tyytyä analysoimaan sitä pelitapaa ja sen eri ulottuvuuksia. Sen kautta on turha lähteä analysoimaan sen suuruuden merkitystä suhteessa erilaisiin muihin tekijöihin(esim. henkiset asiat, olosuhteet, jnejne). Vaan mielestäni sen pitää rajoittua pitkälti siihen. Näin sitä pystyy oikeasti analysoimaan ja miettimään asiaa.

Se pitää toki suhteuttaa esim. materiaaliin, edellisiin otteluihin, vastustajan pelitapaan jne. mutta jos lähdetään linjalle jossa analysoidaan erään suomalaisen jääkiekkotoimittajan tapaan koko palettia vain pelitavan perusteella, niin silloin unohdetaan aivan liikaa muuttujia.

Vertaan toisen urheilulajin kautta. Kun katson Mourinhon Real Madridia tai Pep Guardiolan Barcelonaa, niin en mieti heidän johtajuuttaan tai sitä kuinka merkittävässä osassa heidän kohdallaan on johtamiskyvyt tms. Vaan ainoastaan katsotaan mitä kentällä tapahtuu. Se on mahdotonta oikeasti sitten analysoida kuinka suuressa roolissa näiden kavereiden taktiset ominaisuudet ovat suhteessa muihin, jne. Voi vain katsoa tuloksia ja sitä mitä kentällä tapahtuu. Koskaan kun ei päästä näkemään täysin miten Mourinho joukkuettaan valmentaa, mitä pelaajien pään sisällä tapahtuu, jne.

Nyt kun tämä on saatu ns. altapois. Niin mielestäni on huomioitava se, että hyvä valmentaja suhteuttaa aina pelitapansa materiaaliin. Se ei välttämättä tarkoita että mullistetaan koko pelitapa, vaan sitä että ainakin niitä nyansseja ja isompiakin linjoja hiotaan sen mukaan. Tämä ei tarkoita etteikö valmentaja voisi lähteä muutamista perusasioista ihan pienistä pitäen mitä haluaa ajaa läpi ja mihin kasvattaa sekä juniorit että aikuiset. Esim. tämä termi kiekkokontrolli. Voidaan lähteä siitä että pelaajat opetetaan pienestä pitäen avaamaan lyhyillä, terävillä avauksilla. Tähän sitten lisänä tuodaan se, että avataan vain kaverille joka liikkuu, jos mahdollista. Tähän sitten se että etsitään tuo syöttö mahdollisuuksien mukaan kaverille jolla on eniten tilaa, joka on keskustassa, jne.

Näin sitten päästään siihen, että pelaajat sisäistävät tietyt perusasiat. Esim. Kanadassa jokainen pelaaja osaa ajaa maalia kohden, melkein kaikki osaavat ajaa taklaukset loppuun(tarvittaessa), Ruotsissa jokainen uskaltaa pitää kiekkoa ja tehdä sillä ratkaisuja, eikä pelkää niin virheitä. Jne. Täten päästään tilanteeseen missä pelaajisto ympäri maan osaa tietyt perusasiat ja niiden linjaukset. Sitten on vain tärkeää, että tuo linjaus on tehty oikein ja älykkäästi. Mielestäni on siis mahdotonta lähteä opettamaan vain yhtä täysin absoluuttista pelitapaa, joka on jokaista vastustajaa vastaan, aina samanlainen ja toimii aina samoin, aikuisissa siis.

Junioreissa sen sijaan voidaan lähteä hyvinkin pitkälti siitä että "kaikki" pelaavat samalla tavalla. Tämä on jopa suotavaa, jos se tapa on vain sellainen että se kehittää pelaajia samalla sekä teknisesti että varsinkin peliälyllisesti että henkisesti. Tätä ei voi olla korostamatta, kun katselee sitä kuinka vähän pelirohkeita pelaajia Suomesta tulee. Kuinka vähän älykkäitä pelaajia tulee ja kuinka vähän isoja pelaajia tulee. Pelitavan pitää siis ottaa huomioon nämä suuret puutteet ja korjata niitä samalla kun se opettaa suomalaisille sopivan tavan pelata kiekkoa. Kun junioreissa opitaan tämä pelitapa, niin sen tehtävä on opettaa se niin että aikuisissa perusasiat ovat täysin hallussa ja voidaankin lähteä sitten tarpeen tullen sitä sopivasti muuttamaan. Vähän isompia asioita ja niitä nyansseja. Kuitenkin kokoajan mennen käsi kädessä niiden perusasioiden kanssa. Eli käytetään meidän yleisesti hyvin liikkuvaa, hyvin joukkueena toimivaa materiaaliamme, samalla tuoden vahvuuksia esiin ja toivottavasti jatkossa myös enemmän yksilötaitoja(jotka toivottavasti ovat kehittyneet 10-vuodessa laajemminkin).

[Wäinö#16]

Pelitavan tulisi mielestäni aina olla riippuvainen käytettävistä pelaajista ja heidän taitotasostaan. Osaava valmennus ottaa sen aina huomioon ja pyrkii kehittämään pelitapaa taitojen ehdoilla. Westerlund sanoi joku aika sitten, että yksilön kehittämisessa on se suurin potentiaali. Se on myös se suurin työsarka. Mitä kovempi taito-tempo-taso joukkueella on, sitä monipuolisempia pelitapoja joukkue myös pystyy toteuttamaan. Toisaalta valmennuksen pitää olla koko ajan hereillä ja tuoda uusia elementtejä peliin jos pelaajien taidot sen mahdollistavat. Ei niin kuin Venäjä, jossa mitään pelitapaa ei tunnu edes olevan, vaikka pelaajilla olisi huikea potentiaali.

MM-finaalissa olin huomaavinani, että Ruotsin pelaajilla oli parempi potentiaali toteuttaa vaativampaa pelitapaa ja erityisesti tämä näkyi ajoittain kun taitavat pelaajat pystyivät sahaamaan Suomen keskialueen hienosti lyhyillä syötöillä. Ruotsilla on tulossa todella hyviä pelaajia ja Suomen pitää tehdä kovasti töitä, jotta jatkossa pystytään haastamaan ruotsalaiset.

[Vellihousu]

MM-finaalissa olin huomaavinani, että Ruotsin pelaajilla oli parempi potentiaali toteuttaa vaativampaa pelitapaa ja erityisesti tämä näkyi ajoittain kun taitavat pelaajat pystyivät sahaamaan Suomen keskialueen hienosti lyhyillä syötöillä. Ruotsilla on tulossa todella hyviä pelaajia ja Suomen pitää tehdä kovasti töitä, jotta jatkossa pystytään haastamaan ruotsalaiset.

Niin, kyllähän Mm-kullan ja sen juhlinnan varjoon on jäänyt se fakta että Suomi oli finaalissa kaksi erää alakynnessä Ruotsin toteuttaessa erinomaisesti kiekollista pelitapaansa. Myös pelirohkeus oli korkealla tasolla, oliko Rundblad se pakki joka kertaalleen kuskasi kiekon Ruotsin päädystä Suomen päätyyn. Finaalia Suomi ei mielestäni voittanutkaan pelitavan vaan selvästi kokeneemman ja siten henkisesti vahvemman pelaajamateriaalinsa ansiosta. Pelin suuri käännekohta oli Immosen tasoitusmaali jonka vuoksi Suomi sai henkisen yliotteen joka näkyi selvästi kolmannen erän alussa. Voittoon vaadittuja maalejakaan ei tehty "jaloslaisella" kiekolla vaan aika suoraviivaisesti jyräten. En tiedä oliko tämä syy vai seuraus, mutta hyvä esimerkki tämä oli joka tapauksessa siitä kuinka pelitapaa voi ja nimenomaan pitääkin tuunata tilanteen vaatimusten mukaan.

Kisojen jälkeen on riemuittu Jalosen pelitavan voitosta, mutta toivottavasti tähän ei mestaruushuumassa tuudittauduta liikaa. Opettelemisen varaa on edelleen.

[siffa]

Suomen MM-kulta oli Jukka Jalosen pelitavan, jota pelaajat noudattivat tunnollisesti kapteeninsa Mikko Koivun johdolla, voitto. Jokainen maali, minkä Suomi teki, tuli Suomen pelitavan seurauksena. Jalosen pelitavassa hyökätään nopeasti ja puolinopeasti ja puolustetaan agressiivisesti karvaten hyökkäyspäätyyn tai keskialueella. Hyökkäyksiä rytmitetään HVP-hyökkäyksiinlähdöillä silloin, kun nopeisiin hyökkäyksiin ei kannata lähteä. Jalosen pelitavassa puolustetaan hitaammin ja vetäydytään ohjauspeliin silloin, kun ei kannata karvata nopeasti hyökkäyspäässä tai keskialueella. Jalosen oman puolustusalueen puolustuspeli on tarkoin suunniteltu ja siinä elementteinä ovat mies-mies-puolustus, aluepuolustus ja niiden yhdistelmä. Jalosen pelitavassa erikoistilanteet (alivoima, ylivoima, aloitukset ja ilman maalivahtia pelaaminen) ovat merkittävässä roolissa. Jalosen pelitavassa pelinopeus on olennaisessa roolissa. Jalosen pelitavassa on tärkeää, että pelaajamateriaali ja sen roolittaminen mahdollistavat parhaalla mahdollisella tavalla pelitavan toteuttamisen.

Mielenkiintoista on nähdä ensi kauden SM-liigajoukkueiden käyttämät pelitavat, jotka ovat nähtävissä joukkueiden peleistä. Joukkueiden menestyksille tärkeintä tekijää eli pelaajamateriaalia ollaan vahvistamassa varsinkin suurseurojen toimesta jo hyvissä ajoin, vaikka valmentajina toimivat Erkka Westerlund, Petri Matikainen, Hannu Aravirta ja muut kokeneet valmentajat.

[HN]

Jalosen pelitavassa hyökätään nopeasti ja puolinopeasti ja puolustetaan agressiivisesti karvaten hyökkäyspäätyyn tai keskialueella. Hyökkäyksiä rytmitetään HVP-hyökkäyksiinlähdöillä silloin, kun nopeisiin hyökkäyksiin ei kannata lähteä. Jalosen pelitavassa puolustetaan hitaammin ja vetäydytään ohjauspeliin silloin, kun ei kannata karvata nopeasti hyökkäyspäässä tai keskialueella. Jalosen oman puolustusalueen puolustuspeli on tarkoin suunniteltu ja siinä elementteinä ovat mies-mies-puolustus, aluepuolustus ja niiden yhdistelmä. Jalosen pelitavassa erikoistilanteet (alivoima, ylivoima, aloitukset ja ilman maalivahtia pelaaminen) ovat merkittävässä roolissa. Jalosen pelitavassa pelinopeus on olennaisessa roolissa. Jalosen pelitavassa on tärkeää, että pelaajamateriaali ja sen roolittaminen mahdollistavat parhaalla mahdollisella tavalla pelitavan toteuttamisen.

Tämän sinänsä ansiokkaan summauksen informatiivinen arvo on hieman kyseenalainen, sillä tuollaisena se sopii kuvaamaan lähes minkä tahansa huippujoukkueen pelitapaa. Kaikki luettelemasi elementit kuuluvat nykyaikaisen jääkiekkojoukkueen pelitapaan. Itse asiassa tulit juuri tiivistäneeksi viisikkopelaamisen olennaiset perussäännöt muutaman rivin kappaleeseen.

Eroja pelitapojen välille syntyy siinä, missä suhteissa mitäkin elementtejä painotetaan - kuinka usein ja millaisissa käytännön pelitilanteissa pyritään valitsemaan tietty ratkaisu. Usein esittelemääsi HVP-lähtöjen määrien laskemista voidaan käyttää yhtenä osana pelitapaerojen havainnointia ja analysointia. Kokonaisvaltaisempi analyysi toki vaatii myös muiden yllä luettelemiesi osa-alueiden vertailevaa tarkastelua ja myös niihin liittyvien syy-seuraussuhteiden hahmottamista.

[Vellihousu]

Suomen MM-kulta oli Jukka Jalosen pelitavan, jota pelaajat noudattivat tunnollisesti kapteeninsa Mikko Koivun johdolla, voitto.

Oli kyllä, mutta kuten totesin, finaali voitettiin ihan muilla avuilla kuin pelitavalla. Ylipäätään Mm-kultaa on pakko pitää vähintään yhtä paljon onnistuneen lätkäjätkäjohtamisen kuin pelitavan voittona.

[msg]

Ja on hyvä muistaa, että Suomessa kaksi korkeinta sarjatasoa voitettiin jollain ihan muulla tavalla kuin 'meidän pelillä'. Mutta kuka siitä voittamisesta niin välittää paitsi tietenkin niissä poikkeustapauksissa kun 'meidän leiriläinen' sattuu jotain voittamaan vaikka sitten pelitavan sulaessa kuin jätski auringossa.

[siffa]

Tämän sinänsä ansiokkaan summauksen informatiivinen arvo on hieman kyseenalainen, sillä tuollaisena se sopii kuvaamaan lähes minkä tahansa huippujoukkueen pelitapaa. Kaikki luettelemasi elementit kuuluvat nykyaikaisen jääkiekkojoukkueen pelitapaan. Itse asiassa tulit juuri tiivistäneeksi viisikkopelaamisen olennaiset perussäännöt muutaman rivin kappaleeseen.

Slovakian MM-kisojen Kanadan ja täällä kovasti arvostettujen Saksan ja Norjan pelitapoihin ei kuulunut rytmittää hyökkäyksiä HVP-lähdöillä. Vaasan Sport ja Mikkelin Jukurit pelasivat myös pelkkää nopeaa pystysuunnan jääkiekkoa. NHL-joukkueista Tampa Bay pelaa lähes puhdasta nopeaa pystysuunnan jääkiekkoa, johon HVP-lähdöt eivät kuulu kuin poikkeustapauksissa.

HVP-tilastointi on sen takia erittäin merkittävä tilastointi, että joukkueiden pelitavat eroavat juuri HVP-lähtöjen suhteen eniten. Sitten ovat erot vielä siinä, kuinka usein HVP-joukkueet lähtevät omista hyökkäyksiin hidastamalla (pakki-pakki-pakki..), viiveellä (maalin taakse seisahtamalla) tai palauttamalla kiekkoa kuljettaen taaksepäin tai syöttäen kiekkoa taaksepäin.

[siffa]

Oli kyllä, mutta kuten totesin, finaali voitettiin ihan muilla avuilla kuin pelitavalla. Ylipäätään Mm-kultaa on pakko pitää vähintään yhtä paljon onnistuneen lätkäjätkäjohtamisen kuin pelitavan voittona.

Kyllä, lätkäjohtajuutta oli Slovakian MM-joukkueessa. Joukkueesta löytyi pelaajistosta johtajuutta, mikä korosti jokaisen pelaajan vastuuta pelata Jukka Jalosen pelitavan mukaan. Ei turhaan Jukka Jalonen korostanut heti MM-kullan ratkettua, että kyseessä oli ennen kaikkea Mikko Koivun joukkue. Mikko Koivu painotti kisojen alusta alkaen sitä, että pelataan Jukka Jalosen pelitavan mukaisesti ja näin teki koko joukkue myös Tuomo Ruudun esimerkkiä noudattaen. Slovakiassa oli tärkeässä roolissa Jukka Jalosen ja kokeneiden NHL-pelaajien täydellinen keskinäinen luottamus.

[HN]

Slovakian MM-kisojen Kanadan ja täällä kovasti arvostettujen Saksan ja Norjan pelitapoihin ei kuulunut rytmittää hyökkäyksiä HVP-lähdöillä. Vaasan Sport ja Mikkelin Jukurit pelasivat myös pelkkää nopeaa pystysuunnan jääkiekkoa. NHL-joukkueista Tampa Bay pelaa lähes puhdasta nopeaa pystysuunnan jääkiekkoa, johon HVP-lähdöt eivät kuulu kuin poikkeustapauksissa.

HVP:t ovat kaikilla näilläkin joukkueilla piirrettyinä ja harjoiteltuina. Ne eivät kuitenkaan yleensä käytä niitä kuin pakon edessä tai johtoasemassa peliä jäädyttääkseen. Pelkkä hitaiden lähtöjen mainitseminen ei siis kerro pelitavasta vielä mitään, koska ne todellakin kuuluvat kaikkien huippujoukkueiden repertuaariin. Se, että linjaa niitä viljeltävän paljon tai käytettävän vain aniharvoin, sen sijaan antaa jo jonkinlaista kuvaa siitä, millaista hyökkäyspelifilosofiaa joukkue toteuttaa.

[13th Forward]

Ja on hyvä muistaa, että Suomessa kaksi korkeinta sarjatasoa voitettiin jollain ihan muulla tavalla kuin 'meidän pelillä'. Mutta kuka siitä voittamisesta niin välittää paitsi tietenkin niissä poikkeustapauksissa kun 'meidän leiriläinen' sattuu jotain voittamaan vaikka sitten pelitavan sulaessa kuin jätski auringossa.SM-liigan tuomarilinja ei ole viime vuosina taas nollatoleranssia nähnytkään. Nollatoleranssi oli nimenomaan se muutos, mikä ajoi kohti kiekollisen pelitavan menestystä. Nykyisellä tuomarilinjalla repimistä, estämistä ja muita anti-jääkiekon elementtejä katsotaan läpi sormien ja täten ollaan valitettavasti palaamassa takaisin siihen 90-luvun jääkiekkoon. Tietenkin joidenkin mielestä se ei välttämättä ole "valitettavaa", mutta ainakaan omasta mielestäni koukut ja sun muu repiminen eivät kuulu tähän lajiin.

[siffa]

HVP:t ovat kaikilla näilläkin joukkueilla piirrettyinä ja harjoiteltuina. Ne eivät kuitenkaan yleensä käytä niitä kuin pakon edessä tai johtoasemassa peliä jäädyttääkseen. Pelkkä hitaiden lähtöjen mainitseminen ei siis kerro pelitavasta vielä mitään, koska ne todellakin kuuluvat kaikkien huippujoukkueiden repertuaariin. Se, että linjaa niitä viljeltävän paljon tai käytettävän vain aniharvoin, sen sijaan antaa jo jonkinlaista kuvaa siitä, millaista hyökkäyspelifilosofiaa joukkue toteuttaa.

Nopean pystysuunnan jääkiekon joukkueet lähtevät HVP-lähdöillä omasta päästä vain yv-hyökkäyksiin. Niillä ne kuuluvat pelikirjan erikoistilannetilanne-osioon. Olen tilastoinut joukkueiden HVP-lähdöt juuri sen takia, että ne kertovat niiden hyökkäyspelifilosofiasta yhden tärkeän osa-alueen. Keskialueen ja hyökkäysalueen hyökkäyspelin tilastointi antaa sitten kokonaiskuvan siitä, miten joukkueet hyökkäävät.

Ensi yönä on mielenkiintoinen pelikirjapeli, jossa kauden NHL-yllätysjoukkue Tampa Bay kohtaa Boston Bruinsin. Tampa on nopean pystysuunnan joukkue, joka pelaa lähes pelkkää nopeaa ja puolinopeaa hyökkäyksiinlähtöä omalta puolustusalueelta. Boston viljelee HVP-lähtöjä ja ylitettyään keskiviivan lyö pääosin pitkän päätyyn ja pyrkii karvaamalla saamaan kiekon hyökkäyspäässä itselleen aloittaen hyökkäyspään hyökkäyspelin pääty- ja kulmapyörityksellä. Tampa lähtee nopeisiin hyökkäyksiin ja usein syöttöpaikkaa tarjoava pelaaja kuljettaa itse kiekon hyökkäysalueelle pyrkien ylivoimahyökkäykseen ja suoraan maalipaikkaan. Tampan 1-3-1 ohjauspeli on tullut jo käsitteeksi NHL:ssä ja useat joukkueet ovat yrittäneet eri tavoin murtaa sen. Ensi yönähän peli on nähtävissä ja toivottavasti Suomen asiantuntevin jääkiekkoselostaja Antti Mäkinen on selostusvuorossa.

[P.Sihvonen]

Olen jääkiekosta lomalla - mutta en jalkapallosta. Kehotan kaikkia pelitapa-asioista kiinnostuneita jatkoaikalaisia lukemaan sanasta sanaan Urheilulehden tämän viikon lehdestä (UL 21/2011) jalkapallovalmentaja/-toimittaja Gert Remmelin artikkelin Barcelonan joukkueesta. Remmelin otsikko kuuluu: Luova kone.

Artikkeli on informaatioarvoltaan ja todistusvoimaltaan huikea. Remmel osoittaa aukotta, mitä on yksilön ja joukkuepelaamisen luovuus jalkapallossa.

On kiintoisaa saada tietää, ettei Barcelonan pelaamisessa ole mitään luovaa sanan siinä merkityksessä, mitä me Suomessa viljelemme. Aivan kaikki syöttösuunnat esimekiksi ovat sovittuja ja harjoiteltuja - kyse on "automatisoidusta jalkapallosta".

Edelleen on kiintoisaa se, että näiden Barcelonan taiturimaisten pelaajien taidot on hankittu seuran omassa junioriakatemiassa La Massiassa, jossa lapsesta asti harjoittelu perustetaan niin kutsutulle pelitapaharjoittelulle (tästä taas todistaa hienosti Topias Kauhalan hieno artikkeli Urheilulehdessä muutaman kuukauden takaa).

Remmel luettelee La Massian nuorisoakatemian canteran hedelmät: Xavi, Andres Iniesta, Gerard Pique, Pedro, Sergio Busquets, Carlos Puyol ja myös Lionel Messi.

Remmel osoittaa hienosti myös sen, miksi Messi oli heikko MM-kisoissa Maradonan pelikirjattomassa jalkapallossa ja että miksi hän on maaginen Barcelonassa.

Yritän saada Jukka Rönkää julkaisemaan Remmelin tekstin myös netissä, koska lehteä on niukalti myynnissä irtonumerona. Tarkoitukseni ei ole tällä edistää Urheilulehden myyntiä, vaan tuoda julki maailman tärkeintä pallopelitotuutta. Se sopii hyvin tähän pelitapaketjuun.

Minulla meni kylmät väreet, kun luin Remmelin tekstiä. Kannattaa lukea!
Johtava

[J.Grönvall]

Artikkeli on informaatioarvoltaan ja todistusvoimaltaan huikea. Remmel osoittaa aukotta, mitä on yksilön ja joukkuepelaamisen luovuus jalkapallossa.

On kiintoisaa saada tietää, ettei Barcelonan pelaamisessa ole mitään luovaa sanan siinä merkityksessä, mitä me Suomessa viljelemme. Aivan kaikki syöttösuunnat esimekiksi ovat sovittuja ja harjoiteltuja - kyse on "automatisoidusta jalkapallosta".

Edelleen on kiintoisaa se, että näiden Barcelonan taiturimaisten pelaajien taidot on hankittu seuran omassa junioriakatemiassa La Massiassa, jossa lapsesta asti harjoittelu perustetaan niin kutsutulle pelitapaharjoittelulle (tästä taas todistaa hienosti Topias Kauhalan hieno artikkeli Urheilulehdessä muutaman kuukauden takaa).

Remmel luettelee La Massian nuorisoakatemian canteran hedelmät: Xavi, Andres Iniesta, Gerard Pique, Pedro, Sergio Busquets, Carlos Puyol ja myös Lionel Messi.

Remmel osoittaa hienosti myös sen, miksi Messi oli heikko MM-kisoissa Maradonan pelikirjattomassa jalkapallossa ja että miksi hän on maaginen Barcelonassa.

Yritän saada Jukka Rönkää julkaisemaan Remmelin tekstin myös netissä, koska lehteä on niukalti myynnissä irtonumerona. Tarkoitukseni ei ole tällä edistää Urheilulehden myyntiä, vaan tuoda julki maailman tärkeintä pallopelitotuutta. Se sopii hyvin tähän pelitapaketjuun.

Minulla meni kylmät väreet, kun luin Remmelin tekstiä. Kannattaa lukea!
Johtava

En tiedä menenkö nyt taas johonkin miinaan mutta eihän tuossa nyt varsinaisesti mitään uutta tai mullistavaa tule esille. Tuon luovuusasian olisi voinut lukea jo tuolta Petteri Sihvonen-ketjusta jossa sitä joskus nopeasti käsiteltiin.

Gert Remmel on toki loistava kirjoittaja ja omassa kastissaan kyseisessä aviisissa. Toivottavasti niitä tekstejä tulee jatkossakin!

[steepler]

Tuon luovuusasian olisi voinut lukea jo tuolta Petteri Sihvonen-ketjusta jossa sitä joskus nopeasti käsiteltiin.

Tästähän tosiaan keskusteltiin kesällä, tai joskun alkusyksystä, Sihvosen ketjussa kun Sihvonen itse otti tämän esille jossain artikkelissaan, tai siis taisi olla Espanjian pelaamisesta kyse eikä Barcan mutta se nyt on melkein sama juttu. Silloin minullekin yritettiin väittää että Espanjian pelaaminen oli juurikin luovaa.

No yhtä kaikki kyllä tuo Remmelin juttu oli ihan mielenkiintoinen vaikka itse kyllä olen jo ollut aiemminkin sitä mieltä että Barca, tai Espanjian MM-kisoissa, peli ei ole mitään luovuuspeliä.

[msg]

Eihän tuosta markkinointipäällikön jalkapalloaiheisesta mainosviestistä jäänyt puuttumaan kuin tilauksen hinta ja ohjeet miten lehden voi tilata. No onhan tuo toki halvempaa verrattuna siihen, että ostaisi tilaa tuosta mainosbannerista ja lisäksi mainos tavoittaa myös AdBlockin käyttäjiä.

[Wäinö#16]

No yhtä kaikki kyllä tuo Remmelin juttu oli ihan mielenkiintoinen vaikka itse kyllä olen jo ollut aiemminkin sitä mieltä että Barca, tai Espanjian MM-kisoissa, peli ei ole mitään luovuuspeliä.

Riippuu siitä kuinka luovuus määritellään. Ns. luovaan pelitapaan tarvitaan mielestäni luonnostaan luovia pelaajia, joita pelitapa optimaalisesti tukee. Luonnostaan luova pelaaja on sellainen, jolla on hyvä pelisilmä. Toki voi kai sitä Barcan pelityyliä opettaa puusilmillekin, mutta iäisyys siihen menisi ja ei taitaisi sekään riittää.

[Vellihousu]

La Masia-lätkän pelitapa Suomen jääkiekolle ja koulutus junioreista alkaen, hyvä ajatusrakennelman alku.

Suosittelen ehdottomasti tutustumaan myös Sihvosen mainitsemaan Topias Kauhalan La Masia - artikkeliin "Majatalon lapset" (UL 10/11), jossa paikan päällä vieraillut toimittaja käy kattavasti läpi La Masian filosofiaa ja toimintaperiaatteita.

Itse kiinnitin ko. tekstissä huomiota erityisesti siihen kuinka La Masiassa pyritään kasvattamaan paitsi hyviä pelaajia, myös hyviä ihmisiä. Alle puolet akatemian kasvateista päätyy ammattipelaajiksi, ja ne jotka eivät päädy, ovat pääosin menestyneet elämässä muuten. La Masian päiväohjelmassa käydään koulua kuusi tuntia ja harjoitellaan futista vain kaksi tuntia päivässä ja akatemien filosofian mukaan pelaajien siviilipersoonilla on aina yhteys siihen pelitapaan mitä he toteuttavat kentällä.

Voisikohan tällainen ajattelu toimia Suomessa?

Ajatukseen La Masia - lätkästä suhtaudun itse hieman skeptisesti. Olisi toki hienoa ja täysin oikein että olisi olemassa malli jota kohti pyritään, mutta toisaalta pidän lätkää niin paljon enemmän kontaktipelinä etten näe yhden ylivertaisen pelitavan ideaa mahdollisena. Muokkaamisen varaa pitää olla lajin luonteesta johtuen.

[choose_life]

Suosittelen ehdottomasti tutustumaan Topias Kauhalan artikkeliin "Majatalon lapset" (UL 10/11), jossa paikan päällä vieraillut toimittaja käy kattavasti läpi La Masian filosofiaa ja toimintaperiaatteita.

Itse kiinnitin ko. tekstissä huomiota erityisesti siihen kuinka La Masiassa pyritään kasvattamaan paitsi hyviä pelaajia, myös hyviä ihmisiä. Alle puolet akatemian kasvateista päätyy ammattipelaajiksi, ja ne jotka eivät päädy, ovat pääosin menestyneet elämässä muuten. La Masian päiväohjelmassa käydään koulua kuusi tuntia ja harjoitellaan futista vain kaksi tuntia päivässä ja akatemien filosofian mukaan pelaajien siviilipersoonilla on aina yhteys siihen pelitapaan mitä he toteuttavat kentällä.

Voisikohan tällainen ajattelu toimia Suomessa?

Ajatukseen La Masia -lätkästä suhtaudun itse hieman skeptisesti. Olisi toki hienoa, että olisi olemassa malli jota kohti pyritään, mutta toisaalta pidän lätkää niin paljon enemmän kontaktipelinä etten näe yhden ylivertaisen pelitavan ideaa mahdollisena. Muokkaamisen varaa pitää olla lajin luonteesta johtuen.

Hyvä juttu (joka osoitti taas kerran eron kunnon taustatyöllä, kirjoitustaidolla ja asiaan paikan päällä perehtymällä tehdyn journalismin ja seiskatyrkkyilyn välillä) ja hieno idea, mutta La Masia on niin viimeisen päälle vuosikymmenten työllä ja kulttuurilla hiottu, ettei sellaisenaan toimi kuin juuri noissa oloissa. Lajierojen ja seuran valtavien resurssien lisäksi jo valintaprosessi on niin massiivinen, että erehtymisen mahdollisuus jää paljon normaalia pienemmäksi. Tarjokkaat seulotaan ei vain Espanjan, vaan puolen maailman lahjakkaiden juniorien joukosta; Barcalla, kuten muillakin suurseuroilla, toimii kykyjenetsintä kolmella eri mantereella. Ja silti ammattilaisia ei tosiaan tule edes 50 prosentista.

"Hukkaprosentista" ei kylläkään voi puhua, ja tämä on asia, joka tekee Barcan touhut vielä urheilusaavutuksiakin hienommaksi - ja vaikeammaksi. Ajatus lasten ja nuorten kasvattamisesta kokonaisvaltaisesti tolkun ihmisiksi huippu-urheilun porteillakin kun vaatisi sen sortin sivistystä, vaivannäköä, kokonaisuuksien ymmärtämistä, rohkeutta ja rohkaisua itsenäiseen ajatteluun ja koko lähestymistavan mullistamista, että suomalaisesta urheilu-ja varsinkaan lätkämaailmasta ei taida ihan heti toteuttajia löytyä. Valitettavasti.

[J.Grönvall]

"Hukkaprosentista" ei kylläkään voi puhua, ja tämä on asia, joka tekee Barcan touhut vielä urheilusaavutuksiakin hienommaksi - ja vaikeammaksi. Ajatus lasten ja nuorten kasvattamisesta kokonaisvaltaisesti tolkun ihmisiksi huippu-urheilun porteillakin kun vaatisi sen sortin sivistystä, vaivannäköä, kokonaisuuksien ymmärtämistä, rohkeutta itsenäiseen ajatteluun ja koko lähestymistavan mullistamista, että suomalaisesta urheilu-ja varsinkaan jääkiekkomaailmasta ei taida ihan heti toteuttajia löytyä. Valitettavasti.

Se on kyllä todella vaikea uskoa, että noista pokaaliintörmäilijöistä ja nilkkavaivaisista sankareista saataisiin ihmisiä kasvattamaan nuoria. Eikös ne olleet niitä katujätkiä? Ja totta puhuen, kyllähän lätkäkundit ovat usein juuri niitä ns. "kovia jätkiä" koulussa ja sen ulkopuolella. Mutta se siitä, jätetään se asia nyt jo.

La Masia on jotain aivan ainutlaatuista siinäkin mielessä, että se edustaa tietynlaista toimintakulttuuria ja paikalliset ihmiset ovat hirvittävän ylpeitä FC Barcelonasta - "Mes que en club" pitää todellakin kutinsa. Kun vierailin Barcelonassa niin eräs paikallinen vanhempi nainen valotti innoissaan tuota maailmaa ja hänkin oli sentään Argentiinasta muuttanut! Vaikea olisi uskoa, että Tampereella tulisi vastaan vaikkapa Venäjältä muuttanut kirkossa käyvä nainen joka olisi aivan liekeissä Tapparasta. FC Barcelona on kaikkien katalonialaisten seura ja ihan eri planeetalta monessa mielessä muihin futisjätteihin verrattuna. Suorastaan ainutlaatuinen seura nykymaailmassa jossa rahalla saa ja pääsee.

Tokihan esimerkiksi Englannissa on vahvaa yhteisöllisyyttä mutta se mikä Barcan sitten erottaa vaikka Tottenhamista on silkka mittakaava, se kun on maailman isoimpia jalkapalloseuroja ja siitä huolimatta tavallaan hyvinkin nöyrä seura imagoltaan.

Lätkään ajateltuna tuo ajatus olisi mielenkiintoinen, tulee mieleen 80-luvun Punakone ja se mitä olen siitä KUULLUT, koska olin silloin niin pieni taniainen etteivät ne hienoudet kauheasti avautuneet. Miksei tuo teorian tasolla voisi toimiakin, ongelma on juuri siinä, että lätkä on niin erityyppinen laji lähtien ihan pelialustasta ja pelialueen koosta ja jatkuen aina siniviivan rajoittavaan tekijään, eli koko kenttää ei voi hyödyntää kuten jalkapallossa.

Mitäs mieltä olette siitä voisiko jääkiekko siirtyä enemmän koripallon suuntaan, eli se muuttuisikin "staattiseksi" hyökkäys-puolustus-lajiksi?

[Vellihousu]

Ajatus lasten ja nuorten kasvattamisesta kokonaisvaltaisesti tolkun ihmisiksi huippu-urheilun porteillakin kun vaatisi sen sortin sivistystä, vaivannäköä, kokonaisuuksien ymmärtämistä, rohkeutta itsenäiseen ajatteluun ja koko lähestymistavan mullistamista, että suomalaisesta urheilu-ja varsinkaan jääkiekkomaailmasta ei taida ihan heti toteuttajia löytyä. Valitettavasti.

Olen tästä - valitettavasti - pitkälti samaa mieltä. Mm-kultajuhlat ja niihin liittynyt keskustelu on viimeisin todiste siitä miten lapsenkengissä Suomessa näissä asioissa ollaan. Koko keissin viesti oli: "On vain sama millainen olet muuten kunhan teet kentällä tulosta". Tuskin on sattumaa että Barcelonan itse kasvattamat huippupelaajat ovat hyvin harvoin olleet mukana missään skandaaleissa. Ero vaikkapa brittiläisiin akatemiakasvatteihin on pöyristyttävä.

Joku voi tietysti sanoa ettei nämä asiat kuulu pelitapakeskusteluun, mutta mielestäni juuri Barcelonan esimerkki todistaa päinvastaista. Ei pelitapoja missään tyhjiössä opiskella, ne ovat sidoksissa myös ympäröivään kulttuuriin.

[choose_life]

La Masia on jotain aivan ainutlaatuista siinäkin mielessä, että se edustaa tietynlaista toimintakulttuuria ja paikalliset ihmiset ovat hirvittävän ylpeitä FC Barcelonasta - "Mes que en club" pitää todellakin kutinsa. Kun vierailin Barcelonassa niin eräs paikallinen vanhempi nainen valotti innoissaan tuota maailmaa ja hänkin oli sentään Argentiinasta muuttanut! Vaikea olisi uskoa, että Tampereella tulisi vastaan vaikkapa Venäjältä muuttanut kirkossa käyvä nainen joka olisi aivan liekeissä Tapparasta. FC Barcelona on kaikkien katalonialaisten seura ja ihan eri planeetalta monessa mielessä muihin futisjätteihin verrattuna.

Tämäpä, ja samantapaisia juttuja olen päässyt todistamaan useita kertoja kaupungissa (mahtipaikka, menkää:) käyneenä. Se on juuri sitä mm. Espanjan lähihistoriasta kumpuavaa lajia ja seuraa isompaa asiaa, jonka tajuaminen on jotain ihan muuta kuin jaarittelua syöttösuunnista (vaikka ne itse pelissä tietty tärkeitä ovatkin).

Lätkään ajateltuna tuo ajatus olisi mielenkiintoinen, tulee mieleen 80-luvun Punakone ja se mitä olen siitä KUULLUT, koska olin silloin niin pieni taniainen etteivät ne hienoudet kauheasti avautuneet. Miksei tuo teorian tasolla voisi toimiakin, ongelma on juuri siinä, että lätkä on niin erityyppinen laji lähtien ihan pelialustasta ja pelialueen koosta ja jatkuen aina siniviivan rajoittavaan tekijään, eli koko kenttää ei voi hyödyntää kuten jalkapallossa.

Tämäpä II. Mutta kiitä onneasi, että olet vain kuullut; lisätiedot edelleen esim. Larinovin Igor:). Mutta joo, alkaa mennä turhan ot:ksi.

[Vellihousu]

Lätkään ajateltuna tuo ajatus olisi mielenkiintoinen, tulee mieleen 80-luvun Punakone ja se mitä olen siitä KUULLUT, koska olin silloin niin pieni taniainen etteivät ne hienoudet kauheasti avautuneet. Miksei tuo teorian tasolla voisi toimiakin, ongelma on juuri siinä, että lätkä on niin erityyppinen laji lähtien ihan pelialustasta ja pelialueen koosta ja jatkuen aina siniviivan rajoittavaan tekijään, eli koko kenttää ei voi hyödyntää kuten jalkapallossa.

Punakone pelasi lätkäänsä aivan toisessa maailmassa kuin tämä nykyinen on. Kuvanauha vaikkapa vuoden 86' Mm-kisoista on hämmentävä: pelaajat näyttävät jääpalloilijoilta ja kaukalo on kuin lentokenttä. Kelpasi siinä kuskata ja rakentaa syöttöketjuja.

Mitäs mieltä olette siitä voisiko jääkiekko siirtyä enemmän koripallon suuntaan, eli se muuttuisikin "staattiseksi" hyökkäys-puolustus-lajiksi?

Ei, koska lätkässä on kiinteät laidat ja päädyt, jotka pitävät peliä liikkeessä. Jos koripallossa antaa harhasyötön tai heittää korin ohi, menee tilanne poikki ja pallo siirtyy vastustajalle. Lätkässä taas laidoista ja päädyistä pomppivat kiekot voivat hyvinkin olla uuden tilanteen alkuja.

Niin, ja tietysti koriksen lainalaisuudet pätevät osin futikseenkin.

[siffa]

Ensi yönä on mielenkiintoinen pelikirjapeli, jossa kauden NHL-yllätysjoukkue Tampa Bay kohtaa Boston Bruinsin. Tampa on nopean pystysuunnan joukkue, joka pelaa lähes pelkkää nopeaa ja puolinopeaa hyökkäyksiinlähtöä omalta puolustusalueelta. Boston viljelee HVP-lähtöjä ja ylitettyään keskiviivan lyö pääosin pitkän päätyyn ja pyrkii karvaamalla saamaan kiekon hyökkäyspäässä itselleen aloittaen hyökkäyspään hyökkäyspelin pääty- ja kulmapyörityksellä. Tampa lähtee nopeisiin hyökkäyksiin ja usein syöttöpaikkaa tarjoava pelaaja kuljettaa itse kiekon hyökkäysalueelle pyrkien ylivoimahyökkäykseen ja suoraan maalipaikkaan. Tampan 1-3-1 ohjauspeli on tullut jo käsitteeksi NHL:ssä ja useat joukkueet ovat yrittäneet eri tavoin murtaa sen. Ensi yönähän peli on nähtävissä ja toivottavasti Suomen asiantuntevin jääkiekkoselostaja Antti Mäkinen on selostusvuorossa.

Kauden viimeinen Tampa Bayn peli on nähty. Bostonin pelit jatkuvat finaaliotteluina Vancouveria vastaan, kun se voitti Tampan 1-0. Mitään yllätyksiä joukkueiden käyttämiin pelitapoihin ei vime yön pelissä näkynyt. Tampa pelasi niinkuin se on pelannut koko loistokkaan kautensa. Hyökkäyksiin se lähti nopeasti. Muutama HVP-lähtö omalta puolustusalueelta nähtiin Tampaltakin, koko ottelun HVP oli 4+3+5 eli kyllä Tampaltakin löytyi aineksia hitaisiin kiekkokontrollilähtöihin. Suurin osa Tampan nopeista lähdöistä päätyi keskialueelle ryhmittyneelle vastustajalle. Pitkiä päätykiekkoja Tampa löi koko ottelun aikana 7 kertaa. Tampan 1-3-1 keskialueen ohjausmuodostelma määritteli pitkälti Bostonin hyökkäyspeliä. Boston keräsi organisoitua Tampan puolustusta vastaan jatkuvasti viisikon kasaan omalle puolustusalueelle. Bostonin puolustajat kuljettivat kiekon usein punaviivan yli ja löivät kiekon päätyyn, jonne hyökkääjät karvasivat rintamana ja kiekon saatuaan aloittivat pääty- ja kulmapelin. Mielenkiintoista oli se, että ottelun ainoa maaliin johtanut hyökkäys lähti hitaasti omalta alueelta, mutta sillä kertaa puolustaja Andrew Ference syöttikin yllättäen sentteri David Krejcille keskustaan ja tämä vei kiekon hyökkäyspään vasemmalle puolelle, josta syötti maalille edenneelle Nathan Hortonille, jolla oli helppo työ ohjata lapaan tullut syöttö maaliin. Tampan 1-3-1 ohjauspeliin organisoituneelle viisikolle tuli ilmeisesti yllätyksenä, kun Boston poikkeuksellisesti ei lyönytkään kiekkoa päätyyn vaan mursi 1-3-1 asetelman koulukirjamaisella syöttöpelillä. Boston pelasi pitkää päätyyn koko ottelun aikana 20 kertaa. Se lähti omalta puolustusalueelta HVP-lähdöillä koko ottelun aikana 8+2+17 kertaa. Molemmat joukkueet puolustivat oman maalin edustansa tarkasti ja se oli suurin syy siihen, että ottelussa tehtiin vain yksi maali. Maalivahtien torjunnat Tampan Roloson 38 ja Bostonin Thomas 24 kertovat sen, että Boston hallitsi kiekkoa enemmän jäähyttömässä ottelussa.

Tampa Bay pelasi muista NHL-joukkueista poiketen koko kauden nopeaa pystysuunnan jääkiekkoa ja osoitti, että jääkiekkoa voitiin pelata menestyksellä myös sen pelitavalla, kun kaikki pelaajat mukautuivat nuoren valmentajan systeemiin ja toteuttivat sitä niin hyökkäys-kuin puolustussuuntaankin. Finaaliotteluissa Boston kohtaa täysin erilaisen pelitavan Vancouverin ja mielenkiintoista on nähdä molempien joukkueiden pelisysteemit.

[DEFENCE]

Jalkapallo,rugby, jefu, koripallo, käsipallo ja jääkiekko ovat ns. "invaasiopelejä", joiden perus lainalaisuudet ovat melko universaaleja esim. pelitilanneroolit. Näissä pelissä päämäränä on voittaa tilaa kohti vastusjan maali/maalialuetta tai estää tilan voittamista omaa maalia/maalialuetta kohti. 1. tavoite on tietysti maalinteko mutta yleensä se vaati niin pallolliselta kuin pallottomalta tilan voittoa /tekemistä ensin

Amerikkalainen jalkapallo ja rugby näistä kait selkeimpänä esimerkkinä tilan voitto pelistä, jossa peliä pyritään pelaamaan eteenpäin (silloin tällöin joku puolinopea lähtö ;) )

Jalkapallossa taas esiintyy sitten enemmän tämä "invaasiopelejen" toinen tavoite eli tilan tekeminen, eli kun tilaa eteen päin ei voi voittaa, tehdään tilaa (syöttämällä alas ja/tai sivuille) sille, että voidaan voittaa tilaa eteen päin.

Jääkiekko on kait näiden kahden välimaastossa. Jääkiekossa varsinkin nousee tärkeeksi pelin jatkumo. Tästä ainakin itselleni helpoin esimerkki on viisikon tiiviys/etäisyydet. Eli esim. takakarvaus ei ole tärkeää vain puolustuksen takia vaan tärkeää myös pelin jatkumon kannalta, eli kun kiekko voitetaan takaisin hyökkääjät ovat tarpeeksi lähellä nopeaan tilan voittamiseen tai tilan tekemiseen.

Kun olen saanut nähdä näitä "Meidän Peli" luentoja niin nämä universaalit tavoitteet tai prioriteetit esiintyvät luento materiaaleissa. Ei viive, ei hidastelut ei, puolinopeat yms.jne. Rautakorpi taisi jopa sanoa että "ei ole mitään rytmejä, on vain tilan voittamista tai tilan tekemistä.

No tämä nyt oli tälläistä itsestäänselvyyksien höpöttämistä, mutta ihmiset luulee, että tämä "meidän peli" tarkoittaa pelkkää kiekon läpsyttelyä. Edelleenkin pelin lainalaisuuksien mukaan pyrkimys on pelata nopeasti eteen päin, mutta onkö viisasta pelata nopeasti ylös päin jos tuloksena on 2-4 alivoima hyökkäys? vai ottaa viisikko mukaan ja koittaa hyökätä 5-5. Ja mikä on näiden tilanteiden jatkumo? miten 2-4 saadaan hyvä puolustus jne.

[siffa]

Jalkapallossa taas esiintyy sitten enemmän tämä "invaasiopelejen" toinen tavoite eli tilan tekeminen, eli kun tilaa eteen päin ei voi voittaa, tehdään tilaa (syöttämällä alas ja/tai sivuille) sille, että voidaan voittaa tilaa eteen päin.

Karkeasti ottaen niin jalkapallossa kuin jääkiekossakin voidaan pelata aina ylöspäin tilaa voittaen omalta puolustusalueelta ja keskialueelta hyökkäyksiin lähdettäessä.

Kun olen saanut nähdä näitä "Meidän Peli" luentoja niin nämä universaalit tavoitteet tai prioriteetit esiintyvät luento materiaaleissa. Ei viive, ei hidastelut ei, puolinopeat yms.jne. Rautakorpi taisi jopa sanoa että "ei ole mitään rytmejä, on vain tilan voittamista tai tilan tekemistä.

Jääkiekkoliitto on linjannut nämä tilan voittaminen ja tilan tekeminen uusiksi hyökkäystilanteiksi. Ne sisältävät molemmat erilaisia hyökkäystapoja, jotka on hyvä nimetä vielä erikseen. En ole nähnyt Jääkiekkoliiton jakavan tilan voittamista ja tilan tekemistä osa-tilanteiksi. Urheilulehdessä on Petteri Sihvonen jakanut tilan voittamisen kahteen eri tapaan avata hyökkäys: 1) nopea hyökkäys syöttämällä välittömästi ylöspäin tai nostamalla kiekko jalalla välittömästi ylöspäin; 2) puolinopea hyökkäys on pakki-pakki syöttö ja siitä nopeaan hyökkäykseen ylöspäin. Tilan tekemisen on Sihvonen jakanut: 1) hidastelu eli pakki-pakki-pakki.. -kiekottelu ja siitä nopeasti ylöspäin; 2) viivelähtö eli maalin taakse pysähtyminen ja sieltä ylöspäin hyökkäys; 3) palauttelu eli palauttamalla kiekko omalle puolustusalueelle tai omalla puolustusalueella syöttäen tai alaspäin luistellen.

Tilan tekemisen hyökkäystavat nimesin täällä Jatkoajassa HVP-lähdöiksi, joten ne eivät ole Jääkiekkoliiton virallisia määritelmiä, mutta minusta avaavat hyvin tilan tekemisen sisältöä, joka saattaa olla vieläkin monipuolisempi. Esimerkiksi Bostonin voittaessa Tampa Bayn 7. itäisen konferenssin finaaliottelussa maalein 1-0, olisi Jääkiekkoliiton virallinen tilan tekemisen lukema 30. Kun tuo tilan tekemisen lukema tilastoidaan ja ilmoitetaan koko ottelun HVP-lukemina, niin ne ovat 8+2+20, jolloin niiden informaatioarvo on huomattavasti tarkempi.

Jukka Jalosen tekemässä pelikirjassa "Pelitavan rakentaminen ja kehittäminen" on 1. otsikon "Minkälaista peliä haluan joukkueeni pelaavan?" alla kohdat A-L ja kohdassa I on otsikko "Pelin rytmittäminen tilanteen (pelitilanne jäällä ja/tai tilanne tulostaululla) ja sen alla seuraavat tekstit:
-> puolustus: nopea paine vai alue?
-> hyökkäys: nopea vai kontrolloitu hyökkäys

Kirjoitat, että Jukka Rautakorpi TAISI jopa sanoa että "ei ole mitään rytmejä, on vain tilan voittamista tai tilan tekemistä". Hyökkäyspelin rytmittäminen on Jukka Jalosen mukaan juuri tuota, että tilanteen mukaan tilaa voitetaan tai tilaa tehdään.

No tämä nyt oli tälläistä itsestäänselvyyksien höpöttämistä, mutta ihmiset luulee, että tämä "meidän peli" tarkoittaa pelkkää kiekon läpsyttelyä. Edelleenkin pelin lainalaisuuksien mukaan pyrkimys on pelata nopeasti eteen päin, mutta onkö viisasta pelata nopeasti ylös päin jos tuloksena on 2-4 alivoima hyökkäys? vai ottaa viisikko mukaan ja koittaa hyökätä 5-5. Ja mikä on näiden tilanteiden jatkumo? miten 2-4 saadaan hyvä puolustus jne.

Jukka Jalosen "meidän pelissä" ensisijainen tarkoitus on voittaa tilaa eli pelata nopeasti ylöspäin ja karvata agressiivisesti hyökkäyspäässä. Kun ei ole järkevää voittaa tilaa, niin pelaajan on tehtävä tilaa kontrolloimalla kiekkoa hetken ajan, jotta syntyy paikka taas voittaa tilaa.

[DEFENCE]

Niin, Jalkapallossa voidaan ja pyritään voittamaan tilaa kyllä, mutta mun näppituntuma on että "pallottelua" tulee enemmän.

Siffa, poittini on että "Meidän peliä" voi pelata myös suoraviivaisemmin. Sillä ei kuitenkaan pyritä täysin sitomaan valmentajia yhteen ja samaan muottiin. Vain pelin universaalit prioriteetit ovat esillä eli:

hyökkäyspeli
1. maalinteko
2. tilan voittaminen (nopea ylös)
3. tilan tekeminen (kiekko konttrolli)
4. puolustusvalmius

puolustuspeli
1. maalinteon estäminen
2. tilan voittamisen estäminen (paine)
3. tilan tekemisen estäminen (keskusta tukkoon, ohjaaminen)
4. hyökkäysvalmius

Näihin reagointi pelitilanneroolienkautta viiveettömästi. Pelitillanne (hyökkäys-puolustus-irtokiekko) vaihtuu keskimäärin n.8 kertaa vaihdon aikana.

[siffa]

Niin, Jalkapallossa voidaan ja pyritään voittamaan tilaa kyllä, mutta mun näppituntuma on että "pallottelua" tulee enemmän.

Huippujalkapallo, kuten eilinen Barcelonan ja Manchester Unitedin ottelu, on pääosin tilan tekemistä. Tarkoitin huomautuksellani sitä, että jalkapallo on peli, jossa voidaan pelata vain pelkästään tilan voittamista puolustusalueelta ja keskialueelta lähtevissä hyökkäyksissä. Samoin jääkiekkoa voidaan pelata pelkästään nopeasti pystysuuntaan.

Siffa, poittini on että "Meidän peliä" voi pelata myös suoraviivaisemmin. Sillä ei kuitenkaan pyritä täysin sitomaan valmentajia yhteen ja samaan muottiin. Vain pelin universaalit prioriteetit ovat esillä eli:

Tätä samaa minäkin olen korostanut, kun tekemistäni HVP-tilastoista on tehty väärä johtopäätös ja luultu, että korostaisin "meidän pelin" olevan vain hidasta kontrollijääkiekkoa. Vielä kerran, "meidän peli" on nopeaa pystysuunnan jääkiekkoa pääosin ja sitä rytmitetään milloin enemmän ja milloin vähemmän HVP-hyökkäyksiinlähdöillä. Siitä olen lähes varma, että tulevina vuosina "meidän peli" valtaa tilaa yhä enemmän SM-liigassa ja Mestiksessäkin se tulee olemaan valta-asemassa parin vuoden päästä. SM-liigassa pääkaupunkiseutu (Jokerit, HIFK ja Blues) on "meidän pelin" suunnannäyttäjä tulevat vuodet, Kärpät, TPS, Pelicans, KalPa, Ässät ja HPK ovat myös sen vahvoja linnakkeita. Toivottavasti Ika Lehkonen jaksaa tehdä töitä KooKoon kanssa ja jatkaa "meidän pelillä" menestyksen hakua Mestiksessä. Onhan Ikan veli Timo Lehkonen vaikuttanut merkittävästi Jukka Jalosen apuvalmentajana "meidän pelin" kehittämiseen.

[HN]

SM-liigassa pääkaupunkiseutu (Jokerit, HIFK ja Blues) on "meidän pelin" suunnannäyttäjä tulevat vuodet, Kärpät, TPS, Pelicans, KalPa, Ässät ja HPK ovat myös sen vahvoja linnakkeita.

En tiedä, miksi jätät tässä yhteydessä mainitsematta Juha Pajuojan ja Raimo Helmisen Ilveksen, jossa hädin tuskin 20-vuotiaat puolustajaraakileet ja kädettömät teemukesät - hyppäävät he tositoimiin sitten omasta harjoitusringistä, A-nuorista tai Mestis-farmista - heittelevät rinnat rottingilla pakki-pakkisyöttöjä puolustusalueella ja odottelevat päälliköinä kiekon kanssa maalin takana viisikon ryhmittymistä hyökkäysasemiin, kunnes nostavat peliä joko jalalla tai lyhyellä syötöllä.

[13th Forward]

En tiedä, miksi jätät tässä yhteydessä mainitsematta Juha Pajuojan ja Raimo Helmisen Ilveksen, jossa hädin tuskin 20-vuotiaat puolustajaraakileet ja kädettömät teemukesät - hyppäävät he tositoimiin sitten omasta harjoitusringistä, A-nuorista tai Mestis-farmista - heittelevät rinnat rottingilla pakki-pakkisyöttöjä puolustusalueella ja odottelevat päälliköinä kiekon kanssa maalin takana viisikon ryhmittymistä hyökkäysasemiin, kunnes nostavat peliä joko jalalla tai lyhyellä syötöllä.Siksi, koska Pajuojan Ilves oli ainakin viime kaudella enemmän luisteluun perustuvaa pystysuunnan jääkiekkoa, kuin oikeasti kiekkokontrollijääkiekkoa. Noihin muihin siffan luettelemiin joukkueisiin en ota kantaa, mutta toivon todellakin, että Pajuoja&Helminen-kaksikko muuttaisi joukkueen pelitapaa kiekolliseempaan suuntaan.

[HN]

Siksi, koska Pajuojan Ilves oli ainakin viime kaudella enemmän luisteluun perustuvaa pystysuunnan jääkiekkoa, kuin oikeasti kiekkokontrollijääkiekkoa.

Ilveksen peli kehittyi kauden aikana suunnitelmallisesti koko ajan kontrolloidumpaan suuntaan. Keväällä pakit kiekottelivat rohkeasti omalla alueella, ja kun Määttäsen lisäksi myös Myttynen ja Lee oppivat hakemaan kiekkoa alhaalta, nähtiin koko ajan enemmän kunnollisia, kontrolloituja hyökkäyksiä viisikkoina. Ilman näitä ei HPK:n tuhonnut karvauspeli olisi ollut mahdollista; etäisyydet olisivat venyneet liikaa.

[siffa]

Ilveksen peli kehittyi kauden aikana suunnitelmallisesti koko ajan kontrolloidumpaan suuntaan. Keväällä pakit kiekottelivat rohkeasti omalla alueella, ja kun Määttäsen lisäksi myös Myttynen ja Lee oppivat hakemaan kiekkoa alhaalta, nähtiin koko ajan enemmän kunnollisia, kontrolloituja hyökkäyksiä viisikkoina. Ilman näitä ei HPK:n tuhonnut karvauspeli olisi ollut mahdollista; etäisyydet olisivat venyneet liikaa.

Näin Ilvekseltä viime kautena vain kolme tv-peliä ja niiden perusteella en luokitellut sitä "meidän pelin" joukkueeksi. Otos on pieni, mutta vielä helmikuulla Urho tv:n ottelussa Jokereita vastaan ei kontrollikiekon lisääntyminen näkynyt Ilveksen pelitavassa. Syksyllä palataan asiaan ja peli näyttää sitten, mihin suuntaan Ilveksen pelitapaa on tuunattu. Helminen tehnee U20-päävalmentajana laurimarjamäet ja omaksuu "meidän pelin" pelitavan, mikä näkyi Bluesin pelissä koko kevään ajan menestyksenä.

[Kaukosäädin]

Juha-Pekka Hytönen kertoo Iltasanomien jutussa (http://www.iltasanomat.fi/sm-liiga/jyp-voitti-kazanin---hanskat-heiluivat-kaukalossa---katso-kuvat/art-1288411445399.html) JYPin muuttaneen peliään kiekollisempaan suuntaa. Hytönen kommentoi asiaa näin (mukana on myös monelle tuttu fraasi):

- Ollaan muutettu pelitapaa siihen suuntaan, että kiekko olisi enemmän meillä, eikä jatkuvalla prässäämisellä yritettäisi painostaa vastustajaa kiekonmenetyksiin, Hytönen sanoi.

- Pelivälinehän on vallan väline. Vielä menee hieman liialliseenkin siirtelyyn, mutta uskalletaan rohkeasti pelata tällä tyylillä.

[P.Sihvonen]

Juha-Pekka Hytönen kertoo Iltasanomien jutussa (http://www.iltasanomat.fi/sm-liiga/jyp-voitti-kazanin---hanskat-heiluivat-kaukalossa---katso-kuvat/art-1288411445399.html) JYPin muuttaneen peliään kiekollisempaan suuntaa. Hytönen kommentoi asiaa näin (mukana on myös monelle tuttu fraasi):

- Ollaan muutettu pelitapaa siihen suuntaan, että kiekko olisi enemmän meillä, eikä jatkuvalla prässäämisellä yritettäisi painostaa vastustajaa kiekonmenetyksiin, Hytönen sanoi.

- Pelivälinehän on vallan väline. Vielä menee hieman liialliseenkin siirtelyyn, mutta uskalletaan rohkeasti pelata tällä tyylillä.

Tämä on Hytöseltä mielenkiintoinen kommentti. Täytyykin pitää Dufvan JYPiä erityisen tarkasti silmällä.

Tuntuu kiistatta hyvälle, että suomalainen jääkiekkoilu "pelikirjaistuu" kausi kaudelta. Keskiössä on se, MITEN pelataan.

Johtava

[P.Sihvonen]

Eetu Huisman kirjoittaa hienosti tuossa Jatkoajan etusivun artikkelissa "Jokerit 2011–2012: Puolustustaistelusta pelaavuuteen".

Kiinnittää huomiota, että kirjoittaja lähestyy tekstissään Jokereita pelipää edellä. Se on hienoa.

Tähän tyyliin ei kirjoitettu ollenkaan joskus 2000-luvun alussa. Kehitys kehittyy.

Johtava

[Gags]

Tähän tyyliin ei kirjoitettu ollenkaan joskus 2000-luvun alussa. Kehitys kehittyy.Kirjoitus kulminoituu siihen, että hyökkäysvoittoisempaa pelityyliä kohtaan ollaan menossa, analysoitu johtavan tehtyjen maalien määrän kasvamiseen. Tehtyjen ja päästettyjen maalien eron merkitys on kuitenkin lajissa ollut oleellista jo ennen 2000-lukua.

[P.Sihvonen]

Kirjoitus kulminoituu siihen, että hyökkäysvoittoisempaa pelityyliä kohtaan ollaan menossa, analysoitu johtavan tehtyjen maalien määrän kasvamiseen. Tehtyjen ja päästettyjen maalien eron merkitys on kuitenkin lajissa ollut oleellista jo ennen 2000-lukua.

Gags, parhaalla tahdollanikaan en ymmärrä, mitä tarkoitat!? Aivan kuin suoltaisit jotain nonsenseä.

Johtava

[peruspata]

Tuntuu kiistatta hyvälle, että suomalainen jääkiekkoilu "pelikirjaistuu" kausi kaudelta. Keskiössä on se, MITEN pelataan.

Johtava

Minusta tuntuu hyvältä, että ehkä sittenkin Suomessa on löydettävissä jopa tasapaino siihen, mitä painotetaan. Melkein siteeraisin Jalosta YLEN studion Jälkiviisaista muutaman vuoden takaa; pelikirjan tulee olla kunnossa, mutta se ei ole kaikki kaikessa.

Sitoutuminen, oikeat pelaajat toteuttamaan sitä pelikirjaa, siinä nyt pari asiaa ainakin, mitkä pomminvarmasti vaikuttavat.

[Dängleri]

Juha-Pekka Hytönen kertoo Iltasanomien jutussa (http://www.iltasanomat.fi/sm-liiga/jyp-voitti-kazanin---hanskat-heiluivat-kaukalossa---katso-kuvat/art-1288411445399.html) JYPin muuttaneen peliään kiekollisempaan suuntaa.

- Pelivälinehän on vallan väline. Vielä menee hieman liialliseenkin siirtelyyn, mutta uskalletaan rohkeasti pelata tällä tyylillä.

Kuullostaa niiiiiin Pekka Virralle. Mielenkiintoista tosiaan nähdä, a) onko Dufva oikeasti lähtenyt kopioimaan kiekkokontrollia, ja b) jos on, niin miten JYP onnistuu sitä toteuttamaan.

Eniten tässä ihmetyttää toki myös se, miksi Dufva lähtee sinällään toimivaa pakettia muuttamaan... entisellä tyylillään se ehkä tappoi pelistä tunteen ja näyttävyyden, mutta olihan se kiistatta tehokasta. Jopa v:n sellaista. Tuloksena pari runkosarjanvoittoa ja mestaruutta.

[Mike Bossy]

Eniten tässä ihmetyttää toki myös se, miksi Dufva lähtee sinällään toimivaa pakettia muuttamaan... entisellä tyylillään se ehkä tappoi pelistä tunteen ja näyttävyyden, mutta olihan se kiistatta tehokasta. Jopa v:n sellaista. Tuloksena pari runkosarjanvoittoa ja mestaruutta.

No olisikohan vaikka sen takia, että parina edellisenä kautena runkosarjan voiton jälkeen loppusijoituset ovat olleet 3 ja 4? Lisäksi viime keväänä huomasi myös sen, että kun välieräsarjassa JYP ei pystynyt pitämään kiekkoa niin paljon, kuin olisi halunnut niin kiekolliset ratkaisut (syöttäminen, maalinteko yms.) alkoivat heikentyä. Varmaankin luonnollinen seuraus, mutta ehkäpä tällä muutoksella haetaan parannusta myös tähän. Itse en valitettavasti ole päässyt harjoitusotteluita katsomaan, joten tässä ollaan JP-Hytösen lausuntojen varassa, mutta olettaen, että selvä muutos on tehty niin siitä pitää antaa tunnustusta Dufvalle ja koko joukkueelle.

[Dängleri]

No olisikohan vaikka sen takia, että parina edellisenä kautena runkosarjan voiton jälkeen loppusijoituset ovat olleet 3 ja 4?

Oliko välttämättä kiinni JYP:in pelitavasta, että lento loppui aikaisessa vaiheessa playoffeja? Vai olisko syynä voinut olla esim. Bluesin suurempi nälkä voittaa otteluita,tai Bluesin parempi maalivahtipeli? Tilastojen mukaan JYP oli valtaosassa peleistä hallitsevampi osapuoli, saadeen merkittävästi enemmän maalipaikkoja, mutta Blues oli kuitenkin se, joka hakkasi kiekkoja enemmän sisään.

Toki te siellä Jykylässä tietänette parhaiten JYP:in asiat, mutta mielestäni se Dufvan sumputetaan, rouhitaan & roikutaan, ja isketään vastahyökkäyksistä - kiekko oli kaukana näyttävästä pelistä, mutta sitäkin tehokkampaa. Jopa ihailtavan tehokasta sanoisin. Tämä varsinkin kun vaa'an toisessa kupissa oli omien barcelonamainen namuttelu, joka oli liigan näyttävintä, mutta samassa suhteessa tehottominta.

[Pottakameli]

Eniten tässä ihmetyttää toki myös se, miksi Dufva lähtee sinällään toimivaa pakettia muuttamaan... entisellä tyylillään se ehkä tappoi pelistä tunteen ja näyttävyyden, mutta olihan se kiistatta tehokasta. Jopa v:n sellaista. Tuloksena pari runkosarjanvoittoa ja mestaruutta.

Ei JYP kyllä mitään viime kausien KalPaa pelaa, mutta kuten edellä sanottiin, niin haetaan vähän uusia mausteita pelaamiseen. Toki paikan tullen toteutetaan kovaa karvausta "vanhaan" tapaan. Jos joku ei toimi pelin sisällä, niin ei tarvitse hakata päätä seinään, vai mitä se Risto höpötteli radiossa?

[LaTe_Show]

Oliko välttämättä kiinni JYP:in pelitavasta, että lento loppui aikaisessa vaiheessa playoffeja? Vai olisko syynä voinut olla esim. Bluesin suurempi nälkä voittaa otteluita,tai Bluesin parempi maalivahtipeli?

Lento loppui viime kaudella ihan sen vuoksi, että joukkueen ainoa kiekkolliseen peliin kykenevä puolustaja loukkaantui Ilves-sarjassa.

[P.Sihvonen]

Lento loppui viime kaudella ihan sen vuoksi, että joukkueen ainoa kiekkolliseen peliin kykenevä puolustaja loukkaantui Ilves-sarjassa.

Tämä on väärä käsitys ja hyvin tyypillistä, kun käydään pelitapakeskustelua. Jos hyökkäyspelikirja on kunnossa, pakki kuin pakki kykenee antamaan peliä tekeviä ja edistäviä syöttöjä.
Hyvä esimerkki on Ossi Väänänen ja MM-kisat Slovakiassa. Ja eikös kulta-Leijonissa pelannut joku JYPin pakkikin - ja laittoi kiekkoa liikkeelle lavasta lapaan?

[Jyty]

Jos hyökkäyspelikirja on kunnossa, pakki kuin pakki kykenee antamaan peliä tekeviä ja edistäviä syöttöjä.
Oletko oikeasti sitä mieltä että Mikko Viitanen, Kalle Kaijonmaa tai vaikkapa Kalle Koskinen on yhtä hyvä pakki kuin Sami Vatanen?

[P.Sihvonen]

Oletko oikeasti sitä mieltä että Mikko Viitanen, Kalle Kaijonmaa tai vaikkapa Kalle Koskinen on yhtä hyvä pakki kuin Sami Vatanen?

En tietenkään ole! Enkä missään ole niin väittänytkään.
- Eikä Ossi Väänänen ole yhtä hyvä MM-kisapakki kuin Petteri Nummelin. Vaan Leijonien homma ei kaatunut, vaikka Nummelin, kiekollisesti paras pakki, joutui jättämään kisat väliin. Ei (hyökkäyspeli)sota yhtä miestä kaipaa, jos (hyökkäys)pelikirja on kunnossa. Silloin puukätisempikin pakki saa käsiinsä samettista kosketusta.

[Tarinankertoja]

Kyllähän Dufa on nähnyt, että kun pelataan pelijareita, on JYPin kiekkokontrollipelaaminen ollut puutteista. JYP voitti mestaruuden, kun sillä oli joukkueessa kiekonhallinnan poikkeusyksilö. Immonen pystyi yksin pitämään kiekkoa ja tekemään ratkaisevia siirtoja. Kun Immosen kaltaista erityisosaamista ei ollut, joutui JYP tilanteeseen, jossa tasaväkisessä ottelusarjassa joukkueena enemmän kiekkoa paremmin hallitseva joukkue voitti. Näin on käynyt parina viimekautena, ja Dufa olis huono valmentaja, jos ei näkisi, missä ongelma on ollut. Kun playoff vaiheesa tahtotasot tasaavat voimatasot ja tuomarilinja tasaa riistopelaamisen etuja.. enemmän kiekkoa pitämään tottunut joukkue voittaa. Ellei joku erikoisosaamista omaava pelaaja pysty rytmittämään peliä henkilökohtaisella taidollaan ala Immonen

JYP voi voittaa tolla rosterilla mestaruuden, mutta finaalissa pärjätäkseen joukkueen on osattava pelata sillä kiekolla koko kausi, sillä Jokerit ja IFK tekee sitä taatusti (Noh, saas nähä Matikaisen IFK)

[LaTe_Show]

Tämä on väärä käsitys ja hyvin tyypillistä, kun käydään pelitapakeskustelua. Jos hyökkäyspelikirja on kunnossa, pakki kuin pakki kykenee antamaan peliä tekeviä ja edistäviä syöttöjä.

Ehkä näin, mutta ei taida edes Suomesta löytyä montakaa pakkia, joka pystyisi korvaamaan Vatasen ylivoimaisesti tärkeintä ominaisuutta eli liikettä. Ei, vaikka kuinka olisi pelikirja paperilla kunnossa. Tämän takia Sami tuleekin hankkimaan miljooniadollareita, kun samaan aikaa nämä mikkoviitaset antaa niitä perussyöttöjä täällä Suomessa.

Eikä Ossi Väänänen ole yhtä hyvä MM-kisapakki kuin Petteri Nummelin.

Jalosella oli sentään mahdollisuus valita kenet hän ottaa tilalle, kun taas seurajoukkueiden on (pudotuspeleissä) tultava toimeen niillä ketä heillä on.

[LaTe_Show]

Ei (hyökkäyspeli)sota yhtä miestä kaipaa, jos (hyökkäys)pelikirja on kunnossa. Silloin puukätisempikin pakki saa käsiinsä samettista kosketusta.

Ai, minä kun puhuin että JYPn peli - tai ihan vaikka nyt näin sinun kielellä ilmaistuna, jotta ymmärrät: pelikirja/suunitelma A/pläni jne - kaatui Vatasen loukkaantumiseen, ja siihen ettei vaan ollut suunitelma B:tä sen varalle, niin se oli "väärin keskusteltu". Pelikirja on kokonaisuus ja siihen kuului myös Vatasen liike, ja kiekon ylöstuonti johon JYPn peli perustui isoksi osaksi.

Sanot, ettei sota yhtä miestä kaipaa, mutta joskus tämä yksi mies on vain yksilötaidoiltaansa niin ylivoimainen, että hänen panoksella on vaan enemmän merkitystä. Tämän vuoksi tosiaan toiset hankkivat niitä miljoonia ja toiset pääsevät harrastamaan lajia. Kuten varmaan itse tiedät erittäin hyvin.

Edelleenkin, parastakaan pelikirjaa ei voida toteuttaa jos ei ole tarpeeksi "käsiä tai jalkoja".

[P.Sihvonen]

Ai, minä kun puhuin että JYPn peli - tai ihan vaikka nyt näin sinun kielellä ilmaistuna, jotta ymmärrät: pelikirja/suunitelma A/pläni jne - kaatui Vatasen loukkaantumiseen, ja siihen ettei vaan ollut suunitelma B:tä sen varalle, niin se oli "väärin keskusteltu". Pelikirja on kokonaisuus ja siihen kuului myös Vatasen liike, ja kiekon ylöstuonti johon JYPn peli perustui isoksi osaksi.

Sanot, ettei sota yhtä miestä kaipaa, mutta joskus tämä yksi mies on vain yksilötaidoiltaansa niin ylivoimainen, että hänen panoksella on vaan enemmän merkitystä. Tämän vuoksi tosiaan toiset hankkivat niitä miljoonia ja toiset pääsevät harrastamaan lajia. Kuten varmaan itse tiedät erittäin hyvin.

Edelleenkin, parastakaan pelikirjaa ei voida toteuttaa jos ei ole tarpeeksi "käsiä tai jalkoja".

Olet toki kovasti oikeassa, että JYP heikkeni viime keväänä, kun Vatanen loukkaantui. Mutta silti tässä oli kyse laajemmasta asiasta eli siitä, onko JYPin muutettava pelitapaansa sen tähden, että kahtena keväänä niin kutsuttu kiekkokontrollijoukkue (TPS ja Blues) on kiskaisut jyväskyläläiset laulukuoroon. Siinä keskustelussa yksittäisen Sami Vatasen osuus on melkoisen pieni. Etenkin, kun muistaa, millaisia pelillisiä ongelmia JYPillä oli noisssa peleissä oli kautta linjan

[kesäesa]

Edelleenkin, parastakaan pelikirjaa ei voida toteuttaa jos ei ole tarpeeksi "käsiä tai jalkoja".

Ei tietenkään voi, mutta SM-liigassa on vähissä ne joukkueet joilla on varaa hommata kuusi "Vatasta" toteuttamaan sitä kiekollista taitoa vaativaa pelikirjaa.

Jos hyökkäyspelikirja on kunnossa, pakki kuin pakki kykenee antamaan peliä tekeviä ja edistäviä syöttöjä.

Nimenomaan. Tämä oli tärkeässä osassa Pekka Virran KalPassa, jossa puukätisetkin pakit laitettiin pelaamaan kiekon kanssa. Toki tämä tuotti kasaljoonittain kiekonmenetyksiä, hasardeja ja muita koomailuja kiekon kanssa, mutta pelaajien omaksuttua pelikirjan oli se erittäin näyttävän näköistä ja ajoittain jopa todella tehokasta. Onkin mielenkiintoista seurata tulevan kauden TPS:ää ja Pekka Virran pelikirjaa.

[Alvajärven Urho]

Kauden 2011 - 2012 JYP on kyllä pitkään aikaan mielenkiintoisin JYP, mitä täällä on nähty. Vaikka joukkue ei (taaskaan) paljoa muuttunut, muuttuuko JYP?

Kirjoitti P. Sihvonen mitä tahansa, JYP on pelannut runkosarjassa kaksi kautta jonkin verran myös kiekkokontrollia syöttäen myös alaspäin ja viivytellen lähtöjä oman maalin takana. Toki pyrkimys on ollut nopeaan, mutta mikäli siihen ei ole ollut mahdollisuutta (vaihto kesken, syöttösuunnat tukossa, vastustaja ahdistaa) tai halua (johtoasema, erän loppu tms.), JYP on varsinkin Vatasen tai Välivaaran jäällä ollessa hakenut vauhdin uudestaan oman maalin takaa. Jotenkin tämä on perustunut pakkien kiekolliseen taitoon enemmän kuin pelikirjaan, koska kolmospari tätä harvemmin harrasti. Ja JYP ei vienyt noita viivästettyjä lähtöjä useinkaan ylivoimahyökkäyksiksi, vaan hitaan omalla alueella syöttelyn jälkeen tehtiin nopea rytminvaihdos (Vatanen jalalla jättää 1-2 karvaajaa) tai syöttö laitaan pikakiiturille (Pihlström, Perrin) jätti 1-2 vastustajaa jälkeen. Pakonomaista ei ollut niinkään tämän nopean hyökkäyksen päättäminen laukaukseen, vaan varsin usein kiekko kuitenkin heitettiin hyökkäysalueella päätyyn, jossa oli hetkessä JYP ylivoima. Kun vastustaja reagoi tähän "väärin" (pakki irtosi maalilta kulmaan), JYP sai maalipaikan.

Ikuinen pallopelien logiikkahan menee niin, että kun joku taktinen elementti tulee uutena ja voitollisena käyttöön, kaikki alkavat jollain aikavälillä ottaa tuosta elementistä peliinsä. Pikku hiljaa tuota uutta asiaa opitaan puolustamaan, mutta se joukkue, joka pystyy tekemään uuden asian nopeiten, on vahvimmilla kun puolustava joukkue ei ehdi vielä organisoitua uuden asian torjumiseksi. Ensiksi keksitään siis uusi "juttu", sen jälkeen aletaan toteuttaa uuttta "juttua" nopeammin ja peli kehittyy. Pelin hidastaminen, jättösyötöt tai lyhytsyöttöpeli omalla alueella eivät tuo vielä yksistään yhtään maalipaikkaa, mutta ne mahdollistavat maalipaikkojen syntymisen, kun peli viedään onnistuneesti hyökkäysalueelle. JYPin haaste tulee olemaan tässä. Kahden edelliskevään pleijareissa noita hitaasta syöttelystä nopeaan hyökkäykseen kääntymisistä ei ole tullut mitään. Osittain toki siksi, että pääarkkitehdit ovat olleet rikki ja osittain siksi, että vastustajat ovat pelanneet fiksusti (passiivisesti), eivätkä ole antaneet nopean nousun/avauksen ohittaa karvaajaa.

Mitä JYP nyt sitten peliinsä tuo? Kiekkokontrollia siellä on jo ollut, mutta kontrollin jälkeen ei ole pelattu hyökkäyssuuntaan kovinkaan kontrolloidusti. Tuo taktiikka on kuitenkin tuonut kolme perättäistä runkosarjan voittoa, kun nopeus on luonut sekasortoa vastustajan päässä. Kiekkokontrollin lisääminen niin, että jollakin tapaa nuo nopeat rytminvaihdokset hyökkäyksiin lähdöissä silti joskus ovat käytössä, olisi tietysti ihanne. Mutta P. Sihvonenkin on todennut, että ei valmentaja voi opettaa joukkueelle jotain, mitä ei itse hallitse ja koe omaksi. Kokeeko RD tämän omaksi? Jotenkin on tuntunut, että nuo hidastelut ovat olleet enemmänkin kärkikentällisten omia ratkaisuja ja sitten kun tilanne on kiristynyt (tappioasema), penkiltä on tullut käsky nopeuttaa peliä, viedä sitä aggressiivisemmin hyökkäyspäätyyn. Miten nyt toimitaan tappioasemassa? Miten lähdetään tappamaan playoffs-ottelua kun 4500 jyväskyläläistä haluaa nopeaa maalia ja kiroaa kun puolustaja jää oman maalin taakse "hautomaan"? Kestääkö pää painetilanteessa olla rauhallinen ja syötellä, kun meillä kuitenkin on muutama pari liigan nopeimpiin kuuluvia jalkoja (Pihlström, Perrin, Tuppurainen, Vatanen)?

Oma veikkaukseni on, että kiekkokontrolli lisääntyy jonkin verran nimenomaan kolmos- ja nelosketjun ollessa jäällä. Runkosarjassa maltetaan pelata tätä peliä ja maalimäärät vaihtelevat reilusti enemmän kuin viime vuonna (viime vuonna ennen joulua 2,3,4 - 0,1 olisi tainnut palauttaa aika tavalla rahaa...). Välillä jäädään nollille ja välillä tehdään kuusi. Mutta mielenkiintoisin aika tulee olemaan se, kun nähdään mihin muottiin peli pistetään tiukassa paikassa? Vaaditaanko vanhasta muistista nopeaa ja vielä nopeampaa kun vastustaja ryhmittyy kilpikonnaksi, vai maltetaanko syötellä ja siirrellä niin kauan, että haluttu aukko kilpikonnaan tulee? Myös maalivahtiemme peliin tämä tulee vaikuttamaan (tietysti Heleniukselle kaikki on uutta), mutta kun kiekko on enemmän pelistä hallussa, tilanteita tulee harvemmassa. Harvat tilanteet tulee hoitaa kovalla prosentilla, joka on iso haaste.

Tämän kirjoituksen olisi voinut kirjoittaa JYP-puolellekin, mutta kun tässä nyt edellä keskusteltiin JYPin (ja sitä kautta liigan parin viime vuoden runkosarjan voittajan) pelikirjasta, laitetaan tälle puolelle sotkemaan keskustelua.

[Jyty]

Mutta silti tässä oli kyse laajemmasta asiasta eli siitä, onko JYPin muutettava pelitapaansa sen tähden, että kahtena keväänä niin kutsuttu kiekkokontrollijoukkue (TPS ja Blues) on kiskaisut jyväskyläläiset laulukuoroon. Siinä keskustelussa yksittäisen Sami Vatasen osuus on melkoisen pieni.

Ei JYPin pelitavassa mitään vikaa ollut edelliselläkään kaudella, kun TPS pieksi jyväskyläläiset semifinaaleissa. Ensinnäkin siitä keväästä kannattaa muistaa se, että Kärpät väsytti JYPin perinpohjin taistelemalla täydet seitsemän ottelua puolivälierissä. Niistä matseista kolme taisi kestää vähintään 100 minuuttia. Tämä järjetön rääkki ei voinut olla näkymättä JYPin liikkeessä verrattuna TPS:n liikkeeseen. JYPin bensa oli vähissä.

Nimittäin TPS pääsi sinä keväänä hyvinkin helpolla, koska pöllytti Lukon suoraan neljässä matsissa ilman mitään jatkoeriä. Rasitusten määrä näissä sarjoissa oli niin suuri, että jokaisen pitäisi ymmärtää niiden erilainen vaikutus ihmisvartaloon.

Ja kun vielä muistellaan Lukko-TPS tai JYP-TPS sarjaa, niin sieltä löytyy, yllätys yllätys, loistava kiekollinen puolustaja, joka dominoi näitä molempia sarjoja. Nimittäin ilman Lee Sweattin panosta TPS:ää tuskin olisi nähty edes finaaleissa.

Aasinsiltana edellisistä tähän voidaan vielä lisätä se, että Lukko oli TPS:ää vastaan juuri huono kuin oli pitkältikin yhdestä syystä. Puolustaja Tomi Pettinen joutui jo aiemmin talvella loppukauden sairaslomalle silmävamman takia. Tämäkään menetys ei voinut mennä läpi, niin ettei se näy missään. Lukon puolustus oli aivan eri tasolla Pettisen jäätyä sivuun.

Kuten Vatanen viime kaudella ja Pettinen edellisellä kaudella, niin molemmat urakoivat suuret minuutit ja olivat joukkueensa ehdotonta huippua puolustusosastolla, vaikkakin erityypin pelaajista on kysymys. Koska siirtoikkuna molemmissa tapauksissa oli jo kiinni pakin loukkaantuessa, niin korvaaja on vaan tultava niistä omista jätkistä. Ei tuollaisia kavreita niin vaan korvata, vaikka aina puhutaan että kovatkin jätkät ovat korvattavissa. SM-liiga ei ole mikään MM-kisat, jossa pelit jäävät alle kymmeneen. Kyseessä on helvetin pitkä sarja, jossa joukkueet ovat pitkään hakeneet pelisysteemiään pudotuspelikuntoon. Juuri kalkkiviivoilla kun otetaan ykköspakki siitä systeemistä sivuun, niin on täysin turhaa luulla, ettei se näy missään. Totta kait se näkyy ja valitettavasti myös erittäin kongreettisesti.

[Jyrla]

Vesa Rantanen kirjoittaa 6.9.2011 IS-veikkaajan liigaliitteessä, että "Ns. pelikirjajääkiekko, joka nyt on jo osin vanhanaikaista, kuolee pois" ja "jääkiekko palaa juurilleen, peliä pelataan enemmän tilanteen mukaan". Nämä tapahtuvat tulevaisuudessa ja osasyy on vauhdin ja yksilötaitojen kehitys, jotka vievät irti "systeemeistä".

Rantanen heittää voimakkaan haasteen keskustelulle pelitavoista. Itse en ota nyt kantaa yhtään koko asiaan.

Luin saman jutun. Olisi mielenkiintoista kuulla, millä perusteella Rantanen väittensä esittää. Nimittäin se miten hän asiaa perustelee, ei mielestäni kohtaa erityisen hyvin todellisuuden kanssa.

Onko esimerkiksi avauspelaaminen palannut (tai palaamassa) tilaan, jossa ei ole sovittuja sapluunoita, joiden mukaan lähtökohtaisesti edetään?

Tai karvauspeli siihen, että jokainen tekee, mitä parhaaksi katsoo, koska tilanteet tulevat niin nopeasti?

Itse olisin pikemminkin taipuvainen ajattelemaan, että yhteisten sopimusten merkitys korostuu, jos yksittäisen pelaajan ratkaisuun käytettävissä oleva aika vähenee.

[steepler]

En tiedä mistä Rantanen on keksinyt että pelikirjakiekkon on jo vanhanaikaistunut. Onhan se nyt nähty että sellaiset joukkueet, kuten Venäjä joissain turnauksissa, jotka ovat huonosti organisoituja ja pelaavat juuri lähinnä eri pelaajien reagoimisella ovat auttamatta ongelmissa.

En jaksa kyllä yhtään uskoa että jostain mielivaltaisesta reagoimisesta tulisi valtaava pelitapa. Tai no vaikea tietää mitä Rantanen tarkoittaa mutta jos kyse on siitä että jatkossa looraan komennettaisiin pelaajia reagoimaan, eikä esimerkiksi ohjeisteta miten, niin en jaksa sekuntiakaan usko että tälläinen valtaisi organisoidulta peliltä alaa.

[eagle]

Mielestäni Rantanen ei kyllä ihan ole totuuden kanssa tekemisissä. Pelaaja tulee tarvitsemaan jatkossakin tietyt perusohjeet(sen pelikirjan) miten pelata. Täten pelaaja osaa käyttää ominaisuuksiaan parhaiten hyödyksi. Sehän ei tarkoita että pelaajan pitäisi pelata orjallisesti kokoajan vain ja ainoastaan sen mukaan. Vaan niin että on ns. turvalliset ohjeet miten erilaisissa tilanteissa toimia. Sitten tähän päälle pelaajan pitää osata reagoida, ratkaista ongelma ja tehdä nopea, paras mahdollinen reaktio.

Toisen lajin puolelta jokainen voi miettiä miten Barcelona pelaa. Joukkue on yksi maailman parhaiten organisoiduimmista ryhmistä, vaikka samalla jokainen pelaaja käyttää kokoajan älyään kentällä. Pelaajat osaavat kokoajan reagoida erilaisiin ongelmatilanteisiin ja ratkaista niitä optimaalisella tavalla. Milloin liikkua, minne liikkua, miten liikkua. Miksi, miten ja milloin liikuttaa palloa.

Ihan samalla tavalla jääkiekossa pitää osata reagoida mikä ratkaisu milloinkin tehdä. Tämä ei varmasti tule muuttumaan jatkossakaan. Tämän pystyy valmentajat optimoimaan antamalla mahdollisimman hyvän ja sopivan ohjeistuksen toimintaan.

[Mazza]

Pelataanhan pelikirjajääkiekossakin tilanteen mukaan, koska niitä ratkaisumalleja on enemmän kuin yksi ainoa erilaisiin tilanteisiin. Esimerkiksi tilanne jossa pakki hakee selkä kentälle päin kiekkoa kulmasta, niin kyllähän se todella paljon auttaa kun mielessä on kaksi tai kolme erilaista mallia joita on harjoiteltu paljon treeneissä ja peleissä. Pelaaja tekee sitten omien kykyjensä mukaan ratkaisun mitä mallia yritetään vai joudutaanko siinä tilanteessa tekemään joku muu ratkaisu. Vaikka Sihvonen vie pelikirjauskovaisuutensa välillä yli Urheilulehdessä, niin se vasta on hölmöä lähteä sitten kilpailevassa lehdessä kirjoittamaan ettei mitään pelikirjoja tulevaisuudessa tarvita ja että sellainen ajattelu on vanhentunutta. Se on pelkkää henkilöiden välistä nokittelua joka ei ainakaan johda parempaan lätkäjournalismiin.

[Delter]

Vaikka Sihvonen vie pelikirjauskovaisuutensa välillä yli Urheilulehdessä, niin se vasta on hölmöä lähteä sitten kilpailevassa lehdessä kirjoittamaan ettei mitään pelikirjoja tulevaisuudessa tarvita ja että sellainen ajattelu on vanhentunutta. Se on pelkkää henkilöiden välistä nokittelua joka ei ainakaan johda parempaan lätkäjournalismiin.
Tällaisten provokatiivisten kirjoittelujen tarkoitus tuntuu vaan välillä olevan ihan muualla kuin laatujournalismin tekemisessä...

[Fordél]

Vaikka Sihvonen vie pelikirjauskovaisuutensa välillä yli Urheilulehdessä, niin se vasta on hölmöä lähteä sitten kilpailevassa lehdessä kirjoittamaan ettei mitään pelikirjoja tulevaisuudessa tarvita ja että sellainen ajattelu on vanhentunutta.

Niin olisihan se aika mullistavaa, että jääkiekossa ei enää käytettäisi pelitapaa ja taktiikkaa vaan pelattaisiin vailla mitään ennaltasovittuja kuvioita. Tosin lähes yhtä mullistava on Sihvosenkin toteamus, että jääkiekko on pelikirjapeli. No shit?

[LaTe_Show]

Niin olisihan se aika mullistavaa, että jääkiekossa ei enää käytettäisi pelitapaa ja taktiikkaa vaan pelattaisiin vailla mitään ennaltasovittuja kuvioita. Tosin lähes yhtä mullistava on Sihvosenkin toteamus, että jääkiekko on pelikirjapeli. No shit?

Joo, tuommoinen provosointi vielä menee täällä Jatkoajalla, mutta tulee olemaan noloa lukea näiden kahden lehdet räksytystä toisilleen tämän kauden ajan.

Surullinen tosiasia - jälleen kerran - Suomen ykköslajin journalismin tasosta.

[J.Grönvall]

Luin saman jutun. Olisi mielenkiintoista kuulla, millä perusteella Rantanen väittensä esittää. Nimittäin se miten hän asiaa perustelee, ei mielestäni kohtaa erityisen hyvin todellisuuden kanssa.

Onko esimerkiksi avauspelaaminen palannut (tai palaamassa) tilaan, jossa ei ole sovittuja sapluunoita, joiden mukaan lähtökohtaisesti edetään?

Tai karvauspeli siihen, että jokainen tekee, mitä parhaaksi katsoo, koska tilanteet tulevat niin nopeasti?

Itse olisin pikemminkin taipuvainen ajattelemaan, että yhteisten sopimusten merkitys korostuu, jos yksittäisen pelaajan ratkaisuun käytettävissä oleva aika vähenee.

Täytyy olla samaa mieltä ja odottelisin myös jotain ihan oikeaa perustelua Rantaselta. Tuo, että lätkä muuttuu tulevaisuudessa tähän suuntaan koska minä sanon niin on aika köykäinen lähtökohta.

Miksiköhän vaikkapa jalkapallossa on tehty ihan eri johtopäätös pelin nopeutuessa koko ajan? Tai ehkä maailman nopein pallopeli eli jenkkifutis joka vasta onkin pelikirjapeli, keskimäärin pelinrakentajalla on kaksi sekuntia aikaa tehdä päätös kun hänellä on pallo. Rantasen logiikalla jenkit ovat pelanneet tuollaiset sata vuotta ihan päin seiniä omaa lajiaan.

Minä en tajua, että jos Rantanen kirjoittaa jääkiekosta niin miten hän ei voi tajuta sitä, että ei se muuta mitään vaikka pelaajat ja peli kehittyvät. Järjestelmällinen pelaaminen tulee aina olemaan tehokkaampaa kuin pelkkä reagointipeli ja edelleen jos ne paremmat pelaajat pelaavat paremmilla pelikirjoilla niin se voittaa sen reagointipelin jo aivan pystyyn. Niin nopeaksi se lätkä ei kehity koskaan etteikö siellä olisi aikaa miettiäkin. Flipperit ovat sitten erikseen.

Sitten hän voisi myös ottaa kantaa siihen poistaako pelikirjapelaaminen jotenkin sen reagoinnin ja pelitilanteiden tunnistamisen jääkiekosta? Ilmeisesti hän kuvittelee näin, koska tuollaisen tulevaisuuden kuvan halusi maalailla. Eipä ole sitten paljoa jäänyt käteen. Rantasen logiikassa on nimittäin jo se perustavaa laatua oleva ongelma, että reagointipeliäkään ei voi pelata tehokkaasti ilman jonkinasteista (ja mielummin pidemmälle vietyä) organisoitua pelitapaa. Jos ei tarvittaisi kuin reagointia niin myös joukkueharjoitukset voisi käytännössä lopettaa kokonaan. Itse asiassa valmentajiakaan ei välttämättä tarvittaisi lainkaan, eikä edes taktiikkaa! Se olisi todella mullistavaa ja kyseessä olisi pelaajien peli viimeisen päälle.

No, tuntuu olevan niin alkeellinen analyysi, että eiköhän kyseessä ole vain joku provosointiyritys ja saadaan Veikkaajaa ihmisten huulille. Eiköhän Rantanen tee sen oikean juttunsa sitten vaikka seuraavaan numeroon.

[Wäinö#16]

Luulen vähän, että Rantasella on mennyt vähän termit sekaisin, eikä ole ajatellut kunnolla mitä niillä tarkoitetaan. Toki jo se on aikamoinen virhe itseään ammattilaiseksi kutsuvalta.

Salibandyn kohdalla puhutaan nykyään myös reagointipelistä ja että maailman parhaat joukkueet ovat kulkemassa siihen suuntaan. Olen ymmärtänyt, että tällöin tarkoitetaan sitä, että viisikko osaa vaihtaa pelityyliä tilanteen mukaan. Tämä ei ole kuitenkaan minusta mikään suuntaus pelikirjasta poispäin vaan yhä vaativamman pelikirjan omaksumista.

[JJLehto]

Pekka Virta, Veikkaajan nimeämä uusi soihdunkantaja, pukee sanoiksi sen oleellisimman IS kausiennakon sivulla 32:

"Jääkiekossa se totuus ei ole muuttunut vuosien varrella miksikään, että kaksikamppailut ratkaisevat useimmiten eniten. On mentävä ahtaisiin väleihin, on haluttava voittaa enemmän kuin vastustaja."

Ettei totuus unohtuisi.

Oma spekulaationi on että Rantanen pyrkii tähän ja siihen mitä St_Patrick #16 tuossa ylhäällä totetaa. Rantanen vaan pukee sen huonosti sanoiksi.

Eli jos olet kaksinkamppailuissa selvästi heikompi, niin on yksi ja sama mitä "pelikirjaa" käytät. Jos kaksinkamppailut on about tasan, niin eri pelikirjoja tilanteen mukaan (johon vaikuttaa mm. vastustaja ja sen pelikirja) fiksummin käyttävä eli reagoiva joukkue voittaa. Viivelähtö (ja niiden määrän sokea tilastointi) ei ole itseisarvo jos nopeaan hyökkäykseen on mahdollisuus (miksi lähteä viiveellä jos kaista on auki tms). Jos ei ole tilaa nopealle lähdolle, niin sitten kannattanee lähteä "voittamaan aikaa" vaikkapa viivelähdollä tai jollain muulla tilanteeseen sopivalla tavalla. Jotain tällaista oletan Rantasen tarkoittavan.

[J.Grönvall]

Pekka Virta, Veikkaajan nimeämä uusi soihdunkantaja, pukee sanoiksi sen oleellisimman IS kausiennakon sivulla 32:

"Jääkiekossa se totuus ei ole muuttunut vuosien varrella miksikään, että kaksikamppailut ratkaisevat useimmiten eniten. On mentävä ahtaisiin väleihin, on haluttava voittaa enemmän kuin vastustaja."

Ettei totuus unohtuisi.

Oma spekulaationi on että Rantanen pyrkii tähän ja siihen mitä St_Patrick #16 tuossa ylhäällä totetaa. Rantanen vaan pukee sen huonosti sanoiksi.

Rantanen kirjoittaa näin: "Ns. pelikirjajääkiekko, joka on jo nyt osin vanhanaikaista, kuolee pois". Nythän voi tapella loputtomasti mitä hän tarkoittaa pelikirjajääkiekolla. Kuitenkin aika yksiselitteisesti siinä todetaan, että systeemikiekon aika on ohi ja pelikirjajääkiekko kuolee.

Miten huonosti sitten voi pukea sanoiksi jos haluaa sanoa, että peli menee siihen, että oikeasti onkin pelikirja mutta viisikot saavat itse pelata harjoiteltujen mallien mukana tilannekohtaisen harkinnan seurauksena?

Salibandyn reagointipelin olisi ymmärtänytkin ja HIFK:han otti jo askeleita sinne suuntaan viime kaudella. Mutta sehän vasta vaatiikin pelikirjaa toimiakseen!

Jos taas johtopäätös on tuo, että ratkaisevassa osassa ovat kaksinkamppailut niin VAU! Maalintekokin sitten lienee osa tulevaisuuden jääkiekkoa ja ratkaisevaa on se kumpi tekee enemmän maaleja. Jääkiekko on koko ajan reagointia ja kaksinkamppailuiden voittamista, ei sitä pelikirja muuta miksikään.

Olisi nyt vaikka koittanut pohtia sitä onko HIFK:n viime kauden tie nyt edes tämän kauden trendi vai koittavatko valmentajat edelleen kehittää kiekkokontrollia?

Minä voin harrastelijana sitten ennustaa, että tulemme näkemään enemmän tuota Kari Jalosen HIFK:n pelikirjaa jossa joukkueella on valmius pelata sekä kiekkokontrollia, että perinteistä vastaiskukiekkoa, ehkä jopa niin kuten St.Patrick uumoili eli enää pelitapaa ei vaihdella vain vastustajan kohdalla vaan jopa pelin sisällä.

Katsotaan mitä tulee, nyt on JYPit naulattu parina viime kautena ja se pelitapa on menneen talven lumia. Sellainen systeemikiekko on kuollut, se on toki totta. Nyt jyllää luovuus joka syntyy rakenteellisesti hyvästä pelistä ja viisikosta. Tämä johtaa aikanaan automaatioon joka mahdollistaa edelleen lisää luovuutta johtuen opituista malleista ja siitä, että pelaajat pystyvät ajattelemaan siirtoja jo pidemmälle etukäteen.

Se, että tilannekohtainen reagointi viisikkotasolla tulisi mukaan ei muuta sitä, että edelleen ne viisikot tarvitsevat kuitenkin jonkun sapluunan johon vaihtavat jostain toisesta, eli sen pelikirjan. Todella vaikealta tuntuu kuvitella, että pihalätkä olisi jääkiekon tulevaisuus, mutta mahdollistahan se tietenkin on.

[JJLehto]

Rantanen kirjoittaa näin: "Ns. pelikirjajääkiekko, joka on jo nyt osin vanhanaikaista, kuolee pois". Nythän voi tapella loputtomasti mitä hän tarkoittaa pelikirjajääkiekolla. Kuitenkin aika yksiselitteisesti siinä todetaan, että systeemikiekon aika on ohi ja pelikirjajääkiekko kuolee.

Oleellista on myös lukea se mitä lukee Rantasen tekstissä pari riviä ylempänä:

"Parhaat joukkueet pystyvät pelaamaan tilan ja ajan jääkiekkoa kiekon kanssa, paineistamaan ja ylimiehittämään kiekollisena. Tulevaisuudessa...viisikoiden tilanteen mukaisen reagoinnin..."

Lehkosen Ika sanoo UL:n ennakossa sivulla 79:

"Pelaajilla on kyky vaihtaa pelitapaa vaikka viikon sisällä eri peleissä..."

ja myöhemmin sivulla 81:

"Jalosen sapluuna....Siinä pelitavassa on aina tunnistettava tilanne;isketäänkö nopealla, puolinopealla vai viiveellä."

Eli monet eri tahot puhuvat saman kaltaisista asioista. Keskiössä on kyky reagoida ja toimia tilanteen mukaan. Ei ole jumalallisia itseisarvoja (esim. viivelähtö tai kiekkokontrolli).

Silti, kuten Virta toteaa, ensin on voitettava ne kaksinkamppailut.

[J.Grönvall]

Oleellista on myös lukea se mitä lukee Rantasen tekstissä pari riviä ylempänä:

"Parhaat joukkueet pystyvät pelaamaan tilan ja ajan jääkiekkoa kiekon kanssa, paineistamaan ja ylimiehittämään kiekollisena. Tulevaisuudessa...viisikoiden tilanteen mukaisen reagoinnin..."

Lehkosen Ika sanoo UL:n ennakossa sivulla 79:

"Pelaajilla on kyky vaihtaa pelitapaa vaikka viikon sisällä eri peleissä..."

ja myöhemmin sivulla 81:

"Jalosen sapluuna....Siinä pelitavassa on aina tunnistettava tilanne;isketäänkö nopealla, puolinopealla vai viiveellä."

Eli monet eri tahot puhuvat saman kaltaisista asioista. Keskiössä on kyky reagoida ja toimia tilanteen mukaan. Ei ole jumalallisia itseisarvoja (esim. viivelähtö tai kiekkokontrolli).

Silti, kuten Virta toteaa, ensin on voitettava ne kaksinkamppailut.

Niin, edelleen ne perustelut olisi mukava saada. Irralliset kommentit sieltä täältä eivät auta yhtään, vaikka kuinka olisivatkin asiaa. Rantanen ei joko tiedä mistä kirjoittaa tai sitten tekee sen tahallaan väärin.

Lisäksi näin harrasteljiana olisi mukava lukea miten pelataan tilan ja ajan jääkiekkoa kiekollisena, sekä se miten ja miksi paineistetaan ja ylimiehitetään kiekollisena. Ja nämä siis ihan vilpittömästi kiinnostavat. Tilan voittaminen kiekon kanssa onkin uusi asia, sikäli kun tuossa nyt sitä tarkoitetaan.

Jumalallisia itseisarvoja ei ole koskaan ollutkaan, on ollut vain vääriä käsityksiä ja laiskuutta pohtia asioita. Kuten on jo sanottu niin reagointi ei ole koskaan ollut poissa lätkästä, eikä tule koskaan olemaankaan. Se on sitten jo uutta jos viisikot pystyvät tosiaan reagoimaan todella nopeasti vastustajan pelitavan muutoksiin, mutta toki se vaatii alle valtavasti harjoittelutunteja. Mutta se mitä epäilen monen ymmärtävän reagointina on ihan normaalia lätkää.

Pidättäydyn edelleen siinä, että niin kauan kuin käsitteet pelikirja, kiekkokontrolli ja viivelähtö yms aiheuttavat näin suuria vaikeuksia niin juuri niin kauan on vielä paljon tekemistä meikäläisessä kiekkokeskustelussa.

[J.Grönvall]

Kyllähän Dufa on nähnyt, että kun pelataan pelijareita, on JYPin kiekkokontrollipelaaminen ollut puutteista. JYP voitti mestaruuden, kun sillä oli joukkueessa kiekonhallinnan poikkeusyksilö. Immonen pystyi yksin pitämään kiekkoa ja tekemään ratkaisevia siirtoja....

...Ellei joku erikoisosaamista omaava pelaaja pysty rytmittämään peliä henkilökohtaisella taidollaan ala Immonen

JYP voi voittaa tolla rosterilla mestaruuden, mutta finaalissa pärjätäkseen joukkueen on osattava pelata sillä kiekolla koko kausi, sillä Jokerit ja IFK tekee sitä taatusti (Noh, saas nähä Matikaisen IFK)

Minusta tämä on juuri oikea johtopäätös ja itsekin olen siitä vähän koittanut raapustella. Siksi tuo Hytösen kommentti on hyvinkin mielenkiintoinen ja sehän on juuri sitä mitä tälläkin palstalla todettiin jo keväällä! Risto Dufva on maailmanluokan kiekkokoutsi eikä yllätä yhtään, että JYP on kehittänyt peliään.

Näin lähtökohtaisesti vain yhden Tapparan harjoitusmatsin nähneenä pidän Jokereita vahvimpana joukkueena, teoriassa. Uskon nimittäin siihen, että Westerlund on päässyt rakentamaan jo loppukaudesta hyvin toimineen puolustuspaketin päälle kiekkokontrolliin perustuvaa hyökkäyspelaamista ja Jokereiden materiaali huomioiden yhtälö vaikuttaa aivan mielettömän hyvältä. HIFK taas on toistaiseksi vielä suuri kysymysmerkki, koska vain aika näyttää oliko Bluesin muodonmuutoksen takana lopulta Lauri Marjamäki vai Petri Matikainen? Tai ehkä olisi parempi sanoa, että taktisen muutoksen takana.

Saadessaan kiekkokontrollipelaamisen sulautettua omaan pelikirjaansa tulee myös JYP olemaan äärimmäisen kova joukkue. JYP olisi dominoinut tätä sarjaa kaikki nämä vuodet jos se olisi huomannut tehdä muutoksensa jo aiemmin, sillä luisteluvoimaltaan se taitaa olla edelleen sarjan kirkkainta kärkeä. Nyt se vain luotti liikaa siihen pelkkään klassiseen "liikkeeseen" ja unohti, että lätkässä peliväline määrää aina tahdin. Ei JYPistä varmasti KalPaa tule mutta ihan pomminvarmasti kärkikahinoihin yltävä joukkue.

Itse asiassa koko liiga vaikuttaa mukavalta näin olohuonetaktikon näkökulmasta. Jokaisessa joukkueessa on meneillään oma prosessinsa, joko uuden koutsin myötä tai toisen kauden valmentajan johdolla. Liiga onkin vaikea ennustaa sillä pelaajamateriaali näyttelee ehkä vain n. 70% osuutta menestyksestä (mikä toki edelleen on paljon).

Jokereiden ohella näkisin Rauman Lukon olevan pienen pienellä etumatkalla taktisten asioiden suhteen sillä Rauli Urama aloitti uudistuksensa jo viime kaudella. Mielestäni Perttu Lindgren hyötyy tästä uudistuksesta huomattavasti ja samalla siinä hyötyy koko Lukko, koska Lindgrenin pelin taso nousee selkeästi. Kannattaa muistaa, että Lukko oli jo nyt kolmas ja Uramalla on ollut hyvää aikaa käydä läpi HIFK-sarja. Lukko rytmittänee peliään paremmin tällä kaudella.

Yhtä lailla on kiinnostavaa nähdä projektia jatkavat kakkoskoutsit Lauri Marjamäki ja Karri Kivi. Jatkavatko he samalla pelitavalla ja toisaalta miten onnistuu hyppy ykkösvalmentajaksi? Marjamäestä olen aika varma, että hän pitää oman toimivan pelikirjansa mutta Karri Kivi on minulle vielä arvoitus. Ässät on todellinen ruutitynnyri kauteen lähdettäessä enkä pitäisi ollenkaan mahdottomana jos se keikkuisi jopa neljän parhaan joukossa, mutta mestaruuteen vaaditaan se, että joukkue osaa pelata kiekolla.

Sitten vielä kaikki muut. Ehkä vahvimmille uusista koutseista nostaisin Kai Suikkasen ja Pekka Virran, koska molemmilla on paitsi huippuosaamista niin myös selkeä pelillinen identiteetti jonka voi nopeasti siirtää uuteen joukkueeseen. Myös pelaajamateriaali kohtaa molemmissa tapauksissa varsin hyvin pelitavan.

Tuomas Tuokkola on siinä mielessä uusi nimi, että "vanha" KalPa tuli tiensä päähän ja nyt on uuden aika, vaikka joukkue onkin kasattu ikäänkuin niin, että nyt jos koskaan.

Juha Pajuojan ja Raimo Helmisen Ilves on hankkinut kovan määrän taitoa alakertaan mutta minä peräänkuulutan edelleen niitä senttereitä. Nyt olisi historiallinen mahdollisuus ihan oikeasti pelata sitä Ilves-kiekkoa mutta se vaatisi yhden tai kaksi hyvää peliälykästä sentteriä.

Tappara on täydellinen kysymysmerkki edelleen alkaen Sami Hirvosen pelikirjasta ja päättyen avainpelaajiin. Pyrkimys on "kääntää peliä nopeasti" mutta se pelkästään on kovin ohkainen lähtökohta vuonna 2011. HPK ja SaiPa ovat vielä hepreaa minulle.

Kiinnostavinta on kuitenkin nähdä noiden kärkijoukkueiden pelaaminen ja myöskin se miten Kai Suikkanen ja Pelicans pärjäävät.

[Jyrla]

Yhtä lailla on kiinnostavaa nähdä projektia jatkavat kakkoskoutsit Lauri Marjamäki ja Karri Kivi. Jatkavatko he samalla pelitavalla ja toisaalta miten onnistuu hyppy ykkösvalmentajaksi? Marjamäestä olen aika varma, että hän pitää oman toimivan pelikirjansa mutta Karri Kivi on minulle vielä arvoitus. Ässät on todellinen ruutitynnyri kauteen lähdettäessä enkä pitäisi ollenkaan mahdottomana jos se keikkuisi jopa neljän parhaan joukossa, mutta mestaruuteen vaaditaan se, että joukkue osaa pelata kiekolla.

Tuomas Tuokkola on siinä mielessä uusi nimi, että "vanha" KalPa tuli tiensä päähän ja nyt on uuden aika, vaikka joukkue onkin kasattu ikäänkuin niin, että nyt jos koskaan.

Juha Pajuojan ja Raimo Helmisen Ilves on hankkinut kovan määrän taitoa alakertaan mutta minä peräänkuulutan edelleen niitä senttereitä. Nyt olisi historiallinen mahdollisuus ihan oikeasti pelata sitä Ilves-kiekkoa mutta se vaatisi yhden tai kaksi hyvää peliälykästä sentteriä.



Uskon että Karri Kivi pärjää pelikirjansa puolesta hyvin. Olen ymmärtänyt, että pelin taktinen puoli on hänen vahvuutensa. Parannettavaa löytyy eniten joukkueen sitouttamiseen ja yksittäiseen otteluun lataamisen taidoista.
Kivi on ehdottomasti mielenkiintoinen päävalmentajatulokas.

Tuokkola lähtee varmaankin liikkeelle siitä mihin Virta jäi, tuoden mukanaan omia mausteitaan. Mielenkiintoista nähdä, muuttuuko KalPan peli vieläkin syöttelevämpään tyyliin, vai pyritäänkö sitä suoraviivaistamaan.

Ilves on valinnut kasvattamisen linjan ja se näkyy erityisesti senttereissä. Herrojen Myttynen, Tuominen ja Pellinen kohdalla en ole huolissani peliälystä, mutta kokemusta ja vääntövoimaa puuttuu rutkasti. Jos Lee pysyy ehjänä, niin kynnys hankkia ykkös-kakkosketjun keskushyökkääjä on Ilveksessä uskoakseni korkealla. Toivon Ilveksen yltävän säälipleijareihin tällä kaudella. Kaikki se yli olisi plussaa.

[dana77]

Vaikka kaksinkamppailuiden voittaminen on tärkeää, niin lainatakseni Sun Tzun teosta Sodan käynnin taito "paras taistelu on sellainen jota ei koskaan käydä" (tai sinnepäin).

Hyvä joukkue pystyy ylimiehittämään puolustusalueen niin ettei siellä jouduta ollenkaan kaksintaisteluihin vaan aina on oma mies tukemassa pakkia. Ja vastaavasti hyvä joukkue pyrkii haastamaan vastustajat kaksinkamppailuihin vain halutuilla alueilla eli hyökkäyspäässä, erityisesti vastustajan maalinedustalla.

[Kaukosäädin]

tulevalla kaudella Jääkiekkolehdessä eräs analyytikko tulee seuraamaan kauden aikana eri liigajoukkuiden pelitapoja seuraavien osa-aluiden kautta:

1. Pelirytmi ja pelin virtaus
2. Pelinopeus
3. Tehokkuus maalinteko- ja maalinestopelissä
4. Henkinen vahvuus

Eli Jääkiekkolehdessä tarjolla tällä kaudella tällainen uusi, mielenkiintoinen seuraamiskohde, jota on varmasti ihan kiva lukea.

Kyseessä lienee ilmeisesti Juha Juujärvi, jota Ilves Urheilulehden mukaan istuttaa kotona täydellä palkalla. Ilmeisesti Urheilulehdellä sitten on jotain tarkempaa tietoa Juujärven ja Ilveksen välisestä sopimuksesta ja sen jatkumisesta vielä ensi kaudella... Se ainakin on varmaa, Urheilulehti saa haastajan pelin analysoinnista Jääkiekkolehden muodossa.

Tervehtitään tätä "kilpailua" siis ilolla ja jäädään odottamaan koska Sihvonen lyttää Juujärven kirjoitukset ja analyytikon lahjat.

[P.Sihvonen]

Kyseessä lienee ilmeisesti Juha Juujärvi, jota Ilves Urheilulehden mukaan istuttaa kotona täydellä palkalla. Ilmeisesti Urheilulehdellä sitten on jotain tarkempaa tietoa Juujärven ja Ilveksen välisestä sopimuksesta ja sen jatkumisesta vielä ensi kaudella... Se ainakin on varmaa, Urheilulehti saa haastajan pelin analysoinnista Jääkiekkolehden muodossa.

Tervehtitään tätä "kilpailua" siis ilolla ja jäädään odottamaan koska Sihvonen lyttää Juujärven kirjoitukset ja analyytikon lahjat.

Miksi minä lyttäisin Juujärven tekstin!? Luin sen juuri - ja sehän on aivan huikeaa pelikirjasettiä! En minä ole omalla asiallani. Alkuperäinen tavoitteeni oli olla nostamassa jääkiekkojournalismin tasoa. Parasta olisi, jos itse olisin vasta 10. paras pelitapakirjoittaja.
- Jos minuun pätee epiteetti 'johtava', niin Juujärvi olkoon 'haastava'. :)
- Juujärven näkemykset Meidän Pelistä ovat varsin briljantteja ja oivallisesti kirjoitettuja. On tämä aivan eri luokkaa kuin jonkun Vesa Rantasen pseudo-tekstit pelistä.
Johtava

[Fordél]

Eilen KooKoo-Jukurit peli erätauolla haastateltu KooKoon kakkosvalmentaja Jarno Kultanen totesi, että hänen mielestään pelitapakeskustelu on mennyt liian pitkälle ja sitä korostetaan liikaa. Jos oiekin muistan sanomisia niin Kultanen halusi valmennuksessaan painottaa esimerkiksi ryhmadynamiikkaa ja joukkuehenkeä.

Hyvä, että tasaisin väliajoin saadaan kuulla eri valmentajilta myös näitä lausuntoja, joissa tuodaan esille kuinka nykyisin korostetaan liikaa pelitapaa. Jarno Kultanen liittyi tällä lausunnolla Jukka Jalosen, Petu Matikaisen ym. ryhmään.

[steepler]

Eilen KooKoo-Jukurit peli erätauolla haastateltu KooKoon kakkosvalmentaja Jarno Kultanen totesi, että hänen mielestään pelitapakeskustelu on mennyt liian pitkälle ja sitä korostetaan liikaa.

En tiedä mikä näillä valmentajilla on motiivi näihin kommentteihin. Siis onhan se nyt vähintäänkin koomista sanoa että keskustelu on mennyt liian pitkälle. Siis mikä on parempi tilanne? Olla täysin keskustelematta?

En ihan vain ymmärrä ketä hyödyttää tukahdutta keskustelu, mahdollisesti jonkun valmentajan intresseissä se voi olla mutta ei ainakaan yleisön. No en tuota haastattelua nähnyt että vaikea nyt sanoa mitä tarkalleen tarkoitettiin, mutta jos ajatellaan vaikka tv-studio tai jotain peliin liittyvää kirjoitusta, niin on täysin luonnollista puhua tai kirjoittaa juurikin pelitavasta, koska se on se mikä on jokaiselle pelistä nähtävilllä. Puhuminen ryhmädynamiikasta on täysin eri asia koska sen arvioiminen vaatii siellä pukukopissa olemista joka ei käytännössä ole mahdollista. Toinen vaihtoehto jos pelitavasta ei keskustella on puhua puhdasta jargonia kuten joku Timo Jutila aikanaan.

Se on sitten eri asia kuka arvottaa minkäkin tärkeäksi asiaksi, mutta se että pelitavasta keskustellaan ei sinänsä liity mitenkään siihen että onko ryhmädynamiikka tärkeää vai ei.

[siffa]

Pelikirjakeskustelu on Suomen jääkiekossa vielä alullaan, joten eihän se ole vielä edes päässyt kunnolla käyntiin. Tuleva kausi nostaa pelikirjakeskustelut entistä enemmän esille, kun Fordélinkin kehuma Juha Juujärvi antaa oman panoksensa siihen. Eilisen KooKoo-Jukurit pelin mielenkiintoisin havainto oli, että Jukuri-valmentaja Pikkarainen oli valmentanut hyökkäspelin rytmittämiseen viive- hidastamis- ja palautuslähdöt. Pikkarainen on ollut tähän asti Mestiksessä erinomaisesti menestynyt nopean pystysuunnan jääkiekon valmentaja.

Fordélilta oli hyviä huomioita eilisen KooKoo-Jukurit pelin hyökkäyspään karvaamisesta, joten näitä pelikirjaelementtejä seuraavia jääkiekkokatsojia tulee vähän kerrassaan lisää.

[Fordél]

En tiedä mikä näillä valmentajilla on motiivi näihin kommentteihin. Siis onhan se nyt vähintäänkin koomista sanoa että keskustelu on mennyt liian pitkälle. Siis mikä on parempi tilanne? Olla täysin keskustelematta?

Kun en ole kukaan kyseisistä valmentajista niin en osaa sanoa tarkkaan, mutta arvelisin, että niillä vain yritettään tuoda esille pelin muitakin osa-alueita ja toivottaisiin niistä samalla tavalla kovaa keskustelua. Ei vilkas pelitapakeskustelu ole tietenkään pois muilta keskusteluilta enkä usko valmentajienkaan näin ajattelevan, mutta ehkä he vain toivovat mediankin nostavan välillä muita asioita keskusteluun.

Itse ainakin ajattelen asiasta näin ja toivon keskustelun olevan nykyistä monipuolisempaa. Jatketaan tässä ketjussa kuitenkin arvokkaita pelitapakeskusteluita.

[Fordél]

Eilisen KooKoo-Jukurit pelin mielenkiintoisin havainto oli, että Jukuri-valmentaja Pikkarainen oli valmentanut hyökkäspelin rytmittämiseen viive- hidastamis- ja palautuslähdöt. Pikkarainen on ollut tähän asti Mestiksessä erinomaisesti menestynyt nopean pystysuunnan jääkiekon valmentaja.

Tuodaan se vielä tässäkin ketjussa esille eli tilastoin eilen hyökkäyspään riistojen lisäksi myös viivelähtöjen määrää. Jukurit käytti viivelähtöjä, mutta ne olivat tasaviisikoin pelatessa valtaosiltaan vaihtojen aikana tehtyjä.

[siffa]

Tuodaan se vielä tässäkin ketjussa esille eli tilastoin eilen hyökkäyspään riistojen lisäksi myös viivelähtöjen määrää. Jukurit käytti viivelähtöjä, mutta ne olivat tasaviisikoin pelatessa valtaosiltaan vaihtojen aikana tehtyjä.

Tämä on ansiokasta pelin seurantaa. Tilastoin Jukurit-Sport viime kevään Mestisfinaalin HVP-hyökkäyksiinlähdöt. Viidessä pelissä Jukureilla oli 1 viivelähtö=maalin taakse pysähtyminen. Eilen sinä tilastoit aivan oikein viivelähtöjä Jukureilta ja ne olivat pääosin juuri noita vaihtotilanteissa tapahtuneita maalin takana seisomisia, kun viisikko vedettiin kokonaisuudessaan omaan päähän. Viime keväänä Pikkaraisen Jukurit lähti aina nopeasti ylöspäin, näin myös vaihtotilanteissa. Tarkan tilastoinnin yksi etu on siinä, että muutokset pelikirjoissa voidaan todeta. Toteankin eilisen pelin perusteella, että Pikkarainen on siirtynyt Jukka Jalosen Meidän pelin linjoille hyökkäyspelin rytmittämisessä. Kauden edetessä tullaan näkemään, onko Pikkaraisen pelikirjamuutos pysyvä vai kokeilu.

[Fordél]

Tämä on ansiokasta pelin seurantaa. Tilastoin Jukurit-Sport viime kevään Mestisfinaalin HVP-hyökkäyksiinlähdöt. Viidessä pelissä Jukureilla oli 1 viivelähtö=maalin taakse pysähtyminen. Eilen sinä tilastoit aivan oikein viivelähtöjä Jukureilta ja ne olivat pääosin juuri noita vaihtotilanteissa tapahtuneita maalin takana seisomisia, kun viisikko vedettiin kokonaisuudessaan omaan päähän. Viime keväänä Pikkaraisen Jukurit lähti aina nopeasti ylöspäin, näin myös vaihtotilanteissa. Tarkan tilastoinnin yksi etu on siinä, että muutokset pelikirjoissa voidaan todeta. Toteankin eilisen pelin perusteella, että Pikkarainen on siirtynyt Jukka Jalosen Meidän pelin linjoille hyökkäyspelin rytmittämisessä. Kauden edetessä tullaan näkemään, onko Pikkaraisen pelikirjamuutos pysyvä vai kokeilu.

Ok, tämä on hyvä tietää, että viime kaudella myös vaihtotilanteissa lähdettiin nopeasti ylöspäin. Nyt viivelähtöjä ei tullut kuin muutama kappale per erä ja mielestäni se ei vielä ole samanlaista hyökkäyspelin rytmittämistä kuin Jalosella vaan näillä kahdella on rytmittämisessä vielä selkeät erot.

Mielenkiintoinen juttu on myös se kuinka moni valmentaja on painottanut tälle kaudelle pelinopeutta. Näin ovat tehneet esimerkiksi Ika Lehkonen ja Juha Pajuoja. Esimerkiksi Lehkonen on muuttanut pelitapaansa nopeammaksi, mikä näkyy esim. hyökkäyksiinlähdöissä, joissa on jätetty kiekottelu selkeästi vähemmälle ja pyritään pelaamaan selkeästi nopeammin kiekkoa ylöspäin. Ilmeisesti tämä pelinopeus on se juttu, jota tänä vuonna painotetaan. Myös Virran TPS:kin näytti menneen tähän suuntaan eikä sekään pelaa enää samanlaiselle kiekottelulla kuin Virran KalPa. Pitäisi vielä nähdä KalPan pelaamista, jotta voisi todeta mikä siellä on tilanne ellei joku ystävällinen avaa sitä täällä.

[steepler]

Kun en ole kukaan kyseisistä valmentajista niin en osaa sanoa tarkkaan, mutta arvelisin, että niillä vain yritettään tuoda esille pelin muitakin osa-alueita ja toivottaisiin niistä samalla tavalla kovaa keskustelua.

Edelleen ongelma on siinä että jonkun joukkuehengen ja ryhmädynamiikan arvioiminen on täysin eri asia ja vaikeampaa. Pelitapa on tavallaan alastomana kaikkien edessä arvioitavana, mutta joukkuehenki ei ole.

Tässä voisi heittää vastapallon ja kysyä näiltä valmentajilta että haluavatko he lisätä joukkueen saatavuutta medialle. Päästää mediaa pukuhuoneeseen, joukkueen hengennostatuksiin tai vastaaviin tilaisuuksiin. Veikkaan että vastaus on kategorinen ei.

[dana77]

Jos oiekin muistan sanomisia niin Kultanen halusi valmennuksessaan painottaa esimerkiksi ryhmadynamiikkaa ja joukkuehenkeä.
Kukahan kerkeää ensimmäisenä avaamaan ketjun jossa arvioidaan eri SM-liigajoukkueiden ryhmädynaamikkoja ja joukkuehenkiä? Näitä tulee sitten painokkaasti kaikkien painottaa. Tulee varmaan todella jännä ja mielenkiintoinen keskustelu!

[Fordél]

Kukahan kerkeää ensimmäisenä avaamaan ketjun jossa arvioidaan eri SM-liigajoukkueiden ryhmädynaamikkoja ja joukkuehenkiä? Näitä tulee sitten painokkaasti kaikkien painottaa. Tulee varmaan todella jännä ja mielenkiintoinen keskustelu!

Mun mielestä se olisi todella mielenkiintoinen keskustelua. Valitettavasti en pääse esim. haastattelemaan pelaajia tai valmentajia ko. aiheesta, mutta onneksi näistä muistakin osa-alueista on välillä hyviä juttuja kuten esim. johtamisesta oli vähän aikaa sitten Veikkaajassa.

[aceman81]

Pelitapakeskustelu on mielestäni edennyt terveemmällä pohjalle, käsitellään pelitapoja eikä pelitavoista keskustelua. Näin Kultasen haastattelun ja heti tuumasin että siinä vähän yksinkertaistetaan asioita. Eikä siinä mitään, erilaiset näkökulmat kuuluu asiaan, ettei mene ihan hymistelyksi. Joskus näiden funktiona on olla jonkinlainen vastaisku kaikelle pelitapakeskustelulle.

Joitain vuosia takaperin keskusteluaihio oli taktiset kuviot, pelitapa vs. pelaajan kokemus pelistä. Nousi varmaan esiin pelaajahaastattelujen yhteydessä, jotka pääsäänöisesti olivat täyttä nollapuhetta. Loppuviimeksi pelaajat tekee sen työn ja voitetun pelin jälkeen fiilis on positiivinen, oli pelin taso mitä tahansa. Varmasti yksilöllistä kuinka paljon pelaajat käyttää aikaa ja voimavaroja pelitavallisten analyysien tekoon.

Tässä voisi heittää vastapallon ja kysyä näiltä valmentajilta että haluavatko he lisätä joukkueen saatavuutta medialle. Päästää mediaa pukuhuoneeseen, joukkueen hengennostatuksiin tai vastaaviin tilaisuuksiin. Veikkaan että vastaus on kategorinen ei.

Varmasti näin. Mistäköhän taas luin mielipiteen siitä, kuinka kellot rupeavat aina soimaan kun puhutaan hyvästä pukukoppipelaajasta. Tärkeä ominaisuus sinänsä, mutta täytyy siellä jäälläkin täyttää ruutunsa. Olisiko samalla lailla vanhanaikainen ja harhaanjohtava termi kuin voittamisen pelko.

[P.Sihvonen]

Edelleen ongelma on siinä että jonkun joukkuehengen ja ryhmädynamiikan arvioiminen on täysin eri asia ja vaikeampaa. Pelitapa on tavallaan alastomana kaikkien edessä arvioitavana, mutta joukkuehenki ei ole.

Tässä voisi heittää vastapallon ja kysyä näiltä valmentajilta että haluavatko he lisätä joukkueen saatavuutta medialle. Päästää mediaa pukuhuoneeseen, joukkueen hengennostatuksiin tai vastaaviin tilaisuuksiin. Veikkaan että vastaus on kategorinen ei.

Juuri näin.
Että voitaisiin arvioida joukkueiden ryhmädynamiikkaa, olisi päästävä joukkueen arkeen, sinne pukukoppiin, palavereihin ja pelimatkalle bussiin. Käytännössähän se on mahdottomuus journalistille. Jarno Kultasen olisi syytä kertoa, että miten niistä ryhmädynamiikoista oikein keskusteltaisiin.
Voin tiivistää asian virkkeellä, parilla, niin, että sitten se on sanottu: Ryhmädynamiikassa on tärkeää onnistua, mutta tulee muistaa, että yhdessäkään menestyneessä joukkueessa ei ole ollut hyvää joukkuehenkeä ilman voittoja, joiden pariin taas päästään vain voittamalla matseja voittavalla pelitavalla.
Ryhmädynamiikan kulmakivi on se, että pelaajat saavat turvan siitä, että he tietävät, MITEN pelataan. Freudin sohvalla voidaan istua maailman tappiin, jos pelin puolen laituri on karannut pakilta punaviivalle eikä sentteri ilmesty keskustaan pelattavaksi. Silloin ei synny hyvää ryhmädynamiikkaa.

[aceman81]

Ryhmädynamiikan kulmakivi on se, että pelaajat saavat turvan siitä, että he tietävät, MITEN pelataan. Freudin sohvalla voidaan istua maailman tappiin, jos pelin puolen laituri on karannut pakilta punaviivalle eikä sentteri ilmesty keskustaan pelattavaksi. Silloin ei synny hyvää ryhmädynamiikkaa.

Ymmärrän täysin mitä haet takaa. Haluaisin kysyä, onko keskivertopelaajalla jo selkärangassa tietoisuus pelin lainalaisuuksien kannalta optimaalisista harjoitteista ja systeemeistä? Millä lailla, missä ajassa pelaajat hahmoittavat/luovat suhteen valmentajan pelitavallisiin harjoitteisiin? Kyseenalaistetaanko ja aiheutetaanko kitkaa, vai miten toimitaan mikäli pelaaja katsoo harjotetteiden/pelitavan olevan käytännön, pelaajamateriaalin, menestyksen vastaista?

[Fordél]

Juuri näin.
Että voitaisiin arvioida joukkueiden ryhmädynamiikkaa, olisi päästävä joukkueen arkeen, sinne pukukoppiin, palavereihin ja pelimatkalle bussiin. Käytännössähän se on mahdottomuus journalistille. Jarno Kultasen olisi syytä kertoa, että miten niistä ryhmädynamiikoista oikein keskusteltaisiin.

P.Sihvosella on nyt tässä väärä tulkinta taustalla. Jarno Kultanen ei ole toivonut, että ryhmädynamiikasta tai joukkuehengestä keskusteltaisiin enemmmän vaan hän on valmennuksessaan painotanut näitä asioita. Pelitapakeskustelusta hän totesi, että se painottuu liikaa, mutta hän ei todennut, että juuri näistä asioista pitäisi keskustella. Itse toin taas esille ajatuksen siitä, kuinka on tärkeää keskustella myös muista asioista kuten valmentajien johtamistavoista, joista oli Veikkaajassakin mainio artikkeli joku aikaa sitten.

[P.Sihvonen]

P.Sihvosella on nyt tässä väärä tulkinta taustalla. Jarno Kultanen ei ole toivonut, että ryhmädynamiikasta tai joukkuehengestä keskusteltaisiin enemmmän vaan hän on valmennuksessaan painotanut näitä asioita. Pelitapakeskustelusta hän totesi, että se painottuu liikaa, mutta hän ei todennut, että juuri näistä asioista pitäisi keskustella. Itse toin taas esille ajatuksen siitä, kuinka on tärkeää keskustella myös muista asioista kuten valmentajien johtamistavoista, joista oli Veikkaajassakin mainio artikkeli joku aikaa sitten.

Aivan, kommentoin Kultasta hieman toisen käden tietona.

Minäkin lukisin ja kirjoittaisin mielelläni vaikkapa Suikkasen, Matikaisen ja Jalosen johtamistavoista. Mutta mitenköhän niistä saisi tietoa?

[Tarinankertoja]

Aivan, kommentoin Kultasta hieman toisen käden tietona.

Minäkin lukisin ja kirjoittaisin mielelläni vaikkapa Suikkasen, Matikaisen ja Jalosen johtamistavoista. Mutta mitenköhän niistä saisi tietoa?

heidän joukkueissaan pelanneilta pelaajilta?

Ikävä vain tuo tieto on sitten aina vanhentunutta, sillä nyt alaisuudessa pelaavat ei tietenkään ole "päätään aukomassa"

Ja tarttis haastatella tosi montaa henkilöä, sillä eihän se yksittäisen pelaajan mielipide johtamistavoista mitään kerro, mutta monen pelaajan kuvakset kertovat jo johtamistavoista ja esim sosiaalisista kyvyistä.

Päinvastoin kun lätkäjätkien keskuudessa luullaan, näitä johtamistaitoja voi myös opetella ja opiskella. siis opetella "lukemaan" ihmisten käytöstä ja mielialoja, sekä erilaisten ihmistyyppien reagointitapoja. Ja taatusti huippuvalmentajat näit opiskeleekin (mutu). jotkut on luontaisesti lahjakkaita tämmösessä, jotkut on huonoja.

Ryhmädynamiikka joukkuelajissa, jossa on jollain diktatorinen valta on nykyihmiselle kuitenkin haastava, koska mikään ”mangment by perkele" ei nykyihmiselle oikein vastaa käsitystä luotettavasta johtamistavasta (ihmisiä ne pelaajatkin vaan on)

[Fordél]

Minäkin lukisin ja kirjoittaisin mielelläni vaikkapa Suikkasen, Matikaisen ja Jalosen johtamistavoista. Mutta mitenköhän niistä saisi tietoa?

Yhden näkökulman voisi tarjota ko. valmentajat itse kertomalla oman johtamisfilosofienasa ja toisen ne pelaajat, jotka ovat tai ovat olleet heidän valmennettavinaan. Johtavana sinullahan on pääsy kaikkialle, joten ei muuta kuin tee ihmeessä aiheesta vähän tutkimusta ja juttua. Yhdistävät vielä siihen nykyisiä johtamisoppeja niin voisit saada aikaan hyvin mielenkiintoisen jutun.

[steepler]

Tässä ryhmädynamiikkakysymyksessä on myös sellainen ongelma, tai siis niiden arvioinnissa ulkompuolisten toimesta, että dynamiikkoja voi olla monia ja toimivuus voi vahdella hyvinkin paljon.

Jos ajatellaan vaikka 90-luvun Chicago Bullsin eri joukkueita, niin tuskin niissä noin pääsääntöisesti vallitsi mikään oppikirjamaisen hyvä ryhmädynamiikka. Jordan tietyllä tavalla dominoi tilannetta, kaudesta 90-91 Sam Smith on kirjoittanut loistavan kirja The Jordan Rules jossa käydään ryhmädynamiikkaakin läpi. Kaikkien joukkuetovereiden kanssa Jordan ei varmasti ollut mikään hyvä saunakaveri. Kaudeksi 95-96 Dennis Rodman liittyi joukkueeseen, hän ei ilmeisesti juurikaan muiden kanssa jutellut, mutta pelikirjan väitetysti oppi nopeammin kun kukaan muu. Kaudella 95-96 Bulls teki runkosarjan voittoennätyksen 72 voittoa ja nappasi mestaruuden, muuten 90-luvulla tuli 6 mestaruutta. Jos joku siellä oli Jordanin, Pippenin, Rodmanin ja kumppanien kanssa pukukopissa niin tuskin ryhmädynamiikasta pystyi kovin hyvin päättelemään miten peli käy, mutta Bullshan pelasi loistavaa pelikirjakoripalloa ja 90-luvun Bulls kuului kaikkien aikojen parhaisiin joukkueisiin.

Haluaisin kyllä lisätietoja siitä että pelitapakeskustelua korostetaan liikaa. Siis vieläkin esimerkiksi tv-lähetykset ovat aika pitkälti silti jargonpohjaisia. Eilen Urhotv:n lähetyksessä Toni Häppölä ensimmäisen erätauon aikana jutteli lähinnä jostain Granlundin taklauksista ja Peltosen käännöksestä, ja joistain muista yksittäisistä aiheista, mitään varsinaista pelitapaan liittyvää keskustelua ei käytä. Pelaajahaastattelutkin olivat ihan jargonia, siis ne haastattelut jotka oltiin erikseen tehty, en tarkoita erätaukohaastetteluja.

Kyllä mediassa silti mielestäni paljon keskustelu keskittyy edelleen timojutilalaisiin jargoneihin ja varsinainen pelitapakeskustelu on kuitenkin kohtuullisen poikkevaa, toki sitä onneksi jonkun verran kuitenkin on. YLE ehkä sitä eniten viljeli, kun oikeudet esimerkiksi MM-kisoihin oli.

[P.Sihvonen]

Haluaisin kyllä lisätietoja siitä että pelitapakeskustelua korostetaan liikaa. Siis vieläkin esimerkiksi tv-lähetykset ovat aika pitkälti silti jargonpohjaisia. Eilen Urhotv:n lähetyksessä Toni Häppölä ensimmäisen erätauon aikana jutteli lähinnä jostain Granlundin taklauksista ja Peltosen käännöksestä, ja joistain muista yksittäisistä aiheista, mitään varsinaista pelitapaan liittyvää keskustelua ei käytä. Pelaajahaastattelutkin olivat ihan jargonia, siis ne haastattelut jotka oltiin erikseen tehty, en tarkoita erätaukohaastetteluja.

Kyllä mediassa silti mielestäni paljon keskustelu keskittyy edelleen timojutilalaisiin jargoneihin ja varsinainen pelitapakeskustelu on kuitenkin kohtuullisen poikkevaa, toki sitä onneksi jonkun verran kuitenkin on. YLE ehkä sitä eniten viljeli, kun oikeudet esimerkiksi MM-kisoihin oli.

Jostain syystä pelitapakeskustelu käydään tällä hetkellä kokonaan joko netissä tai printtimediassa. Yksikään tv-kanava ei kiekkolähetyksissään sitä tee. Studiot ovat vain sellaista kevyttä viihdettä. Sikäli se on harmi, että tv on ylivertainen väline perata juurikin pelitapoja.
Itselläni on "pelisuunnitelma" sitä hetkeä varten, kun saan liikkuvaa pelikuvaa käyttööni joko netti-tv:ssä tai tv:ssä. Aion avata yksityiskohtaisesti katsojille Meidän pelin ja kiekkokontrollijääkiekkoa.

[Lert]

Jostain syystä pelitapakeskustelu käydään tällä hetkellä kokonaan joko netissä tai printtimediassa. Yksikään tv-kanava ei kiekkolähetyksissään sitä tee. Studiot ovat vain sellaista kevyttä viihdettä. Sikäli se on harmi, että tv on ylivertainen väline perata juurikin pelitapoja.


Luulisin, että syy on yksinkertaisesti se, että tavallista jääkiekkokansaa ei juurikaan kiinnosta kuulla pitkät lorinat pelitapakeskustelua varsinkin kun nykyisin jääkiekkoa näyttävät TV-kanavat ovat maksullisia.

[sekolust]

Itselläni on "pelisuunnitelma" sitä hetkeä varten, kun saan liikkuvaa pelikuvaa käyttööni joko netti-tv:ssä tai tv:ssä. Aion avata yksityiskohtaisesti katsojille Meidän pelin ja kiekkokontrollijääkiekkoa.

Pelin voisi avata vaikka videosarjalla Youtubeen. Kohtuullinen kamera ja "tehosteet" eivät vaadi miljoonabudjettia tai huikeita atk-taitoja ja ilmaisuus voisi hyvinkin tuoda näkyvyyttä pelikirjakeskustelulle. Normikatsoja ei ainakaan vielä perusta niin paljoa pelitavoista ja -kirjoista, että hän niitä seuraisi MM-kisojen erätauolla. Tuomo Ruutu hokemassa kanapastasta tai Hovinen larppaamassa haltijana on myyvempiä ja mediaseksikkäämpiä temppuja.

Toki tuosta ei tulisi ainakaan suoranaista korvausta tehdystä työstä, mutta harvemmin mikään asia ilman kunnon pohjustusta hyppää varjoista primetimeen, varsinkin jos ilmiön ymmärtäminen vaatii muutakin kuin nollat taulussa kaljan kittausta.

[Fordél]

Aion avata yksityiskohtaisesti katsojille Meidän pelin ja kiekkokontrollijääkiekkoa.

Et siis aio ottaa meidän vinkeistä vaaria ja tehdä juttuja muista pelin osa-alueista kuten esimerkiksi noista eri tavoista johtaa joukkuetta ja peliä?

[siffa]

Jääkiekkojoukkueen johtaminen kuuluu osana joukkueen pelikirjaan. Kultasen Jarno toi johtamisen apuvälineenä ryhmädynamiikan esille. Ei voisi kuvitella parempaa esimerkkiä ryhmädynamiikan osalta kuin mitä on jääkiekkojoukkue. Jääkiekkojoukkueen johtamisssa on aina ollut merkittävässä roolissa ryhmädynamiikka. Jääkiekkojoukkueen jäsenten (pelaajat, huoltajat, lääkärit ja valmentajat) väliset keskinäiset suhteet ja roolit ovat aina kertoneet siitä tilasta, missä joukkue on ollut.

Jääkiekkojoukkueiden ryhmädynamiikasta ovat ansioituneesti kirjoittaneet Juhani Tamminen ( viimeisin "KAUSI ELÄMÄSTÄNI") ja Raimo Summanen ("MEIDÄN PÄIVÄ"). Summasen ja Kaarina Hazardin tällä viikolla julkistama "LÄTKÄ. KIRJA URHEILUSTA" on itselläni vielä hankkimatta, mutta siihen on syytä palata ryhmädynamiikan osalta, mikäli se sitä käsittelee. Jääkiekon osalta on siis ryhmädynamiikasta kirjoitettu. Viime torstain Iltalehti kirjoitti otsikolla "SUU VAAHDOSSA" siitä, miksi siviilissä asiallinen lätkävalmentaja muuttuu huutavaksi hirviöksi. Härskeimmiksi kiekkokoutseiksi oli listattu Kari Jalonen, Raimo Summanen, Hannu Jortikka, Risto Dufva, Jukka Rautakorpi, Heikki Mälkiä ja Pekka Virta. Lista on tietysti jääkiekkotoimittaja Santtu Silvennoisen (ja Pekka Jalosen?) näkemys. Merkillepantavaa on, että listassa on kärjessä erittäin ansioituneita jääkiekkovalmentajia, joiden johtamisen tuloksena on tullut paljon menestystä niille joukkueille, joita he ovat "ryhmädynamiikanneet".

Eilen oli mielenkiintoista seurata HPK:n ja Kärppien ottelua pelitapamielessä. Molemmilla joukkueilla oli hyviä hyökkäyspelaamisen elementtejä. Paljot jäähyt, 12x2min=24min, sotkivat 5vs5 peliä ja näin myös hyökkäysten rytmittämistä. Varsinaisen peliajan molemmat maalit 1-1 pelissä tulivat suorista hyökkäyksistä omalta puolustusalueelta keskustan kautta, rintamina ja kenttä leveänä. HPK: maali alkoi palautuksesta ja viivelähdöstä. Kärppien maali alkoi puolinopeana hyökkäyksenä. Valmentajat Aravirta ja Rindell antoivat tv-kuvan mukaan lämmintä, isällistä palautetta pelaajille. Rindell toppuutteli apuvalmentaja Hirvosta, kun tämä huusi tuomareille HPK:n saamasta rangaistuksesta. Nimeäisin heidät ihmisläheisiksi, pelaajille turvallisiksi valmentajiksi. Aravirta on myös saavuttanut paljon menestystä urallaan, kuten Jukka Jalonenkin, jonka valmennustyyli on persoonallista, ryhmädynamiikkaa korostavaa johtamista.

[Jyrla]

Kävin katsomassa la 24.9 Hakametsässä Ilves-Kärpät matsin ja huomioni kiinittyi joukkueiden avauspelaamisen fundamenttaaliseen eroon.

Kärpät pyrki jatkuvasti avaamaan keskikaistalle, ja mikäli siellä ei ollut tilaa, laitaan. Ilves avasi säännönmukaisesti laitaan, vaikka keskikaistalla olisi ollut paremmassa asemassa oleva mies vapaana. Edes orastavat ajatukset keskikaistalle avaamiseen oli laskettavissa yhden käden sormilla koko ottelun aikana.

Kärpät oli läksynsä tehnyt ja käytti surutta hyväkseen Ilveksen avauspelin yksipuolisuutta. Laita oli tuokossa jatkuvasti ja varsinkin syvältä karvattaessa keskikaista oli käytännössä ilman vartiointia. Ykkönen paineisti kiekollista Ilvestä ja muut hyökkääjät olivat kumpikin oman laitansa tuntumassa odottelemassa sinne heitettävää rännikiekkoa.

En tiedä onko keskikaistalle avaaminen Ilveksessä kategorisesti kiellettyä, mutta siltä se yhden ottelun otannalla haiskahti. Eniten tässä ihmetyttää se, että Ilveksen vaihtoaitiossa seisoo Raipe, joka varmasti tietää millainen hyöty hyökkäyspelille on saada avata puolustusta säännöllisesti keskikaistan kautta.
Eikö Raipe saa suutaan auki, eikö Pajuoja välitä, vai onko laita katsottu niin paljon turvallisemmaksi paikaksi menettää kiekko, ettei keskustan kautta edes yritetä avata?

Muutamia muitakin asioita laitoin merkille, mutta edellä mainittu vei huomioni siinä määrin, ettei niistä tässä sen enempää.

[HN]

Kävin katsomassa la 24.9 Hakametsässä Ilves-Kärpät matsin ja huomioni kiinittyi joukkueiden avauspelaamisen fundamenttaaliseen eroon.

Ilveksen pelissä on tosiaan vielä melkoisia puutteita, joista toisena voisi mainita keskikaistan miehittämättömyyden hyökkäysalueella. Tämä lienee tosin ainakin osaksi seuraus avauspelin huonosta laadusta, mutta joka tapauksessa se syö hyökkäysalueen pelaamisesta vaarallisuutta. Vastustajan on helppo puolustaa sota-aluetta, kun Ilves vain kierrättää kiekkoa laidoilla, viivalla ja maalin takana ilman uhkaa keskustassa.

[George Parros]

Luulisin, että syy on yksinkertaisesti se, että tavallista jääkiekkokansaa ei juurikaan kiinnosta kuulla pitkät lorinat pelitapakeskustelua varsinkin kun nykyisin jääkiekkoa näyttävät TV-kanavat ovat maksullisia.

Nimenomaan silloinhan juuri voisi kuvitella, että jääkiekkoa katsovat enimmäkseen itse pelistä ja myös pelitapa-asioista kiinnostuneet katsojat, kun pelit ovat maksullisella kanavalla.

Vapaasti näkyvillä kanavilla tulevia pelejä seuraavat enemmän myös peliin vähemmän vihkiytymättömät, jotka tylsistyvät analyyseistä.

[Kaivanto]

Luulisin, että syy on yksinkertaisesti se, että tavallista jääkiekkokansaa ei juurikaan kiinnosta kuulla pitkät lorinat pelitapakeskustelua varsinkin kun nykyisin jääkiekkoa näyttävät TV-kanavat ovat maksullisia.

Millä perustaalla varsinkin? Tv-tuotannon kasaaminen pienimmän yhteisen nimittäjän mukaan oli ongelma ilmaiskanavilla Maikkarin aikaan. Suomi on niin pieni markkina-alue, että valtakunnallisella mainosrahoitteisella kanavalla katsojalukujen piti ylittää roimasti kiekkofanien määrä. Tämän vuoksi ohjelmista oli tehtävä vähämielistä sössötystä lapsiperheiden sunnuntai-iltapäivään.

Maksu-tv:n puolella kilpaillaan sirpaloituneemmista katsojaryhmistä kuin Maikkarilla. Kanavan maksullisuus karsii joka tapauksessa pois ne, joita laji ei kiinnosta lainkaan. Tässä kohderyhmässä syvällinen pelianalyysi lähetyksissä voi oikeasti olla myyntiargumentti.

Edit: Jaa edellä tulikin ihan sama ytimekkäämmin ja nopeammin.

[Jyrla]

Ilveksen pelissä on tosiaan vielä melkoisia puutteita, joista toisena voisi mainita keskikaistan miehittämättömyyden hyökkäysalueella. Tämä lienee tosin ainakin osaksi seuraus avauspelin huonosta laadusta, mutta joka tapauksessa se syö hyökkäysalueen pelaamisesta vaarallisuutta. Vastustajan on helppo puolustaa sota-aluetta, kun Ilves vain kierrättää kiekkoa laidoilla, viivalla ja maalin takana ilman uhkaa keskustassa.

Näetkö että Ilves pyrkisi monipuolistamaan avauspelaamistaan maltillisempaan suuntaan, vai vedetäänkö jatkossakin mahdollisimman nopeasti laidasta ylöspäin?

Nopeissa lähdöissä epäonnistuminen tarkoittaa usein tilannetta, jossa vastustaja pääsee hyökkäämään tiiviillä viisikolla levällään olevaa Ilves-viisikkoa vastaan. Jos ja kun tilanne on tämä, niin tasoitusta annetaan jokaisessa ottelussa raskaimman jälkeen.

Mielestäni joukkueen materiaali mahdollistaisi monipuolisemmankin avauspelaamisen, mutta mikä on valmennuksen kanta tilanteeseen?

[Fordél]

Laitetaan tähänkin ketjuun tänään tilastoimani jutut ottelusta Blues - SaiPa.

Tilastoin hyökkäyksessä tänään sen miten joukkueet menivät hyökkäysalueelle viidellä viittä vastaa pelaten. Kategorisoin neljä vaihtoehtoa, jotka menivät seuraavanlaisesti erittäin jaoteltuna:

I erä
1-2 kaistaa, ei kontrollia: Blues 9 ja SaiPa 12
1-2 kaistaa, kontrolloituna: Blues 9 ja SaiPa 12
3 kaistaa, ei kontrollia: Blues 1 ja SaiPa 1
3 kaistaa, kontrolloituna: Blues 4 ja SaiPa 3

II erä
1-2 kaistaa, ei kontrollia: Blues 11 ja SaiPa 5
1-2 kaistaa, kontrolloituna: Blues 5 ja SaiPa 8
3 kaistaa, ei kontrollia: Blues 4 ja SaiPa 0
3 kaistaa, kontrolloituna: Blues 7 ja SaiPa 1

III erä
1-2 kaistaa, ei kontrollia: Blues 10 ja SaiPa 8
1-2 kaistaa, kontrolloituna: Blues 7 ja SaiPa 4
3 kaistaa, ei kontrollia: Blues 4 ja SaiPa 4
3 kaistaa, kontrolloituna: Blues 1 ja SaiPa 3

Olin yllättynyt siitä kuinka vähän molemmat joukkueet pystyivät pelaamaan kunnon rintamahyökkäyksillä sisään alueelle eli kolmea kaistaa käyttäen ja kontrolloituna sisään alueelle. Blues pystyi siihen odotetusti SaiPaa enemmän, mutta yllättän paljon Blueskin heitti vain kiekkoa päätyyn ja laittoi muutaman hyökkääjän perään. Paljon pelattiin toki kontrolloituna alueelle, mutta kolmea kaistaa ei pystytty käyttämään. Aika paljon molemmat menivät hyökkäysalueelle kontrolloituna, mutta ihan ihmeellisesti yhtenä ryppäänä hyvin lähellä toisiaan. Selkeät rintamalinjat puuttuivat. Kuitenkin kun sellaisia saatiin, syntyi muutama hyvä maalintekopaikka (kunnon tekopaikait olivat tänään todella kortilla).

Uskon, että kun teen saman tilaston vaikka joulun jälkeen niin Blues on saanut hyökkäyksen ajoitukset kuntoon ja saa aikaan enemmän kontolloituja rintamahyökkäyksiä kun taas ei-kontrolloidut heitot kulmaukseen ilman kunnon sisäänajoa ovat jääneet vähemmälle.

[Fordél]

Jos pyritään objektiiviseen pelianalyysiin, tuottamaan tietoa pelin sisällöstä, ei sitä voida tehdä ennalta päätettyä ihannetta vasten. Tai voidaan toki, mutta silloin objektiivisuus katoaa heti, mikä puolestaan tarkoittaa sitä, että ei tuoteta tietoa, vaan etsitään tukiaineistoa ihanteelle. Tämäkin on tietysti ihan ok ja voi olla monella tapaa hyödyllistä, mutta kovin vakavaa analyysia se ei ole.

Ihanteita saa ja pitää olla. Ne ovat kuitenkin aina subjektiivisia ja yleistämättömissä olevia. Ei ole olemassa universaalia eikä edes yleissuomalaista jääkiekon hyökkäyspelin rakenteen ihannetta, vaikka mainitsemasi huippuvalmentajakolmikko sellaiseen perustuvan peli-identiteetin rakentamisen puolesta onkin puhunut. Ainoa yleispätevä arvo huippu-urheilussa on voittaminen.

Edes niin ei voi sanoa, että joku pelitapa olisi voittava pelitapa kontra muut pelitavat, koska tulosten takana on ääretön määrä muuttujia ja otokset aivan liian pieniä pelitapayhtäläisyyksien nostamiseksi voittavien joukkueiden tärkeimmiksi yhteisiksi nimittäjiksi ohi muiden - mahdollisesti vielä kokonaan tutkimattomienkin - tekijöiden.

Erittäin hyvää tekstiä ja ajatusta pelin analysoinnin lähtökohdista. Allekirjoitan tämän näkemyksen täysin.

Omien ihanteiden esiintuomisessahan ei ole mitään pahaa. Itse toivoisin kuitenkin analyyseissa ja kirjoituksissa enemmän objektiivisuutta eli sitä, että kerrottaisiin miten asiat ovat. Jotenkin esimerkiksi Sihvosen teksteissä tämä korostui ennen enemmän, mutta nyt viime vuosina ovat omat subjektiiviset näkemykset ja intressit vallanneet enemmän alaa, jopa liikaa. Paluu pelin ytimeen ilman sen suurempia takaa-ajatuksia olisi suotavaa.

En ymmärrä miksi pitää harrastaa tätä ns. tunneilmaston lämmittämistä. Sille en näe mitään tarvetta. Itse asiassa ilman tätä lämmittämistä, olisi näissäkin sadoissa ja tuhansissa viesteissä kirjoitettu enemmän asiasta eli pelin ytimestä kuin siitä kaikesta muusta. Tunneilmaston lämmittäminen ei siis palvele tässä kohdin pääintressiä: kehittää keskustelua ja tietoisuutta lajin pelitavoista.

No tietysti kun lehteä pitää myydä, klikkauksia on saatava niin ilmastoa on lämmitettävä, valitettavasti.

Jos ja kun puhutaan pelin sisällöstä ja tarkemmin pelitavasta sekä sen osakokonaisuuksista, tulisi myöntää, että tämä osa-alue jääkiekkoilussa on yksi tärkeä tulosten tekijä - ei sen vähempää, mutta ei myöskään enempää. Sitä, kuinka tärkeä tekijä se tarkalleen on, ei tiedetä. Siksi pelitavasta ei voida vetää lyhyellä eikä pitkällä tarkastelujaksolla suoria johtopäätöksiä akselilla voitto-häviö. On hyvä, että on analyysia ja keskustelua, joka keskittyy pelkkään pelitapaan, mutta sille ei tule pyrkiä luomaan yläasemaa suhteessa muuhun voittamisen tekijöitä luotaavaan diskurssiin. Niin toimiminen vääristää kokonaiskuvan huippu-urheilun olemuksesta ja joukkuepelin voittamisen anatomiasta.

Tässäkin on hienosti tiivistetty se keskustelu ja ajatus, joka täällä on käyty monta kertaa. Kyse on tosiaan tärkeästä osa-alueessa voiton saavuttamiseksi, mutta on mahdotonta sanoa, mitkä ne prosentit ovat. Olen niitä täällä mielenkiinnolla monesti kysynyt ja erilaisia vastauksiakin saanut. Sitten kun kysyy, että mihin prosentit perustuu niin mitään erityistä perustetta ei ole, mikä on tietysti aivan luonnollista.

Myös tämä on hyvä taas kerran tuoda esille, että pelitavasta pitää ilman muuta käydä keskustelua, mutta sitä ei tule nostaa mihinkää yläasemaan suhteessa muihin osa-alueisiin. Uskon, että juuri tätä ovat monet valmentajat tarkoittaneet ulostuloillaan, jossa ovat kriittisesti suhtautuneet nykyiseen pelitapakeskusteluun.

[J.Grönvall]

En ymmärrä miksi pitää harrastaa tätä ns. tunneilmaston lämmittämistä. Sille en näe mitään tarvetta. Itse asiassa ilman tätä lämmittämistä, olisi näissäkin sadoissa ja tuhansissa viesteissä kirjoitettu enemmän asiasta eli pelin ytimestä kuin siitä kaikesta muusta. Tunneilmaston lämmittäminen ei siis palvele tässä kohdin pääintressiä: kehittää keskustelua ja tietoisuutta lajin pelitavoista.

Sen vuoksi sitä harrastetaan, että saadaan sitä keskustelua aikaan. Helpoin tapa pitää joku asia tapetilla on juuri provosoida ja tehdä kärjistettyä johtopäätöksiä (tai väitteitä), jolloin "massa" ikäänkuin alkaa purkaa sitä asiaa ihan itsestään. Se on Fordél niin, että juuri sillä lämmittämisellä se keskustelu nimenomaan kehittyy. Jatkoaika toimii malliesimerkkinä tästä. Tietoisuus on lisääntynyt hurjasti, ainakin väittäisin näin.

Sihvonen toki harrastaa tätä mutta kirjoituksissa on löydettävissä punainen lanka, toki joskus se vaatii hieman hommia ;)


Tässäkin on hienosti tiivistetty se keskustelu ja ajatus, joka täällä on käyty monta kertaa. Kyse on tosiaan tärkeästä osa-alueessa voiton saavuttamiseksi, mutta on mahdotonta sanoa, mitkä ne prosentit ovat. Olen niitä täällä mielenkiinnolla monesti kysynyt ja erilaisia vastauksiakin saanut. Sitten kun kysyy, että mihin prosentit perustuu niin mitään erityistä perustetta ei ole, mikä on tietysti aivan luonnollista.

Myös tämä on hyvä taas kerran tuoda esille, että pelitavasta pitää ilman muuta käydä keskustelua, mutta sitä ei tule nostaa mihinkää yläasemaan suhteessa muihin osa-alueisiin. Uskon, että juuri tätä ovat monet valmentajat tarkoittaneet ulostuloillaan, jossa ovat kriittisesti suhtautuneet nykyiseen pelitapakeskusteluun.

Pelitapakeskustelu on pelitapakeskustelua ja siinä pitää pystyä pysymään. Kaikki muu on siinä keskustelussa epäolennaista ja harhaanjohtavaa. On aivan typerää käyttää valtavat määrät energiaa sen pohtimiseen montako prosenttia joku osa-alue merkitsee, koska se on aina pelkkää spekulointia ja hyvin subjektiivista. Eikä pelitapakeskustelu tarkoita sitä, että siinä nostettaisiin se johonkin yläasemaan, se on taas vain totaalisen väärin ymmärretyn asian lopputulos. Keskustelu ajautuu sivuraiteille. Enemmän tännekin vaan siffoja jotka tilastoivat ja analysoivat omalla tavallaan pelin SISÄLTÖÄ ilman puuduttavaa väittelyä makuasioista.

Siitähän nyt kai ainakin voidaan kaikki olla samaa mieltä, että pelitapoja todella esiintyy.

[dana77]

Ihan mielenkiintoinen kysymys on, että voidaanko mitään pelitapaa arvioida yksittäin, vai pitäisi se olla aina arvioituna jotain toista pelitapaa vasten? Jos yksinkertaistava esimerkkinä otetaan paperi-kivi-sakset -peli, niin mikään noista kolmesta elementistä ei ole yksinään ylivertainen, mutta jos niistä verrataan keskenään aina kahta, niin paremmuutta voidaan arvioida.

[P.Sihvonen]

Ihan mielenkiintoinen kysymys on, että voidaanko mitään pelitapaa arvioida yksittäin, vai pitäisi se olla aina arvioituna jotain toista pelitapaa vasten? Jos yksinkertaistava esimerkkinä otetaan paperi-kivi-sakset -peli, niin mikään noista kolmesta elementistä ei ole yksinään ylivertainen, mutta jos niistä verrataan keskenään aina kahta, niin paremmuutta voidaan arvioida.

Totta, analyytikon märkiä päiväunia ovat ne tapaukset, joissa joukkueiden pelitavat ovat eri koulukuntaa. Kuten vaikkapa sarjat JYP-TPS (kevät 2010) ja JYP-Blues (kevät 2011). Tai Ässät-Sport nousukarsinta, kun toinen pelaa 60 min painetta säntillisesti ja toisella peli on vain pelaajien hallussa. Tai MM-kisat Slovakiassa, kun taitavampien pelaajien Venäjä häviää Meidän Pelin Leijonille.

[Fordél]

Totta, analyytikon märkiä päiväunia ovat ne tapaukset, joissa joukkueiden pelitavat ovat eri koulukuntaa. Kuten vaikkapa sarjat JYP-TPS (kevät 2010) ja JYP-Blues (kevät 2011). Tai Ässät-Sport nousukarsinta, kun toinen pelaa 60 min painetta säntillisesti ja toisella peli on vain pelaajien hallussa. Tai MM-kisat Slovakiassa, kun taitavampien pelaajien Venäjä häviää Meidän Pelin Leijonille.

Siltikin pelitapa on vain yksi osa-alue millä voitto ratkaistaan.

Jo pelkästään tossa yhdessä viimeisessä lauseessakin tuodaan esille monta pelin osa-aluetta: yksilöiden taitotaso ja pelitapa sekä sen toteuttaminen.

Millä perusteella muuten väität, että Ässillä peli oli vain pelaajien hallussa? Näitkö sen suoraan pelistä ja jos näit niin millä perusteella? Vai pääsitkö kenties pukukoppiin tarkastelemaan tilannetta?

[P.Sihvonen]

Siltikin pelitapa on vain yksi osa-alue millä voitto ratkaistaan.

Jo pelkästään tossa yhdessä viimeisessä lauseessakin tuodaan esille monta pelin osa-aluetta: yksilöiden taitotaso ja pelitapa sekä sen toteuttaminen.

Millä perusteella muuten väität, että Ässillä peli oli vain pelaajien hallussa? Näitkö sen suoraan pelistä ja jos näit niin millä perusteella? Vai pääsitkö kenties pukukoppiin tarkastelemaan tilannetta?

Miksi edes hoet sitä, että pelitapa on vain yksi osa-alue, joka ratkaisee voiton? Hokemasi on pelkkää triviaa. Tietenkin se on vain yksi osa-alue muiden joukossa.

Pelit näyttivät, että Ässissä pelaaminen oli verrattain voimakkaasti pelajien hallussa. Sen tähden Ässät meinasi pudota. Ja ennen kuin kysyt, että miten peli näytti sen, vastaan: Ässien pelaajien keskeiset teot jäällä varioituivat niin voimakkaasti ottelujen ja erien ja jopa vaihtojen sisällä, että siitä oli helppo analyytikon päätellä, ettei kyse ollut pelikirjajääkiekosta etenkään hyökkäämisen osalta. Puolustamista Alpo Suhonen organisoi sarjan aikana. Mutta sitäkin vasta enemmän sarjan loppua kohti. Juhani Tamminen ja Sport olivat lyödä liigasta ulos Alpo Suhosen ja Ässät. Syy oli pelikirjaerossa.

Johtava

[Fordél]

Miksi edes hoet sitä, että pelitapa on vain yksi osa-alue, joka ratkaisee voiton? Hokemasi on pelkkää triviaa. Tietenkin se on vain yksi osa-alue muiden joukossa.

Päästäkseni tavoitteisiini kiihdytän tarkoituksella tunneilmastoa.

Pelit näyttivät, että Ässissä pelaaminen oli verrattain voimakkaasti pelajien hallussa. Sen tähden Ässät meinasi pudota. Ja ennen kuin kysyt, että miten peli näytti sen, vastaan: Ässien pelaajien keskeiset teot jäällä varioituivat niin voimakkaasti ottelujen ja erien ja jopa vaihtojen sisällä, että siitä oli helppo analyytikon päätellä, ettei kyse ollut pelikirjajääkiekosta etenkään hyökkäämisen osalta. Puolustamista Alpo Suhonen organisoi sarjan aikana. Mutta sitäkin vasta enemmän sarjan loppua kohti. Juhani Tamminen ja Sport olivat lyödä liigasta ulos Alpo Suhosen ja Ässät. Syy oli pelikirjaerossa.

Kiitos hyvästä vastauksesta. Vielä sen verran kysyn, että oliko syy vain ja ainostaan pelitavoissa vai osaatko arvioida myös muiden pelin osa-alueiden vaikutusta lopputulokseen tai vaikka siihen, miten molemmat joukkueet kykenivät toteuttamaan pelitapaa?

Jos kerran peli näyttää aina kaiken, se varmaan kertoo vastauksia myös muiden osa-alueiden kysymyksiin.

[P.Sihvonen]

Päästäkseni tavoitteisiini kiihdytän tarkoituksella tunneilmastoa.



Kiitos hyvästä vastauksesta. Vielä sen verran kysyn, että oliko syy vain ja ainostaan pelitavoissa vai osaatko arvioida myös muiden pelin osa-alueiden vaikutusta lopputulokseen tai vaikka siihen, miten molemmat joukkueet kykenivät toteuttamaan pelitapaa?

Jos kerran peli näyttää aina kaiken, se varmaan kertoo vastauksia myös muiden osa-alueiden kysymyksiin.

"Peli näyttää aina kaiken" - mitä se tarkoittaa?

1) Kategorisesta ilmiasustaan huolimatta tuo lausahdukseni on todelliselta olemukseltaan joustava.

2) Se ekspikoi sen, että peli näyttäisi (muka) aivan kaiken.

3) Mutta se implikoi (vain) sen, että peli näyttää aivan kaiken - mitä pelistä kannattaa ylipäätään kirjoittaa tai puhua televisiossa tai radiossa.

4) Me emme näe, miten valmentaja luo joukkueeseen ryhmädynamiikan, millaisia kehityskeskusteluja hän käy pelaajien kanssa, millaisia valmennustiiminsä kanssa, emme näe, millaista palautetta ja miten hän antaa pelaajilleen ja niin edelleen. Eli suoranaisesti peli ei tätä näytä. Siksipä on mahdotonta kirjoittaa vedenpitävästi päävalmentajien johtamistavasta.

5) Kun entinen pelikarverini ja Pelicansissa alaisuudessani pelannut sentteri Jari Kauppila sanoi minulle sitä häneltä erikseen kysymättäni, että HIFK:ssa Alpo Suohonen jätti pelaajat aivan heitteille, en lähden tuon (subjektiivisen) todistuksen perusteella kirjoittamaan uusiksi sitä kuvaa, joka meillä kaikilla on (median välityksellä) Suhosesta. En sano, että Suhonen on huono valmentamaan ihmistä, yksilöä ja niin muodoin joukkuetta. Mutta en myöskään liity siihen ylistyskuoroon, joka laulaa, että Suhonen on loistava valmentamaan pelaajia psykofyysisenä kokonaisuutena. - Me, jotka emme ole olleet Suohosen valmennuksessa tai valmentaneet hänen tiimissään, emme voi tietää muuta kuin kuulopuhteita siitä, millainen valmentaja hän tuossa suhteessa hän on. Eli on parempi, että annetaan "pelin näyttää kaikkia".

6) Entä olisiko haastateltava sitten Suhosta siitä, millainen valmentaja hän on omasta mielestään johtajaominaisuuksiensa puolesta? No, uskoako sen jälkeen Suhosta vai Kauppilaa? Ja jos juuri sillä kertaa Suhosen teoria ja käytäntö eivät olekaan kohdanneet, niin mistä se johtuu? Miten sen voisi selvittää? Suo olisi loputon. Eli jälleen, on parempi, että "peli näyttää kaiken".

7) Mitä tulee, Fordel, tarkoittamaasi Ässät - Sport -liigakarsintasarjaan, niin toki on lukuisia muitakin tekijöitä kuin pelitapa, pelisuunnitelmat ja pelikirjat, jotka vaikuttivat lopputulokseen ja siihen, että sarja oli tasainen ja lopulta Ässät sen voitti niukasti.

8) Mutta mistä ihmeestä esimerkiksi minä saisin tietää, että millaisia kehityskeskusteluja Suhonen ja vaikkapa Ässien alisuorittanut tähtipelaaja Marko Kivenmäki kävivät kauden mitaan keskenään. Vai kävivätkö ollenkaan? Ja jos kävivät, olisiko pitänyt käydä kysymässä asiasta Suhoselta vai Kivenmäeltä? Sana sanaa vastenhan se olisi setviä asiaa.

9) Toki se vaikutti, että Ässät tarpoi läpi raskaan kauden ja pelasi kaiken kukkuraksi rankat play out -pelit. Mutta sekin on vain spekulaatiota, missä määrin asetelma vaikeutti Ässiä. Ja missä määrin Sport hyöytyi, kun se oli tullut voitosta voittoon ja pääsi haastamaan henkisesti väsyneen Ässät?Asiaa on mahdoton todentaa vedenpitävästi. Peli itsessään sen sijaan on se, jota voimme lähestyä edes jotenkin objektiivisesti.

10) Mitä siitä pitää sanoa, että Ässät pelasi jo liigassa tuolla kaudella huonoa hyökkäyspelisuunnitelmaa. Oliko se vienyt pelaajien itseluottamuksen? Vai mikä teki Ässien pelaajista sellaisia alisuorittajia, mitä he olivat sarjassa?

11) Miten Ässät ja Sport harjoittelivat jäällä läpi kauden, kuka toimittaja sen pääsee näkemään? Ja olisiko ollut mahdollista seurata kummankin joukkueen harjoittelua? Miten fysiikkaharjoittelu oli organisoitu Vaasassa, entä Porissa? Olisiko pitänyt lisäksi käydä katsomassa läpi kauden myös muiden potentiaalisten liigakarsijoiden treenjä kuin Ässien ja Sportin?

12) Se kai voidaan sanoa, että Ässillä oli parempi maalivahti ja paremmat pelaajat sarjassa kuin Sportilla? Vai olivatko? Sport oli kahden sentin päässä noususta, kun kiekko kilahti putkeen Vaasassa kuudennessa ottelussa. Olen kuullut, kun Tammista haukutaan. Olen kuullut, kun Suhosta haukutaan. Molempia myös ylistetään. En jaksa uskoa, että Tamminen olisi niin paljon parempi ihmisjohtaja kuin Suhonen, että hän olisi sitä kautta saanut omista taidoiltaan huonommista pelaajista tehtyvä parempia kuin Ässien pelaajat olivat.

13) Ja niin edelleen.

- Mitä pidemmälle pohdin kaikkia muuttuvia tekijöitä, ja voit olla Fordel varma, että olen niitä pohtinut työkseni, niin sitä selvempää minulle on, että spekulaatiivisen kirjoitusotteen välttääkseni jäljelle jää kaikkein kestävin näkökulma: Antaa pelin näyttää kaikki (kaikki, mitä se voi näyttää).

[PJx]

"Peli näyttää aina kaiken"
Toki filosofisessa mielessä väite on melkoisen falski. Mikään ei takaa, että järjestelmän toiminnan voisi selvittää tarkkailemalla sitä ulkoa päin.

Miksi jääkiekkojoukkueen toiminta olisi selvitettävissä pelkistä ulkoisista signaaleista? Kysymys on kuitenkin melkoisen monimutkaisesta inhimmillisestä apparaatista.

Käsittääkseni jopa "syyn" ja vasteen erottaminen toisistaan on ei-triviaalia.

Toki, jos kontekstina on, että jääkiekko on yksinkertaisten miesten yksinkertainen peli, niin väite on hyväksyttävissä. Isommassa kuvassa suosisin kuitenkin hieman vähemmän ehdotonta ilmaisua. Yleisemminkin ottaen näin yksinkertaistettujen väitteiden yhteydessä kanttaa kytkeä käyttöön vahva filtteri, ettei vahingossa mene uskomaan sanatarkasti tuon tyyppisiä väitteitä, oli väitteen esittäjä sitten kiekkoanalyytiokko tai vaikkapa poliitikko...

[Fordél]

Mitä pidemmälle pohdin kaikkia muuttuvia tekijöitä, ja voit olla Fordel varma, että olen niitä pohtinut työkseni, niin sitä selvempää minulle on, että spekulaatiivisen kirjoitusotteen välttääkseni jäljelle jää kaikkein kestävin näkökulma: Antaa pelin näyttää kaikki (kaikki, mitä se voi näyttää).

Se voi tottakai olla kestävin näkökulma ja ainoa mihin pystyy tarttumaan vaikka taustalla olisi monia muita merkittäviä tekijöitä siihen, miltä pelaaminen lopulta kaukalossa näyttää.

Itse en ole näitä asioita pohtinut työkseni vaan ihan eri juttuja ja niistä heitän tässä muutaman ajatuksen ilmaan, jotka ehkä selventävät näkemyksiäni tai sitten eivät. Ovat ehkä liian filosofia ja teoreettisia, mutta silläkin uhalla, että pataan tulee niin koitetaan...


Ajatus 1: Pelikirja-käsitteen arvioiminen on liian pintapuolista

Tästä vuosia vallinneesta pelikirja-käsitteeseen liittyvästä juupas eipäs keskustelusta mulla herännyt ajatus, joka liittyy käsitteisiin ylipäänsä. Ajatus on, että käsitteet voivat olla tärkeämpiä sen vuoksi, mitä ne tekevät kuin mitä ne merkitsevät.

Okei, toi Nikolas Rosenin ajatus kuulostaa aluksi vähän oudolta jutulta, mutta siinä on pointtinsa, jota voidaan mun mielestä hyvin soveltaa pelikirjakeskusteluun. Pointti on se, että pelikirja on käsitteenä niin sanottu organisoiva käsite eli sillä on kyky muovata ihmisten toimintaa. Kun jokin asia nimitetään tai luokitellaan uudenlaisen käsitteen avulla, vaikuttaa se ihmisten toimintaan, ajatteluun ja saa aikaan uudenlaista olemista ja tekemisen mahdollisuuksia.

Näin ollen vaikka meillä ei ole yhteisymmärrystä pelikirja –käsitteen merkityksestä, tarkasta sisällöstä, painoarvosta jne. (tuo väittely jatkunee vuosia, kiitos Sihvosen), muokkaa pelikirja jo pelkkänä käsitteenä ihmisten toimintaa sekä ajattelua. Jo pelkästään tässä on sen tärkeys. Näin on mun mielestä käynyt tämän pelikirja -käsitteenkin kanssa. Pelikirja-käsitettäkin arvioitaessa pitäisi aina huomioida sen sisällön sijaan/lisäksi myös se, mitä kaikkea käsite on saanut aikaan. Jo pelkkä yleisen lätkäkeskustelun taso on noussut tämän käsitteen vuoksi. Uskon sen saaneen aikaan myös kehittymistä ihan ammattipuolellakin vaikka kyse ei olisi edes mistään sinänsä uudesta käsitteestä.


Ajatus 2: Pelitapa ei ole siirrettävä esine

Toisaalta mua kuitenkin häiritsee tässä pelitapa-keskustelussa se, että siinä ei ole tarpeeksi otettu huomioon sitä kuinka lopulta kyse on inhimillisestä toiminnasta. Pelitavan ylikorostaminen sopii kuin nenä päähään nykyiseen yhteiskuntaan, jossa kaikki koitetaan rationalisoida. Kuvitellaan, että niinkin monimutkainen asia kuin jääkiekkopeli ja koko sen toimintaympäristö voitaisiin jotenkin hallita esimerkiksi hyvin tarkalla etukäteissuunnittelulla. Pelitapa on tällöin se etukäteen suunniteltu strategia, joka voidaan tosta noin vaan ikään kuin esineenomaisesti siirtää ympäristöstä toiseen. Tähän rationalisointiin kuuluu myös tämä pelitapojen jonkinlainen arvottaminen keskenään.

Tottakai pelitapaa tarvitaan ja se on helkkarin tärkeä juttu. Kuitenkin toivoisin, että keskustelussa huomioitaisiin enemmän niitä muitakin juttuja kuten sitä oppimisprosessia, joka pelitavan omaksumiseen liittyy jne. Ymmärrän toki, että se voi olla mahdotonta, koska meillä ei ole esim. mahdollisuutta tarkastella miten vaikka Matikainen vie HIFK:ssa tämän oppimisprosessin läpi, mutta kuitenkin jotain keskustelua olisi aiheesta mukava käydä ja kuulla erilaisia ulostuloja. Onneksi niitä on välillä tullutkin kuten Jalosen ja kumppaneiden haastattelu uusista johtamistavoista.

No joo, mutta nämä tällaisia sovellettuja ajatuksia tuolta työelämän puolelta, joita olen päässäni pähkäilly, mutta ymmärrän kyllä jos ne eivät herätä suurta keskustelua:)

[P.Sihvonen]

Toki filosofisessa mielessä väite on melkoisen falski. Mikään ei takaa, että järjestelmän toiminnan voisi selvittää tarkkailemalla sitä ulkoa päin.

Miksi jääkiekkojoukkueen toiminta olisi selvitettävissä pelkistä ulkoisista signaaleista? Kysymys on kuitenkin melkoisen monimutkaisesta inhimmillisestä apparaatista.

Käsittääkseni jopa "syyn" ja vasteen erottaminen toisistaan on ei-triviaalia.

Toki, jos kontekstina on, että jääkiekko on yksinkertaisten miesten yksinkertainen peli, niin väite on hyväksyttävissä. Isommassa kuvassa suosisin kuitenkin hieman vähemmän ehdotonta ilmaisua. Yleisemminkin ottaen näin yksinkertaistettujen väitteiden yhteydessä kanttaa kytkeä käyttöön vahva filtteri, ettei vahingossa mene uskomaan sanatarkasti tuon tyyppisiä väitteitä, oli väitteen esittäjä sitten kiekkoanalyytiokko tai vaikkapa poliitikko...

Olen samaa mieltä. Siksi pyydänkin, että katsot, mitä tuolla edellä kirjoitin vastineessani Fordelille. Lopputulemani on: peli näyttää kaiken - mistä kannattaa ja voi kirjoittaa, jos haluaa olla edes ripauksen objektiivinen ja välttää puhdas spekulointi.

[Toni85]

Minulla olisi kysymys herra Sihvoselle (on saatettu kysyä jo aiemminkin, pahoittelut siinä tapauksessa): Jos kerta olet aina oikeassa analyyseissäsi ja sinä Johtavana jääkiekkoasiantuntijana tiedät aina, millä taktiikalla esim. Suomen maajoukkueen pitäisi lähteä peleihin, miksi olet toimittaja etkä ammattivalmentaja? Eikö sinun asiantuntemukselle olisi käyttöä SM-liigassa tai kenties jopa maajoukkueessamme? Olisiko syy kenties siinä, että peleistä on helppo kirjoittaa jälkikäteen, miten olisi pitänyt pelata? Ja joskus etukäteenkin kirjoitettaessa sattuu osumaan oikeaan ja sittenhän sillä voi paistatella. Sen sijaan pieleen menneet "analyysit" kuitataan vain olankohautuksella tai väittämällä lytätyn joukkueen muuttaneen pelityyliään tms.

[P.Sihvonen]

Minulla olisi kysymys herra Sihvoselle (on saatettu kysyä jo aiemminkin, pahoittelut siinä tapauksessa): Jos kerta olet aina oikeassa analyyseissäsi ja sinä Johtavana jääkiekkoasiantuntijana tiedät aina, millä taktiikalla esim. Suomen maajoukkueen pitäisi lähteä peleihin, miksi olet toimittaja etkä ammattivalmentaja? Eikö sinun asiantuntemukselle olisi käyttöä SM-liigassa tai kenties jopa maajoukkueessamme? Olisiko syy kenties siinä, että peleistä on helppo kirjoittaa jälkikäteen, miten olisi pitänyt pelata? Ja joskus etukäteenkin kirjoitettaessa sattuu osumaan oikeaan ja sittenhän sillä voi paistatella. Sen sijaan pieleen menneet "analyysit" kuitataan vain olankohautuksella tai väittämällä lytätyn joukkueen muuttaneen pelityyliään tms.

Tulisikohan tämä tällä tavoin muotoiltuna selväksi:

Jos olisi valittava kahdesta, eikä voisi valita kuin toisen, ja minulta kysyttäisiin, että otanko 10 vuotta päävalmentajuutta jossakin SM-liigajoukkueessa vai toiminko seuraavat 10 vuotta Urheilulehden jääkiekkoanalyytikkona, niin ei ole kahta sanaa, valitsisin Urheilulehden.

Ei minulla ole pakottavaa tarvetta valmentaa. Olen laskujeni mukaan valmentanut kymmenen kautta eri tasoilla SM-liigasta 7-vuotiaisiin poikiin. Valmentaminen on samaan aikaan taivaallista ja helveltillistä hommaa. En sulje pois valmentamista tulevaisuudessa, on jopa todennäköistä, että valmennan SM-liigassakin, mutta sen aika näyttää. Olen vapaa henkisesti sen suhteen, että valmennanko vaiko en. Minulla ei ole statuksen takia tarvetta valmentaa SM-liigassa. Ehdot, että lähtisin sinne mukaan edes apuvalmentajaksi ovat kovat ja tarkat. Olen jo saanut koutsata SM-liigassa sekä pää- että apuvalmentajana. En ollut silloin sen onnellisempi ihminen kuin nytkään. Tosin se oli upeaa aikaa, liki yhtä antoisaa kuin nykyinen työni.

Enkä suinkaan istunut 10 vuotta (viisi niistä aktiivisesti) yliopiston penkillä sen tähden, että haluaisin olla pelkästään jääkiekkovalmentaja. Valmentamisessa ei ole likikään niitä kaikkia elementtejä, joita (työ)elämältäni haluan. Suoraan sanoen jääkiekkoanalyytikon työ vastaa enemmän unelmieni ammattia kuin koutsin homma.

Johtava

[Sennin Wakizashi]

Olisiko syy kenties siinä, että peleistä on helppo kirjoittaa jälkikäteen, miten olisi pitänyt pelata?

Tottakai yleisellä tasolla peleistä on helpompaa ja järkevämpää kirjoittaa jälki- kuin etukäteen, miten olisi pitänyt pelata: sitä kutsutaan ymmärtääkseni pelitapahtuman analysoinniksi. Näistä analyyseistä organisaatio voi kaiketi parhaimmassa tapauksessa ammentaa oppia sekä haalia itselleen tietoa pelillisten virheiden ja tasapainottomuuksien korjaamista varten, eikö vain? Kyseistä oppimisprosessia kuvaa hyvin sanonta "viisas oppii muiden tekemien virheiden kautta, tavallinen ihminen omiensa, ja tyhmä ei edes niiden".

[PJx]

Olen samaa mieltä. Siksi pyydänkin, että katsot, mitä tuolla edellä kirjoitin vastineessani Fordelille. Lopputulemani on: peli näyttää kaiken - mistä kannattaa ja voi kirjoittaa, jos haluaa olla edes ripauksen objektiivinen ja välttää puhdas spekulointi.
Olin toki lukenut mainitsemasi tekstin. Taka-ajatuksena oli, että pidän keskustelun alaista jargonia ”lies-to-children” tyyppisenä ilmaisuna. Lapsilla on kuitenkin tapana oppia, jolloin ”valheidenkin” tulee kehittyä katu-uskottavuuden säilymiseksi.

Ymmärrän toki, että yleisön ollessa hyvin heterogeenistä oikeiden ilmausten löytyminen on vaikeaa, mutta esimerkiksi Aku-Ankka-nimisessä lehdessä pyritään aikuisillekin piilottamaan (hyvästä syystä) omat koukkunsa. Sanan julistaminen uppoaa nykyisin parhaiten suljettuihin yhteisöihin, jollaiseksi en toivo koko kiekkoyhteisön kehittyvän.

Toki ymmärrän, että joukkueen sisäiset asiat ovat sisäisiä asioita, josta joukkueen ulkopuolella ei kenenkään tarvitse tietää mitään. Kuitenkin näkisin mielelläni, ettei koko kiekkoyhteisö kasva tarpeettoman sisäsiittoiseksi.

[eagle]

Itse lähinnä ihmettelen että miksi tämä pelitapa-keskustelu on juuttunut pelkästään pelin avaamisen arviointiin. Eli puhutaan vain viivelähdöistä, nopeasta avaamisesta. Vähän sama kun arvioisi 100metrin juoksua vain ensimmäisen 20-30metrin perusteella. Eli kyllä eroja on, isojakin, mutta se lopun juoksun(jääkiekon tapauksessa pelin) analysointi kun unohtuu nyt melkein kokonaan, niin itse ainakin tahtoisin että siirryttäisiin puhumaan jo siitä lopusta, eikä väännettäisi vain alusta tai pelin avaamisen merkityksestä.

Jos halutaan puhua esim. kiekkokontrollista yleisellä tasolla, niin Ruotsissahan se on viety paljon pidemmälle kuin Suomessa. Ainakin nuorisomaajoukkuetasolla tämä suorastaan hyppää silmille. Voitaisiinkin jatkossa lopettaa "veikkailu" kuinka paljon pelitapa/-kirja vaikuttaa ja siirtyä miettimään sitä pelitapaa/-kirjaa laajemmin. Pidetään avauspeli osana sitä, mutta ei tehdä avauspelistä koko peliä määrittelevää tapaa/termiä.

[Fordél]

Itse lähinnä ihmettelen että miksi tämä pelitapa-keskustelu on juuttunut pelkästään pelin avaamisen arviointiin. Eli puhutaan vain viivelähdöistä, nopeasta avaamisesta. Vähän sama kun arvioisi 100metrin juoksua vain ensimmäisen 20-30metrin perusteella. Eli kyllä eroja on, isojakin, mutta se lopun juoksun(jääkiekon tapauksessa pelin) analysointi kun unohtuu nyt melkein kokonaan, niin itse ainakin tahtoisin että siirryttäisiin puhumaan jo siitä lopusta, eikä väännettäisi vain alusta tai pelin avaamisen merkityksestä.

Ehdottomasti näin, mutta uskon kyllä kaikkien tiedostavan, että nämä avausrytmit ovat vain osa hyökkäyspelaamista ja sitten on vielä puolustuspelaaminenkin jne. Keskustelu on siis tosiaan vasta alussa.

Itseäni kiinnostaa paljon se miten hyökkäysalueelle tullaan ja mitä siellä tapahtuu. Miten esim. maalipaikat syntyy? Täytyy siis tänäänkin vähän tilastoida, että miten Ilves ja Blues pelaavat itsensä hyökkäysalueelle.

[P.Sihvonen]

Itse lähinnä ihmettelen että miksi tämä pelitapa-keskustelu on juuttunut pelkästään pelin avaamisen arviointiin. Eli puhutaan vain viivelähdöistä, nopeasta avaamisesta. Vähän sama kun arvioisi 100metrin juoksua vain ensimmäisen 20-30metrin perusteella. Eli kyllä eroja on, isojakin, mutta se lopun juoksun(jääkiekon tapauksessa pelin) analysointi kun unohtuu nyt melkein kokonaan, niin itse ainakin tahtoisin että siirryttäisiin puhumaan jo siitä lopusta, eikä väännettäisi vain alusta tai pelin avaamisen merkityksestä.

Jos halutaan puhua esim. kiekkokontrollista yleisellä tasolla, niin Ruotsissahan se on viety paljon pidemmälle kuin Suomessa. Ainakin nuorisomaajoukkuetasolla tämä suorastaan hyppää silmille. Voitaisiinkin jatkossa lopettaa "veikkailu" kuinka paljon pelitapa/-kirja vaikuttaa ja siirtyä miettimään sitä pelitapaa/-kirjaa laajemmin. Pidetään avauspeli osana sitä, mutta ei tehdä avauspelistä koko peliä määrittelevää tapaa/termiä.

Kyse on siitä, että fundamentaali kysymys, pelataanko Meidän Peliä vai pystysuunnan jääkiekkoa, on vielä jäsentymättä Suomessa. Tämä pelitavallinen ero synnytetään ensisijaisesti avauspelaamisella.

Seuraava askel on sitten tutkia (tämä on jo alkanut ja keskustelu siirtyy jatkossa siihen) millaisia määrällisiä ja laadullisia hyökkäyksiä nuo kaksi eri pelitapakoulukuntaa tuottavat. Mutta siis siinäkin analyysissä on pidettävä mukana yhä ja alati avauspelaamista.

Mitä Ruotsiin tulee, niin näkemyksesi on vanhentunut. Vastaapa tähän: Miten kuvailet sitä pelitapamuutosta, mikä ruotsalaisten juniorimaajoukkueissa alkoi viime kaudella? Ja sama koskee aikuisten Tre Kronoria. Annan vinkin, uusi ruotsalainen pelitapa yhdistelee vanhoja ruotsalaisia ja pohjoisamerikkalaisia pelikirjoja. Mutta kerro sinä, eagle, miten, kun otit Ruotsin puheeksi. Ja kommentoi myös sitä, kun Ruotsissa pelaavat suomalaiset pelaajat sanovat, että SM-liigassa valmentajat ovat nykyään taktisesti valveutuneempia kuin Elitserienissä. Miten ja miltä osin näin on sinun mielestäsi, eagle?

Johtava

[eagle]

Ehdottomasti näin, mutta uskon kyllä kaikkien tiedostavan, että nämä avausrytmit ovat vain osa hyökkäyspelaamista

Niin itsekkin luulin, mutta sitten kun luin ympäri jatkoaikaa tekstejä joissa eri kirjoittajat määrittelevät koko joukkueen pelitavan pelkän avaamisen perusteella. Siis ihan koko hyökkäyksen ja sitten vielä unohtaen kokonaan puolustamisen.

Mitä Ruotsiin tulee, niin näkemyksesi on vanhentunut. Vastaapa tähän: Miten kuvailet sitä pelitapamuutosta, mikä ruotsalaisten juniorimaajoukkueissa alkoi viime kaudella? Ja sama koskee aikuisten Tre Kronoria. Annan vinkin, uusi ruotsalainen pelitapa yhdistelee vanhoja ruotsalaisia ja pohjoisamerikkalaisia pelikirjoja. Mutta kerro sinä, eagle, miten, kun otit Ruotsin puheeksi. Ja kommentoi myös sitä, kun Ruotsissa pelaavat suomalaiset pelaajat sanovat, että SM-liigassa valmentajat ovat nykyään taktisesti valveutuneempia kuin Elitserienissä. Miten ja miltä osin näin on sinun mielestäsi, eagle?

Koska seurasin viime kaudella Elitserieniä 0 ottelua, niin en ota ollenkaan kantaa tuohon miten siellä pelataan. Kaikki mitä olen nähnyt on ollut nuorten maajoukkueita/aikuisten maajoukkueita.

Eniten näistä joukkueista U-20 maajoukkuetta. Se ei luopunut oikeastaan koskaan kiekosta, vaan sitä pidettiin rohkeasti hyökkäyssinisellä(molemmin puolin), vaikka vastustajan paine olisi ollut todella kovaa. Tämän lisäksi joukkue pelasi käyttäen isoja hyökkääjiään hyvinkin suoraviivaisesti kohti maalia kun tilaa oli(tai vaikkei aina olisi ollutkaan). Vertailun vuoksi Suomi luopui aina ennen sinistä kiekosta, jos vähänkin näytti siltä ettei alueelle päästä ajamaan "rauhassa/vapaasti"(eli oli jonkunlainen riski menettää se siinä).

Itse en koe olevani jääkiekon analysoinnissa kovinkaan vahvoilla nykyisin, sen verran vähäiset ovat nykyisin ottelumäärät mitä sitä näen. Nämäkin rajoittuvat lähinnä nuorten peleihin(arvokisoissa pääpaino, jonkun verran kotimaassa) ja NHL:n. Tuollaiset asiat kuitenkin mitä U-20 MM-kisoissakin näki hyppäävät vähäisenkin kokemuksen(varsinkin kun se painottuu Suomen peleihin) kanssa silmille.

Se miksi siis tahtoisin juuri keskustelun kattavan muutakin kuin sen avauspelin ja siitä puhumisen johtuu yksinkertaisesti siitä, että kun itse ei pysty pelejä kiireiden/fokusoinnin takia katsomaan, niin olisi mukava kuulla asioista niiltä jotka sitä katsovat enemmän. Vähän samoin siis kuin joku Erkka V. avaa jalkapalloa todella hienosti "satunnaiskatsojalle", niin toivoisin että jääkiekon puolella joku tekisi sitä, ilman että yrittäisi itseä päteä, nostaa itseään jalustalle tai suoltaisi vain termistöjargonia tai sloganeita. Näin itse pääsisin paljon helpommin mukaan peliin, kun taktiset(kin) asiat aina pelissä kiinnostavat.

Eli toivoisinkin että jatkossa kaikkien jääkiekosta ammatikseen kirjoittavien/kommentoivien keskittyvän enemmän pelin oikeaan analysointiin, sen analyysin avaamiseen ns. lätkäfaneille, jotka eivät itse kuitenkaan osaa/ehdi peliä analysoida samalla tavalla. Itseäni ainakin kiinnostaisi kovasti lukea tästä "Meidän pelistä" paljon nykyistä laajemmin. Siis mitä siinä tapahtuu erilaisissa tilanteissa eri kentän osa-alueilla. Toki en odota missään tapauksessa yksittäistä kertomusta koko tapahtumasta, vaan ennemminkin että se analyysi tapahtuu pätkissä, kuitenkin kokoajan edeten. Turha juuttua siihen yhteen osa-alueeseen pysyvästi. Se että kaikki eivät ole samaa mieltä siitä että onko oikea tapa avata "meidän pelin sapluunalla" on mielestäni irrelevanttia. Se kun taas riippuu esim. joukkueesta, pelitilanteesta, vaihtoehdoista, jne. Olennaista on se mitä tapahtuu, sitten voi pohtia miten sitä voi kehittää. Eikä niinkään että onko A tapa se ainoa oikea tai B tapa se ainoa oikea.

[Fordél]

Niin itsekkin luulin, mutta sitten kun luin ympäri jatkoaikaa tekstejä joissa eri kirjoittajat määrittelevät koko joukkueen pelitavan pelkän avaamisen perusteella. Siis ihan koko hyökkäyksen ja sitten vielä unohtaen kokonaan puolustamisen.

Se on ihan totta, että keskustelu pyörii hyvin pitkälle avauspelaamisen ympärillä mikä johtunee siitä, että niihin on helppo kiinnittää huomiota. Uskon kuitenkin kaikkien silti ymmärtävän, että kyse on vain yhdestä pelitavan osa-alueesta. Olisi kuitenkin mielenkiintoista kuulla mitä tapoja on ylittää vastustajan siniviiva ja alkaa rakentaa hyökkäyspeliä. Meidän peliin kuuluu ilmeisesti kolmen kaistan käyttö ja mielellään kontrolloidusti sisään? Tarvittaessa kiekko voidaan heittää päätyyn ja pyrkiä kulmapelillä voittamaan se itselle sekä rakentaa maalipaikka.

[eagle]

Olisi kuitenkin mielenkiintoista kuulla mitä tapoja on ylittää vastustajan siniviiva ja alkaa rakentaa hyökkäyspeliä. Meidän peliin kuuluu ilmeisesti kolmen kaistan käyttö ja mielellään kontrolloidusti sisään? Tarvittaessa kiekko voidaan heittää päätyyn ja pyrkiä kulmapelillä voittamaan se itselle sekä rakentaa maalipaikka.

Tätä juuri tarkoitin. Mielestäni olisi tärkeää puhua erilaisista lähestymistavoista, niiden ilmentymisestä ja näkymisestä kentällä, eikä siitä onko joku pelitapa SE oikea tai väärä. Näitä asioitahan voi lähestyä oikeasti niin että sitä peliä avataan ja siitä puhutaan, eikä vain niin että tavoitteena on "keskustelua keskustelun vuoksi" tai "meidän jengin pelitapa on oikea teidän väärä". Eli tavoite tulisi olla "mitä oikeasti tapahtui, miksi tapahtui" eikä "oliko se oikein mitä tapahtui". Sitten kun jokaiselle haluavalle voidaan antaa eväät miettiä itse "mitä tapahtui ja miksi tapahtui", niin jokainen voi sitten yrittää päätyä siihen olikohan se nyt oikein vai väärin. Silti kun sitä absoluuttista totuutta ei ole.

[eh]

Voisi siirtää yleistä pelitapakeskustelua tuolta Sihvos-keskustelusta tänne:
Olisi kuitenkin mielenkiintoista kuulla mitä tapoja on ylittää vastustajan siniviiva ja alkaa rakentaa hyökkäyspeliä. Meidän peliin kuuluu ilmeisesti kolmen kaistan käyttö ja mielellään kontrolloidusti sisään? Tarvittaessa kiekko voidaan heittää päätyyn ja pyrkiä kulmapelillä voittamaan se itselle sekä rakentaa maalipaikka.
Nuo hyökkäyksiinlähdöt ovat ehkä sen takia melko korostuneesti esillä, että niissä peli on ikäänkuin "puhtaimmillaan". Kun kiekollinen joukkue saa ryhmittyä haluamallaan tavalla, voi siitä lukea helpoiten, minkälaista kiekkoa tämä pyrkii pelaamaan.

(Samalla tavalla vielä viitisen vuotta sitten ylikorostui puolustuspelaamisen "analysoinnissa" se, miten kiekoton joukkue lähti vastaavassa tilanteessa vastustajan hyökkäystä rikkomaan.)

Minun silmäni tämä "pelikirjakeskustelu" on avannut sille, kuinka merkittävästi joukkueen tapa hyökätä vaikuttaa siihen, kuinka valmis se on puolustamaan. Toiseen suuntaan korrelaatio ei mielestäni ole yhtä voimakas, mutta ehkä se johtuu siitä, etten osaa vielä kovin hyvin tunnistaa erilaisia oman alueen mies- ja paikkapuolustuksen variaatioita.

[siffa]

Se on ihan totta, että keskustelu pyörii hyvin pitkälle avauspelaamisen ympärillä mikä johtunee siitä, että niihin on helppo kiinnittää huomiota. Uskon kuitenkin kaikkien silti ymmärtävän, että kyse on vain yhdestä pelitavan osa-alueesta. Olisi kuitenkin mielenkiintoista kuulla mitä tapoja on ylittää vastustajan siniviiva ja alkaa rakentaa hyökkäyspeliä. Meidän peliin kuuluu ilmeisesti kolmen kaistan käyttö ja mielellään kontrolloidusti sisään? Tarvittaessa kiekko voidaan heittää päätyyn ja pyrkiä kulmapelillä voittamaan se itselle sekä rakentaa maalipaikka.

Tästähän on keskusteltu jo aiemmin paljonkin. Jokaisella, jolla on vähänkään kompetenssia seurata maailman nopeimman pelin kaaoksesta yksityiskohtia, voi sen täällä tehdä. Keskustelu on vasta alussa sen takia, että pelin ymmärtäjät ovat vielä vähissä. Itsekin seurasin jääkiekkoa pitkät ajat ymmärtämättä niitä toisteisia pelikirjatekoja, joita aloin sitten vasta viime vuosien aikana ymmärtää, kun Urheilulehdessä alettiin kirjoittaa pelikirjoista.

Minulle vaikein seurattava oli omalta puolustusalueelta lähtevien hyökkäysten rytmittäminen nopeisiin, puolinopeisiin ja kiekkokontrolli (HVP)-lähtöihin. Aloin seurata tätä minulle vaikeinta pelin osa-aluetta ja nyt se on minulla jo automaationa. Tämän illan Blues-Ilves peli on avauspelaamisen kannalta erityisen mielenkiintoinen. Siitä näkee, ovatko Marjamäki ja Pajuoja muuttaneet joukkueidensa oman puolustusalueen avauspelaamista. Toinen pelin kannalta iso seurattava asia on, että jatkaako Marjamäki puolustuspelaamisessa edelleen 1-1-3 ohjauspelillä, mikä oli ainakin Kärpille myrkkyä 28.9. Oulussa pelatussa ottelussa, jota olin seuraamassa. Yhdellä kertaa pelin seuraamalla en pysty keskittymään kuin yhteen tai korkeintaan kahteen pelin osa-alueeseen tilastoimalla samalla ko. tapahtumat. Kirjoitan sitten havaintoni pelitapakeskusteluun.

[Fordél]

Toiseen suuntaan korrelaatio ei mielestäni ole yhtä voimakas, mutta ehkä se johtuu siitä, etten osaa vielä kovin hyvin tunnistaa erilaisia oman alueen mies- ja paikkapuolustuksen variaatioita.

Näistä puolustuspään variaatioista olisi myös mielenkiintoista lukea eli miten ne on eri jengeissä organisoitu ja miksi on päädytty tällaiseen ratkaisuun.

[eagle]

Yhdellä kertaa pelin seuraamalla en pysty keskittymään kuin yhteen tai korkeintaan kahteen pelin osa-alueeseen tilastoimalla samalla ko. tapahtumat. Kirjoitan sitten havaintoni pelitapakeskusteluun.

Tämä on kyllä aivan totta. Siis jos oikeasti tahtoo keskittyä kunnolla asiaan. Toki se että voiko sen yhden asian perusteella tehdä kuinka isoja johtopäätöksiä onkin sitten aina eri keskustelun paikka. Se on selvää että jotain asioita se selittää ja sen takia olisikin mielenkiintoista jos täällä jatkoajassa vaikka otettaisiin projektiksi yhden ottelun jakaminen paloihin ja innokkaat kirjoittajat jokainen ottaisivat sen 1-2 palaa jonka tilastoisivat/analysoisivat. Sitten olisi mielenkiintoista nähdä kun se yhdistetään että voiko siitä tehdä johtopäätöksiä kovastikkin.

[Isaskar]

Entäs Teidän peli ja Heidän peli? Pip pelistä nyt puhumattakaan.

En tiedä Teidän ja Heidän pelistä. Tätä viimeistä pelataan kuitenkin tehokkaimmillaan ns. torpedona, jossa sentteri menee yksittäisenä piikkinä keulilla ja laiturit rintamassa taustalla.

[PJx]

Itse lähinnä ihmettelen että miksi tämä pelitapa-keskustelu on juuttunut pelkästään pelin avaamisen arviointiin. Eli puhutaan vain viivelähdöistä, nopeasta avaamisesta.
Ehkä tämä jumiutuminen avauspeliin kertoo kuitenkin eniten siitä, että se on hyökkäyspeli helpommin kontrolloitavia osa-alueita. Monessa muussa kohtaa vastustaja haittaa analyysiä niin, ettei löydy mitään järkevää ja johdonmukaista sanottavaa.

Tietyssä mielessä keskustelussa tuppaa unohtumaan se tärkein perusasia: oma peli on aina arvioitava suhteessa vastustajaan. Vanha totuus menee kuitenkin niin, että joukkue pelaa niin hyvin kuin vastustaja antaa sen pelata (toki tietyin varauksin).

Itse asiassa pelin rytmitys tulisi nähdä keskustelussakin tätä taustaa vasten. On ihan turha puhua viivelähtöjen eduista, jos kuulija ei ymmärrä miten vastustaja reagoi niihin. Keskustelun taso nousisi huomattavasti, jos kuulija ymmärtäisi, miksi kaverin askelmerkit sekoavat viivelähdön edessä (tai paremminkin kun peliä rytmitetään fiksusti).

Aivan samoin muu pelin rytmittämiseen pohjautuva jargoni on valuu hukkaan kuin vesi hanhen selästä, jos ei ymmärretä, miten rytmitys vaikuttaa puolustuspelisuunnitelmaan.

Sikäli olen selkeä antipelikirjaihminen, että pidän tärkeämpänä sitä, miten pelisuunnitelma pystytään realisoimaan kuin sitä, kuinka hyvä pelikirja filosofisessa mielessä on. Askelmerkkien ei tarvitse olla juurikaan sivussa, että paraskin pelikirja sulaa. Toisaalta, olen ymmärtänyt, että flow-kiekkolla on varsin negatiivinen arvolataus. Kuitenkin korostetaan, että pelaajien pitäisi olla käytännössä flow-tilassa pelatakseen omalla maksimitasolla. Ristiriita?

Keskustelun seuraaminen edellyttää siis osin jopa termien ymmärtämistä ”omavaltaisesti” määritellyllä tavalla (historialliset syyt?). Olisi virkistävää kuulla toimittajan suusta pallopeliä katsellessa ja pelaajien välimatkan kasvaessa (tai vastaavasti tiivistettäessä) muutakin kuin voivottelua, esimerkiksi enemmän puhetta syöttölinjoista ja niiden sulkemisesta…

[P.Sihvonen]

En tiedä Teidän ja Heidän pelistä. Tätä viimeistä pelataan kuitenkin tehokkaimmillaan ns. torpedona, jossa sentteri menee yksittäisenä piikkinä keulilla ja laiturit rintamassa taustalla.

Tuo oli kai, Isaskar, huumoria.

Noin ei pelata Torpedo-jääkiekkoa. Eikä kukaan noin pelaa, "sentteri yksittäisenä piikkinä keulilla".

No, kunhan tuhlasit aikaasi ja kirjoitit tänne. Ja minä tuhalasin aikaani kommentoimalla sinua.

Johtava

[Fordél]

Sikäli olen selkeä antipelikirjaihminen, että pidän tärkeämpänä sitä, miten pelisuunnitelma pystytään realisoimaan kuin sitä, kuinka hyvä pelikirja filosofisessa mielessä on. Askelmerkkien ei tarvitse olla juurikaan sivussa, että paraskin pelikirja sulaa.

Juuri tästä asiasta yritin tuolla edellisellä sivulla kirjoittaa, mutta viestissäni asia oli ilmaistu ehkä rahtusen liian filosifisesti. En kuitenkaan näe, että tämän asian huomioiminen on millään tavalla antipelikirjatouhua vaan suuremman kokonaisuuden huomioimista. Ja siltikin toistan tässäkin kohtaa sen lausunnon, joka pätee mielestäni erinomaisesti myös näihin keskusteluihin eli kaikki lähtee yksilöstä ja kaikki palaa yksilöön. Siinä välillä on esimerkiksi pelitapa, johtamistavat, joukkuehenki, oppimisprosessi jne.

[P.Sihvonen]

Ehkä tämä jumiutuminen avauspeliin kertoo kuitenkin eniten siitä, että se on hyökkäyspeli helpommin kontrolloitavia osa-alueita. Monessa muussa kohtaa vastustaja haittaa analyysiä niin, ettei löydy mitään järkevää ja johdonmukaista sanottavaa.

Tietyssä mielessä keskustelussa tuppaa unohtumaan se tärkein perusasia: oma peli on aina arvioitava suhteessa vastustajaan. Vanha totuus menee kuitenkin niin, että joukkue pelaa niin hyvin kuin vastustaja antaa sen pelata (toki tietyin varauksin).

Itse asiassa pelin rytmitys tulisi nähdä keskustelussakin tätä taustaa vasten. On ihan turha puhua viivelähtöjen eduista, jos kuulija ei ymmärrä miten vastustaja reagoi niihin. Keskustelun taso nousisi huomattavasti, jos kuulija ymmärtäisi, miksi kaverin askelmerkit sekoavat viivelähdön edessä (tai paremminkin kun peliä rytmitetään fiksusti).

Aivan samoin muu pelin rytmittämiseen pohjautuva jargoni on valuu hukkaan kuin vesi hanhen selästä, jos ei ymmärretä, miten rytmitys vaikuttaa puolustuspelisuunnitelmaan.

Sikäli olen selkeä antipelikirjaihminen, että pidän tärkeämpänä sitä, miten pelisuunnitelma pystytään realisoimaan kuin sitä, kuinka hyvä pelikirja filosofisessa mielessä on. Askelmerkkien ei tarvitse olla juurikaan sivussa, että paraskin pelikirja sulaa. Toisaalta, olen ymmärtänyt, että flow-kiekkolla on varsin negatiivinen arvolataus. Kuitenkin korostetaan, että pelaajien pitäisi olla käytännössä flow-tilassa pelatakseen omalla maksimitasolla. Ristiriita?

Keskustelun seuraaminen edellyttää siis osin jopa termien ymmärtämistä ”omavaltaisesti” määritellyllä tavalla (historialliset syyt?). Olisi virkistävää kuulla toimittajan suusta pallopeliä katsellessa ja pelaajien välimatkan kasvaessa (tai vastaavasti tiivistettäessä) muutakin kuin voivottelua, esimerkiksi enemmän puhetta syöttölinjoista ja niiden sulkemisesta…

Olet antipelikirjaihminen ja vaadit täällä pelikirjavastauksia pelikirjaihmisiltä. Toisin paikoin luiskahtelet pelikirjan puolelle, toisin paikoin olet ulkona siltä kartalta.

Ehdotan, että ennen kuin seuraavan kerran esität täällä kantoja tai kysymyksiä pelikirjakeskusteluun, opiskelet jääkiekkoa pari kuukautta.

Esimerkiksi tulikintasi Ruotsin U20-pelitavasta oli siinä määrin väärä, että voin vain ihmetellä. Ruotsin U20 nimenomaan pelasi ja ja pelaa päätykiekoilla. Jos näet omin silmin pelin näin väärin, et ole (vielä) kykenevä otaamaan osaa pelikirjakeskusteluun, joka täällä Jatkoajassa käy kiistatta erittäin laadukkaana.

Johtava

[Isaskar]

Eikä kukaan noin pelaa, "sentteri yksittäisenä piikkinä keulilla".

Veikkaan, että moni pelaa. Jos laiturin laittaa keulille, niin ei siitäkään oikein mitään tule.

Kyllä, tuhlaan aikaani ja muidenkin aikaa, joten hiljennyn seuraamaan sinänsä mielenkiintoista keskustelua.

[dana77]

Nyt kun Shedden ei enää valmenna liigassa, niin variaatiot eri puolustusmuodostelmien välillä ovat aikaisempaa vähäisemmät. Eiköhän kaikilla joukkueilla ole pelikirjoissaan vaihtoehtoina yhdellä ja kahdella karvaamiset, joista jälkimmäistä käytetään harvemmin eli lähinnä loppuhetkillä tappiolla ollessa.

Yhdellä karvatessa pelaaja lähtee ahdistamaan kiekollista pelaajaa ja ohjaamaan hänet laitaan. Muut pelaajat odottavat oman sinisen ja punaisen välissä pienellä porrastuksella. Tästä muodostelmasta käytettiin aikoinaan nimitystä neutral zone trap tai left wing lock, sillä tuo ylin pelaaja oli usein vasen laitahyökkääjä. Omana mielipiteenä sanoisin, että joukkueet ovat oppineet pelaamaan trappiä vastaan keskimäärin selvästi paremmin, joten kyseinen peli ei ole enää samalla tavalla hirveää katseltavaa kuin 15 vuotta sitten. Voi olla että oma silmäkin on siihen tottunut.

[PJx]

Olet antipelikirjaihminen ja vaadit täällä pelikirjavastauksia pelikirjaihmisiltä. Toisin paikoin luiskahtelet pelikirjan puolelle, toisin paikoin olet ulkona siltä kartalta.

Ehdotan, että ennen kuin seuraavan kerran esität täällä kantoja tai kysymyksiä pelikirjakeskusteluun, opiskelet jääkiekkoa pari kuukautta.

Esimerkiksi tulikintasi Ruotsin U20-pelitavasta oli siinä määrin väärä, että voin vain ihmetellä. Ruotsin U20 nimenomaan pelasi ja ja pelaa päätykiekoilla. Johtava
Nyt en tarkalleen muista koska olisin Ruotsin U20-peleihin ottanut kantaa, vuosia sitten? Mutta sitten varsinaiseen asiaan:

Kiitoksia vastauksesta. Tämän tyyppistä vastausta itse asiassa toivoinkin. Lukemalla sen uudelleen ymmärrät varmaan miksi sanana kertominen meidän pelistä tai edes viivelähdöistä ei tuo juuri lisäarvoa tavallisen jääkiekkoa seuraavan ihmisen kokemusmaailmaan.

Eihän sieltä töllön ruudulta edes yleensä näe, onko kaverin puolustus suorilla jaloilla vai liikkeessä. Se on rajattu suurelta osin pois kuvaajan/ohjaajan toimesta. Jos ei ole sattumalta katsellut riittävästi pelejä paikan päältä, ei tuota pelikirjasaarnaa ole juuri edellytyksiä ymmärtää.

Sekään, että käy ahkerasti hallilla, ei välttämättä avaa vähääkään tätä problematiikkaa. Pelkkä kiekon kulun seuraaminen ja maalien laskeminen ei välttämättä kerro mitä kiekottomassa pelissä tapahtuu.

Jos ihan oikeasti haluttaisiin, että keskustelussa informaatio siirtyisi henkilöiden välillä edes jossain määrin sellaisena kuin se on lähetetty, tulisi sekä sanoman lähettäjän että vastaanottajan ymmärtää termit likimäärin samalla tavoin.

Tässäkin ketjussa on satoja sivuja ja isossa osassa siitä toinen puhuu aidasta ja toinen aidan seipäistä. Tietyssä mielessä, itseään johtavaksi tituleeraavalta, voisi edellyttää sitä, että hän pitäisi huolta siitä, että yleisö ymmärtäisi termit siten kun ne on tarkoitettu ymmärrettäväksi, siis opastavaa, ei niinkään itseään muiden yläpuolelle nostavaa tyyliä (se tosin vaatisi kivitalon kokoista egoa).

Välillä tulee mieleen, että keskustelua on tarkoituskin hämmentää käyttämällä epämääräisiä, lähes itse keksittyjä, ilmaisuja. En muista Nobelistin nimeä (olisiko ollut Feynman?), oli sitä mieltä, että jos et osaa selittää vaikeaa asiaa vaikka isoäidillesi niin, että hän ymmärtää sen, et hallitse asiaa... No harva ihminen ymmärtää mitään asiaa kovin syvällisesti..

Toki myönnän, etten edes yritä keskustella varsinaisesti pelikirjasta vaan pelikirjakeskustelusta. Myönnän senkin, että se, ettei edes yritetä ymmärtää toisten sanomisia ”oikein”, nostaa keskustelun viihdearvoa. Olen kuitenkin luonteeltani pääosin laiska eikä haittaisi yhtään, vaikka asiat osattaisiin sano lyhyesti ja ytimekkääksi.

[Tarinankertoja]

HUOH!

Pitkälti keskustelu edelleen keskittyy kahden leirin väliseen todisteluun siitä, onko pelikirja merkityksellinen vain ei

Pelikirjajengi on antanu myöden että ”ei ,se ei ole kaikki” ja pelikirjoja halveksuva pelikirjaton jengi että ” kyllä se on yksi osa-alue”


Pelin sisällöistä puhuminen on sitten jäänyt vähemmälle, kun leirien vastakkainasettelu vie sen aina epäolennaisuuksiin

Mä: ”ipa voitti ku sen pelikirja toimi paremmin”
Sä: ”ei sitä voi pelikirjalla sanoo, hei pelaajat ratkasee”
Mä: ”kylläpäs voi”
Sä:”ei voi”

… n kertaa kolmen sivun perusteluin ja esimerkein ”hatusta”

Sen sijaan että:
Mä: ”ipa voitti ku sen pelikirja toimi paremmin”
sä: ”mun mielestä siinä oli kyllä kyse veskun yksittäisestä huppuillasta”
Mä:” mut kun tilanteita tui hyvin poikittaisi syötöillä ku pelattiin rintamassa”
Sä: ”Vastustajan mokkella oli huono ilta, ja ohan toi Kelpa nii huakuntonen, ja siä on toi mulkvisti valkkuna, huano jengihenki, se sen ratkas”

Mikä estää puhumasta siitä pelistä, mistä siellä SUN ja MUN näkemyksen mukaan tapahtui, ei se onko kumman näkemyksen prosenttiosuus voiton kertoimena n vai y prosenttia.


Subjektiivisen näkemykseni mukaan pelikirjajengi koittaa puhua asioista kentällä kun pelikirjaton jengi koittaa puhua siitä kuinka pelikirja ei ratkaise kaikkea. Eli todistella perikirjajengiä vastaan, ei oman agendansa puolesta käyttäen actual pelitapahtumia.

Mistä tällainen agenda johtuu ?(ja jotta tämä menisi kuten keskustelut yleensä, niin ”ei voi yleistää”, ”ei kaikissa niin mene”, ”kyllä xx pelissäkin keskusteltiin taklauksen Y merkitysksestä”)

huoh.. teen siis subjektiivisen (se ei ole sivistyssana, mutta selitetään silti = Subjektiivisuudella (lat. subiectivus) tarkoitetaan ihmisen omakohtaisesta tulkinnasta tai käsityksestä johtuvaa ja usein myös puolueellista näkemystä.. miltä se MUSTA näyttää) arvion.


Pelikirjaton jengi haluaa elää pelaajien peliä, äijämäistä kiekkoa, johon ei pidä yliopistopellejen sekaantua. Eihän ne mitään ymmärrä, kuhan istuskelevat punkkua siemaillen ja runoja lukien. Sen sijaan äijjäkerho tiätää että se on niiku Miästen peli, siihen mitään pelikirjajanttereita tarvita, kuhan heittävä sisällyksetöntä jargonia ja sivistysanoja itseensä korostaakseen.


Miks mää oon tullut tohon tulokseen? Koska kun katteli rugbyn MM kisoja, niin se on pelinä vähän kovempaa mättöä kun lätkä (kun ei varusteita ole), ja siellä on puhuttu todella kauan pelikirjojen merkityksestä (senkin oppi kun kuunteli pualiaikalähetyksiä).

Mutta että siis juuri lätkä oisi niin kova äijjälaji, joukkuelajina poikkeus, että siinä sillä ei ole merkityistä (eiku, siis ”ei se oo kaikki” vähättelyt unohtu), vaan sellaista jonninjoutavaa höpötystä?



jos joku tuosta ottaa nokkiinsa, niin ota, sen kirjoitin minä. Ignoraaminen on aina sallittua.

Onnex on pelipäivä. Tunnetta peliin, voitto, ei kiinnosta miten se tulee, fanitus alkakoon…

Jos sit pelin jälkeen muistelisi miten toinen valmentaja jääty ja toisen pelikirja suli… mitä ei tietysti oikeasti tapahtunut, se on vaan sellaista paskanjauhantaa, mutta IMO tärkeää sellaista! Tärkeää Jääkiekon takia? Ehei, MUN takia, jotta mää saan lisäviihdettä siitä ottelutapahtumasta, jotta lätkämatsi ei lopu siihen hallilla (urholla) käyntiin…

Toivottavasti täällä Suomen parhaalla sporttispalstalla viä löytyy toisiakin joita kiinnostaa mitä jäällä tapahtui ja pistää hanttiin MUN näkemykselle siitä.. Ei hantiin sille, miten sen tuon julki tai mitä termejä käytän.. Kas kiistely siitä kumpi voitti on aika turhaa, kun se näkyy tulostaululla…


.. joo näppäillään..

[PJx]

Ei tässä kenenkään kannata isommin provosoitua. Ihmisen perusluonteeseen kuuluu pyrkimys hakea järjestystä ja merkitystä sellaisistakin asioista, joissa sitä ei ole. Siksi usein löytyy syy-yhteyksiä toisistaan riippumattomista asioista. Vastaavasti omien käsitysten kanssa ristiriidassa olevat asiat on helpointa sivuttaa. Osassa meistä järjestyksen ja rationaalisuuden kaipuu on syvemmässä kuin toisissa.

Tässäkin lajissa tekemällä oppii ja isossa osassa johtavan jutuissa on selkeä pointti, vaikka aina ei tarvitse olla samaa mieltä. Isommissakin asioissa on rationaalisuuden aikaansaamiseksi käytössä saman tyyppisiä konsteja. Taloudellisissakin malleissa markkinavoimat (niitä ei osata eikä haluta mallintaa, psygologia on "pahasta") vie ja rationalistit vikisee.

Isommassa kuvassa täällä kaukalon ulkopuolella kysymys on pelin mallintamisesta. Yleensä paras mittari onnistumiselle on se kuinka hyvin malli pystyy ennustamaan tulevaisuutta. Pelitapakeskustelun arvoa voi siis mitata pitkälti sillä, kuinka se arvioi eri joukkueiden voimasuhteita (=pitkässä juoksussa lopputuloksia). Toinen tapa käyttää pelikirjaa on vastustajan/oman pelin analysointi oman joukkueen hyväksi. Tähän ainoastaan harvalla on mahdollisuus, mutta tuloksen näemme kaikki (tai oikeastaan ainoastaa jotain siihen sidoksissa olevaa).

Pääasiassa tällä keskustelulla on viihdearvo. Sitä ei kuitenkaan kannata aliarvioida sillä se pitää mielenkiintoa yllä, joten jatkakaa...

[Vaughan]

Yhdellä karvatessa pelaaja lähtee ahdistamaan kiekollista pelaajaa ja ohjaamaan hänet laitaan. Muut pelaajat odottavat oman sinisen ja punaisen välissä pienellä porrastuksella. Tästä muodostelmasta käytettiin aikoinaan nimitystä neutral zone trap tai left wing lock, sillä tuo ylin pelaaja oli usein vasen laitahyökkääjä.
Minä olen kyllä ymmärtänyt, että "vanha kunnon" left wing lock oli 2-3 karvauksen muoto, jossa vasen laituri varmistaa pakkien kanssa hieman alempana (vasemman kaistan sulkien, jolloin taas vasen pakki sulkee keskikaistan, ja oikea oikean), ja sentteri ja oikea laita voivat karvata aika vapaasti ylempää!?

Rauno Korven "poltetun maan taktiikasta" puhuttiin left wing lockina, mutta se ei mielestäni kuitenkaan ollut ohjauspeliä nykyaikaisessa muodossaan. Siinä ymmärtääkseni myös molemmat varsinaiset karvaajat ("kakkoset") porrastivat niin, että vain toinen (pelin puoleinen) ajoi kohti kiekollista, ja toinen pelasi varovaisemmin kohti keskialuetta. Ei siis kaukana 1-1-3 karvauksesta, vaikka lähtöasetelma oli selkeä 2-3. Siitä kuitenkin puuttui nykyaikainen alun ohjausvaihe. Silti vastustajat kirosivat "ylipuolustavaa" taktiikkaa...

[eagle]

Voisi siirtää yleistä pelitapakeskustelua tuolta Sihvos-keskustelusta tänne:

Nuo hyökkäyksiinlähdöt ovat ehkä sen takia melko korostuneesti esillä, että niissä peli on ikäänkuin "puhtaimmillaan". Kun kiekollinen joukkue saa ryhmittyä haluamallaan tavalla, voi siitä lukea helpoiten, minkälaista kiekkoa tämä pyrkii pelaamaan.

(Samalla tavalla vielä viitisen vuotta sitten ylikorostui puolustuspelaamisen "analysoinnissa" se, miten kiekoton joukkue lähti vastaavassa tilanteessa vastustajan hyökkäystä rikkomaan.)

Minun silmäni tämä "pelikirjakeskustelu" on avannut sille, kuinka merkittävästi joukkueen tapa hyökätä vaikuttaa siihen, kuinka valmis se on puolustamaan. Toiseen suuntaan korrelaatio ei mielestäni ole yhtä voimakas, mutta ehkä se johtuu siitä, etten osaa vielä kovin hyvin tunnistaa erilaisia oman alueen mies- ja paikkapuolustuksen variaatioita.

Jeps. On varmasti paljon helpompaa analysoida sitä miten puolustaessakin ryhmitytään kun rauhassa ehditään pistämään paketti kasaan. Mutta sitten esim. omalla alueella varmasti paljon useammin se "oma mies" voi viedä, vaikka pelattaisiin enemmän tai vähemmän paikkaa.

Ja varmasti näissä kyllä tulee aikamoisia näkemyserojakin, tulkinnasta ja katsojasta riippuen. Sen suuntaista tekstiä kun jo toisessa ketjussa saa lukea, niin ei ihan silmiään usko.

[dana77]

Minä olen kyllä ymmärtänyt, että "vanha kunnon" left wing lock oli 2-3 karvauksen muoto, jossa vasen laituri varmistaa pakkien kanssa hieman alempana (vasemman kaistan sulkien, jolloin taas vasen pakki sulkee keskikaistan, ja oikea oikean), ja sentteri ja oikea laita voivat karvata aika vapaasti ylempää!?
Näin taitaa tosiaan olla. Asiaa ihmetellessä löytyi Wikipedian sivuilta huikean kuvaava kuvaus asiasta:
http://en.wikipedia.org/wiki/Left_wing_lock

Samanlainen löytyi myös Neutral Zone trapistä:
http://en.wikipedia.org/wiki/Neutral_zone_trap

[HN]

Nyt kun Shedden ei enää valmenna liigassa, niin variaatiot eri puolustusmuodostelmien välillä ovat aikaisempaa vähäisemmät. Eiköhän kaikilla joukkueilla ole pelikirjoissaan vaihtoehtoina yhdellä ja kahdella karvaamiset, joista jälkimmäistä käytetään harvemmin eli lähinnä loppuhetkillä tappiolla ollessa.

Yhdellä karvatessa pelaaja lähtee ahdistamaan kiekollista pelaajaa ja ohjaamaan hänet laitaan. Muut pelaajat odottavat oman sinisen ja punaisen välissä pienellä porrastuksella. Tästä muodostelmasta käytettiin aikoinaan nimitystä neutral zone trap tai left wing lock, sillä tuo ylin pelaaja oli usein vasen laitahyökkääjä. Omana mielipiteenä sanoisin, että joukkueet ovat oppineet pelaamaan trappiä vastaan keskimäärin selvästi paremmin, joten kyseinen peli ei ole enää samalla tavalla hirveää katseltavaa kuin 15 vuotta sitten. Voi olla että oma silmäkin on siihen tottunut.

Left wing lockin nimi tuli siitä, että vastustaja ohjattiin karvaavan joukkueen pelisuunnasta katsoen vasemmalle laidalle "mottiin", johon iskettiin ylivoimaisena ja riistettiin kiekko pois. Käytännössä tämä tapahtui tukkimalla syöttösuunnat toiselle laidalle yhdellä kärkiohjaajalla ja yhdellä tukijalla. Kolmas hyökkääjä motitti vasemman pakin kanssa vastustajan kiekollisen pelaajan vasemmalla punaviivan päällä. Kärkiohjaaja esti palautussyötön ja toinen laituri peitti poikittaissyötön. Oikea pakki varmisti puolustussiniviivan keskellä.

Ilveksen karvaussysteemi eroaa mielestäni selvästi muiden SM-liigajoukkueiden systeemeistä. Ykköskarvaaja pakottaa vastustajan kiekollisen pelaajan maalin takaa karvaajan näkökulmasta vasemmalle puolelle pysähtymällä seisomaan maalin oikealle tolpalle. Kakkonen iskee LWL:stä poiketen aggressiivisesti avaussyötön vastaanottaneen pelaajan kimppuun tavoitteenaan ensisijaisesti pakottaa vastustaja roiskaisemaan kiekko kontrolloimattomasti pois ja toissijaisesti saavuttaa kiekonriisto. Kolmonen tukee painottomalta puolelta iskien ahnaasti irtokiekkoon joko keskialueella tai vastustajan hölmöiltyä jo hyökkäysalueella.

Edit: näköjään tuossa wiki-artikkelin animaatiossa LWL esitetään pitkälti perinteisen neutral zone trapin kaltaisena passiivisena keskialueen puolustumuotona. Itse muistan ESPN:n analyytikon piirtäneen sen edellä kuvaamallani tavalla jossain 90-luvun lopun ottelulähetyksessä. Artikkelin sanallinen osuus tukee omaa käsitystäni.

[Fordél]

Tänään nähtiin television välityksellä millaista kiekkoa Ilves ja Blues pelaavat. Pelitavoissa oli selkeä ero. Bluesia on jo taidettu täällä käsitellä, mutta esitellään Ilveksestä muutama pointti.

Ilves pelaa omasta päästä kiekon järjestään pakin kautta laiturille, joka ainakin tänään oli monesti seisovilla jaloilla. Vastustajan oli helppo pysäyttää nämä hyökkäykset kuin seinään. Keskustan ja sentterin kautta peliä ei juurikaan pelattu 5 vs. 5 pelissä. Tämä avauspelaaminen ei tuottanut tänään kahdessa ensimmäisessä erässä kovin paljon organisoituja hyökkäyksiä. Esimerkiksi toisessa erässä Ilves pääsi 5 vs. 5 pelissä kymmenkunta kertaa Bluesin alueelle, josta kahdeksan kertaa se tapahtui heittämällä kiekko päätyyyn. Vain pari kertaa erän aikana Ilves pääsi kontrolloidusti alueelle. Yksi hyvä rintamahyökkäys tuli ja siitä saatiin heti aikaan hyvä laukaus. Yleensä kiekko pelattiin tai ohjattiin hyökkäysalueelle, johon sitten yksi tai kaksi hyökkääjää laittoi painetta, heikoin tuloksin.

No Ilveksen onneksi kolmannessa erässä liike parantui ja syöttöketjuja alkoi syntyä. Peliä saatiin rakennettua ja yhtäkkiä se pääsi solkenaan hyökkäysalueelle ja puolet näistä oli vielä kontrolloidusti kiekon kanssa. Blues jotenkin vetäytyi ja antoi Ilvekselle peliotteen.

Joka tapauksessa uskon, että Pajuoja ei ole kyllä yhtään tyytyväinen siihen tapaan, jolla tänään saatiin kaksi pistettä. Pelaamisessa on paljon kehitettävää, jotta hyökkäyspelaaminen ei olisi samanlaista puskemista.

[siffa]

Hyviä huomioita Fordélilta Ilveksen pelistä. Ilveksellä on hyvä pelaajamateriaali toteuttamaan valmentajansa pelisysteemiä. Ilves pelaa omalta puolustusalueelta nopeasti ylöspäin. Koko ottelun Ilveksen HVP-avaukset omalta puolustusalueelta lähteneistä hyökkäyksistä olivat 3+2+7=12 eli Ilves ei pelaa "Meidän peliä" avauspelaamisessaan. Bluesin näin nyt toisen kerran. Marjamäki peluutti joukkuettaan identtisesti Oulun Kärpät-Blues pelin kanssa. Blues pelaa 1. ja 3. erän oman pään hyökkäyksiinlähdöt "Meidän pelin" mukaisesti rytmittäen. Bluesin 1. erän HVP oli 2+3+7=12 ja 3. erän 3+4+7=14. Toisessa erässä Blues lähti samoin kuin Oulussa nopeilla hyökkäyksillä omasta päästä ylöspäin ja HVP lukemat olivat tänään 2. erässä 0+0+5=5.

Tänään Blues teki 1. erän ja koko ottelun molemmat maalit suorista kiekkokontrollilla omista lähteneistä hyökkäyksistä. 1-0 oli tyylipuhdas palautus-viivelähdöstä alkanut hyökkäyksen tulos. 2-0 tuli palautuksesta maalin taakse lähteneestä hyökkäyksestä. Bluesin yv oli tänään tuloksetonta, vaikka se sai pelata pariin otteeseen pitkän ajan 5vs3 ylivoimalla. Ilveksen nimimiehet Marjamäki, Niinimäki ja Koistinen tekivät hienon 1-2 yv-maalin.

Mielenkiintoista on nähdä jatkossa, jatkavatko Blues ja Ilves oman pään hyökkäysten rytmittämistä samaan tapaan vai tuleeko siihen muutoksia. Vastustajasta ei näyttäisi olevan kiinni se, miten ne pelin tuon osa-alueen pelaavat.

[Jyrla]

Kävin katsomassa la 24.9 Hakametsässä Ilves-Kärpät matsin ja huomioni kiinittyi joukkueiden avauspelaamisen fundamenttaaliseen eroon.

Kärpät pyrki jatkuvasti avaamaan keskikaistalle, ja mikäli siellä ei ollut tilaa, laitaan. Ilves avasi säännönmukaisesti laitaan, vaikka keskikaistalla olisi ollut paremmassa asemassa oleva mies vapaana. Edes orastavat ajatukset keskikaistalle avaamiseen oli laskettavissa yhden käden sormilla koko ottelun aikana.

Kärpät oli läksynsä tehnyt ja käytti surutta hyväkseen Ilveksen avauspelin yksipuolisuutta. Laita oli tuokossa jatkuvasti ja varsinkin syvältä karvattaessa keskikaista oli käytännössä ilman vartiointia. Ykkönen paineisti kiekollista Ilvestä ja muut hyökkääjät olivat kumpikin oman laitansa tuntumassa odottelemassa sinne heitettävää rännikiekkoa.

En tiedä onko keskikaistalle avaaminen Ilveksessä kategorisesti kiellettyä, mutta siltä se yhden ottelun otannalla haiskahti. Eniten tässä ihmetyttää se, että Ilveksen vaihtoaitiossa seisoo Raipe, joka varmasti tietää millainen hyöty hyökkäyspelille on saada avata puolustusta säännöllisesti keskikaistan kautta.
Eikö Raipe saa suutaan auki, eikö Pajuoja välitä, vai onko laita katsottu niin paljon turvallisemmaksi paikaksi menettää kiekko, ettei keskustan kautta edes yritetä avata?

Muutamia muitakin asioita laitoin merkille, mutta edellä mainittu vei huomioni siinä määrin, ettei niistä tässä sen enempää.

Tälläisen kirjoittelin Ilveksen avauspelistä aiemmin, ja ilmeisesti tilanne oli ainakin tänään samankaltainen, mikäli sitä vertaa siffan ja Fordelin huomioihin illan Blues-ottelusta.

Fordelin huomio alivoimaisista hyökkäyksistä piti paikkansa myös Kärpät-ottelun osalta. Nopeasti alivoimaisena menettämään ja heti sen perään organisoitumattomana puolustamaan oli ottelun kuva lyhykäisyydessään.

[siffa]

Täällä on haluttu tarkempaa analyysia pelistä, mitä pelkästään omalta puolustusalueelta lähtevien hyökkäysten avauspelaamisen seuranta ja tilastointi ovat. Minulle omalta puolustusalueelta lähtevien hyökkäysten avauspelaaminen kertoo yksinkertaisesti sen, miten eri joukkueet toteuttavat tuon yhden pelin osa-alueen. Seuraan joukkueiden oman puolustusalueen hyökkäyksiinlähtöjä sekä sitä, miten eri tavoilla tämän pelin osa-alueen toteuttavat joukkueet menestyvät. On joukkueita, jotka lähtevät omista kategorisesti aina nopeasti tai puolinopeasti. On joukkueita, jotka rytmittävät omalta puolustusalueelta hyökkäyksiinlähtöjä jonkin verran HVP-hyökkäyksillä ja joukkueita, joiden pelitapana ja tavoitteena on rytmittää hyökkäyksiä HVP-lähdöillä aina, kun se on järkevin hyökkäyksiinlähtötapa. HVP-tilastointi on yksinkertaista sen jälkeen, kun sen on oppinut. Sitten seuraan, miten kunkin eri avauspelaamistavan joukkueet sijoittuvat sarjoissaan.

Kolmena viime kautena Mestiksen mestarit Sport (Tamminen), Jokipojat (Pikkarainen) ja Sport (Törmänen) ovat pelanneet puhdasta pystysuunnan jääkiekkoa, jossa omista lähdetään aina nopeasti tai puolinopeasti ylös. Nopea pystysuunnan jääkiekko on tuonut hyvää tulosta Mestiksessä. SM-liigassa on näkynyt menestyneimmillä joukkueilla hyökkäysten rytmittämistä HVP-lähdöillä. Merkittävimmät ja tuloksellisimmat siirtymät nähtiin, kun Rautakorven HPK toissa ja Matikaisen Blues viime kaudella muuttivat kesken kauden joukkueidensa oman pään hyökkäyksiinlähdöt nopeista rytmitettyihin hyökkäyksiinlähtöihin. Tulos oli erinomainen, kun molemmat joukkueet nousivat pelitapamuutosten jälkeen SM-liigassa hopealle. Muutos oli helposti todettavissa tekemieni tilastointien avulla ennen muutosajankohtaa ja sen jälkeen.

Jukka Jalonen on saavuttanut ns. "Meidän pelillä", jossa hyökkäyksiinlähtöjen rytmittäminen on optimaalista, parhaat saavutukset. Vancouverin pronssimitali on siitä kirkkain todiste ja viime kevään MM-kisojen kultamitali ei jättänyt kovimmillekaan "Meidän pelin" epäilijöille arvostelun sijaa. Jukka Jalonen ja Timo Lehkonen kehittivät menestyksellisen pelisysteemin HPK-aikoinaan, jolloin he nostivat HPK:n jääkiekon menestysseuraksi SM-liigassa.

Mestiksen, SM-liigan ja maajoukkueiden pelien lisäksi olen seurannut NHL:n, KHL:n ja Elitserienin joukkueiden oman pään puolustusalueen avauspelaamista. Sitten katson, miten joukkueet ovat sijoittuneet sarjoissaan. Tehokkain oman puolustusalueen avauspelaaminen tulee pitkien sarjojen myötä selville. Yksittäiset pelit voivat päättyä miten tahansa, mutta lopulliset sarjasijoitukset kertovat totuuden. Viime kauden mielenkiintoisin NHL-joukkue oli Tampa Bay, mikä pelasi nuoren valmentajansa johdolla puhdasta nopeaa, pystysuunnan jääkiekkoa. Tampa Bay hävisi Itäisen konferenssin loppuottelusarjan tulevalle NHL-mestarille Bostonille 4-3 otteluvoitoin. Tampa Bay oli lähellä päästä NHL:ssä Stanley Cup finaaleihin, mikä osoitti, että sen nopea, pystysuunnan jääkiekko oli tehokasta NHL:ssä.

Siitä on minulle aivan oikein huomautettu, että pelianalyysi pitäisi sisältää myös kaiken sen, mitä tapahtuu HVP-hyökkäyksiinlähtöjen jälkeen. Olen tietoinen siitä, että ammattivalmentajat tekevät sitä päivittäin, kun analysoivat tulevien vastustajien pelitapoja ja siis myös HVP-hyökkäyksiinlähtöjen etenemisen estämistä. Omalta osaltani jatkan toistaiseksi vain yksinkertaista tilastointiani, minkä avulla jaan joukkueet oman alueen hyökkäyspelaamisen suhteen 1. "Ei meidän pelin"-joukkueet, 2. "Meidän pelin joukkueet" ja 3. joukkueet, jotka ovat siltä väliltä, eli, joilla esiintyy silloin tällöin nopeiden hyökkäyksiin lähtöjen lisäksi myös HVP-lähtöjä. Nyt näyttäisi SM-liigassa siltä, että kohdan 3. joukkueita on eniten.

[Tarinankertoja]

Viime kauden mielenkiintoisin NHL-joukkue oli Tampa Bay, mikä pelasi nuoren valmentajansa johdolla puhdasta nopeaa, pystysuunnan jääkiekkoa.

NHL:ssä pystysuunnan kiekon tehokkuus johtuu suoraan pelialasta, jossa pystysuoran syötön tekemä suhteellinen ”tila” on huomattavasti isompi kuin eurooppalaisessa kaukalossa.

Siniviivasta maaliviivalle on NHL:ssä 19,3 m kaukalon leveyden ollessa 26m vs Euroopassa 17m / 30m (joo, leveys vaihtelee, but you’ll get the point). Omalta puolustusalueelta hyökkäyssiniselle on matkaa molemmissa kaukaloissa 34 metriä (omalta maaliviivalta) NHL kaukalon ollessa kapeampi.

Kiekon tekemä tila on siis pystysuunnan syötössä todella paljon isompi NHL kaukalossa kuin Eurokaukalossa.

Vaikka kuulemma lätkä ei oo mitään matematiikkaa eikä tilastoja, niin mun mielestä tässä on erittäin iso syy sille, mihin päin sitä kiekkoa kannattaa NHL:ssä pelata huolimatta pelisuunnitelmasta. Silti se ei estä Detroitin tapaa pelata myös poikittain tilaa tekemällä, mutta ehdottomasti tekee Tamban tyylin pelata tehokkaammaksi, kuin mitä se olisi eurokaukalossa.

[HN]

Tarinankertoja kirjoittaa yllä asiaa, mutta kannattaa muistaa myös se, että NHL-kaukalon kapeus tekee kaistojen tukkimisen helpommaksi kuin leveässä lootassa. Tästä syystä pystysyöttöjen on kapeassa askissa oltava vielä tarkempia ja oikea-aikaisempia kuin eurokaukalossa, jotta niillä saavutettaisiin haluttua tulosta. Toki Änärissä pelaajat ovat keskimäärin selvästi taitavampia kuin esimerkiksi SM-liigassa, mikä kompensoi tätä asiaa.

Hyökkäyslähtöjen rytmitystavasta riippumatta kaikki NHL-joukkueet pyrkivät pelaamaan kiekkoa huomattavan paljon vastustajan pakkien taakse päätyheitoilla.

[Fordél]

Mielestäni keskustelua voitaisiin nyt viedä eteenpäin ja siirtyä siihen, mitä tapahtuu sen jälkeen kun avaussyötöt on annettu ja omasta päästä on päästy pois. Millaisia tapoja eri joukkueilla on organisoida pelaaminen tämän jälkeen?

Nimimerkki HN:n mukaan Ilveksellä on nykyisin tarkoitus pelata pakin avauksella laitaan hyökkääjälle. Jos tämän tie on tukossa, syöttää hän keskelle. Toinen vaihtoehto on pelata tietysti heti avauksessa kiekko sentterille, joka levittää tarvittaessa laitaan. Sitten näillä kolmella kaistalla mennään hyökkäyspäähän sisään.

Mitä variaatioita ja muita vaihtoehtoja on pelata siniviivojen välillä?

[HN]

Mitä variaatioita ja muita vaihtoehtoja on pelata siniviivojen välillä?

Laiturien "ylijuoksut"; punaiselta päätyyn; sentterin jättö nousevalle pakille, joka syöttää laitaan (Suomi Torinossa); ...

[Tarinankertoja]

NHL-kaukalon kapeus tekee kaistojen tukkimisen helpommaksi kuin leveässä lootassa.

Kaistojen tukkiminen NHL:ssä ei ole ihan verrattavissa sekään eurokaukalossa tapahtuvaan. Tämä johtuu keskialueen pienemmästä pinta-alasta. Siniviivojen väli on vain 15 metriä (eurokaukalossa 17m). Koska kaistat täytyy sulkea pienemmällä pinta-alalla, on ongelmana heti se, että puolustavan joukkueen puolustusryhmittymä supistuu linjaksi (porrastus vähenee, läpisyötöt helpottuu.. yksinläpitilanteita tulee) tai alin porras ajautuu omalle puolustusalueelle (hävitty keskialue). Tämä ajaa korkeampaan karvaukseen (jotta voidaan varastaa puolustusaluetta kaverin hyökkäysalueelta) joka nostaa riistopelaamisen merkitystä. Eli hitaan lähdön etu vähenee, koska kaistapelaaminen vaati joka tapauksessa tuloa syvemmälle vastustajan alueelle pelitavasta riippumatta.

Keskialueen pienempi koko on lisäsyy siihen (kapeamman kaukalon lisäksi), miksi taklauspeliä nähdään NHL.ssä paljon enemmän. Kas karvaajan on voitettava ”keskialuetta” lisää puolustuksessa vastustajan hyökkäysalueelta. Sinne on mentävä, jotta porrastus onnistuu eikä läpisyöttöjä tai keskialueen häviötä tule (noh.. taitotasokin ON vähän eri kontaktipelaamisessaKIN).

En tiedä miten keskialueen kavennus vaikuttasi eurokaukalomitassa peliin (leveässä kaukalossa), mutta luulisi sen trappia vähentävän (kun vaarana on linjaan meneminen)..

[Jyrla]

Mielestäni keskustelua voitaisiin nyt viedä eteenpäin ja siirtyä siihen, mitä tapahtuu sen jälkeen kun avaussyötöt on annettu ja omasta päästä on päästy pois. Millaisia tapoja eri joukkueilla on organisoida pelaaminen tämän jälkeen?

Nimimerkki HN:n mukaan Ilveksellä on nykyisin tarkoitus pelata pakin avauksella laitaan hyökkääjälle. Jos tämän tie on tukossa, syöttää hän keskelle. sisään.

Mitä variaatioita ja muita vaihtoehtoja on pelata siniviivojen välillä?

Nähdäkseni Ilves avaa kategorisesti laitaan hyökkääjälle, 9 kertaa kymmenestä silloinkin kun tie on tukossa. Montako kertaa erässä/ottelussa Ilves avaa keskikaistalle omassa päässä? Näkemissäni muutamassa ottelussa keskikaistan avaaminen on pikemminkin loistanut poissaolollaan, kuin ollut vaihtoehto laidan ollessa tukittuna. En epäile etteikö Ilves pyri monipuolistamaan avauspelaamistaan, mutta erityisen selkeästi se ei ole vielä ollut kentällä nähtävissä.

Keskialueen ylittäminen ja sen perusvariaatiot liittyvät mielestäni vahvasti avauspelaamiseen.

Mikäli koko viisikko lähteen lyhyillä etäisyyksillä omasta päästä, tullaan keskialueen yli joko (lyhyellä/lyhyillä) syötöllä, tai laitetaan kiekko punaviivan jälkeen päätyyn ja annetaan painetta kaikilta kaistoilta edelleen tiiviillä viisikolla.

Molemmissa tapauksissa tuki on lähellä. Kiekollisena voidaan ohittaa yksittäisiä vastustajia melko lyhyillä syötöillä yksitellen, ja siirtokiekko-tilanteessa paineistaa tiiviillä viisikolla. Vaikka syöttö katkaistaisiin tai paine jäisi vaillinnaiseksi, on viisikolla lyhyiden etäsyyksienä ansiosta hyvä puolustuspelivalmius.

Jos taas avaus tapahtuu tilanteessa, jossa toinen laituri seisoo suorin polvin laidassa ja ensisijainen vaihtoehto on hänen nopea jatkonsa toiseen laitaan, ollaan usein tilanteessa, jossa hyökkäysketju on levällään. Vaikka kiekko tulisikin nopeasti ylimmälle hyökkääjälle, on hänellä vastassaan kaksi, usein kolmekin vastustajaa. Tässä tilanteessa kiekon menettäminen on todennäköisempää, joten hyökkääjät heittävät sen usein siirtokiekkona päätyyn. Paineen antaminen tässä tilanteessa on vaikeaa, koska hyökkäävä joukkue ei pysty useinkaan antamaan painetta kuin yhden tai kahden pelaajan voimin. Hyvin organisoitu sillä puolustava joukkue pystyy purkamaan kahden pelaajan antaman paineen yhdellä levittävällä syötöllä omassa päässä.

Levällään olevan viisikon kiekonmenetys keskialueella johtaa usein vaarallisen vastahyökkäyksen tilanteeseen vastustajalle.

Hahmottelemani keskialueen ylittämiseen liittyvät seikat korostuvat, mikäli toinen joukkueista hyökkää keskialueen yli jatkuvasti lyhyillä ja toinen pitkillä etäisyyksillä.

Oletteko samaa mieltä siitä jaosta keskialueen ylittämisen suhteen, johon erilaiset avaukset helposti johtavat?

Hahmottelemani jako on toki karkea, ja keskialuueen ylittämiseen liittyviä nyansseja se ei tarkastele, mutta voisi antaa jonkilaisen lähtökohdan keskialueen ylittämisen tarkastelulle.

[HN]

Nähdäkseni Ilves avaa kategorisesti laitaan hyökkääjälle, 9 kertaa kymmenestä silloinkin kun tie on tukossa.

Juu, kyse olikin siitä, että sen avauksen vastaanottaneen laiturin pitää syöttää keskikaistaa nousevalle sentterille (tai suoraan toiselle laidalle, ks. Blues-pelin 2-2-maali), mikäli oma etenemistie on tukossa.

[siffa]

NHL:ssä Tampa Bay on poikkeus siinä, että se nollatoleranssin aikana alkoi pelata "vanhaa" pystysuunnan jääkiekkoa kapeassa kaukalossa. Lähes kaikki NHL-joukkueet lähtevät nykyään omista myös kiekkokontrollilla liikkeelle. Detroit on ollut siinä suunnannäyttäjä, mutta muut joukkueet ovat seuranneet ja monet menneet hyökkäyspelissä jopa ohi Detroitin kiekkokontrollin määrässä. NHL-pelien tarjonta on maksukanavilla niin runsasta, että on helppo saada kokonaiskuva NHL-joukkueiden hyökkäyspelitavoista jo lokakuun aikana. Toivottavasti Tampa Bay jatkaa nopeaa pystysuunnan jääkiekkoa, mikä vaatii sen taitavilta ykköspelaajilta jopa enemmän henkilökohtaista taitoa kuin, mitä kiekkokontrollipeli vaatii.

Miltä näytti Ilveksen peli tänään hyökkäyspelitapamielessä, entä HIFK:n peli? Jatkoiko Ilves Pajuojan mainostamalla nopealla pystysuunnan jääkiekolla ja pelasiko Matikaisen HIFK "Meidän peliä" hyökkäysten rytmittämisellä. Itse katsoin HPK-KalPa pelin. KalPan pelin rytmittäminen palautuksilla ja pelaajien volttauksilla toi pelinopeuden lähes ennen näkemättömän suureksi. KalPa tuntui karkaavan murskavoittoon, mutta Rindell kaivoi pelikirjastaan oman pään kiekkokontrollilähdöt ja HPK tuli jo 3-4 tilanteeseen. HPK lähti ottelussa 7 kertaa viiveellä siten, että pakki seisoi riittävän kauan maalin takana keräten koko viisikon hyökkäykseen ja kuusi kertaa HPK eteni koko viisikon voimin hyökkäyspäähän joko suoraan maalitilanteeseen tai kulmataistoon. Kun katsoin HPK:n viivelähtöpeliä, tuli mieleen Jukka Jalosen HPK ja Suomi. Olisikohan Jalonen tai Timo Lehkonen konsultoineet Rindelliä tästä tehokkaasta omista hyökkäyksiinlähtötavasta?

KalPa palautteli kaiken kaikkiaan 25 kertaa kiekkoa taaksepäin, mikä on iso määrä 5vs5 pelissä, kun jäähyjäkin oli pelissä 11x2min. Tuomas Tuokkola jatkaa Pekka Virran pelitavalla, mikä on KalPan menestyksen tae, vaikka isot nimet Sami Kapanen ja Kalle Kerman ovat telakalla.

[Fordél]

JYP tuntui tänään löytävän taas sen peli-identiteetin, josta se on tullut viime vuosina tunnetuksi. Kaikki lähti siitä, että JYP:n liike oli tänään entisellä tasolla. Peliä käännettiin nopeasti ylöspäin ja JYP pääsi nopeasti hyökkäysalueelle. Vastustajalle annettiin hyvällä liikkellä ja työmoraalilla paljon painetta tämän omassa päässä, mikä hyydytti hyökkäyksiinlähtöjä. JYP sai myös paineella paljon enemmän kiekonriistoja ja niiden jälkeen luotua nopeasti maalipaikkoja kuin Lukko. Hyvä liike aiheutti myös Lukolle jäähyjä ja kun yv toimi niin tulosta tuli.

Sihvosen mielestähän Aho raiskaa Suomikiekkoa, mutta ainakin nyt pelaaminen näytti vanhalta kunnon JYP:ltä eikä siinä mielestäni ollut nähtävissä mitään väkisinmakaamisen yritystä.

[siffa]

JYP tuntui tänään löytävän taas sen peli-identiteetin, josta se on tullut viime vuosina tunnetuksi. Kaikki lähti siitä, että JYP:n liike oli tänään entisellä tasolla. Peliä käännettiin nopeasti ylöspäin ja JYP pääsi nopeasti hyökkäysalueelle. Vastustajalle annettiin hyvällä liikkellä ja työmoraalilla paljon painetta tämän omassa päässä, mikä hyydytti hyökkäyksiinlähtöjä. JYP sai myös paineella paljon enemmän kiekonriistoja ja niiden jälkeen luotua nopeasti maalipaikkoja kuin Lukko. Hyvä liike aiheutti myös Lukolle jäähyjä ja kun yv toimi niin tulosta tuli.

Juuri noin JYP pelasi Lukkoa vastaan. Aho jatkaa Dufvan pelitavalla ja JYP nousee sarjassa koko ajan. Ensimmäisen erän 5vs5 pelin HVP-tilastot olivat JYP:llä 0+0+1=1. KalPa jatkaa nuoren valmentajansa Tuomas Tuokkolan johdolla Pekka Virran pelitavalla. Eilen KalPa löi Helsingissä HIFK:n ja kiekotteli 1. erän virtamaisesti 5+3+14=22. Näitä joukkueita on mielenkiintoista seurata jatkossa, koska ne edustavat pelitavallisesti ääripäitä.

Yksi havaintoni on ollut, että 2. erässä lähes pelissä kuin pelissä jäähyt lisääntyvät 1. erään verrattuna. Esim. eilen HIFK-KalPa pelin 2. erässä pelattiin 6x2min=12 min yv/av-peliä ja lisäksi oli vielä HIFK:llä onnistunut RL. Miksi näin tapahtuu toisissa erissä paljon, olisi seuraamisen ja analysoimisen arvoinen asia. Yksi syy lienee 2. erän pitkät vaihtomatkat omalle puolustusalueelle.

Ilveksen pelitavasta on kirjoitettu, että Pajuoja olisi luopumassa kauden alussa mainostamastaan nopeasti ylöspäin lähtevistä hyökkäyksistä pelin rytmittämiseen perustuvaan pelitapaan. Urho tv:n peli HPK-Ilves tänään näyttää kriisijoukkueiden mahdolliset pelitapamuutokset.

[J.Grönvall]

Itse mietin tuossa juuri männä viikolla noita 2.eriä sekä vierasotteluita eräänlaisena indikaattorina joukkueen tilasta. Lähinnä pohdinta koski tietenkin Tapparaa, koska sen pelistä paistavat juuri nuo asiat, vaikka Risto Dufva onkin nopeassa ajassa saanut peliin järkeä.

Toisessa erässä siis pitkä vaihtomatka ja taas vierasotteluissa haasteena on sen tunteen väheneminen mikä tulee melkein automaattisesti kotiotteluissa (tai ainakin olen siitä melko varma). Molemmissa tapauksissa kuitenkin juuri pelitapa ja varsinkin sen toimivuus ja toteutus astuu suureen rooliin. Toisessa erässä esimerkiksi HVP-lähtöjen olettaisi kasvavan jokaisella joukkueella ja ihan yleensäkin sen pelin pitää ns. "luistaa" tai tulla aika hyvin selkäytimestä, jotta ne pysty vetämään rutiinillakin läpi.

Vierasotteluissa se rutiinitaso korostuu entisestään, koska silloin on vastassa lähes aina intensiivinen kotijoukkue. Pelitapa on silloin turvaverkko jonka varassa on hyvä lähteä otteluun kuin otteluun, silloin on helppo unohtaa se kotiyleisö. Playoffeissa tilanne on hyvin usein se, että kotietu menettää merkitystään runkosarjasta, koska joukkueet ovat pelitavallisesti korkealla tasolla kaikki.

Täytyy kuitenkin sanoa, että nyt tarvitaan Jatkoajan viisaampia vielä aukaisemaan tätä asiaa, koska se on edelleen jotenkin mysteeri ainakin minulle.

JYPistä tuli mieleen, että mitäköhän ne pelaajat sitten ovat halunneet, kun niitä muutoksia piti saada? Nyt JYP pelasi aivan puhdasta pystysuunnan jääkiekkoa ja kovalla tunteella pelatessa se onnistui tekemään kiireen Lukolle. Kolikon toinen puoli oli taas klassisesti siinä, että Lukon oman alueen kiekollinen peli oli vielä heikosti organisoitua ja omalta osaltaan aiheutti sitä kiirettä.

Palatakseni kuitenkin vielä JYPin peliin niin nythän ne kaivatut kiekkokontrolliteot puuttuivat taas kokonaan. Aivan kuin pelaajat olisivat nyt sitten sopineet (sanoneet Aholle), että pelataan nyt vain sitä "omaa" peliä ja laitetaan jalat liikkeelle. Ai että minua risoo tuo jalat liikkeelle-mantra, tarvitseeko sitä jatkuvasti hokea, kun kaikki tietävät, että niitä jalkoja on liikutettava jotta jonnekin pääsee. Toki sen tiedän, että kun pelaaja sanoo, että pitää liikkua paremmin niin se voi tarkoittaa sataa asiaa ja vaatisi vähän taustojen tuntemista, että sen sitten todella ymmärtää.

Tuo ryminä varmasti sopii JYPin materiaalille mutta JYP ei voita tuolla pelillä Suomen mestaruutta. Se ei tehnyt sitä kaksi vuotta sitten, eikä taatusti tee enää vuonna 2012 myöskään. Tuo on loppujen lopuksi taktisesti todella köyhä pelitapa ja kuluttaa joukkueen nopeasti loppuun myös. Toimiessaan se on tietenkin ihan tehokas mutta jos peli perustuu intensiteetille ja tunteelle, ei se koskaan kanna hedelmää pitkälle. Sen tunteen on AINA oltava seuraus pelitavasta, silloin se tuottaa kauniita asioita keväällä.

Lisäksi mielestäni JYPin peli varioituu edelleen liikaa, välillä tehdään niin kuin Vatanen haluaa ja välillä niin kuin joku muu. Klassinen passiivinen ohjauspeli ja keskialueen trap on omiaan tappamaan tuota vastaiskukiekkoa ja tietenkin parhaat joukkueet tuhoavat sen kiekonhallinnalla. Mikä toimii pienessä kaukalossa ei välttämättä toimi isossa ja siihen miinaan JYP on taas ajamassa kaasu pohjassa.

Sitten taas siitä KalPasta oli mielestäni kuvaava esimerkki, kun eilisessä HIFK-ottelussa Salminen lähti takaisin omaa maalia kohti vaikka HIFK:lla oli hyvä karvaus siinä päällä! Siinä varmasti kotikatsomoissa jokainen entinen juniori repi hiuksia päästä ja huusi, että mitä sinä puuhaat, varsinkin kun HIFK iski kiekon vielä ristikkoon siitä tilanteessa.

Siinä tilanteessa oli kuitenkin hyvin näkyvillä KalPan tietynlainen röyhkeys. Se ei tee asioita niin kuin sen oletetaan tekevän vaan itseluottamuksen turvin jopa tuollaisia temppuja voidaan nähdä. Eihän Salminen nyt jääkiekkoilullisesti kovin fiksusti pelannut mutta se sanaton viesti oli siinä hieno ja ainakin itse hymyilin kuin hangon keksi Salmisen rohkeudelle.

JYP on siis vanhan liiton "oikealla" tavalla pelaava jääkiekkojoukkue ja KalPa taas sen täydellinen vastakohta joka pelaa pilke silmäkulmassa ja velmuilee minkä kerkiää. KalPassa olisi hieno pelata! Jääkiekon laki on kuitenkin se, että todennäköisesti kumpikin näistä jää taas keväällä jalkoihin.

[Saint]

Lisäksi mielestäni JYPin peli varioituu edelleen liikaa, välillä tehdään niin kuin Vatanen haluaa ja välillä niin kuin joku muu. Klassinen passiivinen ohjauspeli ja keskialueen trap on omiaan tappamaan tuota vastaiskukiekkoa ja tietenkin parhaat joukkueet tuhoavat sen kiekonhallinnalla. Mikä toimii pienessä kaukalossa ei välttämättä toimi isossa ja siihen miinaan JYP on taas ajamassa kaasu pohjassa.

Se, että JYP pelaa nyt tuolla tavalla ei tarkoita sitä, että se pelaa myös 4-5 kuukauden päästä samalla kaavalla. Näin on kerrottu.

[J.Grönvall]

Se, että JYP pelaa nyt tuolla tavalla ei tarkoita sitä, että se pelaa myös 4-5 kuukauden päästä samalla kaavalla. Näin on kerrottu.

Ei tietenkään mutta näyttäisi pahasti siltä, että uudistuminen jäi vain puheiden asteelle. Aika näyttää muuttaako Aho (tai pelaajat) pelitapaa vai hakataanko päätä seinään ja koitetaan liikuttaa jalkoja.

[Konson Antti]

Mielestäni keskustelua voitaisiin nyt viedä eteenpäin ja siirtyä siihen, mitä tapahtuu sen jälkeen kun avaussyötöt on annettu ja omasta päästä on päästy pois. Millaisia tapoja eri joukkueilla on organisoida pelaaminen tämän jälkeen?

Nimimerkki HN:n mukaan Ilveksellä on nykyisin tarkoitus pelata pakin avauksella laitaan hyökkääjälle. Jos tämän tie on tukossa, syöttää hän keskelle. Toinen vaihtoehto on pelata tietysti heti avauksessa kiekko sentterille, joka levittää tarvittaessa laitaan. Sitten näillä kolmella kaistalla mennään hyökkäyspäähän sisään.

Mitä variaatioita ja muita vaihtoehtoja on pelata siniviivojen välillä?

Minusta tuntuu, että vielä kymmenenkin vuoden päästä täällä junnataan oman maalin ja siniviivan välissä. Mut hei, sieltä ne ratkaisut tehdään.

Eli Fordel, palautas nyt vaan kiltististi se kiekko takaisin puolustajalle, että se pääsee oman maalin taakse. Siellä meidän on hyvä olla. Unelmoidaan siitä täydellisestä avaussyötöstä, joka voidaan sitten palauttaa takaisin. Tätähän jääkiekko on?

[Fordél]

Ilveksen pelitavasta on kirjoitettu, että Pajuoja olisi luopumassa kauden alussa mainostamastaan nopeasti ylöspäin lähtevistä hyökkäyksistä pelin rytmittämiseen perustuvaan pelitapaan. Urho tv:n peli HPK-Ilves tänään näyttää kriisijoukkueiden mahdolliset pelitapamuutokset.

En ole vielä nähnyt Ilvestä, kun se on muuttanut pelaamistaan. Ensi perjantaina olisi tarkoitus käydä katsastamassa. Kuitenkaan mistään rytmien lisäämisestä ei ole niinkään puhuttu vaan lähinnä siitä, että Ilves ei ole käyttänyt keskikaistaa organisoidessaan hyökkäyksiinlähtöjä. Alkukaudesta on puskettu laitojen kautta, joissa tie on noussut järjestään pystyyn, hyökkäykset ovat hajonneet eikä Ilves ole juurikaan päässyt kolmelta kaistalta alueelle. Nyt keskikaistaa on alettu ilmeisesti käyttämään keskikaistaa ja katsotaan tuoko se Ilveksen hyökkäyksiin lisää kontrollia, tasapainoa, leveyttä ja mahdollisuuksia.


Minusta tuntuu, että vielä kymmenenkin vuoden päästä täällä junnataan oman maalin ja siniviivan välissä. Mut hei, sieltä ne ratkaisut tehdään.

Eli Fordel, palautas nyt vaan kiltististi se kiekko takaisin puolustajalle, että se pääsee oman maalin taakse. Siellä meidän on hyvä olla. Unelmoidaan siitä täydellisestä avaussyötöstä, joka voidaan sitten palauttaa takaisin. Tätähän jääkiekko on?

Ihan hyvä kuitti. Valitettavasti näissäkin keskusteluissa pyöritään edelleen omassa päässä eikä keskustelunavaukseni tuottanut juurikaan tulosta. Tosin esimerkiksi Ilveksen kohdalla se on ihan ymmärrettävää, koska suurimmat ongelmat tuntuisi olevan juuri siinä miten omasta päästä lähdetään, koska nykyinen tapa on hyydyttänyt koko muun pelaamisen. Silti kuulisin mieluusti näkemyksiä siitä miten eri joukkueet ovat organisoineet peliään tämän avaamisen jälkeen.

[HN]

Kuitenkaan mistään rytmien lisäämisestä ei ole niinkään puhuttu vaan lähinnä siitä, että Ilves ei ole käyttänyt keskikaistaa organisoidessaan hyökkäyksiinlähtöjä. Alkukaudesta on puskettu laitojen kautta, joissa tie on noussut järjestään pystyyn, hyökkäykset ovat hajonneet eikä Ilves ole juurikaan päässyt kolmelta kaistalta alueelle. Nyt keskikaistaa on alettu ilmeisesti käyttämään keskikaistaa ja katsotaan tuoko se Ilveksen hyökkäyksiin lisää kontrollia, tasapainoa, leveyttä ja mahdollisuuksia.

Nimenomaan on tuotu kokonaan uusi rytmi hyökkäyksiinlähtöihin. Hämeenlinnassa valtaosa Ilveksen lähdöistä käynnistyi pakkien välisellä - paikoin neljäkin syöttöä pitkällä - kiekottelulla, jolla mentiin karvauksen alta pois ja haettiin oikea-aikaista siirtoa sentterille keskustaan. Hyökkääjäkolmikon ajoitukset "volttauksessa" olivat vielä pitkälti pielessä, mikä johti harhasyöttöihin, mutta muutos aiempaan näkyi todella radikaalina niin rytmityksen kuin kaistojen käytönkin suhteen.

[Fordél]

Nimenomaan on tuotu kokonaan uusi rytmi hyökkäyksiinlähtöihin. Hämeenlinnassa valtaosa Ilveksen lähdöistä käynnistyi pakkien välisellä - paikoin neljäkin syöttöä pitkällä - kiekottelulla, jolla mentiin karvauksen alta pois ja haettiin oikea-aikaista siirtoa sentterille keskustaan. Hyökkääjäkolmikon ajoitukset "volttauksessa" olivat vielä pitkälti pielessä, mikä johti harhasyöttöihin, mutta muutos aiempaan näkyi todella radikaalina niin rytmityksen kuin kaistojen käytönkin suhteen.

Ok, kiitos tiedosta. En ole tätä peliä nähnyt niin en ole tästä isosta muutoksesta ollut tietoinen.Ymmärrettävästi ajoitukset volttauksessa ovat vielä pielessä, kun kerran näin radikaali muutos on tehty. Kuulostaa kuitenkin hyvälle ja täytyy perjantaina koittaa ennättää päästä katsomaan miten tämä uudistus toimii.

[siffa]

Nimenomaan on tuotu kokonaan uusi rytmi hyökkäyksiinlähtöihin. Hämeenlinnassa valtaosa Ilveksen lähdöistä käynnistyi pakkien välisellä - paikoin neljäkin syöttöä pitkällä - kiekottelulla, jolla mentiin karvauksen alta pois ja haettiin oikea-aikaista siirtoa sentterille keskustaan. Hyökkääjäkolmikon ajoitukset "volttauksessa" olivat vielä pitkälti pielessä, mikä johti harhasyöttöihin, mutta muutos aiempaan näkyi todella radikaalina niin rytmityksen kuin kaistojen käytönkin suhteen.

Pajuoja kertoi ennen tv-pelin alkua, että oman pään avauksia on muutettu kiekolliseen suuntaan. Kauden alussahan Pajuoja kertoi Ilveksen pelaavan nopeaa, pystysuunnan jääkiekkoa. Tilastoin taas niin HPK:n kuin Ilveksenkin omalta puolustusalueelta hyökkäyksiinlähdöt. Ilves oli tosiaan ottanut rytmittämisen mukaan ja HVP-lukemat olivat erittäin 3+3+6=12, 2+3+3=8 ja 4+5+10=19. Huomionarvoista on, että Pajuoja lisäsi jukkajalosmaisesti kiekkokontrollilähtöjä 2. erän jälkeen, kun joukkue oli häviöllä 2-3, mitkä lukemat eivät muuttuneet kuitenkaan 3. erässä.

KalPa kiekotteli Helsingissä 14.10. voiton HIFK:stä 4-1. HIFK pelasi 1. erän rytmittämällä 1+4+5=10 lukemin. Jäätyään 1.erässä tappiolle 0-1 HIFK siirtyi nopeaan pystysuunnan jääkiekkoon ja varsinkin 3. erä oli siltä varsin sekalaista ja huippupelaajien yksinyrittäminen oli silmiin pistävää, kun organisoituihin kiekkokontrollihyökkäyksiin ei enää lähdetty. KalPa-TPS peli 15.10. oli rytmittämisen ilotulitusta, kun mestari Pekka Virta ja oppipoika Tuomas Tuokkola kohtasivat. Oppipojan joukkue voitti 4-2.

Edit: Fordélin seuranta siitä, paljonko haetaan oman pään lähdöissä sentteriä keskustasta tai syöttöjä laitureille tai lähdetään omaan kuljetukseen, on olennainen pelitapa-seuranta. Nämä voisi katsoa kaikista oman pään hyökkäyksiinlähdöistä eli nopeista, puolinopeista ja HVP-lähdöistä.

[Fordél]

Edit: Fordélin seuranta siitä, paljonko haetaan oman pään lähdöissä sentteriä keskustasta tai syöttöjä laitureille tai lähdetään omaan kuljetukseen, on olennainen pelitapa-seuranta. Nämä voisi katsoa kaikista oman pään hyökkäyksiinlähdöistä eli nopeista, puolinopeista ja HVP-lähdöistä.

Korjataan sen verran, että ei mulla ole näin hienoa seurantaa. Olen vain seuraillut tässä alkukaudesta kahta asiaa. Yksi seurannan alue on ollut kiekonriistojen määrä hyökkäysalueella ja niistä saadut maalipaikat, joita olen seuraillut muutamilta joukkueilta kuten JYP:ltä, jonka pitäisi olla niissä erityisen hyvä. Tämän lisäksi olen seurannut, että miten eri jengit ovat päässeet hyökkäysalueelle sisään: käyttäen kaikkia kolmee kaistaa ja kiekko kontrollissa vai jotain muuta? Valitettavasti en ole pystynyt näitä yhdistämään siihen, että miten on pelattu siihen siniselle asti. Tietysti jos siffalla on omat tilastonsa hyökkäyksiinlähdöistä samasta ottelusta niin niitä yhdistelemällä voi ehkä jotain johtopäätöksiä tehdä. Ehkä sitä voisi joskus ottaa projektiksi katsoa videolta molempia asioita.

[J.Grönvall]

Korjataan sen verran, että ei mulla ole näin hienoa seurantaa. Olen vain seuraillut tässä alkukaudesta kahta asiaa. Yksi seurannan alue on ollut kiekonriistojen määrä hyökkäysalueella ja niistä saadut maalipaikat, joita olen seuraillut muutamilta joukkueilta kuten JYP:ltä, jonka pitäisi olla niissä erityisen hyvä. Tämän lisäksi olen seurannut, että miten eri jengit ovat päässeet hyökkäysalueelle sisään: käyttäen kaikkia kolmee kaistaa ja kiekko kontrollissa vai jotain muuta? Valitettavasti en ole pystynyt näitä yhdistämään siihen, että miten on pelattu siihen siniselle asti. Tietysti jos siffalla on omat tilastonsa hyökkäyksiinlähdöistä samasta ottelusta niin niitä yhdistelemällä voi ehkä jotain johtopäätöksiä tehdä. Ehkä sitä voisi joskus ottaa projektiksi katsoa videolta molempia asioita.

Jos saisit näihin vielä yhdistettyä sen, että millä "ideologialla" pelaava joukkue saisi kuinka monta riistoa ja samoin miten ne ylittävät hyökkäyssinisen, niin niitä olisi todella mielenkiintoista lukea. Siinä alkaisi varmasti näkyä jos on joukkueita jotka yhdistävät tilan tekemisen ja tilan voittamisen.

Oma teoriani siitä miksei keskialueen ylityksistä ole vielä kauheasti kirjoitettu on se, että monesti tuo pelin avaaminen hyvin pitkälle jo määrittelee sen miten keskialue yleensä voidaan tulla yli. Toinen asia siinä on vastustajan puolustuspeli ja sen karvauksen aktiivisuus.

Esimerkkinä siis niin, että jos joukkue pelaa vain nopeita ja puolinopeita omista niin aika harvoin se pääsee rintamassa keskialueen yli, johtuen siitä, ettei se kerää viisikkoaan kasaan oikeastaan koskaan. Voi jopa olla, että ne joukkueet tulevat välillä määrällisesti enemmän keskeltä, mutta kuljettamalla. Kun taas siinä tilanteessa, että kiekko saadaan pelattua keskustan kautta niin usein sisään mennään laidasta. Itse pelaajana on omasta mielestäni kaikista hienointa jos päästään jatkuvasti rintamassa hyökkäämään, tavallaan koko ajan on mahdollisuudet päästä paikoille ja jollain tavalla siinä vain on paremmin pelissä sisällä. Tämä sama pätee sekä salibandyyn, että jääkiekkoon.

Tuota jupinaa tuosta lähdöistä käytävästä keskustelusta en ymmärrä. Se on taas sitä samaa skeidaa joka vie keskustelun metsästä puihin. Loppujen lopuksi niillä on yllättävän iso merkitys pelissä vaikke niillä suoraan tehdäkään maaleja. Ne ovat kuitenkin talon perustus ja itse koen, että niillä on äärimmäisen tärkeä osa siinä miten oman joukkueen peli sujuu ja kuka peliä pääsee viemään. Pakkien tarvitsee saada rytmi päälle avauksiin ja toisaalta hyökkääjien pitää saada kiekkoa oikeaan aikaan heti matsin alusta jotta peliin pääsee kiinni kunnolla. Siksi ne hyökkäyksiinlähdöt kannattaa pitää tapetilla.

PS. Anteeksi kun tuota typerää ideologia-sanaa tulee käytettyä mutta en nyt oikein keksinyt siihen muutakaan.

[siffa]

En ole vielä nähnyt Ilvestä, kun se on muuttanut pelaamistaan. Ensi perjantaina olisi tarkoitus käydä katsastamassa. Kuitenkaan mistään rytmien lisäämisestä ei ole niinkään puhuttu vaan lähinnä siitä, että Ilves ei ole käyttänyt keskikaistaa organisoidessaan hyökkäyksiinlähtöjä. Alkukaudesta on puskettu laitojen kautta, joissa tie on noussut järjestään pystyyn, hyökkäykset ovat hajonneet eikä Ilves ole juurikaan päässyt kolmelta kaistalta alueelle. Nyt keskikaistaa on alettu ilmeisesti käyttämään keskikaistaa ja katsotaan tuoko se Ilveksen hyökkäyksiin lisää kontrollia, tasapainoa, leveyttä ja mahdollisuuksia.

Tästä viestistäsi minulle jäi kuva, että seuraat jatkossa Ilveksen keskikaistan pelaamista. Eli ymmärsin sinun selvittävän, että pyrkiikö Ilves syöttämään nopean, puolinopean tai HVP-lähdön jälkeen avaussyötön keskustaan sentterille. HN tähän jo vastasikin. HPK-Ilves pelissä Ilves syötti riittävän toisteisesti avaussyötön keskelle sentterille. Tämä on olennainen asia pelin etenemisen kannalta niinkuin on pelin lähtökohdan eli omalta hyökkäysalueelta hyökkäyksiin lähtöjen organisointi.

[Fordél]

Tästä viestistäsi minulle jäi kuva, että seuraat jatkossa Ilveksen keskikaistan pelaamista. Eli ymmärsin sinun selvittävän, että pyrkiikö Ilves syöttämään nopean, puolinopean tai HVP-lähdön jälkeen avaussyötön keskustaan sentterille.

Jep, seuraan juuri tätä asiaa Ilveksen pelistä, jonka on itselle se tärkein peli SM-liigassa. En kuitenkaan siitä tee mitään tilastointia, toisin kuin noista kahdesta edellä mainitsemistani jutuista, joita olen aloittanu katsastamaan joukkueelta kuin joukkueelta.

[Fordél]

Jos saisit näihin vielä yhdistettyä sen, että millä "ideologialla" pelaava joukkue saisi kuinka monta riistoa ja samoin miten ne ylittävät hyökkäyssinisen, niin niitä olisi todella mielenkiintoista lukea. Siinä alkaisi varmasti näkyä jos on joukkueita jotka yhdistävät tilan tekemisen ja tilan voittamisen.

Pitäisi tietysti ensin selvittää, että millä ideologialla kukin joukkue pelaa. Kuitenkin esimerkiksi JYP:n kohdalla olen erityisesti näitä riistojen määriä seurannut, koska oletan, että JYP:n antaman kovan paineen takia se saisi vastustajaa enemmän riistoja, joista pääsisi myös maalipaikkoihin. Ainakin Lukkoa vastaan käydyssä pelissä tämä oletus piti paikkansa: JYP sai enemmän riistoja ja sai niistä Lukkoa enemmän myös maalipaikkoja (=veto parhaalta sektorilta n. 5 sek. riiston jälkeen).

Esimerkkinä siis niin, että jos joukkue pelaa vain nopeita ja puolinopeita omista niin aika harvoin se pääsee rintamassa keskialueen yli, johtuen siitä, ettei se kerää viisikkoaan kasaan oikeastaan koskaan.

Tämä on hyvä pointti ja olisi ehdottomasti mielenkiintoinen seurannan kohde. Täytyy katsoa jos tuota pystyisi jotenkin seuraamaan, vaikka edes toiselta joukkueelta per peli.

[Lert]

Nimenomaan silloinhan juuri voisi kuvitella, että jääkiekkoa katsovat enimmäkseen itse pelistä ja myös pelitapa-asioista kiinnostuneet katsojat, kun pelit ovat maksullisella kanavalla.

Vapaasti näkyvillä kanavilla tulevia pelejä seuraavat enemmän myös peliin vähemmän vihkiytymättömät, jotka tylsistyvät analyyseistä.

Väärin. Suomessa on esimerkiksi satoja juniorijääkiekkolijoita jotka haluavat varmasti katsoa esikuviensa pelaamista. Kiinnostaako näitä junioreita kuunnella pölpötyksiä jostain viivelähdöistä ja kiekkokontrollista?Ei varmasti. He haluavat nimenomaan nähdä pelaajien henkilökuvia jne.

Itse kannatan Tepsiä ja pelitavasta minulle riittää se tieto, että Pekka Virta luo kiekkokontrollipelitapaa Turkuun. Kuitenkin katselen Kaudessa kymmeniä Tepsin pelejä maksullisena+NHl matseja viitisienkymmentä. Olen siis intohimoinen jääkiekkofani mutta olen päräjnnyt loistavasti vaikken kuule väsyttäviä pelitapakeskusteluja jokaisessa ottelussa.

Ei jalkapallossa tai salibandyssakaan puhuta juuri kenenkään pelitavasta, muuta kuin todetaan että esimerkiksi Mourinhon pelityyli on puolustusvoittoinen.

[J.Grönvall]

Ei jalkapallossa tai salibandyssakaan puhuta juuri kenenkään pelitavasta, muuta kuin todetaan että esimerkiksi Mourinhon pelityyli on puolustusvoittoinen.

Höpö höpö :D

Futiksessahan taktiikasta ja ryhmityksistä vasta puhutaankin, se kun "kuuluu" siihen jalkapallokeskusteluun. Jääkiekkoon tätä samaa nyt ei joidenkin mielestä saa tuoda sitten kirveelläkään, koska heitä ei kiinnosta kuunnella. Juniorit varmasti haluavat nähdä esikuvansa kehissä mutta kuvittelisin, että heitä kiinnostaa myös oppia lätkästä pelinä lisää, jotta voi olla parempi siellä kentällä. Tämä sama on kuitenkin käyty jo sataan kertaan läpi, joten eiköhän se taas riitä tästä aiheesta.

[aceman81]

Futiksessahan taktiikasta ja ryhmityksistä vasta puhutaankin, se kun "kuuluu" siihen jalkapallokeskusteluun. Jääkiekkoon tätä samaa nyt ei joidenkin mielestä saa tuoda sitten kirveelläkään, koska heitä ei kiinnosta kuunnella

Tällasessa illuusiossa mäkin olisin elänyt, että jalkapallossa taktisen puolen avaaminen on ollut edelläkävijänä. Jääkiekon puolella on pikku hiljaa herätty siihen, että pelissä on muitakin ulottuvuuksia kuin jalat, jalat ja pomppukiekot.

Ennakko, pari erätaukoa, jälkipelit. Eiköhän pelitaktisten asioiden läpivientiin ole riittävästi aikaa liikaa henkilökuvia tai Leijonapörssejä häiritsemättä. Nuoremmat junnut on kuitenkin energiaa pullollaan, eli jossei heitä kiinnosta kuunnella aikusten puheita taktiikkapöydän äärellä, voivat mennä siksi aikaa vaikka juoksemaan taloa ympäri. Siinä kuntokin kasvaa.

[onomoro]

Tällasessa illuusiossa mäkin olisin elänyt, että jalkapallossa taktisen puolen avaaminen on ollut edelläkävijänä. Jääkiekon puolella on pikku hiljaa herätty siihen, että pelissä on muitakin ulottuvuuksia kuin jalat, jalat ja pomppukiekot.


Näinhän se on. Epäilijöille voisi sanoa, että seuraavan kerran Espanjan matkalla voi käydä kysäisemässä paikalliselta raksatyöntekijältä, että millaisella taktiikalla suosikkijoukkue pelaa. Veikkaan, että vastaus lähentelee luentoa.

[Mazza]

On jääkiekkossakin puhuttu ikuisuus eri pelitavoista ja taktiikoista, ihan samalla tavalla kuin jalkapallossa.

Enkä usko että kovin moni lähtee oikeasti kiistämään taktiikan ja pelitavan merkitystä jääkiekossa. Mutta sen ylikorostaminen ja kaiken kaukalossa tapahtuvan selittäminen eroilla pelitavassa ja sen toteuttamisessa, siinä kohdassa voidaan mennä myös metsään. Ei se vaan ole niin mustavalkoista että se voittaa ottelun tai mestaruuden jolla on modernein pelikirja.

[P.Sihvonen]

Väärin. Suomessa on esimerkiksi satoja juniorijääkiekkolijoita jotka haluavat varmasti katsoa esikuviensa pelaamista. Kiinnostaako näitä junioreita kuunnella pölpötyksiä jostain viivelähdöistä ja kiekkokontrollista?Ei varmasti. He haluavat nimenomaan nähdä pelaajien henkilökuvia jne.

Itse kannatan Tepsiä ja pelitavasta minulle riittää se tieto, että Pekka Virta luo kiekkokontrollipelitapaa Turkuun. Kuitenkin katselen Kaudessa kymmeniä Tepsin pelejä maksullisena+NHl matseja viitisienkymmentä. Olen siis intohimoinen jääkiekkofani mutta olen päräjnnyt loistavasti vaikken kuule väsyttäviä pelitapakeskusteluja jokaisessa ottelussa.

Ei jalkapallossa tai salibandyssakaan puhuta juuri kenenkään pelitavasta, muuta kuin todetaan että esimerkiksi Mourinhon pelityyli on puolustusvoittoinen.

Olen ammattianalyytikkona tietysti seurannut sitä, miten pelitapakeskustelut etenevät. Aina käy niin, että siihen asti ihminen vastustaa niitä, kunnes pääsee hieman kartalle. Ne, jotka eivät vastusta pelitapakeskusteluja, ymmärtävät pelitavoista enemmän tai vähemmän. Näin se menee. Ja sitten, kun pääsee hajulle, pelitapakeskusteluja suorastaan janotaan.

Mutta välillä ihmettelen tätä palstakäyttäytymistä täällä. Ja onko minun puoleltani nyt (taas) väärin antaa tällainen löyly, joka kohdistuu aivan käsittämättömään kommenttiin: Eikö sinulla nimimerkki heinäsirkka ole silmiä ja korvia päässä!? Miten olet voinut ohittaa sen, miten tarkasti, Kuusela, Lehtola, Malinen ja kumppanit ovat kohta kohdalta avanneet vaikkapa Mourinhon pelitavan!? Nimenomaan jalkapallossahan pelitapakeskustelu on todella syvällistä jopa Suomessa.

Ja pieni avunpyyntö muilta palstaveljiltä ja siskoilta: Selittäkää minulle vaikkapa tuota "heinäsirkan" kommenttia. Ei siinä ole kyse edes mielipiteestä. Miten kukaan voi kirjoittaa, että "ei jalkapallossa tai salibandyssakaan puhuta juuri kenenkään pelitavasta, muuta kuin todetaan että esimerkiksi Mourinhon pelityyli on puolustusvoittoinen"? Tuo ei ole MIELIPIDE. Ei voi olla sitä mieltä, että futiskeskustelu olisi tuollaista. Sen kuulee korvilla ja näkee silmillä, mitä siellä studiossa tehdään. Olen hämmästynyt, kun täällä ihan pokalla väitetään mustaa valkoiseksi.

Johtava

[P.Sihvonen]

On jääkiekkossakin puhuttu ikuisuus eri pelitavoista ja taktiikoista, ihan samalla tavalla kuin jalkapallossa.

Enkä usko että kovin moni lähtee oikeasti kiistämään taktiikan ja pelitavan merkitystä jääkiekossa. Mutta sen ylikorostaminen ja kaiken kaukalossa tapahtuvan selittäminen eroilla pelitavassa ja sen toteuttamisessa, siinä kohdassa voidaan mennä myös metsään. Ei se vaan ole niin mustavalkoista että se voittaa ottelun tai mestaruuden jolla on modernein pelikirja.

Paljon enemmänhän sitä on (yli)korostettu, että se ja se pelaaja meni sinne ja sinne ja ne ja ne pelaajat vaihtoivat siihen ja siihen seuraan. Miksi et siitä ole ollut huolissasi?

30% pelaajamateriaali - 30% pelikirja - 30% valmentaja (psyyken, ryhmädynamiikan, fysiikan ja tekniikan valmentaminen) - 10% organisaatio. Tuo on minun kantani vaikutussuhteista nykyään.

Mutta fakta on, ettei pelikirjakeskustelut ole olleet viimeisen 20 vuoden aikana likikään 30% eri medioissa. Tosin vuodesta 2004 asia on alkanut korjantua, onneksi.

Johtava

[Mazza]

Olin Urheilulehden tilaaja parin vuoden ajan ja silloin pelikirjan merkitys vaikutti olevan niiden artikkelien perusteella paljon enemmän kuin 30% lopputuloksesta. Mutta ehkä painotit sitä puolta muiden osa-alueiden kustannuksella koska muualta kuin UL:stä pelitavallista analyysia oli turha etsiä?

Noin muuten tuo 30-30-30-10-jako vaikuttaa ihan järkevältä ja perustellulta, ihmettelen vain että se ei Urheilulehden jutuista välittynyt aiemmin lukijalle asti. Viimeisen vuoden ajalta on vaikea sanoa koska en ole lehteen missään törmännyt.

[fiftyeight]

- - -
Ja pieni avunpyyntö muilta palstaveljiltä ja siskoilta: Selittäkää minulle vaikkapa tuota "heinäsirkan" kommenttia. Ei siinä ole kyse edes mielipiteestä.
- - -


Tiedä mistään veljeyksistä, kun et ole tullut JA-seniorimiitinkään vaikka on pyydetty. Seuraava on muuten la 21.01.2012 klo 20 alkaen, joten tervetuloa keskustelemaan. Yyveellä kerron paikan.

Mutta heittoosi sen verran, että tuohan heinäsirkan juttu on vain löysä provo, ei edes kovin hyvä. Gagsilta saa paremmat. Ja useammin. Siis provot.

Siinä olet oikeassa että jo 70-luvulla jalkapallossa näitä pelitapakysymyksiä on alettu pohtia tarkemmin, catenacchiota ja muuta. Ehkä jo aiemminkin mutta silloin riitti että hyökkäyksessä on Garrinchaa, Pelejä ja muita, joten kun tekee enemmän maaleja kuin vastustaja niin voittaa.

Calle Brewer toi Suomeen jonkinlaisen pelityylin ja -kirjan, jos niin halutaan sanoa. Siihen asti oli matkittu hurreja ja ihmetelty neuvostovenäläisiä. Noista ajoista on menty eteenpäin, ja nyt sitten jo netissä keskustellaan asiantuntevasti nyanssitasolla.

Oikeassa olet myös siinä, että mitä enemmän tiedät lajin säännöistä ja muista lainalaisuuksista, niin sitä enemmän ao. pelikin voi alkaa kiehtoa. Itselläni näin on mm. käynyt kriketin kanssa, joka on sata kertaa mielenkiintoisempaa kuin joku joko-joko-pallo. 80-luvulla opin säännöt yms, ja nyt taas seurasin ns. MM-kisoja.

No sama on lätkässä. Ja lopulta lätkä on yksinkertaisempaa kuin kriketti. Maahockeykin kuittaa lätkän taktisella puolella. Osaan sitäkin.

Enivei, jatkakaa. Seuraan mielenkiinnolla keskusteluanne ja Petun aivotonta pelikirjaa HIFKin rämpiessä.

[HN]

30% pelaajamateriaali - 30% pelikirja - 30% valmentaja (psyyken, ryhmädynamiikan, fysiikan ja tekniikan valmentaminen) - 10% organisaatio. Tuo on minun kantani vaikutussuhteista nykyään.

Olen miettinyt tätä asiaa erityisen paljon viime vuosina ja tullut siihen tulokseen, että nimenomaan organisaation toiminnalla on joukkueen menestykseen huomattavasti suurempi vaikutus kuin usein ymmärretään. Kaavamuotoon puettuna pelaajamateriaalin osuus voisi olla 30%, valmennuksen 30% ja organisaation 40%.

Näiden osa-alueiden väliset rajat eivät kuitenkaan ole lainkaan terävät ja selvät. Esimerkiksi pelaajamateriaalin laatuun vaikuttaa suoraan se, miten sitä valmennetaan ja millaista pelitapaa se toteuttaa. Vastaavasti valmennuksen laatuun vaikuttaa kokemukseni perusteella hyvinkin paljon se, kuinka hyvin organisaatio tukee ja sparraa valmennusjohtoa ja millaisen toimintaympäristön sekä -rauhan se pystyy valmennukselle järjestämään. Organisaation ammattimaisuus heijastuu myös pelaajiston jokapäiväiseen toiminnan ja työnteon laatuun osin valmennuksen tasosta riippumattakin.

Tuon esittämäni kaavan voisikin esittää dynaamisena ja tekijöidensä vaikutussuhteilta ei-lineaarisena ja selostaa auki siten, että mitä enemmän organisaation osuudesta saadaan siirrettyä prosentteja pelaajamateriaalin ja valmennuksen osuuksiin, sitä todennäköisempää menestys on. Huonosti johdettu ja toimimaton organisaatio voi tuhota menestysmahdollisuudet, vaikka pelaajisto ja valmennus olisivat lähtökohtaisesti huippuluokkaa.

[Fordél]

Olen miettinyt tätä asiaa erityisen paljon viime vuosina ja tullut siihen tulokseen, että nimenomaan organisaation toiminnalla on joukkueen menestykseen huomattavasti suurempi vaikutus kuin usein ymmärretään. Kaavamuotoon puettuna pelaajamateriaalin osuus voisi olla 30%, valmennuksen 30% ja organisaation 40%.

Oon miettinyt ihan samaa asiaa. Mihinkään tiettyihin prosentteihin en ole päätynyt, mutta organisaation toiminnalla on ehdottomasti suuri vaikutus joukkueen menestykseen, yleensä varsinkin silloin kun asiat tehdään päin prinkkalaa. Organisaatio rakentaa koko palapelin ja ohjailee kaikella toiminnallaan sitä. Organisaatio toimii myös niin valmennuksen kuin pelaajien tukena. Jos organisaatiossa ei ole asiat kunnossa ja työ laadukasta niin se varmasti vaikuttaa niin valmennuksen kuin pelaajien tekemiseen. Siksi se prosentti on mielestäni suurempi kuin 10%, mutta vaikea sanoa onko se 30 vai 40 % vai jotain muuta. Vaihtelee varmasti kokonaisuuden mukaan. Jossain laadukas organisaation tekeminen ottaa isomman roolin kun pelaajamateriaali ei ole ehkä yhtä laadukasta jne.

Asiasta kolmanteen. Miten luokittelisitte tilanteet, joilla voidaan päästä hyvään maalintekopaikkaan? Ja maalintekopaikka voidaan rajata tässä öpaut maalin ja b-pisteiden väliin jäävään kolmioon. Ihan tilastoinnin kannalta tätä kysyn, kun ajattelin luokitella ne seuraavasti:

-Aloitusvoiton jälkeen
-Kiekon riisto hyökkäyspäässä
-Kulmapelin voitto
-Rintamahyökkäys kolmella kaistalla
-Hyökkäys 1-2 hyökkääjällä

[siffa]

30% pelaajamateriaali - 30% pelikirja - 30% valmentaja (psyyken, ryhmädynamiikan, fysiikan ja tekniikan valmentaminen) - 10% organisaatio. Tuo on minun kantani vaikutussuhteista nykyään.

Tämä poikkeaa selvästi Juhani Tammisen kokemuksen tuomasta jaosta 65%(kenttäpelaajat)-20%(maalivahti)-15%(valmennus). Kirjassaan Kausi Elämästäni Tami mainitsee myös organisaation ja sisällyttää sen toiminnan pelaajahankinnan ja valmennuksen onnistumiseen. Olisikin mielenkiintoista nähdä Tamin jaottelu niin, että organisaation vaikutus olisi omana prosenttilukunaan.

Keskiarvot ovat keskiarvoja, mutta todelliset esimerkit elävästä elämästä saattavat olla kaukana keskiarvoista. Paras esimerkki viime vuosilta saadaan TPS:stä. Kai Suikkanen valmensi TPS:n 1,5 vuodessa SM-liigan pohjalta SM-liigan mestariksi. Samalla seuraorganisaatiolla ja saman tasoisella pelaajistolla Heikki Leime epäonnistui tehtävässään totaalisesti. Tässä tapauksessa valmennuksen osuus oli erittäin suuri.

Ilves aloitti tämän kauden nopealla pystysuunnan jääkiekolla, jonka asian päävalmentaja Juha Pajuoja toi jämäkästi tv:ssä alkukaudessa esille. Urheilulehti/Petteri Sihvonen jakoi SM-liigavalmentajat suhteessa Jukka Jalosen "Meidän peliin" (Jalosen Solmuun) edelläkävijöihin, osaajiin, tapailijoihin, haahuilijoihin, jumalhämärässä oleviin, junastajääviin ja vastaanhangoittelijoihin. Juha Pajuoja oli lokeroitu tapailijoihin ja vastaanhangoittelijoihin. Kun seurasin HVP-tilastoinnillani Ilveksen alkusarjan pelejä, niin vähiksi jäivät omalta puolustusalueelta kiekkokontrollilähdöt esim. 17.9. Ilves-HPK pelissä, HPK:lla sen sijaan kiekkokontrollia HVP-tilastoinnin mukaan oli kohtuullisesti. Tilanne oli muuttunut päälaelleen, kun HPK ja Ilves pelasivat Hämeenlinnassa 15.10.2001. Ilveksen HVP-lukemat erittäin 3+3+6=12, 2+3+3=7 ja 4+5+10=19 osoittivat, että Pajuoja oli siirtynyt Meidän pelin
oman pään hyökkäyksiinlähtöjen rytmittämisen suuntaan voimakkaasti. Rindell sen sijaan oli vähentänyt HVP-hyökkäyksiä, koska lukemat olivat enää 0+3+2=5, 0+1+2=3 ja 0+0+0=0. Nämä kaksi peliä ja niiden välillä tapahtuneet PELITAPAMUUTOKSET kertovat minulle pelikirjojen merkityksen valmentajien hakiessa menestystä jääkiekossa.

Mutta fakta on, ettei pelikirjakeskustelut ole olleet viimeisen 20 vuoden aikana likikään 30% eri medioissa. Tosin vuodesta 2004 asia on alkanut korjantua, onneksi.

Hyvin vähän näkee pelikirjakeskustelua muualla kuin Urheilulehdessä ja täällä Jatkoajassa, jotka ovatkin pelikirjakeskustelun johtavat mediat. Esim. eilinen tv-lähetys TPS-Tappara oli pelikirjamielessä pohjanoteeraus. Asiantuntijoiden Jani Kiviharju ja Antti Aalto olisi luullut edes vähän avaavan katsojille TPS:n ja Tapparan pelitapoja, joista olisi saanut juuri tuosta pelistä hyviä huomioita. Pekka Virta on luomassa TPS:lle omaa kiekkokontrollipelitapaa, jonka luomisvaiheen tuskaa ja pelaajien epäonnistumisia selostaja Jalo ja kommentaattori Kiviharju eivät osanneet nähdä, vaan kritisoivat koko ajan TPS:n "tahmeaa peliä", liian hitaita hyökkäyksiinlähtöjä ja yksittäisten pelaajien vääriä ratkaisuja. Risto Dufvan Tappara pelasi myös poikkeavasti Risto Dufvan JYP:iin nähden eli pyrki aika ajoittain rohkeaan kiekkokontrollipeliin, mutta vielä siinä usein epäonnistuen.

[Cobol]

Tämä poikkeaa selvästi Juhani Tammisen kokemuksen tuomasta jaosta 65%(kenttäpelaajat)-20%(maalivahti)-15%(valmennus). Kirjassaan Kausi Elämästäni Tami mainitsee myös organisaation ja sisällyttää sen toiminnan pelaajahankinnan ja valmennuksen onnistumiseen. Olisikin mielenkiintoista nähdä Tamin jaottelu niin, että organisaation vaikutus olisi omana prosenttilukunaan.

Tamminen luultavasti tarkastelee asiaa aivan eri näkökulmasta. Valmentajan joka saa ne pelaajat käyttöönsä jotka seura osoittaa hänen käyttöönsä. Kun Tamminen kirjansa kirjoitti, aika oli toinen. Valmentaja valmensi, pelaaja pelasi ja seurajohto hankki pelaajat sen perusteella paljonko rahaa oli.

SM-liigassa ollaan vähitellen tilanteessa jossa osaaminen seurajohdossa on lisääntynyt ja joukkueet rakennetaan ns. kokonaispaketin mukaan. Siihen kuuluu ensimmäisenä se pelitapa jolla joukkueen halutaan pelaavan. Esimerkiksi HIFK:ssa, Jokereissa, Pelicanseissa, KalPassa, Ässissäkin ja joissakin muissa seuroissa on oivallettu kokonaispaketin rakentamisen tärkeys ja edellytys tuloksen tekemiselle. Seuraavaksi haetaan pelitapaa parhaiten toteuttava ja saatavilla oleva valmentaja. Tämän jälkeen hankitaan sopivat pelaajat. Aikaa tähän kaikkeen menee pari vuottta. Usein jo toisena kautena kokonaispaketin pitäisi olla vahvimmillaan, viimeistään kolmantena.

Edellisen kappaleen perusteella voikin todeta, että tarkkaa jakoa prosentein ei voi enää koskaan antaa. Kaikki riippuu kaikesta ja ennen kaikkea siitä, missä vaiheessa prosessia ollaan menossa. Ja tämä siis niissä seuroissa joissa asia tehdään oikein.

Ne seurat jotka noudattavat vanhaa Tammisen ajan tapaa ovat asia erikseen. Niissä jako varmaankin on edelleen se, että materiaali yliratkaisee varsinkin maalivahdin osalta.

[dana77]

Olen miettinyt tätä asiaa erityisen paljon viime vuosina ja tullut siihen tulokseen, että nimenomaan organisaation toiminnalla on joukkueen menestykseen huomattavasti suurempi vaikutus kuin usein ymmärretään. Kaavamuotoon puettuna pelaajamateriaalin osuus voisi olla 30%, valmennuksen 30% ja organisaation 40%.
En oikein tiennyt minkä kohdan olisin lainannut tästä mielenkiintoisesta kirjoituksesta. Olen ehdottomasti jossain määrin samaa mieltä organisaation tärkeydestä, mutta kuvio ei ole kovin simppeli.
TPS ja Suikkasen aika on jo mainittukin. Oma kummajaisensa on myös viimeisen parin vuoden Porin Ässät.
09-10 kaudella toiseksi viimeinen, 10-11 kaudella toinen. Vaikka pelaajistossa on pientä vaihtuvuutta ollut, niin ei Santavuoret sellaisia sateentekijöitä ole että he eron selittäisivät. Rautakallio sai paljon kunniaa menestyksestä ja varmasti aiheestakin, mutta hän oli kuitenkin valmentaja molemmilla kausilla. Huhut kertovat että organisaation tila on kaaosmainen ja tämän olleen syy miksi Rocky ei halunnut jatkaa, vaikka menestystä oli tullut. Sitä en tiedä, että onko organisaatiossa ja sen tekemisessä kehittymistä tapahtunut. Mielenkiintoa lisää se, että valmentaja vaihtui tälle kaudelle, mutta menestystä on ainakin tähän asti tullut tulosten valossa.

[Tarinankertoja]

30% pelaajamateriaali - 30% pelikirja - 30% valmentaja (psyyken, ryhmädynamiikan, fysiikan ja tekniikan valmentaminen) - 10% organisaatio. Tuo on minun kantani vaikutussuhteista nykyään.


en ota kantaa prosenttisuhteisiin, mutta järjestys on täysin väärä.

Ensimmäisenä tulee organisaatio, sillä organisaatio valitsee kaiken muun seuraavan. Se valitsee (erilaisin painotuksin ja eri järjestyksissä) pelitavan, pelaajamateriaalin ja valmentajan. Kenelle organisaatio antaa mistäkin valinnasta vastuuta ja miten organisaatio on organisoitunut näiden vastuiden suhteen, on aina ensimmäinen asia menestykseen.

Kaikki muu seuraa vasta organisaation toimintakyvystä olkoon niiden menestysvaikutusprosentit mitä tahansa.. Organisaatiolla voi käydä säkä (TPS – Suikkanen), mutta pidempiaikainen menestys seuraa vain hyvin organisoituneita joukkuerakenteita. IFK konttas kunnes johto ja organisaatiomalli muuttui, samoin jokerit. Lukko ei edes isoilla rahoilla menesty koska organisaatiorakenne mättää jne.

Täsgällä voidaan osua kultasuoneen esim oikealla valmentajavalinnalla (jolle täysin väärin annetaan joukkeenokoamisvastuu), mutta pidemmälle se ei kanna.

Lisäksi antaisin jonkun pikkuprosentin myös tsägälle..


EDIT: HN tätä jo käsittelikin, mutta kun on sokee niin on sokee...

[Blackie]

09-10 kaudella toiseksi viimeinen, 10-11 kaudella toinen. Vaikka pelaajistossa on pientä vaihtuvuutta ollut, niin ei Santavuoret sellaisia sateentekijöitä ole että he eron selittäisivät. Rautakallio sai paljon kunniaa menestyksestä ja varmasti aiheestakin, mutta hän oli kuitenkin valmentaja molemmilla kausilla. Huhut kertovat että organisaation tila on kaaosmainen ja tämän olleen syy miksi Rocky ei halunnut jatkaa, vaikka menestystä oli tullut. Sitä en tiedä, että onko organisaatiossa ja sen tekemisessä kehittymistä tapahtunut. Mielenkiintoa lisää se, että valmentaja vaihtui tälle kaudelle, mutta menestystä on ainakin tähän asti tullut tulosten valossa.
Ässien noususta oli jo pelillisesti havaittavissa merkkejä kaudella 09-10. Homma kaatui pitkälti siihen, että materiaali oli kapea ja loppukaudella oli pahimmillaan kolme tervettä pakkia kokoonpanossa ja joitain hyökkääjiä jouduttiin uhraamaan puolustajiksi (tästä on viisastuttu ja nyt on kolme senioripakkia reservissäkin). Ässille ei tullut lähellekään samaa määrää rökäletappioita kuin Suhosen aikana, vaan useat pelit olivat maalin pelejä. Pistemäärä taisi olla jotain luokkaa 72-73, mutta pelillisesti oli nähtävissä selvää loogisuutta, josta oli hyvä jatkaa seuraavaan kauteen. Homma oli selvä kuin pläkki, puolustusta kiekollisemmaksi, niin hyvä kausi tulossa.

Rockyn ja Hirsimäen välit viilenivät vissiin aika pahasti. Valitettavasti Rocky tuntui katkeroituneen, organisaatio on paremmassa mallissa kuin koskaan.

[Taze]

30% pelaajamateriaali - 30% pelikirja - 30% valmentaja (psyyken, ryhmädynamiikan, fysiikan ja tekniikan valmentaminen) - 10% organisaatio. Tuo on minun kantani vaikutussuhteista nykyään.

Tarkoittaako tämä sitä, että esim. Mestiksestä kasattu joukkueellinen pelaajia, jotka ovat hyvässä organisaatiossa loistavan valmentajan täydellisen pelikirjan ohjaamina voittavat esim. NHL pelaajista kootun joukkueen ilman organisaatiota, valmentajaa ja pelikirjaa selvästi useammin kuin häviävät? En nimittäin usko tähän.

[J.Grönvall]

Tarkoittaako tämä sitä, että esim. Mestiksestä kasattu joukkueellinen pelaajia, jotka ovat hyvässä organisaatiossa loistavan valmentajan täydellisen pelikirjan ohjaamina voittavat esim. NHL pelaajista kootun joukkueen ilman organisaatiota, valmentajaa ja pelikirjaa selvästi useammin kuin häviävät? En nimittäin usko tähän.

Hohhoijjaa.

Provohan se sieltä taas paukahti ja kenties tuhannes kerta kun samaa käytetään. No, leikitään sitten myös. Minkätasoisia NHL-pelaajia joukkueessa pelaisi, minkälaisia Mestis-jannuja joukkueessa pelaisi, miten joukkue voi tässä tapauksessa olla olemassa ilman organisaatiota? Pelaako NHL-joukkue todella kokonaan ilman pelikirjaa (eli ei pelaa ollenkaan) vai tarkoitatko "pihalätkää"? Kerrotko vielä millainen on täydellinen pelikirja, olisin kiinnostunut kuulemaan.

[Lert]

Höpö höpö :D

Futiksessahan taktiikasta ja ryhmityksistä vasta puhutaankin, se kun "kuuluu" siihen jalkapallokeskusteluun. Jääkiekkoon tätä samaa nyt ei joidenkin mielestä saa tuoda sitten kirveelläkään, koska heitä ei kiinnosta kuunnella. Juniorit varmasti haluavat nähdä esikuvansa kehissä mutta kuvittelisin, että heitä kiinnostaa myös oppia lätkästä pelinä lisää, jotta voi olla parempi siellä kentällä. Tämä sama on kuitenkin käyty jo sataan kertaan läpi, joten eiköhän se taas riitä tästä aiheesta.

Tottakai futiksessa puhutaan taktiikasta ja ryhmityksestä. Voidaan sanoa esimerkiksi että joukkue x lähtee hakemaan matsista 0-0 tulosta 4-5-1 ryhmityksellä. Mutta onko tuon toteaminen jotain pelitapakeskustelua. Minulle pelitapakeskustelu tarkoittaa paljon syvällisempää puhetta pelistä. Sitä ei voi kuitata parilla lauseella. Taktiikka ja pelitapa on täysin eri asioita. Jokainen futisjoukkue tekee erilaisen taktiikan seuraavaan peliin. Kauden aikana pelitapaa ei kuitenkaan paljon muutella.
Nimenomaan tästä taktiikasta puhutaan paljon mutta ei pelitavasta.

Kovin moni jalkapallo/jääkiekko analyytikko ei siihen syvälliseen analyysiin pysty ainakaan Suomessa. Ei Urholla ainakaan paljon puhuta pelitavoista.

[Fordél]

Huh huh, olipahan mielenkiintoinen matsi tänääh HIFK:n ja Jokereiden kesken. Erikoisen siitä teki se, että olin katsomassa viime viikolla näiden kahden kohtaamista Jaffalassa ja siihen nähden nämä kaksi jengiä pelasivat ihan eri tavalla. Jaffalassa peli oli paljon avoimempaa ja pelissä oli paljon kovempi intesiteetti. Nyt molemmat pelasivat todella todella tarkkaa, riskitöntä ja varovaista peliä. Molemmat pitivät viisikon tiiviinä ja passiivisena kiekon alla eikä vastustajan pakeille annettu juurikaan paineita. Tilastoin tässä ottelussa vähiten kiekonriistoja mitä olen tällä kaudella eri matseissa tilastoinut. Molemmille alle kymmenen ja niistäkään ei tullut montaakaan maalipaikkaa. JYP veti yhdessä erässä yhtä monta kiekonriistoa.

Hyökkäyksiin molemmat lähtivät hyvin paljon hitailla lähdöillä, joiden määrä oli HIFK:n pelissä poikkeuksellisen suuri verrattuna esim. siihen edelliseen Jaffalan kohtaamiseen. Matikainen on tässä kohdin tehnyt nyt selkeän muutoksen edellisiin otteluihin, joita olen nähnyt HIFK:lta. Mielenkiintoista kuulla siffalta tarkat lukemat, mikäli hän on tästä ottelusta lähdöt tilastoinut. Etenkin HIFK vaihtoi rauhassa aina tuoreen viisikon kentälle, veti viisikon kasaan ja lähti kontrolloituna hyökkäyksiin. HIFK:lla tämä tuotti yli puolet sen saamista kolmen kaistan rintamahyökkäyksistä tasaviisikoin pelatessa. Muutenkin HIFK:n hyökkäyspelissä oli selkeästi enemmän kontrollia, mutta Jokereiden tiiviin viisikon takia maalipaikat jäivät hyvin vähälle.

Jokerit lähti myös paljon hitailla ja kiekotteluilla. Jokerit sai kolmen kaistan rintamahyökkäyksiä yhä enemmän ottelun edetessä. Kolmannessa erässä niitä tuli jo ihan mukavasti (7kpl), mutta ero HIFK:hon tuli siinä, että Jokerit joutui HIFK:ta enemmän pelaamaan kiekon vastustajan päätyyn ilman kontrollia. Siellä ei kuitenkaan voitettu tarpeeksi kaksintaisteluita vaan HIFK:n pakit hoitivat pääasiassa hyvin hommansa.

Kaiken kaikkiaan tästä matsista jäi pelitavoista mieleen se, näin passiivisen ja kontrolloidun pelaamisen johdosta maalipaikat ovat todella kortilla. Tällöin erilaiset erikoistilanteet nousevat todella suureen arvoon, aloituksesta lähtien aina ylivoimiin asti.

[J.Grönvall]

Tottakai futiksessa puhutaan taktiikasta ja ryhmityksestä. Voidaan sanoa esimerkiksi että joukkue x lähtee hakemaan matsista 0-0 tulosta 4-5-1 ryhmityksellä. Mutta onko tuon toteaminen jotain pelitapakeskustelua. Minulle pelitapakeskustelu tarkoittaa paljon syvällisempää puhetta pelistä. Sitä ei voi kuitata parilla lauseella. Taktiikka ja pelitapa on täysin eri asioita. Jokainen futisjoukkue tekee erilaisen taktiikan seuraavaan peliin. Kauden aikana pelitapaa ei kuitenkaan paljon muutella.
Nimenomaan tästä taktiikasta puhutaan paljon mutta ei pelitavasta.

Kovin moni jalkapallo/jääkiekko analyytikko ei siihen syvälliseen analyysiin pysty ainakaan Suomessa. Ei Urholla ainakaan paljon puhuta pelitavoista.

Mitäs pelitapa sitten on jos ei taktiikkaa? Futiksen puolella käydään käytännössä aina läpi sekä ryhmitys, että pelitapa/taktiikka. FC Barcelona pelaa vaikkapa lyhytsyöttöpeliä tarkoituksenaan tehdä sillä tavalla tilaa ja vaikkapa Napoli taas hyökkää huikean suoraviivaisesti ja kovaa aina saadessaan pallon. Molemmat ovat sekä pelitapoja, että taktiikkaa.

Taktiset painotukset eivät tietenkään lopu pelitapaan, se on ihan selvä asia. Pelitapa käytännössä kertoo vain, että miten pelataan jotta päästään tavoiteltuun tulokseen. Taktiikkaan sitten kuuluvat toki vielä "match-upit" ottelun sisällä, eli pelaaja vastaan pelaaja joillain kriittisillä alueilla. Toisaalta tähänkin monesti vastataan jo pelitavalla. Mutta yksinkertaisesti asia on vain niin, että Barcelonan pelitapakin on tavallaan kuitattu jo sillä, että sanotaan sen pelaavan lyhytsyöttöpeliä. Toki se on äärimmäisen yksinkertaistettu mutta periaate on edelleen ehdottoman oikea.

Joten kyllä sitä keskustelua käydään ja vaikka meikäläisessä futiksessa on vielä silläkin saralla valtavasti tekemistä, niin siinä asiassa futis on edellä jääkiekkoa. Tietyllä tavalla sekin kulttuuri on matkittu ulkomailta, kun on ajateltu sen kuuluvan "oikeaan" jalkapallokulttuuriin. Jääkiekossa muistaakseni ainakin Kanadassa on hyvin vahva kulttuuri myös pelitapakeskustelun suhteen, nimenomaan mediassa. Sama koskee oikeastaan jokaista Pohjois-Amerikan isoa lajia, varsinkin jenkit suorastaan rakastavat tätä.

Mielenkiintoinen kysymys onkin se miksei jääkiekkoon ole sitten samalla tavalla matkittu tuonkaltaista keskustelukulttuuria? Jääkiekkokulttuuri varsinkin mediassa on vieläkin aika nuorta ja Suomessa on varmasti vielä pitkään oppositio jonka mielestä kaikki pelitapakeskustelu on pelkkää höpinää ja matsit ratkotaan kaksinkamppailuilla ja onnella. No niinhän ne ratkotaankin, mutta ei pelkästään niillä.

Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että suurelle yleisölle viljellään tuttuja kiekkolatteuksia mutta ainakin itse haluan lukea ja kuunnella muutakin. Nykypäivänä on suorastaan raivostuttavaa kuunnella jorinoita työnteosta ja liikkeestä ja sen semmoisesta. Joo joo, tiedetään, että niitä tarvitaan ja ne ovat tärkeitä mutta kyllä asiantuntijoiden pitää pystyä puhumaan syvällisemminkin. Pelitapakeskustelua voi käydä esimerkiksi TV:ssä myös kevyemmällä tasolla, ei siinä tarvitse laskea siffan jalanjäljissä HVP-lähtöjä. Tapio Suominen on jo ties kuinka monta vuotta osannut kysyä pelitavallisia asioita Leijonien matseissa ja se on vähintäänkin uroteko, kun miettii miten YLE muuten on mennyt koko ajan sieltä missä rima on matalin. Suominen on minun mielestäni Suomen paras studioisäntä ja tuottaa todella laadukasta ohjelmaa.

Urhollakin käydään pelitapakeskustelua mutta se on enemmän "kasuaalia" jutustelua á la Ismo Lehkonen. Lehkonenkin tiputtelee jatkuvasti pelitapa-asioita ilman, että täytyy erikseen julistaa, että kuunnelkaas nyt kun tässä puhutaan pelitavoista.

Minun haaveeni olisi vielä nähdä pelaajahaastattelu jossa olisi niin taitava haastattelija, että hän saisi oikeasti kaivettua esiin vähän niitä pelitavallisia asioita, eikä "tyytyisi kiekkoa maalille ja kyllä se sieltä"-vastauksiin. Minusta se syventäisi koko jääkiekkokulttuuria aivan hemmetisti, kun ihan jokainen osaisi edes jotain siitä pelistä nimeltä jääkiekko, ja vielä niin, että siihen ei tarvitisisi sen kummemmin panostaa, vaan, että vaihdamme vain tilalle uudet latteudet jotka olisivat kuitenkin kiekkokontrolli jne. Ja kas, kohta koko kiekkoileva Suomi puhuisi telkkarin ääressä siitä kuinka kiekkokontrolli toimii.

Suomessa elää sitkeänä illuusio siitä, että me olisimme urheilukansa. Emmehän me ole sinne päinkään, urheilua kyllä seurataan mutta eihän siitä suuri osa tajua yhtään mitään oikeasti. Edes monet urheilusta kirjoittavat toimittajat eivät viitsi nähdä vaivaa kirjoittaa muuta kuin latteuksia, vaikka tietenkin on myös erinomaisia urheilutoimittajia.

Jos haluamme joskus vahvan jääkiekko-, jalkapallo-, pesäpallo- tai vaikka nyt lentopallokulttuurin niin silloin TV-lähetysten on oltava laadukkaita ja sisällöltään oikeasti myös opettavaisia. Lopulta se on kuitenkin se suuri yleisö joka määrää mitä lähetyksissä tai lehdissä kannattaa sanoa ja kirjoittaa, Englannissa halutaan tehdä laadukkaita jalkapallolähetyksiä, koska siellä on niin vahva jalkapallokulttuuri, että ihmiset todella ymmärtävät jalkapalloa. Muutenhan se olisi sama kuin täällä, että on jotain naurettavia parhaita paikkoja ja muita mitä MTV joskus tarjoili.

Minä en saa keneltäkään tästä palkkaa, kun sanon, että Urheilulehti on ollut aivan eturintamassa 2000-luvun ensimmäisellä kympillä tuon keskustelun edistämisessä. Veikkaaja on aina osannut tehdä hyviä taustajuttuja ja kertoa ilmiöistä ja seuroista mutta itse pelistä se ei ole osannut samalla tavalla kirjoittaa. Analyyseja on tietysti ollut mutta ei lähellekään siinä mitassa mitä Urheilulehti pystyi tarjoamaan. Mielestäni Veikkaajan taso meni surullisesti alaspäin kun se muuttui aikakausilehtikokoon. Urheilulehtikin on menettänyt parasta teräänsä, ainoastaan Gert Remmel alkaa olla pakollinen luettava siitä lehdestä. Sihvonen kirjoittelee jo filosofiaa sun muuta ja Seppänen tuntuu tekevän ihan vasurilla niitä analyytikon töitään. Kupila nostelee sitten joka vuosi samat hiihtäjät ja juoksijat esiin ja kertoo miten taas on reenattu niin perkeleen lujasti mutta mykoplasma ja johonkin väliin tehdään se top 10 tulevaisuuden juoksijat/hiihtäjät.

Halusin vain sanoa, että käydään sitä keskustelua mutta paljon paljon enemmän tarvitaan ja sekin kulttuuri kehittyy vielä, nyt sitäkin vasta harjoitellaan.

EDIT. Loistavaa Fordél!

[steepler]

Tänään oli Urholla mielenkiintoinen toinen erätauko kun haastateltiin Hanno Möttölää joka ei tyytynyt ihan puhtaaseen urheilujargoniin vaan esimerkiksi totesi että tuntematta tarkemmin jääkiekon pelikirjoja niin hänen mielestään koripallo on taktisempi laji. Ika Lehkonen ei tätä ihan purematta niellyt vaan omassa osuudessa totesi että ei ole samaa mieltä, vaan että jääkiekossa ollaan vain taktiikan suhteen vielä alussa. Sanoi myös että hän ottaa paljon vaikutteita koripallon puolelta.

Jos nyt taas ajatellaan näitä tv-lähetyksiä, niiin tuossakin erätauolla oli kummallinen tilanne. Lehkosella oli hyvin juttua, mutta Klinga koko ajan pälyili muualle sen näköisena että tämä juttu pitää kohta loppua. No kun puheenvuoro loppui niin Urhotv siirtyi näyttämään inserttiä jossa soitetiin musiikkia, näytettiin kun cheerleader lapioi jäähilettä maalin takaa ja kun joku fani tanssi katsomossa. Tätä ohjelmaa siis tarjottiin sisältökeskustelun sijaan, no ei tuo insertti pitkä ollut mutta silti aika koomista.

[siffa]

Huh huh, olipahan mielenkiintoinen matsi tänääh HIFK:n ja Jokereiden kesken. Erikoisen siitä teki se, että olin katsomassa viime viikolla näiden kahden kohtaamista Jaffalassa ja siihen nähden nämä kaksi jengiä pelasivat ihan eri tavalla. Jaffalassa peli oli paljon avoimempaa ja pelissä oli paljon kovempi intesiteetti. Nyt molemmat pelasivat todella todella tarkkaa, riskitöntä ja varovaista peliä. Molemmat pitivät viisikon tiiviinä ja passiivisena kiekon alla eikä vastustajan pakeille annettu juurikaan paineita. Tilastoin tässä ottelussa vähiten kiekonriistoja mitä olen tällä kaudella eri matseissa tilastoinut. Molemmille alle kymmenen ja niistäkään ei tullut montaakaan maalipaikkaa. JYP veti yhdessä erässä yhtä monta kiekonriistoa.

Olen täsmälleen Fordélin kanssa samaa mieltä, että tänään nähtiin mielenkiintoinen ja hyvätasoinen ottelu. Viisikoiden tiiveys johtui siitä, että omista lähdettiin liikkeelle hyökkäyksiin kiekkokontrollilla ja tiivein viisikoin. Molemmilla oli tiivis puolustusvalmius vastaanottamaan kiekon menetyksen jälkeen vastustajan hyökkäys.

Hyökkäyksiin molemmat lähtivät hyvin paljon hitailla lähdöillä, joiden määrä oli HIFK:n pelissä poikkeuksellisen suuri verrattuna esim. siihen edelliseen Jaffalan kohtaamiseen. Matikainen on tässä kohdin tehnyt nyt selkeän muutoksen edellisiin otteluihin, joita olen nähnyt HIFK:lta. Mielenkiintoista kuulla siffalta tarkat lukemat, mikäli hän on tästä ottelusta lähdöt tilastoinut. Etenkin HIFK vaihtoi rauhassa aina tuoreen viisikon kentälle, veti viisikon kasaan ja lähti kontrolloituna hyökkäyksiin. HIFK:lla tämä tuotti yli puolet sen saamista kolmen kaistan rintamahyökkäyksistä tasaviisikoin pelatessa. Muutenkin HIFK:n hyökkäyspelissä oli selkeästi enemmän kontrollia, mutta Jokereiden tiiviin viisikon takia maalipaikat jäivät hyvin vähälle.

Tämäkin on kirjoitettu juuri niinkuin peli eteni. Matikainen oli varmasti painottanut joukkueelle sitä, että pelisuunnitelmassa on pysyttävä jokaisen, ettei oma peli pääse hajoamaan niinkuin edellisessä HIFK:n urhotv:n ottelussa. Jokerit pelasi jonkin verran vähemmän omasta päästä kiekkokontrollilähtöjä, mutta mihinkään yltiöpäiseen hyökkäyspeliin se ei lähtenyt vaan huolehti myös siitä, että puolustettiin tiiviisti koko viisikolla. Ei ihme, että kaksi erää mentiin 0-0. Ottelu ratkesi HIFK:n Wirtasen hyökkäyspään aloitusvoiton jälkeiseen 1-0 maaliin. HIFK:n 2-0 tuli sitten pahasta ja ottelun lähes ainoasta Jokereiden merkkausvirheestä, kun Kousa pääsi täysin vapaasti tykittämään Wirtasen maalin takaa tulleen syötön vastakiekosta maaliin ottelun loppuhetkillä. Kaiken kaikkiaan peli oli valmentajien pelikirjapeliä parhaimmillaan. HIFK:n HVP-lukemat 5vs5 pelissä olivat 3+6+6=15, 2+2+3=7 ja 3+2+3=8 ja Jokereiden 2+2+3=7, 2+1+2=5 ja 2+2+0=4. Ottelussa nähtiin rauhallisia viivelähtöjä (maalin takana seisomisia) molemmilta eikä niissä turhaan hätäilty vaan pysähdyttiin jukkajalosmaisesti riittävän kauan maalin taakse. Jäähyjä ottelussa oli molemmilla ennen lopun isoja jäähyjä 5x2min eli yhden erän verran pelattiin yv/av-peliä.

Täältä peukku Fordélille hienosta otteluraportista, jonka tasoista en ole nähnyt Suomessa kuin muutaman jääkiekkoasiantuntijan kirjoittamana.

[Vaughan]

Taktiikka ja pelitapa on täysin eri asioita. Jokainen futisjoukkue tekee erilaisen taktiikan seuraavaan peliin. Kauden aikana pelitapaa ei kuitenkaan paljon muutella.
Tässä ehkä kitetyy se, mitä käyttöä on termillä pelikirja. Jotkut ovat esittäneet, että pelikirja olisi synonyymi joko taktiikalle tai pelitavalle. Minä jakaisin ne kuitenkin teoreettisesti erillisiksi käsitteiksi, jolloin niiden yläkäsite on pelikirja (abstraktissa mielessä).

Joukkueella voi olla erilaisia taktisia menetelmiä (taktiikoiita) eri peleihin. Pelitavan muuttaminen ottelusta toiseen onkin vaikeampaa, ja harvoin sitä edes haetaan, vaan joukkueelle muodostuu oma pelitapa, jota voidaan soveltaa useampaan taktiseen vaihtoehtoon (esim. eri taktiikat koti- ja vieraspeleihin).

Jos pitäisi heittäytyä ennustajaksi, niin minä olisin lähellä Ismo Lehkosen (jos tulkitsen oikein) kantaa: Jääkiekko on kehittymässä enemmän koripallon (ja muiden vahvempien pelikirjapelien) suuntaan. En tiedä kuinka paljon uusia taktisia ratkaisuja jääkiekkoon enää keksitään (olisi kuitenkin ylimielistä uskoa, että kaikki on jo keksitty - mitään uutta ei enää tulisi), mutta sen sijaan erilaisten taktisen ratkaisujen sujuva käyttö, ja vaihtaminen tilanteen mukaan, tulee uskoakseni lisääntymään.

Siten hyvällä jääkiekkojoukkueella olisi jatkossa enemmän käyttökuntoon harjoiteltuja taktisia vaihtoehtoja, joiden välillä joukkue pystyy liikkumaan ottelusta toiseen - ja ideaalitapauksessa myös otteluiden sisällä. Toki tätä tapahtuu jo nyt pienemmässä mittakaavassa, mutta esim. suhteessa koripalloon kehittymismahdollisuuksia on paljon.

[Tarinankertoja]

Tänään oli Urholla mielenkiintoinen toinen erätauko kun haastateltiin Hanno Möttölää joka ei tyytynyt ihan puhtaaseen urheilujargoniin vaan esimerkiksi totesi että tuntematta tarkemmin jääkiekon pelikirjoja niin hänen mielestään koripallo on taktisempi laji.


Tässä täytyy olla Hannon kanssa samaa mieltä. Kun EM kisoja intensiivisesti katseli, niin koripallossa taktisia muutoksia tehdään todella tiuhaan pelitilanteen ja vastustajan mukaan. Aivan eri tiheydellä kuin lätkässä.


Jos pitäisi heittäytyä ennustajaksi, niin minä olisin lähellä Ismo Lehkosen (jos tulkitsen oikein) kantaa: Jääkiekko on kehittymässä enemmän koripallon (ja muiden vahvempien pelikirjapelien) suuntaan.


Tämä olisi ehkä se seuraava ”evoluutio”, jotta koripallontapaisia isoja taktisia, jopa pelikirjallisia, muutoksia kyetään tekemään ottelun sisällä useampaankin otteeseen. Jos koripalloilijat pystyvät sisäistämän erilasia variaatioita harjoittelunkautta käytettäväksi, mikä estää sen lätkässä? Onko vaan valmentajien kyvyttömyyttä harjoituttaa edes yhtä pelikirjaa sisään joukkueeseen, saati useita?

[Taze]

Provohan se sieltä taas paukahti ja kenties tuhannes kerta kun samaa käytetään. No, leikitään sitten myös. Minkätasoisia NHL-pelaajia joukkueessa pelaisi, minkälaisia Mestis-jannuja joukkueessa pelaisi, miten joukkue voi tässä tapauksessa olla olemassa ilman organisaatiota? Pelaako NHL-joukkue todella kokonaan ilman pelikirjaa (eli ei pelaa ollenkaan) vai tarkoitatko "pihalätkää"? Kerrotko vielä millainen on täydellinen pelikirja, olisin kiinnostunut kuulemaan.

Sekahaut NHL:stä ja Mestiksestä, ei tähdistöjä vaan ns. budjetin mukaiset joukkueet. NHL-jengi vetäisi tietysti tunteella eli juurikin pihalätkä tyyliin, niin mekin D-junnuissa tehtiin, ei siellä mitään pelisuunnitelmaa ollut. Jos kerran ilman oraganisaatiota ei lasketa, niin oletetaan tuo organisaatio sitten ulkojääsarjojen tasolle. Täydellinen pelikirja on tietysti Jalosen Meidän peli ellei Sihvosen takataskussa ole vielä parempaa.

No joo, sinällää typerää ajatusleikkiä, kun tuota ei tietenkään voida käytännössä toteuttaa. Lähinnä ajatus on se, että itse olen huomattavasti enemmän Tamin linjoilla, kyllä se pelaajamateriaalin osuus on varmasti suurin vaikuttava tekijä jääkiekkojoukkueen menestyksessä. Toki silloin kun materiaalit ovat suunnilleen tasavahvoja, muiden asioiden osuus korostuu. Kärjistäen, pelaajamateriaalin osuus on 80%, valmentajan ja pelitavan 10%, organisaation 10%, mutta kun tuo 80% osuus menee noin 95% tasan, niin muiden suhteellinen merkitys kasvaa huomattavasti.

[Tarinankertoja]

Lähinnä ajatus on se, että itse olen huomattavasti enemmän Tamin linjoilla, kyllä se pelaajamateriaalin osuus on varmasti suurin vaikuttava tekijä jääkiekkojoukkueen menestyksessä.

koska jääkiekkoa pelataan sarjajärjestelmistä, aiheuttaa se sen, että yhden sarjan sisällä pelaajamateriaalien erot eivät ole kauhean suuria. Varsinkaan sarjoissa, joissa on ymmärretty sarjan bisneksen kannalta olevan hyväksi, jos sarja on tasainen (NHL ja palkkakatto ja draft systeemi)

Mutta joka tapauksessa sarjajärjestelmät tasaavat materiaalit erittäin lähelle toisiaan. Sarjan tyven ja kärjen välillä on nähtävissä selvää eroa, mutta ensimmäisen ja neljännen välillä ei...

Joten kun pelaajamateriaalit ovat samalla tasolla, niiden merkitys vähenee suhteessa pelitapaan, taktiikaan ja kertaottelussa tsägään. Tsägä menee pitemmällä tähtäimellä tasan (sattumalla on sellainen ominaisuus) joten kyllä se pelaajamateriaalin merkitys laskee vähintään tuonne esitettyyn 30%. Ja vielä kun ottaa huomioon se, että pelaajamateriaalin paremmuus ei auta, jos pelaajamateriaalia ei ole valittu oikein, toisin sanoen se organisaatio ei osaa rakentaa joukkuetta. Tähtisikermien kohtalo lienee sinullekin tuttu ihan SM liigasta.

Eli jos se Mestis seura pelaisi NHL:ää, sen pelaajamateriaali olis NHL tasoinen, ja jos se NHL joukkue pelasi mestistä, sen pelaajamateriaali olisi Mestis tasoinen. Jos näin EI olisi, en eivät koskaan pelaisi samaa sarjaa.

Joten koko kysymyksenasettelu on pöljä eikä osoita mitään analogiaa reaalimaailmaan .

[Taze]

Tsägä menee pitemmällä tähtäimellä tasan (sattumalla on sellainen ominaisuus) joten kyllä se pelaajamateriaalin merkitys laskee vähintään tuonne esitettyyn 30%.

Tosin alkuperäisessä väitteessä ei otettu sarjatasoon tms. mitään kantaa, jolloin tuosta välittyy kuva, että esim. Italian (Mestis) ja Kanadan (NHL) kohdatessa A-sarjassa pelaajamateriaalin osuus on edelleen se 30%, mikä luultavasti ei kenekään mielestä pidä paikkaansa.

[eh]

Tosin alkuperäisessä väitteessä ei otettu sarjatasoon tms. mitään kantaa, jolloin tuosta välittyy kuva, että esim. Italian (Mestis) ja Kanadan (NHL) kohdatessa A-sarjassa pelaajamateriaalin osuus on edelleen se 30%, mikä luultavasti ei kenekään mielestä pidä paikkaansa.
Vaikeahan tuota on mitenkään todentaa, kun ei Italialla ole koskaan samantasoista pelikirjaa, (psyykkistä) valmennusta tai organisaatiota kuin Kanadalla.

[Taze]

Vaikeahan tuota on mitenkään todentaa, kun ei Italialla ole koskaan samantasoista pelikirjaa, (psyykkistä) valmennusta tai organisaatiota kuin Kanadalla.

Yhtä perustellusti voidaan tietysti väittää, että mikään noista ei ole itsenäinen tai kokonaisuudesta erillinen osa, jota voitaisiin yksinään tarkastella. Koko prosenttiosuusjakokin on lähinnä hömppää. Lähtökohtaisesti joukkueen tärkein osa imo on kuitenkin se pelaajamateriaali. Paskoilla pelaajilla ei menestytä, vaikka kaikki muu olisi kunnossa. Hyvillä pelaajilla voidaan menestyä, vaikka kaikki muu jossain määrin sakkaisi vrt. Suomi Vancouverissa.

[Jyrla]

Paskoilla pelaajilla ei menestytä, vaikka kaikki muu olisi kunnossa. Hyvillä pelaajilla voidaan menestyä, vaikka kaikki muu jossain määrin sakkaisi vrt. Suomi Vancouverissa.

Eli tarkoitat, että minkä tahansa kilpailun tulos jääkiekossa on 80% pelaajamateriaalista johtuvaa? Että Suomella oli Vancouverissa parhaat pelaajat eurooppalaisjoukkueista? Miksi minusta tuntuu, että kukaan ei ollut ennen ko. turnausta sitä mieltä, että niin on?

Missään tapauksessa pelaajamateriaalin merkitys ei ole 80%, vaan vähemmän. Minkä tahansa sarjan pitkäjänteisempi seuraaminen tuo esille niitä muita vaikuttavia seikkoja, joita tässäkin keskustelussa on jo mainittu.

[Taze]

Eli tarkoitat, että minkä tahansa kilpailun tulos jääkiekossa on 80% pelaajamateriaalista johtuvaa? Että Suomella oli Vancouverissa parhaat pelaajat eurooppalaisjoukkueista? Miksi minusta tuntuu, että kukaan ei ollut ennen ko. turnausta sitä mieltä, että niin on?

Missään tapauksessa pelaajamateriaalin merkitys ei ole 80%, vaan vähemmän. Minkä tahansa sarjan pitkäjänteisempi seuraaminen tuo esille niitä muita vaikuttavia seikkoja, joita tässäkin keskustelussa on jo mainittu.

Onko normaalistikin luetun ymmärtämisessä noin suuria ongelmia? Suosittelen, että pyydät vaikka isää tai äitiä lukemaan tuon edellä kirjoittamani ja sitten pyydät vielä selittämään mitä se tarkoitti, jatketaan sen jälkeen.

[eleven]

Tuo kaikenlaisten prosenttien ilmoille heitteleminen on ihan täyttä nollapuhetta jos ei määritellä ensin että mistä niitä prosentteja edes "lasketaan". Missä on vaikkapa pelaajamateriaalin nollataso tai täydet pisteet -taso? Onko nollataso vaikkapa jossain 7-vuotiaiden pelaajien joukkueessa, jotka auttavasti osaavat luistella ja käsitellä kiekkoa, vai onko nollataso (tai vaikkapa ykköstaso asteikolla nollasta viiteen) esimerkiksi saman liiga heikoin joukkue? Onko täydet pisteet vain maailman teoreettisesti parhaalla joukkueella, vai esimerkiksi kulloinkin käsiteltävissä olevan sarjan parhaalla joukkueella? Miten tuo liukuma siinä välillä määritellään? Nämä ovat myös hyvin subjektiivisia asioita, kumpi on vaikkapa parempi ykkössentteri Henrik Sedin vai Pavel Datsyuk, ja mitkä arvosanat näille pelaajille, tai heidän kentällisilleen voisi antaa?

Sama asia pelikirjassa, valmentajissa, organisaatiossa, henkisessä valmennuksessa, ynnä muussa.

Lisäksi esimerkiksi pelitavan ja pelaajamateriaalin ero on häilyvä kuten todettua. Jääkiekkoilijan kehittyessä paremmaksi pelaajaksi hän oppii paljon pelitavallisiakin asioita, jotka lähtevät myöhemmin selkärangasta. On vaikea ajatella teoreettista täysin "pelitavatonta", mutta muuten loistavaa pelaajaa. Ehkä joku joka on pelannut ikänsä 1 vs. 1 -pelejä, ja hionut siinä samalla kuitenkin muita taitojaan.

Tuossa nyt jonkun verran tuli jo järkevämpää tekstiä siitä, kuinka materiaaliltaan tasaisessa sarjassa pelitavat, ynnä muut asiat korostuvat. Se toteamus ei silti kumoa sitä, etteikö materiaalin osuus voisi olla vaikkapa se 80%, tai yhtä lailla 30%. Nämä ovat täysin nollapuhetta niin kauan kun ei kaikkia asioita ole määritelty. Voihan sitä heitellä ilmaan vaikka mitä prosentteja.

[Jyrla]

Onko normaalistikin luetun ymmärtämisessä noin suuria ongelmia? Suosittelen, että pyydät vaikka isää tai äitiä lukemaan tuon edellä kirjoittamani ja sitten pyydät vielä selittämään mitä se tarkoitti, jatketaan sen jälkeen.

Niin, kirjoitit itse aiemmin: Kärjistäen, pelaajamateriaalin osuus on 80%, valmentajan ja pelitavan 10%, organisaation 10%, mutta kun tuo 80% osuus menee noin 95% tasan, niin muiden suhteellinen merkitys kasvaa huomattavasti.

Ja jatkoit kohta: Paskoilla pelaajilla ei menestytä, vaikka kaikki muu olisi kunnossa. Hyvillä pelaajilla voidaan menestyä, vaikka kaikki muu jossain määrin sakkaisi vrt. Suomi Vancouverissa.

Joten nimenomaan olet väittänyt, että Suomi oli paras eurooppalainen maa Vancouverissa, koska sillä oli parhaat pelaajat. Jotka siis sanojesi mukaan mudostavat 80% lopputuloksesta.

Olisi hauska kuulla onko joku samaa mieltä sinun kanssasi.

Ai niin, yleensä silloin kun oma sisältö keskusteluun on lopussa tai päätynyt itse aiheutettuun umpikujaan, lähdetään arvioimaan toisen kykyä käydä koko keskustelua sen sijaan että vastattaisiin johonkin mielipiteeseen.

[Taze]

mutta kun tuo 80% osuus menee noin 95% tasan, niin muiden suhteellinen merkitys kasvaa huomattavasti.

Hyvillä pelaajilla voidaan menestyä, vaikka kaikki muu jossain määrin sakkaisi vrt. Suomi Vancouverissa.

Joten nimenomaan olet väittänyt, että Suomi oli paras eurooppalainen maa Vancouverissa, koska sillä oli parhaat pelaajat. Jotka siis sanojesi mukaan mudostavat 80% lopputuloksesta.

Et ymmärtänyt vielä toisellakaan kerralla?

Tuossa ensimmäisessä osassahan nimenomaan kutistan tuo 80% eron huomattavasti pienemmäksi (tuossa karrikoidussa tapauksessahan pelaajamateriaalin ero jää 4%:iin), siinähän se lukee ihan selvästi. Tämä suhteellinen tasaantuminen koskee niin SM-liigaa kuin Olympialaisiakin, ehkä tuo elevenin teksti tuossa yllä avaa paremmin.

Lisäksi lukutaitosi näkee myös asioita joita ei ole edes kirjoitettu, kuten "Suomi oli paras eurooppalainen maa Vancouverissa, koska sillä oli parhaat pelaajat", jollaista en ole mihinkään kirjoittanut. Suomi pärjäsi hyvillä pelaajilla, vaikka kaikki muu siinä ympärillä olikin enemmän tai vähemmän sekaisin. Pelaajat tuon pronssin hoitivat, luulin että tästä vallitsi jo konsensus Jatkoajassa... mutta se nyt on muutenkin toisen ketjun asioita.

Enempää ratakiskoa ei just nyt löydy.

[P.Sihvonen]

Et ymmärtänyt vielä toisellakaan kerralla?

Tuossa ensimmäisessä osassahan nimenomaan kutistan tuo 80% eron huomattavasti pienemmäksi (tuossa karrikoidussa tapauksessahan pelaajamateriaalin ero jää 4%:iin), siinähän se lukee ihan selvästi. Tämä suhteellinen tasaantuminen koskee niin SM-liigaa kuin Olympialaisiakin, ehkä tuo elevenin teksti tuossa yllä avaa paremmin.

Lisäksi lukutaitosi näkee myös asioita joita ei ole edes kirjoitettu, kuten "Suomi oli paras eurooppalainen maa Vancouverissa, koska sillä oli parhaat pelaajat", jollaista en ole mihinkään kirjoittanut. Suomi pärjäsi hyvillä pelaajilla, vaikka kaikki muu siinä ympärillä olikin enemmän tai vähemmän sekaisin. Pelaajat tuon pronssin hoitivat, luulin että tästä vallitsi jo konsensus Jatkoajassa... mutta se nyt on muutenkin toisen ketjun asioita.

Enempää ratakiskoa ei just nyt löydy.

Suomella oli Vancouverissa huonommat pelaajat kuin Slovakialla, Venäjällä, Tshekillä ja Ruotsilla. Milläköhän Leijonat sitten jätti nuo maat taakseen? Kysymykseni on oleellinen etenkin niille keskustelijoille, joiden mielestä pelaajamateriaalit ovat se ratkaisevin tekijä. Mistä kummasta löytyy sitten se mystinen ja maaginen voima - sen on oltava iso! -, joka marssitti Leijonat kuitenkin ohi noiden maiden, joilla on paremmat pelaajat?

Ja sama pätee Torinon olympialaisiin. Ei Leijonilla sielläkään ollut turnauksen toiseksi parhaat pelaajat. Kuka sen nyt sanoisi ääneen, että millä nuo menestykset ovat tulleet?

Onko se pelaajamateriaali sittenkään joukkueurheilussa se tärkein asia? Jos ei, niin mikä on?

Johtava

[expertti]

Onko se pelaajamateriaali sittenkään joukkueurheilussa se tärkein asia? Jos ei, niin mikä on?

Johtava

Ei missään nimessä ole tärkein asian. Joskus paskempi voittaa ja that's it.

Eniten tuloksiin vaikuttavat:

1. Tunne ja sydän = johtaminen ja joukkuehenki
2. Tsägä. Se oikea pomppu jatkoajalla juuri siinä oikeassa pelissä.
3. Pelitapa

Joskus riittää jokin noista mainitsemistani, toisinaan taas tarvitaan kaikkia.

[Fordél]

Onko se pelaajamateriaali sittenkään joukkueurheilussa se tärkein asia? Jos ei, niin mikä on?

Mielestäni on. Kuten suitsuttamasi Jukka Jalonen on sanonut: paskasta ei saa konvehtia. Ei edes mainiolla resepti- eli pelikirjalla. Pelaajista kaikki lähtee ja pelaajiin kaikki päättyy. Siinä välillä on kaikkia mielenkiintoisia juttuja ja niiden painoarvoista voimme spekuloida maailman loppuun asti. Silti emme tule (Kalen sanoin) hullua hurskaammaksi, sillä kyse on niin monimutkaisesta kokonaisuudesta ettemme pysty sitä hallitsemaan ja rationalisoimaan. Ja hyvä niin, sillä muutenhan ei tälläkään keskustelupalstalla tekisi juuri mitään. Kenties myös pelikirja-Petterinkin hommat tyssäisi.

[Kaukosäädin]

Mielestäni on. Kuten suitsuttamasi Jukka Jalonen on sanonut: paskasta ei saa konvehtia. Ei edes mainiolla resepti- eli pelikirjalla.

Oliko Suomen pelaajamateriaali paskaa noissa olympialaisissa? Oliko vastustajan materiaali suklaata? Mielestäni olympialaisissa ei pelaa kiekkomaata jonka pelaajamateriaali olisi täyttä paskaa. Mm-kisoissa näitä sitten jo löytyy.

Mielestäni huipputasolla, esimerkiksi olympialaisissa, erot ovat kuitenkin sen verran pienet, että tällainen Suomi pystyy napsimaan mitaleja paremmalla pelikirjalla ja paremmalla yhteistyöllä eli viisikkopelillä.

Ei paskaa (Kazakstania tai Unkaria) tietenkään saisi mitaleille millään pelikirjalla.

Mielestäni on tyhmä vertailla kumpi on tärkeämpi, pelaajamateriaali vai pelikirja. Paremmus ratkaistaan kentällä suunnilleen yhtälöllä pelaajamateriaali + kenttäpeli (tähän kuuluu pelikirja, asenne jne.) = lopputulos.

Suomen pelaajamateriaali < Ruotsin pelaajamateriaali

,mutta

Suomen materiaali + kenttäpeli > Ruotsin materiaali + kenttäpeli.

[P.Sihvonen]

Mielestäni on. Kuten suitsuttamasi Jukka Jalonen on sanonut: paskasta ei saa konvehtia. Ei edes mainiolla resepti- eli pelikirjalla. Pelaajista kaikki lähtee ja pelaajiin kaikki päättyy. Siinä välillä on kaikkia mielenkiintoisia juttuja ja niiden painoarvoista voimme spekuloida maailman loppuun asti. Silti emme tule (Kalen sanoin) hullua hurskaammaksi, sillä kyse on niin monimutkaisesta kokonaisuudesta ettemme pysty sitä hallitsemaan ja rationalisoimaan. Ja hyvä niin, sillä muutenhan ei tälläkään keskustelupalstalla tekisi juuri mitään. Kenties myös pelikirja-Petterinkin hommat tyssäisi.

Jos noin on, niin miksi Leijonat on WC 2004, Torino 2006, Vancouver 2010 ja Slovakia 2011 sijoittunut paremmin, mitä pelaajateriaalivertailu osoittaa? Säkällä?

Johtava

[Taze]

Jos noin on, niin miksi Leijonat on WC 2004, Torino 2006, Vancouver 2010 ja Slovakia 2011 sijoittunut paremmin, mitä pelaajateriaalivertailu osoittaa? Säkällä?

Lyhyessä turnauksessa ja yksittäisissä peleissä sattuman osuus korostuu, toivottavasti tämä ei ollut johtavalle uutinen. Vancouverissa Suomella kävi tuuria ja saatiin pronssia, peli itsessään oli lähinnä täyttä kuraa huipentuen välierässä myös maalivahdin epäonnistumiseen. Sen sijaan esim. Slovakiassa Suomi pelasi turnauksessa hyvin, nousujohteisesti ja hyvällä pelikirjalla ja ansaitsi sitä kautta voittonsa.

Suomi on myös hyvällä pelillä joutunut häviämään esim. Lillehammerissa Suomi oli turnauksen paras joukkue (yksi hävitty erä), mutta silti jäätiin pronssille.

[Fordél]

Jos noin on, niin miksi Leijonat on WC 2004, Torino 2006, Vancouver 2010 ja Slovakia 2011 sijoittunut paremmin, mitä pelaajateriaalivertailu osoittaa? Säkällä?

Sitä on mahdotonta sanoa tyhjentävästi, koska kyse on hyvin monimutkaisesta kokonaisuudesta. Jo pelkkä pelaajamateriaalivertailukin on kaikkea muuta kuin yksiselitteistä. Vielä kun on kyse lyhyestä turnauksesta niin vertailu on ehkä vieläkin vaikeampaa. Joku yksittäinen asia kuten helkkarin hyvä maalivahtipeli voi olla jo normaalia merkittävämmässä roolissa.

Tottakai lähtökohtaisesti Suomella ei ole yhtä taitavia yksilöitä, mutta onko materiaalin ero muihin jengeihin kuinka suuri niin sitäkin on mahdotonta sanoa, koska meillä on toisaalta todella hyviä veskoja ja roolipelaajia. Lisäksi meillä on motivoitunut ja tervehenkinen joukkue, joka taistelee loppuun asti ja on yleensä (ei aina) sitoutunut joukkueelle sopivaan pelitapaan. Taustalla on siis varmasti paljon myös hyvää johtamista. Ja sitten on vielä oma osuutensa tuomarilinjalla ja sillä tuurilla...

Jotain tällaisia elementtejä on mielestäni Suomen menestyksen takana, mutta edelleen on mahdotonta sanoa mitkä on eri juttujen painoarvo. Pelitavalla on tottakai iso merkitys enkä sitä kiistä missään nimessä.

[Fordél]

Oliko Suomen pelaajamateriaali paskaa noissa olympialaisissa? Oliko vastustajan materiaali suklaata? Mielestäni olympialaisissa ei pelaa kiekkomaata jonka pelaajamateriaali olisi täyttä paskaa. Mm-kisoissa näitä sitten jo löytyy.

Suomen materiaali ei ollut paskaa eikä suklaata. Tarkoitus oli vain tuoda esiin se, että huonosta materiaalista ei saa pelitavalla hyvää. Toisaalta hyvästä materiaalista voidaan saada paskaa, jos pelitapa ei toimi tai sitä ei noudateta. Siihen päälle vielä lukuisa määrä muita muuttujia niin aika sekava ja hallitsematon soppahan tästä tulee. Mun aivokapasiteetilla on mahdotonta selittää sen sopan reseptiä tyhjentävästi.

[Fordél]

Raportoidaan vielä vähän Ilveksestä tänne eli nyt se on ominkin silmin nähty, että Pajuoja on tehnyt selkeän muutoksen Ilveksen pelitapaan. Ilveksen pelaamisessa on kuitenkin edelleen se erityispiirre, että senttereitä ei hyödynnetä samalla tavalla kuin monella muulla jengillä. Ilveksellä on annettu vastuu hyökkäyksien käynnistämisestä ja rakentalusta pakeille kuten Järventielle, Peltolalle ja Koistiselle. Pakit joko levittävät peliä laitaan tai sitten kuljettavat itse kiekon siniviivalle, josta vievät sen sisään itse tai laittavat päätyyn.

Jotenkin tämä pelitapa ei miellytä mua eikä se tuota tarpeeksi kontrolloituja hyökkäyksiä, jossa esim. laituri saataisiin pelattua vauhdilla kiekon kanssa sisään alueelle. Ilveksellä olisi kuitenkin hyväliikkeisiä ja taitavia laitureita, joita pitäisi pystyä paremmin hyödyntää. Nyt he ovat edelleen liian usein seisovin jaloin. Ongelmia ajoitusten kanssa? Toisaalta nämä pakkien kuskaamiset riskeeraa mun mielestä liikaa pelaamista ja luovat huonon kenttätasapainon. Kun kiekonmenetys tulee, on edessä heikosti organisoitu puolustus ja kenties vain yksi pakki eli se, joka ei ole ajanut sisään alueelle.

Toki Ilveksen pelaamisessa on menty eteenpäin ja Ilveksen pelaaminen on nyt kontrolloidumpaa ja helpompaa. Paljon on kuitenkin edelleen tehtävää. Aika näyttää tehdäänkö se työ Pajuojan vai jonkun muun valmentajan kanssa.

[HN]

Jotenkin tämä pelitapa ei miellytä mua eikä se tuota tarpeeksi kontrolloituja hyökkäyksiä, jossa esim. laituri saataisiin pelattua vauhdilla kiekon kanssa sisään alueelle. Ilveksellä olisi kuitenkin hyväliikkeisiä ja taitavia laitureita, joita pitäisi pystyä paremmin hyödyntää. Nyt he ovat edelleen liian usein seisovin jaloin. Ongelmia ajoitusten kanssa? Toisaalta nämä pakkien kuskaamiset riskeeraa mun mielestä liikaa pelaamista ja luovat huonon kenttätasapainon. Kun kiekonmenetys tulee, on edessä heikosti organisoitu puolustus ja kenties vain yksi pakki eli se, joka ei ole ajanut sisään alueelle.

Kuitenkin tällä pelitavalla on nyt jätetty pelikirjakunkut KalPa ja Pelicans 5 vs 5 -pelissä jalkoihin sekä kiekonhallinnassa että A-sektorin maalipaikkojen määrässä. KalPa oli Hakametsässä täysi vastaantulija, ja Pelicans pääsi tänään vyöryttämään vasta Ilveksen selkärangan katkaisseen 2-0-maalin jälkeen päätöserän lopussa. Kyllä pelitavan toimivuutta pitää arvioida nimenomaan vastustajien peliin nähden.

[Fordél]

Kuitenkin tällä pelitavalla on nyt jätetty pelikirjakunkut KalPa ja Pelicans 5 vs 5 -pelissä jalkoihin sekä kiekonhallinnassa että A-sektorin maalipaikkojen määrässä. KalPa oli Hakametsässä täysi vastaantulija, ja Pelicans pääsi tänään vyöryttämään vasta Ilveksen selkärangan katkaisseen 2-0-maalin jälkeen päätöserän lopussa. Kyllä pelitavan toimivuutta pitää arvioida nimenomaan vastustajien peliin nähden.

En nyt sanoisi, että ainakaan tänään Pelicans oliisi jäänyt jalkoihin, mutta nyt on pystytty rakentamaan peliä jo tasapäisesti vastustajan kanssa. Sekin on jo paljon, kun alkukaudesta oltiin järjestään pahasti alakynnessä ja yhtä maalipaikkaa nähden jouduttiin tekemään kohtuuton määrä duunia vastustajaan verrattuna.

Pitäähän pelitapaa arvioida myös sen suhteen, miten se sopii joukkueen materiaalille ja hyödyntää materiaalin vahvuuksia. Tässä Ilveksellä olisi vielä petrattavaa. Esimerkiksi Rajalaa ei pystytty hyödyntämään tänään ollenkaan.

[Tarinankertoja]

Eniten tuloksiin vaikuttavat:

1. Tunne ja sydän = johtaminen ja joukkuehenki
2. Tsägä. Se oikea pomppu jatkoajalla juuri siinä oikeassa pelissä.
3. Pelitapa

Joskus riittää jokin noista mainitsemistani, toisinaan taas tarvitaan kaikkia.

JOS puhut yksittäisen ottelun tuloksesta, niin silloin asia voi olla näin.

Sarjassa asia ei ole näin, sillä tunnetila, joka olisi vastustajaa korkeammalla ei pystytä pitämään yllä jatkuvasti. Se on inhimillisesti mahdotonta koska vastustajakin pyrkii tähän. Se siis vaihtelee puolelta toiselle tuo tunnetasoetu. Tsägä on taas sattuma, ja sattumat menevät aina tasan. Se on taas tilastomatemaattinen tosiasia.


joten tuosta sinun listastasi tärkeimmäksi nousee jälleen kerran.. pelitapa

[Tarinankertoja]

Kyllä pelitavan toimivuutta pitää arvioida nimenomaan vastustajien peliin nähden.

pitää.

Uusi pelitapa on nostanut Ilveksen materiaalin vahvuudet jälleen esiin. Eli koko junnukaarti on erittäin hyviä luistelijoita. Siis teknisesti erinomaisia käännöksissään, tasapainossaan ja nopeudessaan. Heti kun kiekon kanssa päästään vastustajan alueelle, on vastustaja pulassa nopeiden ilvespelaajien puristuksessa. Mutta pelitavassa on isona puutteena edelleen se, että se ei tuota suoria hyökkäyksiä maalille kiekon kanssa, vaan ne tilanteet on pitkähkön laitapörräämisen tulosta. Ilveksen materiaalin heikkous on voimanpuutteessa, jolla tämmösistä tilanteita tulisi maaleja. Ilveksellä ei ole maalin lähellä tilaa eikä aikaa, koska maalin eteen päästään vasta kun vastustaja on jo puolustusorganisoitunut.

Hyökkäyspelaamisessa Ilveksen pitäisi pyrkiä siihen, että rintamassa tuleva hyökkäys päättyy mahdollisimman nopeasti laukaukseen, kun nyt kiekon hallinta tuntuu olevan tärkeämpi kriteeri, ja ajaudutaan laitaan pörrään. Siellä voimalla ei sitten pärjätä eikä enää päästä tunkeutumaan maalin eteen fressinä ja terävänä.

Eilinen Pelicans peli oli juuri tällästä peliä. Kalpa pelissä useampi hyökkäys päättyi nopeaan maalintekoyritykseen kuin eilen, mutta tuossakin pelissä laitaan ajautuminen ja siellä voimassa häviäminen oli selkeää. Vaikka kiekonhallinta pysyi, maalille ei enää päästy kuin epäedullisista asennoista tai vaihdonlopussa väsyneenä lääppäseen. Laukaisukartat kun ei ikinä kerro sen laukauksen laadusta tai vastustajan liikkeestä kiekon ja maalin välissä… eikä maalivahdin torjunta-asennon valmiudesta. Ilveksen A sektorin paikoista suurimassa osassa maalivahti on jo torjunta-asennossa, välissä on vastustajan pelaaja ja tilanne syntyy 40s vaihdon lopussa.

Tämä oli ongelmana jo viimekaudella, joten jotenkin oletti, että juuri tuohon oltasiin puututtu. Ja ehkä Pajuoja näki ratkaisuksi nopean pystysuunnan kiekon tuota ongelmaa ratkomaan, mutta se toimi oikeastaan vieläkin huonommin johtuen juuri pelaajamateriaalista.

[Fordél]

Uusi pelitapa on nostanut Ilveksen materiaalin vahvuudet jälleen esiin. Eli koko junnukaarti on erittäin hyviä luistelijoita. Siis teknisesti erinomaisia käännöksissään, tasapainossaan ja nopeudessaan. Heti kun kiekon kanssa päästään vastustajan alueelle, on vastustaja pulassa nopeiden ilvespelaajien puristuksessa. Mutta pelitavassa on isona puutteena edelleen se, että se ei tuota suoria hyökkäyksiä maalille kiekon kanssa, vaan ne tilanteet on pitkähkön laitapörräämisen tulosta. Ilveksen materiaalin heikkous on voimanpuutteessa, jolla tämmösistä tilanteita tulisi maaleja. Ilveksellä ei ole maalin lähellä tilaa eikä aikaa, koska maalin eteen päästään vasta kun vastustaja on jo puolustusorganisoitunut.

Olen samaa mieltä Ilveksen pelaajamateriaalin vahvuuksista ja siitä, että edelleen saadaan liian vähän aikaan suoria hyökkäyksiä maalille kiekon kanssa. Tämän takia esim. Rajalaa ei pystytä hyödyntämään juuri ollenkaan. Nyt pelataan edelleen liikaa kiekkoa päätyyn, josta pyritään laitapörräämisen kautta saamaan tilanteita aikaan. Se ei sovi Ilveksen vahvuuksiin.

Hyökkäyspelaamisessa Ilveksen pitäisi pyrkiä siihen, että rintamassa tuleva hyökkäys päättyy mahdollisimman nopeasti laukaukseen, kun nyt kiekon hallinta tuntuu olevan tärkeämpi kriteeri, ja ajaudutaan laitaan pörrään. Siellä voimalla ei sitten pärjätä eikä enää päästä tunkeutumaan maalin eteen fressinä ja terävänä.

Tähän pitäisi siis pyrkiä, mutta näihin rintamahyökkäyksiin ei kuitenkaan päästä niin usein kuin pitäisi. Eilenkin tuli ihan liikaa niitä hyökkäyksiä, joissa pakki pelasi laiturille, joka oli seisovin jaloin tai sitten pakki kuljetti itse kiekon alueelle tai punaisen jälkeen tinttasi sen päätyyn. Eteenpäin on ehdottomasti menty, sillä jonkin verran syntyi näitä rintamahyökkäyksiä, joista saatiin ihan hyviä tilanteitakin, mutta niitä saatiin edelleen aikaan liian vähän. Tässä on mun mielestä Ilveksen suurin pelitavallinen ongelma edelleen eikä siksi pystytä hyödyntämään parhaalla mahdollisella tavalla materiaalimme vahvuuksia. Siihen päälle vielä maalintekogorilla ja heikko ylivoima niin katastrofin ainekset ovat käsissämme.

[Franchi]

Jos noin on, niin miksi Leijonat on WC 2004, Torino 2006, Vancouver 2010 ja Slovakia 2011 sijoittunut paremmin, mitä pelaajateriaalivertailu osoittaa? Säkällä?Entä Kanadassa 2008? Ylivertaisella pelikirjalla?

[Golden AWe]

Jorma Vuoksenmaa esitti haastelussa mielenkiintoisen kommentin siitä, että hänellä ja heillä oli vedonlyöjänä arvostusta Pentti Matikaista kohtaan aikanaan maajoukkueen valmentajana. The Jormalla etunenässä on ollut tapana antaa vedonlyönnissä paljon painoarvoa valmentajien osaamiselle, eikä vain pärstäkertoimen, vaan myös taktillisen osaamisen ja reagointikyvyn perusteella. Kuinka te arvioisitte Penan pelitavallista osaamista tuon ajan kiekossa? Lähinnä siis maajoukkueessa.

[P.Sihvonen]

Jorma Vuoksenmaa esitti haastelussa mielenkiintoisen kommentin siitä, että hänellä ja heillä oli vedonlyöjänä arvostusta Pentti Matikaista kohtaan aikanaan maajoukkueen valmentajana. The Jormalla etunenässä on ollut tapana antaa vedonlyönnissä paljon painoarvoa valmentajien osaamiselle, eikä vain pärstäkertoimen, vaan myös taktillisen osaamisen ja reagointikyvyn perusteella. Kuinka te arvioisitte Penan pelitavallista osaamista tuon ajan kiekossa? Lähinnä siis maajoukkueessa.

Se oli ehdottomasti edistyksellistä ajanoloonsa nähden.

Etenkin Leijonien puolustuspelaaminen oli organisoitu loistavasti ja hyökätessä niin kutsuttujen kiekottomien pelaajien rooli alkoi Matikaisen aikana korostua.

Johtava

[Fordél]

Tilastoin tänään Blues - KalPa -pelissä viidellä viittä vastaan pelaamisessa syntyneet maalipaikat, joihin laskin maalipaikat maalin ja B-pisteiden muodostamalta kolmiolta. Kategorisoin maalipaikat kuuteen luokkaan:

1. Hyökkäyspään aloitusvoitto
2. Hyökkäyspään kiekonriisto
3. Hyökkäyspään kulmapelin voitto
4. Kontrolloitu hyökkäys 1-2 hyökkääjällä
5. Suora kolmen kaistan hyökkäys
6. Rebound

Molemmat joukkueet pelaavat kiekkokontrolliin nojaavalla pelitavalla, jonka KalPa on vienyt vielä Bluesiakin pidemmälle harrastaen paljon kiekottelua ja palauttelua. Tässä ottelussa KalPa sai hyvällä kiekkokontrollilla luotua enemmän maalipaikkoja. Voitto tuli maalipaikoissa lukemin 21-30 (4-11, 6-12. 11-7).

Ei liene yllätys, että KalPa sai eniten luotua maalipaikkoja kolmen kaistan suorista hyökkäyksistä sekä 1-2 hyökkääjän kontrolloiduista hyökkäyksistä. Jälkimmäisten korkea määrä (10 kpl) kertoo kuinka hyvä on KalPan taitotaso. KalPa pääsi hyvin Bluesin pakkeja haastamalla paikkoihin vaikka ei ollut ylivoimahyökkäystä. Tilastoinnissa yllätti, että KalPa ei saanut kuin viisi maalipaikka kulmapelin voitoista, joka on yleensä sen bravuuri. Odotin, että kulmapelin pyörittämisen kautta syntyisi suurin osa KalPan maalipaikoista, mutta Bluesin liike ja asenne riitti puolustamaan nämä hyvin pois.

Bluesilla maalipaikat jakautuivat tasaisesti eikä niistä voi oikein vetää mitään johtopäätöstä pelitavan suhteen. Maalipaikat syntyivät tasaisesti kiekon riistoista hyökkäysalueelle, kulmapelien voitoista, 1-2 hyökkääjän kontrolloiduista hyökkäyksistä ja kolmen kaistan suorisa hyökkäyksistä. Jokaisesta kutakuinkin se viisi kappaletta. Muutama paikka tuli reboundista, joista toisesta tuli Bluesin eka maali. Toinen maali syntyi kulmapelin voitosta.

Täytyy jatkaa tätä tilastointia seuraavissa otteluissa, koska oikeastaan vain yksi tilanne oli sellainen, jonka kanssa ei oikein osannut sanoa mihin kategoriaan se menee.

Otan mieluusti vastaan palautetta siitä onko tilastoinnissa mitään järkeä ja toiseksi kannattaisiko kategorioita jotenkin muuttaa.

[Fordél]

On se palaute edelliseen viestiin vaan niin hurjaa...

No mutta suolletaan tännekin esille yksi havainto KooKoon pelitavasta. KooKoohan pelaa Lehkosen johdolla hyvin kiekkokontrolliin nojaavaa pelitapaa, jossa käytetään monipuolisesti erilaisia lähtöjä ja lyhytsyöttöpelillä pyritään ylittämään siniviivojen väli ja saada kolmen kaistan hyökkäyksiä. Palauttelut on suht yleisiä eikä kiekkoa roiskita tai pusketa jos ei tilaa ole. Peliä on viime aikoina tehty pitkälle pakkien kautta eikä senttereillä ole avauspelissä suurtakaan roolia. Johtunee tämän hetkisestä heikosta sentteriosastosta. Harvoin peliä tehdään keskustan kautta sentterin avulla vaan yleensä pakit levittävät laitoihin tai sitten tuovat itse keskeltä jalalla.

No KooKoon pelitapaan Sihvonen heitti Urheilulehden studiossa huomion, että KooKoon viisikko on hyvin tiivis eikä vastustaja pääse täten ylivoimahyökkäyksiin. Kävin läpi keskiviikoisen KooKoo-Jokipojat matsin KooKoon kiekonmenetystilanteet. Niistä aiheutui viidellä viittä vastaan pelatessa tasan yksi ylivoimahyökkäys (3-2 hyökkäys) eikä siitäkään syntynyt maalipaikkaa. Muuten syntyi korkeintaan muutamia 3-3 tai 2-2 tilanne, mutta lähes järjestään Jokipojat joutui puskemaan hyökkäyksiä alivoimalla. Suurimmat ongelmat KooKoolle aiheutui oman pään virheistä kuten heikoista puruista tai syötöistä.

Tämä viisikon tiiveys on mielestäni iso sulka Lehkosen hattuun. Se on yksi niistä syistä miksi KooKoolle ei ole tehty paljoa maaleja. Jos KooKoon pelikuri pysyy yhtä hyvänä kauden loppuun asti ja pakka pysyy tiiviinä niin se lupaa hyvää kautta. KooKoon suurimmat ongelmat ovat edelleen hyökkäyspelaamisen organisoinnissa, mutta ihan hyvällä mallilla sekin on.

[dana77]

Fordél, on näitä mielenkiintoista lukea vaikkei kommentteja runsaasti tulisikaan.
Tilastoinnissa yllätti, että KalPa ei saanut kuin viisi maalipaikka kulmapelin voitoista, joka on yleensä sen bravuuri. Odotin, että kulmapelin pyörittämisen kautta syntyisi suurin osa KalPan maalipaikoista, mutta Bluesin liike ja asenne riitti puolustamaan nämä hyvin pois.
Itseasiassa varsinkin edellisillä kausilla pitkistä kulmahyökkäyksistä on maaleja syntynyt erittäin vähän. Kun vastustajalla on 5 pelaajaa omalla alueella, niin maalinteko on erittäin vaikeaa. Tällä kaudella tilanne on parantunut, mutta Blues onnistui puolustamisessaan tuossa pelissä erittäin hyvin.

[Fordél]

Itseasiassa varsinkin edellisillä kausilla pitkistä kulmahyökkäyksistä on maaleja syntynyt erittäin vähän. Kun vastustajalla on 5 pelaajaa omalla alueella, niin maalinteko on erittäin vaikeaa. Tällä kaudella tilanne on parantunut, mutta Blues onnistui puolustamisessaan tuossa pelissä erittäin hyvin.

Ok, kiitos selvennyksestä. Itselle on jäänyt juuri toisenlainen kuva, kun on viime vuosien matseja ja koosteja katsonut. Jotenkin niissä KalPa on jäänyt mieleen jenginä, joka laittaa kulmapelin pyörimään ja taikoo niistä parhaat maalipaikat. No, en ole kuitenkaan KalPaa erityisesti seurannut, joten tuo on lähinnä omaa mutua. Täytyy jatkossa kuitenkin seurata KalPaakin tarkemmin, koska sen pelaaminen on todella mielenkiintoista ja jopa persoonallista. Sellaisia jengejä on aina mukava seurata, kun pelaamisessa on selkeä identiteetti.

[dana77]

Okei, taustotan tätä vieläkin tarkemmin. Pekka Virran filosofia tähän kulmapeluuttamiseen perustui hieman muuhun kuin suoraviivaiseen maalipaikkojen luomiseen. Vaikka monet eivät sitä tajunneet, Virran pelaaminen kuitenkin lähti pitkälti puolustamisen kautta ja sen takia kiekkoa pidettiin niin paljon. Kun kiekko on omilla niin vastustaja ei maalia tee. Koska kiekkoa ei kuitenkaan ikuisesti voi omalla alueella pitää, niin toiseksi paras paikka sillä on vastustajan kulmissa. Sieltä ei pahoja kiekonmenetyksiä ja nopeita vastaiskuja synny, sillä pienellä häirinnällä omat ehtivät aina vähintään 3-4 miestä kiekon alle saamaan.

Toisekseen Pekka arvostaa erittäin paljon urheilullisuutta ja hyvää fyysistä kuntoa. Hänen joukkueissa oli usein suhteellisen pienikokoisia, hyvin liikkuvia ja hyväkuntoisia pelaajia. Kulmapelit ovat vastustajan raskaille pakeille erittäin rasittavaa pelaamista, joten vetämällä pitkiä vaihtoja joissa omia miehiä vaihdettiin yksi kerrallaan saatiin vastustajan pakit väsytettyä ihan puhki. Erityisesti tämä korostui toisissa erissä kun etäisyydet vaihtoon olivat pitkiä. Usein nähtiinkin että jonkun Saipan tai HIFK:n raskaat pakit olivat loppupelistä jo niin väsyneitä ettei kunnon takaa-ajoa päässyt syntymään. Sellaisesta minuutin-kahden vaihdosta toipumiseen menee helposti loppuerä. Pekka vei tämän jopa niin pitkälle, että itsekäs maalin hakeminen oli välillä lähes kiellettyä.

[Fordél]

Kiitos dana77:lle KalPan pelitavan pointtien esilletuonnista. Hyviä pointteja ja vähän erilaisia näkökulmia toit esille pelitavan merkityksestä.