View Full Version : NY RILLATAAN - Miksi Suomi ei ole enää jääkiekon huippumaa?
Joku sanoi aiemmin, että Suomesta lähtee pelaajia NHL:ään kiihtyvällä tahdilla ja vetosi siksi, ettei Suomen pelaajamateriaali ole heikentynyt. Pelaajia lähtee kyllä, mutta järjestäin kysymyksessä on perusduunari tai yleispelaaja. Tähtiä täältä ei ole tullut moneen vuoteen.
Olen siis sitä mieltä, ettei Suomi todellakaan ole materiaaliltaan enää kärkikastissa. Yksi kysymys tästä kaikesta keskustelusta maajoukkueen ympärillä on herännyt. Tässä kuitenkin on iso porukka erottamassa Jalosta, Kummolaa, RD:tä, Lehkosta, Jutilaa, Kurria jne.
Kuinka monta laihaa vuotta se vaatii, että ollaan valmiita myöntämään, ettei se menestymättömyys johtunutkaan valmentajista, vaan siitä on iso osa myös materiaalin heikkoutta? Viisi? Kymmenen? Kuinka monta valmentajan vaihtoa se vaatii? Kaksi? Kolme? Neljä?
Enkä kysy tätä provosoiden, mielenkiinnosta haluaisin vain tämän rajan tietää.
choose_life
22.05.2010, 13:59
Olen siis sitä mieltä, ettei Suomi todellakaan ole materiaaliltaan enää kärkikastissa. Yksi kysymys tästä kaikesta keskustelusta maajoukkueen ympärillä on herännyt. Tässä kuitenkin on iso porukka erottamassa Jalosta, Kummolaa, RD:tä, Lehkosta, Jutilaa, Kurria jne.
Kuinka monta laihaa vuotta se vaatii, että ollaan valmiita myöntämään, ettei se menestymättömyys johtunutkaan valmentajista, vaan siitä on iso osa myös materiaalin heikkoutta? Viisi? Kymmenen? Kuinka monta valmentajan vaihtoa se vaatii? Kaksi? Kolme? Neljä?
Enkä kysy tätä provosoiden, mielenkiinnosta haluaisin vain tämän rajan tietää.
Ole huoleti: ei yhtään vaihtoa, niin kauan kuin kaikki vika on pelaajissa (tappion hetkillä) tai mediassa/kieltäytymisissä/siinä ettei kieltäydytä/liian vanhoissa muistitikuissa/aamupaskan värissä/jossain muussa, missä? ja kaikki ansio valmentajaneroissa (kunhan eivät vain ole ulkomaalaisia tai muuten ahdistavan itsevarmoja).
Ja tämä oli provo, mutta on se nyt perkele, kun valmennuksesta ei pysty, saa, halua tai osaa löytää MITÄÄN korjattavaa. Etenkin kun valmentaja itse eli Jalonen on - ainakin seuratasolla - pystynyt virheensä myöntämään ja kurssiaan reivaamaan, mikä on ehdoton edellytys eteenpäinmenolle.
Toki jos duunin tekeminen onnistuu vain omassa pesäkolossa ruskeakielisten nuoleskelijoiden ympäröimänä, teoreettisiin lillukanvarsiin takertuen ja (teko)syitä kaikista muista etsien, ei voi kuin todeta olleensa raskaasti väärässä, mitä (kiekko)ihmistuntemukseen tulee. Tähän asti on pystynyt uskomaan, että ko. ominaisuudet löytyvät vain perässähiihtäjiltä.
Ja tämä oli provo, mutta on se nyt perkele, kun valmennuksesta ei pysty, saa, halua tai osaa löytää MITÄÄN korjattavaa.
Niin, olisihan se ollut liikaa vaadittu, että kysymykseeni olisi ensimmäinen jaksanut vastata ihan perusteellisesti ilman tämäntyyppistä sontaa.
Jalonen on myöntänyt Olympialaisten jälkimainingeissa tehneensä virheitä. Todennäköisesti hän sen tekee ihan suoraselkäisesti MM-kisoistakin. Se, että hänen puheenvuoronsa halutaan väkisin nähdä selittelynä ja vastuun siirtelynä, on lukijan oma ongelma.
Myös minä olen ihan rehdisti myöntänyt, että valmennus ei ole kauttaaltaan täysin onnistunut.
Mitä siis en pysty, saa tai halua löytää?
choose_life
22.05.2010, 14:52
Niin, olisihan se ollut liikaa vaadittu, että kysymykseeni olisi ensimmäinen jaksanut vastata ihan perusteellisesti ilman tämäntyyppistä sontaa.
Jos ne valot laittaa päälle ja lukee mm. Jukka Jalosen Suomi ja Suomen kokoonpano -ketjuja, löytää kyllä (useammaltakin kirjoittajalta) sen sata kertaa selitettynä samat perusteelliset ja asialliset kritiikit. Jostain syystä niihin reagoiminen on muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ollut turenkiosastolle ylivoimaista - ehkä siksi, että vasta-argumentteja on huomattavasti vaikeampi, ellei mahdotonta, keksiä kuin "tämäntyyppiseen sontaan". (Ja kyllä: kun pinna palaa, se sitten palaa.)
Jalonen on myöntänyt Olympialaisten jälkimainingeissa tehneensä virheitä. Todennäköisesti hän sen tekee ihan suoraselkäisesti MM-kisoistakin. Se, että hänen puheenvuoronsa halutaan väkisin nähdä selittelynä ja vastuun siirtelynä, on lukijan oma ongelma.
Myös minä olen ihan rehdisti myöntänyt, että valmennus ei ole kauttaaltaan täysin onnistunut.
On myöntänyt ja todennäköisesti myöntää nytkin, kyllä. Muusta on sitten vaikeampi löytää evidenssiä, mutta ehkä sekin on vain vastaanottajan ongelma.
Jos ne valot laittaa päälle ja lukee mm. Jukka Jalosen Suomi ja Suomen kokoonpano -ketjuja, löytää kyllä (useammaltakin kirjoittajalta) sen sata kertaa selitettynä samat perusteelliset ja asialliset kritiikit. Jostain syystä niihin reagoiminen on muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ollut turenkiosastolle ylivoimaista - ehkä siksi, että vasta-argumentteja on huomattavasti vaikeampi, ellei mahdotonta, keksiä kuin "tämäntyyppiseen sontaan". (Ja kyllä: kun pinna palaa, se sitten palaa.)
Kiitos vaan asiallisesta vastauksesta siihen alkuperäiseen kysymykseen. Sait siihen tiivistettyä kaiken oleellisen turenkilaisuutta (en tiennytkään, että olen) unohtamatta.
Ilmeisesti viiden tai kymmenen vuoden laihemmalla jaksolla ei suostuta edes spekuloimaan. Kenkää siis kaikille. Voi jessus.
choose_life
22.05.2010, 15:17
Kiitos vaan asiallisesta vastauksesta siihen alkuperäiseen kysymykseen. Sait siihen tiivistettyä kaiken oleellisen turenkilaisuutta (en tiennytkään, että olen) unohtamatta.
Ilmeisesti viiden tai kymmenen vuoden laihemmalla jaksolla ei suostuta edes spekuloimaan. Kenkää siis kaikille. Voi jessus.
Vihoviimeisen kerran: en ole enkä ole ollut vaatimassa kenkää Jaloselle tai juuri muillekaan. Valmennus ei tosin toimi kunnolla tuossa kokoonpanossa ja Kummolasta ja aikalaistensa johtamis"kulttuurista" olisi pitänyt päästä jo 10-15 vuotta sitten, mutta se on toinen juttu.
Totta helvetissä tulee laihempia jaksoja, mutta ei sen taakse tartte eikä auta piiloon juosta. Tästä aiheesta, sen syistä ja korjausmahdollisuuksista on sitten jauhettu kilokaupalla esim. Nuori Suomi -ketjussa; jaksaisi toistaa kaikkea uudestaan.
Se mikä nyt mättää aivan saatanasti on uskomattoman nolo ja perseellinen tapa ensin nostaa valmentajan rooli naurettavuuksiin asti meneviin sfääreihin - kunnes kas kummaa, vaikeuksien hetkellä syypää onkin heikko, laiska, ilkeä ja milloin minkäkinlainen pelaajaMATERIAALI (jo ilmaus sinänsä kuvastaa munatonta johtamistapaa, jossa ei edes uskalleta myöntää, että johdetaan ihmisiä).
Ja aivan, tämä yli vuosikymmenen vellonut paska ei ole Jalosen saati sinun vikasi, noin niin kuin henkilökohtaisesti. Se, että on totaalisen kyllästynyt siihen, millaiseksi paskanjauhannaksi yli 30 vuotta osa elämää ollut laji on tietyiltä osin mennyt ja poltti siksi (kerran) päreensä, olisi toki kannattanut pitää omana tietona.
TosiFani
22.05.2010, 15:58
Jos lapsi ei liiku, pelaa tai leiki leikkejä jossa liikutaan, miten lapsi voisi edes kokea liikkumisen iloa???? Jos urheiluseurat sitä tarjoavat on käsittääkseni mahdollista että edes joku lapsi siitä nauttii ja saattaa jopa motivoitua. Koululiikunta on kait nykyään täysi vitsi (kun kuperkeikka tai kärrynpyörä on nyky lapselle melkein mahdoton suoritus).
Lapsi tekee sitä mistä saa nautintoa, aikaisemmin se oli liikunta, koska ei ollut muuta tekemistä. Nykyään lapsi voi saada liikuntaa enemmän nautintoa esim. tietokoneesta tai pelaamisesta, samoja hyvänolon alueita ne aivoissa stimuloivat. Tästä syystä järjestetyt höntsät eivät välttämättä toimi, koska mielessä olisi jotain mukavampaa tekemistä.
Koululiikunta ja kerhotoiminta on mielestäni yhteiskunnan mahdollisuus vaikuttaa Suomen urheilumenestykseen ja terveyssektorin kuluihin. Nyt painotetaan vaan Pisa-tutkimuksia ja teoriaa liikunnan ja taideaineiden kustannuksella vaikka peruskoulu on suurelta osin suurelle osalle ikäluokkaa turhaa lukemista.
Esa Tikusta-asiaa
22.05.2010, 16:12
Mikähän merkitys on ollut suljetulla liigalla?
Siinähän vietiin useaksi vuodeksi, niin sm-liigan peräpäältä kuin "nuorten pelaajien kehittämis" -liigasta eli mestikseltä, mahdollisuus todelliseen kilpailuun.
Nämä urheilijat eivät pelanneet todellisista panoksista moneen vuoteen, vain pelkästä tunteesta. Lisäksi näitten seurojen (mestiksessä ainakin) ei tarvinnut laittaa senttiäkään ylimääräistä, yli tarpeen, kehittääkseen seuratoimintaa (valmennus, palkat). Mikä tietenkin oli koko suljetun liigan tarkoituskin (sm- liigan osalta). Mutta mestishän siinä eniten kärsi (ja ehkä pelaajatkin?)
Niin, pieni juttu varmasti juniorityön kehittämiseen verrattuna, tämä.
tant gredulin
22.05.2010, 21:46
Ilmeisesti viiden tai kymmenen vuoden laihemmalla jaksolla ei suostuta edes spekuloimaan. Kenkää siis kaikille. Voi jessus.
Tokihan tällä voidaan spekuloida jo nyt. Spekuloi pois, ihan vapaasti!
Kaikkihan sen tietää, että vuoden -83 ikäluokan jälkeen samanlaista ei vähään aikaan ole tulossa. Mutta sen ei ihan vielä pitäisi näkyä, vaikka Tuomo Ruutu ja Mikko Koivu olivatkin poissa... nimittäin pelaajavalinnoistakin voidaan olla montaa mieltä :)
Voimme varmasti varautua siihen, että laihoja vuosia on tuloillaan, jos perustamme näkemyksen junnu-MM-kisoihin. Menestystä ei tule, ellei sitten tapahdu jotain niin kummallista, että jotkut yksilöt, jotka eivät ole olleet maajoukkeringissä kehittyvätkin yhtäkkiä... Kaikki nuorethan eivät kehity samaa tahtia ja joillakin lopullisen motivaation saattaa sytyttää vasta oikeanlainen valmentaja, joku oma oivallus elämästä tai pelaamisen intohimosta yleensä.
Minkälainen materiaali sinusta oli Saksalla? Tanskalla?
Mahdetaankohan Saksassa valitella huonoa pelaajamateriaalia tai pelaajien huonoa kuntoa, kun Venäjä ei kaatunut välieräottelussa?
Suuresti arvostamani Alpo Suhonen sen taas kertoi. Suomalaisten jääkiekkoilijoiden harjoittelu on surkealla tasolla. Samainen mies kertoi joitain vuosia sitten myös sen, että NHL:ssa kiellettyjen aineiden käyttö on todella yleistä. Mitenkähän se voi nämä tietää...
Olen näitä kahta asiaa aina vahvasti "epäillyt"...;), joten nostan Alpon kunniaksi hatun yläilmoille, koska miehellä on munaa tuoda nämä asiat julki.
Hyvänä esimerkkinä liigasta kertoi Ässien pelaajien kovasti kritisoineen kauden aikana tapahtuvaa harjoittelua vastaa. Pelaajien mielestä peliin valmistava- ja pelistä palauttava harjoittelu riittäisi. Seurasta löytyy esimerkki, joka tulee kesän "omatoimijaksolta" tukevasti tukevoituneena, ja sitten ihmetellään miksei keväällä enää luistin liiku. Ei kai se liiku, kun se duuni on kokonaan tekemättä.
SM-liigan pelaajien palkkaus ei ole missään järjellisessä suhteessa tehtyyn "työhön" nähden.
Lisää "Alpoja" lajin pariin, kiitos!
Diagonaali
22.05.2010, 23:58
Niinkuin moni tässäkin kejussa on jo todennut, eivät Suomalaisen kiekon suurimmat ongelmat tällä hetkellä välttämättä löydy pelitavoista tai valmennuksesta, vaan siitä, että pelaajamateriaali heikkenee vuosi vuodelta eikä meillä ole nuorissa ikäluokissa juurikaan näkyvissä yksilöitä, jotka pystyisivät kilpailemaan taidoillaan esim. Kanadan ja USA:n vastaavien ikäluokkien kanssa.
Täällä on paljon puhuttu siitä, että jo juniorivalmennuksessa pitäisi aikaisemmin ja aikaisemmin siirtyä keskittymään enemmän tulossuuntautuneiseen valmennukseen sen sijaan, että pyrittäisiin tarjoamaan laajalle joukolle nuoria kasvavia ihmisiä mahdollisuus harrastaa urheilua ja tehdä sitä kussakin ikävaiheessa eri tasoisten ikätoverien kanssa.
Edustan sellaista ikäpolvea, jolle tällainen ajattelutapa on kovin vieras ja väitän, että ratkaisu ei löydy tällä tavalla yksinkertaistamalla, vaikkakin se tuntuu insinööri-isien mielestä olevan varsin looginen lopputulema.
Nuori ihminen saa innostuksensa ja motiivinsa urheiluharrastukseensa ensisijaisesti vanhempiensa tukemana, mutta erityisesti varhaisnuoruudessa myös kaveriporukan merkitys on valtavan suuri. Jos nuoren urheilijan kaverit jätettäisiin jo yksitoista-kaksitoista ikäisinä ulos yhteisen harrastuksen piiristä tulostavoitteisen juniorivamentajan toimesta, tapettaisiin myös monen lahjakkaan nuoren ihmisen kiinnostus kyseistä harrastusta kohtaan hyvinkin tehokkaasti. Varsinkin silloin, jos kyseisen yksilön vanhemmat eivät ole intohimoisia urheiluihmisiä, jotka 'pakottavat' lapsensa jatkamaan lajin parissa murrosikävaiheen haastavien vuosien yli.
Tälläkin hetkellä jo hyvän aikaa ennen murrosikää lupaavat juniorikiekkoilijat painostetaan lopettamaan muiden lajien harrastaminen ja keskittymään pelkästään jääkiekkoon. Väitän että tämänkaltaisella strategialla rajoitetaan tulevien jääkiekkoilijoiden fyysisten ominaisuuksien kehittymistä ennen kaikkea koordinaatio- ja nopeusominaisuuksien osalta. Ennen murrosikää harrastettu monipuolinen liikunnalinen tausta antaa parhaan perustan kehittyä huippuyksilöksi myöhemmin valittavassa lajissa johon nuori ihminen erikoistuu.
Ratkaisua Suomikiekon ongelmiin en yritä ehdottaa, mielestäni kyseessä on ennen kaikkea yhteiskunnallinen ilmiö, jossa liikunta ja urheiluharrastukset ovat saaneet liikaa kilpailijoita nuorten ihmisten vapaa-ajasta.
Jotta urheilu pysyisi kilpailukykyisenä ajankäyttömuotona muiden rinnalla olisi tärkeää, että näiden kasvavien yksilöiden vanhempia yhteiskunnan toimesta kannustettaisiin enemmän ja enemmän ymmärtämään kuinka paljon hienoja kokemuksia ja elämyksiä urheilu ja ennen kaikkea joukkueurheilu voi antaa nuorelle kehittyvälle ihmiselle.
Nyky-yhteiskunta on imagojen ja mielikuvien maailma, joka luodaan markkinoimalla niitä asioita, joita ihmisten halutaan tekevän ja mielestäni Suomen urheiluliiton ja jääkiekosta puheen ollen jääkiekkoliiton pitäisi nykyistä huomattavasti enemmän panostaa resurssejaan siihen, että 'myydään' urheiluharrastusta kiinnostavan vaihtoehtona nuoren ihmisen vanhemmille ja heidän lapsilleen.
Maajoukkueen kokoaminen nykymateriaalilla ja muutaman seuraavan vuoden käytettävissä olevalla ei ole ongelma yhdellekään valmentajalle. Valinnan varaa, kun ei juuri ole. Yksittäisistä pelaajista voidaan huudella ja kirjoittaa myyviä lööppejä, mutta kokonaismenestyksen kannalta sillä ei ole merkitystä. Enkä usko, että meidän seuraavan kymmenen vuoden menestyksemme tulee oleman myöskään valmentajista kiinni.
Nykyiseen menestykseen lienee kolme pääsaiallista syytä.
1. Jääkiekosta tulee vuosi vuodelta yhä varakkaampien perheiden laji samaan aikaan, kun kunnat karsivat liikuntatoimeaan. Kuinka moni huippulahjakas pasinurminen jää heikkojen kotiolojensa loukkuun saamatta edes mahdollisuutta näyttää potentiaaliaan liikunnan ammattilaisille?
2. Tämä Nuori-Suomen mukanaan tuoma lieveilmiö, jossa äärimmäisen lahjakasta junnua on vaikeata nostaa vanhempien poikien ryhmään oppimaan lisää. Kaikki pelaa-systeemissä parhailla on vaara nousta kusi päähän ja harjoittelumotivaatio katoaa, kun pärjää hyvin muutenkin.
3. Ja aikuisiällä Alpo Suhosen kommentti huonosta kunnosta on enemmän kuin totta. Liiga- ja Mestistasolla pitää pelaajille järjestää paljon enemmän pakollista ohjattua liikuntaa niin, että jaksetaan karvata täysillä vielä kolmannen erän viimeisillä minuuteillakin. Otan Suhosen esimerkin sellaisinaan:
- Hokemahan on, että pelitahti on niin kova, ettei kuntoharjoitteluun jää aikaa eikä ole tarvetta. Katsotaan hieman: Kolmos- tai neloskentän jyrä pelaa ehkä 10 min/peli kolmena iltana viikossa. Eli intensiivistä liikuntaa tulee PUOLI TUNTIA viikossa. Sauvakävelevä mummokin liikkuu paljon enemmän. Ykkösentteri ja -pakki ovat otteluissa kentällä korkeinaan 1,5 tuntia VIIKOSSA.
Ei ihme, että pelissä karvaaminen repsahtaa peruutteluksi!
Uskon, että näitä puutteita korjaamalla pystymme säilyttämään asemamme kisasta toiseen potentiaalisena mitaliehdokkaana.
Nyky-yhteiskunta on imagojen ja mielikuvien maailma, joka luodaan markkinoimalla niitä asioita, joita ihmisten halutaan tekevän ja mielestäni Suomen urheiluliiton ja jääkiekosta puheen ollen jääkiekkoliiton pitäisi nykyistä huomattavasti enemmän panostaa resurssejaan siihen, että 'myydään' urheiluharrastusta kiinnostavan vaihtoehtona nuoren ihmisen vanhemmille ja heidän lapsilleen.
Ongelma on se, että urheilun harrastamisesta kiinnostunut nuori ei tiedä, mitä hänen pitäisi tehdä päästäkseen huipulle. Eihän ole mitään takeita, että hän pääsisi huipulle, mutta jos hän tietäisi harjoittelun merkityksen niin väittäisin, että monen tunnin pihapelit ja laukomiset pihalla koulun jälkeen maistuisivat kovalla motivaatiolla.
Joku otti jossain vaiheessa esille Pisa-tutkimuksen. Ei sekään kerro huipuista mitään. Se kertoo vain siitä, että keskimäärin suomalaiset ovat ok. Uskon ja väitän, että koulujärjestelmä ja urheilujärjestelmä on molemmat kehitetty maassamme sosiaalidemokratian hengissä sellaiseksi, mikä tasapäistää kaikki ihmiset. Ei ole ketään huonoja, muttei ole myöskään hyviäkään. Peruskoulussa kaikki urpot ovat samassa luokassa ja mennään hitaimman mukaan, jolloin sinne kyllästyy, jos vähänkin päässä leikkaa. Sitten puhutaan siitä, että numeroita ei pitäisi antaa ollenkaan. Sama se on varmaan tuossa urheilussa. Parempi, ettei tee ollenkaan maaleja niin ei tule paha mieli niille, jotka eivät osaa tehdä maaleja. Jos Suomessa olisi kovempi kilpailuhenkisyys niin menestyttäisiin paremmin joka osa-alueella.
TosiFani
23.05.2010, 12:12
...Joku otti jossain vaiheessa esille Pisa-tutkimuksen. Ei sekään kerro huipuista mitään. Se kertoo vain siitä, että keskimäärin suomalaiset ovat ok. Uskon ja väitän, että koulujärjestelmä ja urheilujärjestelmä on molemmat kehitetty maassamme sosiaalidemokratian hengissä sellaiseksi, mikä tasapäistää kaikki ihmiset. Ei ole ketään huonoja, muttei ole myöskään hyviäkään...
Minä otin esiin Pisa-tutkimuksen, koska kokemukseni mukaan sen tulokset vaikuttavat liikaa koulumaailmaan. Itse olen tehnyt töitä vaikeiden erityisnuorten kanssa ja kokemukseni on juuri sellaisia, mitä kuvaat. Peruskoulun pitäisi olla jo yläasteella huomattavasti joustavampi, jolloin nuorille voitaisiin tarjota hyödyllistä ja kiinnostavaa opetusta. Miksi roikuttaa matematiikan tunnilla oppilasta opiskelemassa verrannollisuussääntöjä, kun oppilas ei osaa kunnolla edes peruslaskutoimituksia? Sen sijaan voitaisiin tarjota tilalle, liikuntaa tai vaikka taideaineita yms. mikä oikeasti kiinnostaisi oppilasta ja jopa hyödyttäisi tätä.
Schollilla on pointtinsa kirjoituksessaan.
Koulumaailmassa toimivana en aina jaksa ymmärtää kilpailun pitämistä suurena peikkona.
Ymmärrän toki pointin siitäkin, että liiallinen kilpailu ja järjestykseen laittaminen varsinkin nuorella iällä voi olla tuhoisaa niille, jotka eivät kilpailussa pärjää. Kuitenkin nuori joutuu kovaan kilpailuun myöhemmin esimerkiksi opiskelupaikoista, jos hakee jonnekin suositumpaan paikkaan. Silloin saattaa tulla se pettymys, mikä tuntuu olevan suurin painajainen nykyajan vapaakasvatusidealisteille. Toki helpompikin reitti elämässä on, esimerkiksi heti toisen asteen koulutuksen jälkeen töihin jonkun tutun kautta. Sekin on ihan ok, mutta voisi valmentaa myös siihen, että aina ei tarvitse ajatella miten pääsee helpoimmalla. Tämä siis koulumaailmasta.
Urheiluun kuitenkin kuuluu melko olennaisena osana kilpailu. Itsekin olen sitä harrastanut lähinnä sillä motivaatiolla, että haluan tulla paremmaksi, voittaa ja mitata tasoani muihin verrattuna. Tokihan se on ollut hauskaakin, mutta ilman kilpailua ja otteluita urheilu ei olisi silti tuntunut läheskään niin hienolta. Kanadassa kilpaillaan tietääkseni jo melko pieninä paikoista suositumpiin junnujoukkueisiin ja junnusarjoihin. Pelejä on paljon ja pelaajista valikoituu lahjakkaat pelaajat, joilla on lisäksi äärettömän kova palo lajiin ja voittamiseen. Lisäksi systeemi tuottaa erityisen lahjakkaita pelaajia. Jos kilpailua saataisiin lisättyä ja ikäluokkansa parhaat pelaisivat tasoisessaan seurassa ja tasoisiaan vastaan, niin kehitys olisi parempaa. Tämä näin yleisesti. Onhan esim. Granlund pelannut junnuvuotensa lähes aina pari vuotta itseään vanhempien kanssa, että onnistuu se nykyaikanakin.
Häviämisen pelko pitäisi saada vielä enemmän jalostettua voittamisen haluksi. Tällaisiakin pelaajia Suomessa on, mutta tarvittaisiin vähän lisää. Tuomo Ruutukin sen totesi, että tarvitaan ennemmin taitavia ja henkisesti vahvoja pelaajia kuin hyviä puntinnostajia. Suomalainen pelaaja on hyvä ja tunnollinen harjoittelemaan, se on fakta. Jos junioreiden systeemejä ja valmennusta saataisiin muokattua yksilöllisempään suuntaan, niin tulosta voisi tulla paremmin.
Maalintekijätyypeille pitäisi vain hokea, että olet perkeleen hyvä tekemään maaleja, mutta treenaa siinä vielä paremmaksi. Jääkööt sitten jokin muu osa-alue vähän heikommalle, mutta vahvuuksien kautta pitää mennä. Eikä missään nimessä tasapäistää porukkaa.
Tulipa melkoinen oksennus tajunnanvirtaa, mutta antaa olla.
PS. Samaa mieltä siitä, että valmennuksella ei ole mitään tekemistä suomikiekkoilun kokonaiskuvan kanssa. Se on nyt niin, että pelaajamateriaali on ehkä heikompi kuin vuosiin. Siitä materiaalista ei mikään velho penkin takana luo mestarijoukkuetta. Kummaa tämä valmennuskeskeisyys. Ehkä se Sihvonen on nyt päässyt tavoitteeseensa hiljalleen.
Paul Kemp
23.05.2010, 12:22
Uskon ja väitän, että koulujärjestelmä ja urheilujärjestelmä on molemmat kehitetty maassamme sosiaalidemokratian hengissä sellaiseksi, mikä tasapäistää kaikki ihmiset. Ei ole ketään huonoja, muttei ole myöskään hyviäkään. Peruskoulussa kaikki urpot ovat samassa luokassa ja mennään hitaimman mukaan, jolloin sinne kyllästyy, jos vähänkin päässä leikkaa. Sitten puhutaan siitä, että numeroita ei pitäisi antaa ollenkaan. Sama se on varmaan tuossa urheilussa. Parempi, ettei tee ollenkaan maaleja niin ei tule paha mieli niille, jotka eivät osaa tehdä maaleja. Jos Suomessa olisi kovempi kilpailuhenkisyys niin menestyttäisiin paremmin joka osa-alueella.
Voin allekirjoittaa tämän sanasta sanaan. Itsekin muistan, että etenkin yläasteella, kun oppilaiden väliset erot alkavat korostua, niin oma motivaatio laski välillä melkein nollaan, kun kaiken maailman adhd:t, häiriköt tai muuten vaan yksinkertaisesti ihan tampiot täytyi väkisin pitää samassa vauhdissa mukana. Ihan sama, kuin ajaisi autoa käsijarru päällä, polttoainetta ja kumia kuluu, mutta matka ei taitu. Kuka tässä järjestelmässä sitten voittaa, sitä voi vain ihmetellä. Mutta sen huomaa, että ainakaan urheilijat eivät voita..
Muutenkin täytyy ihmetellä, että miksi tässä maassa karsastetaan sitä, jos joku sattuu olemaan jossain asiassa lahjakas? Se sellainenhan täytyy samantien pudottaa alas pilvistä ja murskata itsetunto sen verran pahoin, ettei enää koskaan uskalla edes yrittää olla muita parempi missään. Suomi - Erinomaisuus kielletty?
Uskon ja väitän, että koulujärjestelmä ja urheilujärjestelmä on molemmat kehitetty maassamme sosiaalidemokratian hengissä sellaiseksi, mikä tasapäistää kaikki ihmiset. Ei ole ketään huonoja, muttei ole myöskään hyviäkään. Peruskoulussa kaikki urpot ovat samassa luokassa ja mennään hitaimman mukaan, jolloin sinne kyllästyy, jos vähänkin päässä leikkaa. Sitten puhutaan siitä, että numeroita ei pitäisi antaa ollenkaan. Sama se on varmaan tuossa urheilussa. Parempi, ettei tee ollenkaan maaleja niin ei tule paha mieli niille, jotka eivät osaa tehdä maaleja. Jos Suomessa olisi kovempi kilpailuhenkisyys niin menestyttäisiin paremmin joka osa-alueella.
Tämä on ehkäpä viisain toteama tällä keskustelualueella aikoihin. Suomalainen luonteenpiirre on sellainen, että tyydytään helvetin helposti keskinkertaisuuteen.
Tämä tasapäistäminen ei ole ainoastaan koululiikunnan ongelma. Se ajattelutapa vallitsee monessa lajissa nuorimmissa ikäluokissa. Ja miksi? Sitä en oikein ymmärrä. Oma mukula on kohta nelivuotias ja itseäni jonkin verran jopa ärsyttää se, että hänen harrastuksessaan maaleja ei lasketa eikä voittajia tunneta.
No, minä sitten lasken. Ihan vain siksi, että lapsi oppisi häviämään, ja voittamaan. Ei se ole vaarallista, että ei pysy mukana tai häviää, kunhan opetetaan käsittelemään se. On paljon vaarallisempaa tasapäistää, jolloin juniorimassoista ei kehity yhtä ainuttakaan voittajaa. Uskon vahvasti siihen, että riittää, kun lasta opettaa tekemään parhaansa. Sen jälkeen voi aina olla tyytyväinen, kävi miten kävi.
Jollakin tasolla tuntuu jopa siltä, että urheilun tunnetiloja jää aika paljon kokematta, jos mennään kaikkipelaa-periaatteella. Kyllä voittaminen on melko paljon antoisampaa, jos se tulee vastoinkäymisten kautta. Samoin häviäminen opettaa paljon enemmän, kun se tulee katkerimmalla mahdollisella tavalla. Eikä nämä vaihtoehdot todellakaan sulje pois sitä, etteikö urheilu voisi olla silti hauskaa.
Ehkä oma lähestyminen ja jälkipolven opettaminen tapahtuu väärällä tavalla joidenkin mielestä, mutta samalla tavalla itse olen asiat oppinut. Toki on välillä vituttanut ja itkettänyt, mutta väitän kuitenkin oppineeni urheilun oikean luonteen.
TosiFani
23.05.2010, 12:54
Voin allekirjoittaa tämän sanasta sanaan. Itsekin muistan, että etenkin yläasteella, kun oppilaiden väliset erot alkavat korostua, niin oma motivaatio laski välillä melkein nollaan, kun kaiken maailman adhd:t, häiriköt tai muuten vaan yksinkertaisesti ihan tampiot täytyi väkisin pitää samassa vauhdissa mukana. Ihan sama, kuin ajaisi autoa käsijarru päällä, polttoainetta ja kumia kuluu, mutta matka ei taitu. Kuka tässä järjestelmässä sitten voittaa, sitä voi vain ihmetellä. Mutta sen huomaa, että ainakaan urheilijat eivät voita..
Muutenkin täytyy ihmetellä, että miksi tässä maassa karsastetaan sitä, jos joku sattuu olemaan jossain asiassa lahjakas? Se sellainenhan täytyy samantien pudottaa alas pilvistä ja murskata itsetunto sen verran pahoin, ettei enää koskaan uskalla edes yrittää olla muita parempi missään. Suomi - Erinomaisuus kielletty?
Tämä on sosiaalidemokraatinen Suomi, ihmiselle ei voi sanoa, että sinä et osaa tätä tai olet huono tässä ja toisin päin, lahjakasta ei saa kehua.
Paras esimerkki omalla uralla oli, kun luokkani tuli uusi oppilas, joka oli kuudennella luokalla. Annoin hänelle muutaman äidinkielen monisteen, jotta näkisin millä tasolla hän on. Hetken päästä hän tuli toimistooni ja kertoi, ettei osaa kunnolla lukea, mutta tehdäänkö niin, että hän on tekevinään näitä, ettei asia paljastu muulle luokalle. Näin oli kuulemma toimittu aikaisemmin... No, ei käynyt.
Hemingway
23.05.2010, 12:56
Muutenkin täytyy ihmetellä, että miksi tässä maassa karsastetaan sitä, jos joku sattuu olemaan jossain asiassa lahjakas?
Tämä on kyllä ihan paskapuhetta. Sen kuin harjoittaa lahjakkuuttaan. Kukaan ei sano siihen juuta tai jaata, kunhan ei elämöi ja nosta itseään jalustalle.
Omituisen uusavuttomia tuntuvat nämä lahjakkaat olevan, kun pitäisi olla sitä ja tätä ja saada tukea sieltä ja tuolta.
Lahjakas laskee niitä vaikeampia laskuja kotona tai harjoittelee harjoitteita yksin, jos ei ole ohjattua toimintaa. Jos on oikeasti lahjakas ja motivoitunut, niin se onnistuu ihan varmasti.
"Lahjakkaita ei arvosteta Suomessa" on pelkkä mantra. Kyllä heitä arvostetaan. On vain erotettava oikeasti lahjakkaat ja motivoituneet wannabe-lahjakkaista. Vanhemmat usein kuvittelevat kakaransa lahjakkaisiksi ja kakarat kuvittelevat itsensä lahjakkaikski, vaikka ovat ainoastaan parempaa keskitasoa, eikä motivaatioa ole edes kohtuullisesti, jotta lahjakkuudella olisi edellytykset kehittyä.
Eräällä jenkkifoorumilla valitettiin sitä, että USAssa lapsia ja nuoria kehutaan, kannustetaan ja autetaan aivan liikaa. Seurauksena on keskitasoista mössöä, jolta puuttuu itseohjautuvuus ja itse asetetut lujat päämäärät.
Eiköhän tämä ole vähän amerikkalaistuneen Suomenkin vaiva? Täällä kannustetaan ja autetaan lapsia aivan liian paljon harrastuksissaan. Eivät he sillä tavalla kehity. Omaehtoisuus ja ankara, itse tehty työ ja siihen liittyvä viitseliäisyys pitää olla kaiken lähtökohta. Pois autokyydit ja jäähallivuorot. Jäänkin voi jäädyttää itse, jos oikeasti lajiaan rakastaa. Niin on tehty ja niin tehdään edelleen jossain päin maailmaa.
Ihme pullamössöilyä tämä lahjakkaita ei kannusteta hoenta.
Paul Kemp
23.05.2010, 13:09
Tämä on kyllä ihan paskapuhetta. Sen kuin harjoittaa lahjakkuuttaan. Kukaan ei sano siihen juuta tai jaata, kunhan ei elämöi ja nosta itseään jalustalle.
Omituisen uusavuttomia tuntuvat nämä lahjakkaat olevan, kun pitäisi olla sitä ja tätä ja saada tukea sieltä ja tuolta...
Ihme pullamössöilyä tämä lahjakkaita ei kannusteta hoenta.
Siis.. Jos on lahjakas ja kansankielellä ilmaistuna vaikkapa "Ihan vitun hyvä", niin sitä ei saa tuoda esille? Ei kai se, että uskaltaa sanoa muille olevansa hyvä tai osaavansa jotain tarkoita mitään erityistä patsastelua jalustalla ainakaan omasta mielestäni..
Mielestäsi talentti tulee siis pitää piilossa omassa huoneessa tai jos sattuu junnupelissä mättämään jotain 5 maalia, niin tyytyä toteamaan vain "Enhän minä oikeastaan mitään, joukkue pelasi hyvin ja toivottavasti maalini eivät aiheuttaneet kenellekään huonommuuden fiilistä. Anteeksi..", tätäkö meinaat? Toivottavasti et. Jos oikeasti on hyvä, niin saa sitä ns. retostaakin asiasta.
Ja lahjakas nuori on minusta ihan yhtälailla rohkaisua ja ohjaamista tarvitseva, kuin muutkin. Ei sillä ole mitään tekemistä pullamössöyden kanssa.
Nyt kannattaa tehdä selvä ero koululiikunnan ja (huippu-)urheilun välillä. Koululiikunnan tavoitteena EI ole tulevien urheilijoiden valmentaminen vaan lapsen ja nuoren kasvattaminen liikunnalliseen elämäntapaan. Nykylapsissa on hyvin paljon sellaisia, jotka eivät harrasta liikuntaa koululiikunnan ulkopuolella, joten on sula mahdottomuus eriyttää opetusta niin, että huippulahjakkaatkin saavat taitojaan vastaavaa ohjausta tai opetusta/valmennusta koulussa. Nykyisellä tuntimäärällä (2h/vko) ei ketään valmenneta urheilijaksi eikä juuri kuntoa kohoteta. Liikunnassa tutustutaan erilaisiin lajeihin ja haetaan elämyksiä ja hyvää fiilistä liikkumalla ja rasittamalla kehoa. Verovaroin ei pidä ketään huippu-urheilijaksi valmennettavan, vaan tämä tulee tehdä urheiluseurojen ja yhteistyökumppaneiden kanssa.
Se, ettei Suomen jääkiekkomaajoukkue enää ole maailman ehdotonta huippua, ei johdu millään tavalla peruskoulusta. Vika löytyy valmennusjärjestelmästä. Yksilöitä on noussut ja nousee tulevaisuudessakin maailman huipulle peruskoulun liikuntakasvatuksesta huolimatta, ei siitä johtuen. Liikuntakasvatuksen emeritusprofessori Risto Telaman näkemyksiä koululiikunnasta on luettavissa täältä (http://www.slu.fi/lum/22_99/slu-yhteiso/risto_telama_koululiikunta_on_ta/).
Vastaus sihvoslaiseen kysymykseen; olen opettanut liikuntaakin.
Yksi asia, mitä olen miettinyt on se, että miksi Suomessa on niin vaikea jalostaa 17-18 vuotiaat (huippu)lahjakkuudet aikuisten tasolle. Meiltä löytyy monia esimerkkejä, jotka ovat jyllänneet 18-vuotiaiden MM-kisoissa ja A-nuorissa miten tahtovat, mutta jo 20-vuotiaiden kisoihin mennessä ovat pudonneet muiden maiden "huippujen" kyydistä.
Ylipäätänhän meillä on aukko 70-luvulla syntyneiden ja 83/84-ikäluokan välissä. Toki joka ikäluokasta ei voi huippuja tulla, mutta miksi kukaan joukosta Jani Rita, Tony Salmelainen, Tuomas Pihlman, Tuukka Mäntylä kukaan ei onnistunut nousemaan edes sille niklashagman-tasolle. Otin vain esimerkiksi muutamia vuosituhanteen vaihteessa lupaavina pidettyjä nuoria, jotka kaikki ovat pelanneet kyllä hyvin euroopan tasolla. Tehtiinkö täällä jotain väärin, kun miehet eivät päässeet lähemmäs huippua, vai menikö Suomi-hype näiden pelaajien kohdalla yli. Tämä pohdiskelu viittaa siis siihen, että tällä hetkellä olisi hyvä, että meillä olisi muutama n. 30v hyvän NHL-tason kaveri maajoukkueen kokeneena vastuunkantajana, kun ns. kultainen sukupolvi lähtee pois.
Toinen kysymys on, että miksi esim. todella lupaavana pidetty Ossi Väänänen ei ole NHL:n parhaita puolustavia puolustajia tai huippulahjakas Tuomo Ruutu NHL:n paras voimahyökkääjä ja loistava maalintekijä. Tässä on kuitenkin kaksi pelaajatyyppiä, jotka Suomelta vahviten puuttuu. Toki Ruudun kohdalla lukuiset loukkaantumiset vaikeuttivat urakehitystä. Menneisyyden virheet kannattaa analysoida, että tulevaisuudessa saadaan pelaajista paras irti.
No, seuraavaksi nähdään miten Granlund&Rajala&Pulkkinen&Vatanen onnistuvat nousemaan huipputasolle. Nyt katsotaan miten onnistumme jalostamaan kaverit pojista miehiksi. Tosin Vatanen oli MM-kisoissa niin hyvä, että hän näyttää onnistuneen. Toivottavasti polkaisee huipulle.
TosiFani
23.05.2010, 13:38
Nyt kannattaa tehdä selvä ero koululiikunnan ja (huippu-)urheilun välillä. Koululiikunnan tavoitteena EI ole tulevien urheilijoiden valmentaminen vaan lapsen ja nuoren kasvattaminen liikunnalliseen elämäntapaan. Nykylapsissa on hyvin paljon sellaisia, jotka eivät harrasta liikuntaa koululiikunnan ulkopuolella...
Se, ettei Suomen jääkiekkomaajoukkue enää ole maailman ehdotonta huippua, ei johdu millään tavalla peruskoulusta...
Periaatteessa ensimmäinen lainaus kumoaa jälkimmäisen eli ensin tarvitaan harrastajia (=liikunnallinen elämäntapa) jotta voi syntyä huippuja (=Suomen maajoukkueen menestys). Koululla on suuri merkitys suomalaisten urheiluharrastuksiin, kuten itsekin sanot. Siinä olet oikeassa, että kahdella viikkotunnilla ei tehdä mitään, mutta miksi systeemiä ei voisi muuttaa?
Eräällä pikkupaikkakunnalla alakoulun rehtori soitti kiekkojoukkueen juniorivastaavalle ja pyysi häntä järjestämään harjoitukset parina aamuna alakoulun kiekkoilijoille, aikaisemmin nämä olivat vain yläkoululaisille. Perusteena ei ollut Suomen jääkiekon tila vaan työrauha. Hän oli huomannut, että nämä harjoitukset vaikuttavat positiivisesti kyseisten oppilaiden työmotivaatioon ja halusi käyttää tätä hyväksi. Fiksua, eikö??
Tämä on ehkäpä viisain toteama tällä keskustelualueella aikoihin. Suomalainen luonteenpiirre on sellainen, että tyydytään helvetin helposti keskinkertaisuuteen.
Tarja Halonen on esimerkki tuosta. Hänhän kertoi olympialaisissa kuinka sillä ei ole väliä epäonnistuuko vaiko ei.
Yksi asia on tosiaan se, ettei Suomessa lahjakkuutta tai menestystä arvosteta, eikä ole oikein keinoja sitä lahjakkuutta jalostaa, mutta toinen asia on juuri tuo, että tyydytään keskinkertaisuuteen. En tiedä johtuuko se siitä, että suomalaiset asuivat vielä joku aika sitten metsässä vai johtuuko se hävityistä sodasta ja kurjuudesta vai mistä hitosta se johtuu, mutta suomalaiset tyytyvät Dressmannin ja Seppälän huonoihin rytkyihin, Chico'sin ja Amarillon karmeisiin safkoihin, huonoihin juomavalikoimiin, epäasiallisiin olutlaseihin jne. Ihan sama mistä asiasta on kyse niin aina tyydytään kunhan edes jotain saadaan. Laadulla ei ole väliä. Niinpä siis ollaan tyytyväisiä kunhan saadaan nuoriso valmistumaan ja johonkin perusduuneihin Nokialle. Ei ollenkaan kannusteta siihen, että lapsesta tulisi maailmanluokkaa jossain asiassa.
Urheilussa, taloudessa ja joka elämän alalla globaalikilpailu tulee kiristymään koko ajan. Siinä pitää silloin oikeasti miettiä, miten lahjakkuuksia pitäisi etsiä ja rohkaista. Miten uraa pitäisi kehittää. On se sitten urheilun tai muun parissa. En ole hankkimassa lapsia, mutta jos olisin niin schollin lapset puhuisivat hyvin varhaisessa vaiheessa ainakin kuutta kieltä sujuvasti ja kesäharjoittelu tähtäisi siihen, että heistä voitaisiin rakentaa esim. suuryhtiöiden CEO. Saisivat kaupan päälle matemaattisen lahjakkuuden ja erittäin korkean älykkyysosamäärän schollilta perintötekijöiden myötä, joten loppu olisi vain valmennuksesta ja intohimosta kiinni.
Joko Suomi häviää ja siitä tulee joku pohjoisen Albania tai sitten oikeasti aletaan satsaamaan asioihin ja siihen, että jokainen yrittää olla paras siinä mistä tykkää.
Paul Kemp
23.05.2010, 14:11
Yksi asia on tosiaan se, ettei Suomessa lahjakkuutta tai menestystä arvosteta, eikä ole oikein keinoja sitä lahjakkuutta jalostaa, mutta toinen asia on juuri tuo, että tyydytään keskinkertaisuuteen. En tiedä johtuuko se siitä, että suomalaiset asuivat vielä joku aika sitten metsässä vai johtuuko se hävityistä sodasta ja kurjuudesta vai mistä hitosta se johtuu, mutta suomalaiset tyytyvät Dressmannin ja Seppälän huonoihin rytkyihin, Chico'sin ja Amarillon karmeisiin safkoihin, huonoihin juomavalikoimiin, epäasiallisiin olutlaseihin jne. Ihan sama mistä asiasta on kyse niin aina tyydytään kunhan edes jotain saadaan. Laadulla ei ole väliä.
Joko Suomi häviää ja siitä tulee joku pohjoisen Albania tai sitten oikeasti aletaan satsaamaan asioihin ja siihen, että jokainen yrittää olla paras siinä mistä tykkää.
Yksi syy tosiaan lienee se, että Suomessa on ollut sodista lähtien outona tapana siirtää yhden sukupolven traumat sellaisenaan heti seuraavalle, eli toitotetaan kuinka "paha päivä" tulee ja tyhjät vessapaperirullan hylsytkin suunnilleen pitää jemmata. Mitään prameampaa turhuutta ei kannata hommata, vaan Karhun verkkarit päälle ja Alkosta halvinta Huttusta mukaan, jolloin loput masseista voi laittaa sukan varteen. En sitten tiedä, että miten muissa maissa tämä kulttuuriperintö hävittyjen sotien kanssa menee, mutta ainakaan Saksassa ei taidettu jäädä paikoilleen nuukailemaan, vaikka koko mestassa hädin tuskin oli kiveä toisen päällä ja miehittäjät joka nurkalla. Tietenkään Suomea ja Saksaa ei mitenkään voi yksi yhteen verrata, mutta selkeä ero surkuttelun, köyhäilyn ja nöyrän häviämisen kulttuurin välillä ainakin näyttäisi olevan. Näin siis, vaikka verrattain täällä selvittiin aika vähin vaurioin ja infrakin jäi suht ehjäksi.
PS. Tästä aiheesta voisi hyvin perustaa laajemmankin ketjun johonkin muualle, ellei sitä jo ole.
Maailman kolmanneksi paras kiekkomaa, ei ole mikään osoitus onnistumisesta 5 miljoonaisen kansan joukkueelta (Olympiapronssi 2010)??? Huh hellettä sano jänis pakkasella;) Mistä tuo teidän tyhmyys kumpuaa???? 4 vuoden ajalta Suomi ja Kanada ovat ainoat maat, jotka ovat olleet mitallipeleissä kun kaikilla mailla on ollut parhaat joukkueet(2006 ja 2010), niin täällä vain mankuminen jatkuu. Ei ole ollut Svenssonit, ryssät eikä se Juuesei, mutta Suomi on ollut mitallipeleissä molemissa huipputurnauksissa.
hilapiste
23.05.2010, 14:18
Tähän keskusteluun löytyy todella monia erilaisia pointteja ja hyvä niin. Noista kun löytyisi vielä joku järkevä kokonaisuus minkä mukaan edetä.
Semmoinen ajatus on tullu mieleen tähän keskustelun sekaan, että mitä Ruotsissa tehdään/on tehty toisin? Yhteiskunta on periaattessa rakenteiltaan hyvinkin samanhenkinen kuin Suomi, koulujärjestelmä jne. Arvostetaanko siellä sitten enemmän lahjakkuutta, vai tasapäistetäänkö sielläkin? Onko sielläkin käytössä oma "Nuori-Ruotsi" systeemi jne? Ja miten siellä viedään nuoria eteenpäin junioreista aikuisten sarjoihin?
Vellihousu
23.05.2010, 14:41
Liiga- ja Mestistasolla pitää pelaajille järjestää paljon enemmän pakollista ohjattua liikuntaa niin, että jaksetaan karvata täysillä vielä kolmannen erän viimeisillä minuuteillakin. Otan Suhosen esimerkin sellaisinaan:
- Hokemahan on, että pelitahti on niin kova, ettei kuntoharjoitteluun jää aikaa eikä ole tarvetta. Katsotaan hieman: Kolmos- tai neloskentän jyrä pelaa ehkä 10 min/peli kolmena iltana viikossa. Eli intensiivistä liikuntaa tulee PUOLI TUNTIA viikossa. Sauvakävelevä mummokin liikkuu paljon enemmän. Ykkösentteri ja -pakki ovat otteluissa kentällä korkeinaan 1,5 tuntia VIIKOSSA.
Ei ihme, että pelissä karvaaminen repsahtaa peruutteluksi!
Tämä sattui silmään niin ylivertaisena skeidana että huhhuhhuijaa. En viitsi edes vertailla sauvakävelyn ja sm - liigaottelun intensiteetin välistä eroa, mutta haluaisin kyllä tietää mikä olisi kuvatun ongelman ratkaisu: neljänä päivänä viikossa kaksi tuntia päästä päähän luistelua? Silloinhan tulisi intensiivistä liikuntaa peräti yhdeksän ja puoli tuntia viikossa.
Vai pitäisikö ottaa mallia jalkapallosta: Interin Jose Mourinho on pelaajiensa suosiossa siitä yksinkertaisesta syystä ettei teetätä joukkueelleen lainkaan erillisiä juoksuharjoituksia. Hänen harjoituksissaan ei juosta lainkaan ilman palloa. Pelinomaisuus on se asia jota pitäisi ruokkia myös suomalaisessa kiekkovalmennuksessa tavalla joka yhdistäisi fyysisen ja taidollisen/taktisen harjoittelun. Tämä kuitenkin vaatii valmentajilta kekseliäisyyttä ja minä pahoin pelkään ettei sitä meidän valmentajiltamme ainakaan liikaa löydy.
Mielestäni suurin ongelma Suomessa onkin riittävän hyvän valmennuksen puute. Meillä on oikeasti todella vähän aitoja pelin näkijöitä jotka osaisivat kasvattaa ja kehittää pelaajia pelin asettamista vaatimuksista käsin. Seurauksena meillä sitten onkin nuoria pelaajia joiden pelin kokonaisymmärrys ja perustaidot ovat vajaita eikä tätä epäkohtaa tulla muuttamaan fyysistä treeniä lisäämällä.
Missä on kiekkovalmennuksen Mika Lehkosuo(t) jolle pelaajien kehittäminen olisi tulosta tärkeämpää?
Vellihousu
23.05.2010, 14:47
Maailman kolmanneksi paras kiekkomaa, ei ole mikään osoitus onnistumisesta 5 miljoonaisen kansan joukkueelta (Olympiapronssi 2010)??? Huh hellettä sano jänis pakkasella;) Mistä tuo teidän tyhmyys kumpuaa???? 4 vuoden ajalta Suomi ja Kanada ovat ainoat maat, jotka ovat olleet mitallipeleissä kun kaikilla mailla on ollut parhaat joukkueet(2006 ja 2010), niin täällä vain mankuminen jatkuu. Ei ole ollut Svenssonit, ryssät eikä se Juuesei, mutta Suomi on ollut mitallipeleissä molemissa huipputurnauksissa.
Viime vuosien arvokisamenestys on nimenomaan sokaissut monet luulemaan että hyvin menee edelleen. Tosiasiassa mitalit ovat kuitenkin Torinon olympialaisten jälkeen tulleet huonolla jääkiekolla ja enemmän yksittäisten pelaajien venymisen kuin kokonaisvaltaisen onnistumisen kautta (esimerkkinä juuri Vancouver). Lisäksi Suomi ei ole pystynyt kasvattamaan uutta sukupolvea nuoria huippupelaajia pl. maalivahdit. Menestys nuorten MM - kisoissa on romahtanut eikä suomalaista kenttäpelaajaa ole varattu ykköskierroksella Nhl:ään sitten vuoden 2004. Samassa ajassa esim. Ruotsilta on varattu koko joukkueellinen jätkiä.
Esim. näistä faktoista tyhmyys kumpuaa.
Vellihousu
23.05.2010, 14:51
Semmoinen ajatus on tullu mieleen tähän keskustelun sekaan, että mitä Ruotsissa tehdään/on tehty toisin? Yhteiskunta on periaattessa rakenteiltaan hyvinkin samanhenkinen kuin Suomi, koulujärjestelmä jne. Arvostetaanko siellä sitten enemmän lahjakkuutta, vai tasapäistetäänkö sielläkin? Onko sielläkin käytössä oma "Nuori-Ruotsi" systeemi jne? Ja miten siellä viedään nuoria eteenpäin junioreista aikuisten sarjoihin
Ruotsissa uusittiin koko juniorivalmennusjärjestelmä 10 vuotta sitten, syynä juuri huono menestys nuorten arvokisoissa. Joku aiheesta enemmän tietävä voi kirjoittaa enemmän, mutta käsittääkseni Ruotsissa hyvinkin nuoret pelurit harjoittelevat puoliammattimaisesti koulunkäynnin ohessa. Järjestelmä on vaativa ja kunnianhimoinen kuten tuloksistakin voi päätellä.
TosiFani
23.05.2010, 15:00
Tämä sattui silmään niin ylivertaisena skeidana että huhhuhhuijaa. En viitsi edes vertailla sauvakävelyn ja sm - liigaottelun intensiteetin välistä eroa, mutta haluaisin kyllä tietää mikä olisi kuvatun ongelman ratkaisu: neljänä päivänä viikossa kaksi tuntia päästä päähän luistelua? Silloinhan tulisi intensiivistä liikuntaa peräti yhdeksän ja puoli tuntia viikossa.
Vai pitäisikö ottaa mallia jalkapallosta: Interin Jose Mourinho on pelaajiensa suosiossa siitä yksinkertaisesta syystä ettei teetätä joukkueelleen lainkaan erillisiä juoksuharjoituksia. Hänen harjoituksissaan ei juosta lainkaan ilman palloa....
Nyt puhutaan suomalaisen jääkiekkoilun tulevaisuudesta eli nuorista pelaajista, jotka eivät ole valmiita pelaajia millään osa-alueella. Tällöin vertailu huippujalkapalloilijoihin ei toimi, koska näillä on takana vuosien työnteko ja valtava lahjakkuus.
Fyysinen kunto on yksi jääkiekkoilun perusominaisuuksia, joka mahdollistaa hyvän jääkiekon pelaamisen. Meillä on liikaa esimerkkejä lahjakkuudesta, joka hukataan siksi, että työnteko ei maistu. Siinä mielessä Suhonen on aivan oikeassa moittiessaan SM-liigapelaajien harjoittelua.
Oli kyllä hauskaa kun Kummola selitteli "ihan hyvin ollaan pärjätty, ollaan kuitenkin 5 miljoonan kansa". Kummola tietää hyvin tarkkaan, että hän johtaa yhtä euroopan suurimmista kiekko organisaatioista euroopassa. Meidän pelaajamäärä on helvetin iso, melkein Ruotsin kanssa tasan ja hävitään todella vähän Venäjälle ja Tshekeille. Halleja on toisiksi eniten Ruotsin jälkeen, tuplasti enemmän kuin Venäjällä ja Tshekeillä (joten se vähä mikä hävitään pelaajamäärissä, voitetaan ympäristön laadukkuudella). Kaiken lisäksi jääkiekko on ainoana näistä maansa suosituin laji, joten resursseja on helvetisti ja jääkiekko vai raapia parhaat yksilöt päältä. Sijoitukset on ollut ihan hyviä, mutta miksi helvetissä tuosta määrästä ei saada huippupelaajia koulittua? Jotkut puhuu, että luonnonlahjakkuuksia ei ole, mutta paskan marjat. Ne tapetaan tuossa Nuori Suomi aattella jossa voittolla ja häviöllä ei ole eroa ja kaikki pelaa. Se näkyy valitettavasti tuolla kaukalon puolella, kun kukaan ei osaa ottaa vastuuta ja voittaja luonne on jo pienenä viety pois.
Oikein sylettää nähdä Kummola selittämässä jostain "pienestä kansasta". Ruotsin puolella herättiin melkein 10 vuotta sitten jo. Nyt on Pääjärvi-Svenssoneita ja Hedmaneita siellä. Ja meidän diktaattori vain selittelee pienestä kansasta. Kyllä meilläkin olisi samat resurssit kuin Ruotsilla, mutta yksi saatanan dinosaurus ei näe mitään. Faselin kanssa vaan kahvilla ollaan, vedetään sikaria ja naureskellaan "voi vittu kun on rahaa!". Sitten kehuu että Suomella on hyvä kansainvälinen asema. Ei perkele. Tulevista vuosista tulee heikkoja vuosia. Huippuja ei ole tullut ja peruspelaaminen on heikentynyt rajusti. Kummola tarvitsi eka viedä eläkkeelle, sitten sellainen mies puikkoihin joka tietää asioista ja rupeaisi hommiin. Mutta tuskin diktaattoria pois saadaan.
Vellihousu
23.05.2010, 15:37
Nyt puhutaan suomalaisen jääkiekkoilun tulevaisuudesta eli nuorista pelaajista, jotka eivät ole valmiita pelaajia millään osa-alueella. Tällöin vertailu huippujalkapalloilijoihin ei toimi, koska näillä on takana vuosien työnteko ja valtava lahjakkuus.
Ponttina oli verrata niitä periaatteita joilla harjoitellaan, ei niinkään pelaajien ominaisuuksia. Tämä "Mourinhon metodi" taas oli vain esimerkki siitä miten työnteko saadaan maistumaan kun se vain tehdään mielekkääksi.
Väitän että yksi ongelma Suomessa on valmentajien mielikuvituksen ja sitä kautta osaamisen puute. Fyysinen treeni on monessa seurassa kovin yksipuolista. Monet liigapelaajatkin ovat valitelleet sitä miten treeneissä kaikki tekevät vain päivästä toiseen vain samaa eikä yksilöllisiä tarpeita huomioida riittävästi.
Väitän myös ettei Suomessa ajatella harjoittelua tarpeeksi, ei edes siellä fyysisellä puolella. "Maailman kovakuntoisin ihminen", porilainen Mikko Salo, entinen Veikkausliiga - pelaaja, sanoi äskettäin haastattelussa että hänellä oli urallaan vain yksi oikeasti hyvä valmentaja ja että junnun väsyttämiseen ei tarvita paljoa, "siihen riittää vain pilli". Veikkaanpa monen lätkäjätkän jakavan Salon ajatuksen.
Suhosen krittiikki on puolestaan (edelleen) nollatasoa. Eikö valmentajilla ole muka mitään vastuuta pelaajien harjoittelusta?
Varmaankin tässä pahasti toistan itseäni, mutta lasten liikunnan kokonaismäärän väheneminen on pahimpia uhkia. Itse uskon että suomalainen juniorivalmennus (ainakin c-jun. ylöspäin) on hyvällä tasolla ja ongelmat tiedostetaan (esim. maalinteko).
haaste on alle murrosikäisten harjoittelu, onko heille tarjolla oikeanlaista harjoittelua, joka kehittäisi lapsen yleistä liikunnallista taitavuutta ja lajitaitoja.
Ruotsin malli (http://www.finhockey.fi/mp/db/file_library/x/IMG/389830/file/RUOTSIN10-KEHITYSKOHTAA.pdf)
Westerlundin yhteenveto tulevaisuusseminaarista (http://www.finhockey.fi/mp/db/file_library/x/IMG/420670/file/ErkkaWsuomi-kiekontoimenpiteista.pdf)
Liikuntamäärä selvitys (http://www.finhockey.fi/mp/db/file_library/x/IMG/420671/file/LastenjanuortenfyysinenkuntosekaliikuntaHarri.pdf)
Taitopelaaja
23.05.2010, 18:40
Mielestäni suurin ongelma kehitykselle on se, että tyydytään meneillään olevaan tilanteeseen. Puheet siitä, että tulokset ovat olleet viiden miljoonan ihmisen kansakunnalle hyviä, kertovat siitä että kehitys on pysähtynyt. Vanha sanonta siitä, että huipulle pääseminen on helpompaa kuin siellä pysyminen pitää tässäkin tapauksessa paikkaansa.
Jos Suomi aikoo tulevaisuudessa olla kiekkoilun kärkimaita, on meidän otettava se asenne, että kaikki asiat tehdään paremmin kuin muut. Suomen ongelmat ovat paljon monisyisempiä kuin se, että maalintekijöitä ei löydy. Kuten täälläkin on aiemmin jo todettu, niin parannettavaa löytyy runsaasti jokaisella osa-alueella - ainoastaan maalivahtipeli on erinomaisella tasolla nykyään. Tosin silläkään saralla ei auta jäädä jumittua siihen asiaan, sillä muutamassa vuodessa tilanne voi muuttua hyvinkin paljon.
Kanadaa ja USA:ta lukuun ottamatta kaikilla kärkimailla taitaa olla jokseenkin yhtä hyvät resurssit jääkiekon suhteen. Siis jos mietitään jäähalleja, harrastajamääriä yms. Ja vaikka tällä rintamalla Suomi ottaisi takkiin, niin se tarkoittaa vain sitä, että silloin pitää tehdä asiat entistä paremmin. Se on menetetty peli, jos ajatellaan että tämä on hyvä tilanne resursseihin nähden.
Tärkeintä olisi saada lapsille mahdollisimman paljon liikuntatunteja (joka tarkoittaa paljon pallopelien pelaamista lapsuusiässä) ja nuorille lahjakkaille pelaajille riittävästi pelivastuuta sekä riittävän tasokkaita pelejä. Kaikki maailman huippupelaajat ovat nuoresta pitäen jo tottuneet vastuuseen ja olleet kantavia voimia nuorten maajoukkueissa. Ja kun pelaajat tottuvat vastuuseen, niin heillä riittää henkistä kanttia myös aikuisten maajoukkueessa myöhemmin.
Vellihousu
23.05.2010, 19:21
Mielestäni suurin ongelma kehitykselle on se, että tyydytään meneillään olevaan tilanteeseen. Puheet siitä, että tulokset ovat olleet viiden miljoonan ihmisen kansakunnalle hyviä, kertovat siitä että kehitys on pysähtynyt. Vanha sanonta siitä, että huipulle pääseminen on helpompaa kuin siellä pysyminen pitää tässäkin tapauksessa paikkaansa.
Tästä lainauksesta tulee mieleen vain yksi asia: Kalervo Kummola. Onko minkään muun jääkiekon huippumaan johdossa pysynyt yhtä kauan yksi ainoa henkilö?
Tietenkin juuri Kummolla ollut nostamassa Suomea kiekkomaailman huipulle ja luonut tänne ammattijääkiekkokulttuuria, mutta toisaalta "Rautakansleri" on aina ollut häikäilemätön vallankäyttäjä ja rakastunut varsinkin myöhemmällä iällään asemaansa tavalla jota voi pitää koko suomalaisen jääkiekon kehittymisen esteenä.
Miten ikääntyvältä yksinvaltiaalta voisi odottaa dynaamisia, eteenpäin suuntautuvia ratkaisuja jotka ovat kaiken kehityksen edellytys? Miten niitä voisi odottaa varsinkaan Kummolalta joka itse ei todistettavasti tiedä pelaamisesta tai valmentamisesta keskivertofania enempää?
Suomalaisen jääkiekon ehkä kaikkein suurin ongelma on aidon, konkreettisen vision puute ja tämä kelluva tila tulee kestämään yhtä kauan kuin pysähtyneisyyden aika jatkuu.
TosiFani
23.05.2010, 19:26
...Suomalaisen jääkiekon ehkä kaikkein suurin ongelma on aidon, konkreettisen vision puute ja tämä kelluva tila tulee kestämään yhtä kauan kuin pysähtyneisyyden aika jatkuu.
Kyllä jääkiekkoliitossa töitä tehdään tulevaisuuden eteen Westerlundin, tulevaisuudessa Rautakorven johdolla. Esimerkiksi viime kaudella oli useita seminaareja, joissa tekijät (=valmentajat, junnupäälliköt...) pohtivat näitä asioita. Puhujia oli Ruotsista kertomassa heidän systeemistä jne.
Kummola antaa lausuntoja, muut tekevät töitä.
Vellihousu
23.05.2010, 20:02
Kyllä jääkiekkoliitossa töitä tehdään tulevaisuuden eteen Westerlundin, tulevaisuudessa Rautakorven johdolla. Esimerkiksi viime kaudella oli useita seminaareja, joissa tekijät (=valmentajat, junnupäälliköt...) pohtivat näitä asioita. Puhujia oli Ruotsista kertomassa heidän systeemistä jne.
Kummola antaa lausuntoja, muut tekevät töitä.
Joo, mutta en ole kyllä kuullut mitään erityisen konkreettisia linjauksia. Ruotsin malliin on hyvä perehtyä, mutta se ei vielä riitä.
Sekään ei mielestäni riitä että ihmisiä nimetään komealta kuulostaviin tehtäviin. Tuloksiakin pitäisi näkyä. Sinänsä en epäile Westerlundin ja Rautakorven, mutta mitenköhän käy jos jompikumpi tekee linjauksia jotka sotivat jollakin lailla Kummolaa vastaan. Taitaa käydä "Summaset".
Suuria suunnitelmia on kiva käydä Vierumäellä PowerPointin välityksellä ja kahvipullan hajussa, mutta kun mitään konkreettista ei ole saatu viiteen vuoteen isosta lässytyksestä huolimatta, niin miksi sitä saataisiin vieläkin?
Pistetään ne pyörät pyörimään jo, eikä mietitä ja mietitä.. Tai no oikeasti mitä me mietitään? Jos halutaan tuottaa huippupelaajia, niin meillä pitää olla siihen oikeat resurssit. Nykyiset ikäluokat, jotka pelaavat "jääkiekkoa" eivätkä opettele kaatuamaan on jo tuhoontuomittu. Katseet tulee kääntää 2000-luvun puolella syntyneisiin.
Suhosen krittiikki on puolestaan (edelleen) nollatasoa. Eikö valmentajilla ole muka mitään vastuuta pelaajien harjoittelusta?
Miehen, joka on valmentanut eri ikäluokkien maajoukkueita, SM-liigaa, Sveitsin-liigaa, AHL:aa ja NHL:aa, kritiikki on mielestäsi nollatasoa. Otanta kritiikin perusteeksi on mielestäni melko kattava. Totuus sattuu, ja sen kertoja saa usein kusipään leiman otsaansa.
Eikö mielestäsi kovaa palkkaa nauttivalla pelaajalla ole sitten mitään vastuuta valmentajan antamien "velvoitteiden" suorittamisesta? Oikaise jos olen väärässä, mutta minulla on sellainen muistikuva, että Alpon tullessa 2007? suippojen valmentajaksi, fyysinen harjoittelu oli jonkun muun vastuulla kuin Alpon.
Uskoisin liigavalmentajien tietävän miten pelaajien fysiikan saa edes välttävälle tasolle, mutta jos annetut "työtehtävät" koetaan äärimmäisen vastenmielisiksi, ja sen takia ne suoritetaan puolivaloilla, on sitten tuloskin sen mukainen. Täysin sama tilanne, kuin "oikeissakin" töissä.
tant gredulin
23.05.2010, 22:02
Ok, nyt valkenee minullekin Suhosen sanoma, jota en aikaisemmin ymmärtänyt: jääkiekkoilijat ovat porukkaa, joita pitää vahtia koko ajan, etteivät sluibaile kaikesta mahdollisesta? Etteivät ole valmentajan luottamuksen arvoisia ollenkaan, vaan laiskoja lusmuja, joilta pitää ehdottomasti kieltää omatoiminen kesäharjoittelu? Tämä kyllä istuu Suhosen 'yksilön vastuu' -tyyppiseen ajatteluun.
Tämä on hämmentävä juttu, sillä maajoukkueessa pelaa aikamoinen joukko eri valmentajien valmentamia pelaajia, mutta kaikkien päämäärä on luistaa velvoitteistaan ja päästä mahdollisimman helpolla? Samalla se voisi selittää Jalosen HPK- ja JYP-lähtöisiä valintoja: hän luottaa niihin, joiden tietää harjoitelleen tosissaan.
Ovatko kaikki muut todellakin Kivenmäkiä?
Vellihousu
23.05.2010, 22:38
Miehen, joka on valmentanut eri ikäluokkien maajoukkueita, SM-liigaa, Sveitsin-liigaa, AHL:aa ja NHL:aa, kritiikki on mielestäsi nollatasoa. Otanta kritiikin perusteeksi on mielestäni melko kattava. Totuus sattuu, ja sen kertoja saa usein kusipään leiman otsaansa.
Eikö mielestäsi kovaa palkkaa nauttivalla pelaajalla ole sitten mitään vastuuta valmentajan antamien "velvoitteiden" suorittamisesta? Oikaise jos olen väärässä, mutta minulla on sellainen muistikuva, että Alpon tullessa 2007? suippojen valmentajaksi, fyysinen harjoittelu oli jonkun muun vastuulla kuin Alpon.
Alpon kritiikki on nollatasoa koska hän niin harvoin seisoo suurten sanojensa takana. Porissa hän vaati pelaajilta urheilullisuutta ja sitoutumista, mutta ei itse ollut läheskään aina harjoituksissa läsnä. Tätä taustaa vasten on naurettavaa valittaa julkisesti pelaajien huonosta kunnosta ja asenteesta. Tietysti pelaajillakin on oma vastuunsa harjoittelustaan, mutta jos valmentaja itse ei sitoudu työhön, on hänen hyvin vaikea vaatia myöskään pelaajilta täyttä sitoutumista.
Suhosen ansioluetteloa voi tietysti aina esitellä, mutta minusta on kummallista jos mies ei tuon valmennuskokemuksen perusteella keksi Suomen maalinteko - ongelmiin muuta syytä kuin pelaajien huonon fyysisen kunnon. Varsinkaan kun se ei Suomen mm - pelaajien kohdalla edes pidä paikkaansa.
Tsekki voitti kultaa tuurilla. Suomi hävisi rankkareilla Tsekille, Suomi on kriisissä! Venäjä teki yhtä monta maalia Tsekkiä vastaan kuin Suomikin, Venällä on hurja maaliteko-ongelma!VITUN ÄÄLIÖT!
TosiFani
24.05.2010, 00:18
Ok, nyt valkenee minullekin Suhosen sanoma, jota en aikaisemmin ymmärtänyt: jääkiekkoilijat ovat porukkaa, joita pitää vahtia koko ajan, etteivät sluibaile kaikesta mahdollisesta?...
Mielestäni Alpon kritiikki koski keskustelun aiheita, mistä Suomessa keskustellaan, kun pohditaan jääkiekkoilun tilaa. Nyt keskustelua pyritään siirtämään pelisysteemiin ja erilaisiin analyyseihin, kun pitäisi katsoa pelaajien harjoittelumääriä, on sitten kyse fyysisestä tai tekniikka harjoittelusta. Usein syytetään olosuhteita, järjestelmiä yms. ulkoisia tekijöitä vaikka jääkiekossa on kyse kuitenkin urheilusta, missä pystyy kehittymään työtä tekemällä.
Olen seuraillut Ässien liigajoukkuetta sivusta ja voin kertoa, että osa liigajoukkueen pelaajista todellakin tarvitsisi jatkuvan vahdin, jotta he osaisivat elää urheilijan elämää.
Itseasiassa kun puhutaan tuurivoitosta, niin todennäköisempää on että jalkapallon MM-mitalli voitetaan tuurilla kuin jääkiekon MM tai olympiamitalli. Syy on siihen ihan yksinkertainen, eli jalkapallossa on ottelussa maalintekopaikkoja huomattavasti vähäisempi määrä kuin jääkiekko-ottelussa, joten jalkapallo-ottelussa voi selkä altavastaaja voittaa ottelun paljon todennäköisemmin kuin jääkiekossa. Jalkapallossa voi voittaa mestaruuden vaikka vastustajan omalla maalilla ja sen jälkeen puolustaa 1-0 voiton, toki näin voi käydä jääkiekossakin, mutta jalkapallossa se on huomattavasti todennäköisempää, johtuen vähäisistä maalintekopaikoista ottelun aikana. Kun kyse on tulosurheilusta, se on ihan sama millä vitun tyylillä niitä mitalleja voitetaan, tullokset ratkaisee ja FAKTA on se että Suomi on ainoana maana ollut molemmissa viimeisissä olympialaisissa ollut mitalleilla!!!!! Tänä vuonna Suomi tippui maailmamestaruuden vieneelle joukkueelle rankkarikisassa( tässähän ei ollut tuuria mukana, Kontiolan ylärimaveto oli selkeä osoitus suomalaisten heikosta taidosta, olemattomasta maalintekotaidosta, sekä yleisestä vellihousuudesta;))
On kai se selvää vähän yksinkertaisemmallekkin hepulle että taso ei 5 miljoonan kansalla ei ole yhtä laaja kuin vaikka 100 miljoonan asukkaan maalla;)? Eli kaikki pelaa c-ryhmällä niin ei Suomen taso ole niin laaja että sieltä löytyisi c-poppooseen niitä huippuja samalla tavalla kuin laajemmasta asukaspohjasta...
En tiedä meneekö väärään ketjuun, mutta jumalauta! Kekäläinen Suomeen ja Jokereihin perhesyiden vuoksi, mutta Kummola ei kelpuuta miestä maajoukkueeseen ainoalle oikealle paikalle toihin eli GM:n paikalle!!
Uskomatonta perseilyä jälleen kerran Kummolan puolelta.. ei voi muuta sanoa. Kekäläisen ammattitaito on vertaansa vailla jos mietitään suomalaista kiekko-osaamista, mutta Kurri/Juti sen kun vaan porskuttaa.
palle fontän
24.05.2010, 15:40
En tiedä meneekö väärään ketjuun, mutta jumalauta! Kekäläinen Suomeen ja Jokereihin perhesyiden vuoksi, mutta Kummola ei kelpuuta miestä maajoukkueeseen ainoalle oikealle paikalle toihin eli GM:n paikalle!!
Mitä tällaisen GM:n pitäisi tehdä suomalaisessa kiekossa? Ei ainakaan millään tavalla vastaavaa duunia NHL:n GM:n kanssa. Täysin turha pesti, jossa menisi koko mies hukkaan.
Esa Tikusta-asiaa
24.05.2010, 15:46
Mitä tällaisen GM:n pitäisi tehdä suomalaisessa kiekossa? Ei ainakaan millään tavalla vastaavaa duunia NHL:n GM:n kanssa. Täysin turha pesti, jossa menisi koko mies hukkaan.
Kurri on pelaajatarkkailija.. Ja todellinen GM, verrattuna NHL:ään, on Meillä Kummola. Eli toisin sanoen Kummola hoitaa meillä GM:n virkaa.
Edit: Kärjistin! Mutta eiköhän tämä kaikki kerro kuinka sekaisin koko systeemi on.
Vellihousu
24.05.2010, 15:52
Mitä tällaisen GM:n pitäisi tehdä suomalaisessa kiekossa? Ei ainakaan millään tavalla vastaavaa duunia NHL:n GM:n kanssa. Täysin turha pesti, jossa menisi koko mies hukkaan.
Mitä "tällainen GM" tekee kanadalaisessa kiekossa? Esimerkiksi Steve Yzermanin pesti Team Canadassa oli varmaankin täysin turha, sillä eihän hän tehnyt muuta kuin valitsi joukkueen valmentajat ja oli erittäin suuressa roolissa myös pelaajavalinnoissa.
Ihannetilanteessa GM on samanlainen pesti kuin liigajoukkueessa UTJ.
Ok, nyt valkenee minullekin Suhosen sanoma, jota en aikaisemmin ymmärtänyt: jääkiekkoilijat ovat porukkaa, joita pitää vahtia koko ajan, etteivät sluibaile kaikesta mahdollisesta? Etteivät ole valmentajan luottamuksen arvoisia ollenkaan, vaan laiskoja lusmuja
Felix Magath sanoi joku aika sitten Wirtschaftswochen haastattelussa jotenkin siihen tapaan, etteivät pelaajat vapaaehtoisesti huippusuoritusta tee. Ihmismieli on sellainen, että mukavuudenhalu valtaa helposti mielen ja tyydytään johonkin tasoon. Suurin osa ihmisistä ei pysty ilman rohkaisua ja kontrollia sellaiseen "commitment to excellence"-meininkiin.
Siinä mielessä olen aivan vakuuttunut, että Suhonen on oikeassa.
Itseasiassa kun puhutaan tuurivoitosta, niin todennäköisempää on että jalkapallon MM-mitalli voitetaan tuurilla kuin jääkiekon MM tai olympiamitalli.
Haluan kyllä saada jostain samoja sieniä kuin sieläkin on vedetty.
Haluan kyllä saada jostain samoja sieniä kuin sieläkin on vedetty.
Perustele! Vai väitätkö että jalkapallo-ottelusa on enemmän maalintekotilanteita kuin jääkiekko-ottelussa?!!!!! Siitähän on kyse, sitä todennäköisempää on että "huonompi" joukkue"(altavastaaja) voittaa "tuurilla" mitä vähemmän maalintekotilanteita,jääkiekossa maalintekotilanteita on enemmän jolloin tuurin osuus voitossa pienenee, jossain koripallossa "parempi"joukkue (etukäteissuosikki)voittaa jo todella usein huonomman joukkueen(etukäteen altavastaaja) koska korintekotilanteita on ottelun aikaan niin paljon.
Luulisi tuon nyt tyhmemmänkin tajuavan, mutta ilmeisesti kuulut niihin jotka ovat saaneet aineet jo geeneissä:)
Vellihousu
24.05.2010, 18:52
Perustele! Vai väitätkö että jalkapallo-ottelusa on enemmän maalintekotilanteita kuin jääkiekko-ottelussa?!!!!! Siitähän on kyse, sitä todennäköisempää on että "huonompi" joukkue"(altavastaaja) voittaa "tuurilla" mitä vähemmän maalintekotilanteita,jääkiekossa maalintekotilanteita on enemmän jolloin tuurin osuus voitossa pienenee, jossain koripallossa "parempi"joukkue (etukäteissuosikki)voittaa jo todella usein huonomman joukkueen(etukäteen altavastaaja) koska korintekotilanteita on ottelun aikaan niin paljon.
Lähetä minullekin sieniäsi jos lähetät Ultrasillekin.
Ei vittu...Tulitko yhtään ajatelleeksi että jalkapallossa ns. tuurimaalien mahdollisuus jääkiekkoon verrattuna pienenee samassa suhteessa maalipaikkojen määrän kanssa?
Tai että jääkiekossa tuurimaaleja tulee lähtökohtaisesti enemmän esim. pienemmästä tilasta, kovemmasta vauhdista ja rajummasta kontaktipelistä johtuen?
En haluaisi mitenkään tyrmätä loistavaa viihdyttäjää, mutta täytyy muistaa ettei kaikki viihde ole hyvästä.
Pottakameli
24.05.2010, 19:00
Luulisi tuon nyt tyhmemmänkin tajuavan, mutta ilmeisesti kuulut niihin jotka ovat saaneet aineet jo geeneissä:)
Minäkin näköjään kuulun näihin ihmisiin, jotka eivät tajua logiikkaasi.
Kuten tuossa edellä on jo monesti kerrottu, niin jääkiekossa on huomattavasti helpompi voittaa "vahingossa", koska peli on nopeaa, laukauksia tulee paljon jne.
Taitopelaaja
24.05.2010, 19:18
Perustele! Vai väitätkö että jalkapallo-ottelusa on enemmän maalintekotilanteita kuin jääkiekko-ottelussa?!!!!! Siitähän on kyse, sitä todennäköisempää on että "huonompi" joukkue"(altavastaaja) voittaa "tuurilla" mitä vähemmän maalintekotilanteita,jääkiekossa maalintekotilanteita on enemmän jolloin tuurin osuus voitossa pienenee, jossain koripallossa "parempi"joukkue (etukäteissuosikki)voittaa jo todella usein huonomman joukkueen(etukäteen altavastaaja) koska korintekotilanteita on ottelun aikaan niin paljon.
Luulisi tuon nyt tyhmemmänkin tajuavan, mutta ilmeisesti kuulut niihin jotka ovat saaneet aineet jo geeneissä:)
Silloin, kun maalipaikkoja tulee enemmän, niin todennäköisemmin joukkoon mahtuu myös pomppuja ja tuurimaaleja. Jalkapallossa selkeästi heikompi joukkue ei välttämättä saa rakennettua juuri yhtään maalintekopaikkaa, joten eiköhän jalkapallossa ole vaikeampaa päästä itse arvokisoihinkin kuin voittaa jääkiekossa MM-mitali.
Ja vaikka näihin järjettömiin kommenteihin ei pitäisi edes tarttua, niin tartutaan sitten kunnolla. Se, että Suomi on voittanut viime vuosina hyvin mitaleita, kertoo enemmänkin siitä että siellä on sama ydinporukka ollut voittamassa näitä mitaleita. Vuosi vuodelta mitalin ottaminen on ollut tiukemmassa ja parin vuoden sisällä mitalikannasta pudotaan todennäköisesti kokonaan. Ja luuletko tosiaan, että jossain 100 miljoonan kansassa ne kaikki ihmiset harrastavat jääkiekkoa? Suomessa on varsin hyvät resurssit jääkiekon saralla verrattuna esim. Ruotsiin, Tshekkiin ja Venäjään. Siitä huolimatta menestys ei ole ollut yhtä hyvää kuin edellä mainituilla mailla.
Lähetä minullekin sieniäsi jos lähetät Ultrasillekin.
Ei vittu...Tulitko yhtään ajatelleeksi että jalkapallossa ns. tuurimaalien mahdollisuus jääkiekkoon verrattuna pienenee samassa suhteessa maalipaikkojen määrän kanssa?
Tai että jääkiekossa tuurimaaleja tulee lähtökohtaisesti enemmän esim. pienemmästä tilasta, kovemmasta vauhdista ja rajummasta kontaktipelistä johtuen?
En haluaisi mitenkään tyrmätä loistavaa viihdyttäjää, mutta täytyy muistaa ettei kaikki viihde ole hyvästä.
Voi ihmettä. RAUTALAKAA!!!!:
Oletteko te pakolliset koulut käyneitä? Alan kohta olemaan huolissani, no onneksi Suomessa sentään kaikki osaavat lukea;) Siis jos toistoja (maalipaikkoja, korintekomahdollisuuksia ym.) on vähemmän satunnaisuuden osuus myös pienene("tuurimaalilien osuus ottelun voittajaan")!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! !!!!!!!!!!!
Vielä paksumpaa rautalankaa: Ajatelkaapa jalkapallo-ottelua jossa "huonompi" joukkue (altavastaaja) pääse esim. pelissä 1-0 johtoon ensimmäisestä hyökkäyksestään kun ampuu pallon 30 metristä joka kimpoaa vastustajan perseestä maaliin, kummassa on helpompaa että tämä tuurimaaliin osuus pienenee(tuurimaalin osuus pelin lopputulokseen pienenee) eli että "parempi" joukkue tasoittaa/tekee lisämaaleja:
jalkapallossa jossa maalitilanteita on esim.5 ottelussa vaiko jääkiekossa jossa maalintekotilanteita on esim. 15 ottelun aikana. NYT HERÄTYS POJAT PERKELE!
Rocket Richard
24.05.2010, 19:42
Se, että Suomi on voittanut viime vuosina hyvin mitaleita, kertoo enemmänkin siitä että siellä on sama ydinporukka ollut voittamassa näitä mitaleita. Vuosi vuodelta mitalin ottaminen on ollut tiukemmassa ja parin vuoden sisällä mitalikannasta pudotaan todennäköisesti kokonaan.
Aivan. Mielestäni oikeastaan paras yksittäinen mittari maan jääkiekon suunnasta on kasvamassa olevat nuoret pelaajat, johon oivallisen näyteikkunan tarjoavat Nuorten MM-kisat. Ne on oikeasti erittäin hyvä näyteikkuna siihen, missä kunkin maan jääkiekkoilussa ollaan menossa, enkä tarkoita mitään yksittäisiä turnauksia, vaan ihan 2-5 vuoden skaalauksella.
Tuo määrittelee mielestäni aika koruttomastikin sen, millä tasolla tullaan jatkossa menemään, sillä onhan se aika pitkälti niin, että jos pelaaja on 19-vuotiaana omassa ikäluokassaan maailman huipulla, on hän sitä myös 32-vuotiaana. Näin se vain tuppaa yleensä menemään. Suomen viimeinen oikeasti lahjakas ikäluokka taitaa olla -83. Tuomo Ruutu ja Mikko Koivu keulakuvina. Sen jälkeen tuleekin jäätävä hiljaisuus. 91-ikäluokasta sekä 92-ikäluokasta voi tulla pari kovaa jannua, mutta käsi sydämmelle - mistä Suomen maajoukkueen runko tulee seuraavat 10 vuotta muodostumaan? Varmasti sinne ne jätkät löytyy, mutta mikä on taso? Vatanen, Granlund, Donskoi voivat tulevaisuudessa kantaa isoa viittaa, mutta mistä löytyy uusi Teemu Selänne, Saku Koivu ja Jere Lehtinen?
Sen verran asia on minua kiinnostanut, että olen jonkun verran pyörinyt seurailemassa 12-15 vuotiaiden ja joskus jopa nuorempien junnujen harkkoja. Pelaajia ohjeistamassa oleva "kiekkomies, joka pelasi aikanaan 16 liigapeliä"-tyyppinen kaveri "rohkaisee" pelimiehiä sanomalla "heitä vain Juuso kiekko päätyyn, niin ei ole mitään hätää" tai "kyllä säkin Pekka saat kohta mennä koittamaan". Näinkö syntyy ne uudet Selänteet ja Koivut? Ei todellakaan. Pelaajia pitäisi rohkeasti kannustaa perusasioiden pariin eli luistelun hallintaan ja laukomiseen. Laukaus on kuitenkin se jääkiekkoilijan perustaito, joka on hallittava menestyäkseen. Samoin luistelu.
Toisen suuren ongelman tuo tämä "playstation-sukupolvi". Otetaan kaksi esimerkkiä: 1) Tuomo Ruutu. Koulu alkoi joka aamu kahdeksalta, mutta Tuomo nousi kuitenkin jo puoli kuusi (josta velipoika Jarkko ei liiemmin pitänyt) ja pakkasi hokkarit pussiin ja laittoi mailan olalle, jotta ehti pyörähtämään ulkojäillä edes pienen tovin jo ennen koulun alkua. Koulussa iltapäivään asti ja sieltä joukkueharjoituksiin. 2) Ville Leino. Mietin katsoessani Leinon viimesintä maalia; miksi Leino lähti rohkeasti harhauttamaan, eikä laukonut suomalaiseen tyyliin kohti maalivahdin napaa? Syy: Ulkojäät, ulkojäät ja ulkojäät. Satoja ja vielä satoja tunteja talvessa ulkojäillä kynäilemässä. Leino muisti, että menihän se 9-vuotiaana naapurin pojalle, niin miksei hitusen myöhemmin. Jaro Halakille? Mitä tekee nykyisin perusjunnu Vantaalta? Koulu alkaa edelleen kahdeksalta, poika herää puoli kahdeksan. Vetää aamupalat tauluun ja lähtee koulutielle. Joukkueharjoitukset illalla ja nukkumaan. Harjoituksissa veivataan jotain pelitapa-ajattelua, eikä lauota.
Siis lyhykäisyydessään; Suomi ei ole enää jääkiekon suurmaa. Tämä johtuu osittain koko yhteiskunnan muuttumisesta, mutta myös huonosta juniorivalmennuksesta. Naapurimaa Ruotsi; oliko niitä viisi ykköskierroksen varausta viime kesänä vai enemmänkin? Jotain on tehty oikein.
Ratkaisu: Nuori Suomi-ajattelu hevon vittuun (ei tule tapahtumaan) ja treenit yksinkertaisemmalle tasolle: laukauksia, luistelua jne. perusasioita!
Siinäpä se.
Edit. Sen verran haluan korjata, että Suomi on vielä jääkiekon suurmaa, mutta ei ole enää kauan. Ollaan putoamassa kelkasta pois.
Silloin, kun maalipaikkoja tulee enemmän, niin todennäköisemmin joukkoon mahtuu myös pomppuja ja tuurimaaleja. Jalkapallossa selkeästi heikompi joukkue ei välttämättä saa rakennettua juuri yhtään maalintekopaikkaa, joten eiköhän jalkapallossa ole vaikeampaa päästä itse arvokisoihinkin kuin voittaa jääkiekossa MM-mitali.
Ja vaikka näihin järjettömiin kommenteihin ei pitäisi edes tarttua, niin tartutaan sitten kunnolla. Se, että Suomi on voittanut viime vuosina hyvin mitaleita, kertoo enemmänkin siitä että siellä on sama ydinporukka ollut voittamassa näitä mitaleita. Vuosi vuodelta mitalin ottaminen on ollut tiukemmassa ja parin vuoden sisällä mitalikannasta pudotaan todennäköisesti kokonaan. Ja luuletko tosiaan, että jossain 100 miljoonan kansassa ne kaikki ihmiset harrastavat jääkiekkoa? Suomessa on varsin hyvät resurssit jääkiekon saralla verrattuna esim. Ruotsiin, Tshekkiin ja Venäjään. Siitä huolimatta menestys ei ole ollut yhtä hyvää kuin edellä mainituilla mailla.
Vaikka noin tollon sepustuksiin ei ole pakko vastata, niin vastataa. En enää kyllä yhtään ihmettele että saadaan ihmisiä jotka työntävät rahansa Wincapitaan ja sitten ovat vielä uudestaan valmiita kusetettavaksi.
Sinä perustat höpinäsi uskoon, luuloon, ihan kuin joku uskovainen selittelisi että maapallon on 6000 vuotta vanha kun raamattu niin kertoo vaikka se on kaikkien todisteiden mukaan yli 4 miljardia vuotta vanha.
"Suomessa on varsin hyvät resurssit jääkiekon saralla verrattuna esim. Ruotsiin, Tshekkiin ja Venäjään. Siitä huolimatta menestys ei ole ollut yhtä hyvää kuin edellä mainituilla mailla."
- OSAATKO LUKEA JA YMMÄRRÄTKÖ?! SUOMI ON AINOA MAA JOKA ON SAANUT KAKSISTA VIIME OLYMPIALAISISTA MITALLISIJAN!!!! Eli kun paikalla ei on ollut kaikkien maiden parhaat pelaajat, lisäksi viimeisessä World Cupissa Suomi oli loppuottelussa. Nämä ovat FAKTAA ja faktat ratkaisevat, eivät mielikuvat eivätkä satutarinat!
Pitääkö teille tosiaan alkaa tavuttamaan, että ymmärrätte faktat?
Pasi77:n logiikka on mielestäni periaatteessa ihan oikea muttei koko totuus.
Tuohon pitäisi ottaa mukaan vakiokerroin kuinka todennäköistä on, että yksi maali on tuurimaali jääkiekossa ja jalkapallossa. Tuon kertoimen kun suhteuttaa keskimääräisiin maalimääriin per ottelu jääkiekossa ja jalkapallossa, saa selville kummassa voi voittaa tuurilla helpommin.
Silloin, kun maalipaikkoja tulee enemmän, niin todennäköisemmin joukkoon mahtuu myös pomppuja ja tuurimaaleja. Jalkapallossa selkeästi heikompi joukkue ei välttämättä saa rakennettua juuri yhtään maalintekopaikkaa, joten eiköhän jalkapallossa ole vaikeampaa päästä itse arvokisoihinkin kuin voittaa jääkiekossa MM-mitali.
Oletko käynyt peruskoulun loppuun????
Taitopelaaja
24.05.2010, 20:05
- OSAATKO LUKEA JA YMMÄRRÄTKÖ?! SUOMI ON AINOA MAA JOKA ON SAANUT KAKSISTA VIIME OLYMPIALAISISTA MITALLISIJAN!!!! Eli kun paikalla ei on ollut kaikkien maiden parhaat pelaajat, lisäksi viimeisessä World Cupissa Suomi oli loppuottelussa. Nämä ovat FAKTAA ja faktat ratkaisevat, eivät mielikuvat eivätkä satutarinat!
Pitääkö teille tosiaan alkaa tavuttamaan, että ymmärrätte faktat?
Kuten Rocket Richard tuossa aiemmin ansiokkaasti vastasikin, niin parempi mittari mittaamaan jääkiekon nykytilannetta on ykköskierrosten varaukset ja menestys nuorten MM-kisoissa. Ei kukaan ole kieltänyt Suomen menestystä viime vuosien arvokisoissa. Suomi on menestynyt vähintään erinomaisesti kaksissa edellisissä olympialaisissa, mutta siitä huolimatta kultamitali on kiertänyt Leijonia. Lähes identtisillä resursseilla Ruotsi on voittanut olympiakultaa, maailmanmestaruuden ja kaksissa edellisissä kisoissa MM-pronssia. Tshekki on voittanut 2000-luvulla neljä maailmanmestaruutta ja Venäjä dominoi MM-kisoja juuri äsken lähes kolme vuotta putkeen.
Suomen menestyksestä viimeisen 15 vuoden aikana on vastannut lähes yksistään sama ydinporukka. Olet varmaan itsekin tietoinen, ettei heistä kovinkaan moni pelaa varmastikaan enää Sotshissa. Petteri Sihvosen sanoin; pitää nähdä aina tuloksen taakse.
sekolust
24.05.2010, 20:17
1. Suomi ei voita käytännössä koskaan 1-3 terävintä huippumaata.
Sinäällään tilastollinen harha. Jos Jokinen olisi pistänyt kiekon reppuun ja Rinne ottanut yhden enemmän, olisi tuleva mestari tippunut meille puolivälierissä. Tätä taas kukaan ei olisi pitänyt huippumaan tiputuksena. Tuohon pitäisi saada ihan selkeä kaava, jolla tämä 1-3 terävintä huippumaata saataisiin esiin. Toisin sanoen: miten määritellään nämä maat?
2. Suomi häviää jatkuvasti noin 2/3 otteluistaan muita huippumaita kohtaan.
Jalosen kanssa tämä on tavallaan totta. Jos tarkastelukohdaksi otetaan kuitenkin 2000-luku, niin en pitäisi asiaa niin yksiselitteisenä. Kun tuossa kolmoskohdassa et maininnut Slovakiaa, niin laskin senkin tähän mukaan.
Suomi on siis 25 kertaa voittanut kovan maan MM-kisoissa (Kanada, USA, Venäjä, Tsekki, Slovakia, Ruotsi) ja hävinnyt 23 kertaa. Kaikkia muita paitsi Kanadaa vastaan on pelattu kerran tasan. Jos USA jätetään pois laskuista, niin voittoja on 17 ja tappioita 21.
Voitot - tappiot
Ruotsi 3-5
Tsekki 2-4
Slovakia 5-3
Kanada 3-5
Usa 8-2
Venäjä 4-4
Hyvin on voinut tulla muutama virhe, mutta ei tuo tilasto nyt niin katastrofaalinen ole. Kolmos- ja neloskohtaa en edes jaksa laskea, näyttää jo kylmiltään selvältä kauralta.
5. Suomella on selvästi vähemmän NHL-pelaajia kuin muilla huippumailla ja suurin piirtein yhtä paljon kuin "keskisarjan" mailla.
Alla on linkki kauden 2008 tietoihin ja Suomella oli kolmanneksi eniten pelaajia Euroopan maista. Nuo "keskisarjan" maasi voisi niputtaa yhteen ja Suomella olisi silti enemmän NHL-pelaajia.
http://www.fromtherink.com/2008/11/26/673622/the-nhl-by-nationality-52
6. Suomi häviää pääsääntöisesti kaikki puolivälierä-ottelunsa eikä pääsy puolivälieriin ole koskaan varma vaan paikasta pitää taistella verisesti ja usein jää paikka saavuttamattakin.
2000-luvulla Suomi ei ole kertaakaan jäänyt puolivälieristä paitsi, voittoja on Pietarin kisat mukaan luettuna 6 ja tappioita 5. Tappioista 2 on tullut tulevaa mestaria (Tsekki, Kanada) vastaan. Toisin sanoen Suomi on ollut 100% puolivälieräjoukkue ja yli 50% tapauksissa mennyt välieriin. Välieristä ollaan menty 2 kertaa finaaliin tällä otannalla.
6. Suomen keskimääräinen sijoitus juniorikisoissa on 10-12 tai B-sarja.
U20-kisoissa Suomi on kuuden viimeisen vuoden aikana ollut kerran tuossa karsintasarjassa, silloin klaaraten homman himaan selvästi. 5 Kertaa ollaan oltu puolivälierissä ja kerran välierissä. Ei huippusuoritus, mutta en tiedä millä laskukaavalla ollaan oltu b-sarjassa tai sijoilla 10-12.
7. Suomen NHL-draft on "keskisarjan" (Sveitsi, Tanska, Saksa) tasolla.
http://www.fromtherink.com/2009/6/27/927709/2009-nhl-draft-by-nationality
Vuoden 2009 drafti ei mennyt suomalaisittain mitenkään huonosti. Ok, kärkisijat eivät ole olleet meidän heiniä, mutta ei tuo silti pahalta näytä. Varsinkaan kun ottaa huomioon suomalaisten tavan olla enemmän ns. "late bloomereita" viime vuosina.
* Antti Niemi - onko varausta ollenkaan??
* Valtteri Filppula - 3. kierros
* Ville Leino - Varaamaton?
* Pekka Rinne - 8. kierros
* Jussi Jokinen - 6. kierros
Tuossa nyt muutama esimerkki. Syitä myöhäisherännäisyyteen voi etsiä vaikka A:n sm-sarjan tasosta, mutta karu fakta on, että ei tilanne ole kuitenkaan katastrofaalinen. Enkä nyt loppujen lopuksi olisi niin kauhean huolestunut edes terävimmästä kärjestä. Viime vuosien aktiiveista oikeastaan vain Selänne on ollut varsinainen tähtipelaaja, tämän jälkeen huiput (Jokinen, Koivu, Lehtinen, Kapanen, Timonen, jne.) ovat enemmän tai vähemmän korvattavissa. Selänne ja Kurri ovat vähän samanlaisia pelaajia meille, kuin esimerkiksi Gretzky tai Crosby Kanadalle: kirkkaimpia tähtiä, joita tulee kerran kymmenissä vuosissa. Ja tosiaan, onhan meillä maalivahtien suhteen pullat paremmin uunissa kuin millään muulla maalla. Ei siinä paljon kieltäytyminen tai loukkaantuminen paina, kun rivistössä on Kipper, Rask, Rinne, Niemi ja kumppanit.
Olen tosiaan kanssasi samaa mieltä siitä, että Suomi ei todellakaan ole romahtanut. Tuloksellisesti tilanne on edelleen hyvällä mallilla, vaikkakin esimerkiksi Ruotsi on ottanut pelottavia askeleita ja mennyt jo ohi monella mittarilla mitattuna. Toki, paljon parannettavaa on, sillä...
1) Muut kärkimaat ovat ottaneet selkeitä edistysaskeleita monella saralla. Hyvänä esimerkkinä on ruotsalaisen jääkiekkoilun kehitys, Yhdysvaltojen "yliopistosysteemi" ja pinnalle nousseet, 1980-luvun puolessavälissä syntyneet tähtipelaajat.
2) Suomella on sukupolvenvaihdos vasta aluillaan. Mielestäni mentiin liian pitkään tutuilla nimillä ja yksi sukupolvi jäi lähes paitsioon. Nyt maksetaan hintaa, kun vielä raakileet joutuvat ottamaan liian isoa roolia. Näissä kisoissa tämä näkyi suurena ensikertalaisten määränä. Maajoukkueeseen olisi syytä saada vaihtuvuutta vähän useammin ja pienemmissä erissä kuin nyt. Ok, ensi kisoissa Vatanen johtaa puolustusta, Aaltonen ja Lehterä tietävät jo toimintatavat ja toivottavasti varsinkin Lehterä saa sopivamman roolin.
3) Kärkivaraukset ovat välttäneet meitä. Toki varaukset eivät ole absoluuttinen mittari hyvyydestä ja määrällisesti meitä varataan vielä kohtuullisen usein, mutta mielestäni ne indikoivat yhtä asiaa: Suomi ei pysty kehittämään varausikäisiä pelaajia tarpeeksi hyvin. Tällä tavoin annetaan sitten selkeästi tasoitusta muille maille, kun heidän kaverinsa iskevät itsensä pari vuotta meitä aikaisemmin läpi NHL:ssä.
4) Suurten otteluiden voittaminen on liian kiven alla. Montako kertaa Suomi voittanut finaalipelin ja monta kertaa hävinnyt? Entä välierät? Viimeinen rutistus on puuttunut ja sitä kautta ei ole saatu ratkaisevaa pomppukiekkoa ikinä sisään. Mahdollisuuksia on kyllä ollut: joskus on mailaa katkennut, joskus hävitään kaksiosainen finaali yhteismaalein 1-0 ja onpahan sitä jodettu parilla maalilla kahden erän jälkeen vain sen vuoksi, että voidaan hävitä kiekonmenetykseen jatkoajalla.
5) SM-liigasta arvoturnauksiin nousee "normivuosina" erittäin harva pelaaja. Toki mj-valintojen täytyy perustua pelaajien ominaisuuksiin eikä sarjoihin, ei SM-liigasta pitäisikään valita vain valitsemisen tähden. Tässä piilee kuitenkin yksi ongelma: valintojen pohjalta voi hyvin sanoa, että SM-liigan taso ei ole liian korkea. Tästä taas seuraa se, että pelaajien kehittyminen kärsii: pelaajat kehittyvät pelaamalla kovia pelejä. Ei esimerkiksi Aaltosen kikat enää purreet Gontshariin, vaikka ne liigassa olivatkin uponneet Eroseen, Haveriseen tai Honkaseen. Kovempi SM-liiga olisi pelaajien kehityksen kannalta erittäin tärkeä seikka.
6) Toki voi olla jonkun mielestä ristiriidassa kohdan 5 kanssa, mutta mielestäni siirtyminen junioreista liigaan on usein liian vaikeaa. Pelaajat joutuvat vieraisiin rooleihin, eivät saa välttämättä kunnon näytönpaikkaa ja taantuvat peliajan tippuessa minimiin. Suurimpana syynä näen liian ison A:n sm-sarjan. Jos joukkuemäärää karsittaisiin, saataisiin jäljelle tasollisesti kovempi sarja. Tällöin junnujen ei tarvitsisi tehdä kolmen pisteen keskiarvolla bongoja vain huomatakseen, että liigassa ei riitä pelkkä kova lämäri ja takatukka.
Rocket Richard
24.05.2010, 20:18
Lähes identtisillä resursseilla Ruotsi on voittanut olympiakultaa, maailmanmestaruuden ja kaksissa edellisissä kisoissa MM-pronssia. Tshekki on voittanut 2000-luvulla neljä maailmanmestaruutta ja Venäjä dominoi MM-kisoja juuri äsken lähes kolme vuotta putkeen.
Suurin ero tässä Suomeen verrattuna on nimenomaan se, miten kiekkoilijoita kasvatetaan. Esimerkiksi Venäjä on tullut läpi linjan tunnetuksi siitä, että junnut saavat erittäin laadukasta ohjausta esimerkiksi luistelussa. Venäläinen kiekkokoulu perustuu ennen kaikkea yksilötaidon muokkaamiseen ja se näkyy. Tietysti tuon kokoisesta maasta tulisi joka tapauksessa hyviä kiekkoilijoita suht tasaisesti, mutta ajattelutapakin vaikuttaa positiivisesti siihen. Ruotsi kasvattaa niin ikään kiekollisia kavereita ja tästä johtuen sieltä on tullut näitä N. Bäckströmejä ja V. Hedmaneita. Ei ole sattumaa tuo ykköskierroksen varausten lukumäärä.
Oma lukunsa on tietysti sitten Kanada. Junnuille ihan ensimmäisenä opetettava asia on laukaus ja mikä tärkeintä: pelejä on enemmän kuin harjoituksia! Karu totuus on se, että pelaamalla oppii kaikista parhaiten pelaamaan.
Taitopelaaja
24.05.2010, 20:24
Suurin ero tässä Suomeen verrattuna on nimenomaan se, miten kiekkoilijoita kasvatetaan.
Juurikin näin. Tarkoitin vain, että Suomen resursseilla (jäähallit, harrastajamäärät jne.) voisi periaatteessa tehdä aivan yhtä hyvää tulosta kuin nämä vertailumaat tekevät. Suomessa juniorijärjestelmät laahaavat vain niin paljon perässä.
tant gredulin
24.05.2010, 21:18
Esimerkiksi Venäjä on tullut läpi linjan tunnetuksi siitä, että junnut saavat erittäin laadukasta ohjausta esimerkiksi luistelussa. Venäläinen kiekkokoulu perustuu ennen kaikkea yksilötaidon muokkaamiseen ja se näkyy.
Joukkuepelin alkeet opetellaan sitten rapakon takana :)
Mutta Ruotsi on tehnyt tätä pitkäjänteistä 'urheilijaksi kasvattamisen' työtä muissakin lajeissa, kuten yleisurheilussa. Miksi tätä ei matkita? Sen sijaan piti matkia peruskoulusysteemi :(
Tuo määrittelee mielestäni aika koruttomastikin sen, millä tasolla tullaan jatkossa menemään, sillä onhan se aika pitkälti niin, että jos pelaaja on 19-vuotiaana omassa ikäluokassaan maailman huipulla, on hän sitä myös 32-vuotiaana. Näin se vain tuppaa yleensä menemään......
Ei se nyt ihan noin yksinkertaista ole. Moni pelaaja voi olla vielä varsin raakile 19-vuotiaana, (noin ihan fyysiikaltaan, johtuen yksilöllisestä kehityksestä jne) ja moni 19-vuotias huippu hipuu ja ei ikinä nouse aikuisten tasolla huipulle.
Sen verran asia on minua kiinnostanut, että olen jonkun verran pyörinyt seurailemassa 12-15 vuotiaiden ja joskus jopa nuorempien junnujen harkkoja. Pelaajia ohjeistamassa oleva "kiekkomies, joka pelasi aikanaan 16 liigapeliä"-tyyppinen kaveri "rohkaisee" pelimiehiä sanomalla "heitä vain Juuso kiekko päätyyn, niin ei ole mitään hätää" tai "kyllä säkin Pekka saat kohta mennä koittamaan"........
Tämä on huolestuttavaa, että vieläkin näitä valmentajia löytyy. Itse henkilökohtaisesti en ole moiseen törmännyt ainakaan kymmeneen vuoteen.
Syy: Ulkojäät, ulkojäät ja ulkojäät. Satoja ja vielä satoja tunteja talvessa ulkojäillä kynäilemässä. Leino muisti, että menihän se 9-vuotiaana naapurin pojalle, niin miksei hitusen myöhemmin. Jaro Halakille? Mitä tekee nykyisin perusjunnu Vantaalta? Koulu alkaa edelleen kahdeksalta, poika herää puoli kahdeksan. Vetää aamupalat tauluun ja lähtee koulutielle. Joukkueharjoitukset illalla ja nukkumaan. Harjoituksissa veivataan jotain pelitapa-ajattelua, eikä lauota......
Taas, olen täysin samaa mieltä omatoimisuuden merkityksestä, kun jokainen taito vaatii sen 10 000 tuntia harjoittelua ennen kuin sen täysin hallitsee. Kun taas tuo väite että suomalaiset juniorit harjoittelevat vain pelitapaa on ainakin minun kokemusten mukaan puppua.
Suurin ero tässä Suomeen verrattuna on nimenomaan se, miten kiekkoilijoita kasvatetaan. Esimerkiksi Venäjä on tullut läpi linjan tunnetuksi siitä, että junnut saavat erittäin laadukasta ohjausta esimerkiksi luistelussa. Venäläinen kiekkokoulu perustuu ennen kaikkea yksilötaidon muokkaamiseen ja se näkyy....
Venäläinen menestys perustuu myös harjoittelun määrään. Venäjällä lapsella/nuorella on yhtä monta harjoitus tuntia/vko kuin hänellä on ikävuosia. Eli 8-vuotias harjoittelee 8t/vko 15-vuotias harjoittelee 15t/vko jne.
Perustele! Vai väitätkö että jalkapallo-ottelusa on enemmän maalintekotilanteita kuin jääkiekko-ottelussa?!!!!!
Lähdetään nyt siitä että väitteesi on aika absurdi jos sanot että jalkapallossa saa mitalin helpommin. Ensinnäkin jalkapallon suhteen käydään huomattavan kovat karsinnat mistä osoituksena mm. Ranskan pelaaminen "jatkokarsinnassa" ja Venäjän tippuminen Slovakialle. Nämä esimerkkeinä euroopassa. Jalkapallossa ei todellakaan ole mitään automaatiopaikkaa niinkuin jääkiekossa on omalla tavallaan. Lisäksi futis on maailman suosituin ja pelatuin peli jossa on useita huippumaita toisin kuin kiekossa.
Tämän jälkeen on vielä alkulohkot mm-kisoissa joista pääsee jatkoon 2/4 kun taas MM-kiekossa se on 3/4 ja selvillä tasoeroilla. Tosin tänä vuonna tapahtui poikkeus. Jokatapauksessa jalkapallon maailmanmestaruuteen vaaditaan muutakin kuin kahden viikon onnistunut pyrähdys kisapaikalla.
Nämä nyt tuli ensimmäisenä mieleen. Mitään maalipaikkojen ja/tai laukauksin tasoa ja määrää ei tarvitse tähän keskusteluun edes vetää.
Toisaalta tämänhän sinä varmaan tiesitkin mutta halusit huudatella porukkaa?
Stonewall
25.05.2010, 10:48
Keskustelussa häiritsee monikin asia. Esimerkiksi väite siitä, että jatkuvasti kymmenen joukossa oleva maa ei olisi huippumaa. Jalkapallossa jos olisi jatkuvasti kymmenen parhaan joukossa olisi vuodenvarmasti huippumaa. Odotukset on faneilla vaan aivan järjettömät. Se, että viimeisen 15 vuoden aikana ollaan oltu finaalissa 9 kertaa, ja hävitty 8 kertaa osoittaa, ettei olla huippumaa? Yhtä montaa finaalipaikkaa ei kuitenkaan ole kenelläkään.
Kannattaa muistaa, että Ruotsissakin on tupla väestö, tupla määrä halleja ja enemmän harrastajia. Väitän että samalla harrastaja määrällä Suomi olisi pärjännyt paremmin kuin Ruotsi. Tämä johtuu siitä, että Suomessa lätkä on ylivoimainen ykköslaji. Vaikka kiekko on suuri lajia Tsekissä, Venäjällä ja Ruotsissa vain Suomessa ja Kanadassa se on ykköslaji. Järjellä ajateltuna meidän pitäisi olla sijoilla 8-10 koko ajan. Mutta eipä olla. Suomi ei ole edes koskaan joutunut (vielä) joutunut karsimaan. Tämäkin päivä koittanee.
Lajin kehityksen kannalta on vain hyvää, että laji leviää ja entiset huonot maat alkavat pärjäämään. Jatkossa se tarkoittaa väistämättä, että yksikään maa ei ei dominoi enään esim Neuvostoliiton tavalla.
Eli ketjun otsikon väite on jo sinällään täysin väärä. Suomi on ja pysyy huippumaana vielä lähitulevaisuudessa. Se, että tuleeko voittoja enään koskaan on toinen juttu. Veikkaanpa, että väistämättä jossain kohtaa voitamme taas jonkun turnauksen. Vaikka vahingossa.
Keskustelussa häiritsee monikin asia. Esimerkiksi väite siitä, että jatkuvasti kymmenen joukossa oleva maa ei olisi huippumaa. Jalkapallossa jos olisi jatkuvasti kymmenen parhaan joukossa olisi vuodenvarmasti huippumaa. Odotukset on faneilla vaan aivan järjettömät. Se, että viimeisen 15 vuoden aikana ollaan oltu finaalissa 9 kertaa, ja hävitty 8 kertaa osoittaa, ettei olla huippumaa? Yhtä montaa finaalipaikkaa ei kuitenkaan ole kenelläkään.
Jalkapallossa näitä potentiaalisia menestyviä maita on huomattavasti enemmän ja siksi kympin sakkiin yltävästä maasta voi sanoa sen olevan jalkapallon suurmaa. Jääkiekossa kympin joukkoon pääseminen ei niin ihmeitä vaadi. Oikeastaan vain riittää kun on parempi kuin vaikkapa maat Latvia, Valko-Venäjä, Saksa... Ja siksi ei nyt välttämättä voida kympin sakkiin pääsevää maata kutsua sanalla jääkiekon suurmaa.
Suomi on kyllä kieltämättä menestynyt hienosti viime vuosinakin vielä ja ollut esimerkiksi mitaleilla ainoana maana ainakin kolmissa edellisessä suuremmassa turnauksessa eli olympialaisissa ja World Cupissa.
Tämä on toisaalta tehnyt sitten hallaakin omalla tavallaan Suomen jääkiekolle. Ollaan tuudittauduttu siihen tavallaan, että kaikki on hyvin, kehitystä tapahtuu ja ollaan jatkossakin menestyvä maa, eikä olla osattu katsoa tarpeeksi syvälle tulosten taakse.
En tiedä voiko Suomesta käyttää termiä jääkiekon suurmaa vai ei, mutta en näkisi sitä nyt niin olennaisena asiana tässä. Se on pelkkää sanan helinää toisaalta, mutta Suomen jääkiekon nykypäivä ja etenkään tulevaisuus ei näytä kovin valoisalta. Se on se tärkein huomioitava asia.
Laadukkaita maalivahteja meidän maassa edelleen kehittyy liukuhihnalta. Samoin myös hyviä 3-4 ketjun perusduunareita.
Kärkiosaaminen on meidän heikoin kohta. Pakistomme taso on tippumassa ja kotimainen maalintekijä on oikeastaan katoava luonnon vara. Esimerkiksi katsottaessa spekuloitua Sotshin pakistoa niin ei se kovin hyvältä näytä. Teemu Selänne näyttäisi olevan edelleen maamme ainoa kiekkoilija, jota voi kansainvälisissä ympyröissä kutsua puhtaaksi maalintekijäksi. Selänne kuitenkin lopettaa uransa kohta ja maajoukkueura saattaa miehen osalta olla jo päättynyt.
Menestystä voi edelleen tulla jatkossakin, sillä me menestymme kuitenkin aina joukkueena ja kovalla työnteolla. Vaikka tulisikin hyviä tuloksia niin niiden taakse ei kannata piiloutua liikaa. Kiekkoilumme tulevaisuus näyttää kuitenkin huolestuttavalta.
1stApril
25.05.2010, 13:24
Keskustelussa häiritsee monikin asia. Esimerkiksi väite siitä, että jatkuvasti kymmenen joukossa oleva maa ei olisi huippumaa. Jalkapallossa jos olisi jatkuvasti kymmenen parhaan joukossa olisi vuodenvarmasti huippumaa. Odotukset on faneilla vaan aivan järjettömät. Se, että viimeisen 15 vuoden aikana ollaan oltu finaalissa 9 kertaa, ja hävitty 8 kertaa osoittaa, ettei olla huippumaa? Yhtä montaa finaalipaikkaa ei kuitenkaan ole kenelläkään.
Samaa mieltä jalkapallon osalta. Mutta jääkiekossa kymmen sakissa oleminen ei ole "huipulla" olemista. Ainakaan nykyään. Toki tällä välttää karsimisen, kun IIHF nosti A- Sarjan joukkuemäärän MM-Kisoissa 16:een joukkueeseen rahan takia.
Omasta mielestäni hupuilla oleminen jääkiekon kaltaisessa (vähän pelaajia maailmanlaajuisesti) lajissa tarkoittaa sitä, että jokaisessa arvokisoissa voidaan realistisesti lähteä hakemaan mitallia. Ja siinä mielessä Suomi on toistaiseksi vielä huipulla. Tulevaisuus tässä huolestuttaakin.
Kannattaa muistaa, että Ruotsissakin on tupla väestö, tupla määrä halleja ja enemmän harrastajia. Väitän että samalla harrastaja määrällä Suomi olisi pärjännyt paremmin kuin Ruotsi. Tämä johtuu siitä, että Suomessa lätkä on ylivoimainen ykköslaji. Vaikka kiekko on suuri lajia Tsekissä, Venäjällä ja Ruotsissa vain Suomessa ja Kanadassa se on ykköslaji.
Minulle oli yllätys, että Ruotsissa on nykypäivänä merkittävästi enemmän jääkiekon harrastajia kuin Suomessa. Itselläni ei siis ole tietoa asiasta, käsitys oli vaan lähempänä fifty-fifty.
Kanada on harrastajamäärissä varmasti paljon edellä Suomea, mutta muut maat eivät ilmeisesti sen perusteella, mitä ketjussa aiemmin on kirjoitettu.
Lajin kehityksen kannalta on vain hyvää, että laji leviää ja entiset huonot maat alkavat pärjäämään. Jatkossa se tarkoittaa väistämättä, että yksikään maa ei ei dominoi enään esim Neuvostoliiton tavalla.
Samaa mieltä. Kun / jos jääkiekko leviää ja harrastajia tulee enemmän ympäri maailman, niin se on tietysti hyväksi lajille.
Eli ketjun otsikon väite on jo sinällään täysin väärä. Suomi on ja pysyy huippumaana vielä lähitulevaisuudessa. Se, että tuleeko voittoja enään koskaan on toinen juttu. Veikkaanpa, että väistämättä jossain kohtaa voitamme taas jonkun turnauksen. Vaikka vahingossa.
Viestissäsi ei ollut väitettä "Suomi on ja pysyy huippumaana vielä lähitulevaisuudessa" tukevia argumentteja kuin oikeastaan harrastajamäärät ja jääkiekon suosikkiasema Suomessa. Tässä ketjussa on puhuttu paljon junioritoiminnasta, harjoittelusta (erityisesti omaehtoinen) jne, jotka vaikuttavat oleellisesti kuinka hyvin Suomi pärjää tulevaisuudessa. Vielä kun (jos) kilpailu kiristyy tulevaisuudessa huipulla, kuten ennakoit, niin en pidä mitenkään itsestäänselvyytenä huipulla pysymistä.
On tietysti eri asia, mitä tarkoitetaan jääkiekossa "huipulla olemisella" ja kuinka pitkä aikaväli on "lähitulevaisuus". Muutamaan (3-5) vuoteen ei liene vielä mitään suurta hätää, mutta siitä eteenpäin... pistää miettimään, miten käy.
Diagonaali
25.05.2010, 22:14
Milläs helvetillä tämä keskustelu nyt kääntyi potkupallosta keskustelemiseen. Kai niille potkupallon potkimisen anatomiasta kiinostuneille on omat foorumit, joissa voi keskustella potkupallosta niin paljon, kuin tykkää.
Puheenvuoroista päätellen suurimmalla osalla foorumilaisista näyttää olevan varsin surullisen yksimielinen mielipide siitä, että hyvin menestyvät yksilöt poljetaan maahan jo junioreina ja sen takia kaikki pelaajat sitten ovat keskinkertaisia.
Se on kuulkaas poijjaat sillä tavalla, että ne 'tähdet' on tähtiä jo siinä 11 vuotiaiden joukkeessa ja saavat ihan kyllikseen perseelle taputusta ja muuta kannustusta. Turha tulla akateemikkojen minulle väittämään, että menestyviä kavereita missään seurassa missään vaiheessa yksikään valmentaja vähättelisi, tai että heidän kehitystään jarrutettaisiin. Tämä on insinööri-isien keksimä teoria, joka jostain syystä leviää kulovalkean tavoin joka paikkaan. Ja on puhdasta paskanjauhantaa.
Se mitä nämä nettitietäjät eivät ymmärrä näitä teesejään tarinoidessaan on, että varsinkin pojilla fyysinen kehityskäyrä vaihtelee yksilöittäin valtavan paljon. Vaikka kaikkein menestyvimmät kaverit yleensä ovat huippuyksilöitä jo 13 vuotiaina, saattaa myös sillä hetkellä hieman heikommin pärjäävistä, fyysisessä kehityksessä hieman jäljessä olevista lahjakkaista junioreista silti kehittyä huippuyksilöitä. Vaikkei se insinöörin silmään sillä hetkellä todennäköiseltä vaikuttaisikaan.
Mielipiteeni perustuvat kansallisen tason urheillijayksilönä, junioriporukan valmentajana ja urheilevan lapsen isänä tulleisiin subjektiivisiin kokemuksiin kaukalossa ja kaukalon laidalla. Turha pyytää linkkejä lähteisiin.
Ja edelleenkin väitän, että perimmäinen ratkaisu hyvälle urheilumenestykselle jatkossakin on laaja harrastajapohja, josta niitä yksilöitä voidaan sitten löytää. Totta kai tämän päälle tarvitaan sitten jotain ekstraakin, että pystytään Canadan/Usan/Venäjän kanssa pysymään samalla viivalla, mutta jos se harrastajapohja menetetään, niin ei tulla myöskään niitä tarvittavia yksilöitä maajoukkueen perusrungon rakentamiseksi aikavälillä pitkä löytämään. Ja silloin me tipumme sille tasolle, minne tilastollisesti insinööri-isien mukaan jääkiekossa kuulummekin. Vaikka potkupalloon verrattuna.
Milläs helvetillä tämä keskustelu nyt kääntyi potkupallosta keskustelemiseen. Kai niille potkupallon potkimisen anatomiasta kiinostuneille on omat foorumit, joissa voi keskustella potkupallosta niin paljon, kuin tykkää.
Puheenvuoroista päätellen suurimmalla osalla foorumilaisista näyttää olevan varsin surullisen yksimielinen mielipide siitä, että hyvin menestyvät yksilöt poljetaan maahan jo junioreina ja sen takia kaikki pelaajat sitten ovat keskinkertaisia.
Se on kuulkaas poijjaat sillä tavalla, että ne 'tähdet' on tähtiä jo siinä 11 vuotiaiden joukkeessa ja saavat ihan kyllikseen perseelle taputusta ja muuta kannustusta. Turha tulla akateemikkojen minulle väittämään, että menestyviä kavereita missään seurassa missään vaiheessa yksikään valmentaja vähättelisi, tai että heidän kehitystään jarrutettaisiin. Tämä on insinööri-isien keksimä teoria, joka jostain syystä leviää kulovalkean tavoin joka paikkaan. Ja on puhdasta paskanjauhantaa.
Se mitä nämä nettitietäjät eivät ymmärrä näitä teesejään tarinoidessaan on, että varsinkin pojilla fyysinen kehityskäyrä vaihtelee yksilöittäin valtavan paljon. Vaikka kaikkein menestyvimmät kaverit yleensä ovat huippuyksilöitä jo 13 vuotiaina, saattaa myös sillä hetkellä hieman heikommin pärjäävistä, fyysisessä kehityksessä hieman jäljessä olevista lahjakkaista junioreista silti kehittyä huippuyksilöitä. Vaikkei se insinöörin silmään sillä hetkellä todennäköiseltä vaikuttaisikaan.
Mielipiteeni perustuvat kansallisen tason urheillijayksilönä, junioriporukan valmentajana ja urheilevan lapsen isänä tulleisiin subjektiivisiin kokemuksiin kaukalossa ja kaukalon laidalla. Turha pyytää linkkejä lähteisiin.
Ja edelleenkin väitän, että perimmäinen ratkaisu hyvälle urheilumenestykselle jatkossakin on laaja harrastajapohja, josta niitä yksilöitä voidaan sitten löytää. Totta kai tämän päälle tarvitaan sitten jotain ekstraakin, että pystytään Canadan/Usan/Venäjän kanssa pysymään samalla viivalla, mutta jos se harrastajapohja menetetään, niin ei tulla myöskään niitä tarvittavia yksilöitä maajoukkueen perusrungon rakentamiseksi aikavälillä pitkä löytämään. Ja silloin me tipumme sille tasolle, minne tilastollisesti insinööri-isien mukaan jääkiekossa kuulummekin. Vaikka potkupalloon verrattuna.
Vihdoinkin joku puhuu asiaa. Ja ilmaistua sen mitä itse en saanut julki epätoivoisesta yrityksestä huolimatta.
RäpyläRepe
30.05.2010, 15:04
Minä olen viettänyt lapsuuteni tiiviisti höntsäten. Pelasimme porukalla erilaisia pelejä. Jos porukkaa ei ollut riittävästi peliin, potkimme palloa seinään. Välillä odotimme lisäjengin saapumista korkeutta tai pituutta hyppien tai lättyä heitellen. Ja kun tuli kuuma, menimme uimaan ja leikimme vesihippaa, minkä jälkeen palasimme taas pelailemaan.
Monipuolinen liikunta oli lapsuuteni ja nuoruuteni pääasiallinen sisältö. Tavoitteellisuutta siihen ei sisältynyt, vaan kaikki tapahtui silkasta liikkumisen ja yhdessä olon riemusta. Minusta oli vain yksinkertaisesti kiva kokoontua porukalla hikoilemaan ja puuhaamaan, eikä pikkukylällä juuri muuta voinut tehdäkään. Urheilukenttä uimarannan kupeessa oli sekä luonteva ajankulun että sosiaalisen toiminnan areena.
Nykyään yhä harvemman lapsen ja nuoren elämän pääsisältö on liikunta. Virikkeet ja ajankulu etsitään muualta, esimerkiksi netistä ja virtuaalimaailmasta.
Vitja, mää soitan kyl kavereille, että mennään pelaamaa keinupalloa :D tai jotai muuta überiä lajia. Teksti herätti kaipuun takaisin nuoruusaikaan, jolloin potkittiin pallo, pelattiin pesistä tai lentistä, uitiin ja tehtiin kaikkea muuta useita tunteja päivässä. Kiitos hemmari. Kunto on muutenki niin retuperällä(ja helvetin pahasti onkin. 5 min jäällä ja tauko makuullaan), että liikunta ei olisi ollenkaan pahitteeksi.
Tämän Hemingwayn tekstin tapainen "motivation speech" pitäis saada ujutettua nuorille.
Pottakameli
30.05.2010, 15:25
Vitja, mää soitan kyl kavereille, että mennään pelaamaa keinupalloa :D
Omassa lapsuudessani oli siisteintä olla vain ulkona...ja kun on ulkona tulee juuri tehtyä vaikka mitä. Välillä oltiin aamusta iltaan katulätkää ja jäiden tultua oltiin jäillä sekä kadulla. Futista oli myös kiva pelata naapuruston lasten ja muiden kavereiden kanssa.
Keinupallo, rosvo ja poliisi, kirkonrotta/ ja pallo versio jonka nimeä en muista yms. Vaativat kaikki jonkinlaista liikkumista. Joskus olimme pyöräilykisojakin, joissa ajettiin ensin aika-ajot ja sitten laitettiin paremmuusjärjestyksessä riviin, kuten oikeissakin kisoissa...heh.
Välillä tuntuu ettei nykyään tuollaista lasten leikkimisen aiheuttamaa "älämölöä" edes kuule. Hieman sääli.
Viestissäsi ei ollut väitettä "Suomi on ja pysyy huippumaana vielä lähitulevaisuudessa" tukevia argumentteja kuin oikeastaan harrastajamäärät ja jääkiekon suosikkiasema Suomessa. Tässä ketjussa on puhuttu paljon junioritoiminnasta, harjoittelusta (erityisesti omaehtoinen) jne, jotka vaikuttavat oleellisesti kuinka hyvin Suomi pärjää tulevaisuudessa. Vielä kun (jos) kilpailu kiristyy tulevaisuudessa huipulla, kuten ennakoit, niin en pidä mitenkään itsestäänselvyytenä huipulla pysymistä.
On tietysti eri asia, mitä tarkoitetaan jääkiekossa "huipulla olemisella" ja kuinka pitkä aikaväli on "lähitulevaisuus". Muutamaan (3-5) vuoteen ei liene vielä mitään suurta hätää, mutta siitä eteenpäin... pistää miettimään, miten käy.
Olen varmaan vähän yksinkertainen, kun minusta harrastajamäärät ja lajin yleinen asema ovat aika painavia argumentteja - oikeastaan kaikkein painavimpia: nämä tekijät ovat perusta kaikelle muulle. Anyway, Suomi toki tällä hetkellä on lajin suurmaa, kaikilla niillä kriteereillä, joita nyt voi tälläisessä asiassa olla. Se ei ole toki terävimmässä kärjessä suurmaiden joukossa, mutta siellä se ei ole koskaan ollutkaan. Lähitulevaisuudessa ei ole näkyvissä mitään radikaalia muutosta tässä tilanteessa, joskin toki huolestuttavaa vähittäistä laantumista, mutta missä määrin tämä on pitempiaikainen trendi on vielä aika lailla auki. Hyvin paljon riippuu aivan muutaman pelaajan lähivuosien kehityksestä sekä tietysti siitä, pystymmekö reagoimaan juniori-tuotannon suhteen tarpeeksi hyvin lähivuosina. Mutta tämä hysteria ja todellakin perusteeton ylidramatisointi vievät pohjaa järkevältä keskustelulta täällä JA:ssa. Itse väittäisin että perusongelma on se, mikä meillä on aina ollut: miten tuottaa suuresta pelaajamassasta todellisia tähtiä. (Toivoa muuten sopii, että peli-harrastuksen kallistuminen ei kauhean kauan enää jatku, muuten myös ne suuret massatkin alkavat olla uhattuja.)
Minäkin näköjään kuulun näihin ihmisiin, jotka eivät tajua logiikkaasi.
Kuten tuossa edellä on jo monesti kerrottu, niin jääkiekossa on huomattavasti helpompi voittaa "vahingossa", koska peli on nopeaa, laukauksia tulee paljon jne.
No niin naperot;) Pottakamelilla on kyllä potta hukassa. Asia on juuri päinvastoin: mitä enemmän maalipaikkoja (toistoja tms.) sitä vähemmän yksi "tuurimaali"(sattuma) merkitsee ottelun lopputulokselle ja vastaavasti mitä vähemmän maalipaikkoja ottelussa (toistoja tms.) sitä enemmän "tuurimaali"(sattuma) merkitsee. Tämän takia esim.jalkapallossa etukäteen altavastaajalla on paremmat mahdollisuudet voittaa ottelu kuin jääkiekossa, jossa maalitilanteita on useampia ja sattuman osuus pienenee ja parempi joukkue voittaa heikomman useammin kuin jalkapallossa. Koripallossa taas vahvempi joukkue voittaa vielä useammin kuin jääkiekossa, koska "maalipaikkoja" (toistoja) on tuhottomasta enemmän kuin jääkiekossa ja sattuman merkitys pienenee jne.
Nämä ovat ihan tilastomatemaattisia faktoja ja perusteita. Pitäisi kai siellä lukiossa olla jonkinnäköistä tilastomatikan perusteiden opetusta? Jos te taas amis tai peruskoulun 7-luokan tiedoilla avaudutte, kannattaisi ehkä miettiä kaksi kertaa kannattaako alkaa vänkäämään asiasta josta teillä ei ole hajuakaan, tämä näin ystävällisenä neuvona:)
Silloin, kun maalipaikkoja tulee enemmän, niin todennäköisemmin joukkoon mahtuu myös pomppuja ja tuurimaaleja. Jalkapallossa selkeästi heikompi joukkue ei välttämättä saa rakennettua juuri yhtään maalintekopaikkaa, joten eiköhän jalkapallossa ole vaikeampaa päästä itse arvokisoihinkin kuin voittaa jääkiekossa MM-mitali.
Ja vaikka näihin järjettömiin kommenteihin ei pitäisi edes tarttua, niin tartutaan sitten kunnolla. Se, että Suomi on voittanut viime vuosina hyvin mitaleita, kertoo enemmänkin siitä että siellä on sama ydinporukka ollut voittamassa näitä mitaleita. Vuosi vuodelta mitalin ottaminen on ollut tiukemmassa ja parin vuoden sisällä mitalikannasta pudotaan todennäköisesti kokonaan. Ja luuletko tosiaan, että jossain 100 miljoonan kansassa ne kaikki ihmiset harrastavat jääkiekkoa? Suomessa on varsin hyvät resurssit jääkiekon saralla verrattuna esim. Ruotsiin, Tshekkiin ja Venäjään. Siitä huolimatta menestys ei ole ollut yhtä hyvää kuin edellä mainituilla mailla.
Samat sulle ja erityisesti Ultrasille kuin pottakamelille, kyse on ihan tilastomatemaattisesta faktasta>mitä vähemmän toistoja (maalipaikkoja)>sitä enemmän yksi sattuma merkitsee suhteellisesti ja sama toisinpäin. Sama ystävällinen neuvo sinullekkin: jos sinullla ei ole edes alkeet hallussa eikä hajuakaan asiasta,älä avaudu, sillä on varsin rastittavaa väitellä henkilön kanssa jolla ei ole mitään käsitys asiasta>vähän sama kuin papukaijan kanssa juttelisi.
Jalkapallossa ei todellakaan ole mitään automaatiopaikkaa
-Meinaat että nämä Pohjois-Koreat,Australiat, Uusi-Seelanti,Etelä-Afrikka ja Honduras ovat kovempia maita kuin Ruotsi, Venäjä jne.;)
steepler
26.06.2010, 17:54
Samat sulle ja erityisesti Ultrasille kuin pottakamelille, kyse on ihan tilastomatemaattisesta faktasta>mitä vähemmän toistoja (maalipaikkoja)>sitä enemmän yksi sattuma merkitsee suhteellisesti ja sama toisinpäin.
Tämä on toki totta mutta ilmeisesti yritätä väittää että tämä myös korreloi siihen että jalkapallossa altavastaajalla on lähtökohtaisesti paremmat mahdollisuudet, mitkä ovat ne tilastomatemaattiset faktat jotka tätä kantaa puolustavat.
En tiedä otatko sitä huomioon että altavastaajan on myös vaikeampi tehdä maalia jalkapallossa kuin jääkiekossa, vaikka kuinka sattuma seuraus olisikin merkityksellisempää niin se on kuitenkin vain sattumaa ja tilastollisestikaan sattumia ei voi kovin usein sattua tai muuten se ei ole enää mitään sattumaa. Jääkiekossa kuitenkin altavastaajan maalinteko on vähemmän sattuman varassa koska myös altavastaaja useammin pystyy kunnon maalipaikkojakin tuottamaan normaalissa pelissä. Jalkapallossa varsinkin hyvät joukkueet ovat juurikin erinomaisia puolustamaan, jossain Valoiliigassa kärkijoukkueet saattavat päästää merkittävästi vähemmän maaleja kuin peräpään porukat.
sekolust
27.06.2010, 05:35
Jos nyt alkuperäiseen otsikkoon pitää palata, niin...
Kan - 99
USA - 59
Ruo - 20
Ven - 8
Suo - 7
Tshi - 5
Sak - 5
Sve - 2
Slo - 2
Nor - 1
Lat - 1
Tan - 1
Ei varmaan tarvitse lihavoida sitä yllättävintä maata. Verrataanpa tilannetta meihin:
sijat 1-100 = R7, S2. (R paras #35, S #9)
sijat 101-200 = R11, S5.
Sijat 200+ = R2
Jos varausluvuista voi jotain päätellä, Ruotsilla on tässä ikäryhmässä helvetin "suomalainen" materiaali: kärki on laaja mutta tylppä. Nopeasti katsottuna Brynäs ja AIK tuottivat molemmat 4 varausta, Djurgårdenista lähti 3 ja Skellefteåsta 2. Loput olivat seurojensa ainoita varauksia.
Väittäisin, että yksi syy tähän ruotsalaiseen laajan tylsään kärkeen on hockeygymnasiumien (koulu+kiekko) ansiota. Tuolla systeemillä saadaan parannettua junioripelaajan mahdollisuuksia keskittyä kiekkoon kun kaksi helposti ristiriidassa olevaa asiaa saadaan yhdistettyä. Tarkemmin asiasta löytyy esimerkiksi Tästä JA:n ketjusta. (http://keskustelu.jatkoaika.com/archive/index.php/t-46443.html) En tiedä miten monella Elitserien ja Allsvenskan joukkueella oikein on oma gymnasiuminsa, mutta AIK:lla, Djurgårdenilla ja Brynäsillä on omansa ja Skellefteån naapurista Luleålla on.
Maajoukkueen kannalta tuo tilanne vaikuttaa periaatteessa aika optimistiselta. Tällöin pelaajien yksilötaitoja voidaan harjoituttaa seuratoiminnan ohessa ja ennen kaikkea säästetään pelaajalta itseltään aikaa ja vaivaa koulun ja harrastuksen yhdistämisessä. Mitä vähemmän energiaa täytyy suunnata toissijaisiin seikkoihin, sitä parempi. Lisäksi erikoistumalla selkeästi yhteen lajiin ja ottamalla joukkue osaksi koulun organisaatiota, koululla on jotain kunnollista tarjottavaa urheilijalle. Suomessa toki on urheilulukioita, mutta näissä seuran ja koulun välinen toiminta on usein lähes olematonta ja koulun jakaessa resursseja usealle lajille, kiekolle jää vain pieni osa tästä.
Jos tuota lähtisi jalostamaan eteenpäin, niin Suomeenkin voisi perustaa muutaman seuran ja koulun yhteistyönä pari koekoulua. En näkisi ollenkaan huonona vaihtoehtona skenaariota, jossa Jokerilukiossa opiskelisi kaikki seuran lukiolaiset ja ~kentällisen verran muita lahjakkaita kiekkoilijoita. Jokerijunnuille tuo automaattinen opiskelupaikka olisi joukkueen kehityksen kannalta perusteltua ja muut kaverit olisivat sekä tuomassa kilpailua että toimimassa myös prospekteina. Lahjakas myöhäisherännyt ei välttämättä pysty osoittamaan parilla tryoutjäällä vielä sitä potentiaalia, joka olisi nähtävissä vuoden yhteisharjoitusten kautta.
Lukujärjestykset ja opintosuunnitelmat tehtäisiin yhdessä b- ja a-junnujen kanssa ja sekä koulun että joukkueen valmentajien välillä olisi keskusteluyhteys asioista. Tätä yhdistelmää voisi parantaa tarjoamalla esimerkiksi sopimusmallia "liikunnanopettaja+joukkueen apuvalmentaja" sopiville henkilöille. Tällöin vältetään tilanne, jossa kumpikin puoli koittaa sahata oksaa pois toisen alta. Optimitilanne olisi sellainen, jossa pelaajan heikkouksia voitaisiin kehittää kummankin tahon toimesta: sekä koululla että joukkueella on yhtenäinen näkemys kehityskohteista sen sijaan, että molemmat vetelevät vähän miten sattuu.
Jonkinlainen "kampusalue" voisi olla hyvä tapa houkutella vieraspaikkakuntalaisia junnuja mukaan. Silloin Juupajoelta kumisaappaat jalassa saapuvan kaverin ympärille olisi kohtuullisen helppo rakentaa turvallinen ympäristö ja ennen kaikkea helpotettua sopeutumista uuteen kaupunkiin. Koska pääkaupunkiseudulta löytyisi kuitenkin suurin osa ja asunnontarve ei olisi valtavan suuri, niin tuon "kampusalueen" voisi rajoittaa esimerkiksi ~20 asuinpaikan soluasuntolaksi.
Pelaajavalinnoissa tuo kampusalueen koko pitäisi mielestäni ottaa huomioon. Jos pelaajalla on tarve asumukseen, pitäisi noita paikkoja luonnollisesti olla jaossa. Huippulahjakkuuksien kanssa tästä voitaisiin toki joustaa, mutta noin pääsääntöisesti siis ulkopuolisten määrän voisi rajoittaa vaikka niin, että vuosittain otettaisiin tietyn kiintiön verran ja muut rajattaisiin ulkopuolelle. Pääsykokeiksi voisi sitten laittaa "ammattikiekkoilulliset kyvyt". Jokerijunnuille ilmainen entrance ja muille sitten pidempi kaava; ensin hakupaperit sisään, sitten haastatteluja ja testejä, vanhan valmentajan suositus ja skouttaus Jokereiden omassa tryoutissa. Tällöin mukaan voitaisiin ottaa myös niitä, joissa havaitaan potentiaalia mutta jotka nykyisen tason takia eivät ole aivan edarin tasolla.
Jos tulevaisuudessa amiksen suosio jokerijunnujen parissa laskee dramaattisesti, niin silloin tuota sisäänpääsyä pitäisi hieman vaikeuttaa. Esimerkiksi jokerijunnuille voisi laittaa selkeän sisäänpääsyrajan koulumenestyksen perusteella ja jos raja ei täyty, niin sitten vain samalle "karsintakierrokselle" muiden kanssa. Lisäksi "normaalin poistuman" kautta pelaajia tippuisi myös pois tuosta koulusta; ei olisi ensimmäinen kerta kun muut asiat kiinnostavat enemmän kuin lukiokirjat+ammattimainen treenaaminen. Jos opiskelijamäärä olisi esimerkiksi ~40-50, niin taso pysyisi melko kovana ja peruskurssit saataisiin melko hyvin täytettyä "omilla pojilla". Jääharjoittelua voisi taas porrastaa hiukan A- ja B-nuorten välillä ja pitää vain osan jäistä yhteisinä. Tällöin valmentaja voisi keskittyä paremmin yksittäisiin pelaajiin ja jäällä voisi treenata muutakin kuin kentän kiertämistä.
Koulutussysteemissä on mielestäni yksi päävaatimus: koulutilojen on oltava lähellä sellaista jäähallia, josta on mahdollista saada jäät käyttöön haluttuihin aikoihin. Tällä tavalla jäältä kouluun siirtymiseen ei tarvitsisi varata liikaa aikaa. Jos siirtymiseen menee esimerkiksi 15 minuuttia 30 minuutin sijaan, ero on jo viikossa 1h 15min. Kouluvuoden aikana tuollaisesta pienestäkin ajansäästöstä tulee melko paljon lisää aikaa treenata. Esimerkiksi Alppilan lukiota voisi käyttää hyväksi tässä: vieressä olisi sekä Nordis että Hartwall JA molempien harjoitushallit. Luulisi, että ainakin jostain saisi aina jäätä käyttöön. Lisäksi oheistreenejä voisi vetää Eltsun kentällä ja uimahalleja, punttisaleja ja muita löytyisi lähialueelta myös. Yksittäisiä kursseja voisi sitten siirtää muiden koulujen (Pasilassa AMK ja kauppis, Kalliossa AK:n koulu, jne.) tiloihin tilapäismajoituksiin jos Alppilassa ei kyettäisi aina antamaan tiloja. Toki esimerkiksi syventäviä ja muuten poikkeuksellisia (vieraat kielet, pitkä matikka, jne.) pitäisi järjestää niin, että "meidän pojat" menisivät muiden koulujen tunneille.
Yhteistyötä voisi sitten jatkaa vähemmän aktiiviseksi osaksi ammattikorkeita. Tuolla tavoin saataisiin kaksi etua: laajemman paketin tarjoaminen sille juupajokelaiselle tulevaisuuttaan miettivälle skidille ja joukkueelle mahdollisuus "ulkoistaa" tietyt palvelut tarjoamalla harjoittelupaikkoja. Jos siitä juupajokelaisesta ei ikinä tulisi kiekkoilijaa, niin ainakin saataisiin yksi sellainen henkilö, jolta voitaisiin odottaa harjoitustöitä, opinnäytteitä ja työharjoittelua. Minulle on aivan sama onko esimerkiksi netti-tv työharjoittelijan vai ammattikoodaajan (100e+alv/h) näppiksestä kotoisin. Pienemmällä aktiviteetilla tarkoitan sitä, että tässä vaiheessa ei enää olisi ohjattua harjoittelua tai vastaavia, vaan yhteistyö olisi enemmän "normaalia" yhteistoimintaa. Jokerit voisi tarjota harjoittelupaikkoja ja mainostilaa (esimerkiksi Metropolian logoa näki varsinkin viime keväänä monessa paikassa) kun taas koulu voisi ottaa "ammattimaisen urheilutoiminnan" (ammattisopimus tai kiekkolukio) huomioon työkokemuksena, toisin sanoen parempina pääsykoepisteinä.
Mistä sitten rahat? Osa tulisi tietenkin Jokereilta. Toinen merkittävä osuus tulisi kaupungilta, kyseessä olisi kuitenkin periaatteessa pakollisten toimintojen (koulutus) siirtäminen yksityiselle taholle. Yritystahoille myös tuollaista pakettia pitäisi olla kohtuullisen helppo myydä osana Jokereiden kokonaispakettia. Tuskin kovinkaan moni yritys pistäisi pahakseen jos olisi mahdollisuus profiloitua pienellä hinnankorotuksella sekä urheilua että koulutusta tukevaksi firmaksi.
Jokereille tämä systeemi toisi järkyttävän määrän etuja. Tuollaisella systeemillä (oletuksena ettei PK-seudulle synny heti kilpailijoita) olisi mahdollisuus nostaa kiinnostusta alueen parhaiden pelaajien kanssa. Pelaajille saataisiin enemmän jää- ja oheisharjoittelua niin, että niitä olisi kokoajan ammattimaisesti johdettu ja suunniteltu. Lisäksi noilla "ulkopuolisilla oppilailla" kartoitettaisiin sitä pelaajapoolia, johon valmennus tutustuu henkilökohtaisesti. Tuskin tämän ulkopuolisen b-juniorin nousu seuraavan kauden edustukseen ainakaan heikkenisi jos valmennuksella olisi selkeä kuva pelaajan taitotasosta.
Suurimpina ongelmina Jokereille pitäisin:
- Riittääkö rahoitus? Jos systeemi muuttuu liian kalliiksi, niin saadut edut voidaan kyseenalaistaa.
- Onko sijoitus loppupeleissä sen arvoinen? Tuottaako tuo selkeästi parempia pelaaja?
- Miten onnistuu kurssitarjonnan järjestäminen ja miten saada muut koulut tarjoamaan meille mahdollisuuden käyttää heidän kurssejaan?
- Mitä sitten jos/kun HIFK ja/tai Blues pistää oman koulun pystyyn? Syökö kilpailu pohjan toiminnan kannattavuudelta kun aamujäiden ja kurssien järjestämiseen tulisi selkeä kilpailija mukaan?
- Mitä sitten jos koulu suljetaan? Taataanko vielä mukana oleville koulutus loppuun asti vai siirretäänkö heidät jonkun muun lukion kansiin?
Tarkoituksena on heittää ilmoille ajatus siitä, miten Suomessa voisi parantaa kiekkoilua. Aivan varmasti tästäkin "suunnitelmasta" löytyy aukkoa, kysymysmerkkejä ja muuta korjaamista vaadittavaa. Eikä itseasiassa ole edes mitenkään varma asia, että tällainen systeemi olisi tarpeen. Tässä luonnostelmassa on nyt esimerkkinä Jokerit, mutta hyvin tuossa voisi olla Kärpät, HIFK tai TPS.
Toki, Suomi on jääkiekon huippumaa vieläkin. On kuitenkin karu fakta, että asiat voitaisiin tehdä täällä paremmin. En minä ainakaan ole tyytyväinen olemaan "huippumaa" jos vaihtoehtona olisi olla "paras". Ei Neuvostoliitossakaan oltu tyytyväisiä mihinkään muuhun kuin kultaan.
Tämä on toki totta mutta ilmeisesti yritätä väittää että tämä myös korreloi siihen että jalkapallossa altavastaajalla on lähtökohtaisesti paremmat mahdollisuudet, mitkä ovat ne tilastomatemaattiset faktat jotka tätä kantaa puolustavat.
En tiedä otatko sitä huomioon että altavastaajan on myös vaikeampi tehdä maalia jalkapallossa kuin jääkiekossa, vaikka kuinka sattuma seuraus olisikin merkityksellisempää niin se on kuitenkin vain sattumaa ja tilastollisestikaan sattumia ei voi kovin usein sattua tai muuten se ei ole enää mitään sattumaa. Jääkiekossa kuitenkin altavastaajan maalinteko on vähemmän sattuman varassa koska myös altavastaaja useammin pystyy kunnon maalipaikkojakin tuottamaan normaalissa pelissä. Jalkapallossa varsinkin hyvät joukkueet ovat juurikin erinomaisia puolustamaan, jossain Valoiliigassa kärkijoukkueet saattavat päästää merkittävästi vähemmän maaleja kuin peräpään porukat.
Rasittavaa tosiaan, kun ei teillä ole hajuakaan asiasta. RAUTALANKAA: kun jalkapallossa altavastaaja saa maalin sen on helpompi voittaa ottelu kuin jääkiekossa koska laukauksia maaliakohti(maalipaikkoja, toistoja jne.) on huomattavasti vähemmän kuin jääkiekossa> jossa yhdellä sattumamaalilla ei ole niin suuri merkitys ottelussa kuin jalkapallossa, koska maalintekotilanteita on paljon enemmän kuin jalkapallossa. TÄMÄN VUOKSI ALTAVASTAAJAN ON HELPOMPI VOITTAA OTTELU JALKAPALLOSSA KUIN JÄÄKIEKOSSA=jääkiekossa suosikit voittavat useammin kuin jalkapallossa, KOSKA SATTUMALLA ON JALKAPALLOSSA SUUREMPI MERKITYS> TÄMÄ JOHTUU SIITÄ TILASTOMATEMAATTISESTA TOSIASIASTA ETTÄ SATTUMAN SUHTEELLINEN MERKITYS ON SUUREMPI SILLOIN KUN TOISTOJA YMS. ON VÄHÄN ESIM. 7 KUIN SILLOIN KUN NIITÄ ON ENEMMÄN ESIM.40. Koripallossa siis tästä johtuen ennakkosuoskit voittavat ottelunsa paljon useammin kuin jääkiekossa ja jalkapallossa jne.
Joko alkaa upota?Kuten sanottu jos ei ole asiasta hajuakaan, ei kande alkaa vänkäämään, ihan ystävällinen neuvo edelleenkin.
Steeplerille kotitehtäväksi: mietippä miksi tasapeli on todennäköisempi tapahtuma jalkapallossa kuin jääkiekossa.
TÄMÄ JOHTUU SIITÄ TILASTOMATEMAATTISESTA TOSIASIASTA ETTÄ SATTUMAN SUHTEELLINEN MERKITYS ON SUUREMPI SILLOIN KUN TOISTOJA YMS. ON VÄHÄN ESIM. 7 KUIN SILLOIN KUN NIITÄ ON ENEMMÄN ESIM.40. Koripallossa siis tästä johtuen ennakkosuoskit voittavat ottelunsa paljon useammin kuin jääkiekossa ja jalkapallossa jne.
Joko alkaa upota?Kuten sanottu jos ei ole asiasta hajuakaan, ei kande alkaa vänkäämään, ihan ystävällinen neuvo edelleenkin.
Ensinnäkin älä huuda ja toiseksi älä yksinkertaista liikaa.
Jos on ole ihan väärässä olet unohtanut logiikastasi ehdolliset todennäköisyydet, jotka muuttavat kuvaa melko radikaalisti. En tiedä oletko hakenut jostain tilastollista faktaa väitteesi tueksi. Itse en ainakaan uskaltaisi väittää muuta kuin, että altavastaajan on helpompi olla häviämättä jalkapallossa johtuen tasurin suuresta mahdollisuudesta.
Yksi ehdollistava tekijä on ottelun tilanne tulostaululla, joka sanelee jalkapallossa pelin luonnetta hyvin selkeästi. Toinen on maaliin vaaditun "tapahtumaketjun" pituus. Varsinkin jälkimmäinen on sen verran kinkkinen tekijä, että parempi pysyä historiatilastoissa ennen syvempää analyysiä.
Pelkkä perstuntuma antaa kuitenkin viitteitä siitä, että jalkapallo on "suosikkien" peli. Vahvat seurat voittavat triploja ja pelejä illasta toiseen. Isojen liigojen kärkijoukkueet eivät häviä montaakaan peliä kaudessa ja harvoin todellisille altavastaajille.
Jääkiekossa sen sijaan paras viidestä ei tunnu riittävän, vaan tarvitaan paras seitsämästä paremmuuden ratkaisuun. Mihin näitä pitkiä sarjoja tarvitaan, jos sattumalla ei ole juuri sijaa?
Eino_Mies
03.01.2011, 09:01
Nostetaas tämä ketju nyt ylös U20-kisojen tiimoilta. Suomi ei ehkä ole tässä ikäluokassa oltukaan muutamaan vuoteen huippumaa, mutta kyllä tämä häviämisen kulttuuri silti sai taas surullisia piirteitä. Yllätyssauma oli Venäjää vastaan puolivälierissä, kunnes lopussa tuli romahdus ja käteen jäi pelkkä luu. Miksi näin?
Eli ny rillataan taas!
Miksi näin?
Koska meillä on epäpätevä valmennus ja valmennusjärjestelmä ikäluokasta tai lajista riippumatta.
Ketunkolo
03.01.2011, 10:04
Koska meillä on epäpätevä valmennus ja valmennusjärjestelmä ikäluokasta tai lajista riippumatta.
Eli sinun mielestäsi se on Lauri Marjamäen vika, että Suomen pelaajat ottivat typeriä jäähyjä ja päästivät passivoitumisellaan Venäjän tasoihin ja ohi? No, näkökulmia on monia.
Ihan saman kaavan mukaan mentiin taas kun johtoasemassa ei otettu aikalisää Venäjän maalin jälkeen. Taktinen emämoka valmentajalta, joka tilanteessa hyytyi - ref. miten se Aravirta ryssi 5-1 Ruotsia vastaan, eikä mitään ole 20v - valmentaja oppinut tästä?
Ihan saman kaavan mukaan mentiin taas kun johtoasemassa ei otettu aikalisää Venäjän maalin jälkeen. Taktinen emämoka valmentajalta, joka tilanteessa hyytyi - ref. miten se Aravirta ryssi 5-1 Ruotsia vastaan, eikä mitään ole 20v - valmentaja oppinut tästä?
Suomessa uskotaan yhä, että aikalisä vastustajan ajaessa takaa lietsoo paniikkia. Ehkä niinkin, mutta syy on kyllä jossain muualla kuin siinä aikalisässä, jos niin käy. En tiedä auttaisiko, jos aikalisän ottaisi jo johtoasemassa ennenkuin se vastustajan kavennus on tullut. Ai niin, passivoituminen on myös suoranainen kirosana, jota pitää välttää. Ikävä sanoa, mutta pitäisikö kysyä neuvoa Risto Dufvalta, että miten johtoasemassa pelataan? Ei kai sentään..
Ihan saman kaavan mukaan mentiin taas kun johtoasemassa ei otettu aikalisää Venäjän maalin jälkeen. Taktinen emämoka valmentajalta, joka tilanteessa hyytyi
Jos ei ois hyytynyt, aikalisä olisi todennäköisesti saanut pelin uudelleen sen verran hanskaan ja antanut pelaajille ylimääräistä lepoa, että tulos olisi ollut jotain muuta kuin mitä nähtiin. Aikalisä olisi saattanut estää hyvinkin loppuvaiheen ylipassivoitumisen, koska ongelma oli ennen kaikkea henkiselle puolella.
Mutta tämä nyt on vain yksi pieni otanta suomalaista valmennusta. Siellä on lähes kaikki mahdollinen amatöörimäistä.
Ja jos olis ottanut aikalisän ja olisi käynyt näin, itkettäisiin sitä, miksi antoi naapurille siimaa aikalisän muodossa...
Ihan oikeasti, ei aikalisä mikään ihmelääke ole. Jos kavereita painaa väsy, niin sillä voi klaarata ehkä viimeisen minuutin. Hetkellisen paniikin voi myös katkaista, mutta iso kuva ei helpolla muutu edes erätauolla parempaan suuntaan. Jalat tosin jäävät toisinaan koppiin...
Viimeisen kympin tappiot menevät yleensä väsymyksen piikkiin. Mitä väsyneempi kaveri, sitä enemmän virheitä ja huonompi reagointi. Ei ole mikään uutinen, että virheiden määrä kasvaa dramaattisesti ottelun loppua kohden. Samalla hajoaa joukkuepeli ja taito pääsee oikeuksiinsa (jos pää ei ole jumissa).
Loppujen lopuksi ei tässä mitään ihmettelemistä ole: tason mukainen suoritus. Olisi voinut kääntyä myös toiseen suuntaan. Eiköhän joukkueelta voitu odottaa sijoitusta top-6, mutta top-3 oli vastaavasti venymistä. Sama kuva näkyy myös "peruutuspeilistä". Tason mukaan mentiin.
Se joka väittää, että joukkue alisuoritti (valmennus mukaan lukien), on pitänyt turhan vahvoja värilaseja silmillään.
Ihan oikeasti, ei aikalisä mikään ihmelääke ole. Jos kavereita painaa väsy, niin sillä voi klaarata ehkä viimeisen minuutin. Hetkellisen paniikin voi myös katkaista
56.19 3-2 Kuznetsov (Kitsin) yv
58.22 3-3 Kitsin (Kuznetsov,Kalinin)
ammattilainen puikoissa:
56.19 3-2 Kuznetsov (Kitsin) yv
Suomen aikalisä
?
Sinänsä aikalisää ei kannata tuijottaa liikaa. Pitää katsoa valmentajakoulutukseen ja valmentajailmapiiriin, joka ei anna eväitä yhden taktisen aseen käyttämiseen. Kyse on siis valmennuksen suuremmasta kuvasta, josta puuttuu henkinen ja taktinen osaaminen tiukassa paikassa.
56.19 3-2 Kuznetsov (Kitsin) yv
58.22 3-3 Kitsin (Kuznetsov,Kalinin)
ammattilainen puikoissa:
56.19 3-2 Kuznetsov (Kitsin) yv
Suomen aikalisä
?
Sinänsä aikalisää ei kannata tuijottaa liikaa. Pitää katsoa valmentajakoulutukseen ja valmentajailmapiiriin, joka ei anna eväitä yhden taktisen aseen käyttämiseen. Kyse on siis valmennuksen suuremmasta kuvasta, josta puuttuu henkinen ja taktinen osaaminen tiukassa paikassa.
Voi olla noinkin.
Edelleen tulee mieleen Jukka Jalosen lausunto viime kevään MM-kisoissa, jossa Jalonen sanoi, että osalla suomalaispelaajista ei kunto kestänyt kisojen loppuun saakka. Liekö pikkuleijonilla vastaavaa ongelmaa? Ismo Lehkonen ainakin allekirjoitti Jalosen lausuman siltä seisomalta.
Onhan kyllä niinkin, että kun taito loppuu, loppuu kuntokin ennen pitkää, kun "juokset" koko ajan perässä, kun vastustajalla on kiekko.
Voi olla noinkin.
Edelleen tulee mieleen Jukka Jalosen lausunto viime kevään MM-kisoissa, jossa Jalonen sanoi, että osalla suomalaispelaajista ei kunto kestänyt kisojen loppuun saakka. Liekö pikkuleijonilla vastaavaa ongelmaa? Ismo Lehkonen ainakin allekirjoitti Jalosen lausuman siltä seisomalta.
Onhan kyllä niinkin, että kun taito loppuu, loppuu kuntokin ennen pitkää, kun "juokset" koko ajan perässä, kun vastustajalla on kiekko.
Jalonen ja Lehkonen ovat tehneet itse karmeita virheitä seuratasolla. Jalosen osalta henkinen kantti petti täysin välierässä Jokereita vastaan Jokerien voittaessa ensimmäisen ottelun. Jalonen hävisi ITSE sen sarjan Jokereille henkisellä puolella. Lahkonen osoitti Jokereissa kuinka pelaajia ei valmenneta ja erään pelaajan mukaan vaikeinta oli kestää henkisellä tasolla Lahkosen epäoikeudenmukaista vittuilua...
Esa Sievinen kertoi monta kertaa, että tulos tehdään paitsi työllä ja kovalla harjoittelulla, ennen kaikkea henkisellä tasolla. Hänellä sitä oli niin paljon että Jani nousi maailman huipulle. Asia joka näitä ammattipaperivalmentajia sapetti ja ei aikaakaan kun Esa oli laitettu ulkoradalle. Lentopallossa Berruto näytti mitä on henkinen osaaminen ja kestäminen. Tosin Urheilulehden - taas - johdolla saatiin hänenkin tiensä mahdollisimman kiviseksi.
Suomalainen valmennusjärjestelmä tuottaa häviäviä valmentajia, joiden henkinen kantti ei kestä tiukassa paikassa. Ja kun valmentajalla ei kestä, joukkuekin putoaa.
Jalonen ja Lehkonen ovat tehneet itse karmeita virheitä seuratasolla. Jalosen osalta henkinen kantti petti täysin välierässä Jokereita vastaan Jokerien voittaessa ensimmäisen ottelun. Jalonen hävisi ITSE sen sarjan Jokereille henkisellä puolella. Lahkonen osoitti Jokereissa kuinka pelaajia ei valmenneta ja erään pelaajan mukaan vaikeinta oli kestää henkisellä tasolla Lahkosen epäoikeudenmukaista vittuilua...
Eiköhän se Hpk muutenkin aina häviä siellä areenalla, miksi tuo sarja olisi tuonut siihen muutosta? Eiköhän se ollut pelaajille kovempi pala hävitä sillä tavalla. Ja jos Lehkosen epäoikeudenmukaista vittuilua ei joku pelaaja henkisellä tasolla kestänyt, niinkuin ei monet muutkaan suomalaispelaajat yleisellä tasolla, niin ei varmaan kestä henkinen kantti näissä tiukoissakaan paikoissa, kuten nyt Suomen nuorilla.
Eiköhän se Hpk muutenkin aina häviä siellä areenalla.
Muita hyviä: yritetään nyt kuitenkin mutta olisi pitänyt tehdä 5-1 johdossa vielä se 6-1 maali jotta olisi ollut mahdollisuus voittoon. Ja turha se on puolivälierää pelata kun vastustaja voittaa sen kuitenkin.
Tekstistäsi päätellen olet suorittanut suomalaisvalmentajien III luokan koulutuksen ja tehnyt diplomin aiheesta "me häviämme aina muutenkin."
56.19 3-2 Kuznetsov (Kitsin) yv
58.22 3-3 Kitsin (Kuznetsov,Kalinin)
ammattilainen puikoissa:
56.19 3-2 Kuznetsov (Kitsin) yv
Suomen aikalisä
?
Jos ihan oikeasti oletet, että näitä otteluita hävitään ja voitetaan etupäässä tällaisten kikkailuiden kautta, niin olkoon nyt sitten niin.
Noin periaatteessa johtoaan suojeleva joukkue ei ota yleensä aikalisää kuin hyvästä syystä (paniikki päällä). Se ei ole sattuma.
Noin periaatteessa vajaat 4min peliaikaa ja kaveri tekee yv-maalin. Aikalisän paikka? No harvemmin. Ainakin itse pitäisin sitä taktisena erehdyksenä.
Kokonaan toinen juttu harkita tilannetta parin vaihdon jälkeen, jos peli on selkeästi hajonnut.
Väität mitä hyvänsä, mutta henkinen kantti luodaan jossain ihan muualla kuin vaihtoaitiossa. Kun peli kulkee, niin itseluottamuskin on kohdallaan. Jos ihan oikeasti haluat nähdä henkisesti vahvan joukkueen, niin helpoin tie on saada taitotaso ja kunto kohdalleen. Loppu on näpertelyä, vaikka kuinka haluaisit uskoa. Siinä ei aikalisä auta, jos putki ei kulje: kantti loppuu...
Jukka Jalosella on kovat puheet maalinteon kehittämisestä ja pelirohkeudesta, mutta kovan paikan tullen Ville Leinot ja Jussi Jokiset jätetään valitsematta. Pelirohkeudesta on ihan turha puhua, jos henkisesti ei kestetä kovia paikkoja. Epäonnistumisen pelko jähmettää suomalaiset ratkaisuhetkillä kerta toisensa jälkeen. Ei riitä, että pelitapa on kunnossa, vaan henkinen puoli pitää Suomi-kiekossa saada muiden maiden tasolle.
TosiFani
03.01.2011, 13:12
Nyt täytyy muistaa se tosiasia, että Suomi on väkiluvultaan pienin maa jääkiekon huipulla olevista valtioista, joten lahjakkuuden määrä harrastajien parissa on myös pienin. Tältä pohjalta voimme lähteä aina siitä, että mikäli Suomi haluaa voittaa jotain, sen pitää ylittää itsensä useampaan kertaan.
Täällä pronssia tai hopeaa ei pidetä voittona, vaikka lähtökohtien valossa ne ovat Suomelle selviä voittoja. Periaate, "Vain Kannusta pelataan!", on erittäin epäreilu, jos mietitään Suomen jääkiekkoilun lähtökohtia.
Eli sinun mielestäsi se on Lauri Marjamäen vika, että Suomen pelaajat ottivat typeriä jäähyjä ja päästivät passivoitumisellaan Venäjän tasoihin ja ohi?
Kyllä se on Halosen, peruskoulun ja demareiden vika. Täällä kannustetaan jo pienestä pitäen olemaan luusereita. Ei ole todellista kilpailutilannetta ja on ok tehdä asioita huonosti.
Onneksi en noita lasten matseja ole katsonut, muuten voisi vituttaa.
Individual
03.01.2011, 13:21
Jos ihan oikeasti haluat nähdä henkisesti vahvan joukkueen, niin helpoin tie on saada taitotaso ja kunto kohdalleen. Loppu on näpertelyä, vaikka kuinka haluaisit uskoa. Siinä ei aikalisä auta, jos putki ei kulje: kantti loppuu...
Mutta eikö Suomen maajoukkueissa tätä taitotasoakin, sekä kuntoa ole ollut aikoinaan vaikka muille jakaa ja silti ollaan jähmetytty odottamaan omien ratkaisujen sijaan niskalaukausta kuin sikapossu ennen jouluateriaa? Toki jos on ihan vi*** hyvä, niin antaahan se itseluottamusta, mutta kyllä Suomi on puppeloinut huippujengeilläkin aivan riittämiin.
Sinänsä tuo aikalisä, siis ihan mutu-tuntumalla, voisi katkaista hetkiseksi sen naapurin hurlumhein. Muistaakseni liigassa mainoskatkoja kritisoitiin ennen kaikkea intesiteetin tappajina.
schollille, mikäs hallitus täällä istuukaan? ;)
Väität mitä hyvänsä, mutta henkinen kantti luodaan jossain ihan muualla kuin vaihtoaitiossa.
Olipa hauska kommentti kun juuri kirjoitin, että valmentajien koulutuksessa ja valmennusjärjestelmissä ei osata huomioida henkistä osuutta ja kiekossa ja futiksessa töpeksitään yksin jo siksi joka kerta loppusekunneilla. Valmentajat eivät osaa rauhoittaa lopun tilannetta eikä se mikään ihme ole kun katsoo sitä valmennuksen jäätymistä ratkaisuhetkillä. Aivan käsittämätöntä kerrasta ja valmentajasta toiseen!
Summanen on toistaiseksi ainoa valmentaja joka ymmärsi tämän ja hankki sitä varten henkisen valmennuksen pätevän erikoismiehen taustakseen. Se auttoi mm. sen verran, että kriittisellä hetkellä Summanen osasi käyttää aikalisän. Vaikka Suomi ei tappiolla ollutkaan.
Itku siitä että rosteri ei vaan riitä on säälittävää. Kertokaa se Kreikalle tai Tanskalle jotka voitti futiksen EM:n - kisa jonka lopputurnaukseen Suomi edes ole päässyt.
TosiFani
03.01.2011, 13:28
...Sinänsä tuo aikalisä, siis ihan mutu-tuntumalla, voisi katkaista hetkiseksi sen naapurin hurlumhein. Muistaakseni liigassa mainoskatkoja kritisoitiin ennen kaikkea intesiteetin tappajina...
Mutta kun kyseessä ei ollut vastustajan hurlumhei, peli oli tuon ylivoimamaalinkin jälkeen suomalaisten hallussa. Nyt oli kyseessä muutaman pelaajan nöyryyden puute ja vastustajan huikea taito. Aikalisä olisi voinut olla hyvä vaihtoehto, mutta mikään viisasten kivi se ei ole. Aikalisä olisi antanut avainpelaajille huiliaikaa, niin fyysisesti kuin henkisestikin, mutta vastaavan edun se olisi antanut vastustajallakin.
Aikalisä olisi antanut avainpelaajille huiliaikaa, niin fyysisesti kuin henkisestikin, mutta vastaavan edun se olisi antanut vastustajallakin.
Aikalisää oleellisempi asia on valmennuksen henkinen kantti ja johtajuus. Sitä ei vaan ole kuten suomalaisvalmentajien jäätyminen tiukassa paikassa kertoo. Mutta heillekin aikalisä olisi voinut pelastaa ottelun. Koska Suomella ratkaisupelaajia on suht vähän ja siten kuormitus suhteellisen kova, etuhan on vastustajalla ilman aikalisää. Aikalisä tasaisi hieman tätäkin puolta.
Olipa hauska kommentti kun juuri kirjoitin, että valmentajien koulutuksessa ja valmennusjärjestelmissä ei osata huomioida henkistä osuutta ja kiekossa ja futiksessa töpeksitään yksin jo siksi joka kerta loppusekunneilla.
Tää on just sitä skeidaa, joka on ajanut koko suomalaisen urheilun nykytilaan. Ihan ensimmäiseksi pitäisi palata juurille. Parasta henkistä valmennusta on kova reeni, niin kauan kuin kuuppa sitä kestää. Sitten kun ei kestä, tarvitaan niitä henkisiä valmentajia.
Aivan sama mitä valmentaja tekee: jos poitsu/mies tuntee olevansa kaveria heikompi, niin henkinen kantti loppuu ja hopea odottaa. Ihan turha lähteä mystifioimaan tilannetta jollain epämääräisillä henkisillä ominaisuuksilla. Itsevarmuus luodaan tekemisen kautta. Kun kaveri on "fyysisesti" valmis, on hän sitä lähes poikkeuksetta myös henkisesti.
Jos joukkue häviää säännöllisesti pelien lopun, niin syynä voi toki olla liian varovainen valmentaja: aletaan peruuttelemaan. Toinen yleisempi tapa hävitä pelit lopussa on väsymys, joka vie itseluottamuksen.
Toki joku RD peluutta joukkuetta niin, että se on paremmalla jalalla liikkeellä lopuksi ja vie pelin. Kokonaan toinen juttu on, kuinka pelissä olisi käynyt, jos naapurille oltaisiin annettu aloite. Epäilen, ettei yhtään paremmin. Ei se takaa-ajajankaan asema ole niin herkullinen henkisesti, jos onnistumisia ei tule...
Tarinankertoja
03.01.2011, 15:12
Kun kaveri on "fyysisesti" valmis, on hän sitä lähes poikkeuksetta myös henkisesti.
No tämähän nyt ei tietenkään pidä paikkaansa. Itseluottamusta ei voi reenata fysiikalla. Yksi suomalaisimmista esimerkistä on "lätsäpekka" Päivärinta (Fyysinen kunto maailman min. top 5, arvokisatulokset ks. Wikipedia). Henkistä kanttia koetellaan actual tilanteessa, ja sitäkin voi harjoitella. Ruotsalaiset ovat tämän ymmärtäneet laaja-alaisesti jo vuosikymmeniä sitten. Toki ruotsalainen yhteiskuntakin tukee itseluottamuksen kehittymistä paremmin. Siellä kun Börje yrittää liikuntatunnilla olla paras, saa hän kannustusta niin opettajalta kuin kavereiltaankin. Tällähän pääasiassa ihmetellään "mikä sääkin luulet olevas" niin opettajien kuin kavereidenkin toimesta.
Kun koko ajan toitotetaan lapsesta saakka, että ”et sää kuitenkaan missään onnistu” on siitä pitempi matka todelliseen korvienvälin itseluottamukseen kuin vaikkapa tossa naapurissa.
Ei voi olla sattumaa, että lajista riippumatta suomalaisilla urheilijoilla on taipumusta romahtaa paineen alla. Tähän on onneksi kiinnitetty viimevuosina huomiota lähes joka lajissa.
Pjx, NHL-pelaajalla ei ole ongelmia itseluottamuksen kanssa, mutta suomalaisen valmentajan johdolla nähdään sekin ihme jossa NHL-pelaajat häviää maajoukkueessa ratkaisupelin 5-1 johdosta. Pelaajien taitotaso ja henkinen kantti riittää. Mitään kallonkutistajia ei tarvita, ainoastaan osaamista valmennukseen. Ei tartte kuin katsoa jotain Araa aitiossa kun on iso peli, niin näkee mistä on kysymys. Jähmettyminen tarttuu pelaajiin.
Sulla on mielestäi väärä käsitys valmennuksesta kun kirjoitat että "Aivan sama mitä valmentaja tekee: jos poitsu/mies tuntee olevansa kaveria heikompi, niin henkinen kantti loppuu ja hopea odottaa." Kreikkalaisilla ei varmasti ollut käsitystä futiksen Euroopan mestaruudesta, mutta hyvä valmentaja rakensi koko paketin oikein (henkinen puoli, taktiikka jne). Berruto teki suhteessa Suomen lentistasoon lähes saman ihmeen tai Esa Sievinen ja Kari Ormo uinnissa.
Mutta eipä tästä enempää, itse korostan paitsi valmennuksen, myös tilannevalmennuksen merkitystä tuloksiin.
Samoilla linjoilla PJx:n kanssa. Siinä vaiheessa kun pelaajat ovat yksilötaidoltaan ja fysiikaltaan vastustajaa edellä tai edes samalla tasolla, ja viime hetkien tappioita tulee siitä huolimatta, voidaan alkaa puhua siitä ettei suomalaisen pelaajan pää kestä. Nykyään tilanne vain on se että junnumaajoukkueet jäävät vastustajasta jälkeen jo fysiikassa niin paljon, että eroa on mahdoton kuroa umpeen sillä että "me olemme joukkue". Kyllähän tuolla yksi Kutznetsov näytti ylivertaista taitoa kahvittamalla Vatasen täysin 1-1-tilanteessa joka johti tasoitusmaaliin. Sitä kautta Venäjä sai henkisen yliotteen pelissä, yliotteen joka sitä ennen oli ollut Suomella pitkän aikaa. Tällaisia ratkaisuyksilöitä Suomikin tarvitsee enemmän tulevaisuudessa, jos mielitään pysyä junnu- ja aikuiskiekossa maailman kärjessä. Ei varmaan tekisi pahaa jos suomalaisetkin juniorit olisivat yhtä valmiita fyysisesti ja taidollisesti jo näissä alle 20-vuotiaiden kisoissa, kuten kovimmilla kilpailijoilla. Juniorivalmennukseen vaan pitäisi panostaa samalla tavalla kuin on tehty USA:ssa, Kanadassa tai Ruotsissa. Ei pidä hyväksyä sitä että "meidän pelaajamme kypsyvät huipulle myöhemmin", vaan löytää keinot siihen että päästään tässä asiassa samalle viivalle huippumaiden kanssa.
Fysiikkavalmennus alkamaan riittävän aikaisin jo pienille junnuille (turhat puheet voimaharjoittelun liian aikaisin aloittamisen riskeistä pois), huippuvalmentajia ohjaamaan lapsia jäällä ja riittävästi pelejä alle heti kun luistelu ja muut perustaidot ovat sillä tasolla että pelaaminen johtaa kehittymiseen. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta en usko että nämäkään perusasiat nykyisellään ovat kunnossa suomalaisissa seuroissa. Rahaa ja panostusta se varmasti vaatii, mutta maksaisi itsensä tulevaisuudessa takaisin.
Kreikkalaisilla ei varmasti ollut käsitystä futiksen Euroopan mestaruudesta, mutta hyvä valmentaja rakensi koko paketin oikein (henkinen puoli, taktiikka jne). Berruto teki suhteessa Suomen lentistasoon lähes saman ihmeen tai Esa Sievinen ja Kari Ormo uinnissa.
Ja tämä kaikki on tehty "aitiossa" suorituksen aikana?
Jos en ole ihan väärin ymmärtänyt, niin työllä ennen tapahtumia saattoi olla jotain merkitystä itseluottamuksen rakentamisessa. Älä nyt rupea sekoittamaan pelin aikaista reagointia valmistautumiseen. Juuri valmistautumisessa se työ tehdään ja sitä en aliarvioi pätkääkään. Olen puhunut siitä, mitä tapahtuu, kun kaveri saa riittävän fyysisen/taidollisen yliotteen ja mitä valmentaja voi silloin tehdä. Se voi tapahtua esimerkiksi kun jalka alkaa painamaan. (EDIT: valmentajan näkökulmasta pelisuunnitelma murenee. Väärä pelisuunnitelma?)
Toki vaimentaja voi jotain tehdä ottaakseen tilanteen hallintaan. Yksi tärkeimmistä on peluuttaa kavereita, joiden pää kestää. Aina niitä ei ole vaan riittävästi käytössä.
Kyllä kiekko on edelleenkin pelaajien peli ja valmentajan rooli on rajallinen. Toki se on iso, mutta taikurit erikseen.
Jos nyt edes huikan on tullut valmennettua niin tajuaa itsekukin, että valmentajan peluutuksella on usein jopa ratkaiseva osuus pelin lopputulokseen, olkoon pelaajat miten kovakuntoisia tahansa.
Peluuttaminen on taktiikkaa täynnä, ja valmentajalta tarvitaan hyvää taktista pelisilmää. Mutta kun nämä suomalaiset valmentajat tahtovat melkein kaikki jäätyä kun naapuri on kirimässä kiinni. Ylipeluutetaan avainpelaajia "toivotaan, toivotaan" asenteella, vaikka näillä ei peli olisi kulkenut koko matsissa. Ja sitten lopussa kun kaverit ovat täysin puhki ja aivot jo lomalla, soi omissa.
Aikalisä lopussa olisi ehkä voinut pelastaa, koska nämä loppupuhki kaverit olisivat saaneet vetää edes hiukan happea ja ehkä olisivat jaksaneet paremmin loppuun.
Pascal Lemoix
03.01.2011, 22:39
Käsittääkseni suomalaisessa valmennuksessa aika yleinen asenne on se, että ollaan me huonompia, mutta jos te kaikki teette just niin kun mä sanon, eikä kukaan höntyile, niin voidaan ainakin kiusata.
Tämä mantra aivopestään sisään ja kuin ohjelmointi, se paukahtaa päälle juuri niillä ratkaisevilla hetkillä. Muilla kansakunnilla voi olla toisensisältöiset kasetit.
Suomessahan pelätään aivan järjettömyyksiin asti luulemista. Nöyryyttä ja ahkeruutta pitää lähes nyrkillä takoa jokaisen takaraivoon. Hetkeäkään ei saa tuntua hyvältä, muuten kaikki räjähtää käsiin. Mahdollinen kotiyleisö koetaan ennemmin paineena kuin tukena.
Suomalainen pelaaja ja valmentaja on yleensä luovimmillaan, kun suorituksen voi ajatella kiusanteoksi toiselle. Kun lähdetään siitä, että kuinka paljon NIITÄ vituttaa, niin päästään pisimmälle. Siihen hopeaan. Suomihan oli sodissakin yleensä hyvä kakkonen, moraalinen voittaja.
Kyllä kiekko on edelleenkin pelaajien peli ja valmentajan rooli on rajallinen. Toki se on iso, mutta taikurit erikseen.
No tästä ollaan eri mieltä. Huono valmennus pudottaa hyvän joukkueen sarjasta. Hyvä valmennus tekee kohtuullisesta mestarin. Jortikka viime kauden Tepsiin ja karsinnat olisi kutsunut. Suikkanen teki sitten mestarin.
Aitiossa voi voittaa. Marjamäki ei kriittisellä hetkellä Venäjän kavennuksen jälkeen aikalisää ottanut. Venäjän valmentajapa otti Ruotsia vastaan jatkoajan lopussa antaen omilleen fyysisen ja henkisen tauon.
Toinen ei ottaanut sitä 1-2 prosenttia lisäenergiaa, jonka aikalisä suo. Toinen otti. Toinen käytti rajalliset mahdollisuudet viimeiseen tippaan. Siinä se ero on.
Mordjinn
04.01.2011, 01:51
Täällä taas huudellaan niitä suomalaista häviäjästereotypiaa vahvistavia "faktoja" totuuksina. Joka kertaa kun Suomi häviää, niin vääräleuat ovat kertomassa miten tämä tapahtui TAAS. Varsinkin jos tappio on dramaattinen kuten eilen junnukisoissa. Huvittavinta on seurata SM-liiga keskustelua, jossa jokaisen jengin fanit ovat mielestään illan otteluun altavastaajina, jos ei muuten niin siksi ettei se voittoputki voi vain jatkua ikuisesti. Suomi on monta monituista kertaa voittanut, vaikka olemme selvästi lähteneet taidollisesti ja fyysisesti altavastaajina. Näitä ei vain muisteta ikinä.
Suomalaisessa yhteiskunnassa ei saa kertoa olevansa hyvä, eikä varsinkaan paras. Se joka näin uskaltaa julistaa ei ole nöyrä ja kunnioituksen arvoinen. Suomalainen jääkiekkoilija ei voi olla paras omalla pelipaikallaan, ikinä. Meillä ei saa onnistua, koska se aiheuttaa kateutta. Eikä varsinkaan kertoa ääneen miten hyvä on ennenkuin se on täydellisen aukottomasti todistettu. Senkään jälkeen sitä ei oikeastaan saa sanoa itse, vaan pitää kertoa kehujille, ettei nyt ole niin kummoinen eikä erikoislaatuinen.
Voittamisen ja parhauden kulttuurin iskostaminen suomalaisiin joukkueurheilussa vaatisi täysin legendaarista valmennusosaamista, sekä myös fanikulttuurin, jopa kansallistunteen, muutosta. Yksilöurheilussa suomalaiset pärjäävät, koska joukossa on aina se yksi luonnonoikku. Joukkueurheilussa meidän nykysysteemillämme tulee liian vähän niitä positiivisessa mielessä itsekkäitä kusipäitä, jotka haistattavat pitkät joukkueelle ja pelaavat itselleen ylivoimaisella taidolla.
Kommentit Armiasta koko kisojen ajan täällä JA:ssa ja Pulkkisen ja Vatasen kohtelu hävityn Venäjä-matsin jälkeen ovat juuri sitä asennetta, joka pitäisi saada pois lätkäkulttuuristamme, jotta onnistumisen mahdollisuudet paranisivat. Jos duunari epäonnistuu, ei voi mitään, mutta auta armias jos taiteilija mogaa. Silloin kyllä tulee paskaa niskaan niin paljon ettei mitään järkeä. "Pelasi tyhmästi ja itsekkäästi, vaikka olisi pitänyt vaan varmistaa."
Ja mitä tulee junnuihin, niin noi kundit on vielä skidejä ja opittavaa on paljon. Niin lätkästä kuin elämästäkin.
Vielä tähän loppuun on pakko ihmetellä että kuinka monta vuotta menee että junnuvalmentajat alkavat opettaa suomijunnut laukomaan? Varsinkin jenkit ja kanukit ovat kudeissa valovuoden edellä. Pulkkinen on junnuista ainoa jolla on hyvä kuti ja kundi on liigassakin ihan omassa sarjassaan. Toinen juttu on fyysinen valmennus. Ottaisi vaikka jääkiekkoliitto tänne yhden laukaus/fyysisyys-konsultin viideksi vuodeksi projektia tekemään...
MiksuMan
04.01.2011, 08:30
Loistavaa tekstiä Lukito! Näin se juuri menee. Mikä ihme meitä "vihreitä" suomalaisia vaivaa? Mistä tämä kateus ja katkeruus oikein sikiää?
Suomessa vihataan voittajia..
Täällä paasataan kovasti valmentajista ja taktisista munauksista pelin aikana (aikalisän ajankohta, huh?) liittyen näihin jäätymisiin johtoasemassa, vaikka omasta mielestäni totuus löytyy kyllä yllä olevan kirjoittajan (Lukito) viestistä, jossa paneudutaan nimenomaan suomalaiseen kulttuuriin ja luonteeseen, joka heijastuu ihan kaikkeen meidän tekemiseen. Se heijastuu meidän kasvatuksessa kiekkoilijoiksi (tai ihmisiksi yleensä).
Jos olette joskus pelannut mitä tahansa joukkuelajia, oletta varmasti huomanneet, että näitä "ruotsimaisia nousuja" tapahtuu kaikilla sarjatasoilla ja asiaan suhtaudutaan aina pelaajien keskuudessa samalla tavalla: "kävi taas tämä Suomi-ilmiö". Suomi ilmiössä on kyse siitä, että meidän kulttuuriin kuuluu huosuun paskominen johtoasemassa. Siinä on ihan turha paneutua johonkin aikalisän ajankohtaan ja väittää, että sillä saataisiin pelit ratkottua voitoksi.
Niin kauan kun meidän kulttuuriin kuuluu tämä hissuttelu, ujous ja lippispäässä bussin lattiaan katseskelu, meillä tulee tapahtumaan näitä huosuun paskomisia myös näissä tiukoissa paikoissa joukkueurheilulajeissa. Se on vaan henkisesti suomalaiselle perusjantterille aivan liian haastava tilanne. Tilanne, johon ei normaalielämässä totuta. Tilanne johon voidaan pitkäjänteisellä henkisellä kehitysduunilla vaikuttaa, muttei viikon maajoukkueleirillä.
On aivan turhan verrata Suomen ja Venäjän ottamaa aikalisää (Cobol yllä), koska siellä istuu penkillä aivan erilaisia tyyppejä reagoimassa siihen hengähdystaukoon. Venäläisten luonteen erot suhteessa suomalaisiin voi jokainen käydä toteamassa jouluruuhkassa tai liikenteessä. Röyhkeys, itsekyys ja asioiden vaatiminen kuuluu siellä asiaan. Mikään niistä ei kuulu suomalaisen ihmisen perusluonteeseen. Kun hissuttelija (suomalainen) laitetaan miettimään 30 sekuntiksi pelin tilannetta ("kaveri tulee takaa ja kovaa, taas tässä voi käydä näin"), kasvaa paine pään sisällä entisestään. Huonosta tilanteesta tulee entistä huonompi.
On myös aivan eri asia verrata pitkäjänteistä työtä jonkun joukkueen henkisten ominaisuuksien kehittämiseksi ja Suomen maajoukkuekiekkoilua, jossa joukkue kootaan koko elämänsä tässä suomalaisessa yhteiskunnassa ja hissuttelukulttuurissa eläneistä ihmisistä, joille pitäisi sitten 2 viikossa ujuttaa päähän uusi ajattelutapa. Uskokaa pois, tullaan vielä jatkossakin häviämään matseja johtoasemasta maajoukkueella - oli siellä penkin takana Aravirta, Marjamäki tai ihan kuka vaan.
On aivan eri asia, kun lentopallomaajoukkuetta tulee valmentamaan heppu päätoimisena ja pitkäjänteisesti. Porukka on pieni ja pelaajat ei vaihdu. Siellä maajoukkue on yhtä aktiivinen joukkue kun liigaseura. Suomen lätkämaajoukkue kootaan turnauskohtaisesti.
Tiivistys: Henkistä valmennusta voi ja pitää tehdä, mutta siinäkään muutos ei tapahdu kahdessa viikossa. Eikä varsinkaan yhden aikalisän aikana. Henkisen valmennuksen tavoite on lähes aina ristiriidassa meillä muussa elämässä opetettavaan perusluonteeseen verraten, joten urakka on erittäin iso ja vaativa.
Enkä ota tällä yhtään siihen kantaa onnistuiko Marjamäki tehtävässään. Kommentoin puhtaasti tätä keskustelua, joka keskittyy nyt yhteen aikalisään, vaikka ongelma on huomattavasti isompi. Ei taaskaan nähdä metsää puilta.
choose_life
04.01.2011, 11:21
Täällä taas huudellaan niitä suomalaista häviäjästereotypiaa vahvistavia "faktoja" totuuksina.
...
Ja mitä tulee junnuihin, niin noi kundit on vielä skidejä ja opittavaa on paljon. Niin lätkästä kuin elämästäkin.
Fiksua ja tarpeellistä tekstiä. Stereotypiat ovat useimmiten överiksi vedettyä soopaa ja aika vaarallisiakin (siis kiekkoa isommissa elämänympyröissä:), mutta niiden pakonomainen jankuttaminen vahvistaa niiden mukaista käyttäytymistä - tiettyyn pisteeseen saakka. Yleensä kyllästymispiste tulee siinä, kun enemmistö alkaa ihmetellä, että mitä v-ttua, en minä ole yhtään tollanen eikä mun kaveritkaan. Tällainen sukupolvien ajattelumurros on Suomessa osin jo tapahtunut, mutta kaukalossa tarvitaan tietty paljon muutakin.
Enkä ota tällä yhtään siihen kantaa onnistuiko Marjamäki tehtävässään.
Yleisesti ottaen suht hyvää duunia niin kuin suurimmalta osalta joukkuettakin, mutta ei jumalauta mikä lausunto tämän päivän HS:ssä Venäjästä: "Me tiedettiin ihan tarkkaan miten niitä vastaan pitää pelata, mutta sitten tulee yksi kaveri ja ratkaisee koko ottelun". What a f-cking newsflash! On se niin väärin, ettei pelejä ratkaistakaan paperilla ja valmentajan kuviokelluntaleikeissä, vaan ihan pelaajien voimin siellä jäällä.
OK, vain irrallinen lause epäilemättä infernaalisessa pettymysvitutuksessa, mutta voi itkun perkele silti. Kertoo taas jotain hyvin oleellista siitä, mikä suomalaisessa valmennuksessa ja pelikäsityksessä on aina vaan vinossa. Ja pahasti.
Jotenkin kummasti Suomessa peliä ollaan ottamasta pelaajilta pois valmentajien shakiksi. Kuuluu samaan sarjaan kuin tämä henkisen puolen ylikorostaminen. Ei haluta nähdä totuutta sellaisena kuin se on. Katse kiinnitetään mieluummin aitioon tai toimistoon.
Aivan varmasti perussyy konttaamiseen löytyy usein siltä suunnalta ja monta kertaa laiva kääntyy parhaiten remontoimalla sitä osastoa. Usein se on myös ainoa vaihtoehto.
Isoa kuvaa se ei kuitenkaan muuta mihinkään: Jääkiekkokin on ensisijaisesti pelaajien peli. Siltä suunnalta löytyy isot ratkaisut ja huomio pitäisi kiinnittää siihen, miten saada kehitettyä tarpeeksi hyviä pelaajia. Kun tämä on ojennuksessa, niin muut ongelmat on paljon helpompi ratkaista.
Tätä henkistä lukkoa en pidä "todistettuna" ennen kuin ennakolta heikommat alkavat tulla takaa ohi. Nyt Suomen pelillinen liideri piti olla Vatanen. Hetkinen 4. kierroksen varaus. Hänkään ei päässyt arvostelun mukaan "tasolleen".
Kysymys kuuluu: Oliko USA:n tai Venäjän joukkueessa "paperilla" kovempia kavereita? Jos vastaus kuuluu "kyllä", niin optimisti voi ajatella, että suomalaiset pelasivat yläkanttiin painaessaan kaverin siltaan. Itse edustan tätä näkökantaa ja pidän puheita henkisen kantin loppumisesta turhautumisen osoituksina.
Jokainen vähääkään lajien parissa toiminut tietää, että toivorikas takaa-ajoasema vapauttaa joukkueesta voimavaroja, joita sillä ei olisi luullut olevankaan. Tämän on näyttänyt myös Suomen joukkue useita kertoja.
Mitä taas kuumien kavereiden puhkipeluuttamiseen tulee, niin olen isolta osalta samaa mieltä. Tämänkin voi nähdä osana valmentajan roolin ylikorostamista. Jollekin Jursinoville naureskeltiin siitä, että ukko peluuttaa orjallisesti koko joukkuetta. Saattoi olla typerää venäläistä asennetta. Saattoi olla myös sitä, että sillä vaatimustasolla ja sillä tempolla, kaverin avainpelaajat puutuivat ennen pelin ratkaisuhetkiä.
Jos junnusysteemin keskeisiä ongelmia lähdetään hakemaan, niin ensimmäiseksi eteen ponnahtaa kuva, joissa joidenkin poikien "uraa" avitetaan kyseenalaisin keinoin. Joskus se vaatii toisten "painamista" alaspäin. Kun tällainen toiminta on mahdollista suht pitkälle, kertoo se lähinnä siitä, ettei kilpailutilanne ole tarpeeksi tiukka vaan mennään "harrastuspohjalta". Toinen ilmeinen indikaattori on, että ainoastaan harvoin joukkue on kuulemani mukaan joukkueena voitontahtoinen. Tällaiset ainekset eivät edistä pelaajien potentiaalin esille kaivamista.
Tuossa on ihan hyviä pointteja ja varmasti suomalainen luonteenlaatu asettaa omat reunaehtonsa myös kaukalossa. Mutta en usko että suomalaisuus estäisi voittamisen, koska pohjimmiltaan kyse on kuitenkin pelistä.
Edelleen sitä mieltä että juniorivalmennus pitää laittaa täysin uuteen uskoon. Voimaharjoittelu alkamaan nykyistä aiemmin, jotta pelaajien ei tarvitse junnuturnauksissa olla ottavana osapuolena jos vastustaja pelaa fyysisesti. Se että pelaajat olisivat fyysisesti valmiimpia jo ennen täysi-ikäisyyttä, auttaa joka asiassa. Luistelet paremmin, pystyt antamaan ja ottamaan taklauksia vastaan paremmin, laukominen helpottuu. Suomessa on vaan ollut vuosikymmeniä vallalla ajatus ettei voimaharjoittelua saa aloittaa missään nimessä liian aikaisin, vaikka se valvotuissa olosuhteissa ja oikealla tavalla suunniteltuna voidaan aloittaa hyvinkin varhaisessa iässä.
Toinen asia on sitten lajiharjoittelu, etenkin kiekollisen taidon harjoittelu jossa ollaan jääty jonkin verran jälkeen kansainvälisestä huipusta. Laukominen, syöttäminen, syöttöjen vastaanottaminen, jo näissä perusasioissa annetaan tällä hetkellä liikaa tasoitusta. Tällaisessa puhtaassa pelaamisessa esim. Ruotsi on nykyisellään liikaa edellä. Pitäisi ihan rohkeasti vaan lähteä länsinaapuriin katsomaan miten junnuvalmennus siellä 2010-luvulla hoidetaan, imeä vaikutteita ja sovittaa ne suomalaiseen tapaan toimia. Mennä paikkakunnille joissa on lähihistoriassa tehty erityisen hyvää työtä ja selvittää miten toimintatavat eroavat omista. Ei kopioida suoraan, vaan kopioida parhaat osat ja tehdä niistä oma yhdistelmä.
Siinä vaiheessa kun harjoittelu kokonaisuudessaan on saatu samalle tasolle (tai paremmaksi) muiden huippumaiden kanssa, kehittyy henkinen puoli kuin itsestään. Sitten voidaan lähteä hakemaan niitä viimeisiä prosentteja henkisestä valmennuksesta, jonka avulla niitä huipputason todella pieniä marginaaleja voidaan kääntää voitoiksi. Ja siinä vaiheessa arvokisavoittojakin voidaan alkaa realistisesti odottaa ja edellyttää.
TosiFani
04.01.2011, 12:56
...Edelleen sitä mieltä että juniorivalmennus pitää laittaa täysin uuteen uskoon. Voimaharjoittelu alkamaan nykyistä aiemmin, jotta pelaajien ei tarvitse junnuturnauksissa olla ottavana osapuolena jos vastustaja pelaa fyysisesti. Se että pelaajat olisivat fyysisesti valmiimpia jo ennen täysi-ikäisyyttä, auttaa joka asiassa. Luistelet paremmin, pystyt antamaan ja ottamaan taklauksia vastaan paremmin, laukominen helpottuu. Suomessa on vaan ollut vuosikymmeniä vallalla ajatus ettei voimaharjoittelua saa aloittaa missään nimessä liian aikaisin, vaikka se valvotuissa olosuhteissa ja oikealla tavalla suunniteltuna voidaan aloittaa hyvinkin varhaisessa iässä.
Toinen asia on sitten lajiharjoittelu, etenkin kiekollisen taidon harjoittelu jossa ollaan jääty jonkin verran jälkeen kansainvälisestä huipusta. Laukominen, syöttäminen, syöttöjen vastaanottaminen, jo näissä perusasioissa annetaan tällä hetkellä liikaa tasoitusta. Tällaisessa puhtaassa pelaamisessa esim. Ruotsi on nykyisellään liikaa edellä...
Kommentti kahteen boldattuun kohtaan:
Käsite voimaharjoittelu on hyvin laaja ja sen käyttämisessä pitäisi olla erittäin varovainen. Luin juuri tutkimuksen, jossa KIHU oli tutkinut vuonna 2008 juniorimaajoukkueen pelaajan luistelutehoja pelissä. Puolustaja luisteli keskimäärin 21.48 minuuttia pelissä, josta oli 8 s. maksimaalista, 10 min. aktiivista ja 11.38 min. passiivista. Hyökkääjälle samat luvut olivat 17.37 kokonaisaika, 12s. maksimi, 8.28 aktiivinen ja 8.57 passiivinen. Miten pitäisi tämän datan perusteella harjoitella?
Nyt tulee valmentamisen telaketju-osasto ja käskee harjoitella maksimivoimaa penkki, kyykky, rinnalleveto -linjalla ja sitten ihmetellään miksi pelaaja on rikki ja kangistuu. Voimaharjoittelu on jääkiekon osa-alue, minkä pitää palvella lajia ja sen pitää kehittää pelaajia, ei rikkoa. Voimaharjoittelu pitää aloittaa jo pikkujunnuna, mutta se pitää tehdä oikein, hyvin pitkälle (~15v.) ilman puntteja.
Lajiharjoittelu joukkueen harjoituksissa ei riitä kehittämään pelaajaa vaan ulkojäät ja takapihan levyltä ampuminen on ratkaisuja tähän ongelmaan. Se, miten saat alle C-juniori-ikäiset junnut ulkojäille ja takapihalle, on kodin ja vanhempien motivaatiosta kiinni.
On aivan turhan verrata Suomen ja Venäjän ottamaa aikalisää (Cobol yllä), koska siellä istuu penkillä aivan erilaisia tyyppejä reagoimassa siihen hengähdystaukoon. Venäläisten luonteen erot suhteessa suomalaisiin voi jokainen käydä toteamassa jouluruuhkassa tai liikenteessä. Röyhkeys, itsekyys ja asioiden vaatiminen kuuluu siellä asiaan. Mikään niistä ei kuulu suomalaisen ihmisen perusluonteeseen. Kun hissuttelija (suomalainen) laitetaan miettimään 30 sekuntiksi pelin tilannetta ("kaveri tulee takaa ja kovaa, taas tässä voi käydä näin"), kasvaa paine pään sisällä entisestään. Huonosta tilanteesta tulee entistä huonompi.
Aikalisän merkitys painottui liikaa viesteissäni, vaikka jo alussa totesin ytimen olevan valmennuksessa ylipäätään ja että kyse ei tietenkään ole aikalisästä sinänänsä.
Mulla on sen verran kokemusta yritysjohtamisesta, kansainvälisyydestä ja työnantajana ja toki muutenkin nuorista, että en lainkaan usko luomaasi suomalaisuuskuvaan. Suomalaisnuorilla on terve itsetunto ja kun on paljon työn ja muunkin takia reissattu ympäri maailmaa, tiedän että pärjäävät hyvin. Yksinkertaisesti mikään perusluonneväittämäsi ei pidä paikkaansa enemmistön osalta. Toki nysveröitä on meilläkin, mutta niin on jokaisessa maassa.
Kukaan ei ole vielä pystynyt esittämään muuta kuin valmennuksellisia syitä siihen, miksi samat itseensä luottavat suomalaiset NHL-pelaajat onnistuvat isoissa peleissä hyvin NHL-joukkueissa, mutta hekin epäonnistuvat suomalaisvalmentajan johtamassa A-maajoukkueessa.
Vastaus on edelleen yksinkertainen: valmennus, joka jähmettyy täysin ratkaisupaikassa. Jostain syystä meille on valikoitunut valmentajiksi häviäjiä ja tähän pitäisi kiinnittää enemmän huomiota. Koko suomalainen valmennuskulttuuri taitaa olla häviäjien luomaa. Onneksi siihen on nyt vähitellen tulossa muutosta - ainakin toivon mukaan.
Pjx, NHL-pelaajalla ei ole ongelmia itseluottamuksen kanssa, mutta suomalaisen valmentajan johdolla nähdään sekin ihme jossa NHL-pelaajat häviää maajoukkueessa ratkaisupelin 5-1 johdosta. Pelaajien taitotaso ja henkinen kantti riittää. Mitään kallonkutistajia ei tarvita, ainoastaan osaamista valmennukseen. Ei tartte kuin katsoa jotain Araa aitiossa kun on iso peli, niin näkee mistä on kysymys. Jähmettyminen tarttuu pelaajiin.
Vedät nyt liikaa mutkia suoriksi. Esimerkiksi Aran saavutukset kertovat, että kyllä hän on osannut olla myös hereillä pelinjohdollisissa asioissa. Muistellaanpa esimerkiksi Naganon Ruotsi-peliä, jossa Ruotsin NHL-koutsilla vahvistettu valmennus ajoi miinaan peluuttamalla jääräpäisesti Sundin ketjua Koivua vastaan. Tämän huomattuaan, Ara pisti tarkoituksella Koivua jäälle solkenaan ja näin joutui Foppa istumaan penkillä pitkiä aikoja. Ihan klassikko tapaus. vaikkakin kaukaa haettu.
Jokaiselle koutsille tulee pitkällä uralla sekä hyviä, että huonoja hetkiä yksittäisissä peleissä ja turnauksissa. On kohtuutonta väittää, että suomalaisvalmentajat olisivat ratkaisevasti huonompia. Ei ne ole myöskään parempia, kuin muun maalaiset, vaikka niinkin on uskoteltu. Lätkässäkään. Ehkäpä parempaan päin ollaan menossa, jos mittarina on vaikkapa koutsaaminen Venäjällä.
Berruton rooli Suomessa oli paljon muutakin, kuin itse lajivalmennus. Esimerkiksi olosuhteiden luonti maajoukkueelle. Siinä mentiin kaiketi iso askel eteenpäin Berruton johdolla. Pelillisesti en osaa ottaa kantaa, saavutukset kuitenkin olivat hyvät.
Kukaan ei ole vielä pystynyt esittämään muuta kuin valmennuksellisia syitä siihen, miksi samat itseensä luottavat suomalaiset NHL-pelaajat onnistuvat isoissa peleissä hyvin NHL-joukkueissa, mutta hekin epäonnistuvat suomalaisvalmentajan johtamassa A-maajoukkueessa.
Tämä minun mielipide ei ole nyt mitään kyseenalaistamista, mutta mikä on se mittari, jolla voidaan sanoa, että suomalaiset NHL-pelaajat onnistuvat hyvin NHL-joukkueissa? Se ei riitä, kourallinen pelaajia onnistuu vaan Suomen maajoukkuessa pitää olla joukkueellinen niitä, jotka eivät pasko housuihinsa. Ei auta, jos Kurri, Tikkanen tai Selänne on tehnyt jonkun ratkaisumaalin, jos muut vaan hiihtelee perässä. Eikö tällöin myös syy sille, että jotkut suomalaiset saattavat pelata hyvin NHL:ssä voi olla myös se, että kun rinnalla pelaa jenkkejä ja kannukkeja niin omakin itseluottamus nousee ja tässä tapauksessa valmentajan vaikutus saattaa jäädä vähäiseksi.
Eikö tällöin myös syy sille, että jotkut suomalaiset saattavat pelata hyvin NHL:ssä voi olla myös se, että kun rinnalla pelaa jenkkejä ja kannukkeja niin omakin itseluottamus nousee ja tässä tapauksessa valmentajan vaikutus saattaa jäädä vähäiseksi.
Jos asia olisi näin, miten Suomesta on noussut huippuja Formulaan tai ralliin kun rinnalla on korkeintaan kilpailija tallitoverina?
Valmennuksen roolia ei Jatkoajassa yksinkertaisesti ymmärretä. Sekään ei avaa silmiä kun sanoo, että Jortikka + TPS viime kaudella = karsinnat, mutta Suikkanen + TPS = mestaruus. Samoin väite siitä, että koska Suomessa on vain viitisen miljoonaa asukasta, me ei voida voittaa, on väärä. Miten Tanska voitti futiksen EM:n kun siellä on vähemmän asukkaita kuin Suomessa ja kisa futiksessa paljon kovempi kuin kiekossa?
Meidän ongelma on valmennus henkilöinä ja järjestelmänä kokonaisuudessaan alkaen junnuista ja päätyen maajoukkueisiin. En usko olevani pahasti väärässä kun väitän, että junnuvalmennusta vetää liian usein elämässään ja tavoitteissaan epäonnistuneet henkilöt. Liigavalmentajina on todellisia amatöörejä ja maajoukkueeseen pääsee kun on Kummolan kaveri. Systemaattisuus ja tieteellisyys puuttuu.
choose_life
04.01.2011, 15:15
Meidän ongelma on valmennus henkilöinä ja järjestelmänä kokonaisuudessaan alkaen junnuista ja päätyen maajoukkueisiin. En usko olevani pahasti väärässä kun väitän, että junnuvalmennusta vetää liian usein elämässään ja tavoitteissaan epäonnistuneet henkilöt. Liigavalmentajina on todellisia amatöörejä ja maajoukkueeseen pääsee kun on Kummolan kaveri. Systemaattisuus ja tieteellisyys puuttuu.
Ihanko tosissasi olet tätä mieltä, että Suomessa systemaattisuuden ja "tieteellisyyden" puute on olennainen ongelma, junnuvalmennuksessa?? Jos, voi vain todeta, että käytännön elämä juniorikiekon parissa on taanut jäädä vähemmälle - etenkin viime vuosikymmenenä.
Epäonnistujista ts. väärässä paikassa väärällä tavalla henkilökohtaista hyvitystä hakevista (junnu)valmentajista, amatöörisekoiluista liigassa ja Kummolan diktatuurista löytyy sitten toki liikaakin esimerkkejä.
Jos asia olisi näin, miten Suomesta on noussut huippuja Formulaan tai ralliin kun rinnalla on korkeintaan kilpailija tallitoverina?
Valmennuksen roolia ei Jatkoajassa yksinkertaisesti ymmärretä. Sekään ei avaa silmiä kun sanoo, että Jortikka + TPS viime kaudella = karsinnat, mutta Suikkanen + TPS = mestaruus. Samoin väite siitä, että koska Suomessa on vain viitisen miljoonaa asukasta, me ei voida voittaa, on väärä. Miten Tanska voitti futiksen EM:n kun siellä on vähemmän asukkaita kuin Suomessa ja kisa futiksessa paljon kovempi kuin kiekossa?
Meidän ongelma on valmennus henkilöinä ja järjestelmänä kokonaisuudessaan alkaen junnuista ja päätyen maajoukkueisiin. En usko olevani pahasti väärässä kun väitän, että junnuvalmennusta vetää liian usein elämässään ja tavoitteissaan epäonnistuneet henkilöt. Liigavalmentajina on todellisia amatöörejä ja maajoukkueeseen pääsee kun on Kummolan kaveri. Systemaattisuus ja tieteellisyys puuttuu.
Se nyt on pikkusen eri asia yksilöurheilussa, kun kaikki on itsestä kiinni. Kyllä sen myönnän, että näitä yksittäisiä pelaajia, jotka eivät "pasko housuunsa", löytyy myös jääkiekossa, mutta kun niitä pitäisi olla se 20 tyyppiä joukkuessa. Ja myös sen, että valmentajalla on iso rooli joukkuelajissa. Mutta sitä en ymmärrä, että miten se voi olla esim. Marjamäen vika, että joukkue sössii johtonsa, jos pelaajaa on valmennettu väärin 20 vuotta tai henkinen kantti ei muuten vaan riitä. Sitä ei silloin yksi aikalisä paranna.
Ihanko tosissasi olet tätä mieltä, että Suomessa systemaattisuuden ja "tieteellisyyden" puute on olennainen ongelma, junnuvalmennuksessa?? Jos, voi vain todeta, että käytännön elämä juniorikiekon parissa on taanut jäädä vähemmälle.
Mulla on kokemusta valmennettavana että valmentajana olemisesta junnupuolella ja kyllä mä olen tosissani tuota mieltä. Mutta ei "tieteellisyyden" vaan systemaattisuuden ja tieteellisyyden puute pistää edelleen silmään.
Suomennan. Seuroilta puuttuu selkeä tavoiteasetelma ja visio junnupuolelta. Ihan ymmärrettävää sillä SM-liigan seuroilta se puuttuu myös edustuksesta lähes kaikilta. Tehdään mitä sattuu valmentaja- ja pelaajarintamalla sen paremmmin asioita miettimättä. HIFK on minusta Kärppien ohella hyvä esimerkki päinvastaisesta toiminnasta, jossa siis on tavoite ja visio. Jokerit puolestaan oli Kekäläisen aikaan asti hyvä esimerkki junnuvalmennuksesta, jossa tehtiin suunnilleen jokainen virhe. Toiminnassa ei juuri järkeä ollut ja tulokset A:sta eteenpäin myös sen mukaisia.
Voin mennä tarvittaessa yksityiskohtiin. Oleellista olisi ymmärtää muutoksen lähtevän valmennuksen, tavoitteiden ja koko vision uudistamisesta. Kyse ei siis ole aikalisästä - vaikka jotku asian niin ymmärtävät :)
choose_life
04.01.2011, 15:35
Seuroilta puuttuu selkeä tavoiteasetelma junnupuolelta. Ihan ymmärrettävää, sillä SM-liigan seuroilta se puuttuu myös edustuksesta lähes kaikilta. Tehdään mitä sattuu valmentaja- ja pelaajarintamalla sen paremmmin asioita miettimättä. HIFK on minusta Kärppien ohella hyvä esimerkki päinvastaisesta toiminnasta, jossa siis on tavoite ja visio. Jokerit puolestaan oli Kekäläisen aikaan asti hyvä esimerkki junnuvalmennuksesta, jossa tehtiin suunnilleen jokainen virhe. Toiminnassa ei juuri järkeä ollut ja tulokset A:sta eteenpäin myös sen mukaisia.
Termeistä on moneksi:) puhuttiin eri asioista. Ylläoleva on toki helppo allekirjoittaa.
edit: Älyvapaat "visiot", joissa F-, D- tai edes B-junnuille luultiin voivan opettaa samaa settiä samalla tavalla kuin liigajoukkueelle, ovat tietenkin perseilyä pahimmasta päästä. Ymmärsin kuitenkin, että kirjoituksessa haettiin nimenomaan pitkäjänteistä yleisnäkemystä, jota toteutetaan kaupunkilaisjärjellä kunkin ikäluokan kehitysvaiheen mukaan - myös yksilölliset erot, muutokset ja takapakitkin huomioon ottaen.
Tästä Kärppien (ja laillaan KalPankin) junnutyö on tosiaan monissa suhteissa hyvä esimerkki. Oulun touhuista oli iso juttukin muistaakseni Veikkaajassa pari vuotta sitten.
Seuroilta puuttuu selkeä tavoiteasetelma ja visio junnupuolelta.
Valitettavasti tästä voi olla osin eri mieltä. Käsittääkseni visiota on ohjattu jopa ylhäältä päin. Valitettavasti visio on vaan osoittautunut lähinnä vahingolliseksi ja sitä onkin päivitetty.
Ihan ensimmäiseksi voi pohtia mikä vaikutus on ollut kun tavoitteellinen toiminta ja harrastustoiminta päätettiin jättää erottamatta toisistaan. Esimerkiksi Tampereella tämä jako lakkautettiin muistaakseni vasta joskus suunnilleen vuosituhannen vaihteessa. Vaikea nähdä valinnan positiivisia vaikutuksia tavoitteellisen kiekon urheilulliseen kehitykseen.
Mordjinn
04.01.2011, 21:36
Erinomaista ja tärkeää keskustelua isosta asiasta. Vielä kun saisi jääkiekkoliiton päättäjät tähän ketjuun kertomaan mitä on tehty ja mitä on suunnitteilla. Olen Cobolin kanssa samoilla linjoilla valmentamisesta ja jopa liigatasolle asti tietystä ammattitaidottomuudesta, joka tuntuu vaivaavan vähäisiä poikkeuksia lukuunottamatta koko Suomen urheiluelämää. Syy tähän on että siinä missä urheilu esimerkiksi Pohjois-Amerikassa on bisnestä, räpläävät Suomessa pääosin seurat ja liitot ja yhdistykset. Yritä nyt siinä rakentaa johonkin pikkukaupunkiin ammattimaiset olosuhteet junnuille opetella laukomaan ja pelaamaan. Ruotsissakin ollaan urheilussa aivan eri tasolla, mikä näkyy tuloksissa.
Se että jääkiekko ei ole Suomessa bisnestä näkyy niin kaukalossa kuin sen ulkopuolellakin. Luuletteko tosiaan että NHLlän toimitusjohtajat antaisivat jonkun kukkahattutätipoliitikon kieltää kaukalotappelut ja pilata tuotteen. Jenkkilässä myös pelaajan sidosryhmät näkevät nuoren pelaajan kehityksen myös bisnesmielessä ja valmennukselta ja seuroilta vaaditaan ammatimaisuutta, koska junnun kehitykseen satsataan isot rahat ja investoinnilla halutaan takaisinmaksu korkojen kanssa. Suomessa taas urheilu on kiva harrastus, mutta ei siitä mitään ammattia kannata itselleen toivoa. Lisäksi lahjakkailtakin puuttuu sellainen tietty röyhkeys, jolla itselle varmistetaan paras mahdollinen kehitys. Case Granlund ja sen aiheuttama paskamyrsky oli erinomainen esimerkki tästä.
Auttaisikohan mitään, että vaikka mestikseen tulisi juniori-pakko, eli vaikka joka tiimissä pitää olla 5 alle 20-v pelaajaa? :D
Saisivat vähän "kovia pelejä" pakosta alle.
MiksuMan
05.01.2011, 09:49
Se ainakin auttaisi, että vähän "rauhoitettaisiin" tuota päätöntä, älytöntä ja "jalatonta" harjoittelua. Koko ajan vedetään pää ja jalat tukossa 7-10 km juoksu lenkkejä. Siihen puntit, loikat, vedot, spurtit mukaan ym... Sitten kaukalossa säpistään menemään sinne ja tänne eikä nähdä ja kuulla mitään. Lopuksi kiekko päättyy "silmät kiinni ja täysillä" vastustajan maalivahdin logoon.
Eli sitä kuuluisaa henkistä valmennusta tarvitaan ja laukoja, laukoja, toistoja, toistoja. Ei jääkiekkoilijat mitään ravihevosia ole. Ja joskus ravihevonenkin lepää ja keskittyy suoritukseen..
Samoin olisi paikallaan, että nuorten maajoukkueissa sama valmentaja pysyisi hieman pidempään ruorissa. Nyt tuntuu, että yksi koutsi käy vetämässä yhdet kisat ja sitten tulee tilalle toinen. Taitaa vuoden päästä olla jälleen uusi päävalmentaja kehissä kakskymppisten joukkueessa.
Samoin olisi paikallaan, että nuorten maajoukkueissa sama valmentaja pysyisi hieman pidempään ruorissa. Nyt tuntuu, että yksi koutsi käy vetämässä yhdet kisat ja sitten tulee tilalle toinen. Taitaa vuoden päästä olla jälleen uusi päävalmentaja kehissä kakskymppisten joukkueessa.
Hyvä pointti. Melkein toivoisi, että hommaan hankittaisiin päätoiminen päävalmentaja apulaisineen samaan tyyliin, kuin aikuistenkin joukkueeseen. Jortikan ja Simpsonien papan voi kuitenkin jättää laskuista pois.
Jatkuvuuttahan tuo homma kaipaa, jotta voidaan haaveilla edes jonkinlaisesta menestyksestä.
Ritola#24
05.01.2011, 10:20
Minkä ihmeen takia Bluesin molemmat valmentajat ovat maajoukkueessa. Ilmeisesti Bluesin valmentamisessa ei juuri haastetta kavereille ole. Tai sitten Bluesilla on vaan niin paljon tietämystä jääkiekkossa, että sitä pitää ammnetaa maajoukkueeseen, vaikka väkisin. Mikä tämä tietämys on?
Nuorilla sais olla se vaikka yksi päätoiminen valmentaja.
Suomennan. Seuroilta puuttuu selkeä tavoiteasetelma ja visio junnupuolelta.
Tätä piti sulatella yön yli ennen kuin ajatukset tietyssä mielessä selkenivät. Väittäisin, että seurat eivät yksinkertaisesti välitä omien junnujen urheilullisesta kehityksestä. Junnutyön tavoitteet ovat jotain muuta kuin pelaajien kehittäminen liigaan. Lähtee varmaan siitä, että junnutyön hedelmät leviävät helposti maailmalle.
Kun organisaatiossa oikeastaan välitetään ainoastaan "superjunnuista" tyyliin Rajala, Pulkkinen ja Grandlun (eikä heistäkään kovin paljon, case MG), niin tässä sitä ollaan (Tampereen näkökulmasta katsottuna).
Junnuputken ensimmäiset askeleet ovat "tavallaan" parhaassa jamassa, tai polku näyttää ainakin menevän johonkin osapuilleen oikeaan suuntaan. Valitettavasti touhu hakee itseään koko junnuputken yhtä epämääräisenä vielä junnuputken päässä ASM:ssä. Koska hommaa ei oteta missään vaiheessa kunnolla haltuun, on selvää, ettei siihen tunneta organisaatiossa tarvetta. Junnujoukkueet elävät tavallaan omaa elämäänsä...
Se missä tämä näkyy on, että johonkin ikään asti tärkeintä on, että kaikilla on kivaa. Myöhemmin taas, että mennään normien mukaan aiheuttamatta hämminkiä.
Eniten minua riepoo nähdä valtakunnallisesti potentiaalisten kavereiden ryytyvän järjestelmään ja lähtevän joukkueesta ilman tietoa seuraavasta etapista. Nyt en tarkoita niitä, jotka ovat kyllästyneet lajiin/sen vaatimuksiin, vaan niitä, jotka ovat joutuneet jonkin sortin koirankoppiin. Seuran puolelta ei juuri asiaan puututa, vaikka kyseessä olisi MJ-tason "sopimus"-pelaaja. Se kertoo siitä, ettei näistä välitetä oikeasti, vaikka heihin ollaan investoitu huomattavasti rahaa. Tässä suhteessa valmennus ei tunnu olevan vastuussa tekemisistään.
Jotenkin uskon, että tämä vastuun puute yksilöistä mahdollistaa sen mädännäisyyden, joka junnukiekkoon on pesiytynyt. Monesti tulee mieleen, ettei raaka kilpailullisuus aiheuttaisi oleellisesti enempää lieve-ilmiöitä. Ainakin ne olisivat erilaisia ja lahjakkaimmilta vaikuttavia olisi hyvä syy viedä eteenpäin...
lätkämies
05.01.2011, 13:14
Samoin olisi paikallaan, että nuorten maajoukkueissa sama valmentaja pysyisi hieman pidempään ruorissa. Nyt tuntuu, että yksi koutsi käy vetämässä yhdet kisat ja sitten tulee tilalle toinen. Taitaa vuoden päästä olla jälleen uusi päävalmentaja kehissä kakskymppisten joukkueessa.
Ja tästä voitasiin tehdä myös silleen että hankittaisiin oikeasti joku pätevä mies sinne Tehtäisiin samanlailla kun Ruotsi että hankittaisiin todella ansioitunut kaveri sinne se vetää siellä sen 5-vuotta. Sitten nostetaan maajoukkueen ppävalmentajaks Pär Mårtsin tapaan. Tässä nuoret pelaajat tietäisivät mkiestenmaajoukkueessa debyyttejä tehdessään mitä se mies sielä penkin takana haluaa nähdä ja miten se ajattelee jääkiekosta.. Voisi pelaajillakin olla jo junnujoukkueissa iskostunut se maajoukkueen pelityyli ja ei tarvitsisi sitte 23-vuotiaana debytanttina koko ajan miettiä että mitähän mä teen...
Musta tuntuu että Oulun Kärpillä olisi mahdollisuus olla dominoiva joukkue niin SM-Liigassa kuin junnusarjoissa jos sielä syydettäisiin rahaa oikeaan paikkaan eikä näihin ''huippuihin jotka floppaa liigassa'' tää kausi on ollut loistava esimerkki hankitaan Petr Tenkrat iso palkka ura laskussa sama pätee Marti St.Pierreen. Mitä jos nämä rahat säästettäisiin ja Oulu Kärpät rakentaisivat ikioman harjoitushallin johonkin Ouluun? Miksi? Koska jäämaksut ovat aivan helvetin kalliita ja tämän takia junnujen kausimaksut ovat yli-isoja ja joillain ei vaan ole varaa pelata vaikka taidot riittäisivät hyvin. Tämä aiheuttaisi sen että yhtäkkiä Kärpillä on enää maksettavanaan hallin rakentaminen ja kun se on maksettu niin Kärpillä ei enää maksa liikaa jäät ja rahaa jää ammattivalmentajiin, jopa junnuille. Tämä olisi iso investointi mutta maksaisi varmasti itsensä tulevaisuudessa takaisin monellakin tapaa, taloudellisesti, liigajoukkueeséen kehittyisi uusiia pelaajia omista junnuista ja niin edelleen. Ja tälläisen oman hallin rakentamisen jälkeen olis 100% varmaa että muiden tarjoamien jäiden hinnat laskisivat koska käyttäjiä ei yhtäkkiä olekkaan ja siitä sitten voi hankkia halpaa lisä jäätä. Olis Tamin sanoin Low risk high Reward.
Miksi valitsin esimerkiksi Oulun? Koska kaksi viime kautta on osoittanut kuinka surkeita hankintója hintalaatusuhteeltaan yksi joukkue pystyy tekemään.
Kaikki turhat ikämiehet sais kyllä olla tulematta sm-liigaan, vaikka ois miten nhl-kokemusta, jos nyt selänne tai joku muu legenda ei ole tulossa.
Nuorille vaan enemmän mahdollisuuksia noiden sijaan.
Kehittyykö Donskoi esim. Kärpissä, jos sitä pidetään 4 ketjussa? Tulee sellainen
perus suomalainen puurtaja, joita on ihan tarpeeks jo, eikä ne tuu loppumaan.
Kaikki turhat ikämiehet sais kyllä olla tulematta sm-liigaan, vaikka ois miten nhl-kokemusta, jos nyt selänne tai joku muu legenda ei ole tulossa.
Nuorille vaan enemmän mahdollisuuksia noiden sijaan.
Kehittyykö Donskoi esim. Kärpissä, jos sitä pidetään 4 ketjussa? Tulee sellainen
perus suomalainen puurtaja, joita on ihan tarpeeks jo, eikä ne tuu loppumaan.
Jaa no en tiedä minkä takia ihmiset noita pelejä menevät katsomaan mutta ainakin itselläni se pääsyy on nähdä hyvätasoista* ammattilaisjääkiekkoa eikä joukkueellista A-junnuja jotka räpeltävät. Kyllähän pelaajat kehittyvät jos tulee vastuuta jne. mutta kyllä se pelipaikka mielestäni tulee ansaita muullakin kuin nuorella iällä ja oman junnun statuksella.
*nojoo
Suomi ei ole huippumaa missään siksi, että meidän nuoria aivopestään koko lapsuus sillä, että lohdutellaan heitä kuinka elämässä tärkeintä on olla hyvä ihminen ja miellyttää Jeesusta. Opetettaisiin suoraan vaan, että voittajat muistetaan ja vässyköinti voitaisiin jättää pyhäkouluille.
Mentaliteetti on jotakuinkin tälläinen: Mutta kun ei se ole mun vika jos vastustaja vie voiton aina nenän edestä, jäähän mulle Jeesus ja perhe vaikken mitään ikinä voittaisikaan. Jes pääsee vetään keittoo!!! Jätkät!!
Olisiko aika oppia jotain noilta menestyviltä kiekkomailta?
Eino_Mies
06.01.2011, 13:12
Suomi ei ole huippumaa missään siksi, että meidän nuoria aivopestään koko lapsuus sillä, että lohdutellaan heitä kuinka elämässä tärkeintä on olla hyvä ihminen ja miellyttää Jeesusta. Opetettaisiin suoraan vaan, että voittajat muistetaan ja vässyköinti voitaisiin jättää pyhäkouluille.
Mentaliteetti on jotakuinkin tälläinen: Mutta kun ei se ole mun vika jos vastustaja vie voiton aina nenän edestä, jäähän mulle Jeesus ja perhe vaikken mitään ikinä voittaisikaan. Jes pääsee vetään keittoo!!! Jätkät!!
Olisiko aika oppia jotain noilta menestyviltä kiekkomailta?
No niin, selvisipä tämäkin asia vihdoin. Eli vähemmän pyhäkoulua ja Jeesusta lapsille, niin alkaa jääkiekkossakin sujua. Hurraa!
Mikäs muuten Kanadan pojille tuli, kun niillä ei pää kestänyt finaalissa Venäjää vastaan? Piti olla lätkän huippumaa, mutta sitten perseilevät selvän johdon. Ny rillataan vaahteranlehtiä!
Yksittäisissä otteluissa ja yksittäisissä turnauksissa voi hyvä valmentaja tehdä selvänkin eron tulokseen, mutta fakta on, että Suomen materiaali on vuodesta toiseen kisoissa 5-6 sijoilla(tai huonompaakin). Tämä siis sekä aikuisissa, että nuorissa. Toki vuosikertojen välillä on pienoisia eroja, mutta nämä johtuvat erilaisista yksilöistä.
Toisaalta Suomen vahvuus tulee samasta syystä. Eli jo nuorena opetellaan pelaamaan joukkueen puolesta, taktiikan mukaisesti ja pelikuri säilyttäen. Tästä ei poiketa. Kisoissa sitten Suomi onkin vuodesta toiseen se koviten töitä tekevä joukkue, ainakin yleensä.
Vaikka siellä olisi ollut tänä vuonna Scotty Bowman penkin takana, niin ei se välttämättä tulos olisi ollut parempaa. Olisi voinut, mutta ei välttämättä. Sen sijaan jonkun Kanadan ohjaksissa valmentajalla on vielä suurempi rooli, koska materiaali on niin laajaa ja laadukasta.
Niin kauan kun valmennuksen "perusopit" ovat kova fyysinen kunto, kurinalainen pelaaminen, jne. niin kauan sitten turha haaveilla mistään valtaisista harppauksista yksilötasollakaan. Yksilövalmennukseen entistä enemmän pitäisi panostaa ja samalla antaa juuri yksilöille mahdollisuudet olla yksilöitä. Kuitenkin merkittävin tekijä on juniori/pelaaja itse, mutta merkittävässä roolissa on valmentaja, joka ei voi yksin pelaajaa nostaa, mutta "laskea" voi hyvinkin tehokkaasti.
Niin kauan kun valmennuksen "perusopit" ovat kova fyysinen kunto, kurinalainen pelaaminen, jne. niin kauan sitten turha haaveilla mistään valtaisista harppauksista yksilötasollakaan. Yksilövalmennukseen entistä enemmän pitäisi panostaa ja samalla antaa juuri yksilöille mahdollisuudet olla yksilöitä. Kuitenkin merkittävin tekijä on juniori/pelaaja itse, mutta merkittävässä roolissa on valmentaja, joka ei voi yksin pelaajaa nostaa, mutta "laskea" voi hyvinkin tehokkaasti.
En tiedä lähteekö nämä avautumiset esimerkiksi Tapparan A:n taaperruksesta. Saattaa olla hyväkin esimerkki siitä missä mennään junnutyössä. Jos olen ymmärtänyt oikein, on iso joukkueen potentiaalista jo hukattu ja kato saattaa kasvaa. Tässä pari esimerkkiä lähtijöistä seuraavien U20-kisojen vastuunkantoikäluokasta, joiden ura saattaa olla katkolla:
Molemmat pojat olleet ahkerasti nuorten MJ-palveluksessa:
Pyry Niemi: Ikäluokan ehdottomasti taitavimpia kavereita. Näin taitavat kaverit todella rajallinen luonnonvara. Ei ole ollut käsittääkseni mikään himoharjoittelija ja haasteena on ollut saada kaveri pelaamaan joukkueelle. Nyt luotto/peliaika meni ja samalla motivaatio.
Olli Eiranto: Poikkeukselliset jalat. Oli B-ikäisenä A-joukkueen profiilipelaajia. Kun saa kiekkoja liikkeeseen kaverille tulee kiire. Kun pelihuumori on kohdallaan mahtuu läpi ihmeen pienistä raoista.
Kun tällaisia kavereita on on varaa dumpata surutta alakasti joukkueessa, antaa se hyvän kuvan missä mennään. Uskoisin, että lähtee siitä, ettei seurassa uskota, että omat junnut pystytään pitämään. Siksi junnutyön tuloksilla ei nähdä olla merkitystä. Tähän täytyisi saada muutos, että junnutyön tuloksiin alettaisiin kiinnittää selkeästi lisää huomiota.
Jollain tavalla junnutyön tuloksilla pitäisi pystyä "rahastamaan", että se kannustaisi ihan oikeasti tulokselliseen toimintaan.
Päällystakki
06.01.2011, 16:39
Niinpä vaan meni näissä ikäluokissa Suomen tasolla oleva Venäjä päätyyn asti. Kun on lajissa muutama kova maa niin mestaruuksia tulee kaikille suurille, paitsi näköjään Suomelle. Viime keväänäkin MM-kisat vei ihan voitettavissa ollut Tshekki. Esim nimenomaan MM-kisoissa voi Suomenkin kaltainen maa voittaa. Suomella on juniorituotannossa, pelaajien laadussa ja määrässä ja valmennuksessa ongelmansa mutta kyllähän sitä häviämisen pelkoakin on. Niin se vain on, kun ainut mestaruus on se -95 ja junnuissa -98. Toki myös junnuissa -88 tuli mestaruus, mutta sehän tuli sen takia kun Kanada ja NL diskattiin sen joukkomyllyn takia. Ei se vain mene niin, että ylisuorittaa ja taistella voi finaaleihin asti mutta sitten on pakko hävitä kun on heikompi materiaali. Kautta historian myös pienet suuremmissakin lajeissa ovat vieneet mestaruuksia. Suomessa finaalia lähdetään aina pelaamaan uhkakuvien kautta ja eri tavalla kuin muissa peleissä. Pitäisi vain vaihto toisensa jälkeen jauhaa yhteisiä kuvioita miettimättä tulostaulua yhtään. Silloin voi Kanadakin kaatua suuresta johtoasemasta, niinkuin Venäjä osoitti. Vittu pelaa täysillä koko matsi välittämättä paskaakaan mitä ottelussa on tapahtunut ja kuuntele koutsia jos se halua muuttaa jotain. Lopulta lätkäkin on kärkipelaajien laji ja monesti kärkipelaajien pelivire ratkaisee voittajan. Toki myös duunareita tarvitaan ja hyvää joukkuehenkeä. Mutta niin se vain menee, että esim kuningasleijona Selänne ei ole tehnyt maaliakaan Suomen paidassa finaaleissa. Silloin jää se hopealätkä kaulaan jos ne Jokiset ja Selänteet ei skodaa maaleja. Tämä nyt ei tarkoita, että syyttäisin Olli Jokista tai Teemu Selännettä Suomen huonoista finaalistatistiikoista.
Näihin juniorituotantoon ja valmennusasioihin en jaksa ainakaan nyt ottaa kantaa. Ne on niin monimutkaisia kuvioita ja hukkuu tänne viestitulvaan. Ei se ihan niinkään mene, kun cobol sanoi. Valmennuksen panosta kansainvälisissä turnauksissa voi yliarvostaa tai myös aliarvostaa.
Jotain voi selittää näillä henkisillä jutuilla. Menestymättömyyttä junnukisoissa voi katsoa myös peruutuspeilistä. Missä ovat ne suomalaiset kaverit, jotka ovat näitä kisoja hävinneet? Onko muista maista löytynyt kavereita, jotka ovat tehneet parempaa uraa?
Ainakin minun näppituntuma on, että suunnilleen sitä on tullut mitä ollaan ansaittu. Keskimäärin parempi joukkue voittaa ja sitä kertoo myös historia myös meidän näkökulmasta.
Loppujen lopuksi kuinka monta kertaa ollaan hävitty iso peli "huonommalle" joukkueelle? Miesten tasolla ainakin 94. Parempia joukkueita suomalaiset ovat kyllä voittaneet matkalla kohti isoja pelejä.
Toki tilastot ovat karut, mutta niiden taakse olisi hyvä muistaa katsoa. Jos finaalipaikka on vaatinut suurta venymistä (+ ripaus onnea) ja kannu vielä suurempaa, niin onko silloin häviössä kyse epäonnistumisesta? Jos nämä tapaukset siivotaan tilastoista, niin voi helpottaa hieman sitä pantaa pään ympärillä...
Mikäs muuten Kanadan pojille tuli, kun niillä ei pää kestänyt finaalissa Venäjää vastaan? Piti olla lätkän huippumaa, mutta sitten perseilevät selvän johdon. Ny rillataan vaahteranlehtiä!
Voi olla että seuraavalla kerralla Kanadan pojat laittaa häviöstä suuttuneina venäläisille luut kurkkuun. Suomipoika nyt ainakin oppi vaan sen, että kannattaa luovuttaa ajoissa ettei harmita niin paljon. Voittaminen on kulttuuria ja täällä sitä ei ole juurikaan. Sitä voidaan kuitenkin harjoittaa. Ai niin, ei voidakaan ettei niitä heikompia satu yhtään. Siinähän jostain tulisi huonompi kuin toinen, eikä niin voi käydä Suomessa. Ei meidän Jaakolle.
En tiedä lähteekö nämä avautumiset esimerkiksi Tapparan A:n taaperruksesta.
Jollain tavalla junnutyön tuloksilla pitäisi pystyä "rahastamaan", että se kannustaisi ihan oikeasti tulokselliseen toimintaan.
Kyllä nämä "avautumiset" omalta kohdaltani lähtee ihan yleisellä tasolla kun katselee juniorikiekkoa(ja silloin kun avaudun fudiksesta, niin toki sen katsomisesta) ja sitä miten sitä valmennetaan. Toivon tosiaan että ne ns. muutosryhmät saavat jotain aikaiseksi.
Mielestäni jonkunlainen juniori/kasvattiraha voisi olla ihan tervetullut järjestelmä Suomeen. Siis esim. SM-liigaseurojen yhteinen suunnitelema malli, jossa laitettaisiin jokaiselta seuralta jonkun mallin mukaan tietty summa eri pelaajista näiden kasvattiseuroille. Tätä kautta saataisiin jotain porkkanaa ja mahdollisuutta myös pienemmille seuroille kehittää toimintaansa. Nykyisin kun jääkiekon varsinainen kehittäminen on vain näiden liigaseurojen ja niiden organisaatioiden varassa, niin valtavasti jää käyttämättä potentiaalia Suomessa. Mallin tarkempaa systeemiä en kyllä ole huvikseni edes lähtenyt hahmottamaan, koska ei se kuitenkaan tule tapahtumaan. Sen verran lyhytnäköisesti Suomessa toimitaan näiden asioiden suhteen.
Suomessa on mielestäni jo valmennuksessa erittäin merkittävä ero myös siinä suhteessa, että Suomessa ei juurikaan arvosteta juniorivalmentajia. Tästä esimerkkinä tarkoitan sitä, että jokaisen juniorivalmentajan tavoite tuntuu olevan joku muu, kuin kehittyä erinomaiseksi juniorivalmentajaksi. Joko se on tehdä itsestään SM-liigavalmentaja, pönkittää omaa itsetuntoaan nopeilla tuloksilla tai vaikkapa peluuttaa sitä omaa poiksaansa mahdollisimman paljon. Tämä näkyy toki myös rahallisella ja seurojen resurssien tasoilla. Eli panostus alkaa vasta siinä vaiheessa, kun on jo usein liian myöhäistä.
Sitten ihan toiseen asiaan. Sihvonen puhui kovasti Suomen yhteydessä kiekkokontrollista. Itse edelleen kysyn, miksi Suomi melkeinpä joka kerta keskialueen ylittämisen jälkeen kuitenkin luopui kiekosta? Tiedän että viivalla ei kiekkoa parane menettää, mutta samalla ihmettelen miten voidaan puhua kiekon kontrolloimisesta, jos siitä kokoajan luovutaan. Noh toki kontrolliakin oli välillä, mutta valitettavasti tuntuu että hyvin paljon se keskittyy juurikin sinne kulmiin. Suomen joukkue oli vielä varmaankin kisojen yksi nopeimmista, silti vain Junttila x 2 ja Haula x 1 taisivat kisojen aikana kunnolla käyttää sitä nopeutta hyväkseen nousemalla laidasta, vauhdilla, maalille. Röyhkeyttä selvästi puuttuu ja jos sinne maalille ei pääse ns. varmasti, niin ei sinne ei oikein edes yritetty ajaa. Yv-pelissä tämä korostui sitten maskin puutteena. Suomalaiset kun ovat muuten niin kovin kurinalaisia, kovaa joukkueen eteen töitä tekeviä kavereita, niin vähän kyllä kaipaan sitä röyhkeyttä ja uskallusta myös kiekon kanssa, eikä vain kiekon eteen syöksymisessä.
Sihvonen taisi myös mainostaa modernin kiekon yhteydessä sitä että mennään kolmelta kaistalta alueelle ja sitä käytetään hyökkäyksissä hyödyksi. Ei kauheasti tuotakaan tule Suomen pelistä mieleen. Varsinkaan sellaisia suoria hyökkäyksiä, että laidalta kiekkoa nopeasta, suorasta, hyökkäyksestä maalille ja siitä sitten maalintekopaikka.
Fernando
09.01.2011, 01:39
On se aika karua kun aattelee että 1/5 000 000, on Teemu Selänne. Mm. Kanadalta löytyisi 6 Selännettä ja Ruotsilta melkeen kaks, mutta kun nämä maat ovat junnutuotannossa maailmanhuippuja niin tuo (hieman kärjistettykin) todennäköisyys suurenee paljon huokeammaksi. Varsinkin Kanada, joka on jääkiekkomaiden numero uno, jossa varmasti kaikki vaavista vaariin seuraa lätkää. Mitä enemmän junnuja pelaa niin sitä todennäköisempää että heidän joukossaan on yksi huippulahjakkuutta.
Suomen jääkiekko on vähän niin ja näin. Kunnon menestystä on tullut kerran, räkäisiä pronsseja ja jopa ansaittujakin hopeahäviöitä on tullut kourallisen verran enemmän. Kun joka kevät otetaan paskaa niskaan niin naperoiden kiinnostus jääkiekkoon vähenee kokoajan kun pleikkarikakarojen määrä vaan suurenee. Jos meillä olisi omia Ovie:ita, Kovie:ita ja Crosbyja niin varmaan olisi junnujenkin kiinnostus lajiin suurempi. Kuka jaksaa fanittaa jotain hikistä Jussi Jokista?
EDIT: ja nyt juolahti mieleen pahempi jehu: Antti Miettinen, montako fania sillä on? Jos ei lasketa huumorimiehiä.
Major Julli
10.01.2011, 16:28
Minkä ihmeen takia Bluesin molemmat valmentajat ovat maajoukkueessa. Ilmeisesti Bluesin valmentamisessa ei juuri haastetta kavereille ole. Tai sitten Bluesilla on vaan niin paljon tietämystä jääkiekkossa, että sitä pitää ammnetaa maajoukkueeseen, vaikka väkisin. Mikä tämä tietämys on?
Tietämys siitä, että jääkiekko-ottelun voittaa se joukkue, joka pörrää enemmän päättömästi sinne tänne ja heittelee enemmän rännikiekkoja. Sylettää, että näiden kaverin varaan tuntuu olevan liiton tulevaisuuden suunnitelmat rakennettu.
Eipä tosiaan nämä nykytähdet kauheasti houkuttelua nuoria pelaajiksi taikka kiekkofaneiksi. Aikoinaan oli Kurrit, Tikkaset, Selänteet ja Koivut, nykyään maalivahtien lisäksi lauma nelosketju/AHL-koohoja.
Auttaisikohan mitään, että vaikka mestikseen tulisi juniori-pakko, eli vaikka joka tiimissä pitää olla 5 alle 20-v pelaajaa? :D
Saisivat vähän "kovia pelejä" pakosta alle.
Miksi Mestiksen pitäisi toimia taas kerran liigajoukkueiden kasvatusalustana? Liigajoukkueen junnuista on kyse, niin sittenhän pitäisi tulla Liigaan moinen juniorikiintiö.
Miksi Mestiksen pitäisi toimia taas kerran liigajoukkueiden kasvatusalustana? Liigajoukkueen junnuista on kyse, niin sittenhän pitäisi tulla Liigaan moinen juniorikiintiö.
Niin tässähän on jo niin paljon paapottua liigajoukkueiden tarpeita(vrt. nykyinen SM-liiga, puhumattakaan A-nuorten SM-sarjan järjestelmästä), että ei tuo olisi kovinkaan ihme jos toteutuisi. Siis juuri Mestis joukkueiden kustannuksella. Valitettavasti tämä suljettu liiga on juuri ajanut seurat niin eri arvoiseen asemaan. Entisillä melko hyvillä junioriseuroillakin, jotka nyt tahkoavat Mestistä tai Suomi-Sarjaa tai jopa alempana, on kehitys mennyt junioreissakin juuri väärään suuntaan. Tästä merkittävin syy menee juuri suljetun liigan ja näiden sen lieveilmiöiden piikkiin.
TosiFani
11.01.2011, 11:34
Miksi Mestiksen pitäisi toimia taas kerran liigajoukkueiden kasvatusalustana? Liigajoukkueen junnuista on kyse, niin sittenhän pitäisi tulla Liigaan moinen juniorikiintiö.
Käsittääkseni AHL:ssä on joku pakollinen määrä nuoria pelaajia kokoonpanossa. Tämä on tietysti ymmärrettävää, koska kyseessä on farmisarja. Tämän voisi siirtää Mestikseen koskemaan liigaseurojen farmijoukkueita eli jos Mestisjoukkue tekee farmisopimuksen, lainapelaajista pitäisi tietty määrä olla nuoria pelaajia. Minusta tämä olisi jopa reilu niitä seuroja kohtaan, jotka haluavat panostaa Mestiksen voittoon. Tällöin liigapelaajat eivät sotkisi liikaa sarjaa.
MiksuMan
11.01.2011, 13:02
Mestiksellä ei tarvi olla mitään velvotteita ottaa tietyn määrän junnuja joukkueeseen. Jokainen jätkä pitää itse taistella pelipaikka. Eikö näitä pikkujääkiekkoilijoita olla jo ihan tarpeeksi paapottu.
wanhaa gauraa
11.01.2011, 13:08
....Mitä jos nämä rahat säästettäisiin ja Oulu Kärpät rakentaisivat ikioman harjoitushallin johonkin Ouluun? .... Tämä olisi iso investointi mutta maksaisi varmasti itsensä tulevaisuudessa takaisin monellakin tapaa, taloudellisesti, liigajoukkueeséen kehittyisi uusiia pelaajia omista junnuista ja niin edelleen. ...
Kärpät teki tämän Oulun kaupungin kanssa yhteistyössä eli Raksilan harjoitusjäähalli otettiin käyttöön 2008.
Lisäinfoa pääosin Kärppä-junnujen käytössä olevasta hallista kuvien kera löytyy:
http://www.junnut.com/kausi0708/Raksilan_harjoitushalli.html
Tämäkään ei riitä eli lisää jäähalleja tarvitaan Oulussakin Raksilan kahden hallin ja Linnanmaan harjoitushallin lisäksi.
Eilisesti jauhannasta osa olisi kuulunut taas tähän ketjuun.
Ongelmahan on lähinnä siinä, että kaikilla tosiasioihin, kuten tuloksiin, perustuvilla mittareilla Suomi on jääkiekon huippumaa. Vaikka se onkin sulle niin kurjaa. Ei Kanadan tai Venäjän tasoa, parhaiden pelaajien turnauksissa ei USA:nkaan, mutta yhtä kaikki potentiaalinen mitalisti aina kun pelataan, oli turnaus sitten MM-kisat, olympialaiset tai mahdollisesti vielä joskus World Cup. Sitähän ei tiedä miten näissä kisoissa käy, mutta vaikka yksittäinen floppi tulisikin, ei se isossa kuvassa mitään todista. Ylläoleva ei tarkoita sitä, että olisin välttämättä täysin tyytyväinen Suomen kiekkoilun nykytilaan tai kehityssuuntiin. Mutta maajoukkueiden tasoa kun vertaillaan, niin tulokset on ainoa mittari, oli se materiaali mitä tahansa. Ja niiden tulosten valossa Suomi on ollut Naganosta lähtien eli sellaiset viitisentoista vuotta kevyesti huippumaiden kastissa. Ja toisin kuin väität, ei sieltä ainakaan tuloskehityksen valossa ole mihinkään tippumassakaan. Toki voimasuhteet noiden kuuden/seitsemän huippumaan välillä aina toisinaan elävät, ja juuri nyt näyttää siltä, että Venäjä ja Kanada (ehkä USA) ottavat eroa Tshekkiin ja Suomeen, Ruotsin ollessa jossain siinä välissä. Mutta kun pointtisi näyttää olevan hupaisasti se, että Suomi nyt ihan kokonaisvaltaisesti kiekkomaana olisi yhtäkkiä jotain Tanskan ja Saksan tasoa, niin sitä ei vain oikein tue mikään.
Toki ymmärrän tämän, että porukka mieluusti sulkee silmänsä. Minun mylvinnän takana on huoli siitä, että Suomi ei tulevaisuudessa tule pelaamaan niissä loppuotteluissa. Itse en usko sattumaan ja nykyisin tilanne on se, että Suomen täytyy täysin luottaa tuuriin, jotta sillä on Olympialaisissa mahdollisuus pärjätä.
Olen sanonut, että Suomi ei ole jääkiekon huippumaa. Itse pidän Suomea kakkoskorin parhaana maana eli kuudenneksi parhaana jääkiekkomaana, kun taas kärkiviisikkoon kuuluvat Kanada, USA, Venäjä, Ruotsi ja Tshekki. Perusteluina ovat se, että Suomen pelaajamateriaali on tasoltaan lähempänä näitä muita kakkoskorin maita eli Slovakiaa ja Sveitsiä kuin ykköskorin maita. NHL-pelaajien määrä, niiden taso ja ennen kaikkia huippupelaajien määrä.
Pelaajamateriaali ei ole toki ainoa perustelu, toki menestymiselläkin pitää toki olla painoarvoa. Ero on siinä, että itse arvostan nuorten kisojen menestymistä huomattavasti kuin mitä kevään MM-kisojen menestymistä. U20-kisoja toki näistä nuorten kisoista eniten, koska U18 kisoissa ei kuitenkaan ihan kaikkia parhaita pelaajia ole joukkueilla mukana johtuen siitä, että Pohjois-Amerikan junnusarjojen playoffit ovat vielä kesken. Itse rankkaan turnaukset näin.
1. Olympialaiset
2. U20-kisat
3. U18-kisat
4. MM-kisat
Olympialaisissa Suomella on toki kulkenut tulosten perusteella todella hyvin. Viimeisistä kolmesta kisoista kaksi mitalia hopea ja pronssi. Kärkimailla taas on seuraavia tuloksia Kanadalla on kaksi kultaa, USA:lla kaksi hopeaa, Tshekkillä kaksi pronssia ja Ruotsilla yksi kulta. Venäjä on kokonaan ilman mitalia olympialaisista viimeisen kolmen kisojen ajalta. Kuten nähdään eräiden väitteet, että Suomen menestys verrattuna USA:han olisi ylivertainen muuttuu aikaimoiseksi paskaksi.
Muissa kisoissa Suomen menestys verrattuna kärkimaihin sitten kalpenee. Toki kyllä USA ei MM-kisoissa ole menestynyt, mutta se on toisaalta dominoinut U18 kisoja, joskin sitä helpottaa se että Kanada ei saa usein läheskään parasta kokoonpanoa mukaan. Suomen menestymisen taso on ollut aika lähellä tätä ykköskorin heikointa maata eli Tshekkiä.
Pelaajamateriaalissa ja pelaajatuotannossa Suomi häviää kärkimaille. Tshekki on toki kärkimaista selvästi heikoin, mutta selvän eron Tshekkikin tekee Suomeen. Tshekillä on kuitenkin tusinan verran kovia NHL-pelaajia, kun taas Suomella on tällä hetkellä vain kaksi. Eli Kimmo Timonen ja Mikko Koivu. Se tekee sen merkittävän eron näiden maiden välille. Maalivahdit Suomella on toki huipputasoa, mutta se ei vain riitä. Kuvaavaa on, että rakkaalla Tanskallani on tällä hetkellä kovempi kärki kuin Suomella ja Tanskan tulevaisuus näyttää huomattavasti valoisammalta. Otteet pistepörssistä.
Suomi
1. M.Koivu 48/11/26/37/+2 (ikä 30v)
2. Timonen 45/5/24/29/+3 (ikä 38v)
3. S.Koivu 47/8/19/27/+4 (ikä 38v)
4. Selänne 46/11/12/23/-10 (ikä 42v) ikäkeskiarvo 37
Tanska
1. Eller 46/8/22/30/+8 (ikä 23)
2. Nielsen 48/6/23/29/-3 (ikä 29)
3. Hansen 47/10/17/27/+13 (ikä 27)
4. Boedker 48/7/19/26/0 (ikä 23) ikäkeskiarvo 25,5
Kertoo osaltaan karua kieltä.
Suomi
1. M.Koivu 48/11/26/37/+2 (ikä 30v)
2. Timonen 45/5/24/29/+3 (ikä 38v)
3. S.Koivu 47/8/19/27/+4 (ikä 38v)
4. Selänne 46/11/12/23/-10 (ikä 42v) ikäkeskiarvo 37
Tanska
1. Eller 46/8/22/30/+8 (ikä 23)
2. Nielsen 48/6/23/29/-3 (ikä 29)
3. Hansen 47/10/17/27/+13 (ikä 27)
4. Boedker 48/7/19/26/0 (ikä 23) ikäkeskiarvo 25,5
Kertoo osaltaan karua kieltä.
Tällä hetkellä Tanskan huiput toki ovat vielä nuoria, mutta eiköhän tasapaino pian ala palautumaan, kunhan Suomi pääsee tuosta 85-90 välisten ikäluokkien kuopasta eroon. Viimeisen neljän draftin NHL:n varatut pelaajat ovat Suomi 36 vs. Tanska 5. Se siitä valoisammasta tulevaisuudesta. Lisäksi on mainittava, ettei näistä Tanskan varatuista pelaajista ainakaan vielä ole kenelläkään havaittavissa kovin mittavaa tähtipotentiaalia, kun suomalaispelaajilla sitä on useammallakin. Ruotsiin verrattuna Suomikin toki on jääkiekon kehitysmaa, mutta se on sitten taas ihan eri asia.
Lisäksi on mainittava, ettei näistä Tanskan varatuista pelaajista ainakaan vielä ole kenelläkään havaittavissa kovin mittavaa tähtipotentiaalia, kun suomalaispelaajilla sitä on useammallakin.
Eli Boedkerin (#8 overall), Ellerin (#13 overall) ja Jensen (#29 overall) tähtipotentiaali on merkittävästi pienempi kuin Granlundin, Armian ja Teräväisen? Barkovia ei ole vielä varattu, kuten ei myöskään Tanskan parasta tulevaisuuden nimeä Nikolaj Ehlersiä. Ja kai nyt ymmärrät että tarkotin Tanskan mittapuussa heidän tulevaisuus on valoisa, kun se saa verratten pienestä pelaajamassastaan kuitenkin ton tason pelaajia ja tulossa on lisää.
Eli Boedkerin (#8 overall), Ellerin (#13 overall) ja Jensen (#29 overall) tähtipotentiaali on merkittävästi pienempi kuin Granlundin, Armian ja Teräväisen?
Boedker ja Eller ovat jo maansa johtavia kiekkoilijoita, eivät mitään prospecteja enää. Jensen on toki pätevä kaveri, mutta ei välttämättä sijoittuisi Suomen lupaavimpien pelaajien top-viiteen, mikäli olisi härmäläinen.
Ja kai nyt ymmärrät että tarkotin Tanskan mittapuussa heidän tulevaisuus on valoisa, kun se saa verratten pienestä pelaajamassastaan kuitenkin ton tason pelaajia ja tulossa on lisää.
En näe, että tuo puolitoista varattua pelaajaa per vuosi olisi vielä mikään mahtava tae glooriasta lähitulevaisuudessa, enkä varsinkaan siitä miten sillä voidaan perustella Suomen vajoamista rankingeissa. Aivan eri tason kiekkomaista puhutaan vielä vähintään seuraavat kymmenen vuotta, vaikka tällä kaudella kärkipelaajien pistesaaliit sattuivatkin olemaan jo ihan vertailukelpoisia.
Boedker ja Eller ovat jo maansa johtavia kiekkoilijoita, eivät mitään prospecteja enää. Jensen on toki pätevä kaveri, mutta ei välttämättä sijoittuisi Suomen lupaavimpien pelaajien top-viiteen, mikäli olisi härmäläinen.
Mikä on prospectin ikäraja?. Kultapoju on 21v eli vain reilut kaksi vuotta Boedkeriä nuorempi. Onko Granlund vielä ensi kaudella prospecti?
MustatKortit
04.05.2013, 18:38
Jotenkin kuvaavaa, että tämä ketju on perustettu jo noin viikkoa ennen Vancouverin olympialaisten mitalipelejä, joissa Suomi oli (jälleen kerran) mukana ja nappasi pronssia.
Suomi on ottanut tasaisesti mitaleja olympiaturnauksista 20 vuoden ajan, vain Salt Lake Cityn kauneusvirhe on välissä ja tuolloinkin oltiin hemmetin lähellä, niukasti ulos puolivälierissä Kanadaa vastaan.
Lähihistoriassa mm. "ykköskorin" USA on ollut Suomea vastaan täysin selvä vastaantulija. Suomella on voitto sekä World Cupista, että Torinosta, jenkeillä Vancouverista.
Vancouverin välierä taasen oli kyllä varsin erikoinen peli ja tuskin loppuluvut kuitenkaan ihan totuutta tasoeroista kertovat.
Jos mukaan otetaan "kakkoskorin" MM-kisat on Suomi ollut jenkkejä selkeästi edellä ja voittanut melkein joka kerta. Ihme juttu muuten, kun jenkkien "laaja taso" ei riitä, vaan joukkue on scheissea heti, kun vähän joudutaan pelaajistossa tinkimään.
Samaten Venäjää sekä Kanadaakin on kurmootettu tosipeleissä, viimeksi mainittua mm. Torinossa sekä Halifaxin hyvätasoisissa mm-kisoissa. Jälkimmäinen tosin vasta rankkareilla. Venäjän voittaminen Torinon välierissä dominoivalla esityksellä on mielestäni paras Leijonien pelaama ottelu koskaan.
Myös 2007 voitto Venäjän mm-kisoissa sekä miksei myös välierä 2011 ovat mainitsemisen arvoisia. Venäjällä oli tuolloin vahvat joukkueet, joista iso osa pelaajista olisi kilpaillut paikasta myös maan olympiajoukkueeseen.
Lienee selvää, ettei Suomi voi voittaa joka kerta kaikkia turnauksia, mutta taisteleeko Suomi joka kerta turnausten voitoista ja mitaleista? Vastaus on KYLLÄ. Tätä tukevat myös tulokset ja saavutetut mitalit.
JOS haluaa nähdä tason siten, että "huippumaihin" mahtuu vain 1-3 joukkuetta, niin Suomi ei siellä ehkä ole.
Samalla logiikalla voi mennä toteamaan mm. Argentiinan, Hollannin sekä Portugalin futisjoukkueille, että eivät ole todellisia "huippumaita".
Kaiken kaikkiaan outo ketju nostaa ylös, en tiedä mitä ristiretkeä tässä nyt käydään ja mitkä ovat motiivit.
_Kuusyks
05.05.2013, 13:23
Jos on yhtään perillä Tanskan juniorituotannosta, ei tarvitse alkaa höpöttämään heidän valoisasta tulevaisuudesta. Tanskassa on 22 jäähallia ja 4400 pelaajaa.
Mustatkortit tiivisti hyvin Suomen tilanteen.
finnjewel
05.05.2013, 13:37
Kaiken kaikkiaan outo ketju nostaa ylös, en tiedä mitä ristiretkeä tässä nyt käydään ja mitkä ovat motiivit.
Samaa mieltä. Joskus 70- ja 80-luvulla ennen Calgaryn kisojen ensimmäistä arvokisamitalia oli ollut perusteltua kysyä, miksi Suomi ei vieläkään ole jääkiekkoilun huippumaa. Vuodesta toiseen Leijonia nöyryytettiin heikommalla pelaajamateriaalilla. Sitten lopulta tajuttiin roolitus eikä maajoukkueeseen enää automaattisesti valittu pistepörssin kärkeä. Voi sitä itkua, joka aikoinaan seurasi, kun muuan Kai Suikkanen pääsi Calgaryn joukkueeseen "hyvänä pukukoppipelaajana" keskinkertaisella pistepörssimenestyksellä.
Pikemminkin voisi kysyä, miksi Kanada ja Venäjä eivät ole sen ylivoimaisempia kiekkoilun huippumaita, vaikka taso ja pelaajien määrä on ylivertaisen kova muihin verrattuna. Miksi Kanada ei esim. World Cupin finaalissa 2004 pyyhkinyt Suomella jäätä vaan taisteli "vain" 3-2-voiton (ja välierässä Tsekistä 4-3?). Vai estikö koodi takomasta taululle murskalukuja?
Tällä hetkellä Tanskan huiput toki ovat vielä nuoria, mutta eiköhän tasapaino pian ala palautumaan, kunhan Suomi pääsee tuosta 85-90 välisten ikäluokkien kuopasta eroon. Viimeisen neljän draftin NHL:n varatut pelaajat ovat Suomi 36 vs. Tanska 5.
Jo on aikoihin eletty, jos vertailukohta täytyy hakea Tanskasta. Ainoa asia mitä tällainen keskustelu kertoo on, että jotain on tehty pahasti väärin. Toisaalta myös sen, että kuopan pituus on ainakin tuplat esitetystä... nimimerkillä uutta todellista nousua odotellessa.
Jotain on tehty pahasti väärin. Jotain on toki pelastanut se, että pääosa työstä tehdään seuratasolla. Käytetyllä systeemillä pinnalle ei ole noussut oikeat pelaajatyypit. Ikäluokkien lahjakkusvajeen taakse ei voi mennä ja luultavasti hukattuihin ikäluokkiin mahtuu myös tarpeeksi riittävästi reenanneita "valittuja" tyyppejä.
Väitän, että yksi alennustilan perussyistä on hirveä halu junnumenestykseen, joilloin jossain U15-U16 iässä pyritään keräämään (pienehkö) joukko, joita viedään eteenpäin. U18-U20 välissä tästä maksetaan hintaa jo junnumenestyksessä.
Paljon fiksumpaa olisi panostaa mahdollisimman pitkälle junnujärjestelmän tasoon ja katsoa tosissaan ensimmäisen kerran MJ:n perään vasta n. U17 kauden jälkeen. Jos se näkyisi U18 menestyksessä, niin mitä sitten? Ei muuta kuin junnuille kausiin lisää mittaa ja lisää pelejä alle. Pelaamalla ne pelaajat kehittyvät eikä pikkujunnujen MJ-menestys ole hyvä syy lyhentää kehittyvien pelaajien kautta.
Onko se joskus ollut muka?
Ainahan me ollaan oltu noin paperilla Kanadan, Venäjän, Ruotsin, Tsekin ja USA:n takana, ehkä välillä jopa Slovakiankin.
Toki on nuo kaikki voitettukin välillä ja oltu finaaleissa, mutta siitäkin huolimatta ei milloinkaan etukäteen niitä kaikkein isoimpia kuitenkaan. Sellainen maa huippujen ja hyvää keskitasoa olevien välissä.
Poimitaanpa ketjun alusta ajatusta. Keräsin huvikseni exceliin vuodesta 1993 alkaen kisatuloksia Suomen, Ruotsin, Kanadan, Venäjän ja Tsekin osalta. Tuo oli eka vuosi kun kaikki nuo olivat noilla nimillään, joten toimikoon sen valossa vedenjakajana. Tämä vuosi mukaan lukien siis 21 kisat.
Mitalit ovat jakaantuneet suht tasaisesti. Ruotsi ylivoimainen ykkönen 15 mitalilla, Tsekki 12, Suomi ja Kanada 10 sekä Venäjä 8. Tämä viisikko on rohmunnut 55 jaessa olleista 63 mitalista eli noin joka kolmas vuosi joku muu pääsee mitaleille tämän porukan ulkopuolelta. Slovakkia ollen mitaleissa seuraavana. Slovakkia ongelmaksi laskisin kuusi sijoittumista 9 tai huonommaksi. Venäjällä vastaavia sijoituksia on kaksi ja muuten tämä viisikko aina ollut kahdeksan sakissa. Tässä vertailussa Suomella ei ole hävettävää.
Kun otammekin 10 viime kisat, niin Suomi neljällä mitalillaan tippuu viisikon viimeiseksi, kun Ruotsilla+Venäjällä on mitaleja 6 kummallakin ja Kanada+Tsekki on viidessä mitalissa.5 vuoden otannalla Suomi ja Kanada yhdessä muiden ollessa 3:ssa ( Venäjä ja Tsekki ) tai Ruotsin neljässä.
Viiden vuoden otannassa Suomi on saavuttanut semifinaalit kolmesti, kuten Tsekkikin. Ruotsi ja Venäjä ovat olleet semeissä neljästi ja Kanada kerran.
Mitä sitten tarkoitetaan huippumaalla? Kukaan ei varmaan kiistä Venäjän ja Kanadan kuulumista tähän kastiin puhtaan potentiaalin valossa, vaikkei Kanada olekaan viime vuosina häikäissyt MM-kisoissa. Ruotsin saldo MM-kisoista on omaa luokkaansa. Tsekki on päässyt yhtä usein semifinaaleihin Suomen kanssa. Kumpikin on kerran voittanut semin ja sitä seuranneen finaalin. Ero tulee siitä, että kahdesta pronssipelistä Suomella on kaksi tappiota ja Tsekillä kaksi voittoa.
Voisihan tuohon tietysti vielä kerätä Olympiakisat ja Kanada/World Cupit, muttei 1993 alkaen Suomella ole siinäkään vertailussa hävettävää. Toki päätyyn asti Suomi ei mene yhtä usein kuun muut mainitut, mutta tasainen suorittaja Suomi on oli sitten kaukalossa parhaat tai puulaakit.
Suomesta harvemmin tulee Pavelu Buren kaltaisia kavereita, ketkä aidosti omillaan ratkovat pelejä, muttei Kontiolan tarvitse hävetä tuoretta pistepörssivoittoaan. Toki Henrik Sedinin 4 peliä 9 pistettä jättää jossiteltavaa, mutta pistepörssivoittoa ei Kontiolalta voi pois ottaa. Viiden viime kisan pistepörssivoitot menee muuten Suomi 2, Venäjä 2 ja Kanada 1.
Musta Nuoli
20.05.2013, 18:45
Poimitaanpa ketjun alusta ajatusta. Keräsin huvikseni exceliin vuodesta 1993 alkaen kisatuloksia Suomen, Ruotsin, Kanadan, Venäjän ja Tsekin osalta. Tuo oli eka vuosi kun kaikki nuo olivat noilla nimillään, joten toimikoon sen valossa vedenjakajana. Tämä vuosi mukaan lukien siis 21 kisat.
Hyvä vertailu, joka osoittaa, että ei Suomella mitään erityistä ongelmaa ole ns. suurten maiden joukkoon kuulumisessa. Se nyt on kaikille päivänselvää, että resurssien ja pelaajamateriaalin suhteen Kanada ja Venäjä ovat ja tulevat aina olemaankin etusijalla, mutta väkiluku ja pelaajien määrähän ei menestystä mittaa, vaan menestyksen mittaa menestyminen kisoissa joukkueena. Väkilukuun nähden kovin kiekkomaa taitaa olla IIHF-rankingin ykköspaikan nytkin ottanut Ruotsi, jolla on reilun 20 vuoden aikana ollut kova mitalimäärä ja lähes aina välieräpaikka.
Tuo vuosi 1993 on muuten hyvä vedenjakaja, mutta Slovakian osalta sellainen tarkennus tähän taulukkoon, että Tshekkoslovakian jakautuessa Tshekki sai automaattisesti paikan MM-kisoissa mutta Slovakia joutui aloittamaan alemmista divisioonista, josta se raivasi tiensä MM-tasolle niin nopeasti kuin mahdollista eli se pääsi MM-tasolle vuonna 1996. Tämän takia maa ei voinutkaan tavoitella mitaleita vuosina 1993-1995.
koko teksti
Laskeppa huviksesi, jos jaksat minkälaiset ovat mitallitilastot, jos mukaan otetaan laskuihin mukaan U18 ja U20-kisat. U20-kisat kertovat huomattavasti enemmän maan jääkiekkoilun tasosta kuin miesten MM-kisat. U18 ovat sitten hieman lähempänä miesten kisoja, koska sielläkään ei kaikkia parhaita ole mukana.
Suomi saadaan näyttämään huippumaalta kun otetaan se kaikkein hölvin argumentti, jolla voidaan kantaa perustella eli skoda-cupin menestymisaldolla. NHL-varausten määrä, huippupelaajien määrä NHL:ssä, menestyminen olympialaisissa, menestyminen U20-kisoissa ovat kaikki paljon oleellisimpia seikkoja. Toki osalla seuraajista riittää, että joka vuotisissa skoda-cupeissa tulee jalomitallia aina silloin tällöin.
Minä pidän tätä ilmiötä itsepetoksena, kun porukka uskottelee itsellensä että Suomi olisi mukamas jääkiekkoilussa huippumaa. On selvä viiden kärki, joista se viides eli Tshekki on ehkä pikkuhiljaa valumassa sinne kakkoskoriin Suomen, Slovakian ja Sveitsin seuraksi. Suomi on toistaiseksi kakkoskorin selvähkö ykkösmaa, mutta ero ykköskorin maihin on kuitenkin valtava.
Roger Moore
20.05.2013, 19:21
Laskeppa huviksesi, jos jaksat minkälaiset ovat mitallitilastot, jos mukaan otetaan laskuihin mukaan U18 ja U20-kisat. U20-kisat kertovat huomattavasti enemmän maan jääkiekkoilun tasosta kuin miesten MM-kisat.
Vuodesta 1993 saakka nuorten MM-kisoista on tullut yksi kulta, yksi hopea ja neljä pronssia. Lisäksi mukana on myös kolme nelossijaa. Eli yhdeksän kertaa on oltu neljän parhaan joukossa viimeisen parinkymmenen vuoden aikana, ei se nyt ihan huonosti kuitenkaan ole. Esim USA on ollut 12 kertaa neljän joukossa ja Ruotsi 11 kertaa.
U18-vuotiaiden MM-kisoja on pelattu vuodesta 1999 saakka, ja siitä asti Suomella on kaksi kultaa, viisi pronssia ja kaksi neljättä sijaa. Sitä ennen pelattiin EM-kisoja, joita pelattiin vuosina 1977-1998 ja tuolta ajalta saldo on 4+5+2 ja 10 kertaa vielä neljäs sija. En tosin tiedä millainen sarjajärjestelmä noissa peleissä on ollut, mutta kuitenkin tuo U18 maajoukkueen saldo MM-kisoissa on varsin hyvä myöskin.
Olympialaisista mainitsit myöskin, niin vuodesta 1988 saakka Suomi on jäänyt mitaleitta ainoastaan vuoden -92 ja 2002 talvikisoista.
Tosi surkeesti menee.
Laskeppa huviksesi, jos jaksat minkälaiset ovat mitallitilastot, jos mukaan otetaan laskuihin mukaan U18 ja U20-kisat. U20-kisat kertovat huomattavasti enemmän maan jääkiekkoilun tasosta kuin miesten MM-kisat. U18 ovat sitten hieman lähempänä miesten kisoja, koska sielläkään ei kaikkia parhaita ole mukana.
Suomi saadaan näyttämään huippumaalta kun otetaan se kaikkein hölvin argumentti, jolla voidaan kantaa perustella eli skoda-cupin menestymisaldolla. NHL-varausten määrä, huippupelaajien määrä NHL:ssä, menestyminen olympialaisissa, menestyminen U20-kisoissa ovat kaikki paljon oleellisimpia seikkoja. Toki osalla seuraajista riittää, että joka vuotisissa skoda-cupeissa tulee jalomitallia aina silloin tällöin.
Minä pidän tätä ilmiötä itsepetoksena, kun porukka uskottelee itsellensä että Suomi olisi mukamas jääkiekkoilussa huippumaa. On selvä viiden kärki, joista se viides eli Tshekki on ehkä pikkuhiljaa valumassa sinne kakkoskoriin Suomen, Slovakian ja Sveitsin seuraksi. Suomi on toistaiseksi kakkoskorin selvähkö ykkösmaa, mutta ero ykköskorin maihin on kuitenkin valtava.
Minkä ihmeen takia Suomi on sitten rankingin kakkosena tällä hetkellä? Minkä ihmeen takia Suomella on kaksi mitallia 2 viimeisestä mitallista? Minkä ihmeen takia Suomella on mitalli viimeisest World Cupista? Se on selvää ettei samanlaisia huippuyksilöitä ei ole kuin esimerkiksi Kandalla tai Venäjällä, mutta Suomi onkin pärjännyt joukkueena eikä yksilöinä. Kenet määrittelet tuohon neljän kärkeen ja millä perustein?
MustatKortit
20.05.2013, 23:19
Hohhoijaa, mitäköhän saavutuksia pitäisi olla, että oltaisiin "huipulla", kun edes kaksi peräkkäistä olympiamitalia (ja kolme mitskua viimeisistä neljistä kisoista) ei riitä. Ja tähän päälle kaikki mm-kullat + muut romumetallit.
Pitäisikö voittaa ihan jokaiset skabat? Ikävä tilanne, sillä tuohon ei ole pystynyt edes Punakone aikanaan.
Minkä ihmeen takia Suomella on kaksi mitallia 2 viimeisestä mitallista? Minkä ihmeen takia Suomella on mitalli viimeisest World Cupista? Se on selvää ettei samanlaisia huippuyksilöitä ei ole kuin esimerkiksi Kandalla tai Venäjällä, mutta Suomi onkin pärjännyt joukkueena eikä yksilöinä. Kenet määrittelet tuohon neljän kärkeen ja millä perustein?Monta kultaa Suomella on olympialaisista/WC'sta? Älkää nyt hokeko loputtomiin tuota "joukkueena pärjätään"-mantraa, koska kultamitalit, missä pelaa? Kun niitä yksilöitä eli niitä helvetin maalintekijöitä ei meillä ole, niin niitä kultamitaleita on vähän vaikeampi voittaa.
Hohhoijaa, mitäköhän saavutuksia pitäisi olla, että oltaisiin "huipulla", kun edes kaksi peräkkäistä olympiamitalia (ja kolme mitskua viimeisistä neljistä kisoista) ei riitä. Ja tähän päälle kaikki mm-kullat + muut romumetallit.Samalla pelaajistolla on saatu nuo mitalit. Tulevaisuus onkin sitten sitäkin synkempi. Hyvällä tuurilla voidaan saada ensi vuonna mitali olympialaisista, mutta ei tule olemaan kultainen. Tämän jälkeen alkaa armoton alamäki, eikä loppua näy.
MustatKortit
21.05.2013, 00:13
...
Samalla pelaajistolla on saatu nuo mitalit. Tulevaisuus onkin sitten sitäkin synkempi. Hyvällä tuurilla voidaan saada ensi vuonna mitali olympialaisista, mutta ei tule olemaan kultainen. Tämän jälkeen alkaa armoton alamäki, eikä loppua näy.
Tulevaisuuden piti olla "synkkä" jo yli 10 vuotta sitten? Tai näin ainakin kovasti valiteltiin..
Ja sitten tulivat mm. Koivu ja MG ja värkkäsivät näin alkuun sen mm-kullan, joka tälle "kultaiselta sukupolvelta" ei vuosiin ollut onnistunut.
En ole kovin yllättynyt, mikäli Suomi pelaa taas mitalipeleissä Sotshissa. Jos ja kun niin tapahtuu, niin varmasti tarvitaan taas niitä samoja vahvuuksia, mitä Suomi pärjäämiseen aina tarvitsee: hyvää joukkuepeliä ja maalivahtipeliä. Ei liene kovin vaikeaa.
Tosin on täysin ymmärrettävää, mikäli välillä jäätäisiin mitalimatseista rannallekin: maailmassa on tarpeeksi monta kovaa lätkämaata, että kaipa se Suomenkin tilastollinen tappio puolivälierissä joskus tulee..:/
Veikataan loppuun, että neljän kärjessä Sotshissa ovat Venäjä, Ruotsi, Tshekki ja Suomi.
Monta kultaa Suomella on olympialaisista/WC'sta? Älkää nyt hokeko loputtomiin tuota "joukkueena pärjätään"-mantraa, koska kultamitalit, missä pelaa? Kun niitä yksilöitä eli niitä helvetin maalintekijöitä ei meillä ole, niin niitä kultamitaleita on vähän vaikeampi voittaa.
Jos käytetään tota 1993 edelleen vedenjakajana, niin kaksi World Cupia ollut. Kanadalla mitali kummastakin, Suomi/Ruotsi/Tsekki yhdessä ja Venäjä ilman mitalia. Viidet Olympiakisat, joista Suomella 4 mitalia, Kanadalla 3 ja Ruotsi/Venäjä/Tsekki 2 mitalia.
Se toki pitää paikkansa kultamitalien suhteen, että esimerkiksi MM-kisoissa sekä Suomi että Tsekki ollut 7 kertaa finaalissa 21 vuoteen. Toinen tilastolla 6-1 ja toinen 2-5. Olympiakisoissa sekä Suomi että Venäjä menneet semifinaaleihin 4 kertaa viisistä kisoista. Suomi kerännyt mitaleja 4 ja Venäjä 2. Kumpikaan ei ole voittanut kultaa.
Kuten aiemmin sanoin, Suomi on tasainen suorittaja, joka menee harvemmin päätyyn kuin muut tuosta viisikosta.
Mikäli huippumaan kriteeri on voitetut mestaruudet, niin Suomi ei ole huippumaa, mutta onko USA ( 1 World Cup voitto ) tai Slovakia. Tosin Venäjällä olympiakisoista ja world cupista nolla mestaruutta, bonuksena toki neljä MM-voittoa.
morukara
21.05.2013, 20:34
En ymmärrä mistä noita valittajia sikiää. Suomi pelaa vuodesta toiseen tasaväkisiä pelejä muiden huippumaiden kanssa. Vielä enemmän oikeastaan Suomen jääkiekon tasosta kertoo että Suomi pystyy puulaakiporukoillaankin pelaamaan tasaväkisesti NHL-porukoiden kanssa. Kyllä, Suomi on huippumaa vaikka jotkut yrittävät muuta kitistä.
U20-kisoilla argumentointi on täysin naurettavaa. Kanadalla ja Yhdysvalloilla on kymmenen kertaa enemmän rekisteröityjä pelaajia ja sen vaikutus korostuu tuollaisessa ikäluokkaturnauksessa. Kanadan voitto U20-kisoissaon Suomelle periaatteessa vielä 10 kertaa vaikeampaa kuin olympialaisissa, koska U20-kisoissa ei voi käyttää kuin muutamaa ikäluokkaa. On päivänselvää että Venäjältäkin löytyy moninverroin enemmän lahjakkuuksia per ikäluokka. Ruotsikin on tuplasti Suomea isompi ja isommasta massasta löytyy enemmän lahjakkuuksia, toki junnutyössäkin on Ruotsissa onnistuttu.
Suomessakin junnujen taso on kääntynyt nousuun, eli ei siinäkään ole aihetta isoon huoleen. Se on faktaa että Suomi on pieni maa eikä pysty ammentamaan talenttia kuten isommat maat, mutta sitä riittää pysymään huipulla maajoukkuetasolla. Niksinkään höpötyksiä en ymmärrä. Tshekki voitti Naganossa kun Hasek seisoi päällään ja Suomen kulta jäi saamatta kun hävisi yhden pelin 3-2.
Joo, kultaa ei tullut pitäisi nähdä kokonaisuus ja osata katsoa nenää pidemmälle. Jos Hasek ei olisi vienyt Tshekkiä Naganon finaaliin rankkareilla ja Saku ei olisi katkonut mailaansa Torinon finaalissa, niin tämäkin argumentointi näyttäisi erilaiselta. No, kaipa Torinon kultakin olisi ollut tuuria kun muita ei napannut, yhdestä-poikki-peleissä voi käydä miten vaan ja Kanadakin oli koonnut joukkueensa tyhmästi. Aina kyllä löydetään perustelut miksi Suomi on paska, voittaa tuurilla, voittaa väärin ja häviön hetkellä pitää silloinkin lyödä puukkoa selkään pystyyn.
Roger Moore
21.05.2013, 21:04
Joo, kultaa ei tullut pitäisi nähdä kokonaisuus ja osata katsoa nenää pidemmälle. Jos Hasek ei olisi vienyt Tshekkiä Naganon finaaliin rankkareilla
Niin silloin Suomi olisi pelannut Tshekkiä vastaan pronssipelissä, ja meillä oliskin mahdollisesti yksi pronssimitali vähemmän Olympialaisista.
Tuntuu että tässä ketjussa vedetään paljon överiksi, suuntaan taikka toiseen.
Mielestäni olisi hyvä tiedostaa kuitenkin faktat ihan sellaisina kun ne ovat.
Suomi on yksilötaidoltaan jäljessä kaikkia maailman huippumaita kaikkialla kentällä pl. maalivahdit. Enkä usko että voidaan puhua sattumasta, koska maalivahteja on paljon erinomaisia, kun taas kenttäpelaajia ei oikeastaan juuri ollenkaan. Nyt siis puhutaan puhtaasti yksilötaidosta ja taitotasosta.
Sitten mitä taas tulee joukkueena pelaamiseen ja joukkueena pärjäämiseen, niin Suomi on siinä erinomaisella tasolla.
Tuloksellisesti Suomi on pärjännyt hyvin useamman vuoden jo(reilut kymmenen). Toki vuosittaisia notkahduksia tapahtunut, mutta silti useimmiten oltu mitalipeleissä aikuisten MM-kisoissa ja jopa Olympialaisissa. Ensimmäinen toki on yleensä B-tason kisat ja Suomessa varmasti asenne on useimmiten kovempi kuin joillain mailla, mutta tästä huolimatta ei voi noita tuloksia vain olan kohautuksella ohittaa.
Eli Suomi on hyvin pärjännyt juuri JOUKKUEENA. Mutta mielestäni on ihan aiheellista kysyä, kuinka hyvin Suomi voisi pärjätä jos yksilötaitotaso olisi korkeampi. Se kun ei ole automaattisesti mitenkään pois siitä etteikö voisi pelata joukkueena. Hyvä esimerkki maailman paras pelaaja(ainakin omasta mielestäni tällä hetkellä) Sidney Crosby. Huippu yksilötaito, mutta tästä huolimatta aina ehdottomasti pelaa joukkueelle, ei itselleen. Haluaa voittaa, ei vain saada itselleen pisteitä.
eaglen kanssa samat ajatukset. Mielestäni siitä ei edes tarvitse väitellä, mikä on Suomen pelaajien taso verrattuna moneen muuhun, mutta joukkuepelin nämä veljet osaa. Meidän peli on tylsää ainakin omasta mielestä, mutta kyllä Suomi sitä pääpiirteittäin on toteuttanut hyvin ja varsinkin näistä tämän vuoden kisoista jäi mieleen alkusarjan USA-peli. Harvoin näkee, että noin hyvällä pelillä häviää 4-1.
Marginaalit on pienijä jne., mutta onhan tuo naurettavaa että joku Kanada ei ole nyt viimeseen 4 kertaan päässyt puolivälieristä jatkoon, huomioiden millä statuksella ne pelaajat tulevat kisoihin. Ite oon vielä "NHL-fani" mut kyl nää esitykset ainakin isossa kaukalossa herättää ihmetystä. Sama oli tuo pronssipeli... Siis USA:n jengi käytännössä pelkkiä NHL-pelaajia ja EHT/SM-liiga/KHL Suomi laitto jenkit ihan siltaan mitä pitemmälle peli meni.
Oon paljon miettiny mistä johtuu ja pitäs varmaan kysyä joltain valmentajalta joka tuntee euroopan ja pa-lätkän hyvin, mutta ainakin itselle on tullu mielee että johtuu vaan euroopan paremmista valmentajista. Paremmista ainakin isoon kaukaloon. Peli taitaa muuttua niin paljon pieneen askiin, että yksinkertasesti vaadittavissa ominaisuuksissa tulee eroa sen verran, että liiga, jossa pelaa ei ole enää niin merkityksellinen. Mietin Vancouverin puolivälierää Kanada-Venäjä, jossa Kanada näytti kaapin paikan, niin ei varmastikkaan ois niin hienoa esitystä tullu isossa askissa.
Joten en usko kovin suureen pudotukseen maajoukkueella ainakaan MM-kisoissa enkä välttämättä olympialaisissakaan tulevaisuudessa. Huippupelaajien määrä varmaan jää muista "suurista" paljon jälkeen. Sekin ois mielenkiintosta tutkia, mistä johtuu että junnukisojen tilanteesta Suomi kuroo lähes aina eron arvokisasijotuksissa muihin huippumaihin kiinni. Oisko se syy yksinkertasesti paremmat valmentajat ja parempi pelitapa, kun joukkuepelistä on kyse ?
Aikuisten kisojen suhteen Suomea tietysti auttaa ettei pelaajat pääosin kieltäydy kisoista, ovat pysyneet suht terveinä ja jokainen maa pelaa kuitenkin vain yhdellä joukkueelle. Kanada ja Venäjä voisi pelata vaikka MM-kisat kahdestaan muodostaen kumpikin kahdeksan joukkuetta ja kisojen taso voisi jopa nousta. Vaikka ne parhaat on selvästi parempia kuon vaikka suomalaiset ei se tarkoita etteikö suomalaiset olisi riittävän hyviä pelaamaan parempiaan vastaan tasaisesti. Sitten yksittäisessä pelissä onusein nähty, että toinen joukkue on vaan paremmalla jalalla liikkeellä.
Junnukisoissa resurssit näkyy, mitä enemmän pelaajia sitä paremmalla todennäköisyydellä maa saa joukkueellisen laadukkaita pelaajia kasaan.
MustatKortit
23.05.2013, 17:16
... Kanada ja Venäjä voisi pelata vaikka MM-kisat kahdestaan muodostaen kumpikin kahdeksan joukkuetta ja kisojen taso voisi jopa nousta...
Just joo, ymmärrän kyllä, että esimerkkisi on enemmän kuvainnollinen, kuin konkretiaa, mutta Venäjällä tekee tiukkaa saada edes yhteen joukkueeseen neljä huippuluokan sentteriä. Jos siis nyt tosiaan keskustellaan olympiatason turnauksista. Tämän on myöntänyt jopa TOJ, joka, noh...
Jostain syystä Venäjällä uupuu tältä osastolta tällä hetkellä. Datsyuk olisi ollut tuikitarpeellinen kaveri tämänkin vuoden mm-skaboissa.
Sori ot:t
Suomi saadaan näyttämään huippumaalta kun otetaan se kaikkein hölvin argumentti, jolla voidaan kantaa perustella eli skoda-cupin menestymisaldolla. NHL-varausten määrä, huippupelaajien määrä NHL:ssä, menestyminen olympialaisissa, menestyminen U20-kisoissa ovat kaikki paljon oleellisimpia seikkoja. Toki osalla seuraajista riittää, että joka vuotisissa skoda-cupeissa tulee jalomitallia aina silloin tällöin.
Tämä osu naulan kantaan. Ei muualla, varsinkaan Kanadassa ja Yhdysvalloissa anneta mitään arvoa mömmöm-kisoille. Se näkyy pelaajien asenteissa, kuten baarireissuina peliä edeltävänä iltana jne. Tulevaisuudessa todennäköisesti vielä vähempiarvoinen ja voidaan hyvin jättää pois, jos mitataan huippumaita.
Kanada ja Venäjä voisi pelata vaikka MM-kisat kahdestaan muodostaen kumpikin kahdeksan joukkuetta ja kisojen taso voisi jopa nousta. Vaikka ne parhaat on selvästi parempia kuon vaikka suomalaiset ei se tarkoita etteikö suomalaiset olisi riittävän hyviä pelaamaan parempiaan vastaan tasaisesti. Sitten yksittäisessä pelissä onusein nähty, että toinen joukkue on vaan paremmalla jalalla liikkeellä.
Korjataan tämä todellisuutta vastaavaksi, Kanada voisi tehdä 5, joukkuetta, Venäjä, Ruotsi ja USA sitten yhdet. Kanada on ainoa jolla todellisuudessa riittää leveys useampaan lähes samantasoiseen jengiin. Jenkit on kohta tilanteessa että se voisi muodostaa kaksi hyvää jengiä, mutta muilla tuo on kaukainen haave(pl. Kanada siis).
J.Grönvall
23.05.2013, 21:46
Tuntuu että tässä ketjussa vedetään paljon överiksi, suuntaan taikka toiseen.
Mielestäni olisi hyvä tiedostaa kuitenkin faktat ihan sellaisina kun ne ovat.
Suomi on yksilötaidoltaan jäljessä kaikkia maailman huippumaita kaikkialla kentällä pl. maalivahdit. Enkä usko että voidaan puhua sattumasta, koska maalivahteja on paljon erinomaisia, kun taas kenttäpelaajia ei oikeastaan juuri ollenkaan. Nyt siis puhutaan puhtaasti yksilötaidosta ja taitotasosta.
Sitten mitä taas tulee joukkueena pelaamiseen ja joukkueena pärjäämiseen, niin Suomi on siinä erinomaisella tasolla.
Tuloksellisesti Suomi on pärjännyt hyvin useamman vuoden jo(reilut kymmenen). Toki vuosittaisia notkahduksia tapahtunut, mutta silti useimmiten oltu mitalipeleissä aikuisten MM-kisoissa ja jopa Olympialaisissa. Ensimmäinen toki on yleensä B-tason kisat ja Suomessa varmasti asenne on useimmiten kovempi kuin joillain mailla, mutta tästä huolimatta ei voi noita tuloksia vain olan kohautuksella ohittaa.
Eli Suomi on hyvin pärjännyt juuri JOUKKUEENA. Mutta mielestäni on ihan aiheellista kysyä, kuinka hyvin Suomi voisi pärjätä jos yksilötaitotaso olisi korkeampi. Se kun ei ole automaattisesti mitenkään pois siitä etteikö voisi pelata joukkueena. Hyvä esimerkki maailman paras pelaaja(ainakin omasta mielestäni tällä hetkellä) Sidney Crosby. Huippu yksilötaito, mutta tästä huolimatta aina ehdottomasti pelaa joukkueelle, ei itselleen. Haluaa voittaa, ei vain saada itselleen pisteitä.
Minäkin jättäisin arvokisojen tulosten vertailun kokonaan pois. Suomi kuroo joka vuosi eron kiinni juuri sitoutuneella joukkueella ja taktisesti edistyneellä pelitavalla.
Itse katson aina meikäläisiä NHL-pelaajia ja niistäkin heidän "profiilejaan" eli millaiseen rooliin hän voi yltää, tai on yltänyt. Nyt on edessä lähes futismaajoukkueen kaltainen nuorennusleikkaus ja taso putoaa dramaattisesti yksilöissä ja juuri tuossa pelaajaprofiilissa.
Onneksi on muutama erinomainen yksilö vielä myös NHL:ssä esim. -83 syntyneissä ja -84 syntyneissä. Maailma on muuttunut sen verran, että nykyään Euroopan tason huiput menevät KHL:ään eivätkä enää edes käy NHL:ssä kuin ehkä kääntymässä.
Samoin SM-Liigasta lähtevät tähdet ovat jatkuvasti kansainvälisesti jäljessä takavuosien vastaavia. SM-Liigassa voi nykyään dominoida jo erikoisominaisuuksilla, vaikka olisi selkeitäkin heikkouksia (vrt. Jori Lehterä).
Seuraavat suomalaiset huippupakit? Seuraavat edes Petteri Nummelin-tason pakit? Seuraavat Toni Lydman/Sami Salo-luokan pakit?
Seuraavat suomalaiset huippupakit? Seuraavat edes Petteri Nummelin-tason pakit? Seuraavat Toni Lydman/Sami Salo-luokan pakit?
Uskon että Vatasella on eväät Petteri Nummelinin tasolle tai paremmaksikin(omassa päässä varsinkin), Sami Salon/Lydmanin tasolle uskon taas Olli Määtällä ja toisen tyyliseksi mutta vastaavalle tasolle uskon Ristolaisella olevan mahdollisuudet. Sen sijaan Timonen/Numminen tasolle en usko näistä olevan. Tämän lisäksi puhutaan valitettavan kapeasta määrästä potentiaalisia pelaajia kun puhutaan tällä hetkellä 18-22vuotiaista kavereista. Sitä nuoremmista on turha lähteä vielä puhumaan liikaa.
J.Grönvall
23.05.2013, 22:03
Uskon että Vatasella on eväät Petteri Nummelinin tasolle tai paremmaksikin(omassa päässä varsinkin), Sami Salon/Lydmanin tasolle uskon taas Olli Määtällä ja toisen tyyliseksi mutta vastaavalle tasolle uskon Ristolaisella olevan mahdollisuudet. Sen sijaan Timonen/Numminen tasolle en usko näistä olevan. Tämän lisäksi puhutaan valitettavan kapeasta määrästä potentiaalisia pelaajia kun puhutaan tällä hetkellä 18-22vuotiaista kavereista. Sitä nuoremmista on turha lähteä vielä puhumaan liikaa.
Minä pahoin pelkään, että Vatasestakaan ei ole kuin NHL:n peruspakiksi parhaimmillaan. KHL toki voisi olla eri tarina ja todennäköisesti myös Vataselle se oikea paikka. Mutta annetaan kaverin näyttää.
Myös Mikael Granlundin jatko on täysi kysymysmerkki, vuoden 2011 jälkeen ei merkittävää kehitystä ole tapahtunut. NHL:ssä toistaiseksi syvyyspelaaja Wildin rosterissa, ehkä tekisi hänellekin hyvää tulla Venäjälle kehittymään.
En tiedä, onko KHL lopulta ollenkaan edes huono vaihtoehto verrattuna AHL:ään tai NHL:n jarruketjuihin?
Kampitus
23.05.2013, 22:17
Tämä osu naulan kantaan. Ei muualla, varsinkaan Kanadassa ja Yhdysvalloissa anneta mitään arvoa mömmöm-kisoille. Se näkyy pelaajien asenteissa, kuten baarireissuina peliä edeltävänä iltana jne. Tulevaisuudessa todennäköisesti vielä vähempiarvoinen ja voidaan hyvin jättää pois, jos mitataan huippumaita.
Tähän pieni vastalause. MM-kisat ovat tosiaan ihan höntsiä, mutta minun mielestä Suomi on kokoisekseen maakseen pärjännyt kovalla tasolla hyvin. Jos siis lasketaan viimeiset 7 olympialaista, niistä 5 mitalia, 2 hopeaa ja 3 pronssia. Suomen kokoiselle maalle mitali on aina hyvä saavutus. Tiedän että tuo kokoon vertaaminen on typerä argumentti, mutta otinpa silti esiin. Typerä argumentti on myös, että joukkepeli ratkaisee, tämä kuitenkin on asia joka on suomen ainoa mahdollisuus menestyä. Meidän paras sentteri mahtuu ehkä juuri koko pallon top20, paras pakki ja laituri ehkä juuri johonkin top50. Ainut paikka missä meillä on tarjota ihan kärkipään pari, on veskariosasto.
Mielestäni siis A-maajoukkue on menestynyt pitkään hyvin. Juniori puolellla ollaan kuitenkin tultu alasapäin jo pitkään, tämä asia alkaa pikkuhiljaa syömään tulosta A-maajoukkueen osalta. Junnutuotanto piti olla jo korjattu muutemien 90-luvun alun tähti junnujen osalta, heistä kuitenkin osa putosi kelkasta ja jäljelle jäi vain Vatanen ja Granlund. En väitä että lopuista olisi mitenkään toivo menetetty, lisäksi on myös tulossa kova ikäluokka 95. Faktat taitaa kuitenkin olla niin, että poistuma tulee myös olemaan todella suuri. Viiden vuoden kuluttua Olli, Timonen, Saku ja Selänne on poissa. Mikon, Filppulan, Pitkäsen ja Jussin meno on tuskin enää yhtä kova kuin nyt. Jos näistä parista kovasta ikäluokasta kuoriutuu kovia nimiä, saattaa olla että pärjätään. Junnutuotanto korjattiin kuitenkin niin myöhään, että menestykseen voi tulla melkoinen katkos.
Cockersson
23.05.2013, 22:45
Minä pahoin pelkään, että Vatasestakaan ei ole kuin NHL:n peruspakiksi parhaimmillaan. KHL toki voisi olla eri tarina ja todennäköisesti myös Vataselle se oikea paikka. Mutta annetaan kaverin näyttää.
Myös Mikael Granlundin jatko on täysi kysymysmerkki, vuoden 2011 jälkeen ei merkittävää kehitystä ole tapahtunut. NHL:ssä toistaiseksi syvyyspelaaja Wildin rosterissa, ehkä tekisi hänellekin hyvää tulla Venäjälle kehittymään.
En tiedä, onko KHL lopulta ollenkaan edes huono vaihtoehto verrattuna AHL:ään tai NHL:n jarruketjuihin?
Peruspakiksi NHL:ään, eli kovempi suoritus kuitenkin kuin se Nummelin, vai eikö? Vaikea Vatasesta on kuvitella tulevan peruspakkia. Vahvuus on selkeästi hyökkäyspäässä ja sellaisia tuolla Ameriikassakin tarvitaan. Anaheimista löytyy vertailukohtakin, eikä Vatanen tuon muutaman pelin perusteella kauhean kaukana ole vertailukohdastaan.
Granlundilla on kaikki mahdollisuudet kehittyä kärkipelaajaksi. Etkö oikeasti huomannut mitään eroa v.2012 ja v.2013 MM-Kisoissa esiintyneessä Granlundissa?
Ehkä Suomessa kannattaisi sitten keskittyä vähän enemmän siihen yksilötaidon kehittämiseen sen "maailman parhaan taktiikan" tai joukkuepelaamisen sijaan.
J.Grönvall
23.05.2013, 23:03
Peruspakiksi NHL:ään, eli kovempi suoritus kuitenkin kuin se Nummelin, vai eikö? Vaikea Vatasesta on kuvitella tulevan peruspakkia. Vahvuus on selkeästi hyökkäyspäässä ja sellaisia tuolla Ameriikassakin tarvitaan. Anaheimista löytyy vertailukohtakin, eikä Vatanen tuon muutaman pelin perusteella kauhean kaukana ole vertailukohdastaan.
Granlundilla on kaikki mahdollisuudet kehittyä kärkipelaajaksi. Etkö oikeasti huomannut mitään eroa v.2012 ja v.2013 MM-Kisoissa esiintyneessä Granlundissa?
Ehkä Suomessa kannattaisi sitten keskittyä vähän enemmän siihen yksilötaidon kehittämiseen sen "maailman parhaan taktiikan" tai joukkuepelaamisen sijaan.
No siis arvasinhan minä, että rautalankaa olisi tarvittu mutta arvelin tuon KHL-viittauksen riittävän. Toisaalta, jos Nummelinin hyökkäystaidoilla ei NHL:ssä pärjätty niin Vatanen voi tulla vaikka huomenna kotiin. Näillä kahdella on eroa kuitenkin vielä aivan perkeleen paljon. Tietysti NHL on myös eri liiga kuin Numpan huippuvuosina, joten ehkä...
Huomasin minä Granlundissa eroa mutta muutama MM-kisojen matsi nyt ei kerro mistään mitään. Kehitys on ollut pettymys, joskin kukaan tuskin odotti aivotärähdyksen aiheuttavan niinkin pitkää takapakkia mitä se teki.
Huomioidaan nyt se, että puhutaan siis kahdesta Suomen viime vuosien kirkkaimmasta ja hehkutetuimmasta nuoresta pelaajasta. Jos tällaisten pelaajien taso alkaa olla juuri ja juuri NHL:ssä, niin kyllähän siinä otetaan turpaan ja lujaa esimerkiksi Ruotsilta.
Minäkin jättäisin arvokisojen tulosten vertailun kokonaan pois. Suomi kuroo joka vuosi eron kiinni juuri sitoutuneella joukkueella ja taktisesti edistyneellä pelitavalla.
Siis nyt en kertakaikkiaan ymmärrä. Jos ketjun aiheena on pohtia sitä, onko Suomi enää jääkiekon huippumaa, niin eikö maajoukkueen edesottamukset nimenomaan ole se kaikkein järkevin mittari tämän arvioimiseen? Jotkut NHL-varausten määrät tai NHL-pelaajien lukumäärä ovat ihan sivuseikkoja omasta mielestäni tässä katsannossa. Se on vramaankin totta, että Suomen huippuyksilöt eivät ole samalla tasolla enää kuin vaikkapa 10 vuotta sitteen, mutta kiekkomaana Suomi edelleen on maailman eliittiä. Jääkiekko on joukkuepeli ja suomalaiset pelaajat ovat joukkuepelaamisessa eli yhteistyön jääkiekossa yhtään liioittelematta keskimäärin maailman parhaita. Ja se on mielestäni asia, jota me suomalaiset emme osaa riittävästi arvostaa emmekä osaa olla siitä niin ylpeitä kuin pitäisi.
Mikael Pelzfuss
24.05.2013, 00:05
Siis nyt en kertakaikkiaan ymmärrä. Jos ketjun aiheena on pohtia sitä, onko Suomi enää jääkiekon huippumaa, niin eikö maajoukkueen edesottamukset nimenomaan ole se kaikkein järkevin mittari tämän arvioimiseen? Jotkut NHL-varausten määrät tai NHL-pelaajien lukumäärä ovat ihan sivuseikkoja omasta mielestäni tässä katsannossa.
Amen. Minua ei ns. nappaisi yhtään, vaikka änärissä ei pelaisi yhtäkään suomalaista, mutta leijonat hakisi silti olympiakultaa kotiin. Ehkä ei kovin todennäköinen skenaario, mutta pointti on siinä, että en minä tuuleta joka kerta kun joku suomalainen tekee maalin amerikoissa. Sen sijaan tuuletan aina, kun joku tekee maalin leijonapaidassa. Enhän mä mittaa Jypinkään menestystä sillä, kuinka moni joukkueen pelaajista pääsee maajoukkueeseen tai isompiin liigoihin. Suomalaisten pelaajien menestyksellä on merkitystä vain siinä mielessä, että se kehittää heitä entistä paremmiksi ja näin parantaa maajoukkueen menestysmahdollisuuksia
J.Grönvall
24.05.2013, 08:03
Siis nyt en kertakaikkiaan ymmärrä. Jos ketjun aiheena on pohtia sitä, onko Suomi enää jääkiekon huippumaa, niin eikö maajoukkueen edesottamukset nimenomaan ole se kaikkein järkevin mittari tämän arvioimiseen? Jotkut NHL-varausten määrät tai NHL-pelaajien lukumäärä ovat ihan sivuseikkoja omasta mielestäni tässä katsannossa. Se on vramaankin totta, että Suomen huippuyksilöt eivät ole samalla tasolla enää kuin vaikkapa 10 vuotta sitteen, mutta kiekkomaana Suomi edelleen on maailman eliittiä. Jääkiekko on joukkuepeli ja suomalaiset pelaajat ovat joukkuepelaamisessa eli yhteistyön jääkiekossa yhtään liioittelematta keskimäärin maailman parhaita. Ja se on mielestäni asia, jota me suomalaiset emme osaa riittävästi arvostaa emmekä osaa olla siitä niin ylpeitä kuin pitäisi.
No, okei, olympialaiset joissa parhaat ovat mukana lasketaan luonnollisesti. Mutta MM-tasolla oikeaa kuvaa voimasuhteista ei tahdo saada, kun joukkueet vaihtelevat vuodesta toiseen niin paljon ja muutenkin kyseessä on lyhyt spurtti.
Se miksi yksilötason ongelmat ovat merkittäviä, ja mielestäni tulevat näkymään seuraavien vuosien arvokisamenestyksessä, on sitten juuri tuo, että kohta se yhteistyön jääkiekkokaan ei riitä, koska gappi kasvaa liian suureksi.
Siltikin, vielä yli ja ohi arvokisojen haluan katsoa aina seurajoukkueissa tapahtuvia asioita sillä ne harvoin valehtelevat. Esimerkiksi NHL:ssä 80 ottelua kertoo jo aika tyhjentävästi sen missä mennään ja jos tuona aikana ei vaikkapa saa raivattua tietään ylös, niin puhutaan NHL:n suhteen rotaatiopelaajasta.
Jääkiekko pelinä lähtee yksilöistä kuitenkin eikä pelikirjakaan auta määräänsä enempää. Meidän onneksemme jääkiekko on edelleen kapean alan toimintaa ja säälliselläkin esityksellä Suomi on aina puolivälierissä ja usein välierissä. Sen ei kuitenkaan pidä antaa hämätä liikaa. Jääkiekko tuntuu olevan Suomessa tärkeä asia ja hyvä niin, ei silloin haittaa lajin koko. Minä olen aina verrannut jääkiekkoa rugbyyn ja Suomihan voisi koittaa olla jääkiekon Uusi-Seelanti. Tai ainakin ottaa sen tavoitteekseen.
Ch4InS4w
24.05.2013, 09:13
Nummelin .. Vatanen. Näillä kahdella on eroa kuitenkin vielä aivan perkeleen paljon.
Kuulisin mielelläni perustelun tälle, jos siis ymmärsin oikein ja tarkoitat Samin olevan Nummelinia aivan perkeleen paljon jäljessä. Toki jos puhut pelkistä meriiteistä niin ei tartte.
Porvoon Kärppä
24.05.2013, 09:31
Myös Mikael Granlundin jatko on täysi kysymysmerkki, vuoden 2011 jälkeen ei merkittävää kehitystä ole tapahtunut. NHL:ssä toistaiseksi syvyyspelaaja Wildin rosterissa, ehkä tekisi hänellekin hyvää tulla Venäjälle kehittymään.
Minusta Granlund on kyllä kehittynyt amerikkaan lähdön jälkeen paljonkin. Luistelu oli MM-kisoissa Mikellä ihan eri tasolla kuin änäriin lähtiessä. Enää hän ei tarvitse kuin hieman tasapainoa ja kamppailuvoimaa lisää niin hänellä on saumat dominoida jopa änärissä. Nykyisellään Mikkeä horjutetaan fyysisellä pelillä turhan helposti. Pelinluku- ja syöttötaito ei ole kaverilla kadonnut mihinkään.
J.Grönvall
24.05.2013, 09:31
Kuulisin mielelläni perustelun tälle, jos siis ymmärsin oikein ja tarkoitat Samin olevan Nummelinia aivan perkeleen paljon jäljessä. Toki jos puhut pelkistä meriiteistä niin ei tartte.
Hyökkäyspeliä tarkoitin, jos kerran Vatasta ajatellaan hyökkäävänä pakkina, ts. vahvuus on siinä. Nummelin on/oli tällä erikoisosaamisalueella selvästi edellä.
Mutta kuten sanottu, aika näyttää, Vatanen on vielä nuori kölvi.
J.Grönvall
24.05.2013, 09:33
Minusta Granlund on kyllä kehittynyt amerikkaan lähdön jälkeen paljonkin. Luistelu oli MM-kisoissa Mikellä ihan eri tasolla kuin änäriin lähtiessä. Enää hän ei tarvitse kuin hieman tasapainoa ja kamppailuvoimaa lisää niin hänellä on saumat dominoida jopa änärissä. Nykyisellään Mikkeä horjutetaan fyysisellä pelillä turhan helposti. Pelinluku- ja syöttötaito ei ole kaverilla kadonnut mihinkään.
Minusta se luistelu ei ole sielläpäinkään vielä, jos meinaa dominoida, saati päästä säännöllisesti edes hyökkääviin ketjuihin pelaamaan. Ja fysiikkaa toki todella paljon paremmaksi, muuten ei peliälystä ja syöttötaidosta ole mitään hyötyä, ihan NIIN poikkeuksellinen ei Granlund ole.
Wäinö#16
24.05.2013, 09:41
Huomasin minä Granlundissa eroa mutta muutama MM-kisojen matsi nyt ei kerro mistään mitään. Kehitys on ollut pettymys, joskin kukaan tuskin odotti aivotärähdyksen aiheuttavan niinkin pitkää takapakkia mitä se teki.
Aivotärähdyshän tapahtui jo syksyllä 2010 ja sen takia jäi mm. nuorten MM-kisat väliin. Aika hyvin kuitenkin siitä toipui, kun keväällä tuli vielä SM- ja MM-kulta.
Miken ongelmat oli viime kaudella lähinnä itseluottamuksessa ja pienessä kaukalossahan hän ei ole koskaan oikein pärjännyt. Haasteet on fyysisissä ominaisuuksissa.
Itse en näe Suomen tilannetta kovinkaan toivottomana. Jääkiekko on lajina sellainen, että edistyksellisellä pelitavalla pystyy kompensoimaan todella paljon, oli vastassa sitten kuka tahansa. Ykkösketju kuitenkin tarvitaan ja mielellään säällinen kakkosketju, mikäli mielitään ihan tappiin saakka. Marginaalit on kuitenkin niin pienet, etten usko mihinkään erityiseen romahdukseen menestyksen osalta. Romahdus vaatisi myös valmennuksellista taantumaa ja sellaista ei ole näköpiirissä.
Kampitus
24.05.2013, 09:52
Minusta se luistelu ei ole sielläpäinkään vielä, jos meinaa dominoida, saati päästä säännöllisesti edes hyökkääviin ketjuihin pelaamaan. Ja fysiikkaa toki todella paljon paremmaksi, muuten ei peliälystä ja syöttötaidosta ole mitään hyötyä, ihan NIIN poikkeuksellinen ei Granlund ole.
Eihän niitä ihmeitä hetkessä tapahdu, mutta onhan Mikke mennyt hyvin eteenpäin alkukaudesta, jolloin jäi Wildissä aivan telineisiin. Se on silti totta ettei tuo vielä minnekkään riitä. Tosiaan on aika surullista että tästä superikäluokasta on tavallaan jäljellä Vatanen ja Granlund. Saa nähdä miten käyt 94-95 vuosikerralle. Heillä on potentiaalia jopa yhteen NHL-tason kentälliseen. Uusia tulijota on kiutenkin niin vähän, ettei niitä lupauksia vain saisi menettää juuri yhtään.
En tiedä millaiseksi tuo suomalaispelaajien määrä NHL:ssä muodostuu, jos KHL pysyy samantapaisena liigana kuin nyt, voi olla järkevämpi tällaisten Lehkosen ja Ikosen kaltaisten pygmien luoda menestyvä ura Venäjällä. Vaikea on uskoa tuon määrän NHL:ssä helposti nousevan, koko on siellä niin suuri ennakkoluulo, eikä meillä noita kolosseja niin kauheasti ole. Voi hyvin olla että hyökkäyskentät 1-2 tulevat olympiakisoissa 2018, 50/50 NHL/KHL.
J.Grönvall
24.05.2013, 10:12
Eihän niitä ihmeitä hetkessä tapahdu, mutta onhan Mikke mennyt hyvin eteenpäin alkukaudesta, jolloin jäi Wildissä aivan telineisiin. Se on silti totta ettei tuo vielä minnekkään riitä. Tosiaan on aika surullista että tästä superikäluokasta on tavallaan jäljellä Vatanen ja Granlund. Saa nähdä miten käyt 94-95 vuosikerralle. Heillä on potentiaalia jopa yhteen NHL-tason kentälliseen. Uusia tulijota on kiutenkin niin vähän, ettei niitä lupauksia vain saisi menettää juuri yhtään.
Granlund on jollain tavalla palannut takaisin vuoden 2011 tasolle. Kuitenkin jos ajatellaan nuorta pelaajaa, niin joka vuosi pitäisi kehittyä, eli hänen kanssaan kilpailevat kaverit ovat ehkä ottaneet jo tuon verran etumatkaa.
Parhaimmassa tapauksessa voisin kuvitella Granlundille samanlaista uraa kuin Valtteri Filppulalle. Vaikea ainakaan tällä hetkellä uskoa, että hänestä tulisi ihan NHL:n ykköskategorian pelaajaa.
En tiedä millaiseksi tuo suomalaispelaajien määrä NHL:ssä muodostuu, jos KHL pysyy samantapaisena liigana kuin nyt, voi olla järkevämpi tällaisten Lehkosen ja Ikosen kaltaisten pygmien luoda menestyvä ura Venäjällä. Vaikea on uskoa tuon määrän NHL:ssä helposti nousevan, koko on siellä niin suuri ennakkoluulo, eikä meillä noita kolosseja niin kauheasti ole. Voi hyvin olla että hyökkäyskentät 1-2 tulevat olympiakisoissa 2018, 50/50 NHL/KHL.
Tämä on ihan hyvä kysymys. Itse olen tällä hetkellä vahvasti sitä mieltä, että virta kiihtyy nimenomaan tuonne KHL:n suuntaan ja vain aivan parhaat pääsevät NHL-kaukaloihin ja pärjäävät siellä.
En tiedä mitä mieltä palstan NHL-asiantuntijat ovat siitä, että millaiseksi pelin evoluutio on nyt muuttamassa sitä pelaajan ihannetyyppiä. Tarkoitan sitä, että tuleeko vaikka viiden vuoden säteellä olla taas iso mutta liikkuva. Toisaalta vaikkapa Erik Karlsson on aika keskimittainen, ei kuitenkaan ihan sellainen mikkihiiri kuin tyypilliset suomalaiset kiekolliset pakit, pl. Joni Pitkänen tai Teppo Numminen.
Jostain se kuitenkin kielii, että pelaajatyypit kuten Petri Kontiola, Jori Lehterä, Jarkko Immonen, Juhamatti Aaltonen jne eivät kuitenkaan ole riittävän hyviä NHL-kaukaloon omassa roolissaan. Tällöin vaihtoehdoksi jää menestyminen KHL:ssä. Toisaalta, nyt vain se Elitserien on muuttunut KHL:ksi, eli välttämättä mitään mullistavaa tässä asiassa ei ole tapahtunut.
Ch4InS4w
24.05.2013, 10:56
Hyökkäyspeliä tarkoitin, jos kerran Vatasta ajatellaan hyökkäävänä pakkina, ts. vahvuus on siinä. Nummelin on/oli tällä erikoisosaamisalueella selvästi edellä.
Mutta kuten sanottu, aika näyttää, Vatanen on vielä nuori kölvi.
Perustelua mä en kyllä edelleenkään saanut. Millä perustein Nummelin on hyökkäysosaamisensa suhteen selvästi Vatasta edellä?
J.Grönvall
24.05.2013, 11:42
Perustelua mä en kyllä edelleenkään saanut. Millä perustein Nummelin on hyökkäysosaamisensa suhteen selvästi Vatasta edellä?
Minun mielestäni, se saa riittää nyt perusteluiksi. Turha tästä on alkaa jankkaamaan sen kummemmin. Olet kuitenkin eri mieltä ja minulla ei sitten taas ole uskottavuutta.
Kampitus
24.05.2013, 11:54
Tämä on ihan hyvä kysymys. Itse olen tällä hetkellä vahvasti sitä mieltä, että virta kiihtyy nimenomaan tuonne KHL:n suuntaan ja vain aivan parhaat pääsevät NHL-kaukaloihin ja pärjäävät siellä.
Itse siis näen asian niin, että pelaajat menevät tavallaan kahteen koriin. KHL ja NHL. Suoranaisesti ei voida rankata parempia toiseen ja huonompia toiseen, vaan pitää ajatella pelaajatyyppiä. Nämä taitavat ja nopeat näprääjät, Salmisen ja Aaltosen tyyliset kaverit, heidän vahvuudet riittää kyllä NHL:ssäkin tulosyksikköön, mutta heikkoudet karsii kokonaispeliä niin, ettei tuonne ole asiaa ainakaan tällä hetkellä. Tallaiset ovat kuitenkin KHL:ssä vähintään hyviä, osa jopa kärkitason pelureita. Sitten on nämä Koivut ja Jokiset, joilla ei ole edellytyksiä tuollaiseen taitokiekkoon kuin edellämainituilla, mutta se kokonaispaketti ja suoritustaso on niin kova, että nämä kaverit vakiinnuttaa paikkansa taalajäillä. Nummelin on tästä hyvä esimerkki, hakkasi päätä seinään NHL:ssä, mutta vanhalla pallonpuoliskolla dominoi aina.
Itse siis en usko että NHL:ssä pitää olla tulevasuudessa mikään kauhea kolossi, mutta jos pelityyli ja kaukalo pysyy suunnilleen samana, ei pelityyli muutu niin ylikiekolliseksi, että alkaisi näitä näprääjiä suosia. Barkovilla voi olla parempi tulevaisuus NHL:ssä kuin Mikellä, ei se niin haittaa jos olet hidas, kunhan olet vahva ja taitava, eikä se niin haittaa jos olet heikko, jos olet nopea ja taitava. Jos tämän epäselvyyden vyyhdin jotenkin kiteyttäisi, ajoin takaa jotakin seuraavaa. Ollaksesi yksi parhaista, jääkiekon kolmesta tärkeimmästä, taito, nopeus, voima, on oltava hallussa kaikki. Ne joilla on hallussa noista kaksi, voivat luoda vielä loistavan uran NHL:ssä. Yhdellä noista, vaikka se sektori olisi ylivertaisessa kunnossa, on vaikea pärjätä. Esimerkikse Mikellä ei ole vielä kunnossa kuin yksi osa-alue, on ajan kysymys tuleeko se kuntoon. Vatasella tilanne on parempi, Ristolaisella ja Barkovilla puolestaan on parhaat lähtökohdat vuosiin.
J.Grönvall
24.05.2013, 12:08
Itse siis näen asian niin, että pelaajat menevät tavallaan kahteen koriin. KHL ja NHL. Suoranaisesti ei voida rankata parempia toiseen ja huonompia toiseen, vaan pitää ajatella pelaajatyyppiä. Nämä taitavat ja nopeat näprääjät, Salmisen ja Aaltosen tyyliset kaverit, heidän vahvuudet riittää kyllä NHL:ssäkin tulosyksikköön, mutta heikkoudet karsii kokonaispeliä niin, ettei tuonne ole asiaa ainakaan tällä hetkellä. Tallaiset ovat kuitenkin KHL:ssä vähintään hyviä, osa jopa kärkitason pelureita. Sitten on nämä Koivut ja Jokiset, joilla ei ole edellytyksiä tuollaiseen taitokiekkoon kuin edellämainituilla, mutta se kokonaispaketti ja suoritustaso on niin kova, että nämä kaverit vakiinnuttaa paikkansa taalajäillä. Nummelin on tästä hyvä esimerkki, hakkasi päätä seinään NHL:ssä, mutta vanhalla pallonpuoliskolla dominoi aina.
Juu, ehdottomasti tämäkin vaikuttaa ja jääkiekon kenttä on siinä mielessä laventunut, että absoluuttisesti parhaat pelaajat eivät ehkä enää pelaakaan NHL:ää automaattisesti.
Mm. Jarkko Immosen näin aikanaan hyvinkin tällaisena pelaajana, eli ei se NHL-ura mikään itsetarkoitus ole, kyllä Euroopassakin voi tehdä komean uran ja pelata omilla vahvuuksillaan. Ja onhan näitä vaikka kuinka: Kimmo Rintanen, Tomi Kallio, Timo Pärssinen yms.
NHL:stä hyvä luonnehdinta on varmasti juuri esittämäsi väite, että siellä pelaavat kokonaisvaltaisimmat pelaajat, toki myös aivan eliitti. Toisaalta olisi todella hienoa, jos olisi kuten futiksessa, että tietynlaiset pelaajat menevät nahilaan ja muun tyyppiset KHL:ään, Ruotsiin tai Sveitsiin. Taloudellisesti eroa vielä lienee mutta kyllähän Euroopassakin huippupelaaja vielä tiliä tekee.
Nummelinin ongelma tosiaan oli se, ettei hän yksinkertaisesti istunut NHL-peliin ja taisi olla koutsinakin Jacques Lemairen kaltaisia hyökkäyspelin sanansaattajia.
Vatasta en näe likimainkaan yhtä hyvänä hyökkäyspelin taitajana mutta ehkä juuri siksi hän voi tehdä NHL-uran, peruspakkina. Vaikka hän täällä Suomessa loisti myös hyökkäyspelissä, niin jälleen kerran voi verrata vaikka Erik Karlssoniin niin saa vähän perspektiiviä siitä millä tasolla NHL:n huippu menee kiekollisena.
Kampitus
24.05.2013, 13:47
NHL:stä hyvä luonnehdinta on varmasti juuri esittämäsi väite, että siellä pelaavat kokonaisvaltaisimmat pelaajat, toki myös aivan eliitti. Toisaalta olisi todella hienoa, jos olisi kuten futiksessa, että tietynlaiset pelaajat menevät nahilaan ja muun tyyppiset KHL:ään, Ruotsiin tai Sveitsiin. Taloudellisesti eroa vielä lienee mutta kyllähän Euroopassakin huippupelaaja vielä tiliä tekee.
Juuri tämä tilanne olisi se joka tukisi seuraavaa teoriaa.
Palataksemme hieman otsikon aiheesen, miksi Suomi ei ole enää jääkiekon huippumaa. Kuten aiemmin totesin, Suomen hyvien pelaajien poistuma tulee olemaan lähitulevaisuudessa suuri. Tästä johtuen Suomi tuskin tulee NHL pelaajien määräänsä kasvattamaan. Suomi myöskään tuskin tulee nousemaan elittiin ykköskierrosten varausten määrässä mitattuna. Suomen ensisijainen tähtäin voisi olla jokseenkin kasvattaa ykköskierroksen varauksia, ja kehittää juniorimaajoukkueen toimintaa, NHL pelaajien pitäminen edes samassa on jo saavutus, mutta se ei estä menestystä. Suomesta ei tule parhaita yksilöitä myöskään 10v päästä, joukkuepeli on edelleen se meidän vahvuus. Mielestäni KHL on meille mahdollisuus.
Suomi pystyy pelaamaan MM höntsät ja EHT pelit periaatteessa olympiajoukkueen rungolla, jota sitten isoihin kisoihin täsmävahvistetaan kentällisellä niitä kaikkein kovimpia. Tällöin joukkue sulaa yhteen omaan sapluunaansa. Ei Kanada tarvitse mitään taikuria penkin taakse, eikä mitään yhteistä historiaa menestyäkseen kovimmissa turnauksissa. Suomi kuitenkin tarvitsee, koska yhteenpelaaminen on se meidän suurin ase ja se on oltava jatkossakin. Suomen pakissa ei ole sellaisia avaimia kuin mahtimailla, siitä syystä niitä pitää käsitellä moninverroin muita paremmin.
Mielestäni voimme olla kiekon huippumaa, joka on omasta mielestäni mitataan sijoittumisella kovimmissa turnauksissa. Tätä asiaa ei kuitenkaan mielestäni mitata millään muulla tavalla. Meiltä ei tule tulemaan parhaita kiekkoilijoita, mutta meiltä voi tulla maailman paras maajoukkue.
Ch4InS4w
24.05.2013, 14:46
Minun mielestäni, se saa riittää nyt perusteluiksi. Turha tästä on alkaa jankkaamaan sen kummemmin. Olet kuitenkin eri mieltä ja minulla ei sitten taas ole uskottavuutta.
"Minun mielestäni" on pelkkä mielipide, ei mielipiteen perustelu. Mua vain olisi kiinnostanut, että näetkö sä Nummelinin olevan kaikilla hyökkäyspelaamisen osa-alueilla Vatasta edellä ja miten paljon milläkin osa-alueella vai onko Sami mielestäsi edes jossain parempi. Sulla kun on varmaan parempi kuva Nummelinin vahvuuksista, mä en oo nähnyt Nummelinilta yhtään matsia varmaan kuuteen vuoteen, joten menen liikaa vanhojen muistikuvieni mukaan. Toi "selvästi edellä" vain särähti aika pahasti korvaan.
En tosiaan näe, että Nummelin olisi millään osa-alueella selkeästi Samia edellä. Pelin avaamisessa varmaan eniten, muttei toisaalta taas ole niin hyvä tuomaan kiekkoa sisään jalalla. Vatanen ei tule mun mielestäni breikkaamaan änärissä siksi että se on eri liiga kuin Petun vuosina, vaan siksi että Vatanen on asenteeltaan Nummelinia kovempi pelaaja eikä pelkää pelata fyysistäkään peliä. Hyökkäyspäässäkin Sami on mun mielestäni aggressiivisempi ja haastaa enemmän, minkä takia on tietyissä tilanteissa Nummelinia vaarallisempi hyökkäyssuuntaan.
Ei Samista varmaan koskaan mitään Erik Karlssonia tule, mutta Vatasen uraa aika tarkasti seuranneena uskaltaisin lyödä vetoa, että NHL-ura tulee olemaan huomattavasti lähempänä Kimmo Timosta kuin Petteri Nummelinia.
Korjataan tämä todellisuutta vastaavaksi, Kanada voisi tehdä 5, joukkuetta, Venäjä, Ruotsi ja USA sitten yhdet. Kanada on ainoa jolla todellisuudessa riittää leveys useampaan lähes samantasoiseen jengiin. Jenkit on kohta tilanteessa että se voisi muodostaa kaksi hyvää jengiä, mutta muilla tuo on kaukainen haave(pl. Kanada siis).
En tarkoittanu, että Kanada ja Venäjä muodostaisi kahdeksan joukkuetta, jotka vastaisi heidän ykkösporukkaan, vaan että he muodostaisivat muitamaita vastaavat joukkueet eli esimerkiksi venäläinenRanska tai kanadalainenSaksa yms.
J.Grönvall
24.05.2013, 20:06
"Minun mielestäni" on pelkkä mielipide, ei mielipiteen perustelu. Mua vain olisi kiinnostanut, että näetkö sä Nummelinin olevan kaikilla hyökkäyspelaamisen osa-alueilla Vatasta edellä ja miten paljon milläkin osa-alueella vai onko Sami mielestäsi edes jossain parempi. Sulla kun on varmaan parempi kuva Nummelinin vahvuuksista, mä en oo nähnyt Nummelinilta yhtään matsia varmaan kuuteen vuoteen, joten menen liikaa vanhojen muistikuvieni mukaan. Toi "selvästi edellä" vain särähti aika pahasti korvaan.
Kokonaisvaltaisesti parempi puolustaja hyökkäyssuuntaan, Suomen lähihistorian ehkä toiseksi paras puolustaja tässä suhteessa Kimmo Timosen jälkeen. Torino 2006 oli Numpaltakin sellainen työnäyte, että menivät suut suppuun monessa paikassa.
Nyt ei siis tietenkään verrata 40-vuotiasta Petteri Nummelinia vaan sitä 2000-luvun taitteen molemmin puolin dominoinutta pelaajaa. Nummelin nimittäin dominoi ja teki sitä myös MM-tasolla.
Yksittäisenä asiana mm. laukaus on aivan eri luokkaa, syöttöjen tarkkuus, kovuus jne.
En tarkoittanu, että Kanada ja Venäjä muodostaisi kahdeksan joukkuetta, jotka vastaisi heidän ykkösporukkaan, vaan että he muodostaisivat muitamaita vastaavat joukkueet eli esimerkiksi venäläinenRanska tai kanadalainenSaksa yms.
Siitä huolimatta Venäjä on huono esimerkki. Venäjällä kun jääkiekko on marginaalilaji ja sen harrastajamäärät ovat suhteellisen pienet. Kärki on erinomainen, mutta laajuus on aikalailla jotain Ruotsin tasoa.
Pottakameli
25.05.2013, 14:49
Yksittäisenä asiana mm. laukaus on aivan eri luokkaa, syöttöjen tarkkuus, kovuus jne.
Väitän kyllä että Vatasen kuti on parempi, mutta Kyllähän Nummelin on pistänyt jäätäviä avauksia pitkin uraansa. Molemmat on kovia.
sekolust
25.05.2013, 22:28
Tämä on ihan hyvä kysymys. Itse olen tällä hetkellä vahvasti sitä mieltä, että virta kiihtyy nimenomaan tuonne KHL:n suuntaan ja vain aivan parhaat pääsevät NHL-kaukaloihin ja pärjäävät siellä.
Kun vertaa KHL:ää ja NHL:ää muuten kuin ikäluokan parhaiden osalta, niin KHL on kumman houkutteleva vaihtoehto. Jos miettii esimerkiksi Ville Niemisen urapolkua, niin tilanne on muuttunut kummasti. Tuolloin 3-4 kautta AHL:ssä ei ollut taloudellisesti niin suuri uhraus kuin se on nyt jos tarjolla on KHL-pahvia.
AHL:ssä kun vuoden pahvilla saa sen ~55k euroa, niin kynnys edes riskeerata yhden kauden KHL-liksaa on aika kova. Ikäluokkansa kärkipelaajat (Granlund, Vatanen, jne.) voivat ottaa riskin, mutta esimerkiksi Lehterälle riski jämähtää karkkirahoille heikkouksiensa takia on suuri.
Kun vertaa KHL:ää ja NHL:ää muuten kuin ikäluokan parhaiden osalta, niin KHL on kumman houkutteleva vaihtoehto. Jos miettii esimerkiksi Ville Niemisen urapolkua, niin tilanne on muuttunut kummasti. Tuolloin 3-4 kautta AHL:ssä ei ollut taloudellisesti niin suuri uhraus kuin se on nyt jos tarjolla on KHL-pahvia.
AHL:ssä kun vuoden pahvilla saa sen ~55k euroa, niin kynnys edes riskeerata yhden kauden KHL-liksaa on aika kova. Ikäluokkansa kärkipelaajat (Granlund, Vatanen, jne.) voivat ottaa riskin, mutta esimerkiksi Lehterälle riski jämähtää karkkirahoille heikkouksiensa takia on suuri.
Samaa mieltä. Nykyään taloudellisesti KHL on parempi vaihtoehto ellei ole uskoa, että vaikka 1 farmi kausi riittää pääsemään NHL-jengin mukaan. KHL:ssä on myös se parempi asia, että ainaki mitä nyt oon seurannu niin jos teet sopimuksen vaikka Pietarin SKA:han niin todennäkösesti pelaat siellä. Ei ole niin epävarmaa että pelaatko "ykkösjengissä" vai istutko katsomossa tai kuten NHL:n suhteen ni farmissa.
Maajoukkueen suhteen ei ole nykyään enää niin oleellista paljon Suomella on NHL pelaajia ja jotkut Suomenki pelaajat varmasti vois pelata NHL:ssä, mutta rooli ei välttämättä ole yhtä miellyttävä kun KHL:ssä. Sitten tietenki palkka. Tosiaan se AHL:ssä pelaaminen ei ole rahakasta puuhaa oikei kenellekkään. Parhaat saa nyt ihan ok korvauksen, mutta jos vertaa euroopan sarjojen palkkoihin niin ei missään nimessä sen parempi.
Pelimäärä on mun mielestä myös merkittävä. Pohjois-Amerikassa pelataan liikaa ja pelin taso kärsii siitä monesti. KHL:ssä voi olla parempi palkka ja pelimäärä on paljon järkevämpi ni mitä turhaa sitä istumaan bussiliigaa varsinkin jos taso on siinä rajoilla vrt. Jori Lehterä.
Maajoukkueen suhteen ei ole nykyään enää niin oleellista paljon Suomella on NHL pelaajia ja jotkut Suomenki pelaajat varmasti vois pelata NHL:ssä, mutta rooli ei välttämättä ole yhtä miellyttävä kun KHL:ssä. Sitten tietenki palkka. Tosiaan se AHL:ssä pelaaminen ei ole rahakasta puuhaa oikei kenellekkään. Parhaat saa nyt ihan ok korvauksen, mutta jos vertaa euroopan sarjojen palkkoihin niin ei missään nimessä sen parempi.
Kenestä pelaajista puhut? Joku yksittäinen maalivahti voisi ehkä kakkosveskarina jossain NHL-joukkueessa olla mutta yksikään suomalainen kenttäpelaaja ei ole NHL-tasoa.
Kenestä pelaajista puhut? Joku yksittäinen maalivahti voisi ehkä kakkosveskarina jossain NHL-joukkueessa olla mutta yksikään suomalainen kenttäpelaaja ei ole NHL-tasoa.
No eihän tällaislle jutuille voi muuta kuin nauraa. Esimerkiksi Pihlström olisi halutessaan saanut silloin 2009 yksisuuntaisen sopparin NHL:ään, mutta hän halusi tulla Eurooppaan, koska koki kehittyvänsä paremmin pelaajana verrattuna siihen, että hän viilettäisi NHL:ssä nelosketjussa. Ja näin mututtuntumalta heittäisin, että valtaosa valmentajista ottaisi ennemmin joukkueeseensa Pihlströmin kuin Lennart Petrellin. Myös väittäisin, että Juhamatti Aaltonen on huomattavati laadukkaampi oikeakätinen laitahyökkääjä kuin NHL-mies Antti Miettinen. Ja Petri Kontiola sekä Jarkko Immonen olisivat kyllä parempia kuin monet NHL:ssä pelaavat sentterit, mutta ei kai he NHL:ään lähde pelaamaan, kun saavat KHL:ssä paljon paremman tilin.
No eihän tällaislle jutuille voi muuta kuin nauraa. Esimerkiksi Pihlström olisi halutessaan saanut silloin 2009 yksisuuntaisen sopparin NHL:ään, mutta hän halusi tulla Eurooppaan, koska koki kehittyvänsä paremmin pelaajana verrattuna siihen, että hän viilettäisi NHL:ssä nelosketjussa. Ja näin mututtuntumalta heittäisin, että valtaosa valmentajista ottaisi ennemmin joukkueeseensa Pihlströmin kuin Lennart Petrellin. Myös väittäisin, että Juhamatti Aaltonen on huomattavati laadukkaampi oikeakätinen laitahyökkääjä kuin NHL-mies Antti Miettinen. Ja Petri Kontiola sekä Jarkko Immonen olisivat kyllä parempia kuin monet NHL:ssä pelaavat sentterit, mutta ei kai he NHL:ään lähde pelaamaan, kun saavat KHL:ssä paljon paremman tilin.
Nuo ovat sinun mielipiteitäsi. Kontiola ja Immonen molemmat koittivat pärjätä NHL:ssä, mutta epäonnistuivat pahasti. Ollaksesi NHL-pelaaja tarvitsee pelaaja tiettyjä ominaisuuksia. Noilta kahdelta pelaajalta ne ominaisuudet puuttuvat.
J.Grönvall
26.05.2013, 19:47
No eihän tällaislle jutuille voi muuta kuin nauraa. Esimerkiksi Pihlström olisi halutessaan saanut silloin 2009 yksisuuntaisen sopparin NHL:ään, mutta hän halusi tulla Eurooppaan, koska koki kehittyvänsä paremmin pelaajana verrattuna siihen, että hän viilettäisi NHL:ssä nelosketjussa. Ja näin mututtuntumalta heittäisin, että valtaosa valmentajista ottaisi ennemmin joukkueeseensa Pihlströmin kuin Lennart Petrellin. Myös väittäisin, että Juhamatti Aaltonen on huomattavati laadukkaampi oikeakätinen laitahyökkääjä kuin NHL-mies Antti Miettinen. Ja Petri Kontiola sekä Jarkko Immonen olisivat kyllä parempia kuin monet NHL:ssä pelaavat sentterit, mutta ei kai he NHL:ään lähde pelaamaan, kun saavat KHL:ssä paljon paremman tilin.
Niin eikös Pihlström meinannut, ettei halua jäädä duunarirooliin vaan päästä kiekolliseen rooliin? Jälkikäteen voisi sanoa, että olisi vain tiedostanut vahvuutensa niin pelaisi edelleen NHL:ssä arvostettuna puolustavana pelaajana.
Kenestä pelaajista puhut? Joku yksittäinen maalivahti voisi ehkä kakkosveskarina jossain NHL-joukkueessa olla mutta yksikään suomalainen kenttäpelaaja ei ole NHL-tasoa.
No mieleen nyt tulee vaikka edellämainitut Pihlström, Kontiola, Aaltonen ja vaikka juuri Lehterä. Suoraan kokoonpanoon ei välttämättä menis kukaan suomalaisista ja tietysti pärjääminen ei ole varmaa, mutta jos ois haluja pelata farmissa vaikka pari kautta ja yrittää sitä kautta päästä kokoonpanoon.
Tuleehan noita melkei joka kausi kun joku useamman vuoden farmissa tahkonnu pelaaja pääsee kokoonpanoon vakiopelaajaks. Pohjois-amerikkalaisilla ei ole sellasta hinkua lähteä heti eurooppaan jos homma ei aukene ja ollaan valmiita pelaamaan farmissa pitkiäkin aikoja. Jos nyt mietin vaikka Juhamatti Aaltosta niin en usko, että jaksais edes koko kautta vetää farmissa. Lähdetään mieluummin lentokentälle kun parempi palkka ja pelejäkään ei ole liikaa.
Kyllä toi KHL alkaa olemaan tosi houkutteleva vaihtoehto monelle pelaajalle, ja eikös sen Radulovin palkkakin ole n. 9milj $ CSKA Moskovassa. Sitä palkkaa ei sais NHL:ssä.
Kuubextra
27.05.2013, 00:05
Tiivistän otsikon kysymyksen vastauksen. Suomessa pelataan tosissaan jääkiekkoa potentiaaliin nähden reilusti liian vähän. Äskettäin Kuopiossa oli tarjolla toinen joukkue kansallisesti korkeahkolle tasolle, Suomisarjaan. KalPa Teamin osallistuminen kyseiseen sarjaan jäi vaivaisesta ~50 000 eurosta kiinni, eikä liigajoukkue KalPa halunnut tätä avustaa kyseisellä 'taskurahalla'. Oltaisiin saatu lähes mestistasoinen joukkue SM-liigajoukkueen rinnalle Kuopioonkin, mutta kun jälleen kerran ajateltiin vain liigaseuran välitöntä omaa etua, niin päädyttiin siihen, että KalPa Team pelaa jatkossakin täysin harrastuspohjalla alemmissa sarjoissa.
= Suomen 5,5 miljoonan vahvuisen kansan kiekkopotentiaalista käytetään tänä päivänä ehkä 2 miljoonan verran ja tästä perustan kapeudesta johtuen ei niiden mahdollisten superpelaajien tasolle asti pyramidin huippu yllä.
Keltainen Jaffa
27.05.2013, 17:50
Kenestä pelaajista puhut? Joku yksittäinen maalivahti voisi ehkä kakkosveskarina jossain NHL-joukkueessa olla mutta yksikään suomalainen kenttäpelaaja ei ole NHL-tasoa.
Liityn nauruun mukaan. Pihlström, Lehterä, Kontiola, Aaltonen, Immonen, Niko Kapanen, vuosi pari sitten Sami Kapanen (ei enää lasisuutensa vuoksi), jos Detroitin päävalmentaja ei olisi ollut mulkulla päällä, niin mm. AHL-tähtipelissä pelannut Ilari Filppula olisi päässyt NHL:ään (n. 90% AHL-all starsiin päässeistä luo jonkinlaisen uran NHL:ssä, väitti lehdistö silloin), Janne Pesonen on siinä kinthaalla, Melart (eiku se meni jo...), Väänänen ehkä, piakkoin Barkov, ketähän vielä...
Vaikka NHL on iso liiga, ei kaikki maailman "NHL-tasoa" olevat pelaajat sinne mahdu tai edes halua siellä pelata. Ja löytyyhän sieltäkin niitä ihan yhtä epätäydellisiä pelaajia kuin Immonen ja kumppanit.
En väitä, että tilanne olisi Suomessa hyvä, mutta jotakin rajaa nyt tuohon NHL-uskovaisuuteenkin.
Liityn nauruun mukaan. Pihlström, Lehterä, Kontiola, Aaltonen, Immonen, Niko Kapanen, vuosi pari sitten Sami Kapanen (ei enää lasisuutensa vuoksi), jos Detroitin päävalmentaja ei olisi ollut mulkulla päällä, niin mm. AHL-tähtipelissä pelannut Ilari Filppula olisi päässyt NHL:ään (n. 90% AHL-all starsiin päässeistä luo jonkinlaisen uran NHL:ssä, väitti lehdistö silloin), Janne Pesonen on siinä kinthaalla, Melart (eiku se meni jo...), Väänänen ehkä, piakkoin Barkov, ketähän vielä...
Noin kaikki mainitsemasi nimet ovat siellä käyneet ja suurin osa on saanut mahdollisuuden ja flopannut pahasti. Ilari Filppula NHL-tasoa? Saannen nauraa. Sami Kapanen oli viimeisellä NHL-kaudellaan ihan tuhnu ja silti puskija sai SM-liigassa tuloksia aikaan.
Noin kaikki mainitsemasi nimet ovat siellä käyneet ja suurin osa on saanut mahdollisuuden ja flopannut pahasti..
Ihan yhtä lailla Evander Kane floppasi KHL:ssä ja Thomas Vokoun aikoinaan SM-liigassa. Siitä huolimatta en heti lähtisi vetelemään johtopäätöstä, että Kane ei ole KHL-tasoa tai Vokoun ei olisi ollut SM-liigatasoa.
Pottakameli
27.05.2013, 19:36
Noin kaikki mainitsemasi nimet ovat siellä käyneet ja suurin osa on saanut mahdollisuuden ja flopannut pahasti. Ilari Filppula NHL-tasoa? Saannen nauraa. Sami Kapanen oli viimeisellä NHL-kaudellaan ihan tuhnu ja silti puskija sai SM-liigassa tuloksia aikaan.
Aika varmasti esim. Immonen, Pihlström, ja Filppula olisivat pystyneet pelaamaan NHL:ssä. Roolit olisivat vaihdelleet, mutta kyllä taso riittäisi. Kuten jo aiemminkin on sanottu, niin tienestit ovat huomattavasti kovemmat KHL:ssä.
Vellihousu
27.05.2013, 19:41
Noin kaikki mainitsemasi nimet ovat siellä käyneet ja suurin osa on saanut mahdollisuuden ja flopannut pahasti.
Flopannut pahasti? Katselepa vaikka Immosen, Kontiolan, Pesosen ja Filppulan ahl-tilastoja; niistä ei ole pitkä matka nhl:aan. Jos taas puhutaan mahdollisuuksista, niin 6-10 pelin pyrähdykset nhl:ssa eivät ole vielä mikään mahdollisuus, varsinkaan jos ei pääse siihen omimpaan rooliin. Aina puhutaan että hyvä pelaaja lyö itsensä läpi missä vain, mutta nhl:ssa nämä ovat niin pienestä kiinni varsinkin pisteitä tekevien pelaajien kohdalla etten vetäisi pelaajien tasosta liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Oikeastaan kaikkien mainittujen pelaajien kohdalla ura tyssähti politiikkaan ja siihen että he eivät olleet valmiita kyttäämään farmissa 1-2 kautta pidemppään.
Keltainen Jaffa
27.05.2013, 20:31
Noin kaikki mainitsemasi nimet ovat siellä käyneet ja suurin osa on saanut mahdollisuuden ja flopannut pahasti. Ilari Filppula NHL-tasoa? Saannen nauraa. Sami Kapanen oli viimeisellä NHL-kaudellaan ihan tuhnu ja silti puskija sai SM-liigassa tuloksia aikaan.
Sinulla on todella outo käsitys "mahdollisuuden" saamisesta ja "floppaamisesta".
Oletko oikeasti sitä mieltä, että jokaisen NHL-joukkueen jokainen marginaalisestikin vakionaamaksi luettava puukäsi on tasoltaan parempi kuin esim. tällä hetkellä ehkä Euroopan paras pelaaja Kontiola?
Flopannut pahasti? Katselepa vaikka Immosen, Kontiolan, Pesosen ja Filppulan ahl-tilastoja; niistä ei ole pitkä matka nhl:aan. Jos taas puhutaan mahdollisuuksista, niin 6-10 pelin pyrähdykset nhl:ssa eivät ole vielä mikään mahdollisuus, varsinkaan jos ei pääse siihen omimpaan rooliin. Aina puhutaan että hyvä pelaaja lyö itsensä läpi missä vain, mutta nhl:ssa nämä ovat niin pienestä kiinni varsinkin pisteitä tekevien pelaajien kohdalla etten vetäisi pelaajien tasosta liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Oikeastaan kaikkien mainittujen pelaajien kohdalla ura tyssähti politiikkaan ja siihen että he eivät olleet valmiita kyttäämään farmissa 1-2 kautta pidemppään.
Kontiolalle tarjottiin sitä kakkossentterin vakanssia kakkutarjottimilla, mutta taso ei vaan riittänyt. Mies myönsi myös itsekkin, että oli vähän turhan isot luulot itsestään, kun oli jossain SM-liigassa onnistunut pari maalia tekemään.
Tilastoista voi aina jossitella, mutta tosiasiassa Filppulan ja Immosen NHL-urat olivat helvetin kaukaisia unelmia. Tason olisi pitänyt riittää kahteen ensimmäiseen ketjuun, koska puolustavaan rooliin on parempia ehdokkaita tarjolla.
Kaikilla noilla lentokenttäpojilla on ollut yksi tai useampi selkeä heikkous minkä takia he eivät ole NHL:ssä onnistuneet. Jos liike ei ole riittävää niin pelaaja ei voi käyttää edes siellä jarruketjuissa.
Oletko oikeasti sitä mieltä, että jokaisen NHL-joukkueen jokainen marginaalisestikin vakionaamaksi luettava puukäsi on tasoltaan parempi kuin esim. tällä hetkellä ehkä Euroopan paras pelaaja Kontiola?
Kontiola on profiloitunut kärkiketjujen hyökkääjäksi. Hänen tasonsa ei riittäisi mihinkään NHL-joukkueesseen kakkosketjun sentteriksi ja alempiin ketjuihin hän ei sovi puutteellisen liikkeen vuoksi. Kärkiketjujen paikkoja on vain rajoitettu määrä.
Niin, eihän Kontiola ole kehittynyt ollenkaan sitten Pohjois-Amerikan reissun jälkeen.... Ei ollenkaan.
Keltainen Jaffa
27.05.2013, 21:31
...Kontiola on profiloitunut kärkiketjujen hyökkääjäksi. Hänen tasonsa ei riittäisi mihinkään NHL-joukkueesseen kakkosketjun sentteriksi ja alempiin ketjuihin hän ei sovi puutteellisen liikkeen vuoksi. Kärkiketjujen paikkoja on vain rajoitettu määrä.
Voisin tähän luetella aika monta vähän heikompaa NHL-joukkuetta, joilla on kakkossentteriongelmia, ja voisin tähän myös mainita Kontiolan näytöt MM-kisojen 3. ja 4. ketjuista, mutta sen sijaan teen näin:
Red Foreman saying dumbass - Youtube (http://www.youtube.com/watch?v=85V1Xewv20k)
J.Grönvall
27.05.2013, 22:06
Osoitteesta http://www.rotoworld.com/teams/depth-charts/nhl.aspx löytyi NHL-joukkueiden depth chart vuodelle 2013.
Minullakin kun tuo NHL-tietämys on nykyään rajoittunutta, niin pyydän nyt ihan mielenkiinnosta arviota siitä mihin joukkueisiin esimerkiksi Petri Kontiola voisi mennä top 2-sentteriksi. Ja tietenkin myös Jarkko Immonen ja muut esillä olleet voidaan ottaa mukaan tarkasteluun.
Listassa on lueteltu joukkueiden kaksi parasta sentteriä depth chartin mukaan.
ANA
Ryan Getzlaf
Saku Koivu
BOS
David Krejci
Patrice Bergeron
BUF
Cody Hodgson
Tyler Ennis
CGY
Matt Stajan
Mikael Backlund
CAR
Eric Staal
Jordan Staal
CHI
Jonathan Toews
Dave Bolland
CBJ
Brandon Dubinsky
Artem Anisimov
COL
Matt Duchene
Paul Stastny
DAL
Jamie Benn
Cody Eakin
DET
Pavel Datsyuk
Valtteri Filppula
EDM
Ryan Nugent-Hopkins
Sam Gagner
FLO
Jonathan Huberdeau
Drew Shore
LAK
Anze Kopitar
Mike Richards
MIN
Mikko Koivu
Kyle Brodziak
MTL
Tomas Plekanec
David Desharnais
NAS
David Legwand
Mike Fisher
NJD
Travis Zajac
Adam Henrique
NYI
John Tavares
Frans Nielsen
NYR
Brad Richards
Derek Stepan
OTT
Jason Spezza
Kyle Turris
PHI
Claude Giroux
Daniel Briere
PHO
Antoine Vermette
Martin Hanzal
PIT
Sidney Crosby
Evgeni Malkin
SJS
Joe Thornton
Logan Couture
STL
David Backes
Patrik Berglund
TB
Steve Stamkos
Vincent Lecavalier
TOR
Tyler Bozak
Nazem Kadri
VAN
Henrik Sedin
Ryan Kesler
WAS
Nicklas Bäckström
Mike Ribeiro
WPG
Bryan Little
Olli Jokinen
EDIT. Niin ja mainittakoon nyt, että kyseinen syvyyskartta arvioi Granlundin Wildin kolmossentteriksi ja Vatasen Ducksin 11:nneksi parhaaksi puolustajaksi.
No eihän Jarkko Immonen enää menisi missään joukkueessa, ja tuskin olisi mennyt aikaisemminkaan. Kontiola voisi tosin olla sopiva kolmossentteri jossain joukkueessa.
Voisin tähän luetella aika monta vähän heikompaa NHL-joukkuetta, joilla on kakkossentteriongelmia, ja voisin tähän myös mainita Kontiolan näytöt MM-kisojen 3. ja 4. ketjuista, mutta sen sijaan teen näin:
Red Foreman saying dumbass - Youtube (http://www.youtube.com/watch?v=85V1Xewv20k)
Noilla ei ole NHL:ssä mitään väliä. Yliarvostat hieman näitä joka keväisiä höntsiä. Kuulut varmaan siihen jengiin, joka pitää SM-liigaa huippusarjana?
Minullakin kun tuo NHL-tietämys on nykyään rajoittunutta, niin pyydän nyt ihan mielenkiinnosta arviota siitä mihin joukkueisiin esimerkiksi Petri Kontiola voisi mennä top 2-sentteriksi. Ja tietenkin myös Jarkko Immonen ja muut esillä olleet voidaan ottaa mukaan tarkasteluun...
En tiedä katsoitko lätkän MM-kisoja miten aktiivisesti, mutta ainakin omaan silmääni Columbuksen kakkossentteri Anisimovin suorittamisen taso oli lähinnä vitsi jos sitä vertasi Kontiolan otteisiin. Tohdin myös väittää, että Kontiola tekisi Floridan kakkossentterinä 43 ottelussa paremmat tehot kuin tämä Drew Shore, jonka pinnat olivat huikaisevat 3+10.
J.Grönvall
27.05.2013, 22:39
En tiedä katsoitko lätkän MM-kisoja miten aktiivisesti, mutta ainakin omaan silmääni Columbuksen kakkossentteri Anisimovin suorittamisen taso oli lähinnä vitsi jos sitä vertasi Kontiolan otteisiin. Tohdin myös väittää, että Kontiola tekisi Floridan kakkossentterinä 43 ottelussa paremmat tehot kuin tämä Drew Shore, jonka pinnat olivat huikaisevat 3+10.
Täytyy myöntää etten muista koko Anisimovia kisoista ja Drew Shore on täysin outo kaveri. Näiden kahden seuran lisäksi mutulla pyörittelin Islandersia, Jetsia ehkä jopa Flamesia ja Wildia, meneekö ihan haaveiluksi?
En tiedä katsoitko lätkän MM-kisoja miten aktiivisesti, mutta ainakin omaan silmääni Columbuksen kakkossentteri Anisimovin suorittamisen taso oli lähinnä vitsi jos sitä vertasi Kontiolan otteisiin. Tohdin myös väittää, että Kontiola tekisi Floridan kakkossentterinä 43 ottelussa paremmat tehot kuin tämä Drew Shore, jonka pinnat olivat huikaisevat 3+10.
Floridallakin on Stephen Weiss, joka kärsi loukkaantumisista viime kaudella. Takuttanut aika tasaisesti tommoisia 42-60p kausia useamman putkeen.
Näiden kahden seuran lisäksi mutulla pyörittelin Islandersia, Jetsia ehkä jopa Flamesia ja Wildia, meneekö ihan haaveiluksi?
Frans Nielsen teki tällä tynkäkaudella 29 pistettä eli enemmän kuin kukaan suomalainen lukuunottamatta Mikko Koivua ja samoihin pisteihin yltänyttä Kimmo Timosta. Wildin kakkosentteri Matt Cullen teki 27 pistettä. Aika haihattelua siis.
Frans Nielsen teki tällä tynkäkaudella 29 pistettä eli enemmän kuin kukaan suomalainen lukuunottamatta Mikko Koivua ja samoihin pisteihin yltänyttä Kimmo Timosta. Wildin kakkosentteri Matt Cullen teki 27 pistettä. Aika haihattelua siis.Nyky-Konnalle tuollaiset 27-29 pistettä 48 peliin olisi mielestäni ihan realismia. Jossakin Islesissä Konnalla voisi olla hyvätkin mahdollisuudet napata kakkossentterin paikka, ja sentterikolmikko Tavares-Kontiola-Nielsen ei kuulosta ollenkaan pahalta, jos Konna onnistuisi. Mutta mitä nyt täältä olen lukenut, niin sulle on ihan turha sanoa mitään, kun et omaa mielipidettäsi suostu vaihtamaan.
Nyky-Konnalle tuollaiset 27-29 pistettä 48 peliin olisi mielestäni ihan realismia.
Tilastot ovat aina mielenkiintoisia. Kuluneella kaudella Kontiola saavutti KHL:ssä 31 pistettä 44 pelissä. Toki tahti oli kovempaa pudotuspeleissä.
Keltainen Jaffa
28.05.2013, 00:23
Noilla ei ole NHL:ssä mitään väliä. Yliarvostat hieman näitä joka keväisiä höntsiä. Kuulut varmaan siihen jengiin, joka pitää SM-liigaa huippusarjana?
Ihan mielenkiinnosta kysyn, niin jos MM-, KHL-, tai vaikka SM-liiganäytöillä ei ole mitään väliä, niin miten on mahdollista, että NHL:ssä tälläkin hetkellä pelaa muitakin kuin amerikkalaisia? Miten sinne ulkomaalaiset oikein pääsee, jos ei jääkiekkoa pelaamalla voi antaa näyttöjä omasta osaamisestaan?
Vellihousu
28.05.2013, 08:27
Kontiolalle tarjottiin sitä kakkossentterin vakanssia kakkutarjottimilla, mutta taso ei vaan riittänyt. Mies myönsi myös itsekkin, että oli vähän turhan isot luulot itsestään, kun oli jossain SM-liigassa onnistunut pari maalia tekemään.
En tiedä kakkutarjottimista, mielestäni 12 ottelua nhl:aa (joissa tehot 0+5 eli ei nyt ihan täysi floppi ollut) ei ole kummoinen tason mittari ja kuten aiemmin kirjoitin, semmoinen asia kuin politiikka vaikuttaa hyvin paljon. Konna oli väärässä seurassa väärään aikaan, Chigagolla oli tuohon aikaan paljon omia varauksia tuloillaan ja yleensä seurat satsaavat niihin ellei jotain aivan poikkeuksellista tapahdu. Jossain toisesa seurassa läpimurto olisi hyvin voinut tulla ja nythän Kontiola on aivan eri pelaaja kuin viisi vuotta sitten.
Sinänsä tässä on tietysti turha jankuttaa mistään yksittäisistä pelaajista, jotka eivät ole varsinainen tason mittari. Vierastan ylipäätään sitä ajattelua että huippumaan statusta arvotetaan vain nhl-pelaajien määrän perusteella. Maailman kovin kiekkosarja joo, mutta maailmassa on muutakin.
Edit. Edellä kirjoitetulla en tosiaan tarkoita että Suomessa olisi kaikki hyvin ja Suomi lätkän kiistaton huippumaa. Mutta steegilin harjoittama nhl-nihilismi ei kyllä johda mihinkään.
Tilastot ovat aina mielenkiintoisia. Kuluneella kaudella Kontiola saavutti KHL:ssä 31 pistettä 44 pelissä. Toki tahti oli kovempaa pudotuspeleissä.
Ihan totta kyllä. Mutta nimenomaan loistavasti menneet pudotuspelit+MM-kisat toivat Kontiolalle toivottavasti senverran itseluottamusta omiin taitoihin, että hän saisi sen siirrettyä myös pieniin kaukaloihin. Vaan eipä Konna taida olla sinne lähdössä, eikä tuohon pistemäärään pääseminen siellä tietenkään mikään varmuus olisi.
Johannes
30.05.2013, 08:19
Kontiola voitti ensin KHL.n playoffien pistepörssin ja heti perään MM-kisojen, valittiin MM-kisojen all starsiin ja parhaaksi hyökkääjäksi. Ei tietysti kelpaisi NHL:n näillä näytöillä. (sarkasmia)
Epäilen, että Kontiola tienaa Traktorissa nyt jo niin hyvin, ettei NHL:n lähteminen edes isosti kiinnosta, kun siellä harvoin saa suoraan mitään $5m/kausi sopimusta.
En arvosta neljättä sijaa MM-kisoissa kovin korkealle, kun se on ei-mitalin voittamista, mutta kolmen viimeisten MM-kisojen menestys on 1, 4 ja 4, josta saa keskiarvona luvun 3. Lisäksi Suomi on World Rankingissa sijalla 2 ja edellä on vain Ruotsi. Suomi on edelleen jääkiekon huippumaa.
World Ranking (http://www.iihf.com/competition/352/home/world-ranking.html)
Eiköhän se liene lähes kaikille selvää, ettei yleispätevää mittaria tasolle ole olemassa. sekin lienee lähes kaikille itsestäänselvyys, että tason määrää parhaassa peli-iässä olevien pelaajien taso.
Junnumenestyksestä viis. sillä pelillä, jota pelataan junnukisoissa ei pyttyjä voiteta vakavasti otettavissa skaboissa... Ihan vaan kuriositeettina: takavuosina suomen junnut olivat jalkapallossa lähellä maailman huippua. Harva silti piti Suomea jalkapallon huippumaana, saati sitten odotteli nopeaa menestystä EM/MM-tasolla.
Junnujen taso on vielä vaikeammin määriteltävissä kuin miesten taso. Huipulle on monta tietä ja riippu aika lailla reitin valinnasta, millaiseksi junnumenestys suhteessa parhaaseen tasoon muodostuu. Siksi pidän junnu-kisoja lähinnä järjestelmän sparrauksena, en niinkään tasonmittauksena. Paremman kuvan asiasta kertoo NHL-varaustilaisuus. Sielläkin Suomea on syytä verrata muihin eurooppalaisiin.
Miesten tasosta maajoukkue kertoo jo paljon enemmän. samalla on kuitenkin syytä katsoa millaisissa rooleissa suomalaiset pelaavat isoissa liigoissa ja toisaalta ulkomaalaisten roolit kotoisessa liigassa. NHL ei kerro tässäkään koko totuutta, sillä Suomen junnujärjestelmässä vaatimustaso ei ole korkea, jolloin tie NHL:n saattaa katketa, vaikka edellytykset olisivat periaatteessa riittävät. Siksi on syytä katsoa myös Euroopan sarjoihin.
Juuri tuo viimeinen mittari, suomalaisten pelaajien menestys maalimalla, on se ikävä mittari. Suomalaiset profiili-pelaajat ovat ukkoutumassa pahasti eivätkä nuoret miehet näytä pystyvän ottamaa isoja rooleja isoissa sarjoissa edes Euroopassa. Väittäisin, että yksi iso syy on junnumenestyksen yliarvostaminen. Junnuputkessa viedään eteenpäin niitä kavereita, joiden toivotaan tuovan junnumenestystä. Niitä pitäisi viedä eteenpäin, joiden oletetaan tekevän aikuisena hyvää uraa. Ero on hiuksenhieno, mutta todettavissa vaikkapa mittanauhalla.
Väittäisin, että yksi iso syy on junnumenestyksen yliarvostaminen. Junnuputkessa viedään eteenpäin niitä kavereita, joiden toivotaan tuovan junnumenestystä. Niitä pitäisi viedä eteenpäin, joiden oletetaan tekevän aikuisena hyvää uraa. Ero on hiuksenhieno, mutta todettavissa vaikkapa mittanauhalla.
Väittäisin että valta-osa nykyisestä parhaimmistostamme on myös ollut junnu-aikana sitä kärkeä. Nämä "late-bornit" ovat pieni vähemmistö.
Tähän kokoon liittyvään kommenttiin niin mikä mahtaa olla sen isompi kokoisemman oikea tahtotaso jos motivaatio lopahtaa siihen ettei tullut valittua johonkin nuoriso-mj:h. Kasvua on vaikea ennustaa joten alle 18 vuotiaille pituus valintaperusteena olisi varsin erikoista.
Katsokaa esim case Jani Hakanpää, sieltä noustaan väkisin kirkkaimpiin valoihin kun on tahtoa.
Väittäisin että valta-osa nykyisestä parhaimmistostamme on myös ollut junnu-aikana sitä kärkeä. Nämä "late-bornit" ovat pieni vähemmistö.
Tähän kokoon liittyvään kommenttiin niin mikä mahtaa olla sen isompi kokoisemman oikea tahtotaso jos motivaatio lopahtaa siihen ettei tullut valittua johonkin nuoriso-mj:h. Kasvua on vaikea ennustaa joten alle 18 vuotiaille pituus valintaperusteena olisi varsin erikoista.
Katsokaa esim case Jani Hakanpää, sieltä noustaan väkisin kirkkaimpiin valoihin kun on tahtoa.
Ihan tätä en tarkoittanut. Tarkoitin lähinnä sitä, että näiden isompien kavereiden koordinaatiosta täytyy pitää hyvää huolta tietyssä iässä. Teknisesti hyvin liikkuvia isokokoisia kavereita on liian vähän. Nekin, joilla tekniikka/koordinaatio on hallussa, ovat toki hitaita ja kömpelöitä ja välttävät pääosin maajoukkueringin, mutta se on sivuseikka.
Edit: Latebloomereihin en minäkään varsinaisesti usko. Toisilla vaan kehityskausi kestää kauemmin ja karkuun päässet kaverit alkaa tulla selkä edellä vastaan. Toki vaikeaksi menee, jos kärki karkaa niin kauas, ettei mahdu enää samoihin porukoihin... Mutta jossain vaiheessa junnuina nämäkin lb:t ovat olleet kaiken todennäköisyyden mukaan erittäin lupaavia..
Edit2: En malta olla vielä sanomatta, että mielestäni koko homman perussyy on liian pienet harjoitusmäärät ja vaatimaton vaatimustaso. Kaikki pelaajatyypit kärsivät siitä omalla tavallaan. Isokokoisten koordinaatio ei vaan anna anteeksi paljoa johtuen huonosta voima/painosuhteesta. Väittäisin, että myös Hakanpään sulavasti ja teknisesti moitteettomasti liikkuva versio olisi kovaa valuuttaa (sillä varauksella ettei poika ole ottanut harppausta tällä osastolla).
Musta Nuoli
04.06.2013, 22:44
Uudessa Jääkiekkolehdessä (05/2013) oli artikkeli suomalaisen jääkiekkoilun kehityksestä artikkelissa "kaikkien aikojen kuristusote". Siinä oli monta hyvää näkökulmaa, ja tilannetta vertailtiin mm. Ruotsiin.
Esimerkiksi ruotsalaisilla NHL-varauksilla on selvästi parempi hapenottokyky kautta linjan, treenaus kovatasoisempaa ja Suomessa on oheisharjoittelu ollut hieman retuperällä. Jutussa mainittiin esimerkkinä mm. se, että suomalaisvaratuilla oli kovimmat rasvaprosentit.
Lisäksi Ruotsissa (ja muuallakin) pelaajat ovat pidempään jäällä eivätkä pidä niin pitkiä taukoja jääkiekosta. Suomessahan on kauden jälkeen oltava lomaa kolme viikkoa ja kesällä neljästä jopa kuuteen viikkoon. Toki jälkimmäiseen kuuluu omatoiminen harjoittelu, ja toki jokainen kaipaa breikkiä kiekkoilusta, mutta voihan sitä miettiä, että onko kevään ja kesän jopa yhdeksän viikon tauko pois jäältä se paras ratkaisu ja voisiko siitä ajasta käyttää edes osan jäällä olemiseen, vaikkapa laukausharjoituksiin tai vastaavaan?
Useinhan se on huomattu, että kun kansainvälisissä peleissä ja NHL-peleissä tempo kasvaa, niin monet ns. liigatähdet alkavat piiputtamaan ja tehot laskevat. NHL-pelit ja/tai arvokisapelit vaativat kykyä pelata nopeammalla temmolla ja jaksaa pelin rasituksia. Jos on muiden maiden vastaavan ikäisiä ja tasoisia pelaajia heikompi rasvaprosentti, huonompi hapenottokyky ja jäältä pysytään poissa kuukausia vuodessa, niin ei se ainakaan mitään erityistä etulyöntiasemaa anna.
Esimerkiksi ruotsalaisilla NHL-varauksilla on selvästi parempi hapenottokyky kautta linjan, treenaus kovatasoisempaa ja Suomessa on oheisharjoittelu ollut hieman retuperällä. Jutussa mainittiin esimerkkinä mm. se, että suomalaisvaratuilla oli kovimmat rasvaprosentit.
Lisäksi Ruotsissa (ja muuallakin) pelaajat ovat pidempään jäällä eivätkä pidä niin pitkiä taukoja jääkiekosta. Suomessahan on kauden jälkeen oltava lomaa kolme viikkoa ja kesällä neljästä jopa kuuteen viikkoon. Toki jälkimmäiseen kuuluu omatoiminen harjoittelu, ja toki jokainen kaipaa breikkiä kiekkoilusta, mutta voihan sitä miettiä, että onko kevään ja kesän jopa yhdeksän viikon tauko pois jäältä se paras ratkaisu ja voisiko siitä ajasta käyttää edes osan jäällä olemiseen, vaikkapa laukausharjoituksiin tai vastaavaan?
Useinhan se on huomattu, että kun kansainvälisissä peleissä ja NHL-peleissä tempo kasvaa, niin monet ns. liigatähdet alkavat piiputtamaan ja tehot laskevat. NHL-pelit ja/tai arvokisapelit vaativat kykyä pelata nopeammalla temmolla ja jaksaa pelin rasituksia. Jos on muiden maiden vastaavan ikäisiä ja tasoisia pelaajia heikompi rasvaprosentti, huonompi hapenottokyky ja jäältä pysytään poissa kuukausia vuodessa, niin ei se ainakaan mitään erityistä etulyöntiasemaa anna.
Aika yllättävää, tai ainakin mulla oli sellanen käsitys, että Suomessa on fysiikkatreenit kuitenkin hyvällä tasolla vaikka nämä nuoret aika heiveröisiä on verrattuna vaikka kanukkijunioreihin. Tosta lomahommasta sen verran, että aika harva ilmeisesti tekee ainakaa SM-liiga janareista yhtää enempää kun periaatteessa pitää. En tietenkään monen kanssa ole jutellut, mutta toi laukasuharjotus-ajatus on hyvä. Sidney Crosbyllä oli heikohko laukaus ja sen 08-09 kauden jälkeen mies ilmeisesti kesällä sitä päivittäin harjoitteli paljon ja seuraavalla kaudella tuliki maalikuninkuus.
Ei varmaan monikaan SM-liiga pelaajista lauo päivässä vaikka 600 kiekkoa kesälomalla vaan tehdään päivän kuntotreeni ja sen jälkeen ollaan vaan. Tietysti kunnianhimosta on paljon kiinni sekin asia. Vielä paremmin pelaajien tavotteista kertoo se, että täällä on kuitenkin yhteiset treenit yms. NHL:ssä kaikki hoitaa ite kesällä treenaamisensa. Oon kyllä sitäkin mieltä että ois parempi kun jokainen sais tehdä enemmän yksilöllisen treeniohjelman.
Oon kyllä sitäkin mieltä että ois parempi kun jokainen sais tehdä enemmän yksilöllisen treeniohjelman.
Täydellisessä maailmassa toki näin. Mutta reaalimaailmassa harva alle 25-vuotias on niin kunnianhimoinen ja nöyrä, että hän päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen jaksaa tehdä sellaista rääkkiä omatoimisesti, mitä maailman huipun saavuttaminen edellyttää. Etenkin alle varausikäisten pelaajien kohdalla olisi mielestäni kohtuullisen naurettavaa ajatella, että he omatoimisesti tekisivät laadukkaampaa harjoittelua kuin ohjatussa valmennuksessa.
J.Grönvall
05.06.2013, 08:21
Täydellisessä maailmassa toki näin. Mutta reaalimaailmassa harva alle 25-vuotias on niin kunnianhimoinen ja nöyrä, että hän päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen jaksaa tehdä sellaista rääkkiä omatoimisesti, mitä maailman huipun saavuttaminen edellyttää. Etenkin alle varausikäisten pelaajien kohdalla olisi mielestäni kohtuullisen naurettavaa ajatella, että he omatoimisesti tekisivät laadukkaampaa harjoittelua kuin ohjatussa valmennuksessa.
Mitä tarkoitat reaalimaailmalla? Et vissiin yleisurheilua, hiihtoa, tennistä tai muita yksilölajeja ainakaan. Miksi jääkiekko eroaa tässä suhteessa, tai oikeastaan miksi jääkiekkoilijat eivät kykene tähän omatoimiseen?
Vai onko kyse nyt vain siitä, että vaikka onkin yksilöllinen harjoitusohjelma niin aina täytyisi olla valvova silmä katsomassa suoritusta?
Miksi jääkiekko eroaa tässä suhteessa, tai oikeastaan miksi jääkiekkoilijat eivät kykene tähän omatoimiseen?
Kun menestyäkseen ei edes tarvitse, ja jääkiekon pariin hakeutuu yksilölajeja selkeästi laiskempaa porukkaa. Tämä laiskuusongelma koskee myös jalkapalloa.
Menestyvät, äärimmäisen kovaa harjoittelua vaativaa yksilölajia harrastavat urheilijat ovat usein sen verran itsekkäitä, että haluavat tekemästään työstä palkinnon vain itselle. Aika vittumaista porukkaa, eikö?
Olenkin aina ihmetellyt, että miltä noin keskimäärin mahtaa kolmos-/neloskentän kermaperseestä tuntua "Joukkueena" saavutettu mahdollinen menestys. Varmaan ihan vitun hyvältä.
Mitä tarkoitat reaalimaailmalla? Et vissiin yleisurheilua, hiihtoa, tennistä tai muita yksilölajeja ainakaan. Miksi jääkiekko eroaa tässä suhteessa, tai oikeastaan miksi jääkiekkoilijat eivät kykene tähän omatoimiseen?
Vai onko kyse nyt vain siitä, että vaikka onkin yksilöllinen harjoitusohjelma niin aina täytyisi olla valvova silmä katsomassa suoritusta?
Niin no ihan ensinnäkin on varmaan järkevää pohtia, kuinka paljon Suomessa on noissa mainitsemissasi lajeissa niitä maailman huipulla olevia. Tenniksessä meillä on yksi pelaaja maailman 300 parhaan joukossa miehissä, naisissa ei ainuttakaan. Yleisurheilussa menestystä tulee MM- ja olympiatasolla lähinnä vain keihäänheitossa, joka on niitä yleisurheilun vähiten kilpailluimpia lajeja. Hiihdossa naiset pärjäävät ihan hyvin, miehet taas ovat pudonneet Heikkistä lukuun ottamatta maailman kärjen vauhdista.
Ja se on tietyllä tapaa mielenkiintoista, että suuntaus maailmalla on hiihdon, kestävyysjuoksun ja pyöräilyn kaltaisissa äärimmäistä fyysistä suorituskykyä vaativissa lajeissa kohti ryhmäharjoittelua. Norjan naisten hiihtomaajoukkue harjoittelee liki pitäen ympäri vuoden porukassa, siinä missä suomalaiset selkeästi enemmän harjoittelee yksinään. Sama juttu, että Keniassa vannotaan voimakkaasti ryhmäharjoittelun imeen kestävyysjuoksussa. Ja mielestäni syykin on yksinkertainen, porukassa aina joutuu ainakin jossakin määrin kilpailemaan jo harkoissakin, mikä sitten valmistaa paremmin kisoihin. Ja kyllä sen ihan itsekin huomaa, että yksinään lenkillä sitä tulee helposti löntysteltyä turhan rauhallista vauhtia ja välillä pistää kävelyksi, kun ei kiinnosta/jaksa. Porukassa sitä taas potkitaan toisia perseelle ja saadaan harjoituksista enemmän irti.
Ja mitä tulee tuohon harjoittelun omatoimisuuteen, niin tohdin epäillä sitä, että maailman huipulle nousseet tennispelaajat olisivat kovinkaan paljoa omatoimisesti harjoitelleet enää teini- ja aikuisiässä. Uskoakseni siinä lajissa jos missä valmentaja on päivittäin tekemisissä urheilijan kanssa. Samoin hiihdossa on mielenkiintoista, että joku 34-vuotias moninkertainen maailmanmestari Aino-Kaisa Saarinen oli ihan hukassa, kun hän oli ilman päivittäistä valmentajaa.
J.Grönvall
05.06.2013, 20:51
...
Eli lyhyesti siis olet sitä mieltä, että valmentajan on aina oltava läsnä. No tokihan se välttämätön rooli on sekin, mutta kyllähän urheilija on itse vastuussa kropastaan ja harjoittelustaan.
En vain allekirjoita väitettäsi reaalimaailmasta. Mainituissa lajeissa tuota omatoimista työtä on tehtävä vuosikaudet pitkäjänteisesti. Oli koutsi mukana tai ei, niin kyse on yksilölajin vaatimuksista.
Tässä suhteessa en näe jääkiekon eroavan mitenkään muusta huippu-urheilusta. Olen nimittäin sillä kannalla, että juuri tuo omatoiminen (ynnä muu kehon hoitaminen) tekee juuri sen eron huippujen ja tissiposkien välillä.
Niin no ihan ensinnäkin on varmaan järkevää pohtia, kuinka paljon Suomessa on noissa mainitsemissasi lajeissa niitä maailman huipulla olevia. Tenniksessä meillä on yksi pelaaja maailman 300 parhaan joukossa miehissä, naisissa ei ainuttakaan. Yleisurheilussa menestystä tulee MM- ja olympiatasolla lähinnä vain keihäänheitossa, joka on niitä yleisurheilun vähiten kilpailluimpia lajeja. Hiihdossa naiset pärjäävät ihan hyvin, miehet taas ovat pudonneet Heikkistä lukuun ottamatta maailman kärjen vauhdista.
Veli Paloheimo, Aki Rahunen, Olli Rahnasto, Tuomas Ketola, Ville Liukko ja nyt tietenkin kirkkaimpana tähtenä Jarkko Nieminen. Ehkä vielä joskus Henri Kontinen tai Harri Heliövaara. Naisissa Nanne Dahlman ja Petra Thoren taisivat molemmat kiertää WTA:ta samaan aikaan. Nämä siis jo aikanaan, kun treenattiin vissiin väärin, vai?
Yleisurheilussa on tällä hetkellä jopa viisi potentiaalista 8 metrin miestä, keihäänheitossa edelleen liuta hyviä heittäjiä ja välillä putkahtelee jopa mailereita.
En minä sitten tiedä mitä merkitystä näillä määrillä on, kai täällä on sitten harjoiteltu väärin kun ei olla maailman kärjessä joka lajissa. Vaikka, olen kyllä tavallaan huolissani suomalaisesta urheilusta laajemminkin, onneksi kuitenkin edes nämä valopilkut nousevat esiin. Mutta mm. painin ja painonnoston tilanne on lohduton, voimistelussa on hyviä tyyppejä mutta en tiedä miten sijoittuvat kansainvälisesti, uinti on romahtanut jne.
Ehkä lätkä onkin sitten se "kiva" laji, eikä sähly...
Eli lyhyesti siis olet sitä mieltä, että valmentajan on aina oltava läsnä.
No ei nyt näinkään. Mutta omasta mielestäni on selvää, että nämä ajatukset useamman viikon omatoimiharjoittelujaksoista eivät ole millään tavalla ideaaleja jos tavoitteena on kehittyä mahdollisimman optimaalisesti. Miksi ihmeessä joku Aino-Kaisa Saarinen tarvii jos ei nyt päivittäistä, niin ainakin viikoittaista valmentajan ohjausta? Kyllä kai Aikku itsekin osaa treenit sinällään vetää varmasti ihan hyvin, mutta pienissä jutuissa hän tarvitsee apua valmentajalta. Jotenkin vaikeaa uskoa, että 18-vuotiaat kiekkosällit olisivat jotenkin Aikkua parempia tämän asian suhteen, että he osaisivat optimaalisemmin treenata itsekseen kuin ohjatussa valmennuksessa. Toki tietysti tässä on edellytyksenä se, että valmennus on kartalla asioiden suhteen.
Kyllä sitä ryhmässä vetää kuka vain mutta todelliset ammattilaiset hoitavat kroppansa itse.
Aha. Marit Björgen ja Therese Johaug eivät sitten kai ole mielestäsi todellisia ammattilaisia.
J.Grönvall
05.06.2013, 21:24
No ei nyt näinkään. Mutta omasta mielestäni on selvää, että nämä ajatukset useamman viikon omatoimiharjoittelujaksoista eivät ole millään tavalla ideaaleja jos tavoitteena on kehittyä mahdollisimman optimaalisesti. Miksi ihmeessä joku Aino-Kaisa Saarinen tarvii jos ei nyt päivittäistä, niin ainakin viikoittaista valmentajan ohjausta? Kyllä kai Aikku itsekin osaa treenit sinällään vetää varmasti ihan hyvin, mutta pienissä jutuissa hän tarvitsee apua valmentajalta. Jotenkin vaikeaa uskoa, että 18-vuotiaat kiekkosällit olisivat jotenkin Aikkua parempia tämän asian suhteen, että he osaisivat optimaalisemmin treenata itsekseen kuin ohjatussa valmennuksessa. Toki tietysti tässä on edellytyksenä se, että valmennus on kartalla asioiden suhteen.
En minä ole väittänytkään, että olisivat parempia, vaan sinä itse sanoit, että useimmat alle 25-vuotiaat eivät reaalimaailmassa pysty omatoimiseen treeniin. Jumalauta, joissain lajeissa olet 25-vuotiaana jo vanha gubbe, niin on se kumma jos ei omatoiminen onnistu keneltäkään alle 25-vuotiaalta.
Mutta pointtisi siis edelleen lienee, että nuori pelaaja tarvitsee valvovaa silmää vaikka hänellä olisi yksilöllinen harjoitusohjelma. Vai haluatko, että kaikki harjoittelevat samalla tavalla ryhmässä?
Mitenkäs meidän nykyiset ja entiset NHL-pelaajamme sitten pärjäävät/pärjäsivät niinkin hyvin? Vai onko se vain illuusio, että treenaavat kesät omatoimista ja osa joissain porukassa käy jäällä, puntilla yms.?
Aha. Marit Björgen ja Therese Johaug eivät sitten kai ole mielestäsi todellisia ammattilaisia.
Täh? :D
Se mitä he ovat niin YKSILÖurheilijoita, harjoittelivat sitten vaikka 100 hengen porukassa. Ja se tarkoittaa, että ratkaisevimmat askeleet huipulle pääsemiseen otettaneen ihan muualla kuin yhteisissä harjoituksissa, vuorokauteen kuitenkin mahtuu niitä tunteja aika paljon muutenkin.
En minä ole väittänytkään, että olisivat parempia, vaan sinä itse sanoit, että useimmat alle 25-vuotiaat eivät reaalimaailmassa pysty omatoimiseen treeniin. Jumalauta, joissain lajeissa olet 25-vuotiaana jo vanha gubbe, niin on se kumma jos ei omatoiminen onnistu keneltäkään alle 25-vuotiaalta.
Heh. Aiemmassa viestissäni sanoin, että HARVA alle 25-vuotias kykenee sellaiseen omatoimiseen harjoitteluun, mikä johtaisi MAAILMAN HUIPULLE. Kyllähän minä itsekin kykenen omatoimiseen harjoitteluun, mutta sen laatu onkin sitten jo toinen kysymys.
Mitenkäs meidän nykyiset ja entiset NHL-pelaajamme sitten pärjäävät/pärjäsivät niinkin hyvin? Vai onko se vain illuusio, että treenaavat kesät omatoimista ja osa joissain porukassa käy jäällä, puntilla yms.?
Niin itse olen käsittänyt, että aika moni pelaaja on hakeutunut kesällä ihan ammattivalmennukseen. Ainakin Valtteri Filppulan ja Jussi Jokisen muistelen kuulleeni olleen Janne Hännisen "luistelukoulussa" kesäisin. Jännää, että kiekkomiljonäärit eivät tiedä miten harjoitella kesällä, mutta 18-vuotiaat sitten tietäisivät.
Se mitä he ovat niin YKSILÖurheilijoita, harjoittelivat sitten vaikka 100 hengen porukassa. Ja se tarkoittaa, että ratkaisevimmat askeleet huipulle pääsemiseen otettaneen ihan muualla kuin yhteisissä harjoituksissa, vuorokauteen kuitenkin mahtuu niitä tunteja aika paljon muutenkin.
Jaa. Yleinen käsitys kylläkin tuntuu olevan, että ne kaikkein tärkeimmät ja kehittävimmät harjoitukset ovat tehoharjoitukset. Ja ne käsitykseni mukaan tehdään Norjassa, ja kai monessa muussakin maassa, pääsääntöisesti aina porukalla.
Ja ylipäätään, mitä eroa tällä Norjan hiihtäjien YKSILÖurheilijoiden harjoittelulla sitten on jääkiekkolijoiden ns. perinteiseen joukkueena tapahtuvaan kesäharjoitteluun? Molemmat tehdään porukassa joukkueena. Molemmissa mennään pääsääntöisesti saman ohjelman mukaan, toki henkilökohtaisia painotuksiakin mukana on.
Minä melkein väittäisin että ne jotka läpimurtonsa sinne maailman huipulle tekevät ovat myös omatoimisesti harjoitelleet ja kovaa. Esim Kuopiossa puhuttiin vuosia että viimevuosien kovin lupaus Kuopiolais Teemu Hartikainen oli junnuista myös se, joka treenasi koviten myös omatoimisesti eli kyse ollut mistään sattumasta tai puhtaan lahjakkuuden määrästä. Ehkä tämä on se ero joka Mikko Koivuilla ja Micke Granlundeilla on Lauri Tukosiin ja Perttu Lindgreneihin.
Minä melkein väittäisin että ne jotka läpimurtonsa sinne maailman huipulle tekevät ovat myös omatoimisesti harjoitelleet ja kovaa. Esim Kuopiossa puhuttiin vuosia että viimevuosien kovin lupaus Kuopiolais Teemu Hartikainen oli junnuista myös se, joka treenasi koviten myös omatoimisesti eli kyse ollut mistään sattumasta tai puhtaan lahjakkuuden määrästä.
Näinhän se on juuri niin kuin kirjoitat. Ei maailman huippua tietenkään voi saavuttaa ilman intohimoista suhtautumista harjoitteluun.
Mutta itse näen niin, että sen omatoimisen harjoittelun lisäksi vaaditaan myös laadukasta ohjattua ja ryhmässä tapahtuvaa harjoittelua mahdollisimman paljon. Harjoittelukaveri vierellä saa useimman ihmisen yrittämään vielä vähän kovemmin. Porukassa juostava lenkki on usein kovavauhtisempi kuin yksinään juostu. Ja toisaalta tarvitaan valmentajaa joka tarvittaessa suitsii nuoria poikia ja tarvittaessa sitten potkii takalistoon.
Street Clinton
06.06.2013, 00:36
Esimerkiksi ruotsalaisilla NHL-varauksilla on selvästi parempi hapenottokyky kautta linjan, treenaus kovatasoisempaa ja Suomessa on oheisharjoittelu ollut hieman retuperällä. Jutussa mainittiin esimerkkinä mm. se, että suomalaisvaratuilla oli kovimmat rasvaprosentit.
Jääkiekkolehdessä ei varmaan kerrottu miten hapenottokyky oli mitattu? Jos on käytetty yleisintä painoon suhteutettua (ml/kg/min) hapenottokykyä niin "kovimmat" rasvaprosentit ja huonompi hapenottokyky korreloivat keskenään. Eli kun suomalainen on painavampi kuin ruotsalainen tietää se automaattisesti huonompaa "hapenottokykyä", vaikka keuhkot ja verisuonisto muuten olisi samassa kunnossa. Harjoittelun laatua noista ei voi kuitenkaan suoraan mennä tuomitsemaan. Laatu on saattanut olla kohtalaisen hyvää, mutta melkein voi arvata treenimäärien olleet liian pienet ja ruokavaliossakin saattaa olla korjaamisen tarvetta. Tosiasia kuitenkin on, että suomalaisen C-B-A-juniorin harjoittelu on löysää, kun sitä vertaa mihin tahansa yksilölajiin.
Oliko jutussa miten perusteltu se, että Ruotsissa treenaus on kovatasoisempaa? Kovemmista testituloksista voidaan varmaan näin päätellä, mutta millä tavoin erilailla Ruotsissa treenataan?
Street Clinton
06.06.2013, 01:02
Mutta itse näen niin, että sen omatoimisen harjoittelun lisäksi vaaditaan myös laadukasta ohjattua ja ryhmässä tapahtuvaa harjoittelua mahdollisimman paljon. Harjoittelukaveri vierellä saa useimman ihmisen yrittämään vielä vähän kovemmin. Porukassa juostava lenkki on usein kovavauhtisempi kuin yksinään juostu. Ja toisaalta tarvitaan valmentajaa joka tarvittaessa suitsii nuoria poikia ja tarvittaessa sitten potkii takalistoon.
Kun katselee juniorijääkiekkoilijoiden ryhmäharjoittelua C-B-A-ikäisenä niin ei siellä välttämättä yritetä kovemmin kuin kaveri vieressä. Ryhmän keskellä kun menee niin pääsee mukavan helpolla, eikä tarvitse ottaa itsestään kaikkea irti. Vaatii valmentajalta todella paljon, että saa tuommosen ryhmän jääkiekkoilijoita treenaamaan tosissaan.
Pekka Virta toi MM-kisojen aikaan U-studiossa esille kokeneiden pelaajien merkityksen junioreiden harjoitteluun. Nimimiehet toimivat esimerkkeinä nuorille pelaajille siitä mitenkä kovaa pitää harjoitella. Virran aikana Kalpassa pelasi Strömbergiä, Kapasta jne. eikä siellä juniorit valittanut treenien kovuutta vaan tekivät kiltisti perässä. Samaan syssyn Virta jatkoi, että jos harjoittelun vetäminen ja vaatimustason näyttäminen jää pelkästää valmentajan harteille on homma kovin vaikeaa.
vBulletin v3.8.6, Copyright ©2000-2013, Jelsoft Enterprises Ltd.